Tahvosilla tavattiin

Hydrangea arborescens 'NCHA2' Pink Annabelle® - Pallohortensia

 

Kuultuani mahdollisuudesta tutustua Raaseporin Pohjankurussa sijaitsevaan Puutarha Tahvosiin en epäillyt hetkeäkään ilmoittautumista. Puutarha Tahvoset Oy on 1956 perustettu koriste- ja hyötykasvien tuotantoon ja tukkumyyntiin keskittynyt taimisto, jolla ei ole myymälää yksittäisille asiakkaille. Siksi tilaisuus päästä taimistolle oli houkutteleva.

Tutustumisretkelle kokoontui joukko bloggaajia, jotka kaikki olivat jo muista tilanteista minulle tuttuja. Kevyen salaatin ja herkullisen porkkanakakun lomassa Kotipuutarhan Maija Stenman aloitti toivottamalla meidät tervetulleiksi, jonka jälkeen hän johdatti meidät syysistutuksen hyödyliisiin näkökulmiiin. Mieleeni jäi päällimmäiseksi Maijan lausahdus "keväällä istuttavat ovat tunneihmisiä, syksyllä istuttavat järki-ihmisiä" (kaiken aikaa istuttavat ovat sitten puutarhahulluja). 

Seuraavaksi Tomi Tahvonen kertoi lyhyesti Puutarha Tahvosista, joka on alueella suuri työllistäjä. Työntekijöitä on ympärivuotisesti yli 50 ja kesäkaudella toistasataa. Taimiston tuotanto tapahtuu 100 hehtaarin alueella, tuotevalikoimaan kuuluu yli 800 eri kasvilajiketta, joista 85 % on omaa tuotantoa.

Ympäristöystävällisyys on huomioitu tuotannossa. Vesi ja ravinteet kerätään talteen ja kierrätetään uudelleen käyttöön. Kasvijätteet kierrätetään maanparannusaineeksi. Vuonna 2015 valmistui oma hakelämpökeskus.

Tomi Tahvosen jälkeen Mari Kaartokallio Kekkilästä kertoi erilaisista multatuotteista ja miksi puutarhassa käytetään katteita. Mullan laadulla on iso merkitys kasvien menestymiseen. Olen kyllä kaupoissa käydessäni nähnyt, miten runsaasti erilaista multaa on nykyisin tarjolla. Kekkilä onkin tehnyt myyjille opaskirjasen, jonka avulla he voivat paremmin auttaa asiakkaita löytämään sopivan tuotteen.

Kahvin jälkeen olimme valmiita siirtymään pihalle, jossa Ruduksen Iia Suikki kertoi, miten tärkeää pihapintojen rakentamisessa on huomioida hulevedet. Ruduksen uutuustuote hule- ja nurmikiveksi on Riimukivi, jossa on useita erilaisia ladontavaihtoehtoja. Saumauksessa voi käyttää mielikuvitusta ja soran tai kivituhkan lomaan voi istuttaa maksaruohoja ja mehikasveja.

Riimukivellä voi tasaisten pintojen lisäksi maisemoida esimerkiksi vaikeahoitoisen rinteen.

Ennen taimistokierrosta Tomi Tahvonen esitteli joitakin kasviuutuuksia ja myös aiemmin myyntiin tulleita kasveja. Endless Summer -hortensiat ovatkin jo monille tuttuja. Muita tuotesarjoja ovat mm. Easy Elegans -ruusut, First Editions -kokoelma sekä uusimpana Proven Winners -kavit, jotka ovat helppohoitoisia ja joissa lehtien ja kukkien raikas väri vaihtuu kasvukauden aikana.

Katseltavaa ja keskusteltavaa olisi esittelykasvienkin yhteydessä riittänyt melkoisesti, mutta mieli paloi kierrokselle. Koska aikaa oli rajallisesti ja alue valtava, kiersimme havukasveja sivuten koriste- ja hyötypensaat, ruusut, perennat ja köynnökset. Kasvien keskelle päästyämme joukko hajaantui, sillä niin paljon kiinnostavaa ja läheltä katsottavaa oli ympärillä.

Taimitarha on todella siisti ja kaikki hienossa järjestyksessä. Taimet on alueillaan aakkosjärjestyksessä, mikä helpottaa niiden keräilyä. Alueet on katettu mansikkakankaalla rikkaruohojen estämiseksi. Kastelujärjestelmä tuo vettä läheisestä järvestä. Mainittakoon, että alue on aidattu 2,5 metrin korkuisella panssariaidalla, joka sekään ei aina ole estänyt peurojen loikkaamista kasvillisuutta syömään.

Englantilaisia puutarhaohjelmia katsoessani olen ihaillut ja ihmetellyt sikäläisten taimien kokoa ja näyttävyyttä. Löytyy sellaisia kotimaastakin. Sen huomasimme Tahvosilla. Taimet olivat erittäin hyväkuntoisia ja kookkaita. Tahvosten taimia löytyy monista laadukkaista puutarhamyymälöistä. Jälleenmyyjät voi käydä tsekkaamassa Tahvosten kotisivuilta.

Tutustuminen Tahvosten taimitarhaan oli antoisa, mutta mukavaa oli myös nähdä bloggaajakavereita. Ihmisten intohimoa kuvastanee se, että vierailijoita oli tullut niinkin kaukaa, kuin Siilinjärveltä ja Kokkolasta saakka. Siihen nähden oma tunnin matka ei tuntunut missään.

Bloggaajatapaamiset ovat hienoja kohtaamisia ja parhaimmillaan Tahvosten kaltaisissa kasvimaailman paikoissa. Mikäs sen mukavampaa kuin jakaa tietoa, ideoita ja kokemuksia samaa kieltä puhuvien kanssa. Kasvien välissä blogikaverin kanssa kykkiessä tunsi olevansa oikeassa seurassa.

Sanna Tahvonen kuskasi pienellä peräkärrytraktorilla retken varrella bloggaajille kertyneitä ostoksia. Viimeiset ostokset tehtiin vielä lähtöpaikalle kootuista esittelykasveista.

Tapahtuman järjestivät:

Kotipuutarha

Tahvoset

Kekkilä 

ja

Rudus

Lämmin kiitos heille kaikille. 

Kiitos myös bloggaajakavereille. Oli todella kiva nähdä teitä kaikkia. 

Oikein hyvää loppukesää niin järjestäjille kuin bloggaajillekin!

 

Tyhjin käsin en minäkään tapahtumasta lähtenyt. Niin paljon oli houkutuksia, että valinta muodostui äärimmäisen vaikeaksi. Mukanani oli pitkä lista, josta sitten toteutui:

Achillea millefolium 'Red Velvet' - Punakärsämö (kuvassa oikealla)
Clematis 'Warszawska Nike' - Jalokärhö
Clematis Texensis-ryhmä 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö
Heuchera 'Hans' - Keijunkukka
Physocarpus opulifolius 'UMN Harpell' - Purppuraheisiangervo (kuvassa vasemmalla)

Meinasi ihan unohtua, että Tomi Tahvoselta vierailijat saivat vielä "matkaevääksi" laatikollisen Pekka-omenaa. Olipa ihana päätös mukavalle retkelle.

 

Puutarhassa et ole yksin

Amiraali omenamintussa

  
Elokuussa on perhosten aika saapua puutarhavierailulle. Lukuisia keltaisia ja valkoisia perhosia on lennellyt, mutta niistä en ole onnistunut saamaan kuvaa. Ensimmäinen näkemäni amiraali pysähtyi omenamintulle ruokailemaan ja lepäämään pitkäksi toviksi.Siitä sain kuvan.

Clematis Hagley Hybrid ja raitapaita

  
Tänä kesänä puutarhassa ei ole tarvinnut retkeillä yksin. Toukokuussa oli valtatavasti leppäkerttuja joka lehdellä ja nupulla. Nyt elokuussa olen nähnyt vain yhden leppäkertun, joten minne lienevät menneet. Sen sijaan ihan kaikenlaisia muita pörriäisiä surraa ympärillä ja kukkia kuvatessa saa bonuksena ikuistettua ötököitä.

Hydrangea 'Vanille Fraise'

Pikkulintuja talvikaudella ruokkiessa nälkä niiden tunnistamiseen on kasvanut. Keittiön hyllyssä on pino lintukirjoja, ettei turhaan tarvitse kirjastohuoneen hyllyyn lähteä opuksia tarvittaessa etsimään. Onkohan nyt syntymässä uusi tarve tunnistaa kaikki pikkuisetkin ötökät, kun niihin törmää monta kertaa päivässä.

Aikanaan tähän omakotitaloon muuttaessamme eräs vieras kauhisteli sisään lentäneitä kärpäsiä. Kun ovet ja ikkunat ovat pitkin päivää pihalle saakka auki, on totuttava monenlaiseen elämään. Kärpäsiä, ampiaisia, hämähäkkejä, jopa orava ja lintujakin on meille sisälle eksynyt. Kärpäset eivät pahemmin enää hetkauta, eikä kyllä hämähäkitkään. Pieniä ötököitä varten on takan reunalla tyhjä tulitikkurasia, jonka avulla eksyneet siirretään nätisti takaisin pihamaalle. No, kärpäsiä ja hyttysiä tulee kieltämättä välillä lätkittyä hengettömäksi.

Minulla on hiukan ötökkäkammoa, mikä tarkoittaa lähinnä sitä, etten niitä mielelläni käsiini ota. En niitä suuresti vihaa enkä vainoa, sillä ymmärrän ötököilläkin olevan tarkoituksensa ja paikkansa luonnon kiertokulussa. Kirvat saavat joskus kyytiä kunnon vesisuihkulla. Ja kotilot hukutetaan etikkaliemeen. Eli taitaa minussa pieni annos murhanhimoa asustaa. Joskus on tehtävä valintoja; joko kotilot tai kukkani. Eipä ole vaikea arvata, kumpi menee edelle.

Daalia Hartenaas

Tietämättä ja tiedostaen olen istuttanut puutarhaan kasveja, joiden pitäisi houkutella mm. mehiläisiä ja perhosia. Toisinaan se houkuttelevin kasvi ei olekaan puutarhan kaunotar, vaan jokin ihmisen mielestä vähäisempi ja vaatimattomampi. Olisi kiva vaihtaa kuulumisia pörriäisten kanssa ja kysyä, miksi juuri tämä tai tuo kasvi on heistä niin mieluisa.

Sinipiikkiputki kiehtoo laajaa joukkoa lentäviä ötököitä. Toisinaan näyttää, kuin mehiläiset olisivat vuokranneet useamman sinipiikkipalluran ja viettävät niissä aikaa kömpimällä ja torkkumalla pitkiäkin aikoja. Pikkuisen koskettamalla huomaa, etteivät ole tulleet tekemään kuolemaa, vaan meneillään on lakisääteinen kahvitauko.

Varsinkin hyötykasveissa parveilevat ötökät aiheuttavat kasvattajassa jonkin verran huolta siitä, onko kasvi liiankin mieluisa vierailijoille. Jääkö siitä mitään kasvattajalle? Niinkin välillä käy. Tänä kesänä lehtikaaleista ja salaateista tehtiin niin pitsimäisiä malleja, ettei minun tarvitse käyttää aikaani oman maan lehtikaali- ja salaattiruokiin. Mitäpä tästä opin? Ensi vuonna harso pysyy pidempään paikallaan. 

Kovin hienohelma tai herkkähipiäinen ei voi puutarhassa käyskennellessä ja työskennellessä olla. Milloin tahansa joku ötökkä voi kävellä pitkin käsivartta tai puraista pohkeesta. Maata kaivaessa mullassa mönkii matoja, muurahaisia, siiroja ja jos jonkinlaisia tuhatjalkaisia. Niitä on turha lähteä pakoon juoksemaan. Eivät tule perässä, vaan pikemminkin kiireen vilkkaa yrittävät itse päästä suojaan kaivajalta.

Pikaisesti puutarhaa vilkaistessa ei voi edes käsittää, millainen kuhina ja lajien kirjo siellä liikkuu päivin, öin. Joukkoon mahtuu hyviksiä ja pahiksia, rumia ja kaunottaria. Hyvin on kaikki nämä vuodet niiden kanssa samalle tontille sovittu. Kotilot ehkä eniten ärsyttävät, mutta kun ei niistä kokonaan taida eroon päästä, on vain opittava pitämään yllä jonkinlaista tasapainoa. Siinä vaiheessa, kun tontille alkaa espanjansiruetanat mönkimään, tilaan asfalttifirman töihin. Tai muutan kerrostaloon. Ehkä...

Loppukesän rituaaliin kuuluu rastaiden ilmestyminen pihapiiriin. Ne popsivat kypsyviä aronianmarjoja ja säikähdyttävät ohikulkijan lehahtamalla yhtäkkiä puskasta suoraan yläilmoihin. Vähän väliä mullat on kuopsutettu käytäville eli rastaillakin yhteiselo ötököiden kanssa on omanlaistaan kiertokulkua.

"Että se jaksaa lärpättää. Paras kömpiä takaisin kukan sisään lepäämään." Sanoo kultakuorioiainen ja katoaa Vanille Fraisen uumeniin.

Kuten sanottu, puutarhassa et ole yksin. Sinua ei ehkä tarkkailla. Sen sijaan sinun kannattaa katsella ympärillesi ja kumartua lähemmäs. Paljon mielenkiintoista on tarjolla ötököiden maailmassa.

Lempeitä kesäpäivä kaikille!

Puutarhasta löytyy aina ihmeteltävää

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Puutarhassa jokainen päivä on erilainen. Vaikka päältäpäin näyttäisi, ettei mitään erityistä ole tapahtunut, lähempi tarkastelu osoittaa aivan muuta. Lumien sulamisen aikaan alkaneet puutarhakierrokset jatkuvat aivan seuraavien lumien saapumiseen saakka ja aina löytyy jotain katseltavaa. Kiivaimpaan kasvuaikaan yksi kierros päivässä ei edes riitä ja se ensimmäinenkin kierros saattaa kestää pienen ikuisuuden.

Copaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnös avasi vihdoin ensimmäisen nuppunsa ja muut näyttävät seuraavan johtajaansa nopeaan tahtiin. Valtaosa nupuista on köynnöksen yläosissa, joten kuvaaminen vaatii varpaille nousua ja kunnon venytyksiä tahi tikkaita, jos oikein läheltä haluaa kuvata. Kelloköynnös on kaunis viherkasvinakin, mutta ilman muuta kukinto palkitsee kasvattajan. 

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Tiikerililja

  
Viime syksynä istutin syyssipuleiden ohessa myös muutaman tiikerililja Flore Plenon sipulin. Kerrottu kukka avaa vasta ensimmäisiä nuppujaan, enkä vielä täyteen mittaansa avautuneesta kukasta kuvaa saanut. Seuraavana päivänä se on jo mahdollista.

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Tiikerililja

  
Hauskasti  ainakin yksi viidestä vanasta tuottaa keltaisempia kukkia. Melkein ehdin jo unohtaa nämä tiikerililjat ja ihmettelin, mitä kummaa Allaspenkistä vielä nousee. Taidanpa taas syyssipulitilauksen yhteydessä muistaa lisätä näitä kesäkukkijoitakin.

Lilium Rosella's Dream - Värililja

Rusakko-vintiö söi suurimman osan alapihan liljanupuista, mutta yhteen Kiemurapenkin liljan varteen se sentään jätti nuput. Nyt saan ihailla vaaleanpunaista Rosella's Dreamia. Muiden osalta on odotettava ensi vuoteen.

Lilium orientalis 'Stargazer' - Idänlilja

  
Pionipenkin liljoista suurin osa on jo avautunut ja lakastunutkin. Stargazer päätti antaa muiden rauhassa etuilla ja ottaa nyt koko huomion itselleen. Kieltämättä se on komea lilja. Stargazerin pitäisi myös tuoksua, mutta hajuaistini on edelleen poissa.

Lilium lancifolium - Tiikerililja

Perinteinen oranssi tiikerililja on monille tuttu jo lapsuudesta. Minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, mistä tiikerililja on meille tullut. Aina se on kasvanut jotenkin hassusti penkin laidassa ja ollut vaarassa kaatua käytävälle. Sen sipuli on kaivamisen kannalta vaikeassa paikassa, joten olen antanut olla. Ajatuksena on ollut hankkia näitä lisää, mutta toistaiseksi aikomus ei ole toteutunut. Itusilmujen olen antanut pudota penkkiin, mutta niistä lisääntyminen taitaa viedä ikuisuuden.

Puulilja OT hybrid 'On Stage'

Puulilja On Stage tuoksuu todella voimakkaalle. Aiempina kesinä tunsin sen tuoksun jo kaukaa lähestyessäni liljan istutuspaikkaa. Nyt voin pyöriä ihan vieressä haistamatta mitään. Itse asiassa tuntuu kummalliselta, kun ei kykene haistamaan sen enempää hyviä kuin huonojakaan tuoksuja. Tuoksut ovat olennainen osa joidenkin kukkien viehättävyyttä.
 

Alcea rosea 'Carnival' - Tarhasalkoruusu

  
Olin jo hiukan huolissani, menikö kaikki viime kesän perennakasvatukset pieleen. Syksyllä istutin keväällä kylvetyt ja kesän aikana ruukuissa kasvaneet taimet penkkehin. Salkoruusu Carnival oli mix-pussukka, jossa piti olla kirkkaita värejä. Ehkä sellaisia vielä penkistä joskus nousee, mutta nyt vanhan pinkin salkoruusun vierestä ilmestyi yllättäen haalean vaalea kukka. Piti kuvata sen takaraivo, sillä muita kasveja tallomatta en olisi päässyt kasvotusten Carnivalia kuvaamaan. Kunhan nuo muut nuput aukeavat, voin katsoa häntä silmästä silmään.

Achillea micrantha - Keltakärsämö

Koko kesä on pitänyt kehua keltakärsämöä. Todella kiitollinen kasvatettava. Kasvaa aika korkeaksi, mutta pysyy hyvin pystyssä. Vähän sentään kallistelee aurinkoa kohti. Yhdestä taimesta on vähitellen kasvanut komea joukko. Keltakärsämö näyttää houkuttelevan kaikenlaisia pörriäisiä. Kukka kestää pitkään keltaisena ja hyväkuntoisena.

Achillea micrantha - Keltakärsämö

Keltakärsämö kuuluu niihin kasveihin, joita kannattaa katsella ihan läheltä. Alussa se on täynnä pikkuruisia nuppineuloja, jotka vähitellen avautuvat muodostaen pikkuisten kukkien laajan rykelmän.
 

Rudbeckia laciniata - Kultapallo

  
Jälleen kerran kävi niin, etten muistanut kultapalloa juhannuksen korvilla leikata matallammaksi. Huhupuheiden mukaan se kukkisi leikkaamisesta huolimatta ja pysyisi paremmin pystyssä. Nyt se huitelee korkeuksissa ainoastaan tuettuna. Muuten se nauttii rennosta loikoiluista muiden kasvien päällä. Kultapalloni kaipaa itse asiassa parempaa istutuspaikkaa, mutta toistaiseksi en ole sellaista keksinyt. 

Lonicera periclymenum - Ruotsinköynnöskuusama

  
Honkkarista halvalla ostettu ruotsinköynnöskuusama on osoittautunut reippaaksi kukkijaksi. Köynnöksellä ei vielä ole mittaa metriä enempää, eikä montaa haaraakaan siihen ole vielä kasvanut. Silti jokaiseen latvaan on tullut kukka, joka on jo vähän räjähtäneenäkin aika jännittävä. Alapihan aitaaminen tuotti runsaasti uusia mahdollisuuksia. Täytyyhän aidan reunus täyttää sinne sopivilla kasveilla.

Mahonia aquifolium - Mahonia

Mahoniapensaani olivat hätää kärsimässä tappotalven 2015/2016 jälkeen. Silloin paleltui melkoinen osa kummastakin pensaasta ja pelkäsin menettäväni nämä ikivihreät kasvit. Blogiystävät kehottivat leikkaamaan kuolleet oksat reippaasti pois ja antamaan mahonioille mahdollisuuden uuteen nousuun. Näin tapahtui. Kahteen vuoteen eivät kukkineet laisinkaan, mutta tänä keväänä kukkia oli runsaasti. Ja nyt sitten noita sinisiä marjoja. Pensaat ovat kasvaneet kiitettävästi ja lehdet ovat upean kiiltäviä. Suojaan mahoniani varhain keväällä rhodojen tapaan. Ikivihreinä ne ovat alttiita kevätahavalle.

Allium sativum - Valkosipuli

 
Valkosipulin satoa ei ole vielä korjattu. Valkosipuli kuuluu Ukkokullan reviiriin, enkä arvaa mennä siihen sotkeutumaan. Valkosipuleihin on tullut hauskat kukinnot. 

Allium cepa - Kepasipuli

Tavallisen sipulin nostin runsas viikko sitten. Ensin sipulit kuivuivat puuvajassa muutaman aurinkoisen päivän ja sitten vein ne kellariin jatkamaan kuivumista. Varret alkavat olla sen verran kuivia, että pian voin napsaista ne pois ja laittaa sipulit verkkopussiin. Muutama on jo käyty hakemassa keittiöön syötäväksikin. Sen verran paljon meillä käytetään sipulia, että oma sato riittää vain hetkeksi. Ehkä ensi vuonna laitan sipulia enemmän. Se kun on todella helppoa kasvatettavaa.

Kotilo

Vettä on satanut lisää ja välillä vähän ukkostanutkin. Sade on tervetullutta, eivätkä nämä määrät vielä korvaa luonnon vesivajetta. Kotilot olivat kaivautuneet mullan syvyyksiin, mutta kömpivät heti sateiden alettua esiin. Kuunliljat ja nauhukset ovat jokakesäiseen tapaan pitsikuvioituja. 

Daalia Hartenaas

 Nauttikaa kukista ja elokuisesta kesästä. Vielä riittää valoa ja lämpöä.

 

Parannusta ruusukuumeeseen

Rosa Sommerwind - Maanpeiteruusu

Kuivuus alkaa olla taas viime kesäistä luokkaa. Se ja pari muutakin asiaa tympii niin voimakkaasti, että joudun pakottamaan itseni pihahommiin. Aloitekykyä parantaa hieman ajatus siitä, kuinka myöhemmin kuitenkin kadun tekemättömiä töitä.

Lauantaina psyykkasin itseni puutarhaan. Mitään siellä ei tapahdu, ellen itse tartu toimeen. Yhtäkin kasvia istuttaessa puutarhassa lähtee liikkeelle varsinainen kasvikaruselli. Puhumattakaan, kun istutusta kaipaa useampi tulokas. Vaikka kuinka olisin päättänyt vain ja ainoastaan istuttaa uudet kasvit, lopputuloksena on ylöskaivettavia ja muualle muuttavia. Niin nytkin.

Geranium cinereum 'Ballerina' - Harmaakurjenpolvi

Kasvarin kupeessa on odottanut istutusta harmaakurjenpolvi Ballerina ja jalokurjenpolvi Rozanne. Niiden tieltä Vasenrinteestä piti kaivaa pois loistotädyke. Loistotädyke on nätti kasvi, mutta muita korkeampana se pyrki kukkiessankin lähinnä makaamaan muiden kasvien päällä. Väärä asuinpaikka nätille kasville. Siis siirtoon ja tilalle Ballerina ja Rozanne. 

Veronica austriaca - Loistotädyke

Loistotädyke nousi rutikuivasta rinteestä hienosti kahtena sopivan kokoisena paakkuna. Syvensin kuoppaa ja toin viereen kottikärryllisen uutta multaa, kastelukannun ja ämpärin mahdollisia rikkaruohoja varten. Rinteestä ei niitä nyt tullut, mutta multaa tuli kurjenpolvien istuttamisen myötä tarjoiltua muillekin kasveille.

Seuraavaksi istutin toisen loistotädykepaakun Syyspenkkiin, kiven ja aidan väliin. Siellä oli sopivan tyhjä paikka, joskin paremmat näkymät niin kasville kuin minullekin aidan toiselle puolelle. Olin kyllä suunnitellut loistotädykkeelle toisen paikan, mutta koska yllättäen kasvin juurakko oli niin suuri, siitä riitti kahteen paikkaan. Ja se toinen eli Syyspenkin kiven tyvi on nyt vähän arveluttava, mutta kelvatkoon parempaa odotellessa. 

Rosa francofurtana 'Splendens' - Valamonruusu

Seuraavaksi suuntasin naapurin rajalla sijaitsevaan Ruusupenkkiin. Komea Valamonruusuni sai siirtokäskyn. Olin jopa varautunut luopumaan siitä kokonaan. Ihan siitä syystä, että Valamonruusun juurivesoja on tämän kesän aikana alkanut nousta vähän sieltä sun täältä. Omalla puolella saatoin sentään juurivesoja kaivella, mutta ei ole kovin kohteliasta järjestää naapurille juurivesaongelmia. Valamonruusu nousi kohtalaisen hyvin lapion ja rautakangen avulla. En mene takuuseen, etteikö juuria vielä maahan jäänyt, mutta parhaani niiden pois kaivamiseksi tein. Olisittepa nähneet jalkani kuivassa mullassa kaivamisen jälkeen. Mustat sukatkin olivat aivan tönkkönä pölyävästä mullasta.

Uusien ruusujen sijaan kuva anopin äitienpäiväruususta vierailijoineen.

Valamonruusun kaivamisessa meni tovi ja toinen tovi paikan putsaamisessa juurista ja kaikkialle levinneistä akileijoista. Urakan jälkeen oli helppo kaivaa multavaan ja pehmeään maahan kaksi istutuskuoppaa uusille ruusuille. Niin juuri, jos luopuu yhdestä ruususta, on tilalle laitettava kaksi uutta. Saaripalstan Sailan vinkistä löysin Espoonlahden Taimiasta Austin-ruusuja ja meille muuttivat "Crown Princess Margareta" ja "William Morris". Tänä kesänä kukintaa on turha odottaa, mutta jospa sitten ensi kesänä. Kummassakin kukat ovat persikkaisen sävyiset. Kruununprinsessa enemmän, kuin Williamissa. Hui, miten jännittävää saada puutarhaan ihan uudenlaisia ruusuja.

Terttuselja kunnan puolella

Vaan kuinka kävi Valamonruusulle? Enhän minä raaskinut sitä oksasilppuriin laittaa. Ei suinkaan. Leikkasin ruusun melko matalaksi juurtumisen edistämiseksi ja istutin sen puuvajan vieressä olevaan rinteeseen. Käytännössä ruusu on nyt hiukan kunnankin puolella, mutta puolustuksekseni sanottakoon, että minä olen kaikki nämä vuodet pitänyt kyseisen alueen kunnossa ja siistinä. Jos ruusu uuteen paikkaan kotiutuu, sen kukinnasta on iloa myös puistoalueella kulkevilla. Tulevat juurivesatkin on helpompi pitää kurissa, kun pääsen kiertämään ruusun joka puolelta.

Stachys byzantina - Nukkapähkämö asuu myös Pikkupuutarhan Kivipenkissä

Toinen loistotädyke odotti vedellä maustettuna vadissa pääsyä yläpihan Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Sielläkin multa on kuohkeaa viime aikaisten mylläysten jäljiltä ja kasvien keskellä sopiva aukko täytettä odottamassa. Toivottavasti loistotädyke kotiutuu uuteen paikkaan. Värimaailma kyseisessä kukkapenkissä on kyllä kaikkea muuta, kuin harmoninen. Olen koonnut sinne korkeita, tukemista vaativia kasveja, jotka muualla asuessaan ovat rötköttäneet muiden kasvien päällä. Hiukan sivussa sijaitsevan penkin värisekamelska ei toivon mukaan katsojien silmiä särje. Ja tukikepitkin saan hyvin piiloutumaan korkeiden kasvien sekaan.

Prunus padus - Tuomi

Yksi juttu täytyy vielä kertoa. Syksyllä 2017 Syyspenkkiä perustaessani siirsin siihen tontin vastakkaiselta laidalta valkoisen syreenin, joka ei ollut koskaan kukkinut. Ajattelin tarjota sille aurinkoisemman ja avaramman paikan. Jo viime keväänä kukinnan aikaan epäilin, että nyt on tapahtunut jokin kömmähdys. Epäilys sai vahvistuksen tänä kesänä. Kyseessä ei ollut valkoinen syreeni vaan tuomi. Muistan kaivaneeni vanhasta paikasta kuolleen puun pois, mutta kuvittelin sen olleen tien vierestä siirtämäni lila syreeni. Se oli kuitenkin menehtynyt valkoinen syreeni. Ilmeisesti vanhassa paikassa oli itänyt tuomi ja tuli siirretyksi Syyspenkkiin valkoisena syreeninä. 

Syreeniksi naamioitunut tuomi sai lähtökäskyn.

Ison tuomen kukkiessa keväällä talon päädyssä vertailin sen kukkia ja lehtiä Syyspenkin "valkoiseen syreeniin" ja ihmettelin niiden samanlaisuutta. Harrastelija kun olen, en heti uskonut epäilyksiini. Ehkä jossain syvimmissä sopukoissa kuvittelin tuomen muuttuvan pelkän toiveen voimalla syreeniksi. Nyt puuhun ilmestyi samanlaisia mustia marjoja, kuin lähellä kasvavaan tuomeen. Silloin päätin, että olkoon kukkiessaan miten nätti tahansa, suureksi kasvavaa tuomea en Syyspenkkiini halua. Kaivoin pois, joten se siitä valkoisesta syreenistä - tai siis tuomesta. Käykö teille muille tällaisia kömmähdyksiä?

Kärsiikö joku teistä auringoallergiasta? Heinäkuusta lähtien oikea käsivarteni on kutissut aivan hillittömästi. Jonkun verran kutinaa on myös jaloissa. Vaiva ilmenee oltuani jonkun aikaa auringonpaisteessa. Oireet sopivat hyvin aurinkoallergiaan, vaikka iholleni ei ole noussut näppylöitä. Olen rasvannut ihoa pahimman kutinan aikaan kortisonivoiteella ja muuten mentolia sisältävällä voiteella, jonka sanotaan rauhoittavan kutinaa. Olen myös ottanut säännöllisesti histamiinitabletteja. Kutina rauhoittuu hoidoilla, mutta auta armias, jos taas unohdan suojata kädet ulkona. Alueemme terveyskeskus on ollut kesäkauden kiinni ja olen yrittänyt tulla toimeen maalaisjärjen ja googlen avulla. Pian alkaa kuitenkin kutinamitta olla täynnä.

Rosa Therese Bugnet - Teresanruusu

Teresanruusu kukkii ja kukkii. Älkäämme siis antako maallisten kutinavaivojen murtaa uskoamme kesän jatkuvuuteen, vaan mennään lippu korkealle eteenpäin.

P.S.
Etukäteen ajastetuissa postauksissa on se huono puoli, että ennen niiden julkaisua ehtii tapahtua yhtä sun toista. Kuivuudesta ruikuttaminen sai helpotusta keskiviikkona ensin parin ukkoskuuron ja sen jälkeen kohtuullisen pitkään ja reippaasti ropisseen sateen voimalla. Kyllä tuntui mukavalta kasvien saadessa kaivattua virkistystä. Toivottavasti sadepäivä ei jäänyt ainokaiseksi. Ja toivottavasti sadetta saatte te muutkin sitä pitkään odottaneet.

Mukavaa viikonloppua kaikille!