Joutsenjahdissa

 
Omasta pihasta ei kiinnostavaa katseltavaa tai tekemistä löydä millään ilveellä. Jokainen lumi- ja jääpaakku on nähty tuhat kertaa. Alapihan kotikiven päältä lumi on sulanut ja paljastanut sammaleen. Että voikin tällainen väripilkku valkeuden keskellä lämmittää sydäntä.

Sunnuntain kävelylenkillä kierrettiin kahden järven rannat. Toisessa surisee pumppu pitämässä avantoa auki uimareita varten. Toista järveä lähestyessä kuulimme jälleen joutsenten törähdyksiä. Ja näimmekin kahden joutsenen kiertävän järven yllä. Sinnehän ne laskeutuivat köpöttelemään jäälle kävelijöistä ja hiihtäjistä välittämättä.

Kuvassa vasemmalla näkyvä tumma kiila on ehtaa kakkaa. Runsas viikko sitten hajosi paineviemäri, jonka vuoksi lähes 700.000 litraa jätevettä valui puron kautta läheiseen järveen. Edellinen vastaava rikkoutuminen oli tammikuussa 2018, jolloin jätevettä valui niinikään samaiseen järveen 160.000 litraa. 

Järven ennestäänkin huonoa kuntoa on vuosien ajan parannettu vapaaehtoisvoimin. Asukkaat ovat syystäkin pettyneitä, surullisia ja vihaisia. Kunnan esittämä anteeksipyyntö ei paljon lohduta. Korjaustoimiin olisi pitänyt tarttua vuosia sitten.

Aurinko on hellinyt ja lämmittänyt koko viikonlopun ajan. Suunnittelin keittäväni kaakaot pihalla juotavaksi. Pihakalusteet ovat yhä kellarissa ja kellarin portaiden edusta vahvassa jäässä. Portaat ovat onneksi jo sulaneet, joten ei tarvitse joka kerta kieli keskellä suuta ja kädet tiukasti kaiteessa kellariin laskeutua. Puiston penkitkin sopivat tällä hetkellä paremmin lyhytjalkaisille levähtäjille.

Lenkin jälkeen ramaisi niin vahvasti, että kellahdin sohvalle kirjan kanssa. Tuolien ja pöydän kantaminen kellarista jäi toiseen kertaan.

Nemo kulkee häntä taipuneena pitkin selkää.

Viikolla kävimme ruokkimassa ja rapsuttamassa tyttären kissoja. Tytär oli työmatkalla pohjoisessa. 17-vuotiaat kissaveljekset Nemo ja Loki olivat seurasta ilahtuneita. Molemmista on vaikea saada kuvia yhdessä tai erikseen. Nemo pyörii jaloissa väkkäränä, kellahtaa lattialle ja tarjoaa milloin mitäkin kinttua rapsutettavaksi ja silitettäväksi. Tämän katin kuvaamiseksi pitäisi kamerassa olla moottoriperä. Loki taasen köllötti päiväpeitteen alla. Tuli se sieltä esiinkin, mutta Nemo varasti jälleen shown.

Nemon kaltaisen adhd-tyypin kanssa elo ei käy yksitoikkoiseksi, eikä yksinäiseksi. Se ei päästä hetkeksikään silmistään. Takuuvarmasti tuntee itsensä tervetulleeksi Nemon kotiin mennessään. Heti tulijan nähdessään se heittäytyy selälleen valmiina vastaanottamaan rapsutuksia. Jossain vaiheessa ihmisen rapsutusinto laimenee, mutta Nemopa ei anna periksi. Se pyörii jaloissa loputtomiin. Nemon luona käydessä kiitän aina itseäni siitä, että auton hanskalokerossa on tarraharja.

Jutut ja kuvattavat ovat vähissä, kun lumesta ei vaan jaksa jatkuvasti tarinaa vääntää. Hyvä, että lenkillä nostin katseeni välillä ylöspäin. Huomasin puussa hauskan muotoisen käävän. Sydän tuosta tulee mieleen.

Enää viikko kevätpäiväntasaukseen (20.3.)* ja kaksi viikkoa kesäajan (27.3.)  alkamiseen. 

 

*Kevätpäiväntasaus eli kevättasaus on se hetki, jolloin Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle tähtitaivaalle, eli ylittää taivaanekvaattorin etelästä pohjoiseen.

Oma vika, mitäs laiskottelin!

 
Perjantain pihakierros sai höyryn nousemaan päästä. Eikä suinkaan siksi, että kevätaurinko helotti täydeltä taivaalta varsin lämpimästi. Ei, kiukkuhöyryn syynä oli ristihuulten tyvestä poikki napostelemat alppikärhöt. Ärtymyksen tunteita lisäsi sekin, etten ollut saanut aikaiseksi verkkoja alppikärhöjä suojaamaan. En, vaikka monissa blogeissa on ollut kuvia samanlaisista jänistuhoista. Oma vika, mitäs laiskottelin!

Jälkiviisaus ei kovin paljon tässä tilanteessa lohduta. Löysin kuitenkin muutaman lyhyen verkonpätkän kellarista. Virittelin niitä puutarhaportin molemmin puolin, sillä ainakin yksi alppikärhön verso näyttää vielä olevan syömättä.

Vasemmalla puolella kasvaa clematis alpina 'Columnella' ja clematis 'Pink Fantasy'. Jälkimmäinen nousee keväällä maasta, joten sen syöminen ei harmita yhtä paljon. Tosin sitäpä ei oltu syötykään. Columnellasta oli järsitty ainakin yksi vahva varsi poikki. Vahinko on jo tapahtunut, mutta laitoinpa silti köynnöstuen molemmin puolin verkot. Järsiköön jänikset metallia.

Olopihan puutarhaportin vasemmalla puolella kasvaa clematis alpina 'Purple Dream'. Sitä jänikset eivät ole syöneet aiempina vuosina eivätkä onneksi nytkään. Varmuuden vuoksi verkotin senkin. Pidän Purple Dreamista hyvin paljon. Se kukkii joka vuosi runsaana, joten enpä tarjoile sitäkään ristihuulille.

Clematis vit. 'Polish Spirit'

Viimeisen kellarista löytyneen verkonpätkän laitoin Polish Spiritille. Tämäkin kärhö versoo vanhoista oksista, vaikka uuttakin kasvua nousee joka kevät tyvestä.

Leikatut oksat jätin jäniksille kaluttaviksi.

Leikkasin omenapuista muutaman pitkäksi venähtäneen ja toisia hankaavan oksan pois. Omenapuillamme on jo ikää ja kokoa. Alkuvuosina olin arka ja laiska leikkaamaan omppuja, jonka vuoksi ne ovat liian korkeita ja muutenkin hölmön muotoisia. Ymmärsin sentään jossain vaiheessa perehtyä paremmin hedelmäpuiden leikkaamiseen, jonka ansiosta olen saanut puut sateenvarjomaisemmiksi. Nuorempia oksia olen vuosien aikana taivuttanut ripustamalla niihin kivillä täytettyjä sukkia. Poistan ompuista vesiversot heinä-elokuussa, mikä on vähentänyt selvästi kevättalven leikkaustarvetta.

Varjostusverkot havuille ja ikivihreille olisi pitänyt laittaa jo ajat sitten. Nyt sain senkin tehtyä. Isoille tuijille en varjostusta ole laittanut enää vuosiin. Sen sijaan nuoremmille tuijille, kartiovalkokuusille ja runkotuijille laitoin huput.

Samoin laitoin verkot mahonioille ja rhodoille. Tai siis niille osuuksille, jotka eivät ole jossain hangen uumenissa.

Ulkohommien lisäksi ryhdyin kylvöhommiin. Tehtävä typistyi puoleen, kun kylmäkäsiteltävien suhteen huomasin olevani myöhässä. Siementen olisi hyvä olla lämpimässä viikko pari ja sen jälkeen kaksi kuukautta ulkona. Sittenhän onkin jo toukokuu. Päätin jättää kylmäkäsiteltävien kylvöt syksyyn. Ulkona on mukavampi mullan kanssa puleerata.

Linnuilla on jo kovasti kevättä rinnassa. Omenapuita leikatessani kuulin ja näin yksinäisen joutsenen lentävän puiden yli. Omassa pihassa tarkkaillaan lähinnä tinttejä ja mustarastaita sekä tikkoja. Myös punatulkku on pari kertaa käynyt lintulaudalla syömässä. Sainpa ihan kuvaankin yhden herra punatulkun ikuistettua.

Oman pihan tulppaaneja odotellessa ihastelen naapurin Maritin tuomia ripsureunatulppuja.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tällainen tämä kevät

Helmililjojen nuput ovat vielä lehtien kätköissä.

Kevätfiilikseen pääseminen vaatii juuri nyt tavallista enemmän ponnisteluja, kuten varmasti teillä muillakin. Toivoa paremmasta on hyvä vaalia.

Pientä, hentoa ja harvaa. Suunta on ylös ja ulos.

 
Tomaatit itivät viikossa. Siirsin ne koulittuina kasvamaan kellarin kasvilampun alle. Tomaateista kylvetyiksi tulivat: Gardener´s Delight, Bumble Bee, Golden Sunrise, Sungold, Supersweet, Yellow Pearshaped ja Artisan Pink Tiger. Lisäksi kasvamassa on paprikoista: Zazu, Lompardo ja California Wonder.

Keijunmekoista on elossa yksi taimi, joka näyttää nyt varsin elinvoimaiselta. Kelloköynnöksistä iti yksi liotetuista siemenistä ja liottamattomista viisi on jo koulittuina. Lisää näyttää nousevan ainakin yksi. Purppurapunalatvoille kävi köpelösti, kun kompastuin niitä kellarista sisälle tuodessani ja osa koulituista taimista lensi pitkin pihaa. Kaksi tai kolme on ehkä elossa, aika näyttää. Värinokkosia on tulossa useampi taimi. Koulin ne, kunhan saavat vähän enemmän mittaa itseensä. 

Citrullus lanatus 'Sugar Baby' - Vesimeloni

Vesimelonia kylvin kolme siementä, joista jokainen iti viikossa. Olisi ehkä kannattanut kylvää kurkkujen tapaan vasta myöhemmin? Kokeilen vesimelonia ensimmäistä kertaa, joten mutu-tuntumalla nyt mennään.

Pikkupuutarhan kivi vasemmassa kuvassa 27.2.2022, oikeassa kuvassa 8.3.2021

Lunta on minuun makuuni vähän liikaa. Pikkupuutarhan kivi on ollut viikkotolkulla aivan uppeluksissa. Nyt aurinko on saanut kiven raottamaan lumivaippaansa hivenen. Kuvaparissa kiven tilanne viikko sitten ja vuosi sitten. Viime talvena kivi ei ollut kertaakaan kokonaan lumen uumenissa.

Vasen kuva: 2.3.2033, oikea kuva: 7.3.2021

Alapihallakin lunta riittää. Lavakaulukset eivät ole vielä paljastuneet hangen alta. Taidan lähipäivinä käydä leikkaamassa omenapuita. Hankikanto on nyt niin manio, että yletyn leikkaamaan ilman tikkaita. Mitään isompia operaatioita puut eivät kaipaa. Muutama oksa on kasvanut liian pitkiksi ja hankaavat toisen puun oksia. Vesiversot leikkaan aina loppukesästä.

Ikivihreät ovat yhä varjostamatta. Tiedän, olisi jo pitänyt harsot niille laittaa. Ehkä masinoin jonkun potkimaan minua liikkeelle.

Lumikellot omenapuun alla 7.3.2021

Vuoden takaisia lumikellonäkymiä on tässä vaiheessa turha odottaa. Toivon mukaan ne ovat lumen alla valmiina työntämään nuppunsa esille.

Öisin on pikkupakkasta, päivisin selvästi plussaa. Auringon tullessa pilvien takaa esiin, lämpötila pomppaa pihan puolella jopa +5 asteeseen. Seuraaviksi päiviksi on luvassa kohtuullisen keväistä eli päivisin enimmäkseen aurinkoisia plussakelejä.

Nuorempi lehtikaktus innostui keväiseen uusintakukintaan. Vuodenvaihteessa se jo kukki kertaalleen, joskin hieman vaisummin.

Ostin liiteristä Huiskulan soilikin. Tai ostatin eli merkkasin sen Ukkokullan kauppalappuun. Siirsin kasvin muovipurkista saviruukkuun ja uuteen multaan. Tuloillaan olevia nuppuja löysin lehtien uumenista vain yhden. Minulla on ollut ennenkin soilikki, jonka onnistuin saamaan hengiltä. Toivon mukaan tämän elinikä on edeltäjäänsä pidempi.

Keltaiset kerrotut tulppaanit alkavat olla elinkaarensa lopulla. Räjähtäneestä ulkomuodosta huolimatta ne ovat hauskan näköisiä. Laitoin samaan maljakkoon muutaman sävyyn sopivan neilikanoksan, jotka myös auttavat väsähtäneitä tulppaaneja pysymään paremmin pystyssä.

Kuvaamista varten laitoin maljakon taakse ruskean askartelukartongin (mustaa en omista). Kuvaan tuli samaa tunnelmaa, joka oli Sinebrychoffin "Linné ja puutarha" -näyttelyn komeissa kukkamaalauksissa. 

 Päivällä on jo pituutta 11 tuntia. Valon määrä lisääntyy vauhdilla. Tuntuupa hyvältä.

Hyvää Naistenpäivää!

Peilistäsi katsoo täydellinen nainen
naurava, viisas, itseensä luottavainen.
Ei tehoo tähän kehoon mitkään taudit,
kun pystypäin kuljet ja elämästä nautit.
Siis riemulla tielläs´ kohota jalkaa
tästä se vasta tosielo alkaa!

Olkoon päiväsi
täynnä ylpeyttä siitä,
kuka olet
ja iloista odotusta siitä,
mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

On iältään vanha tai sitten nuori,
luonteeltaan vakaa tai tulivuori.
Ikuinen sinkku tai lapsia viisi,
herkkua pihvi tai keitetty riisi.

Viinin hän ehkä juomatta jättää,
joskus taas kaksikin saattaa mättää.
Väliä ei sillä miltä hän näyttää,
täysin harmaa tai värejä käyttää.

Kooltaan pieni tai xx-ällä,
vaan aitoa kultaa sydän on hällä.

 

HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ!

 

Paulin ja Fannyn luona kylässä

 
Maaliskuuni alkoi kulttuuripitoisissa merkeissä. Ensin tutustuin Sinebrychoffin taidemuseon "Linné ja pieni pala paratiisia* -näyttelyyn, josta raportoin 3.3. Koska energiaa riitti enempäänkin ja koska marraskuisessa käynnillä Sinebrychoffien kotimuseo oli remontissa, oli nyt aika kivuta talon toiseen kerrokseen.

Empiresali

Onpa Sinebrychoffeilla upea koti Helsingin Bulevardilla. Meidän kaikkien onneksemme talon viimeisimmät asukkaat, Paul ja Fanny Sinebrychoff, olivat innokkaita taiteenharrastajia. He keräsivät mittavan kokoelman taidetta ja esineistöä. He kirjasivat testamenttiinsa toiveen, että taideaarteet olisivat kaikkien nähtävillä. Kokoelma lahjoitettiin valtiolle 1921, joten museon puitteissa Sinebrychoffin toive toteutuu.

Empiresali on suuri huone, jossa on useampi sohvaryhmä. Kalusteissa on yhtenäiset, kullatut koristeet. Empiresali on varmasti ollut juhlava kokoontumispaikka.

Vasta jälkikäteen tajusin, että olisi kannattanut ottaa kierrokselle mukaan opastus. Kierroksesta olisi saanut enemmän irti. Ehkä teen toisen reissun nauttiakseni opastuksesta. Museon kotisivulla voi myös vaikka kotisohvalta käsin kuunnella opastus huone kerrallaan.

Talon Bulevardin puoleiset huoneet avautuvat peräkkäin. Samoin huoneet Sinebrychoffin puiston puolella. Joskin siellä huonenauha päättyy Bulevardin puolta aiemmin portaikkoon.

Kustavilainen sali. Yksittäisten maalausten katseleminen jäi pikavilkaisuksi, kun nähtävää on niin paljon myös kalusteissa ja pienemmissä esineissä.

Kustavilaisen salin parketti on  myös hieno.

Kannattaa nostaa katse kattoon. Joka huoneessa katto on erilainen. Eipä tarvitse sängyssä tai sohvalla lampaita laskea, kun voi unelmoida kukkakimpuista ja joutsenista.

Paul Sinebrychoffin työhuone.

Ruokasali. Joulun alla Sinebrychoffin museossa on esillä jouluisia kattauksia. Ehkä ensi jouluna pääsen niitä katselemaan. Menneen joulun alla korona mutkisti suunnitelmia.

Sali, joka on nyt kalustamattomana näyttelytilana.

Salien väliin jäävällä käytävällä (ei kuvassa) oli esillä mielenkiintoinen miniatyyrikabinetti. Paul Sinebrychoff hankki noin 300 miniatyyrin kokoelman 1600-1800 -luvulta. Hän oli kiinnostunut myös niissä kuvattujen henkilöiden historiasta. Kunkin vitriinin ohessa on tabletti, jonka avulla kustakin miniatyyristä löytyy tietoa.

Sinebrychoffin puiston puoleisia huoneita.

Tarkemmat tiedot tästä taulusta jäivät tutkimatta. Tätähän voi käyttää vaikka mallina, jos haluaa tehdä itselleen sukupuun.

Pitihän minun kurkkia kotimuseon ikkunoistakin ulos. Näkymät eivät ole paljoakaan muuttuneet sitten viimeisimpien Sinebrychoffien ajoista. Paitsi vasemmalla näkyvät, keltaisen talon takana olevat kerrostalot taitavat olla 2000-luvulla rakennettuja.

Hietalahden kauppahalli (1903) jää ikkunasta näkyvän rakennuksen taakse. Ehkä Sinebrychoffien palvelusväki ehti käydä kauppahallissa ostoksilla.

Vanhankirkon puiston rhodot

Museokäynnin päätteeksi ei tehnyt mieli jäädä talsimaan jäämuhkuraisia Helsingin katuja. Tähtäsin kulkuni metroasemalle, sillä jätin auton Tapiolaan parkkiin. Meiltä kun bussiliikenne Helsinkiin on kutistunut vaatimattomaksi ja liikennöitsijä on ilmoittanut sen loppuvan toukokuun loppuun mennessä kokonaan.

Fredalla pysähdyin kurkkimaan Kissakahvila Helkatin ikkunassa ohikulkijoita seuraavia kissoja. Näkyvillä oli kolme kissaa, joista yksi pakeni ennen kuin sain siitä kuvan. Olen käynyt kerran Helkatissa kahvilla ja kissoja rapsuttamassa. Kotisivujen mukaan sisustusta on muutettu. En löytänyt tietoa, montako kissaa kahvilassa nyt asustaa. Ennen koronaa kissakahvila oli suosittu paikka. Sisäänpääsyn varmistamiseksi kannatti tehdä netissä ennakkovaraus.

Mikäs on köllöttäessä, kun tuli ammennettua kulttuuria kerralla isompi annos. Luultavasti olisin mennyt tutustumaan Sinebrychoffille muutenkin, mutta museokortti helpottaa päätöksentekoa merkittävästi. Kunhan kevät etenee ja sohjolumi vähenee, saatan harrastaa kulttuuria entistä ahkerammin.