keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Loppukesän valkeat kaunottaret

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'
 

Syyshortensiat ovat monien suosikkeja, eikä syyttä. Näyttävän kauniita, terveitä, helppoja ja pitkään kukkivia. Tavallinen hydrangea paniculata meidän pihalla on kasvanut jo parikymmentä vuotta. Talomme rakennusaikana asuimme Tapiolassa, jossa syyshortensioita on käytetty paljon julkisissa istutuksissa. Ihastelin niitä ja ajattelin, että sellainen pitää hankkia omaankin pihaan. 

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'
 

Muutama vuosi sitten sain uuden syyshortensiakuumeen. Virtuaalitartunta iski katselemalla ja lukemalla houkuttelevia blogipostauksia toinen toistaan ihanimmista kaunottarista. Vanille Fraise oli ensimmäinen lääke hortensiakuumeeseen. Sen istutin alapihan Hortensiapenkkiin kesällä 2013. Penkkiin, joka sai nimensä tästä Vanille Fraisesta.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

 
Vanille Fraisen ei pitkään tarvinnut uudessa penkissä asustaa, kun se sai kesällä 2014 seurakseen Vim's Redin. Vanille Fraise on rotevakasvuinen pensas, jonka kukkiin tulee syksyn edetessä vaaleanpunainen sävy. Valtavat kukinnot ovat upeita heti alkumetreillä ja aina vain paranevat värin syvetessä.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'
 

Vim's Red on malliltaan matalampi ja leveämpi. Kukkakin on pensaan tapaan leveä ja lavea. Vim's Redin kukka värittyy Vanille Fraisea tummemmaksi. Usein siitä tulee lähes viininpunainen. 

Hydrangea paniculata 'Mustila'


Toki puutarhasta löytyi paikka myös Mustilan hortensialle. Istutin sen 2017 pikkuisena pensaana, mutta onneksi varauduin heti pensaan kasvamiseen. Siitä pitäisi tulla kookas pensas, mitä en viime kesänä alkaneen kasvupyrähdyksen jälkeen laisinkaan epäile.

Hydrangea paniculata 'Mustila'
 

Syyshortensioissa katse kiinnittyy helposti niiden kukkiin. Ihmekös tuo, sillä yksi iso kukinto muodostuu lukuisista pienistä kukista. Aluksi rykelmässä on pieniä palleroisia nuppuja, kuin helmiä. Pian ensimmäiset niistä avautuvat ja lopulta kartiomainen kukinto on yhtä valkoista unelmaa.

Hydrangea arborescens 'Annabelle' - Pallohortensia

 
Ensimmäisen pallohortensian ostin 2016 Lohjan Tanhuhovin syysmarkkinoilta neljällä eurolla. Taisin istuttaa sen huonoon paikkaan, sillä lilliputtikokoinen taimi olla möllötti kasvamatta juuri ollenkaan. Ei kyllä kuollutkaan. Lopulta siirsin sen Pikkupuutarhassa parempaan paikkaan, josta puska tykkäsi alkaen kasvaa. Viime kesänä teki ensimmäisen kukkansakin. Pieniä, mutta niin tervetulleita.

Viime syyskesästä istutin kaksi pallohortensiaa lisää. Ne kukkivat heti tänä kesänä ihan mukavan kokoisilla palloilla. Puskat ovat vielä melko hentoja, mutta hyvin ne jaksoivat kukkansa kantaa. Jonkin matkan päässä kodistamme on erään talon pihassa aivan valtavan kokoiset pallohortensiat. Jospa joskus näen vastaavia omassakin pihassa.

Hydrangea arborescens 'NCHA2 Pink Annabelle'

 
Pink Annabelleen ihastuin jo paljon ennen kuin sellaisen omaan puutarhaan sain. Jonkun aikaa jouduin Pink Annabelleä metsästämään ja onni suosi minua vihdoin viime elokuisella Puutarha Tahvosten retkellä. Siellä näimme laajan alueen täynnä parhaimmillaan kukkivia vaaleanpunaisia Annabellejä. Näky oli hurmaava. Sen seurauksena taisi Pink Annabelle lähteä useamman mukaan. Niin myös minun.

Hydrangea arborescens 'NCHA2 Pink Annabelle'

 
En kasannut omalle Annabellelleni turhia paineita. Päätin olla tyytyväinen siihenkin, että se selviää talvesta ja kotiutuu asuinsijalleen Pikkupuutarhassa. Yllätys oli kaikin puolin iloinen, kun noin 80-senttinen pensas kehitti viisi nuppua. Aluksi ne olivat pikkuisia, ja enemmänkin ruskeita. Hetken jo pelkäsin saaneeni väärän taimen tai sen kärsivän huomassani. Turhaan pelkäsin. Nuput kasvoivat ja alkoivat avautua. Värikin muuttui pinkiksi. Jättimäisiä kukista ei ole tullut, mutta hentoihin varsiin nähden isoja kuitenkin. Saattaa olla, ettei tämä Pink Annabelle jää ainokaiseksi. Niin kaunis se on jo nyt ja uskoakseni aina vain kaunistuu.

Hydrangea paniculata - Syyshortensia


Yleensä syyshortensian kukat kestävät hyvin sadetta. Voimakastakin. Nyt jostain syystä sade on kurittanut isoja kukkia aika kovakätisesti. Muutama oksa on murtunut sekä tavallisesta syyshortensiasta että Vanille Fraisesta. Murtuneet oksat olivat onneksi sieltä hennommasta päästä. En yleensä raaski leikata hortensioita maljakkoon, joten nyt tämäkin puoli hoitui. 

Ihan ymmärrettävää, että valtavalle kukinnolle kertyy paljon painoa kastuessaan. Sateiden jälkeen olen käynyt ravistelemassa ylimääräisiä vesiä kukinnoista. Täytyy myös jatkossa miettiä varhaiskevään leikkauksia sillä ajatuksella, että oksista tulisi vahvempia kantamaan painavia kukkiaan.

Hydrangea paniculata - Syyshortensia


Alkusyksyn hämärtyvissä illoissa minua ilahduttaa joka kerran kurkistukset keittiön ikkunasta. Syyshortensian runsaat ja rehevät valkeat kukat ikäänkuin valaisevat puutarhaa illan ja yön hämäryydessä. Jokavuotinen ilon aihe. 

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Nyt olemme virallisesti siirtyneet syyskuuhun. Sää on mitä mainioin ulkoiluun ja puutarhahommiin. Illalla hämäryys laskeutuu aina vain varhemmin, mutta vielä riittää arki-iltoinakin valoa pienempiin pihapuuhiin.

 

maanantai 31. elokuuta 2020

Rentoa porukkaa

Loppukesän odotetuimpia vierailijoita ovat perhoset. Lentämässä olen niitä nähnyt useita, mutta laskeutumista kuvattavaksi saakin odotella pidemmän aikaa. Kuvan amiraaliperhonen pörräsi punahatusta toiseen pysähtymättä yhteenkään niin kauaksi, että onnistuisin kuvaamisessa. Lopulta perhonen päätti levähtää lumikärhössä ja silloin sormi ehti ajoissa painaa laukaisinta.


Pikkupuutarhassa punahatussa tankkaavan  neitoperhosen kanssa meinasi kärsivällisyys loppua kokonaan. Siivet pysyivät tiukasti supussa perhosen vaihtaessa paikkaa punahatulla reunasta toiseen. Kyllä se välillä avasi siipensä levälleen, mutta juuri niinä harvoina hetkinä lepuutin laukaisinsormeani. Lopulta räpsin kuvia summanmutikassa toivoen edes yhden niistä onnistuvan. Näinhän sitten tapahtuikin. Tätä voi jo kutsua hyvällä omallatunnolla työvoitoksi.

Nokkosperhosia meille on tullut sisään avoimesta pihaovesta useamman kerran. Perhosen häätäminen takaisin ulos on vaikeaa, jos haluaa selvitä tehtävästä vahingoittamatta perhosta. Olen kulkenut nokkosperhosen perässä ja edellä huitoen keittiöpyyhkeellä ilmavirtaa oven suuntaan. Neljännellä kerralla hain kellarista vanhan haavin, johon sain perhosen lopulta pyydystettyä kirjastosta. Pyydystäminen oli helppoa ja perhonen säilyi täysin ehjänä, koska onnekseni se laskeutui ikkunalaudalla olevan ruukun sisälle. Haavi vain ruukun päälle ja koko komeus perhosineen pihalle.

Rudbeckia laciniata - Kultapallo
 

Pihan projektit eivät ole edistyneet yhtään mihinkään. En ole ehtinyt edes kameran kanssa ulkona kulkea kuin satunnaisesti. Olen päättänyt olla surematta kesän hiipumista. Sen sijaan pyrin ajattelemaan, että vielä on hyvin aikaa saattaa keskeneräiset projektit loppuun. Valitettavasti pieniä paniikin oireita hiipi rintaan lauantai-iltana kuunnellessani kaatosateen ropinaa ikkunalaudoilla. Sunnuntaiksi suunniteltu lapiointiurakka siirtyi sekin aamun valjetessa sateisissa merkeissä.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki


Kuvissa esiintyvät rentoilijat eivät suinkaan ole sateen aikaansaannoksia. Tänä kesänä kaikki on kasvanut korkeiksi ja honteloiksi. Enpä muista aikoihin tukeneeni niin paljon erilaisia kasveja, kuin tänä kesänä on saanut tehdä. Elokuussa ei ole kovin paljon satanut, mutta nekin vähät sateet ovat tulleet melkoisella voimalla. Harvoin sade murtaa syyshortensioista oksia, kuten nyt on tapahtunut.

Allium sphaerocephalon - Pallerolaukka


Pallerolaukka on kyllä jokakesäinen rentoilija ja vaakatasossa viihtyvä. Sitä istuttaessa pitänee jatkossa muistaa sijoittaa se jonkun muun kasvin kaveriksi siten, että kaveri pitää pallerolaukan kukkavarret pystyssä. Pallerolaukka on pörriäisten suosiossa ja tykkään muutenkin sen väristä ja muodosta. Kuvan alimmaisen laukan yläpuolella näkyy yksi pörriäinen surraavan ilmassa. Ehkä se valmistautuu laskeutumaan kukalle.

Campanula patula - Harakankello
 

Harakankellot ovat kukkineet tänä kesänä ilostuttavan runsaina. Kuvan herukkapensaiden tyvellä kasvava harakankellorypäs näytti jo lopettaneen kukintansa ja varretkin vaikuttivat kuihtuneen näköisiltä. Hyvä, etten mennyt siistimisinnossani varsia leikkaamaan, sillä yllättäen vaakatasossa makaavista varsista nousi lukuisa määrä uusia kukkia.

Lysimachia nummularia - Suikereoalpi


Suikeroalpi on erinomainen naamioituja. Alkukesästä siitä ei ollut näkyvissä montaakaan versoa. Ihan yllätyin pensasruusuprojektia työstäessäni huomatessani kriikunapolulle vyöryneen suikeroalpiporukan. Se oli jo alkanut tunkea juuria raparperilaattojen väliin, joten nappasin polulta kasapäin versoja istutettavaksi Ruusupenkkiin, naapurin aidan eteen, pensasruusujen taakse. Suikeroalpi ei ole moksiskaan, vaikka sitä verottaa enemmänkin.

 

Oikearinteen kunnostusprojekti on nytkähtänyt liikkeelle. Tosin nyt se on seisonut odottamassa jatkoa jo runsaan viikon verran. Edellisen kunnostuksen yhteydessä käytin vanhaa olohuoneen mattoa estämässä syväjuuristen rikkaruohojen kotiutumista. Maksaruohot ja sulkaneilikka (eivätkä nämä mainitut rikkaruohoja edes ole) onkin kohtalaisen helppo saada pois rinteestä. Sen sijaan puna-apilan juuret  ovat menneet - tai tulleet - maton läpi. Koska lapion iskut eivät mene maton läpi, on jokaisen puna-apilan kohdalla räpellettävä niin käsin kuin muillakin työvälineillä. 


Osan rinteessä asuvista kasveista yritän säästää istuttaakseni niitä pieninä tuppoina takaisin. Osa menee kompostiin pelkästään siksi, että niiden juuristoa on vaikea saada puhdistetuksi rikkaruohoista. Hetken kuvittelin, että rinne olisi helppoa ja nopeaa putsata pelkästään kaivamalla maton reuna esiin ja kiskaisemalla se kerralla pois. Näin sitä huijaa itseään kehittelemällä kaikenlaisia heppoisia päiväunia. 160x240 senttistä kasveilla kuorrutettua mattoa ei niin vain irti kiskota. Kunhan saan rinteen ensin putsattua ja alkaa istutustyö, aion peittää tyhjät aukot märällä sanomalehdellä ja kuorikatteella. Sanomalehdet maatuvat aikaa myöten rinteeseen, eikä jatkossa tarvitse ainakaan vanhan maton ylös pöllyttämistä murehtia.


Mutta kuten sanottu, työmaa seisoo odottamassa tekijäänsä. Yleensä korjaan työvälineet pidemmiksi tauoiksi pois. Nyt jätin lapion ja muita välineitä merkiksi siitä, että homma nyt on hoidettava pois alta. Innostusta ei puutu, lähinnä sopivaa aikaa. Tunniksi ei noin multaista ja raskasta urakkaa kannata mennä ahertamaan. Pitää olla pidempi jakso ilman taskussa piippaavaa kännykkää ja takaraivossa takovaa suihkuunmenokutsua. 

Gimbap (kirjoitusasuja myös kimbap ja kimbab) on riisipohjainen korealaisen keittiön ruokalaji.

Elämä ei sentään ole pelkkää työtä ja tuskaa. Kaukana siitä. Viikonloppu meni tosi mukavasti kivojen ihmisten kanssa herkutellessa. Poika Susannansa toi mukanaan itse tehtyä kimbap'ia eli korealaista sushia. Olivat todella hyviä.


Minä puolestani valmistin kahvin kanssa nautittavaksi mustaherukkajuustokakun. Keksipohjan korvasin suklaatäytekakkupohjalla. Mustaherukoita ei enää ollut koristeeksi käytettäväksi, joten kaupan puutarhavadelmat ja pensasmustikat saivat kelvata. Ja hyvin kelpasivatkin.

Sanguisorba obtusa - Nuokkuluppio

Tänään on elokuun viimeinen päivä, huomenna alkaa syyskuu. Äkkiä ne kesäkuukaudet taas vierähtivät. Vaan ei hätää, syyskuu on mitä mainioin puutarhakuukausi. Lapio heilukoon ja perhoset kyläilkööt! 

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille ihanille ihmisille!


perjantai 28. elokuuta 2020

Apinoita - onko heitä?


Edellisessä postauksessa tuumailin, kuinka kriikunassa kiipeilevä Multi Blue -kärhö tuo viidakkofiiliksen omaan puutarhaan. Ei sentään Tarzan loiki clematista liaanina käyttäen paikasta toiseen. Apinoita meillä kyllä on. Pörröhäntäisiä ja kauniimpia kuin Tarzanin Cheeta. Siellä se tuijotti minua oksalta kriikunaa napostellen. Vähän kyllä sen näköisenä, että "mitäs tänne tulit ruokatuntia häiritsemään!".

 
Aluksi tähtäilin oravaa kameran kanssa kauempaa. Saadakseni paremman kuvan etenin hitain askelin lähemmäs puuta. Aivan puun viereen päästyäni orava valpastui. Se piti edelleen tiukasti kiinni lounaspalastaan ja yritti samalla tiukalla katseella saada minut perääntymään apajiltaan.


Kehotin oravaa syömään rauhassa. Kriikunoita tulee tänä vuonna niin vähän, etten ala niistä lintujen ja oravien kanssa kinastelemaan. 


Vaikka seisoin puun vieressä hiirenhiljaa, päätti orava lopettaa tuijotuskisamme kesken. Kriikunasta se ei luopunut, vaan siirtyi sen kanssa tuija-aitaan jatkamaan naposteluaan. Minäkin lähdin pois, jotta oravalla oli tilaisuus palata takaisin lounastamaan.


Mukavat naapurit ovat aarteita. Vastapäiset naapurit olivat käyneet metsässä lenkillä. Marit näki keltaisia kantarelleja ja päätti poimia niitä meille. Naapureilla ei kuitenkaan ollut mitään koria tai edes pussia mukanaan ja niinpä he keräsivät kantarellit Penan puseron liepeeseen. Oi, miten iloiseksi noista kantarelleista tulinkaan. Seuraavana päivänä tein niistä kermaista muhennosta. Oli todella hyvää. Lämmin kiitos Maritille ja Penalle!


Vuosi sitten pistokkaina ostamani verenpisarat olivat talvetuksen jälkeen keväällä surkean näköiset raaskut. Häpeäkseni tunnustan, etten vaihtanut niille edes uutta multaa. Vein ne kellarin kasvilampun vaikutuspiiriin ja aloin kastelemaan varovasti. Pian niihin alkoi tulla lehtiä. Pergolaan siirsin ne kesäkuun alussa lehtevinä ja virkeinä. Vähitellen nuppuja alkoi ilmestyä ja sen jälkeen kukintaa on riittänyt. Usein istun keinussa ihan vaan ihmettelemässä nuppupaljoutta. 

Edessä on elokuun viimeinen viikonloppu ja edelleen kesä, eikö niin. Nautiskellaan!


tiistai 25. elokuuta 2020

Heräämisiä

Dahlia Cafe au Lait
 

Vuosi sitten ostin messuilta suosituksi nousseen Cafe au Lait -daalian mukulan. Täynnä odotuksia laitoin sen purkkiin esikasvatettavaksi. Ensin kellariin ja myöhemmin säiden lämmettyä toin ensin kasvihuoneeseen ja sitten ulos. Kovin hitaasti daalia näytti kasvavan ja vihreiden versojen ilmaantumista sai odottaa kyllä erikoisen pitkään. Vihdoin odotus palkittiin, kun vihreä varsi lehtineen pukkasi ilmoille. Ihmettelin kyllä daalian ulkomuotoa, mutta kun kyse oli uudesta tuttavuudesta, ajattelin että katsotaan, katsotaan.

Alkuun päästyään verson kasvu kiihtyi ja olemus oli yhä epäilyttävämmän näköinen. Aikani "daaliaa" kasteltuani tajusin hoivaavani pujoa. Kippasin ruukun kompostin viereen ja totesin daalian mukulan olevan täysin elottomaksi kuivunut. Mistä lie ilman halki pujon siemen oli ruukkuun lennellyt, tai ehkä mullan mukana sinne joutunut. 

Dahlia Cafe au Lait


Kun sitten tänä keväänä puutarhaliikkeessä silmiin osui jälleen Cafe au Laitin mukuloita, olihan se pakko ostaa ja kokeilla, minkä rikkaruohon tällä kertaa saan siitä kasvatettua. Ihan tuli oikea daalia, joka nyt komeilee patiolla isossa ruukussa monen maitokahvikukan voimin. Jospa saisin tämän yksilön talvetettua siten, että siitä olisi iloa tuleviksikin kesiksi.

Dahlia Melody Harmony


Tänä vuonna phassani ei montaa daaliaa ole. Minulla on kyllä tilaa niiden mukuloiden talvettamiseen, vaan ei sopivaa lämpötilaa. Kellarissa lämpötila on alimmillaankin noin +14 astetta. Melody Harmonya olen onnistunut talvettamaan. Tykkään sen matalasta ulkoasusta ja tummista lehdistä. Ovat sen verran tummia, etteivät tahdo kuvassa edes näkyä.

Rosa rugosa Sävel
 
Mitä sitten tarkoitin otsikon heräämisillä? En Sävel-ruusun kukkimista, sillä se kukkii normaalistikin tähän aikaan. Nyt se piti pienen tauon, jonka aikana napsin kaikki kukkineet ja kuihtuneet kukat pois. Taas on runsaasti uusia nuppuja avautumassa. 
 
Rosa pimpinellifolia Tove Jansson
 
Heräämisellä tarkoitan lähinnä muutamia alkukesän kukkijoita, joissa on nyt muutamia  nuppuja ja avautuneita kukkia. Ensimmäisenä huomasin Tove Janssonin kukan, joka syvässä punaisuudessaan onkin helppo havaita. Löysin siitä ensikatsomalla ainakin kuusi lihavaa nuppua, joten enemmän samettisia kaunottaria on vielä luvassa.
 
Rosa Tornedal - Tornionlaaksonruusu
 
Myös tornionlaaksonruusu kuuluu alkukesän kukkijoihin. Pensaassa olikin valtava määrä kukkia kesäkuussa. Yksittäinen kukka ei pitkään oksan päässä keiku, mutta nuppujen ja kukkien paljous takaa hienon näkymän. Nyt pensaassa on yksi avautunut kukka ja pari nuppua odottamassa vuoroaan.
 
Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu
 
Juhannusruusukin kuuluu niihin herääjiin, joiden mielestä kesä on vasta aluillaan. Itsekin olen kevät- ja  kesäihminen, joten mielelläni aloittaisin kesäkauden alusta uudelleen. Luultavasti osa kevään ihanuudesta jäisi kokematta, jos vain pensasruusut yltyisivät kukkimaan. Kevät ei olisi yhtä riipaisevan tunnelmallista ilman tulppaaneja ja lemmikkejä.
 
Rhododendron Cunningham's White
 
Rhodoista Cunningham's White kukkii lähes joka syksy uudemman kerran. Syyskesän kukinta saattaa vaikuttaa vähentävästi kevätkukintaa tai pensaat jättävät sen peräti kokonaan väliin. Jospa nuo laittavat tämän hetkisen kukinnan jälkeen vipinää nupputuotantoonsa ja kehittävät alut ennen talven saapumista.
 
Clematis vit. Purpurea Plena Elegans
 
Ei ole kovin fiksu idea istuttaa kaksi kovin erilaista kärhöä samaan tukeen kavereiksi. Tarhaviinikärhö Purpurea Plena Elegans tai tutummin PPE nousi keväällä hentona. Totesin, ettei sen kumppania, loistokärhö Jackmaniita näy ollenkaan. En leikannut PPE:ia, sillä huomasin siinä olevan silmuja vähän joka mutkassa. En myöskään jatkossa sen kummemmin tarkkaillut koko puskan heräämistä. 

Clematis Jackmanii
 
PPE kasvaa yläpihan Pionipolun päässä ja on siten näkyvällä paikalla. Muutama päivä takaperin huomasin, että nyt on kärhö lähtenyt leviämään oudosti ylös ja sivulle. Vaan uudet versot nuppuineen kuuluvatkin Jackmaniille (joka tämä sinikukkainen pikkurahalla ostettu  kärhö minusta on). 
 
Uudet kärhötuet ovat jo tekeillä. Vaikka en PPE:ia ja Jackmanii:ia aio toisistaan erottaakaan, niillä on tulevina vuosina mukavammat ja tilavammat kiipeämispaikat. Leikkaan kumpaisenkin kärhön keväällä matalaksi, jotta saavat hyvän lähdön uuteen alkuun. 

Clematis Multi Blue kriikunassa
 
Pikkupuutarhan kriikunassa kiipeilevä Multi Blue kukki heinäkuun alussa muutaman kukan voimin. Niitä kävin ihailemassa ja kuvaamassa. Sitten unohdin koko kärhön. Pari viikkoa sitten satuin kriikunan läheisyydessä ollessani nostamaan katseeni ylös ja hämmästyin useita avautuneita kukkia. Nuppuja löytyi vielä ylempääkin. 
 
Tämän kärhön kukat eivät kauas näy, eikä niitä läheltäkään heti huomaa, ellei ymmärrä nostaa päätään kenoasentoon. Kärhöille uusia tukia suunnitellessani päätin, että tämä saa jatkaa yhteiseloaan kriikunan kanssa. En aio hänelle mitään tukea pystyttää ja häntä pois kriikunasta ohjata. Tykkään siitä, että Multi Blue viihtyy kriikunan kaverina. Tykkään kärhön villistä otteesta. Alapihalla on toinen Multi Blue, joka kasvakoon tuessa ja toimikoon perinteisempänä Multi Bluena. 

Tässäpä näitä kärhötuen tarpeita. Tässä ja alakuvassa. Osa tarpeista on kellarissa. Ensimmäinen tuki on jo lähestulkoon valmis, mutta mallikappaleena saa odottaa esittelyä. Suunnittelin tuet oikein paperille piirtäen ja mitat merkiten. Silti oli vaikeaa hahmottaa mittoja todellisuudessa. Suunnittelu oli kuitenkin tärkeää jo materiaalien hankinnankin kannalta.

Ukkokulta tekee viisi samankokoista tukea, joista yksi tulee ruotsinköynnöskuusamalle. Kuudennesta tuesta tulee muita leveämpi, jotta alakuvan Polish Spirit ja sen vieressä kasvava tarha-alppikärhö Willy saavat kumpikin tilaa. Sikinsokinhan ne kasvavat, mutta mieluummin hankin uuden kärhön, kuin alan kaivamaan vanhaa, halvalla hankittua pois.  Polish Spirit ja Willy kukkivat aivan eri aikaan, joten kukat ainakin näkyvät. Elleivät kurista toinen toisiaan sitä ennen hengiltä.

Clematis vit. Polis Spirit


Viinikärhö Polish Spirit on runsaskasvuinen ja -kukkainen. Nyt se roikkuu ja rehottaa liian matalasta tuestaan kaksinkerroin ulottuen jo maahan saakka. Tätä kärhöä joudun leikkaamaan keväällä tuntuvasti saadakseni sen ohjautumaan uuteen tukeen. Ehkä leikkaaminen tulee eteen jo syksyllä, mikäli aion saada tuen ennen talvea paikalleen. Katsotaan. Kukkikoon ensin ihan rauhassa.

Nyt on saatu sateita sen verran, että istutukset sujuvat hieman kevyemmin. Kosteaa maata on helpompi kaivaa ja kasteluletkun voi välillä kelata telineeseensä. Ruhtinaallista, että kesäkausi jatkuu syyspuheista ja -merkeistä huolimatta.

Clematis Jackmanii

 Mukavia puutarhapäiviä töiden ja koulujen lomassa!

 

sunnuntai 23. elokuuta 2020

Eikä mitään ollut tarkoitus ostaa

 

Elokuinen lauantai sujui enemmän kuin kivoissa merkeissä. Jossain vaiheessa tuli Saaripalstan Sailan kanssa juttua Mustilan taimipäivästä. Hän ehdotti, että menisimme sinne kimpassa. Sehän sopi minulle erinomaisesti. Varsinkin, kun en ole aiemmin Mustilassa käynyt monista aikomuksista huolimatta.

Taimipäivän ohjelma tuli sähköpostiin hyvissä ajoin. Ajatukseni oli lähteä paikan päälle avoimin mielin ilman mitään suunnitelmia suuntaan tai toiseen. Eipä minulla mitään hankitalistaakaan ollut. Ja jos suunnitelmia ja hankintolista olisi ollutkin, ne olisivat unohtuneet heti lipunmyynnin jälkeen. Kuten kävi kuvaamisenkin suhteen. Ei siis ole tarjota näkymiä Mustilan arboretumista tai muistakaan paikoista, sillä taimitorit oli ihan pakko kiertää ja tutkia tarkkaan.

Kivistikin kärhöjä ja viiniköynnöksiä

Katse oli kaiken aikaa niin tehokkaasti taimiin suunnattuna, ettei paljon tullut muita ihmisiä tarkkailtua. Ajattelin, että vähintäänkin johonkin blogituttuun saattaisin törmätä. Koronan kannalta tapahtumassa oli suhteellisen turvallista kulkea. Ihmisiä oli toki paljon, mutta isolle alueelle tehokkaasti hajautuneina. Kassajonot eivät olleet ylettömän pitkiä ja tiiviitä. Käsidesi ja kasvomaskit meillä oli mukana, mutta maskeille en kokenut tarvetta.

 

Mitään ei ollut tarkoitus ostaa, mutta aina kannattaa olla liikenteessä niin silmät kuin mielikin avoimena. Sailan kanssa kulkemisesta oli valtavasti etua ja apua, sillä hänen innostuneet ja asiantuntevat bongauksensa saivat minutkin tarttumaan purkkehin ja näkemään kasveja uusista näkökulmista.

Ängelmistä kiinnostuneena ostosputki aukesi helposti.Taimikassiin sujahtivat hetken pyörittelyn jälkeen:

Thalictrum contortum - Amurinängelmä (valkoinen)
Tahlictrum delavayi 'Album' - Jaloängelmä (valkoinen
Tahlictrum delavayi 'Hewitt's Double' - Jaloängelmä (lila kerrottu)
Tahlictrum aquilegifolium 'Nimbus White' - Lehtoängelmä (valkoinen)

 

Kolme ensimmäistä löytyi Tommolan tilan laajasta valikoimasta ja Nimbus White virolaiselta kauppiaalta.

Tavanomaisen vihreästä lehtiväristä poikkeavat kasvit ovat alkaneet enenevässä määrin kiinnostaa. Niinpä huomio kiinnittyi Mustilassakin myös sellaisiin.

Virolaiselta myyjältä ostin tummahipiäisen mehitähden nimeltään Sempervivum 'Arno'. Olen ajatellut laajentaa Oikearinteen mehitähtialuetta, jossa ne näyttävät viihtyvän hyvin. Kotona tajusin, että mehitähtiä olisi voinut ostaa enemmänkin, kun kerran tarjolla oli joitakin erilaisia.

Tommolan myyntipisteestä ostin kirjavalehtisen syysleimun, jonka nimi on Plox paniculata 'Creme de Menthe'. Virolaisen myyjän tummalehtinen harsojaloangervo Astilbe thunbergii  'Chokolate Shogun' ei käsistäni myöskään irronnut, joten kassan kautta menin senkin kanssa.

Näitä kuvan hapsuhiuksisia punahattuja ei voinut vastustaa. Vasemmanpuoleinen Echinacea 'Marmalade' ja oikeanpuoleinen Echinacea 'Hot Papaya' saavat meiltä uuden kodin, jossa toivon niiden viihtyvän ja lisääntyvän.

Sää suosi meitä ruhtinaallisesti. Aamulla kotoa lähtiessä satoi, mutta Elimäkeä kohti ajaessamme sadepilvet jäivät taakse ja perillä oli lämmintä ja valoisaa. Saimme kiertää kaikki taimitorit Mustilan omia taimia unohtamatta ilman sadepisaaraakaan. Vasta pois lähtiessämme alkoi ensimmäisiä pisaroita ripotella, mutta sehän ei enää haitannut ollenkaan.

Jättiverbena

 

Pariin blogituttuun törmättiin melkein pois lähtiessä. Vaalean Vihreää -blogia kyllä seuraan, mutta blogin taustahenkilöä en ole aiemmin tavannut. Saila hänet bongasi kassajonossa. Pahoittelen, että jäi kunnolla hyvästelemättä kun siirryimme pois muiden tieltä. Päivänpesän elämää -blogin Katjan olen tavannut muutaman kerran jo aiemminkin. Oli mukava treffata hänet Mustilassa.

Kuvan päivänlilja on omasta pihasta. Näin samanlaisen Mustilassa, mutta tietenkin unohdin nimen.

Kotimatkalla poikkesimme vielä Sofianlehdon kukkatalossa katselemassa kärhöjä, joita siellä on runsaasti. Saattaa olla, että palaan Sofianlehtoon ostoksilla vielä tämän syksyn aikana.

Paris quadrifolia - Sudenmarja

Puutarha-aiheiset retket ovat aina kiinnostavia ja innostavia. Näin Mustilasta vain osan, mutta enempää ei tämän reissun puitteissa ollut tarkoituskaan tekemistä ja menemistä ahtaa. Alunperin ajattelin puhua Ukkokullan ympäri Mustila-seurakseni. Se suunnitelma mureni jo alkutekijöihinsä ja koko Mustila-käynti kaikkinensa oli hyvää vauhtia jäämässä tältä kesältä unholaan. Oli siis varsinainen onnenkantamoinen päästä matkaan Sailan kaverina.

Sailan kanssa oli helppoa ja mukavaa reissata. Nautin erityisesti hänen valtavasta tietämyksestään kuunnellessani hänen myyjien kanssa käymiään keskusteluja. Saila on tavattoman lämminsydäminen ja helposti lähestyttävä, kaikille tasapuolisesti ystävällinen ihminen. Oli kiva päivä, parasta A-luokkaa. Lämmin kiitos sinulle Saila!