Pientä päivitystä

Punalehtiruusun kiulukat - Rosa Glauca

Kyllä se syksy saapui sittenkin kertaheitolla. Vettä on meidän nurkilla satanut välillä kaatamalla ja välillä muuten vain taivaan täydeltä. Ukkonenkin jyrähteli viikonvaihteessa. Syysleimujen kukinnasta ei enää juurikaan iloa ole, sillä kaikki varret rötköttävät ja pötköttävät pitkin pituuttaan kukkapenkissä.

Punahattu - Echinacea purpurea

Punahatut sen sijaan ovat pitäneet sateissakin pintansa ja seisovat yhä tanakasti pystyssä. Näitä syksyn ihania kukkijoita täytyy ehdottomasti hankkia lisää.

Aronia

Osa aronianmarjoista on jo kypsynyt lähes mustiksi, osa vielä punertaa. Kovin montaa marjaterttua meille ei nyt tulekaan, koska leikkasin aroniapensaat mataliksi runsas vuosi sitten, eivätkä ne siten kukkineet. Eivät tule kukkimaan ensi vuonnakaan, sillä tarkoitus on varhain keväällä napsaista osa tämän vuoden kasvusta pois. Aiemmin olen antanut aronioiden rehottaa oman mielensä mukaan, jolloin ne ovat totisesti ottaneet vapauden omiin oksiinsa ja levittäytyneet aivan liian laajalle. Ajattelin leikata niitä säännöllisesti ja katsoa, vältänkö sillä tavoin alasleikkauksen muutaman vuoden välein. 

Töyhtöesikko - Primula vialii

Kukkijat meidän puutarhassa alkavat olla tosiaan vähissä, vaan keväällä kukkivana ostettu tähkäesikko se vain kukkii ja kukkii. Luultavasti nyt alkaa olla silläkin viimeiset hetkensä, mutta onpa ollut ahkera kukkija.

Sinipiikkiputki - Eryngium planum

Sinipiikkiputkikin on edelleen ihan reippaassa kunnossa. Niitä tosin pitäisi olla useampi vierekkäin, mutta enpä arvannut keväällä Lidlin tarjousjuurakoita useampia ostaa. Josko tämä yksilö päättäisi meillä viihtyä ja ryhtyä myös lisääntymään. Tai sitten yritän kasvattaa sille siemenistä uusia seuralaisia.

Puutarhan töissä on jo selkeä syksyn maku. Kesäkukkia olen joitakin heittänyt kompostiin ja eilen korjasin kasvimaalta loput villirugolat ja elämäni ensimmäiset itse kasvatetut purjot. Tosi pikkuisia purjoja, mutta maussa eivät häviä isommille laisinkaan. Jossain vaiheessa kesää jo ajattelin, ettei moisista langanlaihoista liruista ikinä voi mitään purjoa tulla. Vaan tulipa sittenkin. Ja villirugolaa laitan vastedeskin. On ollut varsin tuottoisa ja hyvän makuinen salaattiaines.

Surfiniat ovat vielä pirteitä, kun siirsin ne sateelta suojaan

Nurmikko ei enää ole kasvanut yhtä hurjaa vauhtia, kuin vielä kuukausi sitten. Edellisestä leikkauksesta on runsas viikko ja vielä sitä olisi päivän pari sietänyt. Kävin kuitenkin leikkaamassa, kun aurinkokin iltapäivän mittaan tuli jälleen esiin.

Vanilla on kyllä kiitollinen kesäkukka

Nyt alkaa jo olla matkakuumetta, sillä maanantaina on lähtö Lontooseen. Olen yrittänyt listata paikkoja, jotka haluaisin käydä katsomassa. Netissä on siis tullut seikkailtua enemmän kuin tarpeeksi. Punnat vaan vilistävät silmien edessä vaihtoehtoja tutkiessa, sillä mikään halpa paikka Lontoo ei todellakaan ole. Sisäänpääsylippuja voi ostaa etukäteen monenlaisiin paikkoihin, jolloin on mahdollisuus päästä jonossa hiukan muita nopeammin. Valuuttalaskuria klikkailessa alkaa pakostakin miettiä, haluanko maksaa jonkun kirkon sisätilojen näkemisestä 30 euroa. Tai pilvenpiirtäjän näköalabaarissa käynnistä. Enpä taida. Aikaa on kuitenkin niin vähän, että niihin ilmaisiinkin näkemisiin saa sen ilman vaikeuksia käytettyä.

Piippuköynnös - Aristolochia macrophylla matkalla katolle

Ilmoittauduin tässä matkan odotuksessa ja kaikessa muussakin kiireessä luontokuvauskurssille työväenopistoon. Kurssi alkaa torstai-iltana sisätiloissa ja lauantaina ja sunnuntain olemme luonnon helmassa. Maanantain lopetukseen en matkan vuoksi pääse. Se olisi jälleen sisätiloissa, joten uskon sen olevan kurssin yhteenvetoa ja opitun kertaamista. Niin tai näin, toivon saavani tarpeellisia vinkkejä nimenomaan niillä ulkona tapahtuvilla tunneilla. Onneksi on luvassa aurinkoisia ja sateettomia päiviä.

Tarhajuoru - Tradescantia 'Red Grape'

Ensimmäinen sipulitilaus odottaa noutajaansa postissa ja pari tulppupussia sain ystävältä. En ole ehtinyt laisinkaan kauppoihin, joten saapa nähdä, jääkö tänä vuonna houkutusostokset väliin. Ellei siis nettiostoksia huomioida. 

Pajuangervo - Spiraea x billiardii

Huomenna onkin vaihteeksi omaishoitopäivä. Äidillä on sydänläppäleikkauksen 3-vuotistarkastus. Toivottavasti ei tule yllätyksiä.

 

Villasukkiamaniaa liikkeellä

Kesän aikana ei tullut kudottua sukan sukkaa, mutta elokuun iltojen hämärtyessä kutimet taas löytyivät. Räsymattosukat ovat nyt uusi villitys ja pitihän sitä minunkin kokeilla. 

Näissä polvisukissa on käytetty punaista 7-veikkaa ja 7-veikka Raitaa sävynä sateenkaari.

Aloituksessa on 64 silmukkaa ja resoriosuuksissa sekä kantalapussa olen kutonut oikean silmukan takareunasta. Raitaosuudessa on kaksi kerrosta punaista ja viisi kerrosta sateenkaariraitaa. Nilkan resorikerroksella kavensin silmukat siten, että puikkoa kohti jäi 12 silmukkaa.

Näiden polvisukkien yläresorissa ja sukkaosuudessa on käytetty viininpunaista 7-veikkaa ja itse varressa 7-veikan Polkkaa. Aloituksessa on 64 silmukkaa, joita olen kaventanut matkalla siten, että nilkassa on 12 silmukkaa puikkoa kohden. Resoreissa ja kantalapussa oikeat silmukat on neulottu takareunasta.

Luonnonvalkoisesta, mintun ja vaaleanpunaisen värisestä 7-veikasta tuli tällaiset nilkkasukat.

Luonnonvalkoiset polvisukat on kudottu Suvikummun Marjan ohjeella. Malli on omiin käsiini hiukan hidastekoinen, mutta ihan helppo ja todella kaunis. Kukkakuvioiset napit löysin kirjakaupan askarteluhyllystä.

Oranssi-ruskeasävyisiin sukkiin käytin jämälankakeriä. Lankana jälleen 7-veikka.

Eilen illalla katselin Teemalta Kurosawan upeaa Ran-elokuvaa ja ihan huomaamatta valmistuivat nämä sukat 7-veikan keltaisesta ja 7-veikan viidakkolangasta. Mallin löysin facebookista, mutta ehkä se kuvassa oli hienompi, kuin toteutettuna. Resori varressa ja nilkassa on valepalmikkoa.

Eilen tulin mainostaneeksi, ettei Juuso mene sohvalle nukkumaan, jos olemme muistaneet levittää tyynyt. No, tulipa mainostettua kikkaa turhan aikaisin, sillä mennessäni illalla avaamaan televisiota Juuso köllötti kahden tyynyn välissä kuin se olisi hänen vakituisia nukkumapaikkojaan. Annoin nukkua, ja tänäänhän oli kuitenkin siivouspäivä.

Nyt tietsikka kiinni. Tummat pilvet ovat vallanneet taivaan ihan hetkessä ja aikamoinen jyrinä kuuluu ulkoa. Yöllä heräsin ukonilmaan, mutta ilmeisesti se ei riittänyt, vaan nyt seuraa jatkoa.

Nähdään taas seuraavassa postauksessa!

 

Laitoinpa lapion heilumaan

Amiraali pyrähti Vanilla Fraiseen

Eilen satoi koko päivän ja huomiseksi on niinikään luvassa sateita. Tänään sitten kiireesti pihamaalle kaivuhommiin. Kävin nimittäin eilen kotiinpaluumatkalla hakemassa tonkallisen valopetroolia kasvarin lämmittämistä varten ja osuin suoraan houkutusten ääreen.

Honkkariin oli juuri saapunut pari häkillistä pikkutaimia, joita myyvät 4 kpl/10 eurolla. Ihan hirveästi eri vaihtoehtoja ei ollut, mutta tokihan sieltä taas jokunen taimi mukaan lähti. Taimet olivat hyväkuntoisia ja reheviä. Minusta hinta on varsin kohtuullinen, kun yhden taimen hinnaksi tulee 2,50 €. Maksoin nimittäin kesällä 'Palace Purple' -purppurakeijunkukasta 4,50 € eräässä taimikaupassa. Taisivat nekin taimet tulla samasta kasvitukusta, kuin nämä honkkarin taimet.

Varoitan, etteivät seuraavat kuvat ole erityisen laadukkaita, mutta oli pakko napsia pikaisesti sekä uusien että siirrettyjen kasvien sijoituspaikat. Tämän blogin tarkoitus on muunmuassa toimia puutarhapäiväkirjana ja muistipaikkana itselleni.

Kiemurapenkki on muutaman viikon takaisen aukimylläyksen jäljiltä edelleen kovin alaston ja sinne istutin entisten väriminttujen seuraksi tuota punaista 'Cambridge Scarletia' (joka on luultavasti samaa, kuin jo olemassa oleva). Punahattuja olen kasvattanut siemenestä ja niihin olen kovasti ihastunut. Niinpä kiemurapenkkiin pääsi myös kaksi punaista 'Magnusta' ja kaksi valkoista 'White Swania'. Niinikään kiemurapenkkiin pääsi kaksi 'Palace Purple' -purppurakeijunkukkaa, yksi siperianunikko 'Gartenzwerg' ja yksi kurjenkello. 

Lisäksi siirsin runkotuijan tieltä viime vuonna hankitun pallotuijan kiemurapenkin toiseen päähän. Sinne, jossa jo on kartiotuija.

Runkotuijat ovat viettäneet kesän sisääntulon edessä isoissa ruukuissa. Etummaisen siirsin jo kuukausi sitten hortensiapenkin päähän ja nyt se sai parikseen myös toisen yksilön. Olin tätä runkotuijapaikkaa pyöritellyt pitkään mielessäni ja hetken jo meinasin istuttaa toisen runkotuijan ihan muualle. Lopulta päädyin kaivamaan valtaisan saksankurjenmiekkamöhkäleen pois tuosta kriikunapolun haaran toiselta puolelta, jotta runkotuija istuisi siihen paremmin. Mielestäni istutussuunnitelman muutos kannatti, sillä runkotuijat ovat nyt ikäänkuin porttina kriikunapolulle tuosta suunnasta.

Saksankurjenmiekkamöhkäle löysi uuden paikan entisestä ruusutarhasta, joka ruusujen poismuuton myötä sai uudeksi nimekseen Ovaalipenkki - kyllä se on ihan ovaalin muotoinen, vaikka kuvassa ei siltä näytäkään. Ruusupensaille tämä paikka oli aivan liian varjoinen ja niille avautui loppukesästä uusi paikka naapurin aidan vierestä, kun päätin vihdoin kaivaa siellä asustaneet kaksi punaherukkaa pois. 

Ovaalipenkki on vielä vähän valjun oloinen, mutta kyllä se tuosta paranee, kunhan kasvit kotiutuvat. Nythän kaikki siinä on vasta istutettua. Vielä siihen mahtuisi muutakin, mutta antaa ideoiden pulpahtaa omaan tahtiinsa. Juuri huomasin, että Ovaalipenkistä tulikin sitten sinisävyinen, sillä entuudestaan siellä kasvaa vuorikaunokkia ja kyläkurjenpolvea.

Vasenrinne sai uusiksi asukeikseen Laukkaneilikkaa ja Loistotädykettä. Kaupassa tuo armeria tuntui kovin tutulta, mutten millään saanut päähäni, miksi. Kotona selvisi, että olen ostanut samaista kasvia jo keväällä. Ei haittaa, sillä laukkaneilikka on hyvin kotiutunut myös aikaisempaan paikkaansa.

Vasenrinne on tällä hetkellä aika surkean näköinen, sillä viikko sitten revin sieltä pois kottikärryllisen hopeahärkkiä. Tarkoitus on monipuolistaa paikan kasvivalikoimaa ja mieluummin sellaisilla kasveilla, jotka eivät tyystin tukehduta kaikkia muita.

Taivas tummui uhkaavasti, mutta päätin huhkia samaan hikeen kaikki kaivuuhommat. Muuttamaan pääsi tai joutui myös Mantsuriankärhö, jonka keväisen alastomuuden hämäämänä istutin vuorimännyn yläpuolelle oikeaan rinteeseen. Enpä ajatellut, ettei siitä näkyisi edes latvaa kesän etenemisen myötä. Nyt sillä on uusi koti samaisen vuorimännyn kupeessa, mutta rinteen alaosassa, jossa sillä on mahdollisuus kiivetä havupuuhun, ja se saa myös enemmän valoa ja on kasvattajansa ihailtavissa. Toivottavasti kärhö kotiutuu. Kaivoin sille syvän kuopan ja laitoin muutaman vuorenkilven suojaamaan kärhön tyventä.

Toinen omituisiin istutuspaikkoihin joutunut keväinen kärhöuhri on tarhakellokärhö Ajonushka, jolle uusi koti löytyi naapurin aidan vierestä, ruusujen läheisyydestä. Kerrankin istuttaminen oli helppoa, sillä paikka tuli perusteellisesti myllättyä herukoiden poiskaivuun yhteydessä ja multaa oli jo entuudestaan mukavasti. Pääsi heti istuttamaan, eikä tarvinnut kaivaa ensin jotain muuta pois ja sen lisäksi kitkeä rikkaruohoja.

Mustien pilvien mukanaan tuoman sateen jo ropistessa tein vielä päivän viimeisen siirron eli muutaman viikon paikkaa etsinyt kiinanlaikkuköynnös löysi vihdoin lopullisen - tai ainakin toivotaan niin - sijoituspaikan. Nyt sen tarkoitus on kasvaa alapihalle johtavien portaiden yläpäässä olevaan porttirakennelmaan. Köynnökseltähän tuo ei vielä näytä, mutta kasvin tuonut ystäväni väitti kivenkoveen sen olevan kiinanlaikkuköynnös. Kiinanlaikkuköynnöksestä  olen pitkään haaveillut, joten olen iloinen, jos se tuohon kotiutuu.

Vanilla Fraise punastuu

Honkkarista lähti mukaan myös kaksi köynnöshortensiaa. En voinut vastustaa, kun hinta oli pudotettu puolella. Neljä euroa ei ole paljoa hyvästä köynnöksestä. Nyt vielä pitäisi keksiä niille sopivat paikat. Eiköhän se onnistu, kun antaa ideoiden hiukan muhia takaraivossa.

Etupihan Bermudankolmio oli ihan hieno muutama päivä sitten. Sade on nyttemmin hakannut syysleimut ihan lakoon ja alkaahan niiden terälehdetkin jo varista.

Luvassa on lisää sateita ja siksi jätinkin kodin viikkosiivouksen lauantaille. Nyt on pakko priorisoida aurinkoiset ja sateettomat hetket pihahommille. Pölyjä ja Juuson irtokarvoja ehtii  imuroida silloin, kun ulkona sataa.

Juuson karvoista tuli mieleeni, että yleensä olemme siirtäneet tyynyt sohville siten, ettei Juusolle jäisi tilaa mennä sinne köllöttelemään. Tyynyjen väliin se ei syystä tai toisesta koskaan ahtaudu, vaikka pienenä suorastaan rakasti kaikenlaisia ahtaita paikkoja ja saumakohtia. 

Juusolla on monta muutakin pehmoista nukkumapaikkaa, joten yritän varjella sohvia ja vähentää myös niiden imurointitarvetta. Totuus on, että kissan nukkumapaikkaan tulee ajan mittaan tumma rasvaläiskä, vaikka karvat siitä saakin imurilla pois.

Toisinaan ne tyynyt jäävät kuitenkin laittamatta ja sellaisen tilaisuuden Juuso kyllä haistaa. Se on oitis nautiskelemassa olohuoneen ykköspaikoista, jolloin palveluskunta saa könytä, mistä nyt kukin istuinsijansa löytääkin. Sen enempää minä kuin Ukkokultakaan ei raaski siirtää nautinnollisesti nukkuvaa kissaa minnekään. Pakko vain odottaa, että se itse keksii lähteä ja sitten rynnätään valloittamaan kissalta vapautuneita paikkoja.

Tänään on perjantai ja päivä kääntyy jo illaksi. Perjantai on minusta viikon paras päivä, kun työviikko on takana ja edessä viikonloppu. Tänään perjantai-ilta tuntuu erityisen mukavalta, kun olen saanut työlistaani mukavasti lyhennettyä.

Mukavaa viikonloppua siis kaikille tasapuolisesti!

 

Turhaa herkkänahkaisuutta kenties...

Teresanruusu innostui uuteen kukintaan

Tykkäättekö kierrättää vieraitanne puutahassanne? Minä tykkään. Puutarha on minulle tärkeä paikka ja välillä taidan olla vähän liiankin innoissani kaikesta siellä tekemästäni. En ehkä riittävän hyvin ymmärrä, ettei kaikkia kasvit kiinnosta samalla tavoin, kuin itseäni.

Sinipiikkiputkessa on oma herkkyytensä

Välillä tuntuu, ettei varsinkaan niitä muutoksen kourissa olevia ja hiljan aukikaivettuja kukkapenkkejä ole erityisen viisasta esitellä muille ihmisille. Joskus tulee mieleen vanha sanonta, ettei keskeneräistä työtä pidä näyttää hullulle eikä lapselle. No, lapset eivät meillä yleensä alapihalle edes mene, kun leikkimökki sijaitsee yläpihalla. Jonkun hulluutta on taasen vaikea päältä katsoen arvioida. Niinpä useimmat meille eksyvät ihmiset tuppaavat saamaan pihaesittelyn näköön katsomatta.

Punertava päivänlilja kukkii ja kukkii

Monet toki ymmärtävät, etteivät kasvit yksinkertaisesti voi näyttää hienoilta ja hyvinvoivilta huhtikuusta lokakuuhun ja että hiljan istutetun ruusupensaan täysimittaiseksi kasvamiseen menee useampi kuin yksi kesä. Tai että joku tykkää tasaisen nurmikon sijasta täyttää puutarhansa kukkapenkeillä ja kummallisilla puutarhaan löyhästi liittyvillä härpäkkeillä. 

Mutta voi, millaisia ristiriitoja syntyykään puutarhakierroksella sellaisen ihmisen kanssa, jonka mielestä puutarhan pitää olla mahdollisimman helppo ja yksinkertainen. Siis usein sellainen, jossa samettisen vihreä nurmi - tai ainakin vihreä nurmi - tai ainakin nurmi - peittää tontin taloa lukuunottamatta. Ja jossa sen nurmen ja talon lisäksi sisäänkäynnissä on asfaltilla tai laatoituksella päällystetty kahden auton paikka. Ja paikka roskalaatikolle tietenkin.

Sulkajaloangervo

Miten minä kerta toisensa jälkeen sorrun ylpeänä esittelemään tekemisiäni ja selostamaan suunnitelmiani ihmisille, joiden silmistä näen jo kierroksen alkutaipaleella, ettei kiinnosta. Jotka katsovat minua ja puutarhaani säälivän näköisinä ja odottavat vain hetkeä, jolloin pääsevät kertomaan hengenheimolaisilleen, millaisessa rytöpesässä taas tuli vierailtua. Tai vähintäänkin illalla nukkumaan mennessään tokaisevat elämänkumppanilleen, että "kaikkea sitä näkeekin, ei minkäänlaista järjestystä eikä tyylikkyyttä".

Lilja Stargazer kasvoi pöheikköön vaikeasti kuvattavaksi

Tällaisille ihmisille on turhaa jutella ruusujen leikkaustavoista tai luetella jossain penkissä kasvavien liljojen nimiä. Heille kun usein lilja on vain lilja ja ruusujenkin suhteen ihmetellään, kasvaako Suomessa muitakin kuin kurttulehtiruusu ja maljakkoon asetettavat leikkoruusut.

Punatähkä Lidlin kevättarjouksesta

Milloinkahan sitä oppii, ettei kaikkien ihmisten sanomisista kannata välittää. Että aikuisella ihmisellä on kaikki valta ja oikeus tehdä puutarhassaan tismalleen niin kuin itse tahtoo. Siirrellä kasvejaan vaikka kerran viikossa tontin toisesta nurkasta toiseen, jos itse niin parhaaksi näkee. Välittämättä trendeistä tai mistään muustakaan normista, jonka joku toinen sanelee. Ei ole oikeaa tai väärää puutarhaa. On vain puutarhoja, joista itse kukin tekee omanlaisena. Ja jotka juuri siksi ovat niin houkuttelevia ja kiinnostavia.

Ukonhattukin vielä kukkii

No, nyt tuli taas hiukan avauduttua. Ja purkauduttua. Tämän kun olen tehnyt, on taas keveä mieli ja voin jatkaa syystyölistan laatimista. Jonkin verran on tiedossa siirtelyä ja mielellään myös jotain ihan uuden istuttamista. Onneksi meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Muutenhan ei mitenkään olisi mahdollista löytää aina vain uudenlaisia ja toinen toistaan hienompia puutarhoja. Sellaisia, joita täällä puutarhablogimaailmassa on esillä. Osan olen jo löytänyt, mutta varmasti on vielä monta hienoa puutarhaa löytymättä. Kohti uusia löytöjä siis reippain mielin!
 
 

Syksy alkaa

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vanilla Fraise'

Kesä kukkien myötä kulkee pois,
kesä, jonka aina vain jatkua sois.
Sen muistokin voimia antaa,
sen unelmaa sielussaan kantaa.
Ei aina aurinko paistanut, niin,
se peittyi pilvien pumpuliin 

tai taakse sateisen kaavun
jo noustessaan harmaaseen aamuun.
Olen seurannut pilvien leikintää,
olen kuunnellut sateiden sävelmää.
Olen miettinyt ihmisen unelmaa,
- ikikesää, lämmintä, ihanaa.

- Tuntematon -

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vim´s Red'

Kesä päättyy ja syksy alkaa. Kevät ja kesä ovat minun vuodenaikojani. Sitten vasta tulee syksy ja viimeisenä talvi. Jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Turha surkutella mennyttä aikaa ja seisoa selkä vasten tulevaa. Iloisin mielin eteenpäin, kesähän on taas edessä.

  

Juhlantynkää

Naapurilta saatuun ikiomaan syrikkään löysi heti tiensä neitoperhonen.

Pienen painostuksen alla päätin juhlia vähemmän pyöreitä välivuosia tarjoamalla eilen lähimmille sukulaisille ruokaa ja kakkukahvit. Samalla tuli vietettyä tämän kesän päättäjäisiä, vaikka minun kesäni ei totisesti vielä ole päättynyt. Ukkokulta savusti kalaa ja grillasi herkullisia porsaanfilepalleroitaan, minä tein täytettyjä herkkusieniä ja väsäsin tietenkin myös suklaarahkakakun ja perinteisen mansikkakakun. Leivoin jo viikolla korvapuustejakin, mutta unohdin ne pakastimeen. Salaattiinkin löytyi tarpeita omasta takaa, sillä kasvihuone tuottaa jatkuvasti kurkkuja ja kasvimaalta hain villirugolaa ja purjoa.

Amiraali kallionauhuksessa

Ihana naapurini on lukenut blogiani ja katsellut sivusta, kun olen ihaillut perhosten tanssia heidän syriköissään. Maritilla on aivan ilmiömäinen kyky keksiä oivallisia tapoja muistaa ihmisiä ja niinpä minäkin sain näiltä naapureilta synttärilahjaksi ikioman syrikän. Pari päivää syrikkä vietti terassin reunalla purkissaan, kunnes tänään keksin, minne sen istuttaisin. Paikkaan, jossa riittää lämpöä ja aurinkoa ja jossa saatan helposti ihailla sen kukkiin pyrähtäviä perhosia. Tuskin olin ehtinyt saada syrikän juuret multaan, kun jo ensimmäinen neitoperhonen oli löytänyt tiensä uuteen kukkaani.

Amiraali purppurapunalatvassa

Viime päivinä perhosia on ollut runsain mitoin. Meidän pihalla niitä houkuttelevat purppurapunalatvat, kallionauhukset ja punahatut. Eniten näkyy amiraaleja, kaali- ja sitruunaperhosia. Amiraalit ovat isoja ja niiden "tanssia" kukissa voisi katsella iäisyyden.

Teresanruusu - Rosa Therese Bugnet aloitti kukinnan uudelleen

Kun kerran olin lapion jo kouriini ottanut syrikän istuttamista varten, päätin samalla kaivella muutenkin. Ranskanruusu Duchesse de Montebello pääsi pikkupuutarhan kivimuurin viereen Tove Janssonin ja Hurdalin seuraan. Kaivoin vasemmastarinteestä pois tarhalyhtykärhö Princess Dianan ja istutin sen uudistettuun kiemurapenkkiin lähelle tuijaa. Voivat vaikka perustaa kimppakasvuston, jossa tuija tarjoaa oksistonsa kärhön kiemmurreltavaksi.

Rouge Cardinal jatkaa kukkimistaan, tosin pienemmin kukin.

Vasenrinne on tympinyt minua pitkään, mutta olen antanut sen olla. Lähinnä sen on valloittanut hopeahärkki, joka ei kuitenkaan koskaan ole kukkinut kovin kummoisesti. Jokunen valkoinen kukka siellä täällä. Kaivoin rinteestä kottikärryllisen hopeahärkkiä kompostin täytteeksi, joten suurin osa alasta on nyt mullalla. 

Tarhalyhtykärhön paikalle istutin ystävän tuoman pienen kiinanlaikkuköynnöksen taimen. Aiemmin olen jo siirtänyt kiemurapenkin mylläyksestä yli jääneitä kuunliljoja rinteeseen. Rinne on aurinkoinen ja osin kuumakin, joten mahtaako köynnös tai kuunliljat siinä viihtyä, jää nähtäväksi. Kuunliljat ehkä lähtevät jossain vaiheessa muualle, mutta nyt olkoot rinteessä.

Japanin ihmekukka - Mirabilis jalapa

Muutama vuosi sitten kevätmessuilta ostamani ihmekukka on vihdoin päässyt kukkimisen vauhtiin. Yksittäiset kukat ovat pieniä, mutta niitä on paljon. Valtaosa kukista on keltaisia, mutta joukkoon mahtuu myös punaisia, valkoisia sekä tämän kesän uutuutena vaaleanpunaisia. Olisivatko tummeneita valkoisia vai vaalenneita punaisia? Tiedä häntä. 

Kukka on aikamoinen pensas ja aina janoinen. Istutan ihmekukan porkkanamaiset juurakot keväisin isoihin ruukkuihin, joista ne on syksyn tullen helppo kaivaa ylös ja viedä kellariin talvehtimaan.

Olenkohan profiloitunut jo liikaakin puutarhaihmiseksi? Tätä mietin, kun ystävät muistivat minua kasviaiheisin lahjoin. Oikeaan osuivat joka tapauksessa, sillä kummasti aina huomaan hipelöiväni kasviaiheisia kankaita, servettejä ja astioita. Mahtaakohan Lontoon reissun tuliaisena kotiin saapua jokin ruusukuvioinen teepannu? 

Kaikkein läheisimmältä ystävältäni sain Merja Osasen käsityönä tekemän korun, jossa lasin alle on taiteiltu pieni puu oikeista mustikan terälehdistä. Näitä samoja kasviaiheisia koruja kastselin itsekin viime vuonna joulumarkkinoilla. Kyllä ystävät tietävät, mistä minä tykkään.

Ukkonen pyöri hetken tässä talon päällä ja mietin jo, pitääkö sammuttaa tietokone. Kerran kolahti sen verran kovaäänisesti, että työpöydällä pitkin pituuttaan päiväuniaan viettänyt Juuso säikähti ja loikkasi lattialle häviten jonnekin pelkäämään. Hetki sitten huomasin sen kömpineen olohuoneen pöydän alla olevaan koriinsa. Uskokaa tai älkää, mutta kuorsaus kuuluu nytkin tänne työhuoneeseen saakka. Yleensä se viettää päivänsä rötköttämällä patiolla tai angervopuskassa. 

Viimeisiä viedään eli elokuu on lopuillaan. Huominen päivä ja sitten taas siirrytään syyskuuhun. Helteiden myötä mielen vallannut ylenmääräinen laiskotus, jopa lamaannus alkaa olla poissa ja nyt taas riittäisi virtaa ties mihin. Niitä virrankulutusprojekteja kohti sitten lähdetään.