Silmäniloa ja mielen lepoa

Tulipa Zurel

 
Toukokuun alussa toivoin sadetta ja toiveeni on toteutunut. Jopa siinä määrin, että vaihteeksi voisi olla pidempi jakso poutaa. Mieltä polttelee päästä ulos kaivelemaan ja jatkamaan kevättöitä. Etenkin lapiohommat ovat kaatosateessa tylsääkin tylsempiä. Jotain olen sentään saanut aikaan. Illan päätteeksi olen tehnyt kuvauskierroksia, jos vain sää on sen sallinut.

Rodgersia podophylla - Liuskavaleangervo

 

Kevät on kaikkinensa ihmeellistä aikaa. Täynnä odotettuja ja odottamattomia yllätyksiä. Kärhöjen heräämistä tulee vahdittua ja sormella multaa niiden ympärillä hellästi pöyhittyä. Moni muu kasvi onnistuu yllättämään sen enempää pöyhimättä. Päivä toisensa jälkeen tiirailin rhodojen ympäristöä punakolmilehden ilmestymistä odotellen. Yhtenä päivänä ihan säikähdin huomatessani rhodon takaa kurkkivan liuskavaleangervon. Vanha tuttu, jota en koskaan muista kaivata, mutta jonka pärjäämistä tervehdin aina ilolla.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sinikämmenen ostin 2016 Vakka-Taimesta ja istutin sen silloiseen Metsäpuutarhaan, talon päätyyn, rhodojen viereen. Varjon tai puolivarjon kasvi, mutta mielestäni turhan näkymätön paikka. En edes tiedä, onko se aiemmin kukkinut. Ainakaan en ole onnistunut sitä kukkivana näkemään. Seuraavana vuotena ostin kevätmessuilta toisen sinikämmenen, jonka istutin samaiseen Metsäpuutarhaan, mutta lähemmäs käytävää, jotta sen näkisi paremmin.

Liuskavaleangervon heräämistä ihmetellessäni huomasin 2016 istutetussa sinikämmenessä kukan. Tyhmää kenties, mutta siltä seisomalta hain lapion ja siirsin kasvin Pikkupuutarhaan. Jos olisin jäänyt odottamaan kukinnan päättymistä, olisin taas unohtanut pitkään suunnitellun siirron. Onneksi on satanut ja istutuskastelukin hoitunut näppärästi.

Polygonatum x hybridum - Tarhakalliokielo

Kieloja meillä kasvaa riesaksi asti. Jos ette halua kielon ottavan valtaa, älkää istuttako niitä ollenkaan. Meille ne ovat vyöryneet entisestä kunnan metsiköstä. Ehkä ne vuosia sitten arvasivat, että elo kunnan puolella tulee päättymään ja siksi siirtyivät joukolla meille. Kielo on nätti näin keväällä ja kukkiessaan suorastaan runollisen kaunis. Kukkana kielo menee varmasti monella suoraan muistoihin ja tunteisiin.

Tarhakalliokielon ostin Pinsiön taimistolta 2015. Olin nähnyt sitä muiden puutarhoissa ja tietenkin halusin itselleni. Ilmeisesti se ei ole yhtä innokas leviämään kuin sukulaisensa. Tähän saakka samasta paikasta, rhodon vierestä on noussut 3-4 vartta. Nyt tarhakalliokielo on ensimmäisen kerran laajentanut reviiriään ja laskin ainakin viisi versoa keikkumassa rhodon takana ja vasemmalla puolella. Ainakin sen kuvaaminen on jatkossa helpompaa, kun ei tarvitse lymyillä rhodon oksien lomassa.

Dodecatheon meadia - Vuorijumaltenkukka

Vasenrinteestä kotiloita metsästäessäni koin varsinaisen yllätysten yllätyksen. Viime kesänä  kadonneeksi luulemani vuorijumaltenkukka kurkistelee siellä scillojen ja krookusten lakastuvien lehtien lomasta. Ostin tämän yksilön Türin kukkamarkkinoilta 2016 ja istutin sen Päivänliljapenkkiin. Seuraavana kesänä vuorijumaltenkukka meinasi jäädä lumikärhön jalkoihin, joten siirsin sen Vasenrinteeseen. Siellä se kukki sen kesän, mutta sitten en sitä enää nähnytkään. 

Vuosi sitten ostin uuden jumaltenkukan istuttaen sen Hortensiapenkkiin. Toistaiseksi siitä ei ole näkynyt vilaustakaan. Sellaista kasvitasa-arvoa ei liene olemassakaan, että puutarha sietäisi vain yhtä kappaletta kutakin kukkaa kerrallaan. Toivon siis, että viime kesän vuorijumaltenkukka herää ja kukkii kilpaa tämän kaimansa kanssa. Jos heillä on taasen jonkinlainen vuorokukintasysteemi, sopii minulle sekin. Pitää vain olla varovainen, ettei mene turhaan kaivelemaan niiden istutuspaikkoja.

Pikkupuutarhan turveharkkoreunuksia

Kun joku idea jysähtää päähäni, ei se sieltä kovin helpolle pois lähde. Joskus tällaisesta on hyötyäkin. Viime syyskesästä innostuin poistamaan kiemuraiset muovireunat ja rajaamaan Pikkupuutarhan käytävät turveharkoilla. Näkymät ovat näin ensimmäisenä keväänä osittain vielä keskeneräiset ja paljaatkin, mutta edelleen olen kovin tyytyväinen urakan lopputulokseen. Jäljelle jäi kaksi harkkoa ja takaraivoon muhimaan ajatus niiden käyttökohteesta.

Vasemmalla Hortensiapenkki, oikealla Ruusukolmio

Torstaina pilvet eivät väistyneet taivaalta, mutta eipä satanut vettäkään. Oli aika ryhtyä toteuttamaan turveharkkojen tuoreinta käyttökohdetta. Niillä kahdella Pikkupuutarhan projektista jääneellä harkolla ei pitkälle pötkitty, joten olin hakenut kaupasta kaksi uutta säkkiä. Kaupassa oli vain kolme säkkiä, joista yksikin painoi ihan tajuttomasti. Ei vain voimat riittäneet sen kolmannen rahtaamiseen autoon. Säkkeihin oli päässyt kosteutta, joka lisäksi painoa melkoisesti. 

Alapihan Kriikunapolulle on kolme sisäänkäyntiä. Kokemuksesta tiedän, että ihminen oikaisee aina sieltä, mistä nopeimmin pääsee. Niinpä tein polusta heti aikanaan läpikuljettavan. Aloitin reunustamisen Hortensiapenkin ja Ruusukolmion välistä. Laskin harkkojen riittävän reunustamaan em. alueet. Nurmikon puolelle en harkkoja laita.

Vasemmalla Ruusukolmio, oikealla kriikunan alusta, taustalla naapurin autokatos.

 

Ensin kiemuramuovinauha pois. Sitten kaivoin ämpäritolkulla pienikokoisia kiviä, joiden tarkoitus oli tukea muovinauhaa urassa. Jonkun verran jouduin vähentämään Hortensiapenkin päähän pesiytynyttä suikeroalpia ja sammalleimuakin. Ja kitkemään käytävältä lukemattomia lemmikintaimia. Ruusukolmiossa kasvavat suviruusu, Ritausma ja tornionlaaksonruusu. Viimeinen oli kasvattanut yhden hujopin niin lähelle reunaa, että katsoin parhaaksi kaivaa sen pois. Sain ruusuun sen verran mukavasti juuria, että istutin sen Pikkupuutarhaan. Jospa jatkaa siellä omaa elämäänsä.

Vasemmalla Majalispenkki, oikealla Hortensiapenkki, edessä oikealla Ruusukolmio ja päässä kriikunan alusta.

Harkot loppuivat kesken ja päiväkin alkoi olla illassa. Yksi harkko jäi ja sillä aloitin kriikunan alustan rajaamisen. Seuraavaksi on tarkoitus jatkaa projektia aluksi kriikunan alustan rajaamisella ja heti perään vasemmalla olevan Majalispenkin rajaamisella. Majalispenkkiin teen mutkan saadakseni kivetyn tasanteen linnunjuoma-telineelle, joka tässä kuvassa jää runkotuijan taakse, mutta näkyy paremmin edellisessä kuvassa.

Yhdessä säkissä on neljä turveharkkoa, joiden mitta on 19 cm x 19 cm x 39 cm. Halkaisen jokaisen harkon sahalla pitkittäin, jolloin sen leveydeksi tulee vajaa 20 cm. Se riittää mainiosti. Yhden säkin harkoista tulee valmista reunusta noin 3,2 m. Kaivan harkolle uran, jotta se pysyy paremmin pystyssä. Harkkojen alla on maanrakennuskangas, jonka laitoin jo Kriikunapolkua rakentaessani. 

Jouduin tekemään hiukan töitä löytääkseni lisää turveharkkoja. Useimpien niitä myyvien kauppojen varastotilanne oli pyöreä nolla. Yhdestä espoolaisesta rautakaupasta löytyi kuusi säkkiä, joista meille tuli kolme. Siitä jää taas muutama yli, mutta tuskin pitkään jäävät toimettomina pyörimään nekään.

Omatuntoa hiukan pistelee turpeen käyttö. Luontoarvoja pohdiskellessa joutuu jatkuvasti painimaan ja tekemään kompromisseja. Tällä kertaa koin turveharkon paremmaksi vaihtoehdoksi verrattuna muoviin. Ainakin harkot saavat puutarhassani pitkäaikaisen kodin. Ja ovat ehdottomasti paremman näköisiä.

Oikealla Kovikivi, jonka takana Syyspenkki, taaempana huputetut kasvilavat. Vasemmalla raparperit ja porakaivon kansi.

Kanttausten siistiminen ei ole pitkälle edennyt. Yhden illan pakersin Syyspenkin siistimisessä ja samalla myös kanttasin sen. Lapio jatkoi ihan huomaamatta ohi Kotikiven ja sen kuvaajan puolella olevien viiden tuijan. Kun vielä sain nurmikonkin leikattua, oli jälkeä kiva katsella. Kaukaa katsottuna muutkin istutusalueet näyttävät kohtuullisen siisteiltä. Lähelle mennessä huomaa, kuinka ovelasti ruoho hivuttautuu kohti kukkapenkkejä. Voikukista puhumattakaan.

Vasemmalla osa Kurgaanista, oikealla Kiemurapenkin pää, takaoikealla Päivänliljapenkki ja takavasemmalla Ruusukolmio.

Sateet ovat tehneet hyvää puutarhalle ja luonnolle. Kaikki rehevöityy silmissä. Maasta nousee jatkuvasti monenlaista ja sellaisella vauhdilla, että aamupäiväkin on jo illalla vankasti historiaa. Monen kasvin kohdalla talvi on selvästi ollut suosiollinen. Esimerkiksi koiranhampaat, kirjopikarililjat ja keisarinpikarililjat kukkivat runsaina. Marjapensaissa on hurja määrä kukkia ja raparperistakin saisi jo helposti lukuisat piiras- ja soppatarpeet.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Ihmettelemistä ja arvuuttelemista riittää jokaiselle puutarhakierrokselle. Yläpihan Allaspenkissä kummastelin monena päivänä pientä ruttunaamaa. Kun sitten tapasin samanlaisen sykerön, joskin huomattavasti isompikokoisena, tajusin tuijottavani syysvuokkoa "silmästä silmään". Siinä kasvi, jonka menestymistä jaksan kiitellä. Berliinin Gärten der Weltissä näin 2016 oikean unelmien syysvuokkopöheikön. Samaan tuskin omassa pihassa koskaan pääsen, mutta ahmatti ei tarvitse ollakaan.

Kasvihuoneessakin voidaan hyvin ja rehevästi. Hiukan huolestuttaa seuraavien öiden lämpötilat. Kun päivälläkin ollaan päästy nippanappa +14 asteeseen, laskee alapihan lämmittämättömän kasvarin lämpötila liikaa. Toistaiseksi siellä on alimmillaan ollut +7, mutta ennusteen mukaan se voi painua jopa alle +5 asteen. En siis ole uskaltanut luopua tuplaharsoista ja edelleen olen valmiina vetämään sähköjohdon ja kiikuttamaan lämmittimen kasvariin.

Osa tomaateista kukkii jo reilusti. Niiden varret ovat vankkoja ja pituutta tulee kaiken aikaa lisää. Tukilankoja pitäisi kohta siirtää, mutta harsojen vuoksi en voi sitä vielä tehdä. 

Kurkku Sherpa

Kurkut aloittivat kukinnan jo kellarissa. Nyt Sherpassa on jo useita kurkkuja kasvamassa eli ensimmäisiä päästään syömään parhaimmillaan jo tämän kuun puolella. Viimeistään heti kesäkuun alussa. Kasvarissani on yksi Cordoba, yksi Sherpa ja kaksi Baby F1:stä. Kylvin kaikkia lajikkeita kaksi kutakin ja hyvin lähtivät kasvuun. Jostain syystä sekä Cordobasta että Sherpasta toinen kuoli.

Kasvarissa alkaa olla harsojen lisäksi muutenkin ahdasta, kun käytävällä on Pojalle kaksi tomaattia, kurkku ja paprikat. Vien ne jossain välissä hänen lasitetulle parvekkeelleen.

Kylvin muutama viikko sitten kasvariin ruusukaalia ja retiisiä. Kummatkin itivät hyvin ja siirsin ne kasvamaan isompiin astioihin. Ruusukaaleista osan laitoin lavakaulukseen tuplaharson alle. Eilen kasvarissa käydessäni alkoi ääneen naurattamaan huomatessani pitkässä laatikossa jotain punertavaa. Ruusukaalien sijaan siellä kasvaakin retiisejä. Ovatko nimilaput menneet sekaisin, vai peräti siemenet? Edessä on hetki salapoliisityötä. Toivottavasti en ole sössinyt niin pahasti, että lavakauluksessakin on pelkästään retiisiä.

Lonicera caerulea 'Blue Velvet' - Hunajamarja

Viime kesänä istutetut hunajamarjat kukkivat parhaillaan. Kukkivat ne muutamalla kukalla viime kesänäkin ja tekivät marjojakin. En vain ehtinyt maistaa, sillä joku muu oli napsinut vähäiset marjat parempiin suihin. Epäilen lintuja.

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Kriikunat aloittivat kukintansa. Kovin runsas se ei tänä vuonna ole, mikä on ihan ymmärrettävää. Kahtena edellisenä kesänä kukkia ja niin myös kriikunoita on kypsynyt yltäkylläisesti. Levätköön välillä.

Malus domestica 'Huvitus'

Pian on omenoiden kukinnan aika. Parin viime kesän aikana omenoissa on ollut tuholaisia ja myös rupea turhankin paljon. Ostin kokeeksi feromonpyydyksen nähdäkseni, millaisia tuholaisia omppujen ympärillä pörrää. Pyydys on aika kallis, eikä sinne ainakaan toistaiseksi ole kovin montaa hyönteistä eksynyt. Saattaa jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kokeiluksi. Tuskin olisin ryhtynyt edes mitään ruiskutuksia tekemään. Aina huonommastakin sadosta syötävää on riittänyt.

Siitepölyn raidoittama kultakuoriainen päivälevolla

Kirjoitan tätä juttua perjantai-iltana, jolloin ulkona tuulee aika kovaa ja vähän väliä tulee sadekuuroja. Puutarhaan en ole ehtinyt ollenkaan, joten elän toivossa, että viikonloppuna on edes muutama pitkäaikaisempi poutajakso. Sade on huuhdellut mukavasti kaikkialle laskeutunutta siitepölyä. Ikkunalautoja sade ei putsaa, joten jossain välissä ne on käytävä pesemässä. Joitain kasveja on vielä istuttamatta. Ne, jotka on istutettu, ovat saaneet automaattisen kastelun. Siitä iloitsen.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Puutarhanhoidossa tarvitaan raudanlujaa selkää, jossa on sarana.

-Charles Dudley Warner- 

 

Iloisia puutarhapäiviä ja heleää helluntaita kaikille!

Tulppujen aika

Tulipa Persian Pearl

Pienten tulppaanien kukinta on jo melkein ohi. Mitään suurta ilotulitusta ne eivät tänä keväänä edes järjestäneet. Persian Pearlit ilahduttivat, kuten aina. Tykkään niistä niin nuppuisina kuin auenneinakin.

Tulipa Exotic Emperor

Viime syksynä istutin melko vähän tulppaaneja. Ainakin verrattuna muutamiin edellisiin syksyihin, jolloin euro poikineen on uponnut mitä erikoisempiin lajeihin. Tulppuintoa laimensi vuoden takainen peurojen vierailu. Verottivat hampaillaan pintaan nousseita tulppaanejani oikein urakalla. Osassa sipuleista nuppuaihe oli vielä mullan sisässä peurojen vieraillessa. Suurimmasta osasta nuppu oli syöty kokonaan tai järsitty voimattomaksi. 

Edellisvuonna panostin pitkäikäisiin Darwin-tulppaaneihin. Peurat eivät tehneet eroa Darwinien ja muiden välillä. Jolleivat syöneet maanpäällistä osaa kokonaan, kiskoivat sipulit ylös maasta, josta niitä sitten poimin milloin mistäkin. Takaiskusta huolimatta päätin pysyä Darwin-tulppulinjalla viime syksynäkin. Jokusen muun istutin niiden lisäksi.

Tulipa praestans Shogun

Yleisesti ottaen en ole kovin ronkeli värien suhteen. Vaatteissa ja sisustuksessa minulla on toki suosikkivärini, joihin useimmiten turvaudun. Sen sijaan puutarhassa ja luonnossa väreille on tilaa. Etenkin pitkän talven jälkeen ihan kaikki värit ovat tervetulleita ja piristäviä. Tulppaanit, jos mitkä, saavat revitellä väreillä. Mikä lie sai minut klikkaamaan ostoskoriin oranssin terttutulppaani Shogunin? En tiedä, enkä myöskään kadu. Sillä on onneksi seuranaan tasapainottavaa ja rauhoittavaa vihreyttä. Niin ja lisäksi muutama kevätkaihonkukka, joita pihassani on miltei joka paikassa.

Tulipa praetans Shogun

Tapani on kurkistella terälehtien sisälle, niin myös Shogunin kukan sisälle. Hauskan näköinen väkkärä. Illalla ja pilvisenä päivänä tämä(kin) tulppaani laittaa terälehtensä suppuun.

Tulipa Sun Lover - liljakukkoko siellä taustalla tepastelee, mur..

Muutama vuosi sitten löysin Sun Lover -tulppaanit. Niiden kukka on isokokoinen ja kerrottu. Yhden pussin sipuleista nousee keltaisia, punaisia ja oransseja pionin kukintoa muistuttavia tulppaaneja. Nuppukin on suorastaan syötävän ihana.

Tulipa Sun Lover

Parhaimmillaan Sun Loveritkin ovat isona ryhmänä. Onnekseni ne nousivat muita myöhemmin, eivätkä siten joutuneet yhtä paljon peurojen hampaisiin. Sun Loveria olen istuttanut useampana vuotena peräkkäin. Nämäkin taantuvat muiden erikoisempien tulppujen lailla. Eivät kuitenkaan ihan yhtä nopeassa tahdissa. Yhdessä paikassa Sun Lovereiden 10 sipulista näin neljäntenä keväänä nousee sentään vielä seitsemän.

Tulipa Sun Lover

Katsokaa, miten upeat terälehdet Sun Loverissa on. Siinä on taiteilijalla ollut herkkä sivellin.

Tulipa Pink Impression

Darwin-tulppaaneista olen erityisen ihastunut Pink Impressioniin. Tanakka, selkeä, kaunislinjainen, helppo. Näistä minulla ei vielä ole kovin pitkäaikaisia kokemuksia, mutta toisena keväänä samassa paikassa nousi sama määrä, kuin mitä olin aikanaan sipuleita multaan kätkenyt. Peurat kävivät näitäkin syömässä, mutta nuput olivat silloin vielä turvassa maan sisässä. Pääsen näistä iloitsemaan. Kuin myös toisessa paikassa olleita, jotka ehdin suojata verkoilla.

Tulipa Apricot Impression

Oranssi eli Apricot Impression on kuin Pinkin sisar. Ehkä onkin, en tunne heidän kasvimaailman sukulaisuussuhdettaan. Muuten samanlainen, mutta terälehdissä on hennon oranssi vivahde.

Tulipa Orange Emperor

Terassin vieressä kasvaa kaksi Orange Emperoria. Nämä olen istuttanut 2014, joten pidän suurena saavutuksena, että näin monen vuoden jälkeen yhä nousee ja  kukkii kaksi kappaletta. Saavutuksesta lienee turha puhua, sillä kovin paljon en ole osannut näiden tulppujen selviytymiseen vaikuttaa.

Tulipa Carnaval de Nice

Vasenrinteessä kasvoi lukuisia komeita tulppaaneja muutama kevät sitten. Taantuivat melkein kaikki. Kokeilin jopa kukkineiden sipulien ylöskaivuuta ja uudelleen istutusta. Kova homma vaatimattomaan lopputulokseen nähden. Se sipuli, joka on kerran istutettu, pysyköön maassa. Jollei jaksa enää kukkia, olkoon kukkimatta.

Pari vuotta sitten istutettu Carnaval de Nice innostui kukkimaan uudemman kerran ja tällä kertaa jopa ensimmäistä komeammin, vaikka vähemmällä määrällä. 

Tulipa Showcase

Viime syksynä istutetut tulppaanit ovat nousseet kiitettävästi. Sen sijaan syksyn 2019 sipuleita on ikävä. Pahaa pelkään, ettei esimerkiksi ainuttakaan Queen of Nightiä tänä keväänä näy. Eikä kyllä monia muitakaan.

Tulipa sylvestris

Metsätulppaanit ovat vasta aloittamassa kukintaansa. Viime keväänä ne ehtivät kukkaan sen verran myöhään, että alapihalla Mustilanhortensia oli jo lehdessä. Yhdistelmä oli minusta kaunis. Kuvan sylvesterit kasvavat Pikkupuutarhan Kriikunapenkissä, jossa kevätkaihonkukkien lisäksi scillojen lehdet antavat rehevän taustan hoikille metsätulppaaneille.

Valkoiset Purissima ja lilat Shocaset

Kyykkyperspektiivistä katsottuna tulppaaneja näyttää olevan todellisuutta enemmän. Runsaimman vehreyden näkymään tuovat laukkojen lehdet. Nuppujakin on jo niiden keskellä nousemassa, joten kohta Bermudassa keikkuu hennoissa varsissa liloja palloja. Luultavasti joudun kellastuvia laukanlehtiä leikkaamaan, ennenkuin alueella kasvavat perennat pääsevät riittävän peittäviin mittoihin.

Jokaiselle jotakin

Postauksen viimeinen kuva tarjotkoon väriä joka makuun. Tai olkoon malliesimerkki päättämättömyydestäni sen suhteen, mitä mihinkin istutan. Tulppaanit, narsissit, helmililjat, kirjopikarililjat ja jouluruusukin kera rotkolemmikin tuolta löytyy. 

Tilaa löytyy kaikille. Olkaamme yhtä sopuisia ja sallivia, kuin kevään kukkaset.

Narskut ja niiden kaverit

Narcissus Flower Record

Monta vuotta olin täysin tulppaanien lumoissa. Parina syksynä törsäsin euron poikineen toinen toistaan erikoisempiin ja näyttävämpiiin tulppaaneihin. Riitti niistä iloakin. Kiersin kuvaamassa ja ihailemassa värikkäitä kaunottariani. En ole kovin ihastunut syksyisiin sipulitalkoisiin. Koko kesän aherruksen jälkeen, iltojen pimentyessä väsymys alkaa painaa hartioita ja into alituiseen kuopimiseen vähentyy. Viimeisen niitin tulppaani-innostuksen laimenemiseen pulttasi peurojen lisääntyneet vierailut puutarhassamme. 

Narsissit voisivat olla hyvä vaihtoehto tulppaaneille. Sanotaan, etteivät peurat ja jänikset syö narsisseja. Ainakaan yhtä innokkaasti kuin tulppaaneita. Olen istuttanut vuosien mittaan lukuisia erilaisia narskujakin. Kovin hyvin ne eivät ole meillä menestyneet. Syy voi olla istuttajassakin. Ehkä voisin jatkossa panostaa enemmän narskuihin.

Narcissus Bella Vista

Viime syksynä istutin muutaman rykelmän narsisseja lähinnä Pikkupuutarhan Muuripenkkiin. Mylläsin siellä muutenkin, joten oli helppo laittaa useampi sipuli yhteen paikkaan. Ei tarvinnut varoa perennojen juuria ja miettiä, minne saisin uppoamaan yhtä tai kahta useamman sipulin.

Kuviin liitetyt nimet olen ottanut sipulipussukoiden nimilapuista. Miksiköhän todellisuus ei siltikään vastaa kuvia? Ovatko kuvat silotellumpia vai torkkuuko sipulien pakkaaja linjastolla? Ehkä ei ole niin nokonuukaa, ovatko kuva ja nimi tarkasti ottaen pari. Toisaalta - itseäni toistaen - haluaisin tietää nimet oikein ja myös antaa muille oikeaa tietoa.

Narcissus Thalia

Täällä puutarhablogeissa on monia todellisia tietäjiä. En ollenkaan tykkää pahaa, jos virheitäni oikaistaan ja saan korjauksia kuvitelmiini. Kaikki jo tietävätkin, että Saaripalstan Saila saattaa tunnistaa jonkun kasvin kukan terälehtien asennosta tai lehdenkärjen kaartumisesta tiettyyn suuntaan. Olenkin antanut hänelle uuden tittelin "kasvimaailman Sir Attenborough" (mikä on naispuolinen vastine Sir-arvolle?). Jos olisin nuorempi, lähtisin opiskelemaan jotain kasveihin liittyvää alaa. Ihan vain siksi, että kasvien maailma on äärettömän mielenkiintoinen.

Narcissus Las Vegas - tai sitten joku muu

Kun on vuosien ajan kuopinut samoja istutuspaikkoja, ei enää sataprosenttisesti tiedä, mitä missäkin on. Varsinkin pienempiä sipuleita on kulkeutunut perennojen siirron yhteydessä mitä kummallisempaan paikkoihin. Siitä on iloa, mutta välillä se myös ärsyttää. Puutarhan rakentaminen ei välttämättä sovi pilkuntarkalle perfektionistille. Harvoin luonto toimii täydellisesti siten, kuin haluaisi. Joku ei kasva lainkaan ja joku taasen ylittää kaikki raja-aidat.

Toisilla on kadehdittava taito sommitella värejä ja muotoja yhteensopiviksi myös puutarhassa. Se ominaisuus minulta puuttuu. Joskus luontoäiti tekee päätöksiä puolestani ja laatii mukavia yllätyksiä. Ehkä narsissi Las Vegas ja kirjopikarililjat eivät ole paras mahdollinen väripari. Niin tai näin, minä tykkään.

Narcissus Westward

Useampi syksy sitten innostuin istuttamaan näyttäviä narsisseja. Walzia, Orangerya, Apricot Whirliä ja ties mitä hienoja nimiä. Silloin istutin myös useamman kappaleen kuvan Weswardia Kiemurapenkkiin. Muut ottivat ja lähtivät. Mikä minnekin ja mistäkin syystä. Luulin Westwardin ottaneen jalat alleen senkin - tai ei siis jalat vaan sipulin. Nyt yksi ainokainen on noussut ylös.  Olisihan se kiva ihastella samassa paikassa kukkivaa usean sipulin rykelmää, mutta harrasteliljapuutarhurina olen oppinut iloitsemaan pienistäkin asioista. Yksi on aina enemmän ja paremmin, kuin ei yhtään.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Narkuista on helppo ja lyhytkin matka siirtyä kirjopikarililjoihin. Varsinkin, kun ne Pikkupuutarhan Kriikunapenkissäkin kasvavat vieri vieressä. Kirjopikarililjoihin olen syvästi kiintynyt. Käsittämätöntä, miten taitava ja kekseliäs luontoäiti onkaan. Maalata nyt ruudukko kukan terälehtien pintaan. Onko luontoäiti ollut leikkisällä tuulella, vai onko hän kaivannut alustan laivanupotuspeliin? 

Kirjopikarililjan lehtien pongaistessa mullasta ilmoille, on näkymä  lähinnä kaitojen varsien sekasotkua. Hitaasti varsien lomassa alkaa näkyä myös nuppuaiheita. Aluksi tosin varret eivät tiedä, mihin suuntaan sojottaa, kunnes lopulta nuppu kaartuu kauniista kaula alaspäin valmiina muuttumaan vihreästä lilaksi tai valkoiseksi.

Ensin minulla ei ollut kirjopikarililjoja ollenkaan. Sitten yksi pussillinen ja nyt vähän siellä täällä. Osa on istutettu suunnitellusti tiettyihin paikkoihin. Osa on kulkeutunut muiden kasvien myötä muille alueille, kuten aiemmin totesin. Muutama vuosi sitten päätin hedelmäpuiden alustan olevan oivallinen paikka pikkusipuleille. Muuten nuo paikat saavat olla mulloksella. Akileijat yrittävät kiivaasti varastaa elintilaa hedelmäpuiltakin, mutta niitä olen systemaattisesti kaivanut pois. Tavallista lilakukkaista akileijaa riittää muutenkin liiaksi saakka.

Enimmäkseen olen istuttanut tavallista kirjopikarilijaa. Toisinaan myös mix-pusseja, joissa mukana on valkoisia. Pelkkiä valkoisia kirjopikarililjapusseja en ole tainnut edes nähdä. Tai sitten en vain ole huomannut. Ilmeisesti valkoisten osuus pusseissa on pieni, koska samanaikaisesti istutettujen joukosta harvoin nousee yhtä tai kahta enempää. Ehkä ne ovat arempiakin. Parhaiten ruutukuvio näkyykin liloista kukista.

Viime vuonna kirjopikarililjat kukkivat todella pitkään. Minulla niitä kasvaa erilaisissa olosuhteissa, mikä myös pidentää kukkimisaikaa. En usko, että kirjopikarililjoja voisi olla omassa puutarhassa liikaa. Siksipä aion istuttaa niitä tulevanakin syksynä lisää.

 

Levätään sitten myöhemmin

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Sää on hellinyt meitä ja tarjonnut puutarhaihmisille mahdollisuuden laittaa paikkoja kesäkuntoon. Olen mennyt  kaiken vapaa-aikani pihalla pää kolmantena jalkana. Sinänsä tarpeetonta hosumista, sillä vasta eletään toukokuun puoliväliä. Näitä aikoja ja hetkiä olen odottanut koko talven ja pitkään jatkuneen kolean alkukevään. Kun lämpömittari pongahti ylimaallisiin lukemiin, laajeni minun elämäni seinät vähintäänkin tontin rajojen mittaisiksi. Pihaovi on päivät selällään ja ikkuna yölläkin auki.

Hyasinthus 'Pink Surprise'

Ei ollut vaikea arvata, että lämpö räjäyttää puutarhan kukkimaan ja luonnon vihreäksi. Uutta ilmestyy mullan pintaan ja lehtien keskelle nopeammin, kuin nähdä ehtii. Koivujen hiirenkorvat kasvavat silmissä ja koristepuut ovat nupulla. Nyt on tyydyttävä pikaisiin kuvauskierroksiin, joiden annin voi sitten purkaa viimeistään syyspimeinä iltoina. Kuka ehtii tällaisina päivinä tietokoneen äärellä istumaan. Jokaisen blogissa olisi paljon mielenkiintoista ja kaunista nähtävää. Ei vain ehdi pitkiä lurituksia kommentoida, vaikka kuinka tahtoisi.

Hyasinthus Woodstock

Pienimmät sipulikukat jo lopettelevat antaen vuoron isommille. Hyasintteja en tainnut viime syksynä yhtään uutta istuttaa. Osa vanhoista nousee mukavan runsaina, joskin osa laihoina yksilöinä. Vaalenpunaista Pink Surprisea olen istuttanut useita lähekkäin toisiaan ja siksi ne näyttävät laihempinakin kauniilta. Woodstockin kanssa voisi jatkossa tehdä samoin.

Syyspenkin laukkojen seasta nousi yllättäen keltainen hyasintti. En muista sellaista tuohon paikkaan istuttaneeni, eikä tietoa löydy listoistakaan. Olisiko hyasintti siirtynyt muiden kasvien siirron yhteydessä? Se on jopa luultavaa.

Pergolan viereisessä vatukkalaatikossa on jo vuosia kasvanut yksittäinen hyasintti, sininen sellainen. Sitä tapaan ihailla ihan läheltä sen jännän värityksen vuoksi. Nuppuisena tämä hyasintti on tumman lila. Avautuessaan väri vaihtelee vaalean lilasta siniseen.

Vatukkalaatikko on saanut nimensä sen sisällä kasvavista tuoksuvatukoista. Oli helpompi rakentaa vatukkakasvustolle selkeät rajat kuin kaivaa kiinaan juurensa ulottaneet puskat pois. Leikkaan vatukat syksyllä aivan alas. Ne kasvavat joka kesä nopeasti täysimittaisiksi muodostaen näköesteen puistoon tai puistosta meille. Istutin metsän kaaduttua tontin rajalle muutaman tuijan, mutta ne eivät vielä vähään aikaa tarjoa näköestettä.

Erythronium californicum White Beauty - Rusokoiranhammas

Blogielämän myötä olen tutustunut lukuisiin uusiin kasveihin. Koiranhampaat kuuluvat niihin. Ilokseni ne näyttävät viihtyvän ja kukkivan. Viime syksynä istutin ensimmäisen rusokoiranhampaan, joka kukkii nyt yhdellä kukalla. Söötti kuin mikä. Se on muistettava merkitä tarkasti, etten Pikkupuutarhan Kivipenkkiä myllertäessäni vahingossakaan hukkaa valkoista kaunotartani. No, ehkä viime kesän myllerrykset Kivipenkissä hetkeksi riittivät.

Erythronium Pagoda -Koiranhammas

Keltaisia Pagoda -koiranhampaita on nyt kolmessa paikassa; Hortensiapenkin molemmissa päissä ja Kiemurapenkissä lähellä Kevätsuudelma -kirsikkaa. Koiranhampaiden pilkulliset lehdet on helppo tunnistaa niiden noustessa keväällä.

Androsace sempervivoides - Rusettinukki

Aika monta perennaa odottaa yhä istuttamista. Aika on mennyt monissa muissa hommissa. Mitä tahansa teenkin, kuljen harvoin suoraan kohteesta A kohteeseen B. Matkalla eksyn helposti kurkkimaan sinne tänne. Portaita ylös noustessani huomasin Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saamani rusettinukin, johon on ilmestynyt nuppurykelmä. 

Lakastuvat scillan lehdet meinasivat peittää rusettinukilta auringonpaisteen ja minulta tämän ilahduttavan löydön. Pikkusipulit eivät haittaa myöhemmin parhaansa esittäviä kasveja. Kädellä siirsin scillojen lehtiä sivuun. Pian osa niistä kuihtuu ja loput voi vaikka leikata pois.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehti pukkasi nuppunsa pikavauhtia, kuten muutama päivä takaperin epäilinkin. Otin kukista lähemmänkin kuvan, mutta unohdin siirtää nakkisormilla varustetun version kamerasta koneelle. Kukka katsoo aina nöyränä maata kohti, joten sen kunnolla nähdäkseen on sitä hellästi nostettava ylöspäin tai vastaavasti kuvaajan pitäisi kellahtaa kyljelleen maahan. Joskus toiste sitten.

Purlmonaria Blue Ensing - Tarhaimikkä

Vaahteravauvoja kitkiessäni löysin yllätyksekseni kuvan sinisen tarhaimikän. Istutin niitä vuosi sitten kaksi kappaletta Pikkupuutarhaan. Mielestäni huolellisesta istutuksesta ja kastelusta huolimatta taimet katosivat kesän aikana. Ajattelin, että paikka taisi olla sittenkin liian lämmin ja valoisa näille. Ehdin jopa unohtaa ne. Luultavasti toinen on heittänyt heipat, mutta onneksi tämä yksi on elossa ja kukkii. Aika hyvin se katoaa kevätkaihonkukkien sineen, vaikka imikän sininen onkin huomattavasti syvempi.

Jos ovat kasvit heränneet, sen ovat tehneet myös kaikenlaiset ötökät. Leppäkertut taiteilivat ruusuorapihlajan oksilla, mutta eivät suostuneet kääntämään kasvojaan kuvaajaa kohti. Kotiloita metsästin yhtenä iltana kymmenittäin etikkakylpyyn. Nostin Ferramol-astian pergolan kulmalle, jotta muistan ripotella rakeita kotiloiden suosikkipaikkoihin. Ja niitähän riittää.

Navettapiian puuhamaa -blogissa oli jo muistutus, että myös liljakukot ovat hereillä. Huomasin sen itsekin. Jopa kirjopikarililjojen lehdiltä löytyy rakkaudenhuumassaan parittelevia liljakukkoja. Saa olla tarkkana niitä lähestyessään, ettei esimerkiksi käden varjo saa ötököitä pudottautumaan maahan. Mustasta mullasta on tosi vaikeaa löytää selällään köllöttäiviä kukkoja. Karsastan ötököiden koskettamista paljain käsin. Liljakukkojen listiminen onnistuu ongelmitta. Ilo se on pienikin, kun musertaa rakastavaiset kerralla sormiensa välissä.

Fritillaria imperialis - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjojen kukkien avautuminen on viittä vaille ajankohtaista. Sään viileneminen ehkä pidentään kukintaa, toivottavasti niin. Keisarinpikarililjat ovat minusta kuin heavy-rokkareita. Tukka on juuri heilahtanut pystysuoraan ylös matkalla olalta toiselle tiukan kitarariffin pyörteissä. 

Oranssinpunaisia keisarinpikarililjoja katsellessani silmiini nousee aina espoolaisen Marketanpuiston lammen lähellä sijaitseva kukkula, jossa eräänä keväänä näin lukemattomia kukkivia keisareita. Kiva, että muualla nähdyt unelmat toteutuvat myös omassa puutarhassa. Ehkä ei yhtä runsaina, mutta kenties matkalla samaan.

Primula pruhosiniana - Suikeroesikko

Esikkojen kukkiessa olen ahertanut kasvimaan kimpussa. Kylvin lavakauluksiin salaattia, pinaattia, lehtikaalia, herneitä, mangoldia, porkkanaa, retiisejä, tilliä, ruohosipulia, kosmoskukkia ja istukassipuleita. Istutin esikasvatetut kesä- ja spagettikurpitsat sekä ruusukaalin. Kastelin kuivaksi käyneen mullan sekä ennen kylvämistä että kylvöjen jälkeen ja laitoin laatikoille harsot. Joltain tuollainen tehtävä käy ehkä käden käänteessä, mutta minulta meni useampi tunti. Kirjasin kylvöjen ja istutusten ohessa lajikkeiden nimet karttaani. Välillä istahdin tuolille miettimään, etenenkö ennakkosuunnitelman mukaan vai teenkö muutoksia. Jonkun verran tuli muutoksia.

Pariin lavakaulukseen istutin esikasvatettuja samettikukkia. Ne ovat viettäneet aikaa kellarissa. Pari kertaa olen nypännyt nuppuja pois, mutta nyt kehittyneet nuput ja avautuneet kukat saavat nauttia ulkoelämästä. Kylvin myös samettikukkien siemeniä varapenkin reunaan. Seurakseen ne saivat kehäkukkia ja ruiskukkia. Toivottavasti kesä suo runsasta kukintaa.

Istutusalueiden kanttaaminen odottaa yhä. Pian siihen hommaan pitäisi ehtiä tarttua, sillä rikkaruohot ja muhevaan multaan kurottava nurmi ovat keväästä yhtä innoissaan, kuin minäkin. Istuttamista odottavat mm. juurakoista kasvatetut syysleimut, punatähkät ja punakärsämöt. Niiden istuttaminen on helpompaa, kun suurin osa vanhoista kasveista on noussut. Vielä niin ei ole tapahtunut. Kaikki aikanaan.

Juuri nyt ei ainakaan pysähtyneisyydestä voi valittaa. Päinvastoin. Paljon tapahtuu ja nopeassa tahdissa. Koitetaan pysyä perässä ja pysähtyä välillä ihan vain nauttimaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille!