Koska kukkii -haaste, 1. raportti

 
On aika raportoida väliaikatietoja Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan liikkeelle laittaman Koska kukkii -haasteen tiimoilta. Otin osaa haasteeseen tasan kaksi kuukautta sitten eli 22.2. Tähän mennessä arvaukseni on mennyt sekä täysin pieleen että aika lähelle.

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka, valkoinen

Valitsemani neljä seurattavaa ovat kaikki perennoja. Tarhakylmänkukka kuuluu joka kevät varhaisimpiin kukkijoihin. Lilakukkainen on asunut puutarhassani vuodesta 2015. Sen sijaan valkoisen Alban olen istuttanut kahdesti, joista kuvassa 2020 istutettu. Siinä suurin nuppu on niin pulleana, että poksahtaa pian. Jännittävää on minusta se, että valkoinen on aiemmin avautunut lilakukkaista myöhemmin. Nyt roolit vaihtuivat.

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka, valkoinen

Valkoisen avautuminen ennen lilakukkaista ei ole se suurin yllätys. Sitäkin erikoisempaa on, että kukkaan ehtinyt tarhakylmänkukka on noin 15 cm seuraamastani Albasta vasemmalle. En usko, että emokasvi olisi parissa vuodessa kasvattanut juurilonkeronsa näin etäälle itsestään. Selityksen on pakko piillä siinä, että aiemmin näillä tienoilla kasvanut ja sittemmin kadonnut Alba on päättänyt herätä eloon. 

Haasteessa arvioin Vasenrinteen valkoisen tarhakylmänkukan kukkivan 20.4. Kukka pelmahti ilmoille la 22.4., joten täysin lonkalta heitetty veikkaus osui aika lähelle.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld'' - Valkotäpläimikkä

Valkotäpläimiköitä minulla ei ole kovin kauaa ollut. Ensimmäiset istutin muutama vuosi sitten olopihan Syreenipenkkiin. Aika pian eli kesällä 2020 siirsin yhden Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Viime kesänä istutin näitä lisää varjoisaan Makkaripenkkiin. Ne ovat elossa, joskin talven jäljiltä romuluisen näköisiä. Eipä kuvan Kriikunapenkin imikkäkään kaikkein loisteliaimmassa puvussa nyt esiinny, mutta nuppuja siihen ilmestyi jo muutama päivä sitten.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld'' - Valkotäpläimikkä

Lauantain kesäinen lämpö sai valkotäpläimikän ensimmäiset nuput aukeamaan. Tämän kasvin kohdalla arvio meni täydellisesti pieleen. Vuosi sitten samainen imikkä aloitti kukinnan joskus 10.5. tienoilla. Veikkasin sen kukkivan tänä keväänä 14.5. Arvioni heittää noin kaksi viikkoa. Jospa varjoisemmissa paikoissa kasvavien valkotäpläimiköiden kukinta osuu paremmin arvaukseeni.

Trillium erectum - Punakolmilehti.   Joku heijastus tuli kuvaan mukaan.

 
Kaksi muuta tähän haasteeseen valitsemaani seurattavaa ovat Punakolmilehti (15.5.) ja Sinikämmen (20.5.). Punakolmilehti saattaa hyvinkin osua arviohaarukkaani. Sinikämmenen suhteen olen pessimistisempi. Siitä ei näy vielä vilaustakaan. 

Meillä on todella kuivaa. Huhtikuussa ei ole satanut pisaraakaan. Muutama kunnon sadekuuro saattaisi auttaa niin näitä haastekasveja kuin ihan kaikkia muitakin puutarhojen ja luonnon kasveja.

Mukavaa sunnuntaita!

Värit palaavat hissukseen

Crocus tommasinianus Yalta - Tähtisahrami

 

Aurinkoiset ja lämpimät säät ovat poksauttaneet krookukset ja scillat kukkimaan. Osa krookuksista ja esimerkiksi etelärinteen Katharine Hodgkin -irikset ovat jo kuihtuneet. Puutarhan varjoisemmista osista lumi on luonnollisesti sulanut hitaammin. Näillä alueilla krookuksia on vasta tulossa kukkaan. Syksy ei juuri nyt ole päällimmäisenä mielessä, mutta tämä ajankohta on oivallinen sen pohtimiseen, mihin haluaisin tulevina keväinä lisää kukkia. Siis kamera laulamaan ja tarvittaessa ahkeraa kirjaamista syysistutuksia ajatellen.

Helleborus niger - Jouluruusu

Edellinen talvi oli meidän pihassa tuhoisa monille perennoille. Myös jouluruusuille, joista menetin ainakin kolme. Tänä vuonna tilanne on huomattavasti valoisampi jouluruusujen suhteen. Useimmista muista perennoista en vielä voi sanoa juuta enkä jaata. Jotkut ovat jo heräämässä, monia saan jonkun aikaa odottaa.

Helleborus niger - Jouluruusu

Kasveja istuttaessa on tärkeää huomioida niiden tarvitsemat kasvuolosuhteet. Vähemmän tulee mietittyä, mistä suunnasta puutarhuri niitä mieluiten katselisi. Tai kameralla kuvaisi. Syreenipenkin jouluruusua vuosia sitten istuttaessani unohdin kokonaan alituisen innostukseni kukkien ikuistamiseen. Nyt joudun harrastamaan balettitanssijan varpaankärkiaskellusta välttääkseni muiden kasvien tallomisen jouluruusun kuvaustilanteissa. Tai sitten on kuvattava sen selkämystä, kuten tässä kuvassa.

Iris reticulata Katharine Hodgkin

Syksyllä kevätkurjenmiekkametsästykseni ei tuottanut kovin hyviä tuloksia. Tein aika vaatimattomat nettitilaukset, koska kuvittelin saavani kivijalkakaupoista haluamani. Ehkä olisi pitänyt laajentaa etsintäaluetta, sillä tutuissa kaupoissa oli yllättävän vähän valikoimaa. Niinpä kevätkurjenmiekkoja istutin vain kahta sorttia: tummaa lilaa Purple Hilliä ja kuvan Katharine Hodgkinia Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Näiden kaveriksi suunnittelen jo nyt Karharine´s Goldia, jollaisia ihailin mm. Saaripalstan Sailan blogissa.

Iris reticulata Purple Hill

Purple Hillit istutin alapihan Ruusupenkkiin, jossa niistä ensimmäiset ovat juuri avautuneet. Näitä minulla on ollut ennenkin, mutta ovat kadonneet. Toistaiseksi näkymättömissä ovat myös Harmonyt. Frozen Planetit peura söi vuosi sitten. Eikä vain syönyt kukkia, vaan riipi sipulitkin ylös. Sipuli-ressukat järkyttyivät niin pahasti, etteivät enää halunneet tänä keväänä nousta.

Olen tunkenut syyssipuleita vähän sinne sun tänne. Enemmän pitäisi miettiä niidenkin kasvuolosuhteita. Taisin vasta nyt tajuta, että kevätkurjenmiekat ansaitsevat lämpimän ja vettä läpäisevän paikan. Ehkä yksi syy niiden katoamiseen puutarhastani, on liian kosteat ja koleat istutuspaikat. Kiitos siis Saaripalstan Sailalle tämän asian esiintuomisesta.

Corydalis - Pystykiurunkannus

Ensimmäiset lilat pystykiurunkannukset alkavat kukkia. Niitäkin on pitkin puutarhaa paikoissa, joihin en ole niitä tietoisesti istuttanut. Muurahaisetko näitä kuljettaa uusille alueille? Vai puutarhuri multaa ja kompostia levittäessään? Muutaman alun olen parin edellisen kesän aikana siirtänyt paikkoihin, joissa toivon sen leviävän. Aika näyttää, kuinka käy. Vai kuuluuko tämäkin kasvi niihin, jotka seikkailevat oman halunsa mukaan? Kuten akileijat ja sormustinkukat.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pinkit Beth Evansit ovat ainakin toistaiseksi pysyneet kohtuullisen hyvin omilla alueillaan. Mitä nyt ovat rehevöityneet ja laajentaneet pehkojaan. Tykkään näistä paljon. Bethin vihreät versot nousevat aikaisin keväällä, kurkkivat jo lumen keskeltä. Nuppujakin ne jo availevat.

Syödyt krookukset

Piippoiloa himmentää jänisten ja peurojen aktiiviset vierailut puutarhassani. Kuvan krookuksia en edes ehtinyt avautuneina nähdä, kun ilmeisesti ristihuuli oli käynyt ne yöllä napostelemassa.

Alapihalla peura oli syönyt valtaosan tulppaaneista. Eikä tarvinnut tuholaisen lajia arvuutella, sillä mullassa näkyi oikein hyvin sorkanjäljet. Olivat tulleet rajanaapurin 80-senttisen aidan yli. Harkitsen vakavasti naapurin aidan korvaamista samoilla aitaelementeillä, joita laitoimme tonttimme puistoreunalle. Täydellisiä peuraesteitä eivät nekään ole, mutta ovat sentään jonkin verran estäneet alapihalla kulkua. Tehokkaita, 2,5-metrisiä riista-aitoja ei kunta salli. 

Viikko sitten kävin naapurikylän saksalaisessa ruokakaupassa heti aamutuimaan. Menin ilman suurempia suunnitelmia katsomaan, josko joku kiva perennajuurakko löytyisi. Sipuleita, mukuloita ja juurakoita oli monta laatikollista vierekkäin ja päällekkäin. Parhaat apajat oli lattialla, jonne kyykistyin muiden innokkaiden rouvien seuraan penkomaan pussukoita.

Kesäkullero ja syyshohdekukka

Mopo lähti keulimaan oitis. En kyennyt pelkästään katsomaan, mitä on tarjolla. Siirsin pussukoita ostoskoriin, otin jonkun pois ja laiton toisen tilalle. Järki ja harkinta tuollaisessa paikassa katoaa, jos sellaista on koskaan ollutkaan. Minun pelastukseni taisi olla tiukka aikataulu, joka vaati lopettamaan kahmimisen ja poistumaan kassan kautta ulos.

Kesäkulleroa minulla on ollut ennenkin. Viime kesänä se oli vähän huonossa hapessa vaikean talven jäljiltä.  Syyskukkijoille on aina tilaa.

Laitoin juurakot kunkin omaan purkkiinsa. Juurtukoon ja kasvakoon rauhassa, kunnes olen päättänyt kullekin oman istutuspaikkansa.

Fritillaria imp. 'Rubra'  - Keisarinpikarililja

Palataan vielä hetkeksi piippojen pariin. Keisarinpikarililjat saisivat varmaan nopeuskisassa ensimmäisen palkinnon. Niin nopeasti ne keväällä mullasta nousevat ja kasvavat. Saapa nähdä, kukkiiko nämä Rubrat tänä kesänä? Kuulemma ne kaipaavat kunnon lannoitusta, jota olen niille antanut.

Fritillaria imp.  - Keisarinpikarililja

Ikivanhat keltaiset keisarinpikarililjat nousevat uskollisesti vuosi toisensa jälkeen. Kukkimisen ne ovat jättäneet väliin monena vuotena. Näiden piippojen ilmestymisen ilmoille haistaa helposti lähellä kulkiessa. Täytyykin kysyä Ukkokullalta, aistiiko hän keisarien tuoksun. Oman hajuaistini menetin muutama vuosi sitten.

Nukkajuoru

Sain ystävältä karvalehtisen juorun. Tarkkaa nimeä en sille löytänyt. Kasvi oli jonkun aikaa kaupan muoviruukussa, kunnes siirsin sen parempaan ruukkuun. Ilmeisesti juoru tykkää uudesta ruukusta, lannoitteesta ja aurinkoisesta sijainnista, sillä se intoutui kukkimaan. Söpö pieni kukka.

Nokkosperhosia on runsaasti

Istuu hiljaa niityllä,
auringon paiste kasvoilla.
Katsoo kohti taivasta,
heinätupsu peittona.

Aurinko hänet herättää,
kultasäteitä lähettää.
Hän luonamme jälleen on,
kevään ensi perhonen.

Kotipihan kuntosalissa

Scilla forbesii - Kirjokevättähti

 

Jos oli pääsiäisenä hieno sää, niin samaa on piisannut pyhien jälkeenkin. Hivenen viileämpää ja roimasti tuulisempaa, mutta se ei ole pihaputsaajaa liiemmin haitannut. Mitä nyt kuivat vaahteranlehdet juoksevat käytävillä haravaa karkuun nopeammin kuin haravaa pitelijä perässä ehtii.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Pihasta alkaa olla lumet kaikonneet muutamaa varjoisempaa kolauskasaa lukuunottamatta. Mullasta nousee ylös tuttuja kavereita osan poksahdellessa samantien kukkimaan. Paikoin on jo hyvin kuivaa, kun sadetta ei ole tullut missään olomuodossa sitten sen maalis- huhtikuun vaihteen lumipyryn. Auringonpaiste ja tuulisuus lisäävät kuivuuden vaikutusta, joten jännityksellä odotan, millainen kasvukausi tästä kaikkinensa syntyy.

Aglais urticae - Nokkosperhonen

Nokkosperhosia on lennellyt ahkerasti. Samanaikaisesti niitä on useampi pienellä alalla. Mistähän ne ravintonsa ottavat, kun krookuksille ne eivät pysähdy? Sitruunaperhosiakin on jonkun verran, mutta vikkelinä otuksina niitä on vaikea kuvaan ikuistaa. Myös leppäkerttuja on runsaasti. Siinä yksi syy, miksi en kovin tarmokkaasti istutusalueita siivoa. Kuivien lehtien alle kurkistamalla saattaa löytää monen monta esiin mönkivää leppäkerttua.

Tulppaanit

Tekemistä on pihassa niin paljon, että ulos lähtiessä on paras tehdä itselleen työlista. Tokihan sitä tekemättömät työt tietää, mutta listan laatimalla on helpompi priorisoida tehtäviä ja välttää sinne tänne haahuilua, kun ei osaa päättää aloituskohdetta.

Torstaina saapui tilaamani lavallinen Biolanin Mustaamultaa. Kuljetusfirma laski lavan haarukkatrukilla kivituhkapäällysteiselle varaparkkipaikalle. Siihen se jämähti keskelle, sillä painavaa lastia ei niin vain trukilla liikutella pehmeällä maaperällä. En ollut kotona, mutta Ukkokulta hyväksyi laskupaikan. 65 säkin siirtäminen ei ajallisesti kauaa kestänyt. Selkä vain ei tykkää moisesta punttisalihommasta.

Lamprocapnos spectabilis, syn. Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Viime vuoden multasatsista oli vielä jokunen säkki tallella. Valtaosa niistä kellarissa, jonne raahasin ne jo syksyllä. Kevään taimikoulinnassa on huomattvasti mukavampi ottaa valmiiksi sulaa multaa kuin rahdata aluksi jäinen multasäkki lämpiämään. Lauantain aloitinkin siirtämällä hyvässä kasvussa olevat tomaatit isoihin astioihin, joissa ne jatkavat eloaan myöhemmin kasvihuoneessa. 

Aika monta tomaattia jäi taas yli, vaikka tänä vuonna kylvin mielestäni siemeniä maltillisesti. Jotenkin on niin paljon turvallisempaa kylvää muutama ylimääräinen, kuin heittäytyä tismalleen tietyn määrän varaan. Eiköhän tomaatintaimille löydy ottajia.

Käytännössä lähes koko puutarha on siivottu eli haravoitu, oksia ja muuta sälää kerätty, kuivia perennanvarsia leikattu ja katemultaa istutusalueille levitetty. Myös vaahteravauvojen kitkeminen on aloitettu. Nepä vasta ovat vikkeliä. Kun yhtä kumartuu pois nappaamaan, huomaa vieressä viisi muuta. Ja seuraavalla kerralla samalla paikalla jälleen vähintään viisi on käärinyt heleän vihreän lehtensä esille. Tässä vaiheessa pikkuiset vaahteravauvat irtoavat lähes henkäisemällä. Vaan viikko pari lisää, niiden juuri on kasvanut pitkäksi ja tarttunut tiukasti maahan. Silloin saattaa kaksikin kättä olla liian vähän kitkemiseen.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Siistimisen ohessa tulee syynättyä penkkejä hyvinkin tarkkaan. Tähän aikaan vuodesta melkein mikä tahansa vihreä verso tuottaa iloista mieltä. Jotkut sitten aiheuttavat aivan erityisiä sydämensykähdyksiä, kuten nämä punakolmilehden vihreät kääryleet, jotka ovat terhakkaasti heräämässä mullan uumenista. 

Siirsin punakolmilehden loppukesästä vajaan metrin rhodosta oikealle. Aiemmin se oli jäädä rhodon jalkoihin, josta syystä kukkanuppuja oli vaikea huomata ja vielä vaikeampi ihailla ja kuvata. Halusin tarjota kaunottarelle enemmän tilaa, vaikka samalla pelkäsin menettäväni kasvin. Vielä ei tietenkään olla kuivilla vesillä kasvin selviytymisen suhteen, mutta aika hyvältä näyttää.

Ribes nigrum 'Pohjan Jätti' - Mustaherukka

Myös kaksi Pohjan Jätti -mustaherukkaani kokivat muuton viime kesänä. Ne asuivat muista marjapensaista hiukan erillään. Paikassa, joka ei minusta ollut niille paras mahdollinen. Vielä vähemmän paikka miellytti minua, koska ne hankaloittivat nurmikon leikkaamista.

Elossa ovat Pohjan Jätit uudessa paikassaan. Pukkaavat jo lehtisilmuja. Luultavasti tämän vuoden marjasato on vähäisempi, mutta jospa sitten jatkossa tuottavat paremmin.

Paeonia anomala - Kuolanpioni

Pikkupuutarhakin vapautui vihdoin lumista. Sinänsä jännä, että siellä lumi ja jää säilyy muita puutarhan osia pidempään, vaikka paikka on varsin aurinkoinen ja lämmin. Toisaalta pikkupuutarhaan myös kertyy lunta enemmän, vaikka sinne ei sitä kolata.

Muualla ei vielä pionin punaisia piippoja näy, mutta Pikkupuutarhan Kivipenkin kuolanpioni on aina hyvin aikainen.

Euphorbia dulcis - Metsätyräkki

Punaiset versot kuuluvat metsätyräkille. Olen saanut pienen taimen alun Saaripalstan Sailalta. Silloin kasvi oli minulle uusi ja outo. Sittemmin olen tykästynyt metsätyräkkiin, jonka alkuja olen laittanut myös Ruusupenkkiin. Vähitellen metsätyräkki on lisääntynyt, mutta ei todellakaan riesaksi asti.

Minulla oli aikaisemmin myös mantelityräkki, joka suuttui minulle siirrosta niin pahasti, että otti hatkat. Viime kesänä metsästin sitä monesta paikasta löytämättä. Oman taimeni ostin vuosia sitten kevätmessuilta Tommolan tilan standilta. Niinpä otin muutama viikko sitten yhteyttä Tommolaan tilaan ja heillähän on edelleen mantelityräkkiä. Heidän taimitarhalleen on meiltä sen verran pitkä matka, etten ihan lähiaikoina ole sinne saakka menossa. Onneksi he toimittavat taimia myös Matkahuollon kautta. Tilaus on tarkoitus tehdä pikimmiten.

Päivänpesän elämää -blogin Katja kysyi kommentissaan, olenko huomannut pörriäisten suosivan tietyn värisiä krookuksia? Viime päivien aurinkoisina päivinä olen tarkkaillut pörriäisiä ja todennut, että ne mönkivät liloissa ja valkoisissa krookuksissa. Sen sijaan keltaiset krookukset saavat paistatella ylhäisessä yksinäisyydessä ilman pörriäisten suosiollisia vierailuja. 

Mitään tieteellistä tutkimusta en asian tiimoilta ole tietenkään tehnyt. Varmaan seurantaa on syytä jatkaa. Tämä on kuitenkin tärkeä huomio tulevan syksyn sipulien kannalta. Krookukset ovat todella tärkeitä kukkijoita pörriäisille tässä vaiheessa, kun muiden kasvien kukintaa saa vielä odottaa. Uutisissa mainittiin, että tulevalle kasvukaudelle ennusteteaan pölyttäjien vähäisyyttä. Mitä vähemmän pölyttäjiä, sen vähemmän esimerkiksi marjoja ja hedelmiä.

Crocus crysanthus - Kultasahrami Romance

Aktiivisen ahkeroinnin ja raittiissa ilmassa oleskelun johdosta kroppa on jäykkä ja olo väsynyt. Siksi ajattelinkin tehdä sunnuntaina jotain kevyempää. Suunnittelin virittäväni kasvariin uudet narut hallaharsoja varten. Olen tarkoituksella siirtänyt sitä hommaa sellaiseen päivään, jolloin vaikkapa sataa. Kun sitä sadetta ei näy eikä kuulu, on paras ryhtyä toimeen.

Tomaattien ja kurkkujen muuttoaikaan on usein vielä viileitä öitä. Vaikka laitan silloin vähäksi aikaa lämmittimen kasvariin, tarvitsevat kasvit hatarassa kennokasvarissa lisää suojaa. Yleensä olen tehnyt kasvarin kummallekin sivulle tuplaharsoista "teltan", jonka suojassa tomaatit ja kurkut ovat alkutaipaleen hyvin pärjänneet. Jospa tänä keväänä kaikki olisi jo valmista, kun hyötykasvien muutto on ajankohtaista.

Eranthis hyemalis - Italiantalventähti

Parhaillaan on käsillä ajat, jolloin pihan kutsua on mahdoton vastustaa. Pikkuisen on huono omatunto, kun jopa viikkosiivous jäi väliin. Muutaman ikkunan sentään pesin. Kutominen on jäänyt niin vähiin, että yksi sukka huutaa paria itselleen. Illalla ei montaa sivua jaksa kirjaa lukea, kun silmät jo räpsyvät uhkaavasti kohti unten maita. 

Helleborus - Jouluruusu

 

Muu elämä haittaa piha- ja puutarhaelämää, mutta sehän on jo meille kaikille aiemmilta vuosilta tuttua. Ystävät, ilolla ja innolla kohti uusia puutarhakokemuksia!

Piippobongaajan juhlaviikot avattu

Johan on ollut mahtava pääsiäinen. Aurinko paistaa, linnut laulaa ja lumi sulaa silmissä. Muuta puutarhaileva ihminen ei tarvitsekaan. Tällaisia päiviä on odotettu pitkään ja hartaasti.  Vihdoin voi avata ovia ja ikkunoita ulos. Elämä laajenee kodin seinien ulkopuolelle, eikä sohvakaan enää kutsu syliinsä.

Pörriäiset valtasivat auringossa avautuneet krookukset.

Lauantaiaamuna lähdettiin Ukkokullan kanssa pitkälle lenkille. Kierrettiin melkein koko kylä. Yli kahden tunnin lenkki lämpimässä kevätsäässä oli innostavaa. Katse harhaili vuoroin taivaalle lintujen lentoa seuraillen, vuoroin pitkin pientareita ja puskia mahdollisia leskenlehtiä etsien (ei näkynyt). Kotona ruoka maistui lenkin jälkeen. Seuraavana aamuna reippailu tuntui jäykkyytenä talven laiskistamissa lihaksissa.

Kevään ensimmäinen perhonen krookuksissa.

Uutisissa mainittiin tulevan kesän kärsivän pölyttäjäkadosta. Krookukset houkuttelevat luokseen surinaa ja pörinää. Tämä on muistettava ensi syksynä sipulikasveja valittaessa. Lisää krookuksia ympäri pihaa, jotta kaikkein aikaisimmillakin pörriäisillä olisi ruokaa tarjolla.

Crocus sieberi Firefly - tai sitten ihan joku muu

Perjantaina ja lauantaina kiersin pihassa lähinnä kameran kanssa ihastelemassa ja ihmettelemässä. Sormia kyllä pisteli päästä haravan varteen ja noukkia tuulen talven aikana pudottamia oksia ja muuta sälää. Tässä vaiheessa vielä maltoin mieleni, sillä joissakin paikoissa oli vielä lunta. Ja nurmikkokin edelleen aika märkä.

Crocus species Fuscotinctus

Piippoja nousee sieltä täältä. Jotkut muistin ja tunnistin heti nähtyäni. Joidenkin piippojen nimi piti syynätä sisällä istutuslistasta. Valitettavasti en ole kovin taitava tunnistamaan eri kasveja verson kärjestä tai nupun asennosta. Harvoin lähden edes arvuuttelemaan, vaan mieluummin tukeudun faktaan.

Crocus crysanthus 'Romance'

Mietin, vaikuttaako sipulin ikä sen kukintaan? Laji ainakin vaikuttaa. Nämä krookukset on istutettu viime syksynä. Niiden sijainti on valoisa ja lämmin, mutta moniin vuosia aiemmin istutettuihin ja kukassa jo oleviin verrattuna nämä vasta heräävät.

Siellä täällä mullan pinnassa on pieniä sipuleita, joita routa on nostanut ylös. Osan painoin takaisin multaan, jos se vain onnistui. Paikoin ei onnistunut, kun mullan alla oli vielä maa kohmeessa. Kuvan krookus näytti aukovan suutaan kuin kala kuivalla maalla. Sille etsin aurinkoisen paikan, jossa sain sen sipulin mullan sisään.

Scilla forbesii (Chionodoxa luciliae) - Kirjokevättähti

Lauantaina Vasenrinteen scilloissa on jo väriä näkyvissä ja maanantaina ensimmäiset avoinna. Hetken päästä sinisen scillameren aallot huojuvat koko rinteessä ja sen yläpuolella. Aalloilla purjehtii silloin myös kevätkaihonkukkia, eikä aikaakaan, kun joukkoon liittyvät myös lemmikit. Kevään sininen taika on nähtävissä niin  maassa kuin taivaalla.

 
Marjapensaiden välissä on isompi aukko, jonka täytin syksyllä sipuleilla. Krookuksia istutin mix-pussukan eli värien sekamelskaa on niiden puolesta nähtävissä. Samaan paikkaan laitoin myös Darwin-tulppaaneja, jotka nekin ovat päättäneet herätä.

Olopihan Allaspenkissä ollaan myös hereillä. Vaikka alue on muuten hyvin valoisa ja aurinkoinen, takareunan isot tuijat pitävät paikan pitkään lumen ja jään vallassa. Lauantaina kuvaan osui luntakin, sunnuntaina vasemmalla oli enää pieni jääpläntti ja maanantaina loputkin lumet katosivat.

Kaikenlaiset verkko- ja risuviritelmät eivät ole niitä mieluisimpia katseltavia. Jos on valittava, katsooko väliaikaisia viritelmiä vai tarjoaako piipot jäniksille ja peuroille, on vastaus selvä. Aion poistaa ainakin suurimmat havut. Koska kellarissa ei ole enää palaakaan verkkoja, käyn suihkuttamassa TricoGardenia piippojen läheisyyteen. Talon molemmissa päissä on myös väliaikaiset verkot peurojen varalta. Peurat hyppivät 150-senttisen verkkojen yli, mutta hiljaiseen aikaan kulkevien sorkkaeläinten kulkua toisaalle ne hiukan ohjaavat.

Ensimmäiset narsissitkin kurkkivat jo Vatukkalaatikossa. Sunnuntaina kaikki lumi oli sulanut. Jälleen kerran ihmettelen, miksi en istuta tähän paikkaan enemmänkin sipuleita? Myöhemmin Vatukkalaatikkoon nousee tuoksuvatukoita, mistä paikan nimikin. Hyvin useimmat sipulikukat ehtisivät kukkia ja kaunistaa paikkaa ennen vatukoiden vihertymistä.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannuksilla vasta ruuhkaa onkin. Niitä tungeksii Olopihan Allaspenkissä runsaasti. Huomaan näiden runsastuneen mukavasti ja kohtuullisen nopeasti. Samaista Beth Evansia olen istuttanut myös vastapäätä sisäänkäyntiä, mutta siellä ei ole vielä pahemmin piippoja näkyvissä. Paikka vapautuu myöhemmin lumesta ja jäästä.

Jouluruusujen kesämatka on vasta aluillaan. Kollaasin vasemmassa kuvassa on Ovaalipenkin punertava jouluruusu. Saattaa olla Double Ellen, mistä en ole varma. Olen istuttanut sen kesällä 2016 pelkkänä jouluruusuna. 

Yläoikealla Vasenrinteen 2014 istutettu jouluruusu yrittää työntää nuppujaan kuivien lehtien keskeltä. Sunnuntaina putsasin pahimmat roippeet pois, jotta jouluruusu pääsisi nauttimaan valosta ja lämmöstä. 

Alaoikealla taasen on puutarhani ensimmäinen jouluruusu. Sen istutusvuotta en muista, mutta kauan se on tuossa ollut. Sain tämän jouluruusun lähellä asuvalta rouvalta. Istutuspaikka voisi olla parempikin, mutta hyvin kasvi näyttää tuossa viihtyvän. Siksi en ole lähtenyt sitä siirtämään.

Maanantaina Vasenrinteen jouluruusu avasi nuppujaan.

 
Jouluruusujen lehdet ovat kärsineet talvesta oikein kunnolla. Annan kasvien herätä ensin kunnolla ja sitten leikkaan ruskeat ja kuivuneet lehdet pois. Muistan jostain lukeneeni, että näin kannattaa tehdä.

Muista jouluruusuista on vasta osa tullut esiin lumen alta. Loput uinuvat lumen saartamissa paikoissa. Toivon niiden olevan elossa ja piristyvän pian.

Lauantaina portaiden alapäässä ja nurmikolla oli vielä jonkin verran lunta. Sunnuntaina nurmikko oli jo vapautunut ja portaiden vasemmalla puolella oleva klöntti oli pienentynyt huomattavasti. 

Maanantaina lumi oli lähes koko alapihalta sulanut. Vain portaiden alapäässä oli isompi paakku. Kolaamme talvisin yläpihan käytäviltä lumet portaille. Usein levitän viimeisiä lumipaakkuja vappuviikolla pitkin nurmikkoa. Nyt ei niin todellakaan tarvitse tehdä.

Anemone hepatica - Sinivuokko

Puistopäädyn sinivuokko on avannut terälehtensä kohti aurinkoa. Muut sinivuokot asuvat vähän viileämmissä paikoissa, joten niiden kukintaa saa vielä hetken odottaa. Riittääpä ihasteltavaa pidemmäksi aikaa.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Vasenrinteen tarhakylmänkukassakin on jo selvät heräämisen merkit. Istutin viime kesänä lisää Nilalta saatuja tarhakylmänkukkia Pikkupuutarhaan. Sieltäkin alkaa lumet vähitellen sulaa. Maanantaina pääsin jo osaa peuraverkoista raottamaan siten, että olin huomaavinani yhdessä tarhakylmänkukassa eloa. Sen kaverit ovat vielä lumen alla.

Ficaria verna - Mukulaleinikki

Mukulaleinikki on toki joka vuosi niitä varhaisimpia herääjiä. Nyt nämä ovat taatusti olleet lähtökuopissaan jo jään ja lumen alla, kun heti niistä vapauduttuaan ponkaisevat kohti yläilmoja.

Minähän en osaa kauaa toimettomana missään istua, joten yhtä jos toistakin tuli tehtyä. Pihakäytävät on haravoitu paria pientä plänttiä lukuunottamatta. Rapsutinpa jo nurmikkoakin, vaikka se ei sellaista toimenpidettä välttämättä tarvitse. Risuja, oksanpätkiä, käpyjä, kuivia vaahteranlehtiä ja jänönkakkaa oli ympäriinsä. Muutaman lumipaakunkin levitin. Ja nypin ensimmäiset vaahteravauvat kukkapenkistä. Tuoksuherneet vein kasvihuoneeseen. Yöksi ne saavat harson ylleen.

Pääsiäiseksi ei hienompaa säätä olisi voinut toivoa. Aurinko on hellinyt päivittäin ja lämpöä on riittänyt yli +10 asteen. Sekä sunnuntaina että maanantaina joimme iltapäiväkahvit terassilla eli virallinen terassikausi on nyt avattu.

Jossain välissä vilkaisin ikkunoita ja totesin niiden kaipaavan kipeästi pesemistä. Siirsin suosiolla johonkin toiseen hetkeen. Pihassa pyöriminen oli niin paljon houkuttelevampaa. Nyt on tankattu ulkoilmaa, kierretty piippoja vahtaamassa ja nautittu täysillä kunnon kevätpäivistä. Koko talven kestänyt odotus on jälleen palkittu. Kevät on saapunut, joka vuosi yhtä uusi ja ihana.