Auringon lämmössä keväästä nauttien

Tänään(kin) on ollut huikean hieno kevätpäivä. Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta ja lintujen laulamista ei voi olla kuulematta. Lämpötilaerot ovat vuorokauden aikana melkoiset, sillä aamulla talon varjoisalla puolella mittarissa oli pakkasta -5.6. Päivän mittaan keittiön mittariin kertyi plusasteita kahdeksan verran, mutta aurinkoisella puolella saattoikin sitten istua T-paitasillaan.

Meillä on alapihalla vielä melko runsaasti lunta ja avonaiset paikat ovat niin vetisiä, ettei sinne parane mennä kävelemään. Rinteestä lumi sulaa hurjaa vauhtia ja yläpihan hiekkakäytävät ovat jo täysin lumettomat. Ovat ne kuivuneetkin siltä osin, kun en ole heitellyt kukkapenkeistä lunta käytävien puolelle sulamaan. Pakkohan kevääntuloa on käydä edistämässä, jotta näkisin niitä paljon puhuttuja piippoja myös omassa pihassani.

Talon varjoisaslla puolella on vielä käytävällä muutama jääkalikka hiekalla sulamassa. Olisi pitänyt nakata ne heti alkuunsa aurinkoiseen paikkaan, sillä öisin pikkuisetkin jääpalat pakastuvat tiukasti kiinni sijoilleen, eikä niitä saa edes potkimalla irti. Olkoon siinä.

Olimme Juuson kanssa pihahommissa useamman tunnin. Minä haravoin käytäviä ja vähän rapsuttelin avoinna olevia istutusalueitakin. Ihan vähän vain, sillä tarkoitus on antaa maahan pudonneiden lehtien maatua ja muuttua mullaksi siihen, mihin ovat puista pudonneet. Syksyllä toki haravoin päällimmäiset, sillä meillä on hurjan paljon vaahteroita, joiden lehdet eivät maadu sitten millään. Kuivuessaan tuuli lennättelee isoja lehtiä pitkin pihaa ja jossain vaiheessa se alkaa meikäläistä närästämään.

Juuson apu jäi toissijaiseksi, sillä se keksi mennä köllöttelemään terassille auringonläikkään kellarista hakemani maton päälle. Tai mattojen, sillä en ehtinyt niitä laittaa oikeille paikoilleen, kun kissa lysähti läjän päälle. Kukapa sitä nyt kissaansa makoisilta unilta pois häätäisi.

Joitakin sipulikukkien piippoja on jo näkyvissä, mutta eniten aina keväisin ihastun Kevätkaihonkukan sitkeydestä. Sieltä se taas ponnistaa kuivuneiden lehtien lomasta virkeänä, kuin ei olisi talviunilla ollutkaan. 

Yllättäen Alppikärhössäkin on jo elämää, vaikka sen sijainti on melko varjoisassa ja siten myös viileässä paikassa. Pieniä pehmoisia silmuja oli ilmaantunut sinne tänne ja ne tuntuivat sormissa kuin pikkuruisilta pajunkissoilta.

Ihanin asia oli löytää Vasempaan rinteeseen syksyllä siirtämästäni Jouluruususta nupun. Yksi ainokainen, mutta sitäkin ihastuttavampi. Jos kasvi tykästyy tuossa olemaan, se tulee saamaan seuraansa muitakin jouluruusuja.

Puutarhablogeissa on nyt niin paljon elämää ja kuhinaa, ettei millään ehdi kaikkiin kommentoida. Kaivoin esiin Vinkkivihkoni, johon kirjaan muiden blogeista ja netistä ylipäätään löytämiäni innoittavia kasveja. Sellaisia, jotka saattavat löytää tiensä myös omaan puutarhaani. Monta hienoa kasvivinkkiä olen blogeistanne löytänyt ja jälleen alkaa uusi jakso, jolloin pääsee kaikenlaisiin ihanuuksiin tutustumaan.

Ja vaikka säätiedotukset uhkaavatkin meitä takatalvella, ei anneta sen häiritä. Takatalvet kuuluvat suomalaiseen kevääseen, eivätkä ne meitä nujerra. Päinvastoin, kävellään yli mahdollisten pikkupakkasten ja räntäsateiden kohti uusia auringon lämmittämiä kevätpäiviä.
 

Juurakoita, mukuloita, sipuleita

Pioni Coral Charm (kuva: Taimimoisio)

Postista tuli ilmoitus paketista, jonka kävin tänään noutamassa. Tilasin kuukausi sitten Kauppilasta tarjousliljoja, enkä sitten voinut vastustaa himoitsemani Coral Charm -pionin juurakoita. Viime kesänä katselin taimikaupassa Coral Charmin hintoja ja sen verran korkeita olivat, että jäi ostamatta. Verkkokaupasta kahden juurakon hinnaksi tuli 14 euroa, joka ei ole paljoa, jos vain saan ne onnistumaan kasvussa.

Lilium Henryi eli Heikinlilja (kuva netistä, ei kuvaajan nimeä)

Oranssi ei ole kukissa lempivärejäni, mutta tämä Heikinlilja oli niin komean näköinen. Ajattelin, että kyllä sille sopiva paikka löytyy. Itse asiassa joudun kaiken aikaa itselleni tolkuttamaan, että kasvien hankkiminen tällä tavoin on aivan vääränlainen. Siis että ensin tulee kasvi ja sitten ryhdyn miettimään sille paikkaa. Kaikille on tähän saakka sopiva paikka löytynyt, joten ei tässä nyt mitään katastrofia Heikinliljankaan suhteen synny. Siitä huolimatta voisin vähitellen muuttaa toimintatapaani.

Lilja On Stage (kuva Kauppilan sivuilta)

Toinen tilaamani liljapakkaus sisälsi kaksi On Stage -puuliljan sipulia. Puuliljoja en ole vielä kokeillutkaan.

Dahlia Pink Blend (kuva Kauppilan sivuilta)

Kolmannessa paketissa oli kuusi Dahlia Pink Blendin juurakkoa. Vai onko daalialla mukulat?

Daalioista minulla on hyvin vähän kokemuksia. En ole kovin ihastunut kukkiin, joiden mukuloita tai juurakoita täytyy kaivella syksyisin kellariin säilytettäväksi. Puutarhassa on syksyisin muutenkin ihan riittävästi tekemistä, joten olen ajatellut, ettei minun tarvitse kaikkeen ryhtyä. Vaan ruukkuihin hommaan kuitenkin jotain kukkivaa, miksei siis kokeilisi vaihteeksi daalioita.

Pikkuinen ongelma syntyi siitä, ettei minulla ollut riittävästi hyvää multaa sisätiloissa. Syksyllä muistin nostaa yhden mustanmullan säkin kellariin, mutta siitä on talven aikana melkoinen osa käytetty. Pihalla oleva multa on jäässä. Ohjeissa kehotettiin istuttamaan etenkin liljat mahdollisimman nopeasti. Muutamaan päivään on vähän epätodennäköistä ehtiä multakauppaan, joten piti laittaa aivonystyrät hyrräämään ja kehittää jokin väliaikaisratkaisu.

Sekoitin sitten taimimultaa ja mustaamultaa. Kaivoin kellarista isoimmat muoviruukut, joita onneksi on tullut esimerkiksi havukasvien mukana ja tein taimimullasta ja mustasta mullasta sekoituksen. Daalioiden juurakot ovat melkoisia mustekalalonkeroita ja niille ei tahtonut sopivan kokoisia purkkeja löytyä. Ulkoruukuissa olisi tilaa, mutta niihin ei nyt ole riittävästi multaa. Olkoot tässä vaiheessa vähän ahtaasti, kun ei muutakaan ratkaisua ensi hätään löydy. Ruukut ovat nyt autotallin hyllyssä ikkunasta tulevassa valossa. Lämpötila siellä on noin +10 asteen tienoilla. 

Sanokaa nyt viisaammat ja kokeneemmat, voinko pitää daalioita ja pioneja näissä olosuhteissa, vai mitä suosittelette? Liljojen sipuleille muoviruukkujen tila riittää kyllä hyvin. Liljat ja pionit pääsevät myöhemmin maahan, mutta daaliat varmaankin siirtyvät ulkoruukkuihin.
 

Puutarhaunettomuutta

Köynnöskuusamassa on jo isot silmut.

Lauantai-illan brittidekkarin jälkeen tuntui siltä, että nyt voisi kallistaa päänsä tyynylle. Seurakseni jalkoja lämmittämään sain Juuson. Hetken luettuani sammutin valot ja sitten olikin uni tiessään. Osittain siihen vaikutti Juuson äänekäs kuorsaaminen. Suurempi syy unettomuudelle taisi kuitenkin olla tälle ajanjaksolle tyypillinen ajatusten karkaaminen puutarhaan.

Puutarhaportti eräässä verkkokaupassa.

Jo pitkään mieleni on tehnyt kaunista puutarhaporttia alapihalle. Ukkokulta osaisi kyllä tehdä puusta toiveideni mukaisen, mutta kun en jaksa pyytää ja anella ja vihdoin lupauksen saatuani useita vuosia odotella. Niinpä löysin kuvan mukaisen puutarhaportin eräästä verkkokaupasta. Asiakaspalautteen mukaan sen ei ole niitä vankimpia rakenteeltaan ja tuppaa ajan mittaan ruostumaan. Hinta on kuitenkin sopiva kukkarolleni ja rakennelma on helppo koota itse. Vuosien tuoma patina ei minua haittaa. Laitetaanpa harkittavaksi.

Sitruunapelargoni Pink Capitatum (kuva Viherpeukaloiden sivulta)

Seuraavaksi ajatukset riensivät kesäkukkaistutuksiin. Joka vuosi päätän suunnitella istutukset etukäteen ja yhtä varmasti huomaan jättäneeni suunnittelun puolitiehen. Tai mikä vielä tyypillisempää, menen kesäkukkaostoksille, enkä saakaan hakemaani vaan palaan kotiin ihan jonkun muun puskakassin kanssa. Ne kesäkukat kun pitää saada sillä kellonlyömällä, kun päätän ne hankkia. Ei puhettakaan, että voisi kierrellä kaupoissa useampana päivänä saadakseen etsimänsä. Kaupoissa kierteleminen ja osteleminen on alkanut tympiä yhä enemmän, vaikka kyseessä olisi niinkin mukava asia kuin kasvit ja kukkaset.

Pelargonia Rose Mega Splash (kuva Viherpeukaloiden sivulta)

Yön hiljaisuudessa kaivelin netistä joitakin kesäkukkamahdollisuuksia. Pelargoniat ovat nyt niin muodikkaita, että niistä näyttää löytyvän valtavasti erilaisia vaihtoehtoja. 

Ja tähän karvaiseen kaveriin tyssäsi tietokonesessioni. Kun vihdoin sain kissan pois näytön edestä, se lysähti puolittain näppiksen päälle vaatimaan rapsutuksia. Pöydällä pyörii irtokarvoja ja niin niitä pyörii naamallani ja suussani ja ihan kaikkialla. Ei tässä muu auta, kuin kömpiä takaisin omaan petiin.

Hyvää yötä ja mukavaa sunnuntaipäivää!
.

Ihana kevätaurinko

Aurinkoa tänäänkin. Terassit lakaistu. Yksi hiekkakäytävistä haravoitu. Muualla vielä märkää tai ainakin kosteaa. Lunta edelleen pihassa riittämiin, joskin sulaminen etenee hyvää vauhtia. Toissapäivänä toin sisälle maljakkoon muutaman syreenistä katkenneen oksan. Eilen niissä oli hiirenkorvat, tänään jo lehdet.

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!
 

Vinkki kesätapaamisesta ja lisää sukkia

Riina Versoja Vaahteramäeltä ja Laura Elämää Paratiisinpalasessa -blogeista ovat järjestämässä puutarhabloggaajien kesätapaamista la 13.6.. Olin viime kesänä järjestetyssä tapaamisessa Marketanpuistossa ja se oli todella mukavaa. Mikäli tapaaminen kiinnostaa sinua, löydät lisätietoa täältä.

Meikäläisen sormet eivät pysy puikoista erossa ja niinpä iltaisin syntyy sukkia. Nyt olen opetellut muutamia uusia mallineuleita.

Ja kas, huomasinpa pari virhettäkin...

Oranssi-ruskeiden sukkien mallineuleen nimeä en tiedä, mutta löysin sen ohjeen Ullan blogista nimellä Ailin lapaset. Niinpä kutsun nyt tuota mallineuletta Ailiksi. Tämä mallineule saattaisi sopia hyvin esimerkiksi pipoon tai kaulahuiviin. Sukan varresta tuli jämäkänoloinen. Aili joustaa jonkin verran, mutta ei tavanomaisten neulemallien tapaan. Ennakoin tämän laittamalla 14 silmukkaa puikkoa kohti. Lankana 7-veikka ja puikot 3.

Näihin sukkiin harjoittelin myös uutta kantalapun sivusilmukoiden poimintatapaa. Kudon kantalappua tehdessäni puikon kummassakin päässä kolme ensimmäistä silmukkaa aina oikein. Näin syntyy kantalapun reunaan nätti rivi, jonka lomasta on helppo poimia silmukoita sukan jatkamista varten.

Ei tule reikiä, vaan tuollainen koristeraita. Joku ei ehkä tykkää, mutta minusta se on mukava somiste sukassa.

7-veikan turkoosista ja Sateenkaaresta tein sukat käyttäen Molly-neuletta, joka on helppoa ja nopeaa. Siinä kudotaan kaksi kerrosta oikeaa ja 3. kerros 1 o, 1 n. Jälleen käytin työssä puikkoja nro 3.

Vihreästä 7-veikasta tein sukan kiertävällä mallilla. Puikkoa kohti silmukoita on 12 ja puikkojen nro 3. Tälle mallille en tiedä nimeä, mutta se menee näin:

3 kerrosta 2 o, 2 n

3 kerrosta 1n, 2 o, 2 n

3 kerrosta 2 n, 2 o

3 kerrosta 1 o, 2 n, 2 o

toistetaan edellisiä

Erilaisia kuvioita kokeillessa huomaa, kuinka niillä on valmistuvan sukan kokoon suuri vaikutus. Toiset kuviot joustavat paremmin kuin toiset. Toiset kuviot tekevät automaattisesti sukasta reilun kokoisen, kun taas joku kuvio niukentaa sukan kokoa konkreettisesti. Niinpä joskus varren mallineule johtaa siihen, että sukasta tulee lapsen jalkaan sopiva. Ellei sitten halua purkaa ja aloittaa suuremmalla silmukkamäärällä. Tämä vihreiden sukkien kiertyvä malli joustaa hyvin. 

Yleensä prässään tai höyrytän sukat ennen kuvausta, mutta nämä ovat suoraan puikolta pudonneita. Höyryttäminen tasaa etenkin kirjoneuleita ja tekee valmiista sukista muutenkin viimeistellyn näköiset. Välttämätöntä höyryttäminen ei tietenkään ole.

Tänään oli ihatuttava kevätpäivä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja rännien alla vesi lotisi. Lumi sulaa aivan silmissä, mikä ei liiemmin sureta. Kävin katsastamassa kasvihuoneen lämpötilaa ja siellä mittari näytti +15, joka taitaa olla enemmän, kuin viime juhannuksen tienoilla. Kello lähentelee iltakuutta ja edelleen ulkona on aivan valoisaa. Aurinko taitaa laskea puolen tunnin kuluttua.
 

Hus lumi pois meidän pihalta...

Tuntuu, kuin meidän pihamaa olisi aivan eri planeetalla kuin kaikkien muiden puutarhabloggaajien. Lunta on edelleenkin vaikka toisille jaettavaksi. Tosin tuo kuva on sunnuntailta ja sen jälkeen pinta on vajonnut melkoisesti. Eilinen päivä eritoten toi kevättä monta piirua lähemmäksi, kun aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja plusasteita oli kymmenen tienoilla.

Eilen kävin leikkaamassa omenapuita. Aikanaan emme ajoissa leikanneet kunnolla ja nyt puut ovat kuin mitäkin kummajaisia. Joka vuosi yritän muotoilla niitä, mutta kerrallaan voi leikata vain yhden tai kaksi isompaa oksaa. Tarkoitus olisi saada ainakin syysomena vähän matalammaksi. Nyt sen korkeimmat oksat huitelevat pilviä piirrellen.

Kuva on helmikuun alusta. Enää ei katolla ole lunta.

Leikkasin myös talon päädyssä kasvavan köynnöshortensian kattorakenteita kohti luikertelevat versot, kuten teen aina näin maaliskuussa. Olin yksin kotona ja oli aika taiteilua saada pitkät tikkaat pystyyn talon päätyyn ylettääkseni leikkaushommiin. Mielessäni kiittelin Ukkokultaa siitä, että hän jokunen vuosi sitten vihdoin hommasi meille kunnon tikkaat, joissa riittää ulottuvuutta, mutta myös jämäkkyyttä. Ei niin hirveästi pelottanut kiipeillä rännikorkeudella, kun tiesi tikkaiden pysyvän pystyssä.

Tarkoitus oli leikata myös tuija-aitaa, mutta se jäi vähän puolitiehen. Kadun puolella ojassa on niin paljon lunta, että upposin sinne polvia myöten. Olisi tullut ehkä ylimääräisiä koloja tuija-aitaan, jos leikkaaja olisi alituiseen humpsahdellut saksiensa kanssa lumen syliin.

Tänään piti mennä kuvaamaan puiden ja pensaiden silmuja. Vaan sää muutti nekin suunnitelmat. Tuulee niin, ettei tukka pysy päässä ja iltapäivän aikana on alkanut ripsiä vettä. Taivas on sakeassa pilvessä. Loppuviikoksi on luvattu jälleen aurinkoista ja kuivempaa, joten silloin oitis pihalle, kunhan silmänsä auki saa. Eilen olikin tosi mukava omenapuissa keikkuessa kuunnella mustarastaan luritusta. Ja olihan sielä seassa muidenkin lintujen sirkutusta. Huiman hienoa!
 

Naistenpäivän iltana

Lämmin kiitos kaikille kannustavista sanoistanne. Taidan olla luonteeltani aikamoinen murehtija, mutta vähitellen elämän aallokossa olen oppinut jakamaan vaikeita asioita muiden ihmisten kanssa. Vertaistuesta saa paljon voimaa ja perspektiiviä ymmärtää asioita monelta kantilta. Yllättäen löytää samoja kokeneita aivan läheltä ja sen myötä paljon käytännön tietoa, josta on runsaasti hyötyä ihan yksinkertaistenkin ongelmien ratkaisemiseen. 

Arkeen on pakko palata ja itse asiassa tavanomaisen päivän pyörittäminen pitää tehokkaasti ajatukset kurissa ja mittakaavat oikosessa. Nyt eletään jokunen aika kurjassa epätietoisuudessa ja tietenkin myös hoitojen aloittamista odotellessa. Ensipäivien järkytyksen jälkeen tilalle on tullut käytännön asioiden järjesteleminen ja toisaalta myös kova usko vaikeuksien selättämiseen.

Meidän pihalla on vielä runsaasti lunta. Viikko sitten ajelin kunnan eteläosissa ja siellä kevät oli paljon pidemmällä. Kotikunta on pitkä ja me asumme lähes sen pohjoisrajalla. Merenrantaan tulee matkaa 50 km. Näin kerran kartan, jossa meidän kylämme oli merkitty erityisen sateiseksi alueeksi.   

Vesisateet ovat sulattaneet lunta erinomaisesti, mutta vielä kaivattaisiin jokunen upea aurinkopäivä. Nythän on luvassa erittäin lämpimiä kevätpäiviä. Paikoin sellaista oli kuulemma jo tänään, mutta meillä kyllä pilvet täyttivät taivaan ja ulkona tuuli navakasti. Hiekkakäytävät alkavat pikapuoliin olla paljaina, joskaan eivät kuivina. Lumikelloja meidän pihamaalla on vielä tovin mahdotonta nähdä.

Katsellessani hiukan kateellisena monia ihanan sulaneita pihoja blogeissanne, lohdutan itseäni toteamalla, että kovinhan tämä kevät on varhainen. Tulkoon varhainen kevät, ei siinä mitään. Tosiasia on kuitenkin, että varhaisen kevään nautintoja takuuvarmasti häiritsevät pelko yöpakkasista, sankoista lumisateista ja kunnon takatalviolosuhteista. Kaikista uhkakuvista huolimatta käyn päivittäin levittelemässä yläpihan lumikasoja ja hakkaamassa jäisiä paikkoja avoimiksi. Tähystelen lumesta paljastuneita istutuspaikkoja millimetrin tarkkuudella, josko jotain mielenkiintoista sieltä mullasta pilkistäisi. Naapurit saavat jälleen tiirailla verhojen raosta meikäläisen hullua hommaa. Ei haittaa. Jokavuotista keväthulluuttahan tämä on.

Turvepelletteihin kylvetyt purjot itivät pikavauhtia ja ihan jokainen siemen. Aika vaivatonta noiden turvepellettien kanssa touhuaminen, joten ihan täytyy laittaa vakavaan harkintaan niiden laajempikin käyttö. Melko kalliitahan ne ovat, mutta toisaalta minun taimikasvatukseni ei pyöri kovin suurissa mittakaavoissa, joten pikkurahoista joka tapauksessa on kyse. Pienissä tiloissa mukavuudellakin on oma arvonsa.

Salkoruusuistakin on jo taimia näkyvillä. Samoin yksi Punatähkä, jota pidän ihmeenä. Löytämäni Punatähkien siemenpussin päivämäärä on vuodelta 2006. Viime vuonna ostetut Syyssyrikän siemenet sen sijaan eivät ole osoittaneet elonmerkkejä. Eivät tehneet niin viime vuonnakaan. Peliä ei tietenkään vielä ole menetetty. Jatketaan odottelua.

Kukkien kylvämisen suhteen taidan noudattaa monien blogistien toimintamallia, eli jatkan kasvatusta kesäisissä olosuhteissa kasvarissa ja pihamaalla. Sen sijaan hyötypuolen siemeniä täytyy kylvää tänne sisälle.

Taistelu jouluruusun puolesta jatkuu. Mäntysuopaliuos ja vesisuihkuttelu ei tuottanut surmaa kirvoille vaan ne jatkoivat mellastustaan. Niinpä kävin ostamassa Spruzitia, josta sain useita vinkkejä. Nyt en ole kirvoja löytänyt, mutta tarkkailu jatkuu edelleen. Kukka on kyllä varsin kärsineen näköinen, vaan se ei suuremmin haittaa, koska uusia versoja työntyy mullasta. Ehkä jouluruusua voisi jo totuttaa ulkoilmaan, kun siellä on niin leutoa. Toisaalta haluan käydä tämän kirvasodan loppuun saakka ja ilman muuta voittajana. Siksi kukka pysyköön valvovan silmäni alla toistaiseksi.

Tässäpä päällimmäiset aatokset. Aion kohta sulkea koneeni ja palata perheen pariin. Kaikki kolme poikaani eli Ukkokulta, Peräkamaripoika ja Juuso ovat kokoontuneet olohuoneeseen. Ja siellä odottaa myös sukkapuikot, joilla on meneillään uuden mallineuleen opettelu.

Hyvää Naistenpäivän iltaa kaikille ihanille naisille. Pidetään lippu korkealla!
 

Lainaa vain

Mä muistan, kun synnyit, tulit ja huusit niin. 

Huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin. 

Mä toivon, että pärjäät yli yön huomiseen. 

Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain. 

Lainaa vain, lainaa vain.

Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.

- Pätkä Maaritin laulusta Lainaa vain - 

Esikoisemme, 33-vuotias poikamme leikattiin eilen. Keskiviikkona saimme tietää hänen sairastuneen vakavasti. Vaikka emme vielä aivan varmasti tiedä sairauden astetta, ovat paranemismahdollisuudet vaikeimmissakin tapauksissa hyvät. Seuraavat viikot lienevät tuskalliset, kun odotamme tarkempia tietoja ja tuloksia sekä hoitojen alkamista.

Mikäpä voisi enempää äidin sydäntä raastaa, kuin kuulla lapsensa sairastuneen. Kahta syvemmältä sielua sattuu, kun tietää, miten suuria haavoja tulee jäämään pojan mieleen. Vaikka iho toipuu ja leikkaushaavat umpeutuvat, on pelko pojan mieleen istutettu ehkä loppuelämäksi. Niin myös meidän vanhempien mieleen.

Olemme jälleen saaneet huomata, miten mikään tässä elämässä ei ole itsestään selvää eikä koskaan voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan. Tästä on mentävä ja mennäänkin eteenpäin. Olkoon tämä yksi epäoikeudenmukaiselta tuntuva isku elämässä, mutta ei anneta sen olla mitään muuta. Olen ennenkin saanut todeta, että elämä kantaa, kun sille antaa mahdollisuuden. Siihen luotan edelleenkin.

Vapaapäivän taimikylvöjä

Tänään oli tarkoitus käyttää vapaapäivä omenapuita leikkaamalla ja kenties myös tuija-aidalle olisin näyttänyt vähän saksia. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, sillä ulkona sataa vettä oikein kunnolla. Pikkaisen harmittaa tehtävämuutos, mutta minkäs säälle teet. Tietysti ulkona oleminen on pukeutumiskysymys, mutta työskentely kastelevassa sateessa ei ole mikään nautinto. Jätän siis tällä kertaa väliin.

Ryhdyinpä sitten kylvämään siemeniä multaan. Punatähkää, Punahattua punaisena ja valkoisena, Maurinmalvaa, Salkoruusua ja löysinpä vielä muutaman Syrikän siemenkin. Niitä en saanut viime keväänä itämään, josko nyt olisi parempi tuuri.

Laitoin myös vähän tomaattia; Ailsa Craigia, Tigerellaa ja pientä keltaisenväristä päärynätomaattia. Ehkä niillä ei vielä ole kiire, mutta aloitinpa kuitenkin.

Kylvöjä tehdessäni mietin, että olisi pitänyt olla kaukoviisaampi ja säästää enemmän kaikenlaisia elintarvikepakkauksia. Jonkin verran laitoin talven aikana talteen mm. viinirypälerasioita, mutta en riittävästi. Koulimisvaiheeseen minulla on kyllä kellarissa muovisia pikkupurkkeja ja noita turveruukkuja. Siemenkylvössä käy minusta monenlaiset purkit. Aiemmin olen pyöritellyt sanomalehdistä taimipotteja, mutta lehtipotit noiden turveruukkujen ohella tuppaavat kuivumaan liian nopeasti. Silloin ei parane laisinkaan laiskotella kylvösten suihkuttelemisessa ja kastelemisessa.

Väsäsin myös laminoituja taimilappuja. Ehkä sitä samassa ajassa kirjoittelisi kertakäyttölusikoihin tekstejä. Tietokone oli kuitenkin jo auki laskujen maksamista varten ja siinä ohessa naputtelin ja tulostin tekstit, leikkasin laput ja laitoin ne laminointitaskuihin, sitten taskut laminointilaitteen läpi ja lopuksi lappujen leikkaus toisistaan irti. Mietin jopa siemenpussien laminoimista, mutta ehkä teen sen vasta, kun pussit ovat ihan tyhjiä ja luultavasti vain perennoille, joiden tiedot haluan säilyttää.

Puisiin taimikyltteihin en enää panosta, sillä niille kävi jo yhden kesän aikana huonosti. Teksti kyllä pysyi, mutta itse puu tummeni ja paikoin jopa mätäni käyttökelvottomaksi.

Rentoakankaali pilkistää tuijan alta.

Kun tuo valoisien taimikasvatuspaikkojen määrä täällä sisätiloissa on niin suppea, mietin, olisiko parempi kylvää ja kasvattaa perennoja vaikka kesän aikana ulkosalla. Oletteko kokeilleet ja millaisilla tuloksilla? Jos kasvattaisi sisällä vain kesäkukkaset ja hyötykasvit kesää ja kasvaria varten? Niin kivaa, kuin taimikasvatus onkin, alkaa se aina loppukeväästä tympiä. Ei enää millään jaksaisi katsella epämääräisiä purkkeja jokaisella mahdollisella valoisalla paikalla. Hiukan ennen taimien kasvariin ja ulos siirtämistä tuntuu, kuin koti olisi täynnä liian pitkään passattaviksi jääneitä vieraita. 

Ehkä ei ihan näin maaliskuun ensimmäisinä päivinä kannattaisi tuskailla lumen paljoudella omassa pihassa. Kun kuitenkin harva se päivä näkee ihania kevätkuvia naapurikunnan pihamailta ja jopa oman kotikunnan eteläosista, alkaa vähitellen tuntua siltä, kuin omalle pihalle olisi iskenyt ikirouta. Lumi ja jää sulaa hurjaa vauhtia, vaan ei meikäläisen mieleen riittävän nopeasti.

Kohta on lähdettävä Juuson kanssa lenkille, vaikkakin ulkona sataa edelleen ihan kunnolla. Tiedän, että Juuson pitää saada haistella kaikki naapurikissa Leevin jalanjäljet ja jokainen tuttu männynrunko metsikössä, joten Juuson rituaalien läpikäyntiä odotellessani voin taas edistää kevättä ja hakata pihamaan jäätä rikki. Varsinkin, kun vesisade on sitä pehmentänyt.

 Kaikkihan varmaan jo tietävät, että maaliskuuhun ja siten myös kevääseen on viikonvaihteen aikana siirrytty. Vielä on matkaa pihahommiin, joten nautitaan lepohetkistä vaikkapa mukavasti rötkötellen - Juuson tapaan.

 

Jouluruusutaisto

Luulin jo häätäneeni jouluruususta kirvat, vaan ei. Eilen niitä löytyi jälleen. Jouluruusu pääsi viileään suihkuun ja pesin sen jokaisen lehden. Sitkeästi tämä kasvi pyristelee kohti kevättä, uusia versoja nousee hissukseen. Tästä tuli nyt varsinainen jouluruusutaisto, sillä enpä aio minäkään antaa periksi kirvoille. Tutkin päivittäin lehdet ja suihkuttelen niitä. Jos kukka heittää henkensä, ainakin olen tehnyt parhaani. Ihan vähällä en nyt luovuta, kun näin pitkälle ollaan jo päästy.

Osa kellarissa talvehtineista pelaguista otti ja kuoli. Osa on hyvissä voimissa ja uutta lehteä pukkaa mukavasti. En ole vielä vaihtanut pelaguille multaa, sillä ajattelin antaa niiden rauhassa päättää, miten suhtautuvat uuteen eloon. Jälleen sain todeta vanhaan sananlaskuun: "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" sisältyvän viisauden. En nimittäin merkinnyt pelaguiden nimiä purkkeihin syksyllä niitä kellariin viedessäni. Nyt täytyy sitten odottaa kukkia ilmaantumista, nähdäkseni, mikä pelaguu missäkin purkissa kasvaa.

Uuden kylvön pelaguu-vauvat siirsin kylvömullasta isompiin purkkeihin ja kunnon multaan, vaikka nuo varsinaiset lehdet ovatkin vielä aika pieniä. Rypälerasioissa multaa oli vähän ja näytti, kuin taimien kasvu olisi tyystin pysähtynyt. Päätin, että nyt on pelaguutaimien koulimisen aika. Taas yllätti laiskuus, sillä purkit loppuivat kesken, enkä jaksanut lähteä lisää niitä kellarista hakemaan. Viimeiset taimet saivat tyytyä kaverin kanssa yhteiseen purkkiin. Lohdutin niitä toteamalla, että kesällä sitten saavat ihan oman astiansa, kunhan kasvavat ensin terhakkaasti.

Kun kerran taloudessa on laminointilaite, täytyy sille keksiä myös koko rahan edestä töitä. Taimilappujen lisäksi väsäsin suihkupulloihin omat lappunsa. Täällä sisällä harvemmin tarvitsen muuta kuin vettä suihkuttamiseen, mutta puutarhassa suihkupulloja on useampia. Etikkaliuoksella suihkuttelen rikkaruohoja hiekkakäytäviltä, mäntynesteellä kirvoja ruusuista. Nokkosvettäkin on hiukan isommassa ruiskupullossa.

Aika monessakin blogissa on ollut kuvia likimain lumettomista pihamaista ja joillakin jopa vihreitä piippoja pulpahtelee siellä täällä. Eilen en tullut ottaneeksi yleiskuvia pihasta, mutta hiekkakäytävät ovat aikalailla tuon kuvan mukaisia. Paikoitellen jäätä on edelleen tiukasti varjoisimmissa paikoissa. Sen sijaan aurinkoisemmissa paikoissa jää on hapertunut sen verran, että sain sen pintaa rikotuksi ja maata näkyviin. Aurinkoisella paikalla tarkoitan kylläkin sellaista paikkaa, johon aurinko paistaisi, jos se paistaisi. Viime aikoina ei juurikaan ole paistanut.

  
Tänään on helmikuun ja samalla myös tämän talven viimeinen päivä. Huomenna alkaa virallisesti kevät, vaikka sään puolesta siltä on tuntunut jo pidempään. Valon määrä on lisääntynyt huikeasti. Nautitaan siitä. Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!