sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Türin kukkamarkkinoilla


Nyt on sitten Türin kukkamarkkinat nähty ja koettu. Eikä yhtään hullumpi reissu, vaikka pitkä ja tapahtumarikas päivä imi eukkoparasta viimeisetkin mehut. Sirpan 1003 puutarhaa -blogista kanssa nousimme oman kylän pysäkiltä järjestetyn bussikyydin matkaan kukonlaulun aikaan. Kahden tunnin laivamatka ja puolentoista tunnin bussimatkustaminen mukavassa seurassa sujui hyvin. Odotukset olivat korkealla, vaikka en ollut edes laatinut mitään pakollista ostoslistaa tai ylipäätään asettanut erityisiä tavoitteita markkinoiden suhteen.

Türi on pienehkö taajama ja siellä sijaitsevalle markkina-alueelle johtaa kapeahko katu, jonka varressa on lähinnä matalaa omakotiasutusta. Sisäänkäyntejä alueelle on ilmeisesti useampi, sillä minä näin ainakin kolme maksupistettä. Sisäänpääsy maksaa 2 euroa ja jokainen saa käteensä rannekkeen, jota näyttämllä pääsee takaisin sisään, mikäli on käynyt vaikka välillä viemässä tavaraa autolle.


Markkina-alue on valtava. Menimme sisään portista, jonka jälkeen oli ensin pitkä rivi jos jonkinlaista myynti- ja esittelykojua. Niitä emme jääneet ihmettelemään, vaan jatkoimme tarmokkaasti kohti kasvihoukutuksia. Näin alueella myös ison, aidatun leikkialueen lapsia varten. Lisäksi oli esiintymislava ja siellä ohjelmaa, johon emme niinikään paneutuneet. 

Kaipasin alueesta jonkinlaista opaskarttaa, jonka avulla olisi voinut helpottaa kulkemista ja keskittymistä itse kasveihin. Karttaa emme kuitenkaan löytäneet, mikäli sellainen oli edes julkaistu. Niin kesäkukat, hyötykasvit, havut kuin perennatkin olivat toinen toistensa lomassa. Jokaisella tuntui olevan vähän kaikkea myynnissä.  Osa myyjistä oli asettunut isojen puiden varjoon, mutta osa oli täydessä auringon paahteessa.


1. Sää

Sää oli mitä parhain ja sillä olikin suuri merkitys reissun onnistumisen kannalta. Sade olisi vaikeuttanut ostosten tekemistä ja markkinoiden pitopaikkana toimiva laaja nurmi-multa-hiekka-alue olisi todennäköisesti muuttunut silkaksi liejuksi. Sadeviitta oli repussa mukana, mutta onneksi sille ei tullut käyttöä.


2. Kasvien kuljettaminen

Sirpa on käynyt Türin kukkamarkkinoilla aiemminkin, joten häneltä sain erittäin käyttökelpoisia vinkkejä kasvien kuljettamista varten. Niinpä minulla oli matkassa kaksi muovilaatikkoa kansineen. Laatikot kiinnitin perässä vedettävän kauppakärryn runkoon sammakoilla. Sopivana vetolaitteena toimii myös olutkärryt tai pienikokoiset nokkakärryt. Tokihan vaati hieman asettelua ja taiteilua saada kasvit sijoitettua laatikoihin ja sen vuoksi pitikin välillä etsiä väljempi tila, jossa saattoi järjestellä ostoksiaan. Rakennelma piti olla myös helposti purettavissa, sillä auton ruumaan se ei korkeutensa puolesta mennyt. Ja todennäköisesti olisi vieläpä kaatunut. 

Kärryviritelmän huono puoli oli se, ettei niiden kanssa voinut ihan kaikkein kapeimpiin kasviväleihin mennä ja toisaalta eipä kärryjä viitsinyt yksinäänkään jättää käytäville ihmispaljouden tielle seisomaan. Painavista multaruukuista huolimatta kärryjä oli kevyt vetää.

Meillä oli mahdollisuus käydä välillä viemässä ostoksia auton ruumaan, mutta matka linja-autojen pysäköintipaikalle oli aika pitkä ja käytettävissä aikaa vähän, joten päädyimme kiskomaan ostoksia mukanamme koko markkina-alueella olon ajan.


3. Ruokailu, wc-tilat

Syöminen tuppasi jäämään toisarvoiseksi, sillä kiinnostavaa katseltavaa oli käytävä toisensa perään. Alueella oli erilaisten ruokakojujen keskittymä. Päivänvarjolla varustettuja pöytiä ja tuoleja oli useita, mutta vapaiden paikkojen löytäminen olikin sitten oma probleemansa. Ruokatarjonta oli grillityyppistä makkaraa ja perunaa. Istuinpaikkaa etsiessämme löysimme hieman erillään olevan kojun, jossa myytiin 3 eurolla kalakeittoannoksia kera mustan leivän. Sen voimalla jaksoi taas jatkaa.

Kasvimyyjien väleissä oli kojuja, joissa myytiin leivonnaisia, säilöttyjä kurkkuja, mansikoita ja juotavaa. Vatsansa siis saattoi täyttää ostoskävelyn lomassa ja tuliaisiksikin olisi voinut syötävää hankkia.

Alueella oli lukuisia bajamaja-tyyppisiä vessoja. Odottelu toimi yhden jonon periaatteella sujuvasti. Vessoissa oli käsihuuhde ja vessojen vieressä kylmävesihana käsien huuhtelua varten. Jonottaessani huomasin, että vessojen edustalla kulki täti-ihminen toimittamassa vessapaperia tyhjentyvien rullien tilalle. Mukaan kannattaa kuitenkin ottaa paperipyyhkeitä ja mielellään jotain, millä voi tarvittaessa käsiään pyyhkiä. Jo pelkästään porottava aurinko ja multaisten kasvien käsittely sai kaipaamaan useampiakin käsipesutilaisuuksia.

 
4. Pysäköinti

Markkinoiden ajoittuminen viikonloppuun merkitsi tietenkin valtaisaa ihmismäärää ja runsaasti autoja. Henkilöautoja oli pysäköity ihan joka nurkkaan. Linja-autoille oli osoitettu pysäköintipaikat hiukan sisäänkäynneistä eteenpäin, mutta ei mitenkään ylettömän kauas. Pysäköinti näytti olevan maksutonta.


5.Ostokset

Alue on iso ja kasvimyyjiä paljon. Tietenkin on hyvä etukäteen miettiä, mitä aikoo ostaa, mutta täsmällisiä kasvilistoja ei kannata tehdä. Jonkun tietyn kasvin etsiminen ja löytäminen voi olla vaikeaa ja johtaa pettymyksiin. Minä lähdin avoimin mielin katsomaan, mitä eteen tulee. Niinpä taisin kokea enemmän positiivisia yllätyksiä, kuin osasin odottaakaan. 

Mukaan kannattaa varata käteistä rahaa, sillä en nähnyt ainuttakaan maksukorttipäätettä. Tosin en niitä etsinytkään. Parhaimmiksi osoittautuivat 5, 10 ja 20 euron setelit. Myyjillä oli kyllä hyvin vaihtorahaa. Myyjät kertoivat kasveista ja ylipäätään palvelu oli huomattavasti ystävällisempää, mihin on tottunut vaikkapa Tallinnassa käydessä. Kukaan ei tyrkyttänyt yhtään mitään ja kun asiakas oli ostopäätöksensä tehnyt, myyjä löytyi helposti. Hän laittoi kasvipurkin muovipussiin ja parissa paikassa jopa avusti sen sijoittamisessa kärryviritelmääni. Kasvit ovat hyväkuntoisia ja kasteltuja. Moni todella hyvässä kasvussa, mutta toki oli myös pienen pieniä taimia. 


Suurin osa taimista oli ruukuissa ja monissa oli nimilaput latinankielisine nimineen. Paljon näki kyllä laputtomiakin taimia tai sitten nimi oli myytävien kasvien lomassa. Luonnollisesti useissa kasveissa ensimmäisenä on niiden vironkielinen nimiasu, joka herätti monia hauskoja hetkiä. Paljon näki myös paljasjuurisina myytäviä kasveja. Jonkin verran näin myytävänä yksittäisruukutettuja kukkivia tulppaaneja.

Hinnat tuntuivat paikoin ihan meidän tasoisilta. Yllätyksiäkin tuli kuitenkin jatkuvasti vastaan ja ne juuri ovat näiden markkinoiden herkkua. Jos olisin ollut omalla autolla liikkeellä, olisin ostanut kesäkukkia ja hyötykasveja, sillä ne olivat edullisia. Tomaatintaimet olivat todella vankkoja ja lajikkeita löytyi pilvin pimein. Kesäkukka-amppelit olivat paikoin huiman isoja ja hinta vähintään 10 euroa meidän vastaavia edullisempia.


6. Valokuvaus

Toki otin kameran reissuun mukaan, mutta kuvaaminen osoittautui hankalaksi. Painavan kameran roikottaminen kaulassa vaikeutti kyykistymistä tutkimaan maassa olevia taimipurkkeja. Jos taas kameran laittoi reppuun, ei sitä sieltä ehtinyt ja viitsinyt alituiseen esiin kaivamaan. Ihmisiä oli joka puolella valtavasti, joten kuvauspaikan löytyminen oli vaikeaa. Suurin syy vähäiseen kuvamäärään ja surkeaan laatuun oli yksinkertaisesti se, että ajatus, katse ja kiinnostus pyöri kaiken aikaa kasveissa ja kuvaaminen jäi ihan toisarvoiseksi. Jos aikaa olisi ollut toinen mokoma, olisi voinut ensin hoitaa ostoskuviot ja sen jälkeen tehdä kuvauskierroksen.


Yhteenvetona

Türin kukkamarkkinoille kyllä kannattaa mennä. Ihan vaikka vain katselemaan, sillä ainakin minusta oli tavattoman sykähdyttävää nähdä niin valtaisa määrä kukista ja kasveista innostuneita ihmisiä. Paikalla oli niin miehiä, naisia kuin kokonaisia perheitä lastenvaunuineen. Oli mummoa, vaaria ja kielten sekamelskaa. Suomalaisia monta bussillista ja yksityisautoilijat sen päälle.

Monta kertaa mietin, että varmasti Suomessakin olisi markkinarako vastaavalle tapahtumalle. Vaikkapa elokuussa, jolloin kotipuutarhurit ovat jo ehtineet jakaa ja purkittaa omia kasvejaan. Silmiinpistävää Türissa olikin nimenomaan se, kuinka paljon siellä näytti olevan kotipuutarhureita ja pienkasvattajia myymässä tuotteitaan. Vähemmistönä olivat suuret ammatti- ja kauppapuutarhat.


Jos ja kun seuraavan kerran lähden Türin kukkamarkkinoille, menen vaikkapa Tallinnaan jo torstaina, jotta pääsen lähtemään kohti Türia heti perjantaiaamuna. Luultavasti markkinoiden ensimmäisenä päivänä on arjen vuoksi vähemmän väkeä ja aamulla auton saattaisi saada lähdemmäksi. Silloin voisi ostaa huolettomammin tavaraa ja käydä niitä välillä viemässä autoon. Markkinat ovat kolmipäiväiset ja perjantaina ne avautuvat klo 9, lauantaina ja sunnuntaina klo 8. Laiva- ja bussimatkan sekä muun sähellyksen vuoksi pääsimme markkina-alueelle vasta puolen päivän jälkeen ja paluumatkalle piti lähteä jo neljältä, joten kiirettä piti. 


Mitäkö tarttui minulle tuliaisiksi puutarhaan? Ei sentään nuo kuvan koristeomenapuut, jotka matkasivat bussin takaoven portaikossa.


Ensimmäinen ostos on sinikukkainen atsalea, jonka lapussa lukee Rhodo 'Moerheim'. Se maksoi 16 euroa.


Toinen ostos on tillipioni, jollaisesta olen pitkään haaveillut. Kevätmessuilla sellainen oli, mutta suolainen 55 euron hinta hääti minut myyntitiskin ääreltä pois. Türin pioni maksoi 20 euroa. Sille meinasi käydä vahinko, kun kärry kaatui ja purkki putosi maahan. Hiukan multaa lähti purkista, mutta kasvi on edelleen hyvässä kunnossa.


Lehtosinilatvaa saa toki kotimaastakin, mutta kun nyt sellainen neljällä eurolla vastaan tuli, en voinut vastustaa. Puutarhassani on valkoista, mutta ei tätä sinistä. Jotenkin on tuntunut hassulta puhua lehtosinilatvasta ja katsella valkeaa kukkaa. Sekin asia on sitten korjattu.


Seuraavaksi ostin neljällä eurolla jumaltenkukan. Niitä oli paljon myynnissä ja kerrankin onnistuin säästämään edes vähän, sillä sama kasvi maksoi seuraavalla myyjällä euron enemmän. Säästö se on pienikin säästö.


Lopuksi kärryyn sujahtivat vielä kuvassa vasemmalla Primula marginata 'Holden variety' (3 €), jonka lehtien särmikkyyteen ihastuin. Keskellä Gentiana verna eli kevätkatkero ja siitä maksoin 4 €. Oikealla Campanula betulifolia eli koivukello, 4 €. 

Pari kasvia vielä olisi mahtunut, mutta puhti ja aika alkoi käydä vähiin. Aamulla lähdin kotoa vartin yli viisi ja palasin aika tarkkaan klo 24. Laiva oli ääriään myöten täynnä ja ilmeisesti kaikki muutkin laivat päätellen aamulla satamaan pysäköityjen autojen määrästä. 

Oli kiva reissu ja iso kiitos siitä kuuluu mukavalle matkakumppanille eli lämpimät terveiset 1003 puutarhaa -blogiin.
  
 

lauantai 21. toukokuuta 2016

Aitoja ja esteitä

Pionituetkin tuli jo viritettyä paikoilleen

Joka päivä, jos vain suinkin ehtii, yritän tehdä pihalla jonkun homman. Tai ei sentään ihan joka päivä, sillä pyrin jättämään väliin myös sellaisia päiviä, jolloin en periaatteessa tee pihassa mitään. Kierrän ja tsekkaan tilanteen. Toki välillä on vaikea pitää näppejään erossa esimerkiksi silmin osuvista rikkaruohoista. Niinpä moni tsekkauskierros onkin päätynyt siihen, että haen lopulta rikkaruohoämpärin ja ryhdyn systemaattisesti nyppimään kukkapenkeistä vaahterantaimia.


Yleensä nakkaan ohikulkiessa löydetyt rikat pihakäytäville, josta ne käyn heti ehtiessäni noukkimassa. Nyrkkeihin kun ei kaikki rikat lyhyilläkään kierroksilla mahdu. Varsinkin, jos mukana on kamera ja kissa. Harvemmin sentään tulee kieloja nypittyä, mutta meidän talon molemmissa päädyissä kielot valtaavat yhä suurempia alueita ja nyt niitä versoo ja pihakäytävilläkin.

Tuomi kukkii, joskin kukat ovat tosi korkealla.

Tuntuu todella mukavalta, kun saa jonkun isomman homman vähäksi aikaa pois päiväjärjestyksestä. Yläpihan hiekkakäytävien siivous täytyy tehdä muutaman kerran kesässä, jotta rikat eivät pääse liiaksi valloittamaan käytäviä. Hiekkakäytävien siivoukseen saa kyllä uppoamaan pitkän tovin, kun yleensä sisällytän samaan urakkaan myös kukkapenkkien käytävänpuoleiset osuudet. 

Varjolilja - Lilium martagon

Jos ylimääräiset kielot nypinkin äkkiä pois käytäviltä, sai tuo reunalaudan ali pyrkivä varjolilja jäädä paikalleen. Hän on siihen päättänyt kasvaa, joten paikka hänelle varattakoon.

Vaahtera rapistaa kukkiaan käytäville

Syksyllä poistin suurimman osan oksahakkeesta viljelylaatikoiden väleistä. Taaimmaisten laatikoiden väleihin ei enää kivituhkaa riittänyt ja siksi tehtävä jäi keväälle. Nyt on loputkin hakkeet pois kuorittu, tilalle levitetty paksu kerros sanomalehteä ja sen päälle tuhdisti hyvin tiivistyvää kivituhkaa.

Näiden laatikoiden väli on aivan liian kapea. Ei mahdu kottikärryt. Vasemmanpuoleinen laatikko tuli viime kesänä, koska vattujen ja muiden laatikoiden väliin jäi tyhmästi käyttämätöntä tilaa. Aluksi kaksi uutta ostolaatikkoa oli rinnakkain, mutta tykkään vähän korkeammista laatikoista ja nostin ne päällekkäin. 

Nyt on siis vielä yksi laatikon paikka vapaana, mutta sen tyhjän alueen täytöllä ei ole kiirettä. Itse asiassa siinä on nyt muovisella nurmireunanauhalla eristetty multakumpare, johon syksyllä ripottelin erilaisia unikonsiemeniä. Nyt miljoonan vaahteranenän joukossa versoo lukuisia pieniä taimia, jotka hyvällä tuurilla saattavat olla unikoita.


Kasvimaan yrttialueelle kylvin persiljaa ja tilliä. Kapulat on laitettu siksi, ettei sen enempää Juuso kuin naapuriston muutkaan kissat pääse käyttämään aluetta vessanaan.


Käänsin ja putsasin kasvilaatikoiden kupeessa vuosia kukkien varaparkkipaikkana olleen alueen ja kylvin sinne kehäkukkaa sekä muita suorakylvökukkia. Käännetty multa on sopivan houkutteleva paikka Juusolle joko makuualustaksi tai vessaksi, joten oli pakko laittaa siihen tuollainen verkkoviritys esteeksi. Toiselta puolelta Juuso ei multaan mene, joten aita riitti sopivasti yhdelle sivulle. Kunhan maasta alkaa jotain kasvua nousta, verkon voi ottaa pois.


Saunan, takan ja kellarin Porinmatin lämmityksessä syntyy runsaasti tuhkaa, jota on keväisin levitetty nurmialueille, mutta silti sitä oli edelleen tallessa. Oikealla oleva alue on kunnan maata, jossa kasvaa lähinnä horsmaa ja villivadelmaa. Tuokin pieni pläntti uhkaa vähitellen kasvaa umpeen leppää, vaahteraa ja muuta lehtipuuta. Olen vuosia pitänyt raja-alueen kasvustoa matalana, mutta kotiloiden yhä lisääntyessä leikattavaa osuutta on pakko laajentaa. Tuolta pöheiköstä niitä vyöryy tajuttomia määriä. Kosteina aamuina raja-alue suorastaan kuhisee vierekkäin ja päällekkäin muhivia kotiloita ja sateen jälkeen kaikki horsman varret notkuvat nilviäisistä.

Kokeilin, josko tuhka edes vähän pysäyttäisi kotiloiden tulvaa. Pika-apua siitä näyttääkin olevan, sillä ainakin paikalla tuhkauksen aikana olleet kotilot ovat hengettömiä. Ilmeisesti hienojakoinen tuhka tukkii ja kuivattaa niitä. Sydämentöntä kenties, mutta minulta ei oikein enää sympatiaa kotiloille heru.

Taponlehti - Asarum europaeum

Taponlehden kuvauksissa mainitaan sen viihtyvän pääasiassa varjoisemmissa paikoissa. Pääasiassa lienee tässä tapauksessa suuntaa antava, sillä meillä taponlehti viihtyy hyvinkin aurinkoisissa paikoissa. Ikinä en ole sitä alapihalle johtavien portaiden väleihin istuttanut. Miten lienee haravoinnin ja muurahaisten ansiosta sinne tiensä löytänyt. Portaat ovat yksi pihamme aurinkoisimmista paikoista ja ihan kyllä koko päivän. Siinä taponlehdet rehottavat ja valtaavat alaa, vuosi toisensa jälkeen.


Ja jos postauksessa Juusosta puhuu, on hänestä myös kuva laitettava. Herran mielestä mMukaviin oleskelupaikkoihin kuuluvat kaikki pöheiköt, joissa on viileyttä tuovaa varjoa ja hyvä näkymä mamman kulkuväylälle.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Aamuvarhaisella


Rankkaa tämä flunssan oheissairastaminen. Ukkokulta köhii yö toisensa perään niin ankarasti, että taitaa koko tienoo siihen herätä. No, minä ainakin. Eihän hän sille mitään voi, joten toivotaan pikaista paranemista.

Suikeroesikko jaksaa kukkia taponlehden rinnalla

En ole muistanut käydä katsomassa blogin roskapostikansiota. Sieltä löytyi kolme viestiä vuodelta 2013, joihin en luonnollisesti ole huomannut vastata. Miksi ne ovat roskapostiin menneet, on arvoitus. Älkää siis ihmetelkö, jos välillä vastaukset kommentteihin uupuvat kokonaan. Aina syy ei näköjään ole kiireessä tai laiskuudessa.

Pikkusydän

Aamuvarhaista täällä työhuoneessa viettäessäni olen nauttinut ulkoa kuuluvasta mustarastaan laulusta. Parina iltana käkikin on kukkunut ihan lähellä. Nyt on se aika vuodesta, jolloin jokaisena vuorokaudenaikana on mahdollisuus nauttia upeista ulkoilmakonserteista. Vähäinenkin annos tuottaa suurta iloa kuulijalleen.

Kaunokaiset ruukussa

Vilkaisin juuri ikkunasta ulos taivaan harmautta ihmetellen. Siellä sataa. Ei rankasti vaan sellaista sopivan kastelevaa verkkaista ripottelua. Päiväksi on luvattu aurinkoista ja viikonlopuksi jopa aika lämmintä, joten tällainen aamusade on silkkaa iloa puutarhan kasveille.

Toinenkin bellis ruukussa

Blogini on saanut jälleen uusia lukijoita. Toivotan lämpimästi tervetulleiksi ainakin Me Liken, Ville Preiskarin ja Kaisa L:n ja ilman muuta kaikki ne, joita en ole aiemmin maininnut. Lukijalista näyttää omituisuuksia, joten ihan tarkkaan en uusia nimiä pysty haarukoimaan. Blogger on muutenkin viime päivinä jumittanut oikein kunnolla, joten lieneekö keväästä mennyt sekaisin.

Oikein ihania kevätpäiviä ja mukavaa viikonloppua kaikille!
 

torstai 19. toukokuuta 2016

Versoa ja viherrystä

Clematis Multi Blue

Yllättävä lämpöaalto sai meidät ihmiset kuvittelemaan, että kesä on tässä ja nyt. Kun aurinko helotti päivä toisensa jälkeen miltei hellelukemissa, alkoi luontoonkin suhtautua niin, kuin elettäisiin heinäkuuta. Toki ankara talvi vei monien puutarhoista hyvinkin vanhoja suojatteja, mutta kesäisten olosuhteiden vuoksi sitä alkoi itsekin kuvitella, että tappioita olisi enemmänkin.

Clematis Rouge Cardinal

Kannattaa muistaa, että elämme vasta toukokuun puoliväliä. Ilman muuta lämpimät säät vauhdittavat kasvien versomista, ja monin paikoin näyttääkin, kuin olisimme pari viikkoa edellä normikeväästä. Mikä se sitten onkaan. Itsekin olen syyllistynyt täällä blogimaailmassa hermoilemiseen ja menetettyjen kasvien suremiseen. Osin siihen on ollut aihetta, mutta etenkin viikonlopun sateiden jälkeen elämää on alkanut ilmestyä moniin muutenkin hitaisiin kasveihin.

Kilpiangervo - Astilboides tabularis

Kylvin kilpiangervon siemeniä viime kesänä ruukkuihin ja siirsin pari itänyttä versoa syksyllä kukkapenkkiin unohtaen ne sinne täysin. Siemenistä ja kylvämisestä ei löydy minkäänlaista kirjattua tietoa, vain pieni tikku ja epämääräinen muistikuva. Meinasin jo nypätä mullasta pilkistävät pikkuriikkiset taimet rikkaruohoina, kunnes vedin hyppyseni nopeasti pois. Takaraivoon jäänyt muistijälki esti tuhotoimet.

Luultavasti näiden pikkuisten taimien nykyinen sijainti on aivan väärä. Varjoisa kylläkin, mutta taitaa tulla ajan mittaan ahdasta. Antaa heidän nyt kasvaa ja vahvistua. Pääsevät sitten kasvarissa odottavan taimen seuraksi parempaan paikkaan. Sen verran tumpelo olen taimikasvatuksessa, että tällaiset pienetkin onnistumiset ilahduttavat melkoisesti.

Clematis Aljonushka

Viime kesänä innostuin istuttamaan uusia kärhöjä. Osa lähti hyvin kasvuun ja kukkikin, osa oli jo saapuessaan elottomia, osa vain olla möllötti. Siksi nyt onkin ollut jännitystä ilmassa nähdä, miten kärhöjen on käynyt. Ahkerasti olen kiertänyt kärhöjen asuinpaikkoja tarkkailemassa ja täytyy sanoa, että hiukan on malttamattomuudessa tullut multaakin rapsutettua.

Clematis 'Princess Diandra'

Vanhemmista kärhöistä yksi kolmesta Multi Bluesta työntää versoa. Samoin Multi Bluen kaverina kasvava Rouge Cardinal. Pikkupuutarhassa Alppikärhön kaverista Ville de Lyonista ei vielä näy mitään, eikä myöskään kriikunan vartta kiipeilevästä Multi Bluesta.

Uusista kärhöistä Ruusutarhan Aljonushka on hyvin terhakkaana tunkemassa uutta versoa ja Kiemurapenkin Princess Diana on myös herännyt. Sen sijaan oikeaan rinteeseen vuorimännyn kupeeseen istutetusta mantsuriankärhöstä ei kuulu mitään. Ei myöskään yläpihan Syreenipenkissä Rubensissa eikä Polish Spiritissä ole elonmerkkejä. 

Annetaan heille aikaa. Tulevat, jos ovat tullakseen. 

Köynnöshortensia - Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Syksyllä neljän euron taimena ostettu köynnöshortensia on herännyt rajamännyn kupeessa kevääseen. Kokoa tällä lapsukaisella ei kyllä yhtään liikaa ole ja alkuun hidaskasvuisen köynnöshortensian näyttävyyttä saa vielä odottaa. Mutta tämän kevään saldona ei mennyt sekään neljä euroa ihan kankkulan kaivoon.



Melkoinen yllätys on, että Vanille Fraisen kupeeseen istutetut kaksi ruukkuhortensiaa eivät ole talven aikana kuolleet ja pukkaavat itseään mullasta kohti valoa. Toinen niistä jopa kukki viime kesänä. Toinen kasvatti kauniin lehdistön. En edes suojannut näitä mitenkään, kun ajattelin, että jo yhdestä talvesta selviytyminen on pelkkää plussaa.

Siperianhernepensas - Caragana arborescens

Pikkupuutarhan nurkassa kasvaa pari Siperianhernepensasta. Olin laiminlyönyt niiden leikkauksen ja niistä oli kasvanut suorastaan korkeita puita. Sateella painavat oksat kaatuivat käytävälle ja muutenkin oksia alkoi olla pakko harventaa käytäville liikkumisen helpottamiseksi. Oksa sieltä toinen täältä tuottaa usein aika rujon tuloksen. Samoin pensaan madaltaminen puolittain olisi todennäköisesti saanut aikaan hujoppioksia, joiden latvustoissa keikkuu muutama harva lehtitupsu. Niinpä päätin syksyllä leikata koko puskan alas silläkin riskillä, ettei siitä enää pensasta tule. Ilokseni huomasin, että kyllä sieltä uutta kasvua jo versoo.

Siperianhernepensas on taas yksi niistä esimerkeistä, ettei leikkaamista kannata siirtää liian pitkälle. Paremman tuloksen saa, kun leikkaa säännöllisesti. Siperianhernepensasta voi toki kasvattaa leikkaamattomanakin, mutta meidän puskamme tapauksessa paikka ei salli niin villiä meininkiä.


Hyvällä mallilla siis kaikki meidän puutarhassa. Se, mikä on menetetty, on sitten menetetty. Niiden tilalle hankitaan joko samoja kasveja tai vaihdetaan kokonaan johonkin toiseen. On tämä puutarhahörhöily niin mielenkiintoista ja hienoa, etten ihan heti muuhun vaihtaisi.

Nokkonenkin pukkaa uutta vartta kompostin takana. Siitä saa taas hyvää ötökkäkarkoitetta ja lannoitevettä. Tai lettuja.


Mukavia puutarhapäiviä teille kaikille!

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Tulppaaneita tulvillaan

Tulipa Triumf (luultavasti)

Vaikka viime kevään kaltaista tulppaani-iloittelua ei nyt taida tullakaan, on värikkäitä katseenvangitsijoita viime päivinä avautunut lukuisia. Minusta tulppaanit ovat ehkä kauneimmillaan juuri silloin, kun aamuaurinko paistaa niiden terälehtien läpi saaden värit loistamaan. 

Sen verran vanha, että nimi on jo kadonnut

Yhtenä aamuna tulppaaneita ihaillessani Ukkokulta kysyi, tiedänkö mikä noista tulpuista on alkuperäisen värinen. Katsoessani häntä kummastuneen näköisenä, hän totesi, että hollantilaisilla on joka vuosi valtava homma, kun jokaiseen sipuliin pitää ruiskuttaa mittava kirjo erilaisia värejä. Ukkokulta on siis laajentanut tietämystään. Tähän saakka kaikki kasvit ovat hänelle kirjovehkoja. Näköön, kokoon tai mihinkään muuhunkaan katsomatta. 

Tulipa Abigaile

Tulppaaneilla on valtava värikirjo, koska niillä on kaikkia kolmea antosyaaneihin kuuluvaa väriainetta. Jos kasvin geeneissä ei ole esimerkiksi pelargonidiinia, kukka ei voi koskaan olla oranssin värinen. Monilla kasveilla on vain pelargoniineja eli oranssin sävyjä ja syaniineja eli punaisia sävyjä. Niinpä ruusun tai gerberan lajikekirjosta ei löydy lainkaan sinisiä kukkia.

Vaikka kukkien jalostajilla on suuntaa-antavaa tietoa värijalostukseen, silti tulppaanienkin kukkien värijalostus perustuu pitkälti sattumaan.

Tulppaanista on jo satoja vuosia yritetty jalostaa mustakukkaista versiota, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Vaikka hiili on puhtaasti mustaa, eliöissä ei ole koskaan mustaa pigmenttiä. Musta väri saadaan, kun joku tumma väri, esimerkiksi violetti on tarpeeksi voimakkaana.
Mustat tulppaanit ovatkin käytännössä tumman violetteja, eivät siis mustia. 

Lähde: Etelä-Suomen Sanomat 30.3.2015

Tulipa Abigaile

Tulppaanit (Tulipa) ovat sipulikasveja, joita viljellään niiden kauniiden kukkien takia. Villejä tulppaaneja on noin sata lajia, ja ne ovat kotoisin Osmanien valtakunnan alueelta, Vähästä-Aasiasta tai kenties jopa Himalajan juurelta saakka.Viljeltyjä lajikkeita on tuhansia.

Tulppaaneja on monen värisiä, muun muassa punaisia, keltaisia, oransseja, sinisiä ja turkooseja. Tulppaanintuotannon suurvalta on Alankomaat, josta tuodaan Suomeen sekä sipuleita että leikkotulppaaneita. 65 prosenttia kukkasipulien maailmankaupasta on hollantilaisten hallussa.

Joskus tulppaanin sipuleja käytetään ihmisravintona, ja ne maistuvatkin maapähkinöiltä. Tulppaanien sipulit ovat esimerkiksi peltomyyrille suurta herkkua. Alueilla, joilla on paljon vesi- tai peltomyyriä, tulppaaneita voi yrittää suojata laittamalla sipuleiden alle ja sivulle maan alle esimerkiksi pienisilmäistä metalliverkkoa, jotteivät myyrät tule syömään niitä talven aikana. Myös esimerkiksi keisarinpikarililjan on epäilty karkottavan ympäriltään tuholaisia, joten se sopii tulppaanien seuraan.

Lähde: Wikipedia

Tulipa Blue Wow

Tulppaanit istutetaan ravinteikkaaseen puutarhamultaan Pohjois-Suomessa jo syyskuun puolen välin paikkeilla, mutta etelärannikolla kuitenkin mieluiten vasta lokakuun alussa. Istuttamisen jälkeen sipulien pitäisi ehtiä juurtua ennen kuin maa routaantuu. Juurtumiseen menee noin kolme viikkoa. 

Tulppaanit ovat melko nirsoja maan laadun suhteen. Niiden päälle tulisi levittää tällöin myös hiukan lannoitetta, kuten lehtikompostimultaa, tai kaupan tuotteita. Tulppaanit aloittavat kasvunsa huhti-toukokuussa, ja kukassa ne ovat lajikkeesta riippuen aikaisintaan huhtikuun lopulla, ja myöhäisintään kesäkuun alussa. Kukinnan jälkeenkin niitä olisi hyvä lannoittaa, sillä ne alkavat tällöin muodostamaan pikkusipuleita seuraavaa kasvukautta varten. Lehtiä ei tulisi leikata irti ennen kuin ne ovat juhannuksen aikoihin, tai sen jälkeen kuivuneet. 

Tavallisimmat tulppaanit kestävät Suomen talvea erinomaisesti Ouluun ja jopa Rovaniemelle saakka. Kaikkein jalostetuimpia lajikkeita ei kuitenkaan suositella kasvatettaviksi aivan pohjoisimmassa Suomessa talvenarkuutensa vuoksi.

Lähde: Wikipedia 

Tulipa Blue Wow

Taisin olla siinä kymmenen korvilla, kun luin Alexandre Dumasin Mustan tulppaanin. Kirja julkaistiin ensi kerran suomeksi 1912-1913 ja siitä on myöhemmin otettu uusia painoksia. Tarina oli niin jännittävä ja mielenkiintoinen, että se painui mieleen. Nyt kirjan voisikin käydä lainaamassa ja lukea uudelleen.

Keltainen, jonka nimi myös kadoksissa

Olen kuullut, että jalostetummat tulppaanit eivät tahdo kovin montaa vuotta kukkia. Niin tai näin, ainakin meidän pihassa se pitää paikkansa. Kuvan keltaisen tulppaanin olen istuttanut monen monta vuotta sitten. Se on varmaan ollut jokin värisekoituspussukka, eikä nimeä ole enää tallessa. Uskollisesti samasta paikasta nousee joka kevät 2-3 keltaista tulppua muiden hienouksien kadotessa jopa yhden talven aikana jonnekin tulppuavaruuteen.

Tulipa Spring Green

Erityisen paljon pidän kaikista vihreäraitaisista tulppaaneista. Ja papukaijatulpuista, jotka eivät vielä ole avanneet nuppujaan. Kuvan Spring Green näyttää olevan aika kestävä lajike, sillä kaikki viime vuonna kukkineet nousivat myös tänä keväänä.

Tulipa Spring Green

Viime vuonna kaivoin joitakin tulppaanisipuleita ylös ja istutin syksyllä uuteen paikkaan. Ylöskaivetut sipulit eivät olleet laisinkaan niin kiinteitä ja isoja, kuin edellisenä syksynä istutettaessa. Ainakin sen voi jo nyt nähdä, että uudelleen istutetuista sipuleista kasvaa matalammat tulppaanit, eikä kaikki edes ole nousseet. Nuppujaan ne eivät vielä ole avanneet, joten koe on edelleen kesken. Hiukan on sellainen tuntuma, että sipuleiden nostosta ja uudelleen istuttamisesta on enemmän työtä ja vähemmän varma lopputulos, joten saattaa jäädä kokeeksi.

Tulipa PersianPearl

Matalakasvuista Persian Pearlia minulla ei ole aiemmin ollut, mutta jos vain syksyllä sitä jostain löydän, aion hankkia lisää. Nyt se alkaa jo olla kukintansa lopulla, mutta etenkin iltaisin kukkien sulkeutuessa supulleen, sen väri näyttää upealta rhodopensaan vihreitä lehtiä vasten.

Tulipa Sun Lover

Sun Loverin ostin puutarhakaupasta aivan syksyn viime metreillä. Taisi olla jopa alennettuna. Kukka on aika iso ja väri vaihtelee keltaisesta oranssin kautta kirkkaanpunaiseen. Harmikseni istutin sen sellaiseen paikkaan, etten oikein millään pääse kuvaamaan sitä kovin läheltä tallomatta jotain tärkeää kuvaamisen ohessa. Kukka näyttää myös kääntävän kasvonsa sinne, mistä aurinko kulloinkin paistaa. Auringonkukan tapaan.


Ilmat ovat viilenneet sitten viikon takaisesta, mikä ei välttämättä ole niin huono asia. Aurinko paistaa ja ulkona on hyvä hommailla. Tulppujenkin kukinta kestää pidempään ja niistä ehtii iloita enemmän. Lämpöjakson aiheuttama hektisyys on hellittänyt ja nyt pysyy paremmin kevään edistymisen tahdissa mukana.