Oravat kisailevat

Aamulla syötiin keittiön pöydän ääressä aamupalaa. Samanaikaisesti orava istuskeli linnunruokamökin katolla napostelemassa auringonkukan siemeniä. Nostin sälekaihtimen saadakseni parempia kuvia, eikä kurre karvaansa väräyttänyt. Mökki lähtee kesävarastoon, kunhan tässä ehtii sen varsineen maasta ylös nostaa.

Iltapäivällä takkahuoneen ikkunalaudalta kuului mahdoton kolina ja räminä. Meinasin jo Juusoa torua, mutta pihalla mekastikin kaksi oravaa. Kamera ei tietenkään koskaan ole ajoissa hollilla ja ainoa kiireessä räpätty kuva ikuisti vain toisen kaverin. Olisi ollut metkaa saada kurreista kuva, kun ne mennä vipelsivät tiiliseinää ylös ja toista alas. Aikamoisia apinoita.

"Minulla ei ole mitään tekemistä metelin kanssa!", totesi Juuso ja käänsi kylkeä.

Mustarastaita käy marjakuusen alla maata nyppimässä välillä useampikin samanaikaisesti. Osa taitaa olla naaraita tai nuoria uroksia ruskeasta värityksestä päätellen. Parhaimmillaan maassa tepastelee mustarastaiden kanssa samanaikaisesti myös peipposia ja ainakin yksi orava. Sulassa sovussa. 

Muut linnunruokahärpäkkeet olen vienyt jo pois, mutta marjakuusessa roikkuva siemenautomaatti ja puoliksi syöty talipötkylä saavat olla, sillä ne houkuttelevat edelleen paikalle tikkoja ja tinttejä. Mukavahan niitä on aamupalaa syödessä seurata.

Sunnuntaisin tulee telkusta Ylen Ulos luontoon -kevätseuranta klo 18.15 Yle1-kanavalta. Se on mukava ohjelma, josta ainakin minä huomaan oppivani uusiakin asioita.

Toinen tärkeä vinkki puutarhaihmisille on Rakkaudesta puutarhaan -ohjelman (puutarhuri Alan Titchmarsh tuottaa iloa ihmisille, joiden oma puutarha on jäänyt vaille huolenpitoa) alkaminen kahdeksan uuden osan voimin ti 19.4.2016 klo 19.00 Yle tv1:llä. Ohjelma uusitaan lauantaisin klo 8.05 ja sunnuntaisin klo 12.40.
 

Kevätsateen jälkeen

Kevätvuohenjuuri - Doronicum orientale

Sade alkoi lauantai-iltana ja jatkui eilisen päivän, välillä oikein kunnolla ikkunalautoja takoen. Ei harmittanut laisinkaan, sillä sulattipa routaa ja putsasi ylimääräisiä pölyjä. Aika kuivaakin alkoi jo paikoitellen olla.

Kevät on saapunut monessakin mielessä, sillä lakaisukone ehti vihdoin meidän kotitielle. Johan tässä ehdittiin kärvistellä ohi kulkevien autojen nostattamissa pölypilvissä.

Sormustinkukka - Digitalis purpurea

Mitään vihreää vallankumousta ei sade mukanaan tuonut, mikä johtunee koleasta säästä. Radion mukaan mennään ihan normisäässä, joten ehkä tässä vain itse on jo valmiina vastaanottamaan lämpöä ja jopa t-paitakelejä. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei vielä olla edes vapussa ja silloin perinteisesti on saanut kaivaa tumput ja pipon esiin. Mikäli on ne jo ehtinyt talvisäilöön pakata.

Pihatarkastusta tehdessäni huomasin sormustinkukkien saaneen eloa lehtiinsä. Muutama päivä sitten siellä täällä oli ruskeita limanuljaskoita, mutta nyt niiden nuljaskaryppäiden keskelle on kasvanut vihreitä pikkuruusukkeita. Viime kesä oli sormustinkukkien juhlaa, joten mielenkiintoista nähdä, keskittyvätkö pukkaamaan lähinnä uusia kasvustoja.

Lemmikki - Myosotis sylvatica

Loppukesästä aina vähän surettaa riipiä lemmikkikasvustoja kompostiin, mutta kun niitä ruskean kuivettuneita ryppäitä on kukkapenkit täynnä. Ei kannattaisi sitä asiaa murehtia, sillä takuuvarmasti uutta kasvua riittää jälleen keväällä. Joka sitä epäilee, kannattaa niitä kuivia varsia liikutellessaan kuunnella, kuinka siementen joukko rapisee multaan.

Mutta mikä on tässä kuvassa? Paikalla kasvoi aiemmin lewisia, ja siltä tuo vähän näyttääkin. Tosin lewisian siirsin jo viime vuoden alkukesästä toiseen paikkaan, mutta olisiko siitä jäänyt osia vanhaan paikkaan? Listojeni mukaan en ole tuohon paikkaan mitään tilalle istuttanut.

Monilla jo kukkii ties mitä pihoissaan, mutta meillä ollaan pitkälti vielä piippovaiheessa. Nekin, jotka kukkivat, ovat sen verran etäällä, että lähelle päästäkseen pitäisi astella mullasta työntyvien piippojen päällä. Sitä en henno tehdä. Hauskoja ovat nuo mullastakurkkijatkin. Tuokin kuvassa ikäänkuin suu ammollaan ja huulet kevätjuhlia varten punattuina ponnistaa valoa kohti.

Isomaksaruoho - Sedum telephium/Hylotelephium telephium

Isomaksaruohosta on vähitellen tullut eräs suosikeistani. Etenkin syksyllä se kukkii pitkään ja hartaasti silloin, kun monet ovat jo aikaa sitten lopettaneet. Sieltä se taas pukkaa suloisia ruusukkeitaan, kuin pikkuruisia suukkosuita.

Mukulaleinikki - Ranunculus ficaria (vasemmalla puolella punaisena Töyhtöangervo)

Tänään oli tarkoitus vain tehdä pikainen pihakierros. No, tulipa sitten lakaistua alapihalle johtavat portaat ja haravoitua nurmikko portaiden alapäästä. Kun ne lumetkin vihdoin kaikki sulivat. 

Pystykiurunkannus - Corydalis solida

Pihakierroskin kesti yllättävän pitkään, kun samalla tuli noukittua useampi kotiloyksilö purkkiin. Tällä hetkellä pihalla on kaksi etikalla höystettyä pesuainepurkkia, mutta taidanpa viedä vielä pari lisää. Kun purkkeja on talon joka nurkalla, ei tule kiusausta jättää kotiloita poimimatta. Niitä on ihan mahdottoman vaikea paikallistaa uudelleen, jos välillä poistuu hakemaan etikkapurkkia. 

Meidän pihalla en vielä ole nähnyt kotiloiden ryömivän, mutta eilen kävin kyläilemässä vanhassa puutarhassa, jossa useampi kotilo kulki tarmokkaasti kuivaa kortta pitkin ylöspäin. Kyllä ne meilläkin liikkuvat, sillä miten muuten löytäisin aina uusia samoista paikoista.

Kurgaani valmiina kesään

Piha on osapuilleen haravoitu ja kukkapenkkehinkin katemullat levitetty. Seuraavaksi voisi ryhtyä leventämään pikkupuutarhan yhtä polkuhaaraa, kuten tälle keväälle olen tehtäväksi suunnitellut. Uskoisin, että eilinen sade on maata jo sen verran sulattanut, että lapioiminen onnistuu. Pitänee kuitenkin ensin odottaa tilaamiani kivituhka- ja multasäkkiä. 

Jalopähkämö - Stachys macrantha

Vesiallaskin on ollut suunnitelmissa kaivaa ylös, mutta vasta sinne talven aikana kertynyt vesi on sulanut. Ja siihenkin projektiin tarvitsen sitä multaa, joten olkoon toistaiseksi. Uutta vesiaihetta en ole vielä löytänyt, mutta enpä ole kaupoissa liiemmin kierrellytkään.

Pelaguu Pink Inspire

 
Seuraavina päivinä taas muut hommat painavat päälle, joten pihaan ei juurikaan ehdi. Tai ei mitään isompaa touhuamaan, mutta aina sen verran aikaa jostain löytyy, että ehtii tärkeimmät paikat katsastaa ja kevätlintujen ääniä kuunnella. Ellei muuten, niin postilaatikolla käydessä voi hetkeksi seisahtaa korvia höristelemään ja keväisiä tuoksuja haistelemaan.

Mukavaa huhtikuista viikkoa kaikille!
 

Pihapiiri-messujen lippupaketin voitti

 Lahden Pihapiiri-messujen kahden hengen lippupaketin arvonnassa voitti
Ruusunmekko.

Lämmin kiitos kaikille arvontaan osallistuneille.

Iloisia messuja voittajalle ja kaikille Lahden messuille menijöille!

Hetki kerrallansa

Minä sitten tykkään raparperista. Oikeastaan sen jokaisesta olomuodosta. Näin keväällä se nousee pirteänä kohmeisesta maasta, jopa lumen keskeltä. Muuten harmaassa luonnossa sen iloinen punakkuus näkyy jo pitkälle, vaikka kokoa ei vielä paljoa olekaan. Vuodesta toiseen raparperi tuottaa piirakka- ja soppatarpeita keväästä syksyyn. On se niin helppo ja tuottelias puutarhakasvi, ettei paremmasta väliä. 

Tänään en tehnyt pihamaalla juuri mitään. Tai sirottelin sentään viitisen kiloa etanamyrkkyä pitkin tonttia. Siitä ei taida suurta iloa olla, sillä säkin kyljessä annostukseksi oli mainittu 5 kg/neliö korjaus 5 grammaa/neliö maata. Kalliiksi tulevat meikäläiselle moiset kotilopirulaiset.

Suuri ilonaihe tälle päivälle on kuitenkin tarhakylmänkukan selviytyminen talvesta. Aiemmin olen istuttanut sellaisen rhodojen viereen, mutta sieltä se katosi. Tämä yksilö on vasemman rinteen alaosassa, lähellä portaita ja sen päältä sulivat lumet vasta eilen. Kuvissa - etenkin ylemmässä - näkyykin vielä vähän lunta. Tarhakylmänkukkani on vielä kovin pieni, mutta niin suloinen karvaisessa olomuodossaan.

Eikä ne ilonaiheet yhteen kasviin loppuneet, vaan leikkimökin kulmalta löytyi myös sininen esikonkukka. Tämän esikon sain työllä ja tuskalla säilymään elossa niin pitkään, että kykenin istuttamaan sen viime vuoden keväällä maahan. Ja näin ihanasti se minut nyt palkitsee. Kukan takana oli uusia nuppuja ja tyvestä tulee myös uusia lehtiä. En ryhtynyt rupsahtaneita lehtiä kasvin päältä nyppimään, jotta ei vaan loukkaantuisi ja lopettaisi kukintaansa.

Aurinkoisimmissa paikoissa kevätkaihonkukat ovat jo aukaisseet nuppunsa. Kevätkaihonkukan kiitollisuutta ja kätevyyttä jaksan hehkuttaa vuodesta toiseen. Nopeasti se alkaa vihertämään ja tuottamaan väriä muuten harmaaseen kevätpuutarhaan. Kukat ovat toki pieniä ja vaatimattomia, mutta niitä on paljon ja pitkään. Nuo lieriömäiset pallurat kuvassa ovat kotilomyrkkyä.

Jouluruusun suhteen ei kannata hätiköidä. Ostin viime syksynä edullisia jouluruusuja useampia ja istutin niitä eri paikkoihin nähdäkseni, missä kenties viihtyvät parhaiten. Pikkupuutarhan kivipenkissä on peräti kolme pientä jouluruusua rinnakkain. Kaikki ovat hengissä. Myös kuvassa näkyvä keskimmäinen, jonka lehdistä voisi kuvitella kasvin heittäneen henkensä jo aikoja sitten. Vaan tarkkasilmäinen huomaa, että sieltä mullasta tunkee sinnikkäitä nuppuja. Uusia lehtiäkin tulee useimmiten vähän jälkijunassa.

Myös alppikärhö on jo herännyt kevääseen. Kauempaa katsottuna köynnös näyttää lähinnä ruskealta risukasalta, mutta niin vain silmut innokkaasti pullistelevat uutta elämää.

Ulkona ei ole erityisen lämmin, vaikka aurinkokin paistoi vähän aikaa. Öisin on ollut muutaman asteen pakkasia, mikä lämpöä innokkaasti odottavan mielestä tuntuu suorastaan takatalvelta. Joka päivä täytyy käydä vähintäänkin sormella multaa tökkimässä ja tarkkailemassa, miten kevät etenee. Aina löytyy jotain uutta ja kiinnostavaa. Yleisilme on edelleen aika paljas ja väritönkin, jonka vuoksi täytyykin kumartua alas ja tarkentaa katse maanrajaan.

Kevättalvesta päätin tsempata itseni nauttimaan tästä keväästä päivä kerrallaan. Etten koko ajan eläisi ikäänkuin tulevassa ja hoputtaisi jotain tapahtuvaksi. Jokainen narsku ja tulppu nousee omassa tahdissaan ja kun ottaa ilon irti sentti sentiltä, riittää jo niiden kasvussa iloitsemista mielin määrin. 

Säähänkään emme voi vaikuttaa. Sitä joko paistaa tai ei paista, vaikka päällään seisoisi. Siihenkin on varauduttava, että räntää tai lunta voi vielä sataa täällä etelässäkin. Jokainen kylmä henkäys on kuitenkin ohimenevää ja kaiken aikaa kuljemme kohti kesää. Jo nyt päivällä on pituutta aivan upeasti. 

Tässä päivässä eläminen ei ole ihan helppoa. Varsinkin, kun näkee monissa blogeissa ihania ja paljon omia kasveja pidemmällä kukkivia juttuja. Silloin tulee mieleen kiireen poikanen, että kunpa minunkin krookukseni jo kukkisivat. Vertailu on ihan turhaa. Olosuhteet eri puutarhoissa saattavat olla hyvinkin monenlaisia ja toisistaan eroavia. Ja jos sitä kevättä koko ajan hoputtaa eteneväksi, ei ehdi pysähtyä nauttimaan pienimmistä piipoista. Syksy on edessä ennen kuin huomaakaan, joten edetään nyt hetki kerrallansa.

Pelaguu Pink Inspire

Mukavaa viikonvaihdetta ihan kaikille!

PS.

Toivotan lämpimästi tervetulleiksi blogini pariin

Marketta Konttilan Rakkautta ja maan antimia -blogista

Marian Marian koti ja puutarha -blogista 

Päivikin Pala maata ja muita tarinoita -blogista 

Marian Puutarhassa -blogista

... ja tietenkin kaikki, joita en ole muistanut mainita.

Ostinpa kamerarepun

Muutama vuosi sitten ostin kameralaukun, joka heti alkuunsa osoittautui hankalakäyttöiseksi ja liian pieneksi. Kun halvalla sai -ostos on jäänyt likimain turhaksi. Periaatteessa olen käsilaukkunainen, mutta tungepa järkkäri oheislaitteineen käsilaukkuun. Ei oikein onnistu, kun sinne pitää saada mahtumaan yhtä sun toista muutakin.

Käsilaukun kumppanina tai korvaajana olen käyttänyt ihan tavallista reppua. Sinne on kamera mahtunut hyvin, mutta koko ajan on pieni pelko, ettei kameralla ole siellä pohjalla erityisen turvallinen olo. Niinpä vihdoin sain hankittua kamerarepun. Niitähän olisi ollut tarjolla pilvin pimein, mutta jälleen kerran käytettävissä oleva budjetti asetti aika tarkat raamit ostokselle.

Reppu on Lowepro Photo Hatchback 22L AW ja ostin sen Verkkokaupasta nettihankintana. Ei se aivan punainen ole, kuten teksti antoi ymmärtää. Pikemminkin oranssi, mutta tykkään silti. Muina vaihtoehtoina olisi ollut ainakin sininen ja harmaa. Lueskelin asiakkaiden antamia arvosteluja ja pähkäilin, millaisia asioita painottaisin. Täytyy sanoa, että muutaman päivän pyörittelyn jälkeen olen aika tyytyväinen hankintaan.

Repussa on hyvät tilat itse kameralle ja objektiiveille. Väliseiniä voi siirrellä tai ottaa kokonaan pois. Lisäksi koko kameratila on irroitettavissa. Yllätys oli, miten reilu tila muille tavaroille (minulla pitää aina olla lyhyelläkin turneella vähintäänkin huulirasva, nenäliinoja, avaimet, kännykkä ja useimmiten myös kukkaro) löytyy repun yläosasta. Ja vielä suurempi yllätys on se, että jos ottaa pois alaosan kameratilan ja aukaisee ala- ja yläosan erottavan välipohjan tarrat, saa yhtenäisen ison tilan. Eli reppua voi käyttää myös muuhunkin, kuin kamerareppuna. Se monipuolistaa repun käyttöä merkittävästi. Repussa on myös pieniä sivutaskuja, jolloin tavarat on helpompi löytää.

Repun pohjasta löytyy erillinen sadesuoja, joka on nauhalla kiinni repun pohjassa. Näin se ei pääse katoamaan, vaikka sitä ei muistaisi kunnolla takaisin sulloakaan.

Se, mikä jäi mietityttämään, pysyykö jalusta kunnolla jommassa kummassa sivutaskussa. Ne ovat kyllä melko syvät ja tuo harmaa osa joustavaa kangasta, jonka yläreuna on kuitenkin aika napakka. Kameratila aukeaa käyttäjän selän puolelle, joten ihan helppo vorojen ei ole tehdä tepposiaan.

Vielä en ole reppua käytännön toimissa kokeillut, mutta se tapahtunee lähipäivinä. Aika kätsyltä se tuntuu näin kotioloissa hypisteltynä.
 

Pika-arpajaisissa liput Pihapiiri-messuille Lahteen

Muokattu 20.4.2016: Poistin tästä postauksesta netistä lainatut Pihapiiri-messujen kuvat, koska jostain syystä ne sekoittivat sivupalkkini täysin.

Between

Suomi on sen verran suuri maa, ettei kaikilla ole mahdollisuus matkata pääkaupunkiseudun messuille. Siksi onkin mukavaa, että myös puutarhamessuja järjestetään eri paikoissa ja niiden ajankohta on porrastettu siten, että halutessaan voi reissata katsomassa vaikka kaikkien puutarhamessujen annin.

Sain arvottavaksi kahden hengen lippupaketin Pihapiiri-messuille Lahteen 22.-24.4.2016.
Messujen juontajana ja kasvona toimii tuttu hortonomi ja puutarhuri Paula Ritanen–Närhi.

Pihapiiri – messut on jokavuotinen odotettu kauden avaus viherpeukaloille, pihan ja puutarhan rakentajille sekä kaikille kesäihmisille ja elämännautiskelijoille. Tapahtuma esittelee kattavasti puutarha-alan tuotteita sekä palveluita ja tarjoaa runsaasti ideoita koti- ja mökkipihalle, terassille tai parvekkeelle. Pihapiiri -messuilla pääset keräämään kevään ensimmäiset taimet, siemenet ja sipulit sekä tekemään parhaat pihahankinnat! Vinkkejä omaan koti- tai mökkipihaan voi messuilta hakea mm. Kesäiset pihamiljööt -teema-alueelta, Ideapihat -yleiskoristelualueelta, Kevään kaunein terassi – näyttelystä sekä Kukkakauppiaiden kevätnäyttelystä.


Koska messut ovat jo aivan pian, arvonta-aika on varsin lyhyt. Osallistut arpajaisiin jättämällä kommentin perjantai-iltaan 18.4. klo 21 mennessä. Jokainen voi osallistua yhdellä arvalla. Mikäli et ole blogini lukija tai kommentoit anonyyminä, laita kommentiin esimerkiksi sähköpostiosoitteesi.

Nyt vain hyvää arpaonnea ja aurinkoisia kevätpäiviä toivottaen.

Juuson kanssa pihamaalla

Aika hyvä naamiointi. Meni hetki tajuta, että viereisen puskan lomassa kurkkii ihka oma katti. Mitä lie näkee, kun noin intensiivisesti jotain katselee.

Ehkä Juuso odotti, että mamma poistuu sen reviiriltä. Sisälle päästyäni vilkaisin ikkunasta ja siellähän kissa makaa onnellisena auringossa kellien taponlehtipatjalla. Viittä vaille, ettei valinnut päiväunipaikakseen suikeroesikkomätästäni, jonka selviytymisestä olen ollut viime päivät niin otettu. 

Tästäpä muistuikin mieleeni, että täytyy tilata Juusolle rokotusaika ja laittaa punkkiöljyä sen niskaan. Niin ja se matolääkekin on muistettava tuikata sen suuhun.

Pihalla tuli touhuttua monenlaista, mutta vielä ennen sisälle tuloa oli ihan pakko käydä levittämässä alapihan portaihin jumittunutta lumimassaa. Nopeasti tuo helikopterikentäksi kutsumamme läjä on kutistunut. Varsinkin, kun tietää sen olevan hyvin tiivistä, yläpihan käytäviltä kolattua lunta. 

Jotta lumikuva ei piirtyisi viimeiseksi verkkokalvollenne, laitetaan tähän kuva tuoksuköynnöskuusaman keväisestä olomuodosta. Syksyllä osa sen pitkistä oksista näytti hyvin kuivilta ja tuossa jo tuumasin, josko ryhtyisin niitä lyhentelemään. Vaan annanpa nyt olla ja katson, mikä osuus puhkeaa lehtiin ja mihin ei tule eloa laisinkaan. Eipä kannata näiden kanssa kiirehtiä.
 

Täydellinen kevätsunnuntai

Voisiko enää upeampaa säätä kevätsunnuntaiksi toivoa, kuin nyt on saatu. Ja samanlaista on luvassa tulevillekin päiville. Koko päivä kului pihalla puuhatessa. Kunhan kiireisesti kävin välillä syömässä. Iltapäiväkahvitkin jäivät väliin, kun en vaan raaskinut mennä sisälle. Vähän väsähtäneenä pelkäsin, etten enää jaksaisi palata takaisin pihalle.

Lehtosinilatva

Maa on meillä useimmissa paikoissa vielä selvästi jäässä. Vaikka mullasta nousee monenlaista piippoa ja vihertävääkin, on pinnan alla kylmää ja kohmeista. En ole edes yrittänyt työntää lapiota maahan, mutta muutamia kasvitukia siirrellessä totesin, ettei maahan niin vain vielä mitään työnnetä.

Pioni Coral Charm

Pikkuhiljaa paljastuu talven tekoset. Vielä en tiedä, mitä maasta jää nousematta, mutta joitakin iloisia yllätyksiä on jo ilmaantunut. Esimerkiksi pioni Coral Charm on hengissä. Tilasin niitä nettikaupasta viime keväänä kaksi kappaletta ja istutin juurakot purkkeihin autotalliin. Tulivat niin kovin aikaisin ja olivat kyllä aika kämäsen oloisia. Kesällä siirsin ne maahan, jossa viettivät kesän sen näköisinä, että heti kohta heidät kuolema korjaa. Ajattelin, että talvi tekee viimeisen niitin. Vaan sieltä ne kumpikin mullasta kurkkaavat iloisen punaisina ja pinkeinä. Hurraa heille!

Sinipiikkiputki

Aikamoista arvausleikkiä meikäläisen pihakierrokset taas tuottavat. Kun ei muista, eikä tunnista. Miten sitä voikaan yhden talven aikana unohtaa edellisen kesän tekoset. Pitänee jatkossa tehdä tsekkauskierrokset kukkapenkkikohtaisen istutusluettelon kanssa. Tosin sekään ei ole ihan ajan tasalla, sillä yhtenä päivänä huomasin, että esimerkiksi vuosikausia samalla paikalla viettänyt alppikärhö on jäänyt listaan merkkaamatta kokonaan.

Scilla - tai kevätkirjotähti

Monenmoista piippoa tunkee itseään mullasta. Osasta pystyn heti sanomaan, mikä se on. Osan kanssa joutuu pähkäilemään. Jälleen kerran tänäänkin totesin, että ensi syksynä on ehdottomasti panostettava pikkusipuleihin. Viime vuosina olen istuttanut tulppuja ja narskuja, mutta paljon olisi vapaita paikkoja varhaisille kevätkukkijoille.  

Ruohosipuli

En myöskään pystynyt pitämään haravakättäni irti kukkapenkeistä. Pikkaisen piti sieltä täältä vähän rapsuttaa. Olin niin päättänyt, että annan kaikkien kukkapenkkien olla ihan rauhassa ja ripottelen korsien ja maatuvien lehtien päälle tuoretta multaa. Sitä katemullaksi kutsuttuakin kaunistusta. Mutta ripottele nyt sitten, kun iso multasäkki on vielä tiukassa jäässä. Hiukan sain pinnalta lapiolla kaapaistua, mutta ei siitä ämpärillisestä moneen paikkaan katemullaksi riittänyt.

Pikkusydän

Kaiken kaikkiaan aivan ihana kevätpäivä. Pensaita tuli leikattua ja pihaa sieltä täältä siistittyä. Vähän jo alapihaakin pääsi haravoimaan. Välillä nojasin haravanvarteen ja katselin ja kuuntelin. Joutsenpariskunta lensi talon yli ja punarinta lauloi kuusen oksalla. Sitruunaperhonen liihotteli keveän näköisenä ja kimalainenkin oli jo herännyt.

Maksaruoho

Pihatöiden ohessa sain sentään pestyä pari koneellista pyykkiä. Tai konehan homman hoito. Minä vain kannoin puhtaat pyykit narulle kuivumaan. Yhden satsin froteepyyhkeitä toin jo tullessani sisälle, mutta toinen odottaa vielä narulla. Ajattelin hakea ne ennen pimeän tuloa. Mikäs sen ihanampaa, kuin kerätä puhtaan raikkaita pyykkejä narulta mustarastaan laulaessa iltalauluaan.

Tämä postaus on kirjoitettu sunnuntai-iltana, mutta ajastan sen julkaistavaksi maanantaiaamuksi. Kun ehdin jo tälle päivälle kyyhkypostauksen julkaista.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille. 
 

Kyyhky näkösällä

Aikoihin en ole kyyhkyä nähnyt, ainoastaan kuullut. Viime päivinä naapurimetsiköstä on kuulunut melkoinen huhuilu, jota ehdin jo hiukan kaipaillakin. Tänään aamukahvin aikaan näitä lehahti kaksin kappalein marjakuusen alle maata nokkimaan. Pokkarikamerassa on sen verran zoomia, että kuvaan saattaa saada muutakin, kuin pieniä pisteitä kaukaisuudessa ja sen ehdin napata käsilaukusta. Tämä on ainoa vähänkään onnistunut kuva, mutta pitihän se tänne arkistoida myöhempien aikojen varalle.

Sepelkyyhkyn - tai oikeastaan minkä tahansa kyyhkyn nähdessäni minua aina naurattaa ensimmäiset vuodet täällä asuessamme. Pitkään ihmettelin, kuinka pöllöt huhuilevat aivan lähistöllä päivät päästään. Sitten eräänä päivänä kyyhky lensi kotikoivun oksalle ja alkoi siinä tapansa mukaan huhuilla varsin äänekkäästi. Silloin tajusin, että ei todellakaan ole kyse pöllöstä, vaan kyyhkystä.

Kovin paljon en erehdystäni kenellekään mainostanut, kunnes kerran tuli huhuilusta juttua ystäväni kanssa. Hän oli niinkään luullut kotinsa metsiköstä kuuluvaa ääntelyä pöllöistä lähteväksi, kun joku oli häntä valistanut kyseessä olevan kyyhky. 

Tietämättömyyteen paras lääke on tiedon lisääminen. Mistäs sitä tietää olevansa väärässä, ellei kenellekään mitään mistään hiisku. Turha pelätä itsensä nolaamista. Oikean tiedon kanssa eläminen on huomattavasti mukavampaa.