Jokohan kevätkeikunta tasaantuisi?

Tulipa Persian Pearl

 

Kevät on keikkunut sinne tänne. Soutanut ja huovannut kyllästymiseen saakka. Puutarhaihmisen mielestä sää voisi jo vihdoin ryhtyä etenemään lämpimämpään suuntaan. Olen aivan vakuuttunut, että kaikki puutarhani kasvit ovat tismalleen samaa mieltä. Talviturkit pois ja varpaat paljaiksi.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Sen verran hyvältä ennusteet nyt näyttävät, että toukokuun toisella viikolla pääsee jo normihommiin pihamaan kanssa. Sunnuntaiaamuna tyhjensin terassin ja pergolan. Kovin paljon en ole paikkoja vielä kesäasuun laittanutkaan, kun olen odottanut säiden lämpenemistä. 

Pesin puupinnat ja annoin täydeltä taivaalta paistavan auringon ne kuivattaa. Sen jälkeen öljysin. Iltapäivällä öljytyt pinnat olivat kuivuneet niin hyvin, että saatoin kantaa tavarat paikoilleen. Ehkä kohta voi alkaa kantaa kellarista joitain purkkeja talon seinustalle. Ainakin ruukussa jo viikon verran asuneet lukinliljat voivat hyvin jatkaa elämäänsä ulkosalla.

Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki

Puutarhassa en ole kovin paljon ehtinyt mitään tehdä. Yhtenä päivänä aloitin kanttausurien ylläpidon ja samalla kitkin istutusalueilta rikkaruohoja. Niitä ei vielä kovin paljon ollut. Jokunen voikukka oli jo voimissaan. Ja tietenkin nurmikko on innokas valtaamaan uusia alueita. Itse asiassa nurmikkokin alkaa kaivata kevään ensimmäistä leikkauskertaa.

Vinca minor - Pikkutalvio

Moni perenna on jo hereillä ja yhtä moni heräämättä. Viime kesänä siirrettyjen ja istutettujen kasvien tarkat asuinsijat eivät olet vielä iskostuneet takaraivoon, joten istutuskartta pitäisi olla kierroksilla mukana. Välillä tuntuu hölmöltä seisoa kukkapenkin äärellä miettimässä, että "jotain tuonne viime kesänä laitoin, vaan mitä ja mihin?" Tapaan laittaa jonkinlaisen nimikyltin tuoreille istutuksille, mutta viime kesänä olen selvästi ollut siinä asiassa hyvin hyvin hyvin laiska. Nyt se kostautuu. Onneksi listaihminen on kirjannut istutuksensa uskollisesti taulukoihinsa.

Anemone blanda - Balkaninvuokko

Balkaninvuokot ovat muuten varsin taitavia piiloutujia. Pilvisellä säällä ne menevät suppuun ja silloin niiden ohi voi kulkea huomaamatta kukan kukkaa. Vaan odotas, kun aurinko tulee esiin, avautuvat nämä vuokotkin paistattelemaan päivää. Olen istuttanut monen monta mix-pussukallista balkaninvuokkoja. Väreistä valkoista nousee pari-kolme, punaista yksi tai ei sitäkään. Loput ovat sitten sinisiä. Ne ovat myös muita värejä selvästi kestävämpiä.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Tuoksuorvokki on tosi sitkeä kaveri. Viime kesänä se levisi mukavasti. Nyt lumien sulamisen jälkeen kasvusto näytti surullisen ankealta, vaan sieltä ne taas versovat voimalla ja kukkivat suurella innolla.

Ficaria verna - Mukulaleinikki

Mukulaleinikki on pirteä poikkeus muuten varsin sinivoittoisessa kevätkukkijoiden kavalkadissa. Hyytävät yöt tai torstain lumikerros ei niiden nuppuja kiusannut. Yksi toisensa jälkeen on alkanut avautua. Olen parina keväänä siirtänyt pieniä mukulaleinikin tuppaita uusiin paikkoihin. 

Hyvin ovat kotiutuneet ja alkaneet jo kukkia. Nettikeskusteluissa mukulaleinikki on monen inhokki. Valtaa kuulemma liikaa alaa, eikä siitä pääse millään eroon. Minulla mukulaleinikki on ollut vuosikausia aika pienellä alalla. Kesäksi se katoaa lähes kokonaan isompiensa alle. En ole kokenut sitä haitalliseksi. Toivottavasti en koe tulevaisuudessakaan.

Gagea - Pikkukäenrieska

Pikkukäenrieska on suloinen pieni kukkakeiju keltaisessa kellohameessaan. Meillä sitä on ollut hyvin vähän ja muutamaan vuoteen en ole huomannut ainuttakaan. Mainitsin asiasta Saaripalstan Sailalle, joka antoi minulle pienen tuppaan. Hän asettui oitis olopihan Syreenipenkkiin asumaan ja kukkimaan. Siis pikkukäenriesta - ei Saila. Yllättäen löysin tänä keväänä pikkukäenrieskaa myös pikkupuutarhasta. Olisiko Sailan antama kutsunut kaverinsakin tänne?

Muscari

Siniset helmililjat ovat vihdoin ponnistaneet kukkansa ylös lehtiruusukkeen keskeltä. Pitkään ne siellä lymysivätkin odottaen sopivaa nousuhetkeä. Ruukuissa sisälle ostetut ja myöhemmin maahan siirretyt valkoiset 'White Magic' -helmililjat vasta kurkkivat aivan maan tasalla. Jospa lämpenevä sää saa nekin kurkottamaan ylemmäs.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjoillani on taatusti selkäsärkyä jatkuvista jumppatuokioista, joita kylmät yöt ovat niille aiheuttaneet. Joka aamu nämä töyhtötukat - vai mitä lie heavyrockareita - ovat varsi notkolla päät kohti maata. Päivän mittaan suoristuvat ryhdikkäiksi. Sunnuntai-illan säätiedotus lupasi puolen viikon tienoille jopa +19 asteen lämpötiloja, joten nuppujen avautuminen lähestyy.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Koristekirsikan nuput ovat olleet poksahtamaisillaan jo useamman päivän. Onneksi ovat malttaneet pysyä supussa, ettei pakkanen ole niitä liikaa puraissut. Toivottavasti nuput eivät ole vaurioituneet. Myös omenapuiden valmistautuminen kukkimiseen on jo alkanut. Nyt vain kaikki sormet ja varpaat pystyyn toivomaan, että tänä vuonna kukinnan aikaan lämpöä riittäisi pörriäisten liikkeelle saamiseksi.

Kimalainen ahkeroimassa Beth Evansissa 1.5.

Lauantai kului Ukkokullan äidin asunnon tyhjentämisessä. Iloksemme suvun nuorempi polvi tarttui aktiivisesti toimeen ja valmista alkoi tulla. Jälleen kerran kävi selväksi, kuinka ihmisillä on kodeissaan kaikki tarvittava, eikä menneiden sukupolvien esineille ole käyttöä. Jokainen ottaa itselleen vain mieluisan esineen tai pari muistoksi edesmenneestä ihmisestä tai häneen liittyvistä tapahtumista. Kaikelle muulle on keksittävä uusi sijoituspaikka. Suuri osa lähti sentään kierrätykseen, mutta paljon meni myös roskiin. 

Tämä herättää ajatuksia ja ehkä myös vaikuttaa omien tavaroiden säilömiseen. Mikä on itselle tärkeää ja rakasta, on toisille merkityksetöntä. Mitään emme saa mukaamme täältä viimeisen kerran lähtiessämme. Ehkä tavaroiden keräämisen sijasta on parempi panostaa ihmissuhteisiin ja elämästä nauttimiseen.

Aurinkoisia hetkiä viikkoonne!

Luminen pakkasaamu

Primula elatior - Etelänkevätesikko

 

Johan avautui ikkunasta järkyttävä näky torstaiaamuna. Pakkasta -3℃ ja lunta maassa. Ei nyt sentään lumikolaa tarvinnut kellarista hakea. Kyse ei ollut pelkästään pakkasen muodostamasta kuurasta, vaan ihan taivaalta sitä lunta oli satanut.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Omalla tavallaan kevätkukkien, väriä näyttävien nuppujen ja valkean lumen yhdistelmä oli kaunista. Vaan kyllä sen katseleminen kylmäsi niin sydäntä kuin varpaitakin.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Lila tarhakylmänkukkakin oli kumartanut päänsä kuin etsiäkseen turvaa ympärillä kasvavista scilloista. Sitä katsellessa mieleen nousi luontodokumenttien pingviiniyhdyskunnat, jotka painautuvat toinen toisiaan vasten suojautuakseen jäälakeuden yli puhaltavalta tuulelta.

Tulipa Persian Pearl

Tulppaanisöpöläisetkin taisivat manata mielessään aikaista heräämisestään. Kenties ne ajattelivat, että ensi keväänä noustaan myöhemmin. Mitäpä kiirehtiä tällaiseen puutarhaan, jossa karvahatulle on käyttöä toukokuussakin.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjat ovat harrastaneet tänä keväänä joogaa varmaan kyllästymiseen saakka. Harva se aamu niiden latvukset nuppuineen nuokkuvat maata kohti. Päivän lämmetessä ne suoristavat urheasti selkänsä. Kunpa niillä riittäisi turnauskestävyyttä siihen saakka, kunnes lämpöä riittää aamusta alkaen ja saavat seistä suorana avaamassa nuppunsa.

Pakkasyöt eivät suinkaan vielä loppuneet. Myös tänään, perjantaiaamuna mittari näytti -3℃ ja sama jatkuu ainakin pari seuraavaa yötä. Sen jälkeen näyttää hieman lupaavammalta. Ehkä kohta voi siirtää jääskrapan ja lumiharjan pois autosta. Ja hanskat takintaskusta kesäsäilöön.

Helmililjat ja pystykiurunkannukset

Naapurikylässä lunta ja rakeita satoi perjantaina puolenpäivän aikaan taivaan täydeltä. Maahan se ei enää sentään jäänyt. Ystävän suojaisassa pihassa kirsikka on yhtä vaaleanpunaista kukkapilveä.

Jos jaksaa luonto pinnistellä kylmyyttä vastaan, emmeköhän me ihmisestkin jaksa.
Ystävät, lämpimämpää viikonloppua teille kaikille!

 

Uusia asukkaita puutarhaan tulossa

Pel. Estrelle Appleblossom

 

Saksalaisesta liiteristä ostamieni juurakoiden lisäksi puutarhaani on jonottamassa muitakin uusia asukkaita. Ihastelin pitkään Viherpeukaloiden kuvastossa jouluruusu 'Anna's Rediä'. Lopulta tein tilauspäätöksen. Muutamassa blogissa on jo ollut tämän kevään kuvia Anna's Redin avoimista kukista. Olen tyytyväinen ostokseeni, jonka kaivan maahan heti säiden parannuttua.

Kasvikuvat Viherpeukaloiden nettisivulta.

Samaan pakettiin otin 'Constant Wattez' -saksankurjenmiekkaa (3 juurakkoa) ja 'Peaches and Dreams' -tarhasalkoruusua (5 juurakkoa). Paketti saapuikin viikolla. Jouluruusun taimi on isokokoinen ja hyväkuntoinen. Salkoruusut ja saksankurjenmiekka olivat juurakoina, jotka laitoin ruukkuihin kasvattamaan juuria.

Kuva Puutarhanikkareiden nettisivulta.

Austin-ruusujen kauneuteen on vaikea olla ihastumatta. Yksi Pilgrim minulla jo oli, mutta se otti ja kuoli. Todennäköisesti valitsin sille väärän paikan. Kevätmessuilla ihastelin Puutarhanikkareiden Austin-ruusupurkkeja, vaan en silloin vielä tehnyt ostopäätöstä. 

Tässä yhtenä päivänä kävin moikkaamassa isää hoivakodissa. Kotimatkalla eksyin Puutarhanikkareiden Lommilan myymälään, jossa Austin-ruusujen ohi ei vaan voi kulkea. Vaihtoehtoja oli useita. Hetken pyörittelyn jälkeen päädyin oranssikukkaiseen Lady of Shalottiin. Istutuspaikkaa en ole vielä sataprosenttisesti lyönyt lukkoon. Katsotaan, kumpaan ehdokkaasta päädyn.

Kuva Viherpeukaloiden nettisivulta.

Viikko sitten pähkäilin ihan ääneen täällä blogistaniassakin uuden puun tai parin hankkimista. Turha asioita on oman päänsä sisälle säilöä. Puuasian kirjaaminen "mustana valkoiselle" toi runsaasti uusia näkökulmia ja ideoita. Sain teiltä lukijoilta hyviä kommentteja, joista jo yksi lähti toteutukseen. Tilasin Viherpeukaloilta punalehtisen isopähkinäpensaan. Puu se ei ole, mutta sopii hyvin ajattelemaani tarkoitukseen kasvaessaan 3-5 -metriseksi.

Iris reticulata 'Harmony'

Pari viikkoa sitten kipaisin naapurikunnan rautakaupassa ostamassa purkin Trico Gardenia, jolla yritän torjua peurojen ruokailuintoa puutarhassani. Pihamyymälään minulla ei ollut minkäänlaista asiaa, mutta oven läpi näin siellä olevan jo joitakin perennoja. Pakkohan ne oli käydä katsomassa. Hyvä niin, sillä pottien joukossa oli kaipaamiani tuoksumataraa ja japaninakileijaa. 

Tuoksumataraa sain vuosia sitten aivan ihanassa bloggarien kesätapaamisessa (13.6.2015)  Elämää Paratiisinpalasessa -blogin Lauralta. Kasvi viihtyi ja rehevöityi, mutta ei sitten tykännytkään alueemme uudistuksen myötä muuttuneista olosuhteista. Netistä luin, että tuoksumatara on silmälläpidettävä laji. Tämä tarkoittaa, että lajin elinympäristöt ovat uhattuina tai vähentyneet. 

Japaninakileijaa taasen olen ihaillut Hiidenkiven puutarhassa -blogissa. Aina välillä olen sekä tuoksumataraa että japaninakileijaa puutarhamyymälöissä etsinyt, joskaan en kovin aktiivisesti. Nyt sitten osuivat eteen molemmat samalla kertaa.

Siemenestä kasvattamani salkoruusu menehtyi talvella 2021.

 
Kylvin helmikuun lopulla kolmea erilaista salkoruusua: Champagnea, Chaters Doublea ja Carnivalia, joista viimeinen ei itänyt. Neljä Champagnea ja kaksi Chaters Doublea odottaa istutusta vankkoina taimina kasvarissa. Salkoruusut saattaisivat jo selvitä maahan istutettuinakin. Onhan parissa penkissä vuosi sitten istutetut salkoruusutkin heränneet. Odotan kuitenkin, että muutkin perennat nousevat nähdäkseni paremmin uusille sopivat istutuspaikat.

Mantelityräkki 1.6.2020 - Siirron jälkeen menehtynyt

Mantelityräkinkin sain tilattua menehtyneen tilalle. Vielä en tiedä, koska kasvi tulee. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa.

Herukkaperhonen? Vai joku muu?

 
Tällainen perhonen lennähti muutama päivä sitten alapihan portaalle. Selasin "Amiraali ja neitoperho" -kirjaa löytääkseni perhoselle nimen. Herukkaperhonen osuu mielestäni lähimmäksi. Sen siivet ovat normaalistikin hiukan repaleiset. Tämä yksilö näytti ylipäätään vähän huonokuntoiselta.

Edellisvuoden tete-narsissit kukkivat naapurin aidan edessä.

Kylvin kurpitsat ja kesäkurpitsat esikasvatukseen vappupäivänä. Vuosi sitten kevät oli pitkään kolea. Toukokuun puolivälin jälkeen saattoi jo kylvää lavakauluksiin harsojen alle kesäkukkia itämään. Kurpitsantaimien istuttaminen lavakaulukseen meni touko-kesäkuun vaihteeseen.

Nyt jännätään, koska tämän vuoden hyötykasvit voivat muuttaa kasvihuoneeseen ja koska pääsemme tekemään suorakylvöjä kasvimaalle.

 
Viime öinä kasvihuoneessa on ollut pakkasta alimmillaan -3.4℃. Yölämpötilat vaihtelevat pilvisyydestä riippuen. Pakkasöitä luvataan jatkossakin. Aurinkoa ja lämpöä meistä jokainen tietenkin toivoo. Eikä pelkästään itsemme vaan myös kasviemme vuoksi.

Kotilotkin ovat jo hereillä, joten niitä kannattaa nyt kerätä ahkerasti. Samoin liljakukot ovat liikenteessä. Kolme sellaista olen löytänyt kirjopikarililjoista. Kohtasivat tiensä pään sormieni välissä.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Lämpimämpiä päiviä ja kivoja kohtaamisia puutarhoissanne toivottaen!

Tervetuloa toukokuu!

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Kesäisen lämpimät päivät vaihtuivat enemmänki normaaliin, suomalaiseen koleuteen. Vesisateitakin on tullut, lähinnä iltaisin ja öisin. Täällä etelässä olikin jo kovin kuivaa. Sateet on otettu vastaan tyytyväisyydellä. Luonto kiittää aivan selvästi vihertymällä kiihtyvällä vauhdilla.

Corydalis solida - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannukset kukkivat runsaina. Niitä ei viileys haittaa. Päinvastoin, kukinta ei ole niin nopeasti ohi. Pinkki Beth Evans on lisääntynyt hienosti. Lukuisia uusia taimia on siellä täällä. Tulevina vuosina tulee niiden vuoro kukkia. Samoin lilakukkaista pystykiurunkannusta on mitä omituisimmissa paikoissa. 

Ehdin jo ihmetellä, kun viime kesänä istuttamastani sinisestä Porcelain Blue:sta ei näy vilaustakaan. Sitten eksyin Saaripalstan Sailan juttuun (6.1.2022), jonka kommenttikentässä hän toteaa Porcelain Bluen olevan safiirikiurunkannus ja se kukkii vasta keskikesällä. Ilo on siis vielä edessä. Toivottavasti kaveri on hengissä.

Primula elatior - Etelänkevätesikko

Kesällä 2021 siirsin etelänkevätesikon Pikkupuutarhan Harkkokäytävän puolelle. Siirto oli esikolle mieluinen. Se on rehevöitynyt merkittävästi ja kukkii runsaana. Kasvuston ollessa tässä vaiheessa vielä aika matalaa, esikon kukat näkyvät keittiön ikkunasta katsoessa. Tämä sivuseikalta kuulostava asia on suuren suuri ilo.

Primula - Esikko

Sain vuosi sitten Lappalainen etelässä -blogin Nilalta useita esikoita. Osassa kukinta oli jo ohi, joten näitä istuttaessa en voinut ryhmitellä niitä värin mukaan. Pikkupuutarhan Kivipenkissä valkoinen aloitti ensimmäisenä kukintansa.

Primula - Esikko

Valkoisen viereen on osunut punakukkainen, joka avaa pian nuppunsa.
Kuten kuvasta näkyy, vaahteravauvoja on odotettavissa. Noita "neniä" on joka paikassa. Näyttävät kuivilta ja elottomilta, mutta niin vain aloittavat kasvu-uransa ajatusta nopeammin. Meikäläisellä on kohta pysyvät surureunat kynsien alla joka kerran ohi kulkiessani kymmenen ensimmäistä vaahteravauvaa kitkettyäni.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Koiranhammas on niitä kasveja, joista en ennen blogielämää tiennyt mitään. No, monen muun kasvin lisäksi. Ensimmäisten istutuksesta ei vielä kauaa ole. Keltakukkaiset Pagodat ovat kotiutuneet kivasti. Rusokoiranhammas ja White Beauty sen sijaan tuppaavat ottamaan hatkat yhden kukinnan jälkeen.

Dicentra formosa - Pikkusydän

Pikkusydämen päätä ei pahemmin palella. Se on joka vuosi ensimmäisten herääjien joukossa. Nuppujakin on jo runsaasti esillä. Pikkusydän on tehokas leviämään ja valtaamaan tilaa. Ainakin meillä. 

Meillä on sisäänkäynnin vieressä vajaan metrin pituinen kapea kaistale, jossa ei oikein mikään viihdy. Syitä osaan luetella useita ja todennäköisesti liuta sellaisia, joita en edes tiedä. Taidan kokeilla, josko paikka kelpaisi pikkusydämelle.

Luin Luontoportti.fi:stä, että pikkusydämen siemenissä on rasvalisäke (elaiosomi), mikä houkuttelee muurahaisia, jotka taasen levittävät siemeniä. Myös sen hauras juurakko saattaa helposti jakaantua ja kulkeutua puutarhatöiden yhteydessä uusille alueille.

Lamprocapnos spectabilis (Dicentra spectabilis) - Särkynytsydän

Kiemurapenkin särkynytsydän on niinikään heräämässä. Viime vuonna istutin samaa kasvia yläpihan Makkaripenkkiin luettuani särkyneensydämen viihtyvän myös varjoisemmassa paikassa. Vuodentakaiset istutusten paikat eivät ole vielä kunnolla iskostuneet muistiini. Niinpä en pihakierroksilla kaikkia muista edes etsiä. Yllätyksiä on siis odotettavissa. Joko iloisia tapaamisia tai surullisia hyvästejä.

Clematis alpina 'Purple Dream'

Tuoreimmassa OmaPiha-lehdessä (3/2023) on kiinnostava kirjoitus "Kasvien nimistä". Saila Roution eli meille tutun Saaripalstan Sailan teksti valaisee selkeästi kasvien tieteellisten nimien syntyä ja rakennetta. 

Vähänkin enemmän kasvien kanssa touhutessa törmää väkisinkin tieteellisiin nimiin. Kesäkukkaostoksilla selviää ostamalla sinisiä orvokkeja ja valkoisia petunioita. Mutta perennakauppaan lähtiessä on jo hyvä tietää, onko hankkimassa Geranium pratensea (kyläkurjenpolvi) vai Geranium sanguineumia (verikurjenpolvi). Vielä enemmän tieteellisten nimien vähäisestäkin osaamisesta on iloa ja hyötyä vieraillessa ulkomailla puistoissa, puutarhoissa ja kasvimyymälöissä. Myös monissa siemeniä ja kasveja myyvissä verkkokaupoissa tiedot on löydettävissä tieteellisillä nimillä.

Kotimaisissa taimimyymälöissä voi aina kysyä. Jos vain myyjän löytää ja jos myyjä on muutakin kuin "mä oon vaan täällä töissä". Puutarhaharrastaja pärjää kyllä ilman tieteellisten nimien tietämystäkin. Itse koen saaneeni tieteellisten nimien opettelusta runsaasti hyötyä. Seurustelen joka vuosi kuukausitolkulla kasvien kanssa. Aika kiva tuntea kaverinsa nimeltä, eikä viitata jutuissa esimerkiksi "siihen punakukkaiseen matalaan kukkaan Harkkokäytävän vasemmassa nurkassa 20 cm sinikämmenestä sisäänkäyntiin päin".

Clematis 'Multi Blue'

Joka kevät riittää jännittämistä, miten kärhöt ovat selvinneet talven yli. Alppikärhöjen tyvet suojasin verkoilla, jotta jänikset eivät pääsisi niitä syömään. Näin takaan kukinnan tälle keväälle. Vuosi sitten siniselle alppikärhölleni kävi juuri niin köpelösti, että talttahampaat napsivat sen tyvestsä poikki. Jäi kevätkukinta sen osalta väliin ja syyskukintakin oli erityisen vaatimatonta.

Jalokärhöjä en ole suojannut. Niinpä niistä valtaosa on napsittu poikki. Jalokärhöt versovat vuosittain maasta, joten maanpäällisten osien menetys ei merkitse koko kärhön ja sen kukinnan menetystä.

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Tulikuusama herää aina aikaisin. Siinä on ollut vihreitä versoja jo viikkoja. Lämpimien säiden myötä versot lisääntyivät ja kasvoivat. Vielä on tietenkin matkaa koko aidalla kasvavan köynnöksen kesäiseen oloasuun.

Lonivera per. 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

Ruotsinköynnöskuusama on myös valmiina lähtöön.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Samoin yläpihan Pikkupuutarhan koreaköynnöskuusama on jo pitkään kasvatellut uusia versojaan.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjat eivät ole olleet moksiskaan talvesta. Päivänliljapenkin Rubrissa nuput ovat jo pitkällä. Kunhan aurinko ja lämpö palaa meidän nurkille, näiden kukinta etenee.

Fritillaria imp. - Keisarinpikarililja

Iloisimpia yllätyksiä on olopihan Syreenipenkissä vuosikausia kasvaneiden keltaisten keisarinpikarililjojen nuput. Ovat kyllä nousseet uskollisesti kevät toisensa jälkeen, mutta kukkimaan eivät ole ryhtyneet. 

Yritin etsiä tietoa, milloin tämä olisi kukkinut, jos on kukkinut? En vain löytänyt. Olen lisännyt kuvia tallentaessani kansioiden nimeämistä yksityiskohtaisemmaksi helpottaakseni jonkun tietyn kuvan etsimistä. Vanhoihin kuviin uudistus ei tietenkään ulotu nyt, tuskin koskaan.

Mahonia

Mahonia sai talvella ylleen kasapäin lunta. Osa oksista makasi mahallaan pitkälle kevääseen. Kaikkia oksia en lumimäärän vuoksi suojannut kevätahavaa vastaan. Mitäpä olisi hyödyttänyt levittää vihreitä harsoja hangelle? Joinain keväinä mahoniat ovat olleet täynnä ruskeita lehtiä, jonka vuoksi olen pelännyt menettäväni puskat kokonaan. Blogiystäviltä olen saanut neuvoksi leikata kuolleet oksat pois. Hyvin ovat elpyneet ja vehreytyneet. Tänä vuonna vaurioita on aika vähän. Kukkanuppujakin näissä jo on.

Huhtikuuta saatiin viettää aurinkoisissas ja osin jopa kesäisen lämpimissä säissä. Parhaimmillaan mittari näytti puolen kuun tienoilla +19℃. Kuivuus alkoi jo vaivaamaan. Viimeisen viikon aikana vettä on saatu sopivasti vihreyttämään ja vehreyttämään maisemaa.

Vapun alla sää muuttui suorastaan kylmäksi. Vappuaattona vettä vihmoi taivaalta, tuuli kovaa ja puuskissa vielä kovempaa. Lämpömittari jäi koko aattopäivän alle +5 asteen. Puutarhatöitä olisi, mutta välillä on hyvä hengähtää.

Loista kevätaurinko,
lämmitä jo maa,
kevään ensi kukista,
niin paljon voimaa saa.

 

Matka kohti kesää jatkuu.
Tervetuloa toukokuu!