Puutarhavuosi 2020

Lilium martagon 7.7.2020

  

Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista ja Tita Unelmia ruusuista -blogista haastoivat kertomaan menneestä puutarhavuodesta. Lämmin kiitos kummallekin mieluisasta haasteesta. Olen jo jonkin aikaa miettinyt yhteenvedon laatimista, joten haaste tuli oikein otolliseen aikaan. Pelkästään kesäkuvien selaaminen on tätä postausta tehdessä tuottanut hienoja hetkiä. Pahoittelen, että tästä tuli taas varsinainen maratonpostaus. Koitin keventää tunnelmaa kuvilla.

Pulsatilla vulgaris - Tahakylmänkukka 9.4.2020

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Enpä tainnut tehdä mitään aiemmin kokeilematonta. Joitakin juttuja olin jo keväällä suunnitellut ja kerrankin onnistuin pysymään näissä suunnitelmissa. Jossain vaiheessa mopo karkasi täydellisesti ja huomasin ahkeroivani hullun lailla täysin ilman mitään ennakkosuunnitelmia.

Ruusupenkki myllläyksen jälkeen 16.8.20

Uhkarohkeinta lienee isojen ruusupensaiden ylöskaivuu ja siirto toisaalle. Intohimoisina ruusuvuosina 2013-2014 hankin useamman kotimaisen pensasruusun. Hölmöyksissäni istutin ne liian lähelle toisiaan, mikä seuraavina vuosina sitten harmittikin melkoisesti. Siirtourakka on muhinut jossain takaraivossa, kunnes elokuussa ryhdyin toimeen. Kirjoapteekkarinruusu, Ilo ja Lumo muuttivat yläpihan Pikkupuutarhaan. Sointu taasen siirtyi muutaman metrin entisestä paikastaan Sävelen ja Neilikkaruusun kanssa samaan riviin. Pensaiden takapuolelle jää tilaa huoltaa penkkiä ja naapurin aitaa (joka jää kuvassa oikealle puolelle).

Lumoa lukuunottamatta muut ruusut aloittivat jo kasvun uusilla paikoillaan. Lumosta en ole varma. Tuleva kevät näyttää, kuinka sille kävi.

Pikkupuutarhan uusittua käytävää 22.8.20

Toinen suunnittelematon, joskaan ei yhtä uhkarohkea projekti, oli Pikkupuutarhan istutusalueiden reunustaminen turveharkoilla. Olen jo pitkään miettinyt tilapäiseksi tarkoitetun muovisen reunusnauhan korvaamista jollain siistimmällä ratkaisulla. Lamppu päässäni välähti lukiessani Mama´s Garden -blogista metsäreunuspenkin rajaamisesta turveharkoilla.Turveharkoista minulla oli jo ennestään vähän kokemusta ja olin ne hyväksi havainnut. 

Pikkupuutarhan turveharkkoreunuksia 5.10.20

 
Ensialkuun ostin kolme säkillistä turveharkkoja reunustaakseni Kivipenkin. Lopputulos oli parempi, kuin olin osannut kuvitellakaan. Mittasin uusia turveharkkoja kaipaavia osuuksia ja ravasin hakemassa lähialueen rautakauppojen puutarhapihoilta harkkosäkkejä. Joka kerran päätin, että homma loppuu tähän ja jatkuu mahdollisesti keväällä. En vai millään malttanut jättää työtä kesken ja sainkin urakan hyvään jamaan. Yhteen polkuosuuteen jäi vielä muovista reunanauhaa, mutta sillä ei ole kiirettä.  Itseni tuntien sekin osuus saattaa tulevan kesän aikana korjaantua, vaikka pikkutalvio peittääkin nauhan sopivasti näkyvistä.

Pikkupuutarhan ulkoasu koheni merkittävästi ja sinne syntyi myös uusia mahdollisia istutuspaikkoja. 

Mehitähtiä 16.6.20

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Etukäteen olin suunnitellut elinkaarensa lopulla olevien lehtikompostien uusimisen. Tilalle hankittiin Biolanin harmaa, 900-litrainen puutarhakompostori, joka verkkopohjaa lukuunottamatta umpinaisena rakenteena toivon mukaan kypsyttäisi turhan aurinkoisessa paikassa sijaitsevan kompostimassan aiempaa nopeammin.

Uusi lehtikompostori 7.4.20

 

Tontin takareunaa rajaavan aidan edustalla kasvavien omenapuiden väleistä olin myös ajatellut poistaa nurmikon ja muuttaa alueen kokonaisuudessaan yhtenäisemmäksi istutusalueeksi. Tämä toteutui onnistuneesti. Enää ei tarvitse hinkata ahtaita koloja nurmikonleikkurilla ja trimmerillä.

Aidan vierustaa 9.8.20

 
Yritän jatkossa pitää myös aidan tyven mulloksella, jotta rikkaruohot eivät kulkeudu puutarhan puolelle ja muutenkin aita-alue pysyy siistinä. Siinä riittää tekemistä, sillä aita reunustaa alapihaa kahdella sivulla pitkän matkaa.

Norjanangervot on leikattu ja silputtu. Ankean näköistä, mutta angervojen kasvaessa paranee.

Rajanaapurin aidan vieressä kasvavat norjanangervot ovat jo pidemmän aikaa huutaneet osakseen alasleikkuuta. Lisäksi angervojen keskellä iäisyyksiä lymynnyt kaivonrengas sai vihdoin kyytiä. 

Kuva kertoo, kuinka laajalle alueelle norjanangervot ylettyvät kasvaessaan. Jatkossa ehkä leikkaan reunimmaisia angervoja säännöllisemmin, jotta ne eivät rehevöityessään valloita liikaa tilaa. Kivet pitääkin kärrätä muualle. En muistanutkaan niiden jääneen yhä penkkiin.

Oikearinteen kunnostus valmistumassa 3.9.20

 

Oikearinteen kunnostus oli toki ollut jo pitkään mielessä, mutta aloitin työn silti aika lailla suunnittelemattomasti. Kaloreja kului pelkästään rinteeseen piilotetun vanhan olohuoneen maton pois kaivamisessa. Kuvan jälkeen mullos on vähentynyt ja kasvit lisääntyneet. Tämän rinneosuuden olen kunnostanut ennenkin ja tiedän, että pian luonto ottaa taas omansa. Toivottavasti istutettujen kasvien muodossa.

Mustilan taimihoukutuksia 22.8.20

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Äkkipäätä laskien puutarhaani tuli vajaa 100 uutta kasvia. Osa siemenistä kasvatettuina, osa ostettuina ja muutama saatuina. Joitakin kasveja on useampi samaa, mitä en ole laskenut kokonaismäärään. Myös sipulikasvit puuttuvat lukemasta. Kurjenpolvia, kellukoita, hortensioita, hunajamarjaa, syysleimuja, kylmänkukkia, ruusuherukoita, mehitähtiä, jaloängelmiä ja yksi jalosyreeni. Muutamia mainitakseni.

Jälleen uusi sinivaleunikko 11.6.

4. Menetitkö kasveja?

a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

En edes kuvittele, että kaikki puutarhaan istuttamani kasvit eläisivät ja kukoistaisivat siellä hamaan iäisyyteen saakka. Aina joku katoaa, eikä syy välttämättä selviä koskaan. Siinäpä olisikin hieno juttu, jos lähtijät jättäisivät jälkeensä kirjeen, jossa kertovat hyvästien syyn. Olisi paljon helpompi tulla jatkossa toimeen uusien sinivaleunikkojen kanssa, jos edeltäjä toteaisi "kasvattajan olleen puupäinen huithapeli, joka ei ymmärrä sinivaleunikoista hölkäsen pöläystä".

Clematis Rouge Cardinal 5.7.20

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Tähän kysymykseen vastaaminen vaatisi tilaa sivutolkulla. Toiveita on lukemattomia, joista osa häipyy ajan saatossa listalta ja uusia tulee tasaiseen tahtiin. Osa toiveista on jo syntyessään lähes mahdottomia toteuttaa. Ne ovatkin enemmän unelmia, joita on aina hyvä olla ja joiden ei uskokaan koskaan toteutuvan. On myös monia toiveita, jotka ovat muhineet vuosia ja yllättäen tulevat vastaan jonain odottamattomana hetkenä. Taidan olla jalat maassa -tyyppi. En tavoittele saavuttamattomia, mutta annan itselleni mahdollisuuden johonkin uuteen.

Yhteenvetona voisi sanoa, että olen onnellinen ihan jokaisesta kasvista, jonka saan viihtymään puutarhassani. Varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn puutarhassa käyskentely ja kaikenlainen touhuaminen on parasta mahdollista ajankulua. Tai oikeastaan paljon enemmänkin.

Rosa pimpinellifolia Tove Jansson 18.6.20

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2020?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

Kesäsäähän tulee aina ladattua valtavasti odotuksia, vaikka siihen ei voi mitenkään vaikuttaa. Syksyn saapuessa mennyt kesä tuntuu aina yhdeltä parhaista ja aika vain kultaa muistoja lisää. Kukkaloisto melkein tyrmäsi minut selatessani menneen vuoden kuvia. Kuten tapahtuu joka kerran talvella kesäkuvia katsellessa. Mikä siis jäi kesästä 2020 mieleen?

Parasta viime kesässä taitaa olla vapauden tunne. Koronan mellastaessa maailmalla kotipihassa saattoi heti keväällä ilman huolta astella ja käyttää energiansa puutarhan parissa touhuamiseen. 

Geranium 'Ballerina' 3.9.20

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Suurin saavutus oli ehdottomasti Pikkupuutarhan kunnostus, joka sisälsi istutusalueiden reunustamisen turveharkoilla ja käytävien leventämisen sekä kivituhkakatteen parantamisen. Rankka urakka kohotti Pikkupuutarhan ulkoasua merkittävästi ja toisaalta loi mahdollisuuksia uusille kasveille. Lumetonta Pikkupuutarhaa katsellessa on pikkuisen vipinää mielessä, kun pohdin tulevaa kevättä ja kesää.

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja 30.10.20

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Ehdottomasti turvaharkot, joilla sain ihan omin käsin kaivamalla ja rakentamalla Pikkupuutarhaan uutta jämäkkyyttä. Myös multa ja kivituhka suursäkeissä hankittuna kuuluvat ostosten  parhaimmistoon. Kivituhkaa on hyvä olla, sillä pihan kulkuväylät, Pikkupuutarhan polut ja lavakaulusmaan välit on katettu kivituhkalla. Pientä tasoitustarvetta on aina, eikä multaakaan ole koskaan liikaa. Toki hankin erilaista multaa myös säkeissä, mutta moni idea on lähtenyt jalostumaan huomattavasti nopeammassa aikataulussa, kun pihassa on ollut suursäkillinen multaa valmiina. 

Spiraea Double Play Big Bang - Tarhapensasangervo 19.5.20

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Onneksi moni asia paljastuu virheeksi vasta ajan kuluessa. Siihen mennessä niiden kanssa on saattanut jo oppia elämään. Minulla on tapana tehdä pikaisia päätöksiä, joiden seurauksia saan sitten jälkikäteen korjailla. Viime kesänä hullunhölmöt hankinnat taisivat jäädä väliin.

Kaikista uusista kasveista iloitsen. Joidenkin ympärillä tulee ihastellen pyörittyä kerran jos toisenkin. Tuurenpihlajia olen hehkuttanut luultavasti jo liikaakin, mutta kehunsa ansaitsee myös tarhapensasangervo Double Play Big Bang värikkäine olemuksineen.

Achillea millefollium 'Red Velvet' - Punakärsämö 25.7.20

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Kesän 2019 lopulla ostin Puutarha Tahvosilta punakärsämö Red Velvetin. Syksyllä istutetun kasvin parhaat ominaisuudet pääsivät oikeuksiinsa vasta viime kesänä. Red Velvet hurmasi minut mennen tullen ja totisesti sen asuinpaikan vierellä tulikin ahkerasti vierailtua. Hyvä, että asia tuli nyt esille, sillä taidanpa lisätä ostoslistalle pari kumppania Red Velvetille.

Daucus - Villiporkkana 27.8.20

Toinen positiivinen yllättäjä oli villiporkkana, jota sekä esikasvatin että kylvin suoraan. Aivan ihana kukkija, joka piristi puutarhaa syksyn viime metreille saakka. Siemeniä jäi talteen tulevaa kevättä varten. Varmasti hankin siemeniä lisääkin, sillä tätä hienoa kasvia katselen mielelläni muissakin paikoissa.

Maariankello 5.8.20

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Pakko sanoa, ettei mikään osoittautunut erityiseksi pettymykseksi. Ehkä maariankello oli pikkuisen rasittava maatessaan pitkin poikin kukkapenkissä. Sen suuret kellomaiset kukat ovat kauniita, mutta varsinkin sateen kastelemassa maassa loikoessaan pilaantuvat äkkiä. Siirsin maariankellon edelliskesänä Vasenrinteestä Ovaalipenkkiin ajatuksella, että se kasvaisi siellä paremmin suoraselkäisenä. Ihan samalla tavoin kukkavarret kiemurtelivat ja nurmikkoa leikatessa piti aina siirtää muutama verso tieltä pois, ettei tullut tahatonta silppua. 

Nilan tuomat rusettinukit odottavat istutusta 9.8.20

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Vaikka hankin aika monta kasvia, ei niihin mennyt kovin paljon rahaa. Suurin menoerä oli selvästi turveharkot. Reunustettavaa oli aika monta metriä, joten harkkojakin tarvittiin useampi säkillinen. Arviolta harkkoihin upposi noin 200 euroa.

Kärhötuki 22.9.20

Toinen taloudellinen panostus tehtiin uusien kärhötukien materiaaleihin. Raudoitusverkko, tukipylväät ja pienet sinkilät eivät kalliiksi tulleet. Enemmän meni aikaa tukien kasaamiseen ja siinä auttoi paperille laaditut piirustukset ja Ukkokullan kiitettävä taito.

Tuoksuherneet 25.7.20

13. Mitä opit?

Toivon mukaan opin paljonkin. Kokeilin Suvikumpu -blogista löytämääni Cecilia Wingårdin tuoksuherneiden kylvöohjetta. Nappiin meni heti ensiyrittämällä. Taisi olla elämäni hienoin tuoksuhernekesä. Tähän saakka onnistumiset ovat olleet vähän niin ja näin. Usein olen ihmetellyt, miten kummassa muilla hajuherneet kukkivat niin kauniina ja runsaina, että niitä riittää jopa maljakkoon poimittaviksi. Ohjeita noudattamalla pääsin nauttimaan tuoksuherneistä niin pihalla kuin maljakossakin.

Helleborus Double Ellen 18.2.20

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Ihan varmasti odotan tulevaa kasvukautta. Olen jo inventoinut siemenvarastot ja aloittanut uusien suunnitelmien laatimisen. Pian on tehtävä siementilauksetkin, sillä uusi kasvatuskausi alkaa chileistä ja kelloköynnöksistä. Enää ei päivien harmaus harmita, sillä mieli seikkailee jo vahvasti kasvien parissa.

Helmililjat 14.5.20

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.
5. Haastepohja löytyy täältä.

Rosa Lumo 3.7.20

Haastan mukaan seuraavat blogit:

Päivänpesän elämää -blogi
Tuplasti terapiaa -blogi
Viherrin -blogi

Näitä näkymiä odotellessa (14.4.20)

Tällaisella teemalla on innostavaa aloittaa uusi vuosi.
Tervetuloa kaikki mukaan puutarhavuoteen 2021!

 

Hyvää Uutta Vuotta 2021!

Uuden Vuoden kynnyksellä....
edessä on sata ovea, tuhat tietä.

Valitse sydämelläsi,
punnitse tunteella,
käytä hiven järkeä.

Ovet on tehty avattavaksi
tiet tallattavaksi, elämä elettäväksi.

Jos erehdyt, uskalla itkeä,
uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa.

Ei mikään kasva ilman vettä,
ei ihminen kypsy kyynelittä.

Mutta silti odota parasta,
älä pelkää pahinta, niin saat mitä ansaitset.

 

 

Lämmin kiitos menneen vuoden mukavista blogihetkistä.

Onnea ja iloa, kaikkea hyvää tasapuolisesti
jokaisen uudelle vuodelle 2021!

Laiskanpulskeaa olemista

 

Joulunpyhät alkaa olla tältä erää juhlittu. Hiukan on tuntunut omituiselta, kun kaikki tavanomaiseen jouluun liittyvät ihmiskontaktit ovat olleet minimissä. Toisaalta joulu on kerrankin ollut täydellistä lepoa ja laiskanpulskeaa olemista.

Krookukset kuvittelevat kevään olevan käsillä.

Ukkokullan kanssa on syöty ja juotu jouluisia ruokia siihen malliin, että nyt voikin jo siirtyä johonkin vähemmän perinteiseen ja kevyempään. Joulupäivänä teimme pitkän lenkin, jonka varrella näimme ihmisiä reippailemassa. Frisbee-radallakin oli porukkaa runsaasti. Paluumatkalla alkoi leijailla kevyttä lunta.

Päivät ovat olleet pilvisen pimeitä ja lämpötila on seikkaillut parin pakkasasteen ja yhden plusasteen välillä. Maata kattaa ohut lumikerros, joka jopa hieman paksuuntui sunnuntain lumisateessa. Valosarjat ja kynttilät ovat piristäneet tavallistakin enemmän.

Tapaninpäivänä eksyin National Geographicin tv-kanavalle katsomaan professori Bettany Hughesin esittelemiä maailmanhistorian upeimpia aarteita faaraoiden Egyptissä ja Vesuviuksen laavasta ylös kaivetussa Pompeijissa. 

Pompeijissa ja Vesuviuksella kävimme helteisenä kesänä 1993. Kaupungin asukkaiden katastrofaalinen kohtalo järkyttää sitäkin enemmän, kun on itse käynyt paikan päällä katselemassa myrkyllisiin kaasuihin tukehtuneiden ihmisten kipsivaloksia. Pompeijin kiertämisen jälkeen ajoimme vielä bussilla kilometrin korkeuteen Vesuviuksen rinteelle ja kävelimme siitä vajaan 300 metrin matkan huipulle kurkkimaan tulivuoren kraatteriin. Unohtumaton kokemus.

Historia on aina kiinnostanut minua kovasti ja niinpä professori Hughesin matkassa kulkeminen niin Pompeijissa kuin Egyptissäkin tempasi minut mukaansa (ohjelmat uusitaan tammikuun alussa). Jo pikkutyttönä löysin kodin  kirjahyllystä C.W. Ceramin kirjan Muinaisaarteita etsimässä. Erityisen innokkaasti luin kirjan 16. luvun, jossa kerrotaan yhdestä vuosisadan merkittävimmistä arkeologisista löydöistä. Siitä, kuinka Howard Carter löysi Tutankhamonin haudan. Hauta oli lähes koskematon ja hautavarustus yksi parhaiten säilyneitä. 

Ceramin kirja on painettu v. 1951. Moneen asiaan on kirjan julkaisun jälkeen saatu lisää tietoa. Kirjan edellisestä lukukerrasta taitaa olla jo 20 vuotta aikaa, ellei enemmänkin. Niinpä ajattelin lukea sen vielä alkuvuodesta uudelleen, sillä faaraoiden historia on minusta yhä kiehtovaa ja mielenkiintoista.

Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -kirjasarjan viimeisimmässä eli Auringon sisaressa olen nyt melkein puolivälissä. Yli 900-sivuinen, kovakantinen kirja on hankala käsitellä niin istualleen lukien kuin sängyssäkin. Jollei tarina olisi kovin koukuttava, olisin aikaa sitten tehnyt opuksesta kasviprässin. Joulusuklaiden mussuttaminenkin on jäänyt vähemmälle, kun molemmat kädet ovat tarpeen kirjan pitelemisessä.

Joulun alla innostuin tekemään neulekransseja, eikä tekemisen halu ole mihinkään kaikonnut. Isoimpaan kranssiin käytin luonnonvalkoista Isoveli-lankaa. Kahteen pienempään laatikosta löytynyttä akryylilankaa, jonka käytin kaksinkertaisena saadakseni riittävän paksun neulekerroksen piilottamaan alla olevan styrox-renkaan. 

Nyt olen tehnyt kaksi isoa ja neljä pientä neulekranssia. Yhden annoin naapurin Maritille. Muillekin löytyy kyllä saajansa. Ehkä teen vielä muutaman lisää, jos vain löydän lisää styrox-renkaita.

Neulekranssien valmistuttua sukkapuikot osuivat taas hyppysiin. Miss Farkku -mallineule löytyy Pirjo Iivosen Jämälankasukkia -kirjasta. Ajattelin tehdä tällä ohjeella toisenkin sukkaparin.

Valkoinen amaryllis kukkii ylenpalttisesti.

Pari kertaa olen vieraillut mm. Impectan sivustolla siemeniä katselemassa. Tilausta en ole tehnyt, mutta ei se kaukana ole. Kellarissa kävin jo järjestelemässä tilaa kasvilampun alle sijoitettavalle pöytälevylle. Ei sillä vielä mitään kiirettä ole, mutta olenpa senkin suhteen ajoissa liikkeellä. Samalla tuli muutenkin järjesteltyä kellaria ja ihmeteltyä vuosien aikana kertynyttä tavaramäärää. Jokunen kama löysi jo tiensä jätesäkkiin ja tulevat saamaan seuraa.

Punainen amaryllis kurkistelee.

Joulua on joka vuosi kiva odottaa ja valmistella. Yhtä kivaa on joulun jälkeen siirtyä uusiin ajatuksiin ja tunnelmiin. Niitä maistellessa toivotan kaikille mukavia välipäiviä!

 

Terassiasetelma ja neulekranssi

 

Jouluun kuuluu hyvä mieli ja ilon tuottaminen. Naapurin Marit on todella taitava tekemään pienestäkin asiasta ison ilon. Hän on erityisen taitava poimimaan ihmisten puheista ja tekemisistä yksityiskohtia, joista sitten rakentaa niin nimipäivä- kuin muitakin kivoja muistamisia.

Sammalta hankin ehkä vielä mullan pintaa verhoamaan.

Pari päivää sitten Marit toi meille oman joulupakettinsa ja -kukkansa. Hän oli ostanut minulle jouluruusun ja punaisia tulppaaneja sipuleineen. Olin juuri lukenut Mama's Garden -blogin Minnan postauksen ihastuttavan jouluisista terassi-istutuksista. Ilmeisesti Marit lukee myös ajatuksia, sillä tuomisillaan hän soi minullekin mahdollisuuden luoda mieleinen asetelma.

Istutin jouluruusut ja tulppaanit isoon muoviruukkuun, jonka sijoitin sisäänkäynnin terassille. Ruukku on metallitelineessä, ei siis aivan lattiatasolla. Talon toisella puolella olisi ehkä ollut enemmän tilaa niin terassilla kuin pergolassakin, mutta emme me siellä tällaiseen pimeään aikaan oleskele tai edes kulje. Sisäänkäynnissä voin ihastella ja hoitaa istutuksia. Siinä ne ovat myös kaikkien kotiimme tulevien nähtävissä.

Viime päivinä lämpötila on ollut yötäpäivää +4-5 asteessa, joten sen enempää jouluruusulla kuin tulppaaneillakaan ei ole hätää. Seuraan lämpötilaa ja jos mennään reilusti pakkasen puolelle, nostan ruukun lämmittämättömään autotalliin. Toivottavasti saan jouluruusun pysymään hengissä kevääseen. Mikäli leuto sää jatkuu reilusti joulun yli, saatan siirtää jouluruusun maahan.

Tarkoitukseni oli kutoa pitkästä aikaa sukat ihan itselle. Vaan kuinkas taas kävikään? Ihastuin Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogin hienoihin neulekransseihin. Sattumoisin työhuoneen hyllyssä oli yksi  25-senttinen ja kaksi 20-senttistä styrox-rengasta. Ensin kudoin "villatakin" isolle renkaalle luonnonvalkoisesta Isoveli-langasta. Onnistui täydellisesti, joten siitä vain ohjetta muokkaamaan, jotta sain sopivat "villatakit" myös pienemmille renkaille. Käytin toiseen harmaata Isoveli-lankaa ja toiseen valkoista Hile-lankaa, jossa on hieman kimalletta mukana. Somistin kranssit nauhoilla.

Näiden kranssien tekeminen on mukavaa ja lopputulos kiva. Ruokakaupassa käydessä pitikin sitten poiketa Tokmannille hakemaan lisää styrox-renkaita. Isoja oli vain yksi, joten ilman muuta ostin sen ja kumppaniksi kahden pienemmän renkaan paketin.

 
Ei kahta ilman kolmatta eli kehutaan saman tien vielä Navettapiian Puuhamaa -blogista löytämääni vinkkiä. Navettapiika oli koristellut oman huonekuusensa valosarjalla ja punaisilla palloilla. Postausta lukiessani muistin, että minullakin on tallessa ohut ja kevyt valosarja, josta saisin mainion koristuksen omaan huonekuuseeni. Ehkä ripustan oksille vielä pari pikkuista punaista palloa. Muuta joulukuusta meillä ei tänä vuonna olekaan.

Joulu onkin tässä ja nyt. Joulutoivotukseni olen jo teille lukijoilleni esittänyt, mutta mikä estää toistamisen eli

Hyvää Joulua kaikille!

Hyvää Joulua!

Hyvää ja turvallista joulua
ihan jokaiselle!

 

Vielä hetki pimeää

 

Vuoden pimein aika on käsillä, mutta täällä etelässä vasta pimeää onkin. Sisällä on pidettävä valaistusta päällä päivälläkin, eikä auringosta ole moneen päivään näkynyt vilaustakaan. Pitääköhän sekin turvaetäisyyttä, vai onko muuten vain väsähtäneenä jäänyt taivaanrannan taa loikoilemaan.

Markettikukkia usein moititaan, mutta tällä kertaa ainakin valkoinen amaryllis ylittää kaikki odotukset. Prismassa oli valkoisia amarylliksiä kahden hintaisina. Kotimainen merkkikukka kaksivanaisena maksoi vajaan kympin. Toisella hyllyllä oli niinikään kotimaisia amarylliksiä vajaalla 7 eurolla. Olivat vielä hyvin nuppuisia, mutta parista enemmän avautuneesta näin niiden olevan kerrottuja. Mitään mainintaa vanamäärästä ei lapuissa ollut. Löysin kuitenkin yhden kolmevanaisen ja toisen, jossa on peräti neljä vanaa.

Kolmevanainen avaa lämpimässä huoneilmassa nuppujaan melkoista vauhtia. Nelivanainen tulee hyvää vauhtia perässä. Kumpikin kasvattaa myös varsiaan siihen malliin, että katsoin parhaaksi laittaa niille tuet. Vaikka amaryllis on kaunis leikkonakin, soisin näiden kukkivan omassa sipulissaan.

Monissa blogeissa on esitelty ihastuttavia joulukukka-asetelmia. Olette te osaavia ja inspiroivia. Minulla ei ole ollut aikaa, eikä oikein taitoakaan. Laitoin kolme halvalla hankittua hyasinttia kunkin omiin ruukkuihinsa. Sipulien ympärille laitoin valkoista silkkipaperia ja hain pihasta kävyt.

Hyasintit olivat ostaessa tiukassa nupussa, joten väristä ei voinut sanoa mitään. Yksi on ainakin sininen ja kiivainta vauhtia kasvava valkoinen hujoppi. Kolmannesta en vieläkään osaa sanoa mitään. Hyasintti on minusta aina ollut ihka oikea joulukukka tuoksuineen ja sievine ulkomuotoineen. Vuosiin en kestänyt sisätiloissa sen voimakasta tuoksua. Nyt en haista mitään, joten eipä haittaa tuoksutkaan. Toivottavasti saan sipulit säilymään kevääseen, jotta voin istuttaa ne puutarhaan.

Tilasin netistä tekoturkistupsuja. Ihan en saanut haluamiani, sillä ne olivat monesta verkkokaupasta loppu. Ilmeisesti porukka on kutonut tupsupipoja joulupukin konttiin ahkerasti. Niin tein minäkin. Lankamaailman sivuilta löysin valepalmikkopipon ohjeen. Helppo ja nopeatekoinen. Kudoin pipot aikuisen koossa ruskeana ja sinisenä sekä lapsen koossa roosana. 

Valitan kuvien hämärää laatua. Valaistus on turhan vaatimatonta kuvaamiseen.

Maanantaina 21.12. on talvipäivänseisaus. Silloin päivän pituus on Helsingissä 5 tuntia, 49 minuuttia ja 4 sekuntia. Tämän jälkeen päivät alkavat hissukseen pidentyä. Ensin sekunneissa, pian vauhdikkaammin.

Kävin jo kurkkaamassa, josko nettikaupoissa olisi uudet siemenluettelot tulleet. Eivät olleet, mutta pian kuulemma tulevat.

Digitalis purpurea - Sormustinkukka 19.12.20

Poltetaan nyt ahkerasti kynttilöitä ja nautitaan hämärän hyssystä. Hyvä kirja hyppysiin ja suklaarasia käden ulottuville. Tankataan henkistä ja fyysistä voimaa, sillä pian on aika ryhtyä piilottamaan siemeniä kylvömultaan. 

Kuvan sormustinkukka näyttää meille mallia, miten terhakkaasti kurkotetaan kohti valoisampia aikoja.