Rentoa porukkaa

Loppukesän odotetuimpia vierailijoita ovat perhoset. Lentämässä olen niitä nähnyt useita, mutta laskeutumista kuvattavaksi saakin odotella pidemmän aikaa. Kuvan amiraaliperhonen pörräsi punahatusta toiseen pysähtymättä yhteenkään niin kauaksi, että onnistuisin kuvaamisessa. Lopulta perhonen päätti levähtää lumikärhössä ja silloin sormi ehti ajoissa painaa laukaisinta.

Pikkupuutarhassa punahatussa tankkaavan  neitoperhosen kanssa meinasi kärsivällisyys loppua kokonaan. Siivet pysyivät tiukasti supussa perhosen vaihtaessa paikkaa punahatulla reunasta toiseen. Kyllä se välillä avasi siipensä levälleen, mutta juuri niinä harvoina hetkinä lepuutin laukaisinsormeani. Lopulta räpsin kuvia summanmutikassa toivoen edes yhden niistä onnistuvan. Näinhän sitten tapahtuikin. Tätä voi jo kutsua hyvällä omallatunnolla työvoitoksi.

Nokkosperhosia meille on tullut sisään avoimesta pihaovesta useamman kerran. Perhosen häätäminen takaisin ulos on vaikeaa, jos haluaa selvitä tehtävästä vahingoittamatta perhosta. Olen kulkenut nokkosperhosen perässä ja edellä huitoen keittiöpyyhkeellä ilmavirtaa oven suuntaan. Neljännellä kerralla hain kellarista vanhan haavin, johon sain perhosen lopulta pyydystettyä kirjastosta. Pyydystäminen oli helppoa ja perhonen säilyi täysin ehjänä, koska onnekseni se laskeutui ikkunalaudalla olevan ruukun sisälle. Haavi vain ruukun päälle ja koko komeus perhosineen pihalle.

Rudbeckia laciniata - Kultapallo

 

Pihan projektit eivät ole edistyneet yhtään mihinkään. En ole ehtinyt edes kameran kanssa ulkona kulkea kuin satunnaisesti. Olen päättänyt olla surematta kesän hiipumista. Sen sijaan pyrin ajattelemaan, että vielä on hyvin aikaa saattaa keskeneräiset projektit loppuun. Valitettavasti pieniä paniikin oireita hiipi rintaan lauantai-iltana kuunnellessani kaatosateen ropinaa ikkunalaudoilla. Sunnuntaiksi suunniteltu lapiointiurakka siirtyi sekin aamun valjetessa sateisissa merkeissä.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki

Kuvissa esiintyvät rentoilijat eivät suinkaan ole sateen aikaansaannoksia. Tänä kesänä kaikki on kasvanut korkeiksi ja honteloiksi. Enpä muista aikoihin tukeneeni niin paljon erilaisia kasveja, kuin tänä kesänä on saanut tehdä. Elokuussa ei ole kovin paljon satanut, mutta nekin vähät sateet ovat tulleet melkoisella voimalla. Harvoin sade murtaa syyshortensioista oksia, kuten nyt on tapahtunut.

Allium sphaerocephalon - Pallerolaukka

Pallerolaukka on kyllä jokakesäinen rentoilija ja vaakatasossa viihtyvä. Sitä istuttaessa pitänee jatkossa muistaa sijoittaa se jonkun muun kasvin kaveriksi siten, että kaveri pitää pallerolaukan kukkavarret pystyssä. Pallerolaukka on pörriäisten suosiossa ja tykkään muutenkin sen väristä ja muodosta. Kuvan alimmaisen laukan yläpuolella näkyy yksi pörriäinen surraavan ilmassa. Ehkä se valmistautuu laskeutumaan kukalle.

Campanula patula - Harakankello

 

Harakankellot ovat kukkineet tänä kesänä ilostuttavan runsaina. Kuvan herukkapensaiden tyvellä kasvava harakankellorypäs näytti jo lopettaneen kukintansa ja varretkin vaikuttivat kuihtuneen näköisiltä. Hyvä, etten mennyt siistimisinnossani varsia leikkaamaan, sillä yllättäen vaakatasossa makaavista varsista nousi lukuisa määrä uusia kukkia.

Lysimachia nummularia - Suikereoalpi

Suikeroalpi on erinomainen naamioituja. Alkukesästä siitä ei ollut näkyvissä montaakaan versoa. Ihan yllätyin pensasruusuprojektia työstäessäni huomatessani kriikunapolulle vyöryneen suikeroalpiporukan. Se oli jo alkanut tunkea juuria raparperilaattojen väliin, joten nappasin polulta kasapäin versoja istutettavaksi Ruusupenkkiin, naapurin aidan eteen, pensasruusujen taakse. Suikeroalpi ei ole moksiskaan, vaikka sitä verottaa enemmänkin.

 

Oikearinteen kunnostusprojekti on nytkähtänyt liikkeelle. Tosin nyt se on seisonut odottamassa jatkoa jo runsaan viikon verran. Edellisen kunnostuksen yhteydessä käytin vanhaa olohuoneen mattoa estämässä syväjuuristen rikkaruohojen kotiutumista. Maksaruohot ja sulkaneilikka (eivätkä nämä mainitut rikkaruohoja edes ole) onkin kohtalaisen helppo saada pois rinteestä. Sen sijaan puna-apilan juuret  ovat menneet - tai tulleet - maton läpi. Koska lapion iskut eivät mene maton läpi, on jokaisen puna-apilan kohdalla räpellettävä niin käsin kuin muillakin työvälineillä. 

Osan rinteessä asuvista kasveista yritän säästää istuttaakseni niitä pieninä tuppoina takaisin. Osa menee kompostiin pelkästään siksi, että niiden juuristoa on vaikea saada puhdistetuksi rikkaruohoista. Hetken kuvittelin, että rinne olisi helppoa ja nopeaa putsata pelkästään kaivamalla maton reuna esiin ja kiskaisemalla se kerralla pois. Näin sitä huijaa itseään kehittelemällä kaikenlaisia heppoisia päiväunia. 160x240 senttistä kasveilla kuorrutettua mattoa ei niin vain irti kiskota. Kunhan saan rinteen ensin putsattua ja alkaa istutustyö, aion peittää tyhjät aukot märällä sanomalehdellä ja kuorikatteella. Sanomalehdet maatuvat aikaa myöten rinteeseen, eikä jatkossa tarvitse ainakaan vanhan maton ylös pöllyttämistä murehtia.

Mutta kuten sanottu, työmaa seisoo odottamassa tekijäänsä. Yleensä korjaan työvälineet pidemmiksi tauoiksi pois. Nyt jätin lapion ja muita välineitä merkiksi siitä, että homma nyt on hoidettava pois alta. Innostusta ei puutu, lähinnä sopivaa aikaa. Tunniksi ei noin multaista ja raskasta urakkaa kannata mennä ahertamaan. Pitää olla pidempi jakso ilman taskussa piippaavaa kännykkää ja takaraivossa takovaa suihkuunmenokutsua. 

Gimbap (kirjoitusasuja myös kimbap ja kimbab) on riisipohjainen korealaisen keittiön ruokalaji.

Elämä ei sentään ole pelkkää työtä ja tuskaa. Kaukana siitä. Viikonloppu meni tosi mukavasti kivojen ihmisten kanssa herkutellessa. Poika Susannansa toi mukanaan itse tehtyä kimbap'ia eli korealaista sushia. Olivat todella hyviä.

Minä puolestani valmistin kahvin kanssa nautittavaksi mustaherukkajuustokakun. Keksipohjan korvasin suklaatäytekakkupohjalla. Mustaherukoita ei enää ollut koristeeksi käytettäväksi, joten kaupan puutarhavadelmat ja pensasmustikat saivat kelvata. Ja hyvin kelpasivatkin.

Sanguisorba obtusa - Nuokkuluppio

Tänään on elokuun viimeinen päivä, huomenna alkaa syyskuu. Äkkiä ne kesäkuukaudet taas vierähtivät. Vaan ei hätää, syyskuu on mitä mainioin puutarhakuukausi. Lapio heilukoon ja perhoset kyläilkööt! 

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille ihanille ihmisille!

Apinoita - onko heitä?

Edellisessä postauksessa tuumailin, kuinka kriikunassa kiipeilevä Multi Blue -kärhö tuo viidakkofiiliksen omaan puutarhaan. Ei sentään Tarzan loiki clematista liaanina käyttäen paikasta toiseen. Apinoita meillä kyllä on. Pörröhäntäisiä ja kauniimpia kuin Tarzanin Cheeta. Siellä se tuijotti minua oksalta kriikunaa napostellen. Vähän kyllä sen näköisenä, että "mitäs tänne tulit ruokatuntia häiritsemään!".

 

Aluksi tähtäilin oravaa kameran kanssa kauempaa. Saadakseni paremman kuvan etenin hitain askelin lähemmäs puuta. Aivan puun viereen päästyäni orava valpastui. Se piti edelleen tiukasti kiinni lounaspalastaan ja yritti samalla tiukalla katseella saada minut perääntymään apajiltaan.

Kehotin oravaa syömään rauhassa. Kriikunoita tulee tänä vuonna niin vähän, etten ala niistä lintujen ja oravien kanssa kinastelemaan. 

Vaikka seisoin puun vieressä hiirenhiljaa, päätti orava lopettaa tuijotuskisamme kesken. Kriikunasta se ei luopunut, vaan siirtyi sen kanssa tuija-aitaan jatkamaan naposteluaan. Minäkin lähdin pois, jotta oravalla oli tilaisuus palata takaisin lounastamaan.

Mukavat naapurit ovat aarteita. Vastapäiset naapurit olivat käyneet metsässä lenkillä. Marit näki keltaisia kantarelleja ja päätti poimia niitä meille. Naapureilla ei kuitenkaan ollut mitään koria tai edes pussia mukanaan ja niinpä he keräsivät kantarellit Penan puseron liepeeseen. Oi, miten iloiseksi noista kantarelleista tulinkaan. Seuraavana päivänä tein niistä kermaista muhennosta. Oli todella hyvää. Lämmin kiitos Maritille ja Penalle!

Vuosi sitten pistokkaina ostamani verenpisarat olivat talvetuksen jälkeen keväällä surkean näköiset raaskut. Häpeäkseni tunnustan, etten vaihtanut niille edes uutta multaa. Vein ne kellarin kasvilampun vaikutuspiiriin ja aloin kastelemaan varovasti. Pian niihin alkoi tulla lehtiä. Pergolaan siirsin ne kesäkuun alussa lehtevinä ja virkeinä. Vähitellen nuppuja alkoi ilmestyä ja sen jälkeen kukintaa on riittänyt. Usein istun keinussa ihan vaan ihmettelemässä nuppupaljoutta. 

Edessä on elokuun viimeinen viikonloppu ja edelleen kesä, eikö niin. Nautiskellaan!

Heräämisiä

Dahlia Cafe au Lait

 

Vuosi sitten ostin messuilta suosituksi nousseen Cafe au Lait -daalian mukulan. Täynnä odotuksia laitoin sen purkkiin esikasvatettavaksi. Ensin kellariin ja myöhemmin säiden lämmettyä toin ensin kasvihuoneeseen ja sitten ulos. Kovin hitaasti daalia näytti kasvavan ja vihreiden versojen ilmaantumista sai odottaa kyllä erikoisen pitkään. Vihdoin odotus palkittiin, kun vihreä varsi lehtineen pukkasi ilmoille. Ihmettelin kyllä daalian ulkomuotoa, mutta kun kyse oli uudesta tuttavuudesta, ajattelin että katsotaan, katsotaan.

Alkuun päästyään verson kasvu kiihtyi ja olemus oli yhä epäilyttävämmän näköinen. Aikani "daaliaa" kasteltuani tajusin hoivaavani pujoa. Kippasin ruukun kompostin viereen ja totesin daalian mukulan olevan täysin elottomaksi kuivunut. Mistä lie ilman halki pujon siemen oli ruukkuun lennellyt, tai ehkä mullan mukana sinne joutunut. 

Dahlia Cafe au Lait

Kun sitten tänä keväänä puutarhaliikkeessä silmiin osui jälleen Cafe au Laitin mukuloita, olihan se pakko ostaa ja kokeilla, minkä rikkaruohon tällä kertaa saan siitä kasvatettua. Ihan tuli oikea daalia, joka nyt komeilee patiolla isossa ruukussa monen maitokahvikukan voimin. Jospa saisin tämän yksilön talvetettua siten, että siitä olisi iloa tuleviksikin kesiksi.

Dahlia Melody Harmony

Tänä vuonna phassani ei montaa daaliaa ole. Minulla on kyllä tilaa niiden mukuloiden talvettamiseen, vaan ei sopivaa lämpötilaa. Kellarissa lämpötila on alimmillaankin noin +14 astetta. Melody Harmonya olen onnistunut talvettamaan. Tykkään sen matalasta ulkoasusta ja tummista lehdistä. Ovat sen verran tummia, etteivät tahdo kuvassa edes näkyä.

Rosa rugosa Sävel

 

Mitä sitten tarkoitin otsikon heräämisillä? En Sävel-ruusun kukkimista, sillä se kukkii normaalistikin tähän aikaan. Nyt se piti pienen tauon, jonka aikana napsin kaikki kukkineet ja kuihtuneet kukat pois. Taas on runsaasti uusia nuppuja avautumassa. 

 

Rosa pimpinellifolia Tove Jansson

 

Heräämisellä tarkoitan lähinnä muutamia alkukesän kukkijoita, joissa on nyt muutamia  nuppuja ja avautuneita kukkia. Ensimmäisenä huomasin Tove Janssonin kukan, joka syvässä punaisuudessaan onkin helppo havaita. Löysin siitä ensikatsomalla ainakin kuusi lihavaa nuppua, joten enemmän samettisia kaunottaria on vielä luvassa.

 

Rosa Tornedal - Tornionlaaksonruusu

 

Myös tornionlaaksonruusu kuuluu alkukesän kukkijoihin. Pensaassa olikin valtava määrä kukkia kesäkuussa. Yksittäinen kukka ei pitkään oksan päässä keiku, mutta nuppujen ja kukkien paljous takaa hienon näkymän. Nyt pensaassa on yksi avautunut kukka ja pari nuppua odottamassa vuoroaan.

 

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu

 

Juhannusruusukin kuuluu niihin herääjiin, joiden mielestä kesä on vasta aluillaan. Itsekin olen kevät- ja  kesäihminen, joten mielelläni aloittaisin kesäkauden alusta uudelleen. Luultavasti osa kevään ihanuudesta jäisi kokematta, jos vain pensasruusut yltyisivät kukkimaan. Kevät ei olisi yhtä riipaisevan tunnelmallista ilman tulppaaneja ja lemmikkejä.

 

Rhododendron Cunningham's White

 

Rhodoista Cunningham's White kukkii lähes joka syksy uudemman kerran. Syyskesän kukinta saattaa vaikuttaa vähentävästi kevätkukintaa tai pensaat jättävät sen peräti kokonaan väliin. Jospa nuo laittavat tämän hetkisen kukinnan jälkeen vipinää nupputuotantoonsa ja kehittävät alut ennen talven saapumista.

 

Clematis vit. Purpurea Plena Elegans

 

Ei ole kovin fiksu idea istuttaa kaksi kovin erilaista kärhöä samaan tukeen kavereiksi. Tarhaviinikärhö Purpurea Plena Elegans tai tutummin PPE nousi keväällä hentona. Totesin, ettei sen kumppania, loistokärhö Jackmaniita näy ollenkaan. En leikannut PPE:ia, sillä huomasin siinä olevan silmuja vähän joka mutkassa. En myöskään jatkossa sen kummemmin tarkkaillut koko puskan heräämistä. 

Clematis Jackmanii

 

PPE kasvaa yläpihan Pionipolun päässä ja on siten näkyvällä paikalla. Muutama päivä takaperin huomasin, että nyt on kärhö lähtenyt leviämään oudosti ylös ja sivulle. Vaan uudet versot nuppuineen kuuluvatkin Jackmaniille (joka tämä sinikukkainen pikkurahalla ostettu  kärhö minusta on). 

 

Uudet kärhötuet ovat jo tekeillä. Vaikka en PPE:ia ja Jackmanii:ia aio toisistaan erottaakaan, niillä on tulevina vuosina mukavammat ja tilavammat kiipeämispaikat. Leikkaan kumpaisenkin kärhön keväällä matalaksi, jotta saavat hyvän lähdön uuteen alkuun. 

Clematis Multi Blue kriikunassa

 

Pikkupuutarhan kriikunassa kiipeilevä Multi Blue kukki heinäkuun alussa muutaman kukan voimin. Niitä kävin ihailemassa ja kuvaamassa. Sitten unohdin koko kärhön. Pari viikkoa sitten satuin kriikunan läheisyydessä ollessani nostamaan katseeni ylös ja hämmästyin useita avautuneita kukkia. Nuppuja löytyi vielä ylempääkin. 

 

Tämän kärhön kukat eivät kauas näy, eikä niitä läheltäkään heti huomaa, ellei ymmärrä nostaa päätään kenoasentoon. Kärhöille uusia tukia suunnitellessani päätin, että tämä saa jatkaa yhteiseloaan kriikunan kanssa. En aio hänelle mitään tukea pystyttää ja häntä pois kriikunasta ohjata. Tykkään siitä, että Multi Blue viihtyy kriikunan kaverina. Tykkään kärhön villistä otteesta. Alapihalla on toinen Multi Blue, joka kasvakoon tuessa ja toimikoon perinteisempänä Multi Bluena. 

Tässäpä näitä kärhötuen tarpeita. Tässä ja alakuvassa. Osa tarpeista on kellarissa. Ensimmäinen tuki on jo lähestulkoon valmis, mutta mallikappaleena saa odottaa esittelyä. Suunnittelin tuet oikein paperille piirtäen ja mitat merkiten. Silti oli vaikeaa hahmottaa mittoja todellisuudessa. Suunnittelu oli kuitenkin tärkeää jo materiaalien hankinnankin kannalta.

Ukkokulta tekee viisi samankokoista tukea, joista yksi tulee ruotsinköynnöskuusamalle. Kuudennesta tuesta tulee muita leveämpi, jotta alakuvan Polish Spirit ja sen vieressä kasvava tarha-alppikärhö Willy saavat kumpikin tilaa. Sikinsokinhan ne kasvavat, mutta mieluummin hankin uuden kärhön, kuin alan kaivamaan vanhaa, halvalla hankittua pois.  Polish Spirit ja Willy kukkivat aivan eri aikaan, joten kukat ainakin näkyvät. Elleivät kurista toinen toisiaan sitä ennen hengiltä.

Clematis vit. Polis Spirit

Viinikärhö Polish Spirit on runsaskasvuinen ja -kukkainen. Nyt se roikkuu ja rehottaa liian matalasta tuestaan kaksinkerroin ulottuen jo maahan saakka. Tätä kärhöä joudun leikkaamaan keväällä tuntuvasti saadakseni sen ohjautumaan uuteen tukeen. Ehkä leikkaaminen tulee eteen jo syksyllä, mikäli aion saada tuen ennen talvea paikalleen. Katsotaan. Kukkikoon ensin ihan rauhassa.

Nyt on saatu sateita sen verran, että istutukset sujuvat hieman kevyemmin. Kosteaa maata on helpompi kaivaa ja kasteluletkun voi välillä kelata telineeseensä. Ruhtinaallista, että kesäkausi jatkuu syyspuheista ja -merkeistä huolimatta.

Clematis Jackmanii

 Mukavia puutarhapäiviä töiden ja koulujen lomassa!

 

Eikä mitään ollut tarkoitus ostaa

 

Elokuinen lauantai sujui enemmän kuin kivoissa merkeissä. Jossain vaiheessa tuli Saaripalstan Sailan kanssa juttua Mustilan taimipäivästä. Hän ehdotti, että menisimme sinne kimpassa. Sehän sopi minulle erinomaisesti. Varsinkin, kun en ole aiemmin Mustilassa käynyt monista aikomuksista huolimatta.

Taimipäivän ohjelma tuli sähköpostiin hyvissä ajoin. Ajatukseni oli lähteä paikan päälle avoimin mielin ilman mitään suunnitelmia suuntaan tai toiseen. Eipä minulla mitään hankitalistaakaan ollut. Ja jos suunnitelmia ja hankintolista olisi ollutkin, ne olisivat unohtuneet heti lipunmyynnin jälkeen. Kuten kävi kuvaamisenkin suhteen. Ei siis ole tarjota näkymiä Mustilan arboretumista tai muistakaan paikoista, sillä taimitorit oli ihan pakko kiertää ja tutkia tarkkaan.

Kivistikin kärhöjä ja viiniköynnöksiä

Katse oli kaiken aikaa niin tehokkaasti taimiin suunnattuna, ettei paljon tullut muita ihmisiä tarkkailtua. Ajattelin, että vähintäänkin johonkin blogituttuun saattaisin törmätä. Koronan kannalta tapahtumassa oli suhteellisen turvallista kulkea. Ihmisiä oli toki paljon, mutta isolle alueelle tehokkaasti hajautuneina. Kassajonot eivät olleet ylettömän pitkiä ja tiiviitä. Käsidesi ja kasvomaskit meillä oli mukana, mutta maskeille en kokenut tarvetta.

 

Mitään ei ollut tarkoitus ostaa, mutta aina kannattaa olla liikenteessä niin silmät kuin mielikin avoimena. Sailan kanssa kulkemisesta oli valtavasti etua ja apua, sillä hänen innostuneet ja asiantuntevat bongauksensa saivat minutkin tarttumaan purkkehin ja näkemään kasveja uusista näkökulmista.

Ängelmistä kiinnostuneena ostosputki aukesi helposti.Taimikassiin sujahtivat hetken pyörittelyn jälkeen:

Thalictrum contortum - Amurinängelmä (valkoinen)
Tahlictrum delavayi 'Album' - Jaloängelmä (valkoinen
Tahlictrum delavayi 'Hewitt's Double' - Jaloängelmä (lila kerrottu)
Tahlictrum aquilegifolium 'Nimbus White' - Lehtoängelmä (valkoinen)

 

Kolme ensimmäistä löytyi Tommolan tilan laajasta valikoimasta ja Nimbus White virolaiselta kauppiaalta.

Tavanomaisen vihreästä lehtiväristä poikkeavat kasvit ovat alkaneet enenevässä määrin kiinnostaa. Niinpä huomio kiinnittyi Mustilassakin myös sellaisiin.

Virolaiselta myyjältä ostin tummahipiäisen mehitähden nimeltään Sempervivum 'Arno'. Olen ajatellut laajentaa Oikearinteen mehitähtialuetta, jossa ne näyttävät viihtyvän hyvin. Kotona tajusin, että mehitähtiä olisi voinut ostaa enemmänkin, kun kerran tarjolla oli joitakin erilaisia.

Tommolan myyntipisteestä ostin kirjavalehtisen syysleimun, jonka nimi on Plox paniculata 'Creme de Menthe'. Virolaisen myyjän tummalehtinen harsojaloangervo Astilbe thunbergii  'Chokolate Shogun' ei käsistäni myöskään irronnut, joten kassan kautta menin senkin kanssa.

Näitä kuvan hapsuhiuksisia punahattuja ei voinut vastustaa. Vasemmanpuoleinen Echinacea 'Marmalade' ja oikeanpuoleinen Echinacea 'Hot Papaya' saavat meiltä uuden kodin, jossa toivon niiden viihtyvän ja lisääntyvän.

Sää suosi meitä ruhtinaallisesti. Aamulla kotoa lähtiessä satoi, mutta Elimäkeä kohti ajaessamme sadepilvet jäivät taakse ja perillä oli lämmintä ja valoisaa. Saimme kiertää kaikki taimitorit Mustilan omia taimia unohtamatta ilman sadepisaaraakaan. Vasta pois lähtiessämme alkoi ensimmäisiä pisaroita ripotella, mutta sehän ei enää haitannut ollenkaan.

Jättiverbena

 

Pariin blogituttuun törmättiin melkein pois lähtiessä. Vaalean Vihreää -blogia kyllä seuraan, mutta blogin taustahenkilöä en ole aiemmin tavannut. Saila hänet bongasi kassajonossa. Pahoittelen, että jäi kunnolla hyvästelemättä kun siirryimme pois muiden tieltä. Päivänpesän elämää -blogin Katjan olen tavannut muutaman kerran jo aiemminkin. Oli mukava treffata hänet Mustilassa.

Kuvan päivänlilja on omasta pihasta. Näin samanlaisen Mustilassa, mutta tietenkin unohdin nimen.

Kotimatkalla poikkesimme vielä Sofianlehdon kukkatalossa katselemassa kärhöjä, joita siellä on runsaasti. Saattaa olla, että palaan Sofianlehtoon ostoksilla vielä tämän syksyn aikana.

Paris quadrifolia - Sudenmarja

Puutarha-aiheiset retket ovat aina kiinnostavia ja innostavia. Näin Mustilasta vain osan, mutta enempää ei tämän reissun puitteissa ollut tarkoituskaan tekemistä ja menemistä ahtaa. Alunperin ajattelin puhua Ukkokullan ympäri Mustila-seurakseni. Se suunnitelma mureni jo alkutekijöihinsä ja koko Mustila-käynti kaikkinensa oli hyvää vauhtia jäämässä tältä kesältä unholaan. Oli siis varsinainen onnenkantamoinen päästä matkaan Sailan kaverina.

Sailan kanssa oli helppoa ja mukavaa reissata. Nautin erityisesti hänen valtavasta tietämyksestään kuunnellessani hänen myyjien kanssa käymiään keskusteluja. Saila on tavattoman lämminsydäminen ja helposti lähestyttävä, kaikille tasapuolisesti ystävällinen ihminen. Oli kiva päivä, parasta A-luokkaa. Lämmin kiitos sinulle Saila!

 

Vatsantäytettä ja silmäniloa

Vaccinium corymbosum - Pensasmustikka

Tämän kesän hyötykasvisato näyttää menevän enemmän maistelun kuin runsaan säilömisen puolelle. Vaikka lavakaulukset tunkisi täyteen siemeniä, määrällisesti niistä kasvavilla antimilla ei pitkälle pötkitä. Vaan sehän ei oikeastaan ole edes itse kasvattamisen tärkein pointti tällaisen taajamaomakotitalon puutarhassa. Parasta on päästä seuraamaan, kuinka syötävä todellakin kasvaa siitä pienestä siemenestä. Toki onnistuminen vaatii vähän hoitamista ja paljon kastelua, mutta sehän sujuu iloisena harrastaen. Itse kasvatettu maistuu paremmalta kuin mikään kaupasta ostettu. Jos nyt jonkinlainen liioittelu ja omaan pesään vetäminen on sallittua. Miksei olisi.

Heinäkuussa multaan laitettu kaupan salaatti

 

Lavakaulukset alkavat vähitellen tyhjentyä. Retiisien ensimmäisen erän kylvin toukokuussa ja toisen heti ensimmäisen retiisisadon poimimisen jälkeen. Kasvoivat muhkeiksi ja olivat siitä huolimatta maukkaita. Useinhan liian suureksi kasvanut retiisi tuppaa muuttumaan puisevaksi.

Härkäpapua oli yksi rivi ja pikkuinen sato syötiin kerralla. Herneitä olikin sitten muu osa samaisesta lavakauluksesta. Niitä naposteltiin ensin maistelumielessä ja lopulta kerättiin koko sato koriin, josta se hävisi parissa illassa.

Porkkanoita voisin kasvattaa enemmänkin. Ne ovat helppoja ja maukkaita. Ensimmäiset keräsin harvennuksena. Pikkuiset vauvaporkkanat ovat herkullisia vaikkapa kevyesti grillattuna. Elokuun alussa keräsin loput porkkanat, jotka syötiin sellaisenaan. Meillä syödään paljon porkkanoita monessa eri muodossa. Usein talvella kuorimme ja pilkomme pienemmäksi pussillisen porkkanoita, joita sitten napsitaan jääkaappikylminä mainostauolla. 

Heinäkuisen lauantain kasvimaakäynnin satoa

Punajuuren siemeniä en ostanut, vaan kylvin vanhat pussinjämät. Piti tulla raidallisia, vaan tulikin vaaleanpunaisia. Höyrytin punajuuret kukkakaalin kanssa kevyesti ja laitoin uuniin gratiinikastikkeella kuorrutettuna. Nam.

 

Persiljaa on vielä korjattavissa

Tilliä olen pakastanut netistä löytämääni vinkkiä käyttäen. Tein tillistä pieniä nippuja, jotka käärin folioon ja laitoin pakastimeen. Vinkin mukaan tillin pitäisi näin laitettuna säilyttää hyvin makunsa ja värinsä. Koska kylvin tilliä runsaasti, pilkoin sitä myös pakasterasiaan, josta on helppo ottaa tarvitsemansa määrä esimerkiksi keittoon. Persiljasta oli myös oivallinen vinkki, jossa persilja silputaan tehosekoittimella ja pakataan esimerkiksi jääpalakuutioihin pakastettavaksi.

Kesäkurpitsa ei enää näinä elokuun lopun päivinä kuki yhtä komeasti.

Kesäkurpitsaa on syöty jos jonkinlaisessa muodossa. Olen pilkkonut suoraan salaattiin, grillannut/paistanut ohuina suikaleina ja tehnyt lasagnemaista uuniruokaa. Joka vuotiseen tapaan pilkon kesäkurpitsaa myös valmiiksi pussiin, jolloin siitä on helppo talvella tehdä sosekeittoa. Elokuussa olen laiskotellut kasvimaan kastelemisessa, jonka vuoksi kesäkurpitsan lehdet ovat alkaneet kellastua ja kukinta loppunut.

 

Valkosipulisatoa kuivumassa puuvajassa

Ukkokulta korjasi runsas viikko sitten talvivalkosipulit puuvajaan kuivumaan. Samaan paikkaan hän laittoi myös tavalliset sipulit odottamaan jatkokäsittelyä. Sipuleita on poimittu jo jonkin aikaa ruoanlaittoon. Käytämme ruoanvalmistuksessa paljon sipulia, emmekä itse kasvattamalla pääse lähellekään omavaraisuutta. 

 

Palmukaali kasvaa komeasti

Lehtikaalia ja mangoldia olen ryöpännyt ja pakastanut. Sen lisäksi kumpaakin on syöty tuoreena. Käytän lehtikaalia jonkin verran pinaatin tapaan esimerkiksi suolaisissa piirakoissa. 

 

Mangoldista sain herkullisen reseptin Nilalta. Punaiset varret paistetaan ensin pannulla ja lopuksi lisätään pilkottuja lehtiä. Lisäsin mausteiden ohella myös yrttituorejuustoa ja hyvää tuli. Ensi kesänä taidan jättää lehtikaalin kylvämättä kokonaan ja korvata sen mangoldilla. Mangoldi on hyvää ja kaunista. Lehtikaali tuppaa olemaan ötököiden herkkua.

 

Palmukaalista voi satoa kerätä vielä nollakelilläkin. Se on kuulemma parhaimmillaan 3-4 kk:n kuluttua istutuksesta, joten paras jääköön viimeiseksi.

 

Vadelma 'Ottawa'

Vadelmasta tuli erinomainen sato. Mustaherukkaa emme saaneet kovin paljon, mutta Pohjanjätti-pensaatkin ovat vielä aika pieniä. Valkoherukkapensas on joka vuosi täynnä marjoja. Myös punaherukkaa tuli runsaasti. Viherherukassa oli muutama marja ja ne jätin linnuille. Kaksi karviaispensasta tuotti poikkeuksellisen vähän marjoja. Yleensä niitä on litratolkulla, nyt lähinnä maistiaiset. Herukat keitin mehuksi ja vähän pakastin kokonaisena.

Omena Valkeakuulas

Omenat kukkivat keväällä runsaasti. Valkeakuulaassa ja Huvituksessa on omenoita paljon, mutta kovin pienikokoisia. Punakanelissa on huomattavasti vähemmän omenoita, eikä Antonovkassa sitäkään. Pienen koon lisäksi omenat ovat hyvin toukkaisia eli varsin onneton omenasato tänä vuonna. Kriikunoita ei tule sitäkään. Eihän sitä voi hedelmäpuilta joka vuosi notkuvaa satoa odottaa. Viime vuonna omenoita ja  kriikunoita oli paljon. Viettäköön välillä lomaa.

 

Paprika Redskin

Paprikaa kylvin tapani mukaan liikaa. Osan taimista sain ujutettua pojan parvekkeelle. Onneksi en heittänyt ylimääräisiä taimia kompostiin vaan löysin niille paikat kasvihuoneessa. Kaksi Redskiniä on tuottanut runsaasti söpöjä paprikoita. Ne ovat kevyitä ja siemenettömiä. Kuin leluja, joskin hyvän makuisia. 

 

 

Paprikoita tuli sen verran runsaasti, että päätin säilöä osan. Löysin netistä paprika-sipuli -reseptin, jossa pilkotut paprikat ja sipulit keitetään hetken etikka-mausteliemessä. Valmista tuli kolmen purkillisen verran. Helppo ja maukas lisäke lautaselle.

 

Paprika Zazu

 

Maukas ja makea vihannespaprika Zazu on hoikka kaunotar, jossa kurveja riittää. Ensimmäiset niistä ovat punastuneet viikon sisällä. Zazut ovat sen verran makoisia, etten niitä säilö vaan syömme salaatissa ja vaikkapa leivän päälle viipaloituna.

 

Jättikurpitsoja tulee tänä vuonna vain yksi, eikä sitäkään jättiläiseksi voi kutsua.  Söpö  potkupallo, jonka ehkä koverran kynttilälyhdyksi. Tai sitten en. Laitoin palluralle kukkalautasen lepopaikaksi, jotta se ei sotkeennu multaan

 

Daucus carota - Villiporkkana

 

Kylvin ensimmäisen kerran kasvimaan koristukseksi villi(rikka)porkkanaa. Ensimmäiset kukat vasta avautuvat. Ehkä ensi vuodeksi hankin hennon rosaa Daraa, jos vain jostain löydän.

 

Tilli

 

Kosmoskukkien lisäksi kasvimaata kaunistavat kesämalvikit, malopit, kehäkukat, samettikukat, ruiskukat ja kahdessa isossa ruukussa myös tuoksuherneet. Minun silmilleni iloa tuottavat kyllä kaikki hyötykasvitkin. Mikäpä sen kauniimpi, kuin ilta-auringossa huojuva tillin kukinto.

 

 

Syyslannoitteen ostin jo ajat sitten. Säkit ovat odottaneet levitystä puuvajassa. Sade edistää lannoitteen imeytymistä maahan, mutta meillä ei ole satanut aikoihin. Niinpä sitten alkuviikosta päätin tarttua toimeen kiertäen puutarhan laidasta laitaan syyslannoitetta levittämässä. Yöt ovat olleet kosteita, nurmikkokin pitkälle aamupäivään ihan märkää. Jospa siitä kosteudesta on edes vähän apua lannoitteen imeytymisessä. Ja nythän näyttää sateitakin olevan tulossa.

 

 

Elokuinen viikonloppu on edessä. Nautitaan kesäisistä näkymistä ja iloitaan puutarhan antimista. Tai päinvastoin. 

Leppoisaa viikonloppua kaikille!