Maaginen 10.6. ohitettu onnistuneesti

 
Vanha kansan ohjeen mukaan ennen kesäkuun 10. päivää ei kannata laittaa kesäkukkia. Tuota ohjetta en ole noudattanut ikikausiin. Toukokuu on ollut meidän nurkilla useimmiten niin lämmin, että jo äitienpäivän aikaan kesäkukat ovat pärjänneet kaikkein arimpia lukuunottamatta ulkona hyvin. Ja hyötykasvitkin selvinneet lämmittämättömässä kasvarissa toukokuun viimeisestä viikosta lähtien ongelmitta. Tänä keväänä lämpöä on saatu hidastetusti. Etenkin öisin on ollut koleaa. Lauantaivastaisena yönä meidän alapihalla mittari painui alimmillaan +1.5 asteeseen.

Vihdoin maaginen kesäkuun 10. on ohitettu. Jokohan voisi huokaista helpotuksesta ja siirtyä ihan käytännössä kesään.

Prunus serrulata 'Royal Burgundy' - Japaninkirsikka

Kuluneella viikolla minusta tuli onnellinen japaninkirsikan omistaja. Olen ihastellut sitä jo edellisenäkin kesänä Saaripalstan Sailan blogissa. Kävin läpi lähiseudun taimimyymälöiden tarjontaa, ettei tarvitse turhan päiten pitkin pääkaupunkiseutua ajaa. Espoon puolelta kaunotar löytyi. Myyjä sanoi sen olevan heidän viimeisensä. Ensin ei meinannut edes löytyä, kun tuuli oli kaatanut ainokaisen muiden kasvien joukkoon. Sieltä sen pelastin ja kotiin kuskasin.

Magnolia stellata 'Susan' - Tarhamagnolia

 
Kuten tavallista, yhden uuden kasvin ostaminen johtaa pihalla "tuolileikkiin". Jonkun on muutettava uuden alta toisaalle. Niin kävi nytkin. Liian kuivassa paikassa ja varmaan siitä syystä huonossa hapessa elelevä magnolia Susan sai lähtökäskyn Pikkupuutarhan Kriikunapenkistä ja tilalle muutti Royal Burdungy. 

Saila totesi postauksensa kommenttiketjussa magnolian kaipaavan Kiinan vuoriston alarinteiden olosuhteita. Sellaisia paikkoja ei meidän pihalta löydy, mutta kuvittelen ja toivon alapihan Kaivoruusupenkin tarjoavan Kriikunapenkin paahteisuutta viileämmän asuinsijan magnolialle. Magnolia jää penkin itä-kaakkopuolelle ja saa osakseen enemmän aamuaurinkoa. Päivällä ja iltapäivällä se saa varjoa ja tuulensuojaa isoksi venähtäneistä juhannus- ja punalehtiruususta.

Corylus maxima purprea - Veripähkinäpensas

Ehdin istuttaa toukokuussa Kriikunapenkkiin, magnolian lähelle ostamani veripähkinäpensaan. Se on vielä aivan pikkuinen, niukin naukin 30-senttinen rääpäle. Saattaa olla hidaskasvuinen, mutta aikuisena se on 3-5 metrinen. Eli japaninkirsikan kaveriksi se ei käy. Lapio kouraan ja puskamuutto käyntiin. 

Veripähkinän uusi asuinsija on Vasenrinteen yläosassa. Paikka on lämmin ja siinä on veripähkinällä tilaa kasvaa joka suuntaan. Tuuli saattaa osua vähän liikaa, eikä kosteuttakaan taida olla riittävästi. Meidän tonttimme tarjoaa yhä enemmän kasville kuin kasville kuivuutta ja tuulta. Kaipa tässä on hissukseen valmistauduttava aavikko-olosuhteisiin ja hankittava kameli ja pari taatelipalmua.

Saxifraga - Patjarikko?

Istutin vuosi sitten syysomenan alle Niltalta saatua patjarikkoa. Selvästikään ei ollut rikoille suotuisa paikka monestakin syystä. Niinpä kaivoin ne ylös, jaoin ja istutin Pikkupuutarhan Kivipenkin reunaan riviin. Tilaa on enemmän tarjolla, multatila syvempi, eikä kasvit ole samalla tavoin vaarassa tulla tallotuiksi, kuten omenapuun tyvellä.

Rikkojen suhteen olen vähän ulalla. Minulta menevät sekaisin patjarikot, varjorikot, posliinirikot ja ihan kaikki rikot. Ehkä ehdin jossain välissä syventyä rikkojen elämään syvemmin. Nyt toivon puutarhani rikkojen viihtyvän uudessa paikassa. Oli nimi mikä tahansa.

Helleborus spp. 'Anna's red' - Jouluruusu

Kirjavalehtisen jouluruusun istutin Kriikunapenkkiin jo kuukausi sitten. Se sujahti kätevästi oikealla puolella jo pidempään asuneen jouluruusu Double Ellenin viereen. Taimi oli kivan kokoinen jo nettikaupasta saapuessaan. Se näyttää kotiutuneen hyvin, sillä uusia lehtiä on alkanut nousta tyvestä. Nuppuja ei ole näkyvissä, mutta hyvää kannattaa ilman muuta odottaa.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki

Tommolan tilalta tilaamani mantelityräkitkin on nyt istutettu Pikkupuutarhan Harkkokäytävän varrelle, pallohortensioiden lähelle. Kuvassa mantelityräkit ovat vielä poteissaan odottamassa istutusta. Kasvit oli todella hyvin pakattu ja saapuivat hyväkuntoisina. Kävin hakemassa ne heti postista, kun saapumisilmoitus tuli.

Toivottavasti nämä kaksi uutta kaverusta kotiutuvat puutarhaani ja viihtyvät monia vuosia. Mitä lie mokasin, kun edelliset mantelityräkit eivät selvinneet siirrosta alapihalta Pikkupuutarhaan? Tykkäsin niistä sen verran paljon, että olin valmis tekemään töitä uusia saadakseni. Pelkäsin jo, että on lähdettävä ajelemaan Leivonmäelle saakka. Ei tarvinnut, asia hoitui postitse.

Dodecatheon meadia - Vuorijumaltenkukka

Viime kuussa hihkuin täällä blogissa Vasenrinteen vuorijumaltenkukan onnistuneesta talven yli selviytymisestä. Nyt saan hihkua toistamiseen, sillä kadonneeksi luulemani vanhempi vuorijumaltenkukka ilmestyi Hortensiapenkissä kukkimaan. Missä lienee luurannut pari edellistä vuotta?

Popcorn 7.6.

Viime kesänä kylvin isoon piharuukkuun popcornia. Iti ja kasvoi hyvin, vaikka alussa oli vähän vahtimista. Linnut nimittäin kävivät nokkimassa popcorneja mullasta ja levittivät samalla multaa ja lehtisilppua pitkin patiota. Nyt laitoin heti aluksi harson ruukun päälle. Sen suojissa popcornit pääsivät itämään.

Popcorn 9.6.

7.6. otetun kuvan jälkeen totesin, että eiköhän popcornit jo pärjää ilman harsoakin. Tuskin linnut enää ovat kovin kiinnostuneita, kun taimet ovat jo mukavasti kasvussa. Harsoa oli nokittu ja riivitty hahtuviksi pitkin terassia, joten purkki näytti minusta paljon paremmalta ilman harsoa. Korvasin harson varmuuden vuoksi verkolla, joka ei ihan koko ruukun ympäri ylettynyt.

Perjantaiaamuna näkymä oli sitten aika surkea, kuten kuvasta näkyy. Illalla sohvalla istuessani näin harakan olevan ruukun kimpussa.

Popcorn 10.6.

Lakaisin mullat pois patiolta, mutta jätin ruukun myöhemmin siivottavaksi. Harakoilla taisi olla perjantai-iltana leffailta tiedossa, kun viimeisetkin popcornit oli käyty napsimassa. Lauantaiaamuna terassille menijä kohtasi myllätyn mullan ja viimeisetkin versot pitkin lattiaa nakeltuina.

Popcorn-pussissa on edelleen runsaasti jyviä kylvettäväksi. Jääköön tältä kesältä popcorn-istutukset tekemättä. Harakat saavat keksiä muuta huvia ja pureskeltavaa leffailtoihinsa. Minun popcorn-paistopisteeni sulkeutui.

Allium ursinum - Karhunlaukka

Kesällä 2020 Makkaripenkkiin istutettu karhunlaukka on edelleen elossa ja hyvävointinen. Parhaillaan se lykkää nuppuja. Kuten jo aiemmin totesin, tontillamme varjopaikkoja ei juuri ole. Makkaripenkki on niitä harvoja paikkoja, joissa voin edes kuvitella jonkun varjokasvin voivan menestyä. Aina ohi kulkiessani olen syystäkin hyvin iloinen nähdessäni karhunlaukan ja muut alueelle keräämäni varjokasvit.

Papaver orientale - Idänunikko

Kesän etenemisen huomaa selvimmin eri kukkaryhmien vauhdilla avautuvista nupuista. Sipulikukkien aikaan tuntuu, että vielä on ikuisuus perennojen heräämiseen. Hups vain ja siellä sipulikukkien seassa nousee unikko jos toinenkin. Yhtä vikkelästi niiden palluraiset nuput nousevat pitkien varsien päihin nuokkumaan. Ja sitten voikin tarkasti kuunnellen havaita pientä poksahtelua, kun nupuista esiin työntyvät silkkipaperin ohuet terälehdet suoristavat ryppyjään.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Molemmat tuurenpihlajani, alapihan Syyspenkissä ja yläpihan huoltopihalla asuva, ovat aloittaneet kukinnan. Kukat ovat ruokalautasen kokoisia ja tänä vuonna niitä on entistä enemmän. Kesällä 2019 istutetut puut ovat saaneet pituutta ja leveyttä kivasti. Minusta puu on aika nopeakasvuinen.

Tuurenpihlajaa ei syyttä kutsuta Pohjolan palmuksi. Sen oksat suurikokoisine ja siroine lehtineen taipuvat kauniisti ihmisen pään ylle. Parasta tuurenpihlajassa on sen loistava oranssinpunainen ruskaväri. Sen lisäksi tämä puu ansaitsee tulla ihailluksi koko kasvukauden.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Jatkamme kesäkuun merkeissä. Kivaa viikkoa kaikille!

 

Haagan rhodopuistossa

 

Torstain suunnitelmissa oli meno muualle, mutta aamun lehdessä oli juttu Haagan alppiruusupuistosta. Siis muutos suunnitelmiin. Olen käynyt Haagan rhodopuistossa ennenkin. Aina se säväyttää yhtä paljon. Tänä vuonna rhodojen kukinta ei ole ehkä yhtä runsasta, kuin joinain aiempina vuosina ja paljon oli nuppuja vielä avautumatta. Kylmyys lienee osasyynä.

Porukkaa oli paljon. Leveille käytäville mahtui hyvin, mutta kapeammilla pitkospuilla tuli ajoittain ohitusongelmia. Linnunlaulun sijasta oli kuunneltava ihmisääniä. Hankalinta oli löytää parkkipaikka, sillä osa kadunvarsipysäköinnistä on katutöiden vuoksi pois käytöstä. Illalla ja viikonloppuna joutuu varmasti kävelemään kauempaakin, mutta hyvässä säässä se ei liene ongelma.

Itse asiassa aloitimme kierroksen atsaleoista, mutta latasin kuvat isona ryppäänä ja blogger laittoi ne sitten eri järjestykseen. Haitanneeko tuo mitään?

Atsaleojen kukinta on juuri nyt runsaimmillaan. Monet atsaleat tuoksuvat, osa voimakkaastikin. Hajuaistini ei ole palannut, eikä ilmeisesti palaakaan. Oli keskityttävä ahmimaan kauneutta silmin ja niin sitten teinkin.

Räpsin kameralla enimmäkseen lähikuvia välttääkseni muiden puistossa kulkijoiden ikuistamisen. Oman pihan kaksi atsaleaa ei taida kukkia tänä vuonna ollenkaan. Pihani ei tarjoa kovin hyviä olosuhteita atsaleoille. Onneksi on Haagan rhodopuiston kaltaisia paikkoja, joissa voi käydä tankkaamassa kauneutta sydämensä kyllyydestä.

Alppiruusupuistoretken jälkeen onkin tullut taas heiluttua lapion kanssa omassa pihassa. Se sopi, sillä olin poissa aurinkopaneelien invertterin asennusta tekevän sähkömiehen jaloista. Hänen työsarkansa vei koko pitkän päivän. Tarjosin kaverille kahvit päivän päätteeksi. Ammattitaidon lisäksi oli muutenkin tosi mukava kaveri.

Taas on viikonloppu vuorossa. Sääkin näyttää vihdoin lämpenevän. Jo on aikakin. Etenkin yölämpötilojen soisin nousevan, sillä kasvarissa on yöaikaan nippanappa +3 astetta.

Kivaa viikonloppua kaikille!

Se on kesä nyt

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Viime päivien kärvistely tai enemmänkin värjöttely kylmyydessä ei niin haittaa, kun kuitenkin puutarhassa kukkii jos jonkinlaisia ihanuuksia. Viileydessä on myös positiivinen puolensa, kun useimpien kasvien kukinta kestää tavallista pidempään. 

Koristeomenapuista Royalty on jo lopettamassa ja Aamuruskollakin on varmaan viimeiset vaaleanpunaiset hattarapilvipäivät jäljellä. Sen sijaan alapihan Musta Rudolf vasta avasi kukkansa. Pikkuinen puu on pullollaan kukkia. Musta Rudolf säilyttää tumman tyylinsä keväästä syksyyn. Parhaillaan kukkatulva korostaa puun tummasväyisiä lehtiä. Syksyllä koko puu hehkuu viininpunaisena.

Camassia leichtlinii caerulea - Tähtihyasintti

Sininen tähtihyasintti ei ehkä ole paras mahdollinen väripari Musta Rudolfin viininpunaiseen yhdistettäväksi. Syyssipuleita maahan tunkiessa päähuomio kiinnittyy yleensä siihen, mihin ne sipulit saa olemassa olevia perennoja liikoja kurittamatta laitettua. Silloin unohtuu väriparit ja hienot sommitelmat. Joiden suhteen en muutenkaan ole kovin taitava.

Geum coccineum - Tulikellukka

Kellukat ovat osoittautuneet helpoiksi ja kivoiksi perennoiksi. Siirsin kaikki kellukat muutama vuosi sitten Kiemurapenkistä Ruusupenkkiin. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska uudessa paikassa ne näyttävät viihtyvän hyvin. Kasvusto on rehevöitynyt ja kukinta on runsasta.

Geum 'Mai Tai' - Tarhakellukka

Mai Tai sopii hyvin tulikellukan kaveriksi. Kukkivat samanaikaisesti, sovussa vierekkäin. Taustalla lemmikkejä, joita on vähän joka paikassa.

Myosotis - Lemmikki

 
Muistan, kuinka vuosikausia sitten siirsin muutaman lemmikin tontin rajalta kukkapenkkiin. Siitä ne sitten aloittivat aluevaltauksen, joka jossain vaiheessa herätti huolta. Ajattelin, ettei kohta muuta mihinkään mahdukaan. Hyvin mahtuu. Kukinnan jälkeen lemmikkikasvusto muuttuu vähitellen ruskeiksi, jolloin riivin ne surutta kompostiin. Rapina vain  käy, kun siemeniä putoaa maahan takaamaan tulevien vuosien kukinnan. 

Joskus ennen koronaa ostin kevätmessuilta vaaleanpunaista lemmikkiä. Ihmeen hyvin se on pysynyt vaaleanpunaisena, vaikka ympärillä kasvaa sinisiä. 

Narsissien kukinta on jo auttamattomasti ohi tältä vuodelta. Syreenipenkin varjoisemmassa osassa muutama narsissi vielä kukkii lemmikkien ympäröimänä. Lemmikillä on puutarhassa vähän samanlainen rooli, kuin harsokukalla leikkokukkakimpussa. Keventää ja kehystää isompien kukkien olemusta.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Arovuokko on yksi alkukesän lempikukistani. Kukinnan jälkeen olen siirtänyt joitakin alkuja muualle puutarhaan. Siirtoprojekti on vasta aluillaan, joten suuria kukkamättäitä ei vielä ole. Hyvää kannattaa odottaa.

Arovuokkojen taustalla kukkivat pinkit koristemansikat. Se on tänä vuonna erityisen runsaskukkainen. Sitäkin olen siirtänyt pariin paikkaan ja suunnitelmissa on uusia kokeiluja. Koristemansikka lähettää pitkillä rönsyillään sateliittejaan vallatakseen uusia alueita. Rönsyt on helppo nyhtää pois ja istuttaa itselleen sopiviin paikkoihin.

Hedelmäpuiden ja marjapensaiden alla kasvavien scillojen lehdet ovat kellahtaneet makuulleen ja kellastumassa. Osan lehdistä leikkaan pois, osan peitän sellaisenaan tuoreella mullalla. Se työ on vielä aloittamatta.

Kuva hedelmätarhasta kohti yläpihaa. Suoraan edessä Päivänliljapenkki. Vasemalle jäävät marjapensaat, joiden toisella puolella kasvimaa ja kasvihuone.

Kuvassa etuvasemmalla syyshortensiat, joiden lehtevin kausi on vielä edessä. Seuraavana ruusuorapihlaja, jonka nuput avautuvat pian. Sitten puu onkin hetken aikaa täynnä pieniä ruusunpunaisia kukkia. En yhtään ihmettele, miksi puun nimi on ruusuorapihlaja.

Kriikunapolku

Kriikunapolulla on kolme haaraa. Vasemmalla Majalispenkki, oikealla Hortensiapenkki, keskellä Ruusukolmio. Käytävän rajaukset turveharkoilla. 

Lähes kaikki kukkapenkkini ovat kohopenkkejä, jotka olen erottanut nurmikosta kanttausurilla. Majalispenkki taitaa olla yksi harvoista ei-kohopenkeistä. Sen olomuotoon en ole aivan tyytyväinen, mutta odottakaan idealampun syttymistä. 

Majalispenkki rajoittuu vasemmasta päästään metsäruusuun, joka on aivan karmea tekemään juurivesoja. Olisi järkevintä muuttaa Majalispenkki jälleen nurmialueeksi, jotta pääsisin ajamaan ruusupuskan ympäri ruohonleikkurilla. Vielä järkevämpää olisi kaivaa koko ruusu ylös, mutta se vaatisi kaivurin. Jota ei taasen alapihalle saa, ellei joku keksi lentäviä kaivureita. Mennään siis edelleen vähemmän järkevillä, joskin melko työläillä ratkaisuilla.

Vasemmalla Oikearinne, jonka päässä kasvaa jättikokoisiksi venyneet vuorimännyt. Olen pohtinut, josko sahaisin korkeimmaksi venyneen osan pois. Toisaalta se ei minua haittaa muulloin, kuin tuoreiden versojen typistyksen aikaan. Silloin tarvitsen korkeat A-tikkaat ylettyäkseni latvuksiin typistämään. Voisin tietenkin järjestää opastusretkiä teemalla "tässä syy, miksi vuorimäntyjä kannattaa typistää jo pienenä". Itseltäni jäi typistykset alkuvuosina tekemättä. Sen edestään löytää, minkä taakseen jättää.

Pyöreä istutusalue syntyi laajentaessani Kiemurapenkkiä. Nurmikkoa kuoriessani mietin, mihin kippaan massan. Lopulta päätin koota sen yhdeksi läjäksi, johon tuli massaa myös muualta puutarhasta. Peitin keon pressulla tukahduttaakseni ruohot ja rikkaruohot, mikä onnistuikin hyvin. Aikanaan poistin pressun ja ryhdyin rakentamaan keosta kukkapenkkiä.  Laelle istutin riippahernepuun. Kuvassa se näyttää matalalta, mutta tosiasiassa kuvakulma vääristää. Ja puu on aikalailla kallellaan.

Historiaa opiskellut poikani nimesi penkin Kurgaaniksi (Etelä-Venäjällä sijaitseva entinen tataarien hautakumpu). Nimi jäi käyttöön.

Edessä Päivänliljapenkki, joka sai nimensä päivänliljoista, kuinkas muutenkaan. Niitä istutin penkkiin aluksi useampia. Penkin kasvihuonepäädyssä on lumikärhö tukisäleikköineen ja tässä katsojan päädyssä taasen säleikkö Multi Bluelle ja Rouge Cardinalille. 

Oikealla pilkottaa Ruusukolmio, jossa kasvaa Tornionlaaksonruusu, Suviruusu ja Ritausma. Suviruusu yrittää kovasti alittaa juurivesoillaan kapean kannaksen Päivänliljapenkkiin. Olisin poistanut kannaksen ja yhdistänyt alueet jo ajat sitten. On kuitenkin helpompi leikata juurivesat ruohonleikkurilla sen sijaan, että kaivaisin niitä alituiseen lapiolla mullasta. Mahdollisesti muiden kasvien seasta.

Papaver orientale - Idänunikko

Ensimmäiset unikot ovat jo avautuneet. Meillä ne tykkäävät kasvaa aronioiden tyvellä, jonne taasen kameran kanssa on hankala päästä. Kukkapenkissä asuvien yksilöiden avautuminen on lähellä. Punaista jo pilkottaa. Oikeassa alakulmassa on vaaleanpunainen idänunikko Princess Victoria Louise tai valkoinen Royal Wedding. Arvoitus ratkeaa lähipäivinä.

Allium Purple Sensation

Kevään ensi hetkistä lähtien puutarhaihmisen elämä on jatkuvaa löytämistä. Ei kannata surra kirjopikarililjojen ja tulppaanien kuihtumista. Ne tavataan taas ensi vuonna, mutta sitä ennen riittää ihasteltavaa ja ihmeteltävää ihan syksyyn saakka.

 Taas koitti päivä kesäinen,
on mieli kevyt, iloinen.
Nyt avaan luontoon ikkunat,
päivänkakkarat siel kukkivat.
Oi kesäaamun autuutta
en ajattele murheita
vaan nautin, nautin kaikesta
kesäaamun onnesta.