Välillä vähän kulttuuria

Kesällä aktiviteetteja on vaikka toisille jakaa. Lämpö ja valo saavat ihmisen innostumaan itsensä sivistämisestä ja huvittamisesta. Vaikka puutarhassa riittäisi tekemistä yllin kyllin, on ihan viisastakin välillä lähteä katselemaan eloa ja menoa muuallekin.

Meillä oli 14-vuotiaan veljentytön kanssa perinteinen kesätapaaminen. Annan Siirille syntymäpäivälahjaksi tavaran sijaan aina jonkun elämyksen. Suomenlinnan kesäteatteri on ollut siihen tarkoitukseen erinmainen kohde ja niinpä kävimme  jo 5. kerran katsomassa Ryhmäteatterin esitystä, joka tänä kesänä on Shakespearen Kesäyön uni. 

Shakespeare ei taida olla niitä helpoimpia näytelmäkirjailijoita taivutettavaksi suomalaisen yleisön katseltavaksi, mutta tykkäsimme Siirin kanssa Kesäyön unesta todella paljon. Ja niin taisi tykätä muutkin katselijat, sillä aplodeista ei meinannut loppua tulla. Esityksestä ei luonnollisesti saanut ottaa kuvia, enkä myöskään paljasta tarinasta sen enempää. Jos kesäteatteri kiinnostaa ja on aikaa käydä Helsingissä, suosittelen kaikille. Jälleen kerran totesin myös sen, miten upean miljöön Suomenlinna ja Hyvän omantunnon linnake tarjoavat kesäiselle teatterikokemukselle.

Kesäteatterireissuun tapaamme Siirin kanssa yhdistää yleensä myös muita pienempiä huvituksia. Tällä kertaa kävimme tutustumassa toukokuussa uudessa paikassa avattuun Helsingin kaupunginmuseoon ja siellä erityisesti "Helsingin valitut palat - opas kaupungin historiaan" -näyttelyyn.  

Museoon on ilmainen sisäänpääsy ja se sopii myös lapsiperheille, sillä Lasten kaupunki -osastolla lapsilla on mahdollisuus kosketella esineitä ja leikkiäkin kasarihenkisissä huoneissa. Aikakone museon ensimmäisessä kellarissa on edelleen suljettu kesäkuisen rankkasateen aiheuttaman vesivahingon vuoksi.

Kesäretkiperinteeseemme kuuluu ehdottomasti myös mansikkakakku jossain viihtyisässä kahvilassa. Tällä kertaa suuntasimme Kluuvikadun Fazerille. Harmi vain, että mansikkakakkua löytyi kyllä kotiin myytävinä kakkuina, mutta ei kahvilassa nautittavina leivoksina. Niinpä ostimme muhkeat vadelmaleivokset, eikä kyllä kaduttanut.

En ole vuosiin käynyt Fazulla, joka on ehdottomasti helsinkiläinen instituutio. Niin Fazulla kuin ylipäätään kesähepeneisiin pukeutuneiden ihmisten täyttämässä kaupungissa olo oli kuin ulkomailla. Pride-tapahtuma, Katajanokan laiturissa seisova loistoristeilijä ja pelkästään jo auringon hellimä sää saivat ihmiset joukolla parveilemaan katukahviloissa ja puistoissa. Olisin voinut istua useamman tunnin pelkästään katselemalla ihmisvilinää.

Suomenlinnan kesäteatteriesitys oli päivämme pääkohde ja se sijoittui iltaan, vaikka aloitinkin postaukseni siitä. Ennen lauttarantaan menoa kävimme vielä ravitsemassa itseämme herkullisella salaattiannoksella Stockan 8. kerroksessa. Vatsantäytteen jatkeeksi kurkimme pienistä ikkunoista alhaalla kulkevia ihmisiä ja näkymiä yli kattojen.

Olimme liikkeellä omalla autolla, jonka tapaan jättään yleensä jonnekin stadikan tienoille. Sieltä löytyy parkkipaikkoja ja Mannerheimintietä pääsee näppärästi ratikalla keskustaan. Hetken mietin, josko veisin auton jonnekin keskustan suurista parkkitaloista, mutta onneksi googletin hintoja jo etukäteen. Jos pysäköinnin hinnaksi tulee 7 euroa/tunti, mietin kaksikin kertaa, minne auton lykkään. Meidän koko päivän turneemme pysäköinti olisi tullut maksamaan lähes 100 euroa. Huh! 

Espan puut olivat saaneet pilkulliset puvut

Urheilukadulla pysäköinti maksaa euron tunti, mutta ongelmaksi muodostui se, etten ollut ladannut ajoissa puhelimeeni pysäköintisovellusta. Onneksi pysäköintiautomaatissa oli infopainike, jonka avulla löysin lähistöltä parkkipaikan, jossa vielä voi maksaa kolikoilla. Kortilla sitä tulee nykyisin enimmäkseen maksettua, mutta en silti soisi käteisen maksutavan ihan joka paikassa häviävän. 

Ikkunaostoksia 1: Minna Parikan kengät alessa

  
Viikko hupsahti taas vikkelästi, enkä pihalle ole ehtinyt juuri muuta kuin käydä kääntymässä. No, tänään kyllä touhusin pihamaallakin kaikenlaista, mutta kuvaaminen jääköön toiseen kertaan. 

Ikkunaostoksia 2: Louis Vuittonin laukkuja

Postauksianne olen käynyt iltapuhteeksi lukemassa, mutta jos kahlaa parikymmentä postausta putkeen, ei tahdo enää ehtiä niitä kommentoimaan. Ajatuksissani kyllä saatan jotain juttuja miettiä jälkikäteen pitkäänkin. Mm. tänään kotiloita kerätessäni ajattelin, että on nämä sentään huomattavasti pienempi ongelma kuin Saaripalstan Sailan kaiken popsivat peurat. 

Hevosenkenkäpallo Sirpan puutarhan rantavedessä

Aloitin viikon kipaisemalla pikavisiitillä 1003puutarhaa Sirpan pioneja katsomassa. Pitkin päivää tutkailimme sääennusteita ja odotimme sateen taukoamista. Iltapäivällä sitten koitti hetken tauko sateessa ja silloin oli tilaisuus kastumatta kiertää pionipenkit. Juttua olisi toki riittänyt pidempäänkin, mutta monta hommaa odotti kotona tekijäänsä ja sadekin alkoi jälleen ripotella. 

Toimeliaan viikon voi hyvin päättää pionikuvaan, joka on kyllä omasta puutarhasta. Ihanasti kukkiva Coral Charm jo lopettelee, mutta yhä sen upea korallinen sävy jaksaa ihastuttaa.

Oikein mukavaa heinäkuista viikonloppua teille kaikille!
 

Pionien aikaan

Festiva Maxima

Juhannuksen tienoon helle sai pionit avautumaan vauhdilla. Ja tietenkin heti sen jälkeen tuli oikein kunnon kaatosade täällä pääkaupunkiseudulla. Valtaosa pioneistani on sentään vielä nupulla, mikä säästänee niitä lakoontumasta. Jos siis sadetta ei taas jatku päivätolkulla, mikä olisi toivottavaa.

Karl Rosenfield

Valkoinen Festiva Maxima ehti tänä vuonna ensimmäisenä aukeamaan, mutta hyvänä kakkosena kiri Karl Rosenfield. Siinä on tänä kesänä aika vaatimaton määrä nuppuja, joten oletettavasti kukinta Karlin osalta jää lyhyeksi.

Sarah Bernhardt

Ihanaa Sarah Bernhardtia minulla lienee eniten ja se on vuosien mittaan runsastunut mukavasti. Onneksi siinä on samanaikaisesti hyvin eri vaiheisia nuppuja, joten kukintaa riittää pitkäksi aikaa. Ellei siis sateet moukaroi pitkiksi hujahtaneita kasvustoja täysin.

Pioni on monella tapaa erinomainen kasvi. Sen lehdistö pysyy tanakasti pystyssä ja on kukinnan jälkeenkin vehreä syksyyn saakka. Nuppuvaihe on pitkä ja niiden pullistumista on hauska seurata. 

Vuosien mittaan pihamme valaistusolosuhteet ovat muuttuneet alkuajoista melkoisesti. Kunnan metsikön kasvun myötä varjoa on yhä enemmän myös pionien istutuspaikalla. Elän toivossa, että kunta toteuttaa metsikön suhteen harvennussuunnitelmansa piakkoin, jonka jälkeen aurinko ulottaa säteensä yhä pidempään pionipenkkiini. Ja vaikka kunta jälleen kerran siirtäisi suunnitelmiaan eteenpäin, en aio pioneja muualle muuttaa. Hyvin ne nykyiselläkin paikalla näyttävät viihtyvän. Kukkivat hiukan tyystin aurinkoista paikkaa myöhemmin, mutta ehkä myös pidempään.

  
Monet pitävät pioneja vaikeina kasveina, mutta itse asiassa ne ovat uskottua helpompia. Aikoinaan pioneja hankkiessani minut ohjeistettiin varaamaan niille syvämultaisen paikan. Ja kehotettiin antamaan niille rauha kotiutua ja juurtua omalle paikalleen. Ei siis taimikarusellia pioneille. 

Duchesse de Nemours

Kerran olen vanhat pionini siirtänyt. Silloin totesin terassin portaiden kupeen olevan niille täysin väärä paikka. Liian ahdas ja kaatosateen sattuessa rännien yli tulviva vesi teki surkeaa jälkeä pioneille. Istutin ne yläpihalle, syreenipenkin kivipolun vasemmalle puolelle ja siinä ne ovat sitten asuneetkin kohta 20 vuotta. Olisiko viihtymiseen eräs vaikuttaja se, että olopiha nostettiin ja tasattiin rakennusvaiheessa hiekalla. Pionit siis kasvavat hiekkamaassa lähellä rinnettä, joten vesi ei koskaan jää niiden juuristolle seisomaan.

Jan van Leeuwen

Monen monta vuotta tyydyin olemassa oleviin pioneihini. Sitten eksyin Taivassaloon Pionien kotiin. Sieltä ostin kolme erilaista pionia, joista yksi on kuvan Jan van Leeuwen. Kahdessa muussa ei ollut nimilappua, eikä myyjä ollut niistä aivan varma. Olin muutaman päivän sukulaisreissulla ja kotiin päästyäni olin unohtanut arvailunimetkin. Kiireessä istutin uudet pionit sisääntulopihalle, joka oli alkujaankin aivan surkea päätös.

Seuraavana kesänä rakensin alapihalle Kurgaanin eli pyöreän kumpareen mallisen kukkapenkin. Siirsin pionit sisäänkäynnistä Kurgaaniin ja siinä ne viihtyvät silmin nähden hyvin. Ensin pelkäsin, että pionien juuret kumpareen reunalla jäävät liian lähelle maan pintaa ja siten alttiiksi talvipakkasille. Vaan ei, hyvin pärjäävät. Ei ainakaan vesi seiso tässäkään paikassa niiden tyvellä.

Coral Charm

Viime vuoden keväällä tilasin nettikaupasta pitkästä aikaa jälleen uuden pionin, Coral Charmin. Eihän sillekään ollut ennalta mitään hyvää paikkaa ja kasvin saavuttua tyrkkäsin sen muiden pionien seuraan syreenipenkkiin. Keväällä on niin helppo kuvitella uudelle kasville olevan tilaa, kun kasvustot ovat matalia ja kukkapenkit näyttävät autioilta. Kesän mittaan pionin tila kutistui kutistumistaan ja lopulta koko kasvi hävisi kokonaan näkyvistä.

Syksyllä siirsin sen uudistettuun Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Siellä sille olisi ainakin tilaa ja ison kiven kupeessa lämmin kasvupaikka. Kivipenkin maa-aines ei ehkä ole parasta mahdollista, mutta penkki viettää alaspäin. Ei siis vesi seiso sielläkään. Siirron jälkeen Coral Charm näytti pitkään todella surkealta ja tuumasin, että viimeistään talvi tekee siitä selvää.

Ihanasti Coral Charm nyt minua kiittää. Maasta nousi kaksi vartta ja kummassakin useampi nuppu, jotka ovat vihdoin avautuneet. Hän on niin hurmaavan värinen. Korallia totisesti.

Sade-ennusteiden saapuessa kävin poimimassa muutaman nuppuisen pionin maljakkoon. Nyt niiden tuoksulla ja kauneudella kannattaa herkutella myös sisätiloissa. Ovat ne vaan niin kauniita.  

 

Tänä vuonna olen tehnyt uusia pionihankintoja. 

Kiemurapenkkiin uusina ovat päässeet Türin kukkamarkkinoilta hommattu Tillipionin, Vakka-Taimesta ostettu Ruusupioni sekä nettiostos itoh-pioni Bartzella. Yläpihan allaspenkissä kodin ovat tänä kesänä saaneet Bowl of Beauty ja 1003 puutarhaa Sirpan tuliainen Louis van Houtte.

Unohtaa ei myöskään sovi viime kesän bloggaajatapaamisessa Kivipellon Sailalta saatua Kuolanpionia, jonka jo pelkäsin talveen menehtyneen, mutta joka kuitenkin ponnisti kasvuun. Nuppuja se ei ole jaksanut tänä vuonna tehdä, mutta ehkä ensi vuonna.

 

Akileijat - puutarhan keijukaisprinsessat

Jos viime kesä oli sormustinkukkien ilotulitusta, on nyt sitten akileijojen vuoro. Monen värisiä ja -muotoisia akileijoja kasvaa siellä täällä. 

Nora Barlow

Nimistä olen jo aikaa sitten mennyt sekaisin. Jos olen jonkun akileijan joskus istuttanutkin ja sen nimen muistiin kirjannut, seuraavan kerran siihen paikkaan ilmestyy toki samanlainen akileija, mutta tyystin eri värisenä.

Akileijat ovat puutarhan keijukaisia, keijukaisprinsessoja kauniine tyllimekkoineen. Ne lennättävät siemeniään mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Jollei taimea nyhdä pois pikkuisena, sen joutuukin sitten oikein lapion kanssa myöhemmin niin tahtoessaan pois kaivamaan. Ne, jotka ovat liikoja akileijoja kitkeneet, tietävät sen juurakon olevan pitkääkin pidempi ja takuulla tiukasti kiinni maassa.

Petticoat Pink

Petticoat Pinkin olen kasvattanut muutama vuosi sitten siemenistä. Vaaleanpunaisena, kuten nimikin kertoo. Nyt entisen pinkin lähistölle putkahti vaaleansinistä. Luontoäiti on päättänyt, ettei tyttöjen tarvitse pukeutua välttämättä vaaleanpunaiseen. Sininenkin on ihan hyvä ja tasa-arvoinen väri.

Akileijassa on myös se hyvä ominaisuus, että se pysyy säässä kuin säässä tanakasti pystyssä. Rankkasadekaan ei yleensä saa akileijaa kovin pahasti taipumaan ja maahan makaamaan.

En ole erilaisia akileijoja systemaattisesti puutarhaani hankkinut. Mukavan näköisen prinsessan eteen osuessa se toki saa meiltä kodin. Toisten julkaisemia ihania akileijakuvia katsellessa tulee väistämättä "minäkin-haluan-tuollaisen" -tunne. Sama ilmiö tuppaa koskemaan kaikkia muitakin kasveja, joten pakko pitää päänsä kylmänä. Tai ainakin yrittää pitää.

Oli aika, jolloin kuvittelin kykeneväni pitämään akileijat jossain tietyssä penkissä. Kaivoin niitä ahkerasti ylös mielestäni vääristä paikoista ja istutin siihen oikeaan penkkiin. Aika pian huomasin homman olevan turhaakin turhempaa. Akileija kasvaa juuri siellä, missä sitä itseään huvittaa. Ja hyvä niin, sillä minäkin olen oppinut tykkäämään niiden itsenäisyydestä ja itsepäisyydestä. Akileija, jos mikä, keventää kauniisti monia muuten ehkä raskaalta näyttäviä istutuksia.

Akileija, mukavaa, että olen sinuunkin tutustunut. Kaksi itsepäistä samalla tontilla ja sinusta tuli voittajani.

Jussi on juhlittu

Lukinlilja - Hymenocallis

Taas on yksi vuoden merkkihetkistä eli juhannus juhlittu. Sää oli valtaosin mitä mainioin. Mitä nyt aattona tuli illansuussa muutama leppeä sadekuuro, mutta lämpimän sään ja uuden pergolan ansiosta pihamaalla oleskelu sujui vaikeuksitta.

Juhannus meni ja mennyttä on myös monen kesään olennaisesti kuuluvan kasvin kukinta. Se aiheuttaa tietynlaista haikeutta, mutta onneksi aloittelevia kukkijoita riittää. Edelleen tahti on niin nopeaa, että useimmat kukat tulee toki ihasteltua moneenkin kertaan, mutta niistä raportointi taitaa jäädä talven tehtäväksi.

Ruukkuun kesäksi istutettu kärhö Nelly Moser kehitti yhden nupun, joka pullistui ja pullistui ja yhtenä aamuna se oli avautunut kokonaan.

Clematis Nelly Moser

Uusia nuppuja Nellyssä ei ole näkyvissä, mutta tietenkin toivon sen niitä kesän mittaan lisää kehittävän. Syksyllä istutan Nellyn pihamaalle, joskin paikka sille on yhä mietinnän alla. Tämä on taas niitä kasveja, jotka tulivat kaupassa vastaan ja pakkohan se oli sieltä kotiin kantaa.

Sinivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

Lilasävyisen sinivaleunikon kukinta meinasi karata huomiotta ihan kokonaan. Olin valmistautunut sen kuvaamiseen, mutta meinasin myöhästyä oikein kunnolla. Kirkkaassa auringonpaisteessa tuli räpsittyä muutama kuva ja tarkoitus oli jatkaa illan tullen. Silloin terälehdet lojuivat maassa. Juhannuskiireet ja painostava helle tekivät tehtävänsä. Yksi nuppu oli vielä eilisiltana avautumatta. Kunhan sade taukoaa, pääsen tarkastamaan tilanteen. Tämä ei ole kovin korkea kasvi. Ehkä noin 25 cm.

Kruunuvuokko - Anemone coronaria

Myös kruunuvuokot kukkivat. Tähän mennessä olen nähnyt vain punasävyisiä, mutta ehkä muut värit tulevat aikanaan. Osa mukuloista oli uusia, osa viime syksynä maasta nostettuja. Joskus olen jättänyt kruunuvuokon mukulat talveksi maahan, jolloin niistä on saattanut nousta yksittäisiä kukkia. Pääsääntöisesti kruunuvuokon mukulat suositellaan talvetettavan vaikka kellarissa.

Pysyykö kruunuvuokko teidän puutarhoissanne pystyssä? Minulla se rentoilee sinne tänne.

Punapäivänkakkara - Tanacetum coccineum

Viime loppukesästä istutin punapäivänkakkaran, joka ei silloin ehtinyt kukkia.  Nyt se on pukannut monta kukkaa, mutta varret tarvitsevat ehdottomasti tuentaa. Muuten koko kasvi rötköttää pitkin pituuttaa muiden kasvien päällä ja väleissä. Eikä ainoastaan kukat vaan myös lehdistö oli jo levällään mullan pinnalla ennen kukkavarsien ilmestymistä.

Valkoherukan lehdet menivät toukkien suihin

Yllättäen jo hiukan ennen juhannusta tuli jonkinlainen puutarhauupumus. Ei ole kovin paljon innostanut lähteä kuopimaan ja nyppimään. Kameran kanssa kiertelykin on ollut vähän innotonta. Ei siinä mitään ihmeellistä, sillä saan moisia kohtauksia tasaiseen tahtiin joka kesä. Milloin mistäkin syystä tai ihan ilman syytäkin. Nyt ehkä tympimistä lisää hurja määrä kaikenlaisia ötököitä, jotka surutta popsivat niin lehtiä kuin nuppujakin.  

Valkoherukoista lähti likimain kaikki lehdet pienten toukkien suihin. Suihkutin pensasta vedellä ja nokkosuutteella. Ja napsin toukkien vallassa olevia lehtiä suoraan muovipussiin. Nyt niitä ei ole näkynyt, eikä toivon mukaan näykään. Kyseessä lienee karviaispistiäinen, jolle kelpaa myös herukanlehdet. Muissa herukoissa, eikä edes karviaisissa toukkaa ei ole vielä näkynyt. Tarkkailussa ovat, sillä karviaispistiäinen tekee toisen sukupolven heinä-elokuussa.

Peittokurjenpolven lehdistä joku ötökkä on tehnyt hyvin ilmastoituja pitsimalleja. Olisivatko kotilot olleet asialla? Niitä olen poiminut sateiden jälkeen ja usein aurinkoisten päivien iltoinakin sen verran runsaasti, että saisi jo riittää. 

Kukkapenkkejä on turha lähteä kiertämään ilman etikkapurkkia, koska joka puskasta löytyy yksittäisiä kotiloita ryömimässä milloin minkäkin kasvin lehteä pitkin. Ilman etikkapurkkia houkutus nipsaista kotilo kasvinlehdeltä nurmikon puolelle on liian suuri. Vaan sieltähän ne mönkivät takuuvarmasti takaisin kukkapenkkiin ruokailemaan. Paras hoitaa ongelma pois päiväjärjestyksestä heti ensinäkemältä.

Kriikunapuu on jo kolmatta kesää äkämäpunkin vioittama. Äkämäpunkki vioittaa lähinnä puun lehtiä, mutta kärsii siitä hedelmäkin. Alapihan kriikunat eivät ole aivan näin pahassa kunnossa, kuin tämä pikkupuutarhan kriikuna. En ole juurikaan puille tehnyt kevätruiskutuksia, mutta ehkä sitäkin täytyy harkita. Tai sitten hävittää koko kriikunapuu. Juuri nyt tuntuu siltä, että voisi olla helpompaa vaihtaa johonkin vähemmän ötököitä kiinnostavaan kasviin.

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Tälle päivälle luvattiin sadetta ja ennustus pitää paikkansa 100-prosenttisesti. Vettä tulee kaatamalla, mutta siedän sen, kunhan ei taas päivätolkulla sade maata vihmo. Heti auringonpaisteen palattua alkaa taas puutarhassa pöristä, kuin parhaassakin transistoriradiossa. Kimalaisilla on juhlat niin töyhtöangervoissa kuin valamonruusussakin.