Kotipihan kuntosalissa

Scilla forbesii - Kirjokevättähti

 

Jos oli pääsiäisenä hieno sää, niin samaa on piisannut pyhien jälkeenkin. Hivenen viileämpää ja roimasti tuulisempaa, mutta se ei ole pihaputsaajaa liiemmin haitannut. Mitä nyt kuivat vaahteranlehdet juoksevat käytävillä haravaa karkuun nopeammin kuin haravaa pitelijä perässä ehtii.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Pihasta alkaa olla lumet kaikonneet muutamaa varjoisempaa kolauskasaa lukuunottamatta. Mullasta nousee ylös tuttuja kavereita osan poksahdellessa samantien kukkimaan. Paikoin on jo hyvin kuivaa, kun sadetta ei ole tullut missään olomuodossa sitten sen maalis- huhtikuun vaihteen lumipyryn. Auringonpaiste ja tuulisuus lisäävät kuivuuden vaikutusta, joten jännityksellä odotan, millainen kasvukausi tästä kaikkinensa syntyy.

Aglais urticae - Nokkosperhonen

Nokkosperhosia on lennellyt ahkerasti. Samanaikaisesti niitä on useampi pienellä alalla. Mistähän ne ravintonsa ottavat, kun krookuksille ne eivät pysähdy? Sitruunaperhosiakin on jonkun verran, mutta vikkelinä otuksina niitä on vaikea kuvaan ikuistaa. Myös leppäkerttuja on runsaasti. Siinä yksi syy, miksi en kovin tarmokkaasti istutusalueita siivoa. Kuivien lehtien alle kurkistamalla saattaa löytää monen monta esiin mönkivää leppäkerttua.

Tulppaanit

Tekemistä on pihassa niin paljon, että ulos lähtiessä on paras tehdä itselleen työlista. Tokihan sitä tekemättömät työt tietää, mutta listan laatimalla on helpompi priorisoida tehtäviä ja välttää sinne tänne haahuilua, kun ei osaa päättää aloituskohdetta.

Torstaina saapui tilaamani lavallinen Biolanin Mustaamultaa. Kuljetusfirma laski lavan haarukkatrukilla kivituhkapäällysteiselle varaparkkipaikalle. Siihen se jämähti keskelle, sillä painavaa lastia ei niin vain trukilla liikutella pehmeällä maaperällä. En ollut kotona, mutta Ukkokulta hyväksyi laskupaikan. 65 säkin siirtäminen ei ajallisesti kauaa kestänyt. Selkä vain ei tykkää moisesta punttisalihommasta.

Lamprocapnos spectabilis, syn. Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Viime vuoden multasatsista oli vielä jokunen säkki tallella. Valtaosa niistä kellarissa, jonne raahasin ne jo syksyllä. Kevään taimikoulinnassa on huomattvasti mukavampi ottaa valmiiksi sulaa multaa kuin rahdata aluksi jäinen multasäkki lämpiämään. Lauantain aloitinkin siirtämällä hyvässä kasvussa olevat tomaatit isoihin astioihin, joissa ne jatkavat eloaan myöhemmin kasvihuoneessa. 

Aika monta tomaattia jäi taas yli, vaikka tänä vuonna kylvin mielestäni siemeniä maltillisesti. Jotenkin on niin paljon turvallisempaa kylvää muutama ylimääräinen, kuin heittäytyä tismalleen tietyn määrän varaan. Eiköhän tomaatintaimille löydy ottajia.

Käytännössä lähes koko puutarha on siivottu eli haravoitu, oksia ja muuta sälää kerätty, kuivia perennanvarsia leikattu ja katemultaa istutusalueille levitetty. Myös vaahteravauvojen kitkeminen on aloitettu. Nepä vasta ovat vikkeliä. Kun yhtä kumartuu pois nappaamaan, huomaa vieressä viisi muuta. Ja seuraavalla kerralla samalla paikalla jälleen vähintään viisi on käärinyt heleän vihreän lehtensä esille. Tässä vaiheessa pikkuiset vaahteravauvat irtoavat lähes henkäisemällä. Vaan viikko pari lisää, niiden juuri on kasvanut pitkäksi ja tarttunut tiukasti maahan. Silloin saattaa kaksikin kättä olla liian vähän kitkemiseen.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Siistimisen ohessa tulee syynättyä penkkejä hyvinkin tarkkaan. Tähän aikaan vuodesta melkein mikä tahansa vihreä verso tuottaa iloista mieltä. Jotkut sitten aiheuttavat aivan erityisiä sydämensykähdyksiä, kuten nämä punakolmilehden vihreät kääryleet, jotka ovat terhakkaasti heräämässä mullan uumenista. 

Siirsin punakolmilehden loppukesästä vajaan metrin rhodosta oikealle. Aiemmin se oli jäädä rhodon jalkoihin, josta syystä kukkanuppuja oli vaikea huomata ja vielä vaikeampi ihailla ja kuvata. Halusin tarjota kaunottarelle enemmän tilaa, vaikka samalla pelkäsin menettäväni kasvin. Vielä ei tietenkään olla kuivilla vesillä kasvin selviytymisen suhteen, mutta aika hyvältä näyttää.

Ribes nigrum 'Pohjan Jätti' - Mustaherukka

Myös kaksi Pohjan Jätti -mustaherukkaani kokivat muuton viime kesänä. Ne asuivat muista marjapensaista hiukan erillään. Paikassa, joka ei minusta ollut niille paras mahdollinen. Vielä vähemmän paikka miellytti minua, koska ne hankaloittivat nurmikon leikkaamista.

Elossa ovat Pohjan Jätit uudessa paikassaan. Pukkaavat jo lehtisilmuja. Luultavasti tämän vuoden marjasato on vähäisempi, mutta jospa sitten jatkossa tuottavat paremmin.

Paeonia anomala - Kuolanpioni

Pikkupuutarhakin vapautui vihdoin lumista. Sinänsä jännä, että siellä lumi ja jää säilyy muita puutarhan osia pidempään, vaikka paikka on varsin aurinkoinen ja lämmin. Toisaalta pikkupuutarhaan myös kertyy lunta enemmän, vaikka sinne ei sitä kolata.

Muualla ei vielä pionin punaisia piippoja näy, mutta Pikkupuutarhan Kivipenkin kuolanpioni on aina hyvin aikainen.

Euphorbia dulcis - Metsätyräkki

Punaiset versot kuuluvat metsätyräkille. Olen saanut pienen taimen alun Saaripalstan Sailalta. Silloin kasvi oli minulle uusi ja outo. Sittemmin olen tykästynyt metsätyräkkiin, jonka alkuja olen laittanut myös Ruusupenkkiin. Vähitellen metsätyräkki on lisääntynyt, mutta ei todellakaan riesaksi asti.

Minulla oli aikaisemmin myös mantelityräkki, joka suuttui minulle siirrosta niin pahasti, että otti hatkat. Viime kesänä metsästin sitä monesta paikasta löytämättä. Oman taimeni ostin vuosia sitten kevätmessuilta Tommolan tilan standilta. Niinpä otin muutama viikko sitten yhteyttä Tommolaan tilaan ja heillähän on edelleen mantelityräkkiä. Heidän taimitarhalleen on meiltä sen verran pitkä matka, etten ihan lähiaikoina ole sinne saakka menossa. Onneksi he toimittavat taimia myös Matkahuollon kautta. Tilaus on tarkoitus tehdä pikimmiten.

Päivänpesän elämää -blogin Katja kysyi kommentissaan, olenko huomannut pörriäisten suosivan tietyn värisiä krookuksia? Viime päivien aurinkoisina päivinä olen tarkkaillut pörriäisiä ja todennut, että ne mönkivät liloissa ja valkoisissa krookuksissa. Sen sijaan keltaiset krookukset saavat paistatella ylhäisessä yksinäisyydessä ilman pörriäisten suosiollisia vierailuja. 

Mitään tieteellistä tutkimusta en asian tiimoilta ole tietenkään tehnyt. Varmaan seurantaa on syytä jatkaa. Tämä on kuitenkin tärkeä huomio tulevan syksyn sipulien kannalta. Krookukset ovat todella tärkeitä kukkijoita pörriäisille tässä vaiheessa, kun muiden kasvien kukintaa saa vielä odottaa. Uutisissa mainittiin, että tulevalle kasvukaudelle ennusteteaan pölyttäjien vähäisyyttä. Mitä vähemmän pölyttäjiä, sen vähemmän esimerkiksi marjoja ja hedelmiä.

Crocus crysanthus - Kultasahrami Romance

Aktiivisen ahkeroinnin ja raittiissa ilmassa oleskelun johdosta kroppa on jäykkä ja olo väsynyt. Siksi ajattelinkin tehdä sunnuntaina jotain kevyempää. Suunnittelin virittäväni kasvariin uudet narut hallaharsoja varten. Olen tarkoituksella siirtänyt sitä hommaa sellaiseen päivään, jolloin vaikkapa sataa. Kun sitä sadetta ei näy eikä kuulu, on paras ryhtyä toimeen.

Tomaattien ja kurkkujen muuttoaikaan on usein vielä viileitä öitä. Vaikka laitan silloin vähäksi aikaa lämmittimen kasvariin, tarvitsevat kasvit hatarassa kennokasvarissa lisää suojaa. Yleensä olen tehnyt kasvarin kummallekin sivulle tuplaharsoista "teltan", jonka suojassa tomaatit ja kurkut ovat alkutaipaleen hyvin pärjänneet. Jospa tänä keväänä kaikki olisi jo valmista, kun hyötykasvien muutto on ajankohtaista.

Eranthis hyemalis - Italiantalventähti

Parhaillaan on käsillä ajat, jolloin pihan kutsua on mahdoton vastustaa. Pikkuisen on huono omatunto, kun jopa viikkosiivous jäi väliin. Muutaman ikkunan sentään pesin. Kutominen on jäänyt niin vähiin, että yksi sukka huutaa paria itselleen. Illalla ei montaa sivua jaksa kirjaa lukea, kun silmät jo räpsyvät uhkaavasti kohti unten maita. 

Helleborus - Jouluruusu

 

Muu elämä haittaa piha- ja puutarhaelämää, mutta sehän on jo meille kaikille aiemmilta vuosilta tuttua. Ystävät, ilolla ja innolla kohti uusia puutarhakokemuksia!

Piippobongaajan juhlaviikot avattu

Johan on ollut mahtava pääsiäinen. Aurinko paistaa, linnut laulaa ja lumi sulaa silmissä. Muuta puutarhaileva ihminen ei tarvitsekaan. Tällaisia päiviä on odotettu pitkään ja hartaasti.  Vihdoin voi avata ovia ja ikkunoita ulos. Elämä laajenee kodin seinien ulkopuolelle, eikä sohvakaan enää kutsu syliinsä.

Pörriäiset valtasivat auringossa avautuneet krookukset.

Lauantaiaamuna lähdettiin Ukkokullan kanssa pitkälle lenkille. Kierrettiin melkein koko kylä. Yli kahden tunnin lenkki lämpimässä kevätsäässä oli innostavaa. Katse harhaili vuoroin taivaalle lintujen lentoa seuraillen, vuoroin pitkin pientareita ja puskia mahdollisia leskenlehtiä etsien (ei näkynyt). Kotona ruoka maistui lenkin jälkeen. Seuraavana aamuna reippailu tuntui jäykkyytenä talven laiskistamissa lihaksissa.

Kevään ensimmäinen perhonen krookuksissa.

Uutisissa mainittiin tulevan kesän kärsivän pölyttäjäkadosta. Krookukset houkuttelevat luokseen surinaa ja pörinää. Tämä on muistettava ensi syksynä sipulikasveja valittaessa. Lisää krookuksia ympäri pihaa, jotta kaikkein aikaisimmillakin pörriäisillä olisi ruokaa tarjolla.

Crocus sieberi Firefly - tai sitten ihan joku muu

Perjantaina ja lauantaina kiersin pihassa lähinnä kameran kanssa ihastelemassa ja ihmettelemässä. Sormia kyllä pisteli päästä haravan varteen ja noukkia tuulen talven aikana pudottamia oksia ja muuta sälää. Tässä vaiheessa vielä maltoin mieleni, sillä joissakin paikoissa oli vielä lunta. Ja nurmikkokin edelleen aika märkä.

Crocus species Fuscotinctus

Piippoja nousee sieltä täältä. Jotkut muistin ja tunnistin heti nähtyäni. Joidenkin piippojen nimi piti syynätä sisällä istutuslistasta. Valitettavasti en ole kovin taitava tunnistamaan eri kasveja verson kärjestä tai nupun asennosta. Harvoin lähden edes arvuuttelemaan, vaan mieluummin tukeudun faktaan.

Crocus crysanthus 'Romance'

Mietin, vaikuttaako sipulin ikä sen kukintaan? Laji ainakin vaikuttaa. Nämä krookukset on istutettu viime syksynä. Niiden sijainti on valoisa ja lämmin, mutta moniin vuosia aiemmin istutettuihin ja kukassa jo oleviin verrattuna nämä vasta heräävät.

Siellä täällä mullan pinnassa on pieniä sipuleita, joita routa on nostanut ylös. Osan painoin takaisin multaan, jos se vain onnistui. Paikoin ei onnistunut, kun mullan alla oli vielä maa kohmeessa. Kuvan krookus näytti aukovan suutaan kuin kala kuivalla maalla. Sille etsin aurinkoisen paikan, jossa sain sen sipulin mullan sisään.

Scilla forbesii (Chionodoxa luciliae) - Kirjokevättähti

Lauantaina Vasenrinteen scilloissa on jo väriä näkyvissä ja maanantaina ensimmäiset avoinna. Hetken päästä sinisen scillameren aallot huojuvat koko rinteessä ja sen yläpuolella. Aalloilla purjehtii silloin myös kevätkaihonkukkia, eikä aikaakaan, kun joukkoon liittyvät myös lemmikit. Kevään sininen taika on nähtävissä niin  maassa kuin taivaalla.

 
Marjapensaiden välissä on isompi aukko, jonka täytin syksyllä sipuleilla. Krookuksia istutin mix-pussukan eli värien sekamelskaa on niiden puolesta nähtävissä. Samaan paikkaan laitoin myös Darwin-tulppaaneja, jotka nekin ovat päättäneet herätä.

Olopihan Allaspenkissä ollaan myös hereillä. Vaikka alue on muuten hyvin valoisa ja aurinkoinen, takareunan isot tuijat pitävät paikan pitkään lumen ja jään vallassa. Lauantaina kuvaan osui luntakin, sunnuntaina vasemmalla oli enää pieni jääpläntti ja maanantaina loputkin lumet katosivat.

Kaikenlaiset verkko- ja risuviritelmät eivät ole niitä mieluisimpia katseltavia. Jos on valittava, katsooko väliaikaisia viritelmiä vai tarjoaako piipot jäniksille ja peuroille, on vastaus selvä. Aion poistaa ainakin suurimmat havut. Koska kellarissa ei ole enää palaakaan verkkoja, käyn suihkuttamassa TricoGardenia piippojen läheisyyteen. Talon molemmissa päissä on myös väliaikaiset verkot peurojen varalta. Peurat hyppivät 150-senttisen verkkojen yli, mutta hiljaiseen aikaan kulkevien sorkkaeläinten kulkua toisaalle ne hiukan ohjaavat.

Ensimmäiset narsissitkin kurkkivat jo Vatukkalaatikossa. Sunnuntaina kaikki lumi oli sulanut. Jälleen kerran ihmettelen, miksi en istuta tähän paikkaan enemmänkin sipuleita? Myöhemmin Vatukkalaatikkoon nousee tuoksuvatukoita, mistä paikan nimikin. Hyvin useimmat sipulikukat ehtisivät kukkia ja kaunistaa paikkaa ennen vatukoiden vihertymistä.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannuksilla vasta ruuhkaa onkin. Niitä tungeksii Olopihan Allaspenkissä runsaasti. Huomaan näiden runsastuneen mukavasti ja kohtuullisen nopeasti. Samaista Beth Evansia olen istuttanut myös vastapäätä sisäänkäyntiä, mutta siellä ei ole vielä pahemmin piippoja näkyvissä. Paikka vapautuu myöhemmin lumesta ja jäästä.

Jouluruusujen kesämatka on vasta aluillaan. Kollaasin vasemmassa kuvassa on Ovaalipenkin punertava jouluruusu. Saattaa olla Double Ellen, mistä en ole varma. Olen istuttanut sen kesällä 2016 pelkkänä jouluruusuna. 

Yläoikealla Vasenrinteen 2014 istutettu jouluruusu yrittää työntää nuppujaan kuivien lehtien keskeltä. Sunnuntaina putsasin pahimmat roippeet pois, jotta jouluruusu pääsisi nauttimaan valosta ja lämmöstä. 

Alaoikealla taasen on puutarhani ensimmäinen jouluruusu. Sen istutusvuotta en muista, mutta kauan se on tuossa ollut. Sain tämän jouluruusun lähellä asuvalta rouvalta. Istutuspaikka voisi olla parempikin, mutta hyvin kasvi näyttää tuossa viihtyvän. Siksi en ole lähtenyt sitä siirtämään.

Maanantaina Vasenrinteen jouluruusu avasi nuppujaan.

 
Jouluruusujen lehdet ovat kärsineet talvesta oikein kunnolla. Annan kasvien herätä ensin kunnolla ja sitten leikkaan ruskeat ja kuivuneet lehdet pois. Muistan jostain lukeneeni, että näin kannattaa tehdä.

Muista jouluruusuista on vasta osa tullut esiin lumen alta. Loput uinuvat lumen saartamissa paikoissa. Toivon niiden olevan elossa ja piristyvän pian.

Lauantaina portaiden alapäässä ja nurmikolla oli vielä jonkin verran lunta. Sunnuntaina nurmikko oli jo vapautunut ja portaiden vasemmalla puolella oleva klöntti oli pienentynyt huomattavasti. 

Maanantaina lumi oli lähes koko alapihalta sulanut. Vain portaiden alapäässä oli isompi paakku. Kolaamme talvisin yläpihan käytäviltä lumet portaille. Usein levitän viimeisiä lumipaakkuja vappuviikolla pitkin nurmikkoa. Nyt ei niin todellakaan tarvitse tehdä.

Anemone hepatica - Sinivuokko

Puistopäädyn sinivuokko on avannut terälehtensä kohti aurinkoa. Muut sinivuokot asuvat vähän viileämmissä paikoissa, joten niiden kukintaa saa vielä hetken odottaa. Riittääpä ihasteltavaa pidemmäksi aikaa.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Vasenrinteen tarhakylmänkukassakin on jo selvät heräämisen merkit. Istutin viime kesänä lisää Nilalta saatuja tarhakylmänkukkia Pikkupuutarhaan. Sieltäkin alkaa lumet vähitellen sulaa. Maanantaina pääsin jo osaa peuraverkoista raottamaan siten, että olin huomaavinani yhdessä tarhakylmänkukassa eloa. Sen kaverit ovat vielä lumen alla.

Ficaria verna - Mukulaleinikki

Mukulaleinikki on toki joka vuosi niitä varhaisimpia herääjiä. Nyt nämä ovat taatusti olleet lähtökuopissaan jo jään ja lumen alla, kun heti niistä vapauduttuaan ponkaisevat kohti yläilmoja.

Minähän en osaa kauaa toimettomana missään istua, joten yhtä jos toistakin tuli tehtyä. Pihakäytävät on haravoitu paria pientä plänttiä lukuunottamatta. Rapsutinpa jo nurmikkoakin, vaikka se ei sellaista toimenpidettä välttämättä tarvitse. Risuja, oksanpätkiä, käpyjä, kuivia vaahteranlehtiä ja jänönkakkaa oli ympäriinsä. Muutaman lumipaakunkin levitin. Ja nypin ensimmäiset vaahteravauvat kukkapenkistä. Tuoksuherneet vein kasvihuoneeseen. Yöksi ne saavat harson ylleen.

Pääsiäiseksi ei hienompaa säätä olisi voinut toivoa. Aurinko on hellinyt päivittäin ja lämpöä on riittänyt yli +10 asteen. Sekä sunnuntaina että maanantaina joimme iltapäiväkahvit terassilla eli virallinen terassikausi on nyt avattu.

Jossain välissä vilkaisin ikkunoita ja totesin niiden kaipaavan kipeästi pesemistä. Siirsin suosiolla johonkin toiseen hetkeen. Pihassa pyöriminen oli niin paljon houkuttelevampaa. Nyt on tankattu ulkoilmaa, kierretty piippoja vahtaamassa ja nautittu täysillä kunnon kevätpäivistä. Koko talven kestänyt odotus on jälleen palkittu. Kevät on saapunut, joka vuosi yhtä uusi ja ihana.

Pistokkaita ja multaa

Muutaman onnistuneen talvetusvuoden jälkeen kohtasin vaihteeksi epäonnen. Seitsemästä siemenestä kasvattamastani pelaguusta vain kaksi selvisi kevääseen. Toinen niistä on Divas Rasberry Ripple, mistä ilman muuta olen iloinen. Toisen nimi on kadoksissa.

Kipaisin viikolla pikaisesti Plantsussa pyörähtämässä. Olen sieltä ostanut keväisin pistokkaita ja niin kävi nytkin.

Rullakossa ei kovin paljon valinnanvaraa ollut. Mukaan lähti kaksi verenpisaraa: Fuchsia 'Aunty Jinks' ja Fuchsia 'Blue Satin'. Enpä voinut vastustaa myöskään värinokkosia eli isokirjopeippiä, joista Coleus blumei hybrida 'Royalty' ja Coleus blumei hybrida 'Abbey Road' tulivat valituiksi.

Pelaguut olivat Plantsuun mennessä mielessä. Otin seuraavat:

Pelargonium pelt. hybrida Toscana Sunflair Eva, Pelargonium zonale hybrida Toscana Dolce Vita Karen, Pelargonium zon. hybrida Toscana Estelle Appleblossom ja Pelargonium 'Orange Fizz'. Nämä kaikki ovat riippuvia.

Pelaguut istutin saviruukkuihin työhuoneen ikkunalaudalle. Värinokkoset ja verenpisarat laitoin reilun kokoisiin taimipotteihin kasvattamaan juuria ja kokoa. Siirrän ne myöhemmin ruukkuihin, joissa saavat viettää kesää ulkosalla.

Tuoksuherneet ovat itäneet vajaassa viikossa. Tämän kuvan jälkeen koukkuja on noussut enemmänkin ja niille on tullut jo reilusti pituutta. Tuoksuhernepotit ovat olleet takkahuoneen ikkunalaudalla. Seuraavaksi vien ne joksikin aikaa autotalliin ja luultavasti piakkoin kasvihuoneeseen. Viime vuonna vein tuoksuherneet kasvihuoneeseen 18.4. Silloin päivälämpötila oli ulkona +15℃, mutta yöllä vajaa +1℃. Tuoksuherne pärjää pikkupakkasessa. Aluksi tuoksuherneet olivat kasvihuoneessa muovilaatikossa, jonka päälle laitoin öiksi harson. 

Siemenpusseja kertyy ylenmäärin, vaikka kuinka vannoisi vastustavansa houkutuksia. Tänä vuonna yritän saada pussukoita vähenemään ihan kunnolla. Uusia tulee takuuvarmasti tilalle, mutta se on sitten myöhemmän ajan murhe - tai ilo.

Lajittelin pussukoitani kylvöaikojen mukaan. Näin huhtikuussa olen kylvänyt monenmoista, joiden kehityskulusta ei tässä vaiheessa pysty vielä sanomaan juuri mitään. Suurimman osan kesäkukista pyrin kylvämään suoraan maahan, mutta joitain olen laittanut esikasvatukseen. 

 
Kurkut kylvin kuun alussa. Niistä pintaan on noussut jo Sherpa. Beth Alpha ja La Diva eivät ole vielä heränneet. Vesimeloni Sugar Babystä ainakin yksi verso kurkkii mullasta.

Kellarissa alkaa olla jo taimipottiruuhkaa. Tomaatit pitäisi siirtää isompiin purkkeihin, mutta taidan jättää sen vaiheen kokonaan pois ja laitan tomaatit suoraan niihin kasvatusastioihin, joissa asuvat sitten kesän kasvarissa. Kellarissa on muutama multasäkki, jotka eivät kuitenkaan riitä täyttämään isoja astioita. Ulkona on lisää, joskin umpijäässä. Tilasin lavallisen mustaa multaa eli 65 säkkiä. Toimitus tapahtuu kahden viikon kuluessa.

Kotitie 6.4.

Mullalle riittää käyttöä, mutta sen tilaaminen on joka kerta jonkinlainen mietinnän paikka. Tontillamme ei enää ole paikkaa, johon voisi kipata lavalta multaa. Aiemmin ostin multaa ja kivituhkaa suursäkeissä, mutta suosimani toimittaja lopetti toissa vuonna. Suursäkkien hinnat ovat nousseet ja niin ovat nousseet niiden toimitusmaksutkin. On siis ynnättävä päässä, millaisessa muodossa multaa kannattaa hankkia niin, ettei pelkkä toimitusmaksu niele isoa siivua hinnasta.

Kevään 2022 lavallinen multasäkkejä.

 
Suursäkkien hyvä puoli on siinä, että multa on kompaktissa paketissa. Säkistä voi ottaa sen mitä tarvitsee ja loput voi olla kohtalaisen siististi paikallaan pitkän aikaa. Irralliset multasäkit ovat sopiva kakkosvaihtoehto. Päädyin nyt kolmannen kerran tilaamaan lavallisen, jotta ei tarvitse joka kauppareissulla rahdata neljän säkin erää auton takapaksissa. 

Kevään 2021 multasäkkikuorma.

Lavallinen Mustaa multaa eli 65 kpl 45 litran säkkiä maksaa Hankkijalla kotiin toimitettuna 259 €. Suursäkkien (1000 l) hinnat vaihtelevat 100 eurosta ylöspäin + kuljetusmaksu toimittajasta ja alueesta riippuen n. 60 €. Varmaan samaista mustaa multaa tai suursäkkejä saisi edullisemminkin. En vain jaksa seikkailla netissä hintoja vertailemassa, vaikka käyttämälleen ajalle ja vaivalle ehkä pienen palkkion saisikin. Tarvitsen multaa, sitä on nyt tilattu.

Kukkavana tulossa.

 
Kolmisen vuotta sitten onnistuin kukittamaan orkideoita uudelleen. Yhden jopa useampaan kertaan. Mitään kikkakolmosta minulla ei ollut käytössä. En vain heittänyt kutakin orkideaa kukinnan loputtua kompostiin, vaan annoin niille uuden mahdollisuuden. Leikkasin kuivuneen kukkavanan pois ja laitoin ruukun valoisalle ikkunalaudalle. Talviaikaan lorautin kahden viikon välein suojaruukkuun vettä pohjalle runsaaksi tunniksi. Kesällä kerran viikossa. Imeytymättömät vedet kaadoin pois. Lannoitteeksi annoin merileväuutetta tai Substralia.

Loppuvuodesta ostin ruotsalaisesta huonekalujätistä halvan orkidean keittiöön iloa tuomaan. Kukinnan jälkeen vein kukan makkarin ikkunalaudalle ja hoidin sitä, kuten aiempiakin. Yllätyksekseni purkista työntyy ylös uusi kukkavana. Olen iloinen. Aika harvoin ostan itselleni orkideoita, kun laiskassa hoidossani niistä tuppaa tulemaan kertakäyttökasveja. Se taas on turhaa tuhlausta, josta en oikein tykkää.

Pääsiäisen hienot säät jatkuvat. Aurinko paistaa ja lumi sulaa. Lämpömittari kipusi meillä pitkäperjantaina +10℃ asteeseen. Kannettiin Ukkokullan kanssa osa pihakalusteista kellarista pergolaan. Kovin kauaa ei vielä voinut ihan vain istua, sillä kylmä hiipi kinttuihin.

Kirjoitan tätä juttua varhain lauantaiaamuna. Tullessani työhuoneeseen, oli vielä täysin pimeää. Siitä huolimatta mustarastaan laulu kuului selkeästi. Kello lähentelee seitsemää, päivä on valjennut ja mustarastas laulaa yhä. Aika ihanaa!

Katariinat kömpi lumesta

Iris reticulata Katharine Hodgkin - Kevätkurjenmiekka

 

Viikontakaiset lumet ovat jälleen sulaneet aurinkoisimmilta paikoilta. Oikearinteen Katariinat poksahtivat lämmöstä iloiten kukkimaan. Tosin ihmisen mielestä ilma ei edelleenkään järin lämpimältä tunnu, mutta eläkäämme sääennusteiden lupausten vankassa toivossa paremmasta.

Laitoin kuvaamisen jälkeen verkon takaisin Katariinoille. Toissakeväänä joko peurat tai jänikset napostelivat tässä lähellä kukkineet Frozen Planet-irikset tyngiksi, joten parempi toimia etukäteen viisaasti.

Talon puistopäädyssä on sinivuokko herännyt. Paikka on lämmin ja suojaisa. Olen käynyt säännöllisesti sinivuokkojen asuinsijan katsomassa, joskin nyt ehti muutama päivä vierähtää. Piippovahdissa ei parane isoja taukoja pitää, jos aikoo pysyä kehityksen perässä. Yksikin aurinkoinen päivä voi saada aikaan ihmeitä.

Vasenrinteessäkin näkyy jo väriä. Näistä krookuksista en tiedä, ovatko Tricoloria vaiko King of the Sripediä. Vanguardiakin olen rinteeseen istuttanut. Näistä krookuksista oikealle on edelleen tiukka lumikasa, mikä hämää istutusten sijainnin arviointia.

Pikkupuutarhassa kasvavan ison marjakuusen ympärillä on jo jonkun verran sulaa. Sielläkin krookukset ovat jo hyvin hereillä. Tähän istutin toissasyksynä Pickwickiä. Maahumalakin näyttää olevan jo virkoamassa. Sitä riittää riesaksi asti.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pikkuiset, käpymäiset versot kuuluvat vaaleanpunaiselle pystykiurunkannus Beth Evansille. Se ilmestyi mullasta esiin jo "edellisen talven" aikaan eli ennen viikko sitten satanutta lunta. Suurin osa on edelleen lumen peitossa. Nämä muutamat ovat sentään päässeet lumen ikeestä.

Raparperi punastelee joka kevät ensimmäisten joukossa. Yleensä jo lumen keskeltä pilkistää raparperin pallopäitä. Tänä vuonna en ole käynyt kovin aktiivisesti raparperejä vahtimassa. Toistuvat lumisateet ovat jotenkin typistäneet keväästä iloitsemisesta kaikkein parhaimman kärjen.

Päivänliljatkin ovat kovin kiireisiä näkemään kevään ihmeen tunkiessaan vihreitä versoja mullan pinnalle.

Lunta riittää edelleen vaikka toisille jaettavaksi. Pikkupuutarhaan en kunnolla pääse edes kulkemaan, kun peuraverkkoviritykseni ovat jäätyneet maahan kiinni. No, eipä tuonne mitään kiirettä olekaan ennen käytävien paljastumista lumen alta.

Pääsiäiseksi on luvattu mukavan lämmintä ja aurinkoista. Aikaista tai ei, mutta saatan kantaa osan pihakalusteista kellarista pergolaan. Tulkoon räntää tai rakeita, kohti kesää ollaan menossa. Jos riittää kasveilla toivoa, eiköhän sitä riitä meilläkin.

Jollei piippoja pihoillanne vielä näy, nauttikaahan sitten vaikka mämmistä ja pashasta.

Kun tulee pääsiäinen,
niin silloin alkaa kevät.
Pienet kissat valkoisina,
pajuun kiipeilevät.
Muutakin on kummaa:
kukko helttapäinen,
munii munat koreat,
kun on pääsiäinen.

– Aale Tynni –

Hyvää pääsiäistä teille kaikille!