Koska kukkii -haaste

Lumikellot Huvitus-omenan alla 17.3.2026

 
Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna laittoi jälleen jo perinteeksi muodostuneen Koska kukkii -haasteen liikkeelle. Tämä on joka vuosi yhtä hauska ja yhtä vaikea haaste toteutettavaksi. Kiitos Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päiville haastamisesta ja Minnalle haasteen alulle laittamisesta.

Alapiha 17.3.2026

 
Äkkipäätä voisi ajatella, että mikäs vaikeus siinä ennustamisessa piilee, kun samoja kasveja on joka kevät omassa pihassa katsellut? Vuodet vaan ovat niin kovin erilaisia. Tänä keväänä lumi on sulanut yllättävän nopeasti. Pakkaset loppuivat kuin seinään ja tilalle tuli plussa-asteita, auringonpaistetta ja joitakin vesisateitakin. Maassa on edelleen jonkin verran routaa, mutta ei lainkaan sellaisiin syvyyksiin, mitä kahden kuukauden pakkasjakso antaisi ymmärtää. 

Taitaa palloesikkokin heräillä 17.3.2026

Tänä keväänä valitsin arvuuteltaviksi seuraavat:

Iris ret. 'Purple Hill' - Kevätkurjenmiekka, kukkii 5.4.

Helleborus spp. 'Anna's Red'  - Kirjavalehtinen jouluruusu, 19.4.

Prunus 'Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma 30.4.

Nämä kukkimisajat heitin ns. lonkalta. Kevätkurjenmiekkojen kärjet kurkistavat jo mullasta. Jouluruususta on uusia lehtirullia noussut mullan pintaan. Kevätsuudelman silmuja en ole muistanut edes tutkia.  

Iris ret. 'Purple Hill' 11.4.25

Purppuranvioletin kevätkurjenmeikka 'Purple Hill'n olen istuttanut syksyllä 2020. Se asustaa naapurin aidan vierustan Ruusupenkissä. Ehkä se on matalaksi kasviksi vähän liian takana. Varhaisena kevätkukkijana kevätkurjenmiekka näkyy kyllä hyvin, etenkin kun muut kasvit eivät ole vielä kasvaneet korkeutta ja leveyttä peittääkseen tämän herkun katselijan silmistä.

Helleborus 'Annas Red' 17.4.25

Kirjavalehtisen jouluruusu 'Anna´s Red'in tilasin nettikaupasta ja istutin pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin alkukesästä 2023. Se on kukkinut kiitettävästi yksinkertaisin viininpunaisin kukin joka kesä. Tämän jouluruusun marmorikuvioiset lehdetkin näyttävät etenkin nuorina enemmän viininpunaisilta kuin vihreiltä. 

Helleborus 'Annas Red' 15.4.25

Vuoristosta kotoisin oleva 'Anna's Red' viihtyy vähän varjoisemmassa paikassa. Minun punainen Annani saa suojaa sen vasemmalla puolella kasvavasta vaaleajouluruususta, jopa metrin  mittaiseksi venyvästä Austin-ruusu 'Lady of Shalott'sta ja nuoresta koristeomenapuu 'Royaltysta'.

Kirsikka 'Accolade' 23.4.25

 Meillä oli vuosia sitten yksi hedelmiä tuottava kirsikkapuu, jonka kova talvi vei mennessään. Sitten kuluikin monta vuotta, kunnes ihastuin näkemääni koristekirsikka Kevätsuudelmaan eli Prunus 'Accoladeen'. Ukkokulta osti sen äitienpäivälahjaksi 2016. 

Accoladeni ei ole muodoltaan paras mahdollinen. Se haarautuu hyvin alhaalta, mikä aiheuttaa ylimääräistä pelkoa haaran halkeamisesta. Olen uskollisesti odottanut oman hanami-juhlan järjestämistä, mutta Kevätsuudelmani on kukkinut vaisusti. Vasta parina viime vuotena se on alkanut nuppuilla ahkerammin. Joka kevät siihen kohdistuu suuria toiveita. Onneksi kylän keskustassa kasvaa kaksi valtavaa rusokirsikkaa, joiden vaaleanpunaisia pilviä pääsen kuvaamaan ja ihailemaan oman Accoladen kukkarunsautta odotellessa.

Kirsikka 'Accolade' 29.4.25

Haastan seuraavat blogit mukaan:

Lappalainen etelässä

 

Sirpan luontoblogi 

Vaalean Vihreää

Säännöt: 

Tarkoituksena on valita muutama kevätkukkija ja arvata, milloin ne alkavat kukkia. Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä ja kasvien pitää olla vielä lepotilassa. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi mukavaa, jos kävisit laittamassa osallistumisestasi kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen (löytyy helposti blogin selainversion sivupalkista). Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui. Jos sinulla ei ole omaa puutarhaa, voit aivan hyvin osallistua haasteeseen arvuuttelemalla, milloin bongaat vaikkapa ensimmäisen leskenlehden kukan työmatkasi varrelta, krookuksia lähipuistossasi tai tulppaanin kaverin puutarhasta.

Mitä kuuluu kärhöille?

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Moni puutarhan mattimyöhäinenkin on jo herännyt ja aloittanut kasvukautensa. Kärhöillä on oma elämänrytminsä, eikä niistä osaa vielä näin toukokuun lopullakaan sanoa juuta tai jaata. Vuosia yhteiselämää kärhöjen kanssa viettäneenä olen sen oppinut, että joku saattaa pitää heräämisessään jopa välivuoden tai vähintäänkin nousta paljon muita kasveja myöhemmin. Kärhöjen kanssa ei kannata hosua eikä menettää kärsivällisyyttään. Odottaminen palkitaan - tai sitten ei.

Tein itselleni listan kärhöjen tilanteesta ke 17.5. Kelpuutin listaan vain sellaiset kärhöt, joista oli selvät näköhavainnot viime kesänä. Useimmat listalta pudonneet ovat todennäköisesti ottaneet hatkat lopullisesti. Koska kärhöjen ihmeheräämisiä on puutarhassani tapahtunut, säilytän jotkut varmuuden vuoksi kasviluettelossani vielä jonkin aikaa. Enkä ryhdy niiden asuinpaikkoja ihan heti uudelleen mylläämään. Jos vaikka palaavat matkoiltaan.

Clematis'Multi Blue' - Loistokärhö

Alapihan Päivänliljapenkin Multi Blue on kukkinut jo useampana kesänä kauniisti, runsaana ja kohtuullisen pitkään. Olen istuttanut sen 2013 ja mitä ilmeisimmin se on hyvin kotiutunut.

Yläpihan Pikkupuutarhan 2012 istutettu Multi Blue ei noussut enää viime keväänä. Se taisi menehtyä samanlaisen jäätikkökannen alle, joita oli tuolloin ympäri puutarhaamme.

Clematis'Rouge Cardinal'' - Loistokärhö

Niinikään Päivänliljapenkissä, Multi Bluen vieressä kasvaa 2013 istutettu Rouge Cardinal. Sekin on kukkinut kilpaa Multi Bluen kanssa. Väriparina kirkas sininen ja voimakas punainen eivät ole kaikkein miellyttävintä silmälle, mutta en näe sitä syyksi ryhtyä jompaa kumpaa kaivamaan ylös ja siirtämään. Siinähän kilpailevat kukillaan. Jaksan heitä ihastella.

Clematisintegrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Keväällä 2015 aluksi Vasenrinteeseen istutettu ja myöhemmin Ruusupenkkiin siirretty Aljonushka on jo reippaana hereillä. Tämä kärhö jäi ruusupensaiden kasvun ja rehevöitymisen vuoksi mielestäni liiaksi taka-alalle. Se näyttäytyi hienommin naapureille kuin meille. Päätin kaivaa kärhön ylös ja siirtää sen saman penkin toiseen päähän, josta löytyi sille sopiva ja meille näkyvämpi paikka. 

Juurakko oli kasvanut isoksi ja sen kaivamisessa oli jonkin verran työtä, mutta onnistuin siirrossa. Uudessa paikassa Aljonushka nousi vuosi sitten yhtä virkeänä, kuin ei olisi muualla koskaan asunutkaan. Niin vain kävi, että vanhaan paikkaan jäi juuria, joista myös nousi tarhakellokärhö Aljonushka. Nyt minulla on niitä kaksi; toinen enemmän omaksi iloksi ja toisesta pääsevät naapuritkin halutessaan paremmin nauttimaan.

Clematis'Hagley Hybrid' - Loistokärhö

Muutama vuosi sitten sorruin useamman kerran ostamaan kolme kärhöä kympillä entisestä honkkarista. Annoin kärhöjen viettää kesän suurissa ruukuissa kesäkukkien tapaan ja kaivoin ne syksymmällä maahan. Koin tavan hyväksi, koska kärhöt kasvattivat kesän aikana kunnon juurakon ja syksyyn mennessä olin ehtinyt keksiä niille istutuspaikat.

Näin meille tuli ensimmäinen Hagley Hybrid, joka löysi paikkansa olopihan Syreenipenkistä kesällä 2018. Seuraavan kevään kärhötarjouksessa yksi köynnös osoittautui myöhemmin Hagley Hybridiksi, vaikka nimilappu muuta kertoi. Tämä outolintuna ostettu menehtyi talveen 2022, eikä enää viime vuonna noussut.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Lumikärhö on yleensä herännyt aika aikaisin. Tänä keväänä pelkäsin sen jo kuolleen, kunnes runsas viikko sitten löysin siitä elämää. Vuosi sitten leikkasin lumikärhöä metrin korkeudelta reippaammin, koska siitä oli tullut melkoinen risukasa. Kärhö ei ollut leikkaamisesta moksiskaan, vaan kasvoi edellisvuosien tapaan korkeuksiin. Viikolla leikkasin jälleen runsaasti kuivia oksia ja totesin, että työ olisi kannattanut tehdä aikaisemmin. Silloin, kun kärhö oli vielä kokonaan unessa. Risuuntuminen lisääntyy vuosi vuodelta, joten ensi keväänä on leikattava varhaisemmin ja kunnolla.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Polish Spirit on myös risuuntunut reilusti. Istutusvuotensa 2014 jälkeen en ole leikannut sitä aikoihin kunnolla. En vain ole raaskinut, kun se on vihertynyt ja kukkinut leikkaamattakin runsaana. Se kuitenkin kestää alasleikkauksen, koska se tekee kukat saman vuoden versoihin. Nyt karsin latvuksista kuivia oksia pois. Ensi keväänä sitten kunnon leikkaus.

Clematis 'Ville de Lyon'

Toinen viime kesän alituisen ihastuksen kohteeni, Ville de Lyon on myös herännyt, mistä olen iloinen. Yhden Ville de Lyonin olen vuosien aikana menettänyt, mikä harmitti kovasti. Tämän kukat ovat minusta hyvin kauniit. Jänis järsi Villen maanpäälliset osat talven aikana. Se ei ole kovin traagista, koska tämä kärhö versoo tyvestä ja kukkii saman vuoden versoilla.

Uusilla versoilla kukkivien kärhöjen perusteelliseksi nuorentamiseksi kehotetaan leikkaamaan vanhat versot poikki noin 20 sentin korkeudelta maanpinnasta varhain keväällä. Varmaan ihan pätevä neuvo, joskin meidän oloissa ei talven ja jänisten jäljiltä loistokärhöissä ole edes sitä 20 senttistä tappia. Pitää vain luottaa ja odottaa, että maasta nousee jälleen uusia versoja.

Myös Princess Kate, se toinen viime kesän kärhörakkauden kohteeni on jo herännyt. En vain onnistunut saamaan sen ohuista versoista riittävän selvää ja julkaisukelpoista kuvaa.

Clematis alpina - Alppikärhö

Alppikärhöt ovat kiitollisia ja varmoja kärhöjä. Viime keväänä menetin alppikärhön kukinnan, sillä jänis oli järsinyt sen lähes kokonaan alhaalta poikki. Samoin sitä vastapäätä kasvavan tarha-alppikärhö Columnellan. Kumpikin kasvoi kesän myötä ja muutaman kukankin tekivät. Viime talvena suojasin alppikärhöjen tyvet verkolla, eikä jänis päässyt niihin käsiksi. Nyt sininen alppikärhö on jo nupulla ja Columnellakin hyvässä kasvussa.

Alppikärhöjen ryteikkö köynnöskaaressa.

Pikkupuutarhan kärhökaari on kyllä aikamoinen risukasa. Toki alppikärhöt tuosta vihertyvät, mutta en usko näyn kovin paljon paranevan. Saattaa olla, että annan alppien kukkia kukkimisensa ja leikkaan ne sen jälkeen. Tällöin ne ehtivät kesän aikana kasvaa kunnolla ja kukkivat sitten ensi keväänä. Olkoon toistaiseksi. Katson, miten tilanne kehittyy ja muuttuu kesän edistyessä.

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Kaikista jo heränneistä kärhöistä ei nyt ole kuvaa. Pari päivää on tuullut sellaisella voimalla, että kaikki on puutarhassa vaakatasossa ja kasvimaalavoihin viritetyt harsot lentelevät pitkin ja poikin. Toivottavasti jo heränneet kärhöt jatkavat kasvuaan ja ryhtyvät jälleen kukkimaan. Samoin toivon vielä nukkuvien heräävän, kun lämmönkin on luvattu jälleen palaavan.

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Pelkäsin kovan tuulen ja rankkasateiden vievän kirsikastakin kaikki kukat, mutta niin vain tuo on yhä ihana vaaleanpunainen pilvi. Kirsikan kukinta ei koskaan kauaa kestä. Niinpä olen ihastellut ja pyörinyt hänen ympärillään ahkerasti.

Luminen pakkasaamu

Primula elatior - Etelänkevätesikko

 

Johan avautui ikkunasta järkyttävä näky torstaiaamuna. Pakkasta -3℃ ja lunta maassa. Ei nyt sentään lumikolaa tarvinnut kellarista hakea. Kyse ei ollut pelkästään pakkasen muodostamasta kuurasta, vaan ihan taivaalta sitä lunta oli satanut.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Omalla tavallaan kevätkukkien, väriä näyttävien nuppujen ja valkean lumen yhdistelmä oli kaunista. Vaan kyllä sen katseleminen kylmäsi niin sydäntä kuin varpaitakin.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Lila tarhakylmänkukkakin oli kumartanut päänsä kuin etsiäkseen turvaa ympärillä kasvavista scilloista. Sitä katsellessa mieleen nousi luontodokumenttien pingviiniyhdyskunnat, jotka painautuvat toinen toisiaan vasten suojautuakseen jäälakeuden yli puhaltavalta tuulelta.

Tulipa Persian Pearl

Tulppaanisöpöläisetkin taisivat manata mielessään aikaista heräämisestään. Kenties ne ajattelivat, että ensi keväänä noustaan myöhemmin. Mitäpä kiirehtiä tällaiseen puutarhaan, jossa karvahatulle on käyttöä toukokuussakin.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjat ovat harrastaneet tänä keväänä joogaa varmaan kyllästymiseen saakka. Harva se aamu niiden latvukset nuppuineen nuokkuvat maata kohti. Päivän lämmetessä ne suoristavat urheasti selkänsä. Kunpa niillä riittäisi turnauskestävyyttä siihen saakka, kunnes lämpöä riittää aamusta alkaen ja saavat seistä suorana avaamassa nuppunsa.

Pakkasyöt eivät suinkaan vielä loppuneet. Myös tänään, perjantaiaamuna mittari näytti -3℃ ja sama jatkuu ainakin pari seuraavaa yötä. Sen jälkeen näyttää hieman lupaavammalta. Ehkä kohta voi siirtää jääskrapan ja lumiharjan pois autosta. Ja hanskat takintaskusta kesäsäilöön.

Helmililjat ja pystykiurunkannukset

Naapurikylässä lunta ja rakeita satoi perjantaina puolenpäivän aikaan taivaan täydeltä. Maahan se ei enää sentään jäänyt. Ystävän suojaisassa pihassa kirsikka on yhtä vaaleanpunaista kukkapilveä.

Jos jaksaa luonto pinnistellä kylmyyttä vastaan, emmeköhän me ihmisestkin jaksa.
Ystävät, lämpimämpää viikonloppua teille kaikille!

 

Yksi uusi puu - tai ehkä kaksi?

Prunus padus - Tuomi

 
Taas on tullut pyörittyä puutarhassa ja puutarhaan liittyvissä asioissa aktiivisesti koko viikonlopun. Sunnuntai piti ottaa kevyemmin, mutta niin vain askeleet johtivat askareen jos toisenkin äärelle. Sain vihdoin viritettyä uudet narut kasvarin pitkille sivustoille ja ripustettua niihin tuplaharsot tulevaa hyötykasvien muuttoa varten. Harsot osoittautuivat liian pitkiksi, vaan en alkanut niitä todennäköisesti aika lyhyeksi käyvän käytön vuoksi pätkimään. Jämäpaloille ei ole käyttöä. Sen sijaan pidemmät harsot voivat hyvinkin löytää tarpeellisen käyttökohteen myöhemmin.

Prunus padus - Tuomi

 
Niin kiire ei olekaan, etteikö ehtisi ympärilleen vilkaista. Tuomi on jo vihreänä ja nuputkin sen alemmilta oksilta löytyi. Pari kertaa kävin tuomen juurella kameran kanssa aikomuksena kuvata nuppurykelmiä. Kummallakin kerralla eksyin nyppimään vaahteravauvoja, joita nousee päivittäin taatusti satamäärin. Yhtä kun kumartuu ottamaan pois, vierellä on viisi samanlaista. Kaukaa katsoen niitä ei huomaa. Kyykistyen silmä harjaantuu nopeasti havaitsemaan jopa minimaalisen kokoiset mullasta kurkkivat koukut. Siitä vaan oitis pois, jotta seuraavalla kerralla olisi edes yksi tai kaksi vähemmän.

Kolmannella kerralla suuntasin katseen suoraan ylöspäin, jolloin tuomikin tuli kuvattua. Hetken oli pidettävä alinta oksaa kädellä paikallaan, kun tuuli kiskoi sitä kaiken aikaa jokaiseen ilmansuuntaan. 

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Syreenit ovat olleet jo jonkin aikaa silmut pullollaan. Kukintaa saamme vielä odottaa. Viime kesänä syreenit ja koristeomenat olivat kukkeimmillaan kesäkuun alussa. Kalenteri väittää meidän elävän edelleen huhtikuun loppua. Ehkä nämä aurinkoiset ja lämpimät päivät ovat sekoittaneet pääni kuvittelemaan, että olisimme jo pidemmällä.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomena

Pari yötä sitten heräsin kesken unieni. Niinhän siinä kävi, että ajatukset alkoivat pyörimään puutarhamietteiden parissa. Tekisi mieli hankkia uusi puu tai kaksikin. Ei mitään kymmenien metrien korkeuksiin kasvavaa jättiä. Korkeintaan viisi metriä passaisi hyvin. Sellaiselle olisi tarvetta erityisesti alapihalla, jotta lehtikompostille saisi hieman varjoa. 

Nykyisin alapiha on avara ja valoisa, mistä tykkään kovasti. Lehtikomposti ei tahdo millään kypsyä moisessa paikassa. Enkä ole keksinyt parempaakaan sijoituspaikkaa. Yläpihalla sellainen ehkä olisi, mutta puutarhajätteen ja lehtien kärrääminen kauas niiden syntypaikasta ei ole kovin järkevää.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Puun istuttamisessa lehtikompostia varjostamaan on vielä tutkittavia seikkoja. Kompostin oikealla puolella kasvaa isokokoinen vaahtera. Korkeaksi kasvaneena se ei kovin alas enää varjoa tarjoa. Sen juuria risteilee runsaasti aika kaukanakin, joten saattaa olla vaikea kaivaa istutuskuoppaa muutaman metrin päähän vaahterasta. En ole vielä tutkinut asiaa tarkemmin. Aluerempan jälkeen aitaa pystyttäessämme oli välillä vaikea löytää sopivia kaivukuoppia tolppia varten juurten runsauden vuoksi. Ajatus kompostia varjostavasta puusta on muhinut jossain takaraivossa, mutta idealamppu syttyi loistamaan kirkkaammin vasta äskettäin.

Malus domestica 'Huvitus' - Omenapuu

Sopivaa puuta etsiessäni olen selannut nettiä, puutarhamyymälöiden tarjontaa ja kuvia ehdokkaista. Paikka on kuiva, tuulinen, eikä erityisen suojaisakaan. Mitään herkkistä ei siis voi ajatella. Mieluummin koristepuu kuin tuottoisa hedelmäpuu. Vaikka koristeellisiahan ne hedelmäpuutkin ovat. 

Puu saisi kasvaa suhteellisen nopeasti, ettei varjoa tarvitsisi vuosikausia odottaa. Puiden myyntikoko on usein aika pieni. Tai sitten isommaksi kasvaneesta joutuu pulittamaan pitkän pennin. Punnittavaa riittää monelta kantilta. Ehkä lähden ostoksille Britteihin. Katsellessani televisiosta Puutarhapelastajat -ohjelmaa, taivastelen kateellisena siellä myytävien puiden, pensaiden ja perennojen muhkeaa kokoa.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Samaisen yökuhkimisen aikaan keksin toisenkin sopivan paikan uudelle puulle. Joko kokonaan toiselle puulle tai sitten sille ensimmäiselle, jos kompostivarjopuu jää toteutumatta. Kaivoruusupenkissä osa Hansaruusuista on huonossa hapessa. Niiden asuinaluetta olisi syytä kohentaa. Siellä olisi hyvin tilaa myös pienelle puulle. Kas kummaa, kun en ole aikaisemmin paikkaa sillä silmällä katsonut! 

Kun päästää ajatukset laukkaamaan villisti yön pimeydessä, eksyy runsauden poluille. Puista siirryin kevyesti hyppäämällä köynnöksiin. Jospa laittaisin Kasvaripolulle köynnöskaaren ja siihen tietenkin jonkun kivan köynnöksen? Mikä köynnös? Mistä köynnöskaari? Ukkokullalla on parhaillaan niin monta projektia vireillä ja tekeillä, etten halua häntä omilla toiveillani rasittaa. Sitä paitsi itse asioita eteenpäin viemällä valmista taitaa tulla nopeammin.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

 
Sanoin itselleni, että puu- ja  köynnösideat saavat nyt rauhassa muhia. Toimintatapani tuntien voi kuitenkin olla vaikea muhituttaa jotain omasta mielestä hyväksi todettua ideaa. Sanoista tekoihin - tai pikemminkin ajatuksesta tekoihin - on minulle ominaisempaa.

Ainahan sitä voi ja pitääkin opetella uusia tapoja eli tässä tapauksessa pitkäkestoista malttia. Saattaa siis olla, että muhivat ideat häipyvät itsestään aluksi taka-alalle ja haihtuvat sieltä omia aikojaan kokonaan pois. Tai sitten tapahtuu aktiivista jalostumisesta, joka johtaa hankintoihin, kaivamiseen ja uusien kasviasukkaiden ihmettelyyn. Katsotaan, miten käy. Kesä ja istutusaika on vain kerran vuodessa.

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja

Uusien ideoiden kehittelyn lomassa jatkan nyt jo puutarhassani kasvavien puiden uuteen  kasvukauteen heräämisen seuraamista. Niitä katsellessa voi vaihteeksi suoristaa selkänsä pystyasentoon. Viime ajat katse on suunnattu enimmäkseen multapinnan tasolle, jollei nyt ihan maassa mahallaan maaten niin ainakin reippaasti kyykyssä kykkien.

Anemone nemorosa - Valkovuokko

Huhtikuun viimeistä viikkoa viedään. Munkki-, tippaleipä- ja simajuhla siintää näköpiirissä. Iloisia kevätpäiviä kaikille!

 

Laiska töitään luettelee

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma

 

Monet suomalaiset sananlaskut ovat omiaan latistamaan ihmisen iloa saavutuksistaan. Tapaan iltaisin kirjata puutarhapäiväkirjaan päivän aikaansaannokseni. Ihan jo siitäkin syystä, etteivät kaikki tärkeät vähemmän tärkeistä puhumattakaan välttämättä pysy päässäni. Pienetkin merkinnät saattavat seuraavana keväänä vaikuttaa esimerkiksi siihen, mitä ja milloin kylvän.

Olen ahkeroinut viime päivinä puutarhassa saaden paljon aikaan. Kun sitten torstai-iltana istahdin jälleen kirjaamaan tekemisiäni, muistui mieleen sanonta "Laiska töitään luettelee". En nakannut kynää laatikkoon, vaan sinnikkäästi jatkoin aikaansaannosteni luettelemista. Mielestäni olin ollut kaikkea muuta kuin laiska. Joutakoon romukoppaan mokoma sananlasku.

Tomaatti kukkii

Ensimmäisenä kirjattuna tehtävänä oli laskeutua kellarinportaita tutkimaan kasvilamppujen valossa asuvien taimien tilannetta. Vettä niille piti antaa ja nyppiä tomaateista varkaita. Tukikeppien korkeus ei pian enää riitä, joten toivon hartaasti yölämpötilojen nousevan. Tomaatit pitäisi saada kasvihuoneeseen, jotta voin sitoa niille tukinarut kasvarin kattoon. Vuosi sitten vein tomaatit ja kurkut kasvariin 18.5. Vaan silloinpa olikin paljon lämpimämpää, niin päivin kuin öin.

Isokokoisia, painavissa astioissa asuvia tomaatteja on vaikea kiikuttaa ulos ja sisään totuttaakseen niitä vähitellen ulkoilmaan. Niinpä pidän ulkona työskennellessäni kellarin ovea auki, jotta kasvilamppujen tuottama lämpö hieman laskee. Muuta lämmitystä kellarissa ei nyt ole. Näin toimien mittari näyttää kasvien läheisyydessä +18℃.

Ajattelin seurata lämpötilan kehitystä vielä viikon. 10 päivän ennusteissa seuraavina öinä lämpötila on alimmillaan +2℃, mikä on aivan liian vähän tomaateille ja kurkuille, joilla lämpötila ei saisi laskea alle +10℃. Koska kasvarissani ei ole lämmitystä, vien sinne tomaattien kera lämmittimen, jota varten kelaan sähköjohdon terassilta rinteen kautta alapihalle.

Tuoksuherneet ovat viettäneet kasvihuoneessa jo pidemmän aikaa. Ne kaipaavat pääsyä isompaan astiaan, mutta en uskalla niitäkään vielä siirtää ulos. Pari laatikollista siemenestä kasvatettuja perennoja on niin ikään kasvarissa. 

Vein kasvariin myös pari laatikollista jo nupullaan olevia samettikukkia. Yöksi peittelen osan kasveista harsolla. Pidempään kasvarissa olleet tuntuvat jo karaistuneen.

Retiisien ja ruusukaalien harvennusta tiedossa.

 

Kasvarissa on myös huhtikuun lopulla kukkalaatikoihin kylvämäni retiisit ja ruusukaalit, jotka ovat hyvin kasvussa. Ruusukaaleista osan siirrän lavakaulukseen, kunhan vielä vähän lämpiää. Retiisit saavat kasvaa kukkalaatikossa syöntikokoisiksi.

Yhteen kasvilavaan kylvin porkkanaa ja retiisiä. Ja toiseen kasvilavaan laitoin talvivalkosipulien kaveriksi tavallista sipulia. 500 g:n pussin koko sisältö ei mahtunut laatikkoon, joten loput työnsin karviaismarja- ja punaherukkapensaiden väliin. Siellä on syvämultainen paikka, jossa sipulit mahtuvat kasvamaan. Jos suostuvat.

Laitoin kylvetyille laatikoille tuplaharsot. Samantien viritin pariin muuhunkin laatikkoon harsot valmiiksi, vaikka laatikoissa ei mitään vielä kasvakaan. Harsojen kanssa puleeraaminen ei kuulu lempipuuhiini. Varsinkin, kun jossain vaiheessa kesää harsot tulee viikattua sikin sokin pariin laatikkoon. Sen sijaan, että lajittelisi ne vaikka koon mukaan. Helpottaisi kummasti näitä kevään väkerryksiä.

Kahden pienen pensasmustikan kaveriksi laitoin toissakesänä Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saamani mesimarjat. Kuten kuvasta näkyy, mesimarjat viihtyvät vallan hyvin. Mesimarja leviää sekä siemenistä että maanalaisilla rönsyillään. Se sopii hyvin myös maanpeitekasviksi, joten harmaat aivosoluni työskentelevät aktiivisesti miettien mesimarjavauvoille uusia sijoituspaikkoja.

Osassa peuran maistelemista tulppaaneista nuppu on tallella.

Olen ripotellut aika monta kottikärryllistä multaa istutusalueille peittämään kuivia lehtiä ja karikkeita. Viime päivinä tuuli on puhaltanut monena päivänä voimakkaasti levitellen vaahteranlehtiä pitkin poikin. Kunhan tulee aika leikata nurmikko, kasaan kanttausuriin ajautuneet lehdet leikkurin eteen silputtaviksi.

Kirjopikarililjojen kukintavuoro on lähellä.

 

Kaikenlaisten kärräämisten lomassa ja erityisesti niiden jälkeen olen kierrellyt puutarhassa tutkimassa ja taivastelemassa kasvien heräämisen ihanuutta. Sormet hakeutuvat helposti multaa rapsuttamaan. Josko jo tänään tämä, tuo ja se kasvi olisi nousussa. Jälleen näkemisen ilo on suuri, kun vihdoin löytyy punertavia kärkiä tai vihertäviä silmuja. Edellisten vuosien työ ei ole mennyt hukkaan. Yksi viheliäinen talvi ei tuonutkaan suuria tuhoja tullessaan.

Torstai-illan kuvauskierros jäi kesken, kun tummat pilvet vyöryivät vauhdilla täyttämään koko taivaan. Ensimmäiset pisarat putosivat hiuksille kipittäessäni kameran kanssa sisälle. Ja sitten alkoikin huumaava kohina pilvien laskiessa vesilastinsa tienoon niskaan. Kerta toisensa jälkeen. Luonto kiittää tehokkaasta kastelusta.

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Minäkin kiitän vuoden 2016 äitienpäivälahjaani, koristekirsikka Kevätsuudelmaa. Se on aloittamassa kukintaansa. Nuput ovat sen verran ylhäällä, että niitä läheltä nähdäkseni täytynee raahata tikkaat puun alle. Jos kerran kirsikka jaksaa kukkia, jaksan minäkin tikkaat sen seuraksi kantaa.

 Kukkaisia kevätpäiviä teille kaikille!