tiistai 18. elokuuta 2020

Ruusuraatamista

 

Lauantaiaamu valkeni pehmeän sumuisena. Luvassa oli helteinen päivä, mikä kyllä minulle sopi. Olin nimittäin kaksi edellistä päivää viettänyt tiukasti lapiohommissa. Saatoin hyvällä omallatunnolla sallia itselleni vapaapäivän. Selkäkään ei ole vielä täysin toipunut noidannuolesta, vaan kiukuttelee jokaisen työrupeaman jälkeen. En sentään enää tarvitse särkylääkkeitä. Voin siis noudattaa lääkärin ohjetta eli "paras lääke selälle on liikunta."

Rosa rugosa Teresa

Mitä lapion kanssa olen kahden päivän ajan kaivanut? Ruusupensaita, ruusupensaita ja vähän muutakin. Ruusupensaita siksi, että aikanaan olen arvioinut niiden kasvumitat pieleen ja istuttanut puskat liian lähekkäin. Tyhmyydestä sakotetaan. Tässä tapauksessa rangaistuksena on hikinen kaivu-urakka.

Päättäväisesti pureuduin ihan ensimmäisenä nostamaan Rosa Mundin eli kirjoapteekkarinruusun ylös Ruusupenkistä. Se oli eturivissä laitimmaisena ja kooltaan kaikkein pienin, joten se nousi helposti. Mundille oli jo paikka valmiiksi katsottuna Pikkupuutarhan Muuripenkissä. Sinne se sujahti näppärästi mullan ja runsaan veden saattelemana. Sitten vain lapioineni takaisin alapihalle ja seuraavan ruusupensaan kimppuun.

Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu
 

Tässä vaiheessa sekosin suunnitelmissani. Tarkoitus oli kaivaa eturivin kakkonen eli neilikkaruusu ylös ja siirtää sitä hieman taaemmas ja oikealle. Erehdyksessä ryhdyinkin kaivamaan takarivin ykköstä eli Lumoa ylös. Kovin lumoavasti ei Lumo noussut, mutta rautakankea ja lapiota ahkerasti käyttäen se onnistui. Samaan putkeen kaivoin myös takarivin kakkosena olevan Ilon ja ykkösen eli Soinnun. 

Sointu sai jäädä odottamaan, kun lähdin kuskaamaan kottikärryillä Iloa ja Lumoa yläpihalle ja Pikkupuutarhaan. Matkalla kyllä pysähdyin typistämään pensaiden oksia, jotta ne olisivat tasapainossa kaivamisesta lyhentyneiden ja todennäköisesti myös vaurioituneiden juurien kanssa. 

Rosa Lumo
 

Ilon istutin niinikään Muuripenkkiin, koristeomena Royaltyn vasemmalle puolelle. Siinä on isohko tila, josta kaivoin edellisellä viikolla kaksi risuuntunutta pensashanhikkia pois. Muutenkin alue on ollut pitkään kohennuslistalla. Multaa tuossa penkissä on hyvin, koska siihen on vuosien varrella kipattu tilatut multakuormat. Jokaisesta kuormasta on jäänyt osa niille sijoilleen, vaikka multaa onkin kärrätty muualle puutarhaan.

Rosa rugosa 'Sointu'
 

Lumo sai uuden asuinsijansa Pikkupuutarhasta, mutta kaaripolun toiselta puolelta. Siitä kaivoin jo viikkoja sitten pois yhden norjanangervon. Jokaisen ruusupensaan ympäröin märillä sanomalehdillä, joiden päälle kippasin kuorikatetta. Näin kosteus pysyy maassa paremmin, eivätkä rikkaruohot sen paremmin kuin kevätkaihonkukkakaan ihan heti pääse valtaamaan uutta taivaltaan aloittavien ruusupensaiden tyveä.

Rosa rugosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu
 

Entä mitä tapahtui Ruusupenkkiin jääneille ruusuille? Neilikkaruusu, jonka siis piti siirtyä muutama askel oikealle, jäi Sävelen viereen. Vähän liian lähelle, mutta nyt kummallakin on tilaa levittäytyä taaksepäin. Soinnun istutin aiempaa enemmän oikealle ja keskemmälle. Silläkin on nyt enemmän tilaa levittäytyä. Tasapuolisuuden nimissä kaikki ruusupensaat tässäkin penkissä saivat ympärilleen märkää sanomalehteä ja kuorikatetta.

 

Ennen Soinnun istutusta putsasin penkistä hillittömästi levinneen hopeatäpläpeipin. Naapurin aidan alla kasvaa myös voikukkaa ja monenmoista muuta kasvia, joiden en halua levittäytyvän istutusalueelle. Niinpä rajasin penkin aidasta muovireunuksella. Jätin muovireunuksen ja aidan väliin kapean alueen, jonka voin tarvittaessa pitää jonkinlaisessa järjestyksessä trimmerillä. Reunuksen viereen laitoin Kriikunapolulle villiintynyttä suikeroalpia, joka toivon mukaan levittäytyy paikalleen ja vie siten tilaa mahdollisilta rikkaruohoilta.

 

Lopputuloksen kruunaamiseksi kanttasin koko Ruusupenkin. Tai pikemminkin kohensin vanhan kanttauksen, sillä edellisen kerran olen sen tehnyt muistaakseni toukokuussa.

Aita puiston puolelta kuvattuna
 

Kun tekemisen vauhtiin kerran pääsee, ei sitä ihan helpolla osaa pysähtyä. Hetken katselin ympärilleni sen näköisenä, että jonkun homman voisin samaan hikeen tehdä. Päätin pujottaa puiston puoleisella aidalla kiipeileviä villiviinejä paremmin, etteivät ne roikkuisi ruohonleikkurin tiellä. Ajan nimittäin kaistaleen kunnan nurmikkoa aidan toiselta puolelta, sillä esimerkiksi rönsyleinikki hiipii ovelasti aidan ali meille, vaikka sen tulisi pysytellä mieluummin puiston puolella. Kunnan miehet käyvät ajamassa puiston nurmikon kerran kuussa, joten voitte kuvitella, miten se rehottaa niin harvoin leikattuna. 

Sormustinkukka kavaa kukkapenkissä ja kurkkii aidan raoista puiston puolelle
 

Villiviinit ja tulikuusama oli äkkiä palautettu ruotuun. Yhä minulla oli tekemisen tarvetta, joten seuraavaksi kohennuksen kohteeksi joutui Syyspenkki. Ihan ensitöikseni kitkin rikkaruohot ja villisti levinneitä pioniunikkoja.

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka
 

Lämmin sää ei ole paras mahdollinen kasvien kaivuhetki, mutta siitä huolimatta muistin Hiidenkiven puutarha -blogin Minnan toteamuksen, että keijukukka Hans kannattaa jakaa. Hansin kukinta on jo ohi ja kaveri nousi napakoista juuristaan huolimatta kohtuullisen helposti ylös. Jaoin isokokoisen juurakon kahtia ja istutin kummatkin takaisin pienin välein lähes samaan paikkaan. Siinä ohessa kaivoin kesäkulleron pois kokonaan ja kiikutin sen Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Sinne se sopii paremmin.

Trollius chinensis - Kesäkullero
 

Kesäkulleroa yläpihalle kiikuttaessani muistin, että Syreenipenkissä kasvava atsalea Moeheim kaipaa sekin uutta sijoituspaikkaa. Pyysin Moeheimilta anteeksi sen siirtelyä paikasta toiseen, sillä vuosi sitten siirsin sen Ovaalipenkistä Syyspenkkiin. Siirto oli toki parannusta entiseen, mutta ei riittävän hyvä sekään.

 

Moeheim pääsi sekin kesäkulleron lailla Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Nämä siirrot ovat aina riski kasvien selviytymisen kannalta, mutta riski piilee siinäkin, jos niitä pitää tavalla tai toisella soveltumattomissa paikoissa.

 

Kaksi kolmannesta kesän suurista projekteista on nyt tehty. Oikearinteen kohennus odottaa vielä vuoroaan. Lapio on jo yhden päivän rinteessä hetken heilunut, kun kaivoin sieltä vuorenkilpeä tyttären pihalle. Samalla tuli putsattua pieni osa puna-apilaa ja muuta sälää kompostiin. 

Kunhan säät vähän viilenevät, pureudun rinnetyömaahan. Nyt on huolehdittava istutettujen puskien kastelusta, jotta jaksavat kasvattaa kunnon juuret ja aloittaa elämän uusilla asuinsijoillaan. 

Tilli sopii hyvin maljakkoon


Viime viikon siirto-operaatioita miettiessäni, en ole enää laisinkaan varma, menikö ruusujen nimet oikein. Toivottavasti kotiutuvat uusille paikoilleen, jolloin saan myös vahvistuksen, mikä tuli mihinkin istutettua.

 

sunnuntai 16. elokuuta 2020

Retkipäivä Fazerista Forsmaniin

Olemme käyneet veljenvaimon kanssa RSO:n konserteissa, mutta koronan vuoksi se harrastus meni keväällä tauolle ja tauko tulee jatkumaan myös syyskauden. Jotain kivaa piti mielen virkistämiseksi järjestää ja niinpä lähdimme herkut mielessä retkelle Vantaan suuntaan.

Ensin porhalsimme Vaaralaan, Fazerin vierailukeskukseen. Koska kumpikin olemme kiertäneet lähimenneisyydessä näyttelytilan ja osallistuneet Fazerin historia- ja yritysesittelyyn (lähde: Wikipedia), päädyimme ensin lounastamaan kahvilassa ja sen jälkeen tekemään hieman ostoksia.

Luonnollisesti opastetulle kierrokselle osallistuminen tuo meistä monelle muistoja lapsuudesta saakka. Melkeinpä kielen päälle nousevia muistoja löytyi myös vierailukeskuksen ohessa olleesta myymälästä, jossa on kattava valikoima Fazerin tuotteita myynnissä. Etupäässä tietenkin makeisia ja lisäksi mm. makeisista ja muista tuotteista koottuja lahjapaketteja. Edullisimpa ostoksia on mahdollista tehdä niistä pöydistä, joihin on koottu pussitettuja karkkeja, joiden valikoima vaihtelee.

Enemmänkin Fazu-retkeltä olisi voinut kuvia ottaa, mutta niin vain kamera viihtyi paremmin laukussa. Aloituskollaasiin kokosin naistenvessan ovista otetut kuvat. Vastapäisen seinän valaisimet heijastuivat kuvien pintaan sen verran kirkkaasti, että kuvat piti ottaa viistosti. 

Herkullisen keittolounaan ja bébé-kahvien lisäksi ostimme tietenkin vähän makeisiakin. Kahvilasta oli mahdollisuus ostaa myös leivonnaisia ja tuoretta leipää.

Niin kahvila, myymälä kuin muutkin tilat olivat siistit, väljät ja asiakaspalvelu ystävällistä. Käsidesiä oli hyvin tarjolla.

Toinen retkipäivän kohde oli niinikään Vantaalla eli Forsman Tea, Suokalliontiellä, joka sijaitsee lähellä Helsinki-Vantaa -lentokenttää.

Forsman Tea eli Aaro Forsman Oy on 1979 perustettu suomalainen teetalo. Yritys on  keskittynyt irtoteen maahantuontiin, valmistukseen ja tukkukauppaan. Samassa rakennuksessa on sekä tehdas, toimitila että teehuone, jossa asiakkaat saavat maistella teelaatuja ja jossa järjestetään teenmaisteluja myös suuremmille ryhmille.

Myymälässä on esillä yrityksen kaikki, yli 500 teelaatua. On mustaa, vihreää, valkoista, keltaista, maustamatonta ja maustettua, rooibosta, matea, yrttiteetä, luomua. Varmasti jokaisen makuun.

Hyllyistä löytyy lukuisia irtoteevaihtoehtoja valmiiksi pakattuina pusseihin. Oman sekoituksen voi tehdä valitsemalla isoista purkeista mieltymyksen mukaan itselleen sopivan määrän. Teetä on myytävänä myös 100 %:sti hajoavissa pyrammidipusseissa, mikäli ei halua irtoteetä.

Teen lisäksi myymälästä löytyy monenlaista oheistarviketta, mitä teen valmistamisessa ja nauttimisessa tarvitaan. On mukeja, teepannuja, teesiivilöitä. Löytyy myös erilaisia purkkeja ja pakkauksia, mikäli asiakas haluaa antaa teen esimerkiksi lahjaksi.

Myymälässä on myös valmiina monenlaisia pakkauksia ostettavaksi itselle tai annettavaksi lahjaksi.

Teepannuja löytyy myymälästä moneen makuun. Usein samaa pannua eri väreissä. Joihinkin pannuihin on tyyliin ja väriin sopivat mukit.

Myymälässä saa rauhassa katsella, kuvaaminenkin on sallittua. Veljenvaimo on käynyt myymälässä aikaisemminkin, minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Myyjä kertoi yrityksen historiasta ja toiminnasta selkeästi ja vastasi kysymyksiini. Myyjältä saa tarvittaessa hyvinkin yksityiskohtaista lisätietoa ja apua teen valintaan. Tunnelma myymälässä on kiireetön ja ystävällinen.

 

Itse olen enemmän kahvi-ihminen, mutta toki juon myös teetä tilanteesta riippuen. Lähipiirissäni on useita pelkästään teetä juovia, joten kotona on hyvä olla sitäkin tarjolla. Veljenvaimo on intohimoinen teen ystävä. Hänen kassiinsa sujahti kattava valikoima erilaisia teelaatuja. Tyhjin käsin en minäkään lähtenyt. Ostin muutaman tutun maun ja lisäksi veljenvaimon suosittelemia teemakuja kokeiltavaksi. 

Rakennuksen edessä on hyvin pysäköintitilaa. Sisäänkäynnissä oli käsidesiä ja myyjä oli heti sisälle astuessamme meitä tervehtimässä ja tarjoamassa maistiaisteetä.

Kun nyt Kehä III:n nurkilla koko päivä liikuttiin, kävimme myös Honkanummen hautausmaalla viemässä kukkia haudalle. Siellä lepäävät veljenvaimon vanhempien lisäksi hänen miehensä eli minun kolme vuotta sitten yllättäen kuollut isoveljeni. Honkanummen hautausmaa on jo sinänsä kaunis paikka katsella. Valtavat havupuut ja hienot istutukset ansaitsisivat ihan oman kuvauskierroksen. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.

Halusin kertoa teille Fazerista ja Forsmanista vinkiksi, mikäli niillä nurkilla ajelette. Tämä ei siis ole yhteistyöpostaus.

Nyt on taas lämmintä, muistakaa olla välillä varjossa.
Mukavaa sunnuntaipäivää!


torstai 13. elokuuta 2020

Tiikereitä puutarhassa

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Tiikerililja

 

Pionien, ruusujen ja muiden kaunotarten kukkimista ihastellessa ihan unohtuu, että loppukesäksikin on odotettavissa monenlaisia hienoja kasveja. Keltaiset ja oranssit kukat ovat monen inhokkeja, mutta osa niistä on hyvinkin kauniita. Lisäksi keltaiset ja oranssit tuovat valoa ja paistetta loppukesän usvaisiin aamuihin ja hämärtyviin iltoihin. Perhosetkin tykkäävät monista alkusyksyn kukkijoista.

Lilium lancifolium - Tiikerililja
 
 
Aloituskuvan kerrotun tiikerililja Flore Plenon istutin syksyllä 2018. Se lähti heti seuraavana keväänä hyvin kasvamaan ja kukkimaan, kuten tekee nytkin. Sopii hienosti  kaveriksi perinteiselle tiikerililjalle, jota minulla on ollut jo pidempään. Se vain on kasvanut ihan oudoissa paikoissa, joista olen sitä yrittänyt huonolla menestyksellä siirtää. Olen myös kerännyt varren itusilmuja ja laittanut niitä mielestäni parempiin paikkoihin. Vihdoin nämä oranssit turbaanihatut näyttävät kotiutuneen Flore Plenon viereen.

Hemerocallis 'Pink Damask'

 

Tämä kesä ei ole ollut paras mahdollinen päivänliljoille. Yleensäkin niiden kukinta on hetkessä ohi. Nyt sekä kovat sateet että helteet ovat osuneet juuri parahiksi päivänliljojen kukinnan kanssa samaan aikaan. Jollei ehdi liljojaan kukkien avautuessa katsomaan ja kuvaamaan, onkin se jo myöhäistä ja tarjolla on ollut lähinnä lakastuvia jämiä. Onneksi nuppuja on useita, joten vähintään yhden kohdalla onni suosii.

Hemerocallis 'Stella d'Oro' - ehkä

 

Tämän keltaisen nimestä en ole varma. Puhuttelen häntä Stella d'Oroksi. Eipä tuo ole pahastunut. Toisinaan mielleyhtymät ovat enemmän tai vähemmän outoja. Minulle tulee jo tämän kukan nupuistakin ja viimeistään avautuneesta kukasta aina mieleen vähän yliaikainen banaani.

Lilium 'Spring Pink

 

Muisti tekee vähän väliä tepposiaan. Itsensä kanssa saa painia, kun ei ole muistanut kirjata kaikkia istutuksiaan ajoissa  kirjoihin ja kansiin. Ihan turha väittää itselleen muistavansa jonkun kasvin nimen ja paikan seuraavana keväänä, kun sitä ei muista enää parin kuukauden päästäkään. Olin täysin vakuuttunut istuttaneeni sisäänkäyntiä vastapäätä keväällä tiikerililja Sweet Surrenderiä. Siitähän tykkään tosi paljon. Niinpä olin niinsanotusti äimänkäkenä, kun liljat avauduttuaan eivät olleetkaan kermanvalkoisia. Potutukseen ei kuitenkaan ole aihetta, sillä Spring Pink on kaunis sekin. Katsokaa, miten hienostunut väri terälehdissä on. Erityisesti tuo ohuen ohuella siveltimellä piirretty viiva terälehtien tyvestä alkaen on upea.

Thalictrum 'Elin' - Jaloängelmä

 

Joku kasvi saa sydämen läikähtämään vahvasti heti ensikohtaamisella. Tällainen on jonkun blogissa näkemäni jaloängelmä Elin. Jostain syystä rakastan palluraisia nuppuja. Sellaisia on esimerkiksi lumikärhössä ja syysvuokossa. Katsokaa, miten ihanat pallurat Elinissä on. Ja miten herkän kaunis kukka siitä palluraisesta nupusta avautuu. Kun Elin vihdoin ja viimein Muhevaisella osui silmiini, oli ostopäätös siinä samassa sinetöity. Onnellisena kannoin Elinin kotipuutarhaan ja istutin sen Ruusupenkkiin. Siellä se huitelee melko korkeana ja vaikeasti kuvattavana. Saadakseni ikuistettua nuput ja avautuvat kukat, piti tallustella vähän aikaa sitten uuitun penkin kasvien välissä puutarhakengilläni, mutta oli se sen arvoista. Eikä onneksi mikään vahingoittunut.

Thalictrum rochebrunianum - Keijuängelmä

 

Jos on ihana Elin, niin yhtään vähemmälle rakkaudelle ei jää eräästä puutarhamyymälästä toukokuussa ostamani keijuängelmätkään. Nämä ovat pikkuisen matalampia, kuin Elin, vaan aika korkeita silti.

Kahden edellisen kesän helteissä kotilot kaivautuivat poteroihinsa, eikä niitä pahemmin näkynyt. Ehdin jo kuvitella päässeeni riesasta eroon. Tämä kesä on yhtä kotiloiden juhlaa. Sopivan lämmintä ja kosteaa, jotta kaikki kasvaa kohisten tarjoten hyviä piiloja ja muhimispaikkoja sekä runsaasti syötävää. Pesuainepurkki poikineen kulkee vakiovarusteena pihatöissä, jotta kaikki eteen osuvat kotilot on helppo pudottaa etikkaan marinoitumaan. 

Luulisi, että käsityöihminen tykkää pitsisomisteisista kasvinlehdistä, vaan eivät ne minua erityisemmin ihastuta. Toisaalta olen jo niin tottunut yhteiseloon kotiloiden kanssa, etten jaksa niistä suurempaa stressiä ottaa. Mitään kasvia ne eivät ole onnistuneet kokonaan hävittämään. Päättymätön kotilotaistelu jatkukoon. Onhan se omanlaisensa murhe, mutta pientä monen muun asian rinnalla.

Pelkäsin menettäväni nämä kaksi viime syksynä istutettua kärhöä sekä mahdolliselle lakastumistaudille että kotiloille. Pikkutalvio kasvoi uhkaavasti kärhöjen tyveen kiinni ja sen kosteissa uumenissa kotilot viihtyivät pulskiksi lihoen. Vasemmanpuoleisen kärhön hyvin kasvanut varsi menehtyi. Pelkäsin kyseessä olevan lakastumistauti, mutta nyt kyllä uumoilen tuhon syynä olleen kotilot. 

Kaivoin ja kitkin pikkutalvion pois kärhöjen ympäriltä. Musta muovireuna ei ole kauneinta katsottavaa, mutta hätätilassa sain sillä rajattua kärhöjen multatilan. Netistä löytämässäni ohjeessa neuvottiin laittamaan kärhöjen tyvelle hiekkaa tai lecasoraa, jotta tyvi ei ole kosketuksessa kosteaan multaan. Minulla sattui olemaan säkki lecasoraa. 

Kumpikin kärhö saa nyt paremmin ilmaa ja kasvavat taas reippaasti. Näillekin kärhöille on uusi tuki tulossa. Kärhöjen ympäristö on hölmön näköinen, mutta se on väliaikainen ongelma. Tuo alue on yksi tämän syksyn kohennuskohteista.

Näin loppukesästä iristen lehdet retkottavat pitkin pituuttaan muiden päällä ja kaatuvat myös käytäville. Aamukasteessa ja sateen jälkeen niiden vieritse on tylsä kulkea, kun märät lehdet  lätsähtävät paljaille jaloille tai kastelevat housunlahkeet. Vuosia sitten näin netissä jonkun liittäneen iristen lehdet lyhdenipuiksi, jota ideaa olen sen jälkeen tyytyväisenä käyttänyt. Sitomiseen käytän muovitettua sidontalankaa, jonka voi käyttää kerta toisensa jälkeen uudelleen.

Dianthus amurensis - Amurinneilikka

 

Amurinneilikkani on vielä aika harvakasvuinen. Sen pitäisi houkutella perhosia. Yksi neitoperho tätä neilikkaa kuvatessani liihotteli lähistöllä, mutta se ei ollut kiinnostunut mallin roolista. Odotellaan siis perhosia puutarhoihimme ja nautitaan siinä ohessa näistä elokuun päivistä.


maanantai 10. elokuuta 2020

Mukava tapaaminen kera kivojen kasvien

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise' - Syyshortensia 

 

Ihastelin sinistä tuoksuorvokkia Lappalainen etelässä -blogin Nilan postauksessa 23.4.2020.  Toukokuussa kerroin ostaneeni ja istuttaneeni kaksi tuoksuorvokkia, mutta valkoista. Sinistä ei ollut tarjolla. Nila laittoi minulle viestin, että häneltä saisin sinistä. Siitä lähti liikkeelle mukava tapahtumaketju, joka johti Nilan vierailuun puutarhassani.

Saponaria officinalis - Rohtosuopayrtti, yksinkertainen

 

On aina yhtä jännittävää tavata ihminen, jota ei ole aiemmin nähnyt ja jonka kanssa on kuitenkin viestinyt useamman kerran. Puutarhaharrastuksen puitteissa kohtaamani ihmiset ovat aina olleet todella mukavia. Yhteisiä jutunaiheita löytyy enemmän kuin on edes aikaa niiden käsittelyyn. Niin kävi tälläkin kertaa. Puutarhani ei ollut eikä ole vieläkään lainkaan parhaimmillaan lukuisten mylläysprojektien vuoksi, mutta sellainen ei puutarhaihmisiä haittaa. Ymmärrystä löytyy puolin ja toisin.

Yhdessä miehensä kanssa Nila nosti autosta ison laatikollisen herkkuja. Sain kaipaamaani sinistä tuoksuorvokkia sen verran paljon, että iso alue peittyy kerralla vihreyteen, kunhan kasvit juurtuvat ja pääsevät kasvun alkuun. Nyt niitä täytyy kastella ahkerasti, sillä helle kuivattaa mullan nopeasti.

Rubus arcticus - Mesimarja

 

Tuliaiskasvien joukossa oli myös mesimarjaa, josta minulla ei ole minkäänlaista kokemusta. Istutin mesimarjan taimet porkkanalta ja mangoldilta vapautuneeseen lavakaulukseen. Paikka on ehkä vähän liian lämmin, mutta tähän hätään en parempaakaan keksinyt. Kunhan saan puutarhan mylläysoperaatiot jonkinlaiseen järjestykseen, mietin mesimarjan kohtaloa tarkemmin. 

Saxifraga × arendsi - Patjarikko

 

Muutamaan purkkiin laitoin istutuspaikkaa odottamaan myös patjarikkoa. Sitä minulla on ollut joskus ennenkin, vaan minne lie kadonnut aikojen saatossa. Tällekin ajattelin paikkaa Oikearinteessä, kunhan ehdin sinne saakka siirto- ja kunnostussuunnitelmissani. Syksyn aikana kuitenkin.

Androsace sempervivoides - Rusettinukki

 

Rusettinukkia sain myös useamman taimen, joista isoimmissa on vielä jakovaraa lisääkin. Nämä söpöt pikkuiset laitoin potteihin odottamaan istutusta. Luultavasti laitan rusettinukit Oikearinteeseen, kunhan pääsen käsiksi sen uudistamiseen. Rusettinukki on noin viisisenttinen, aurinkoisen paikan kasvi. Se kukkii touko-kesäkuussa vaaleanpunaisin kukin. Rusettinukin sanotaan olevan meidän oloissamme arka, joten ehkä laitan sitä varmuuden vuoksi myös johonkin toiseen paikkaan.

Saxifraga umbrosa - Varjorikko

 

Varjorikkoa sain runsaasti. Minulla on ennestään posliinirikkoa, joka muistuttaa varjorikkoa. En tiedä, miten eroavat. Nilan tuomat varjorikotkin odottavat istutusta ruukuissa.

Pahoittelen istutusta odottavien taimien multaisuutta. Annoin niiden juurille istutusta edeltävänä iltana vettä kuivumisen estämiseksi. Märät taimet ja multa ovat sotkuinen yhdistelmä, joka kyllä aikanaan siistiytyy.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red'
 

Nilan kanssa jutteleminen ja puutarhan kiertäminen oli mukavaa. En ollut varautunut antamaan vastakasveja, sillä kotilopuutarhasta ei välttämättä kaikki mitään huolisikaan. Kiitollisena Nilan vaivannäöstä ja anteliaisuudesta varustin hänelle kuitenkin pienen kiitoskassin kotiinviemiseksi.

Kasvimaan äärellä tuli juttua mm. mangoldista, jota minulla oli vielä muutama puska syömättä. Sain Nilalta ohjeen paistaa mangoldin punaisia varsia valkosipulin kera pannulla ja lisätä lehdet loppuvaiheessa. Niinpä meillä syötiin lauantaina Nilan innoittamana loputkin mangoldit, tosin yrttituorejuustolla lisättynä. Olipa hyvää! 

Samana iltana en uusia kasveja ehtinyt istuttaa. Laitoin ne kyllä heti Nilan lähdettyä laakeisiin astioihin ja vettä kyytipojaksi. Seuraavana päivänä lähdin heti aamusta lapiohommiin, joka johti jälleen kerran isompiin operaatioihin.

Ensitöikseni kaivoin omenapuiden alta vähän liikaakin levinneet akileijat pois. Ei siis mitään erikoisuuksia, vaan jokaisessa puutarhassa innokkaasti siementävää lilaa versiota. Sitä jäi sinne tänne vielä runsain mitoin, ei siis pelkoa sukupuuttoon kuolemisesta.

Hydrangea serrata ´Blue Bird´ - Safiirihortensia

Hedelmätarha on aidan myötä saanut uusia ulottuvuuksia. Puutarhalle on tullut uudet seinät, joilla saa mukavasti rajattua istutuksia. Istutin viime syksynä Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin safiirihortensian, joka jäi siellä hurjasti kasvavan verikurjenpolven ja ahneesti leviävien asterien puristuksiin. Se on odottanut ruukussa uutta asuinpaikkaa ja nyt sellainen löytyi. Aidan takana kasvava rusopajuangervoaidanne ja vasemmalle jäävä Antonovka-omenapuu tarjoavat hentoisen varjon, jotta multa ei totaalisesti korpuksi pääse kuivumaan. Toivotaan, että sariifihortensia viihtyy paremmin täällä.

Rhododendron Rustica Mixture-risteymä - Atsalea Ruususen uni
 

Safiirihortensian taka-alalla näkyy Mustilanhortensia ja sen edessä atsalea Ruususen uni. Atsalea oli aiemmin yläpihan Syreenipenkissä, jossa sillä keväällä on enemmän valoa, mutta kesän edetessä se jäi onnettomasti muiden jalkoihin. Ruususen unen tieltä piti siirtää ruotsinnköynnöskuusama, jolle tuossa paikassa ei ollut riittävästi kasvutilaa ylöspäin.

Ruotsinköynnöskuusama siirtyi siis ison harppauksen vasemmalle eli Valkeakuulaan ja Punakanelin väliin. Jouduin leikkaamaan sitä melko rajusti saadakseni sen irti väliaikaisesta köynnöstuesta, jonka laitoin vielä vähäksi aikaa tukemaan köynnöskuusamaa. Köynnökselle on tulossa kunnollinen tuki. Ruotsinköynnöskuusaman oikealla puolella kasvaa Black&White -liljoja. 

Lonicera periclymenum 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama
 

Sekä valkeakuulaan että punakanelin oksat kaartuvat tällä kohtaa toisaalle, joten köynnöskuusamalla on jatkossa tilaa kasvaa rauhassa haluamaansa korkeuteen.

Istutusalue nimeltään Hedelmätarha

Kuten kuvasta näkee, omenapuiden alle sopii vielä lisääkin kasveja. Tähän saakka olen omppupuiden alle istuttanut lähinnä keväällä kukkivia sipulikasveja. Akileijat ja sormustinkukat ovat levinneet noille paikoille ihan itse. Akileijat kaivoin nyt siis pois, sormustinkukkia jäi joitakin. Multaa myllätessäni esiin nousi melkoinen kasa helmililjojen ja scillojen sipuleita. Laitoin ne takaisin multaan. 

Aion istuttaa omenapuiden alle matalia ja hentojuurisia maanpeitekasveja, joiden lomasta keväiset sipulikasvit pääsevät hyvin nousemaan. En missään tapauksessa pikkutalviota, joka viihtyessään kaivautuu Kiinaan saakka ja jonka poistamiseksi tarvitaan järeitä maansiirtokoneita.

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö
 

Viikonlopun helteiden vuoksi pihalla ei ole kastelua lukuunottamatta tapahtunut mitään. Välillä on kiva vain olla möllöttää ja antaa ajatusten levätä.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki

Lämmin kiitos Nilalle käynnistä ja kasvituliaisista. Nyt on sinullakin paikkasi puutarhassani, sillä muistan aina sinut katsellessani antamiasi kasveja.

 

PS. Tämä on ensimmäinen postaus uudella blogger-versiolla. Kesäkuussa kokeilin hetken uutta bloggeria, mutta jäykkyyden vuoksi palasin takaisin vanhaan. Nyt sovellus siirsi minut kysymättä uuden pariin. Parannuksia kesäkuuhun nähden on tullut, mutta jonkin verran harjoittelemista tämä vielä vaatii.