Vähempikin keikkuminen riittäisi

Corydalis solida 'Beth Evans' -Pystykiurunkannus

 

Kevät keikkuu nyt niin voimallisesti, että kohta alkaa päästäkin vipata. Tuulikellostakin katkesi naru ja koko klkuttava vempain löytyi pusikosta. Tiistaiaamuna heräsimme valkeuteen. Lunta oli tullut muutama sentti, eikä se edes aamupäivän aikana sulanut. Iltapäivällä sentään vanha maa alkoi taas olla vallitseva elementti, vaikka ajoittain lumihiutaleita on lennellyt vaakatasossa.

Iris Katherine Hodgkin - Kevätkurjenmiekka

Pikainen puutarhakierros riitti, sillä väripilkut olivat vähissä. Krookukset olivat käärineet nuppunsa tiukkaan suppuun ja talventähdetkin näyttivät enemmän keltaisilta palluroilta kuin pikkuisilta auringoilta. Näpit jäässä katselin tärkeimmät paikat. Tuuli ujelsi korvissa ja paukutti naapurin lipputangon narua niin, ettei toivoakaan mistään hentoisemmista äänielämyksistä.

Eranthis cicilica - Talventähti

En edes uskalla ääneen kehua näkemiäni kukkia, jottei nekin tule syödyiksi. Jänikset ovat papanakasoista päätellen istahtaneet kanttausuriini kuin ruokapöydän ääreen konsanaan. Onhan se mukava pitää kyynärpäitä pöydän reunalla samalla kun kiskoo helmililjoja ja scilloja ristihuuliinsa. Toistaiseksi talventähdet ja kevätkurjenmiekat on jätetty rauhaan.

Ribes nigrum 'Pohjan Jätti' -Mustaherukka

Kasvien herääminen joka kevät on ihmeellisen innostavaa seurattavaa. Mustaherukkaa ei paljon viluta, vaan se on jo silmut pullollaan valmiina tuottamaan uutta satoa. Toivon mukaan saan taas loppukesästä kerätä mukavan kulhollisen näitä Pohjan Jättejä.

Rubus articus - Mesimarja

Lappalainen etelässä -blogin Nila toi minulle viime kesänä kivoja kasveja. Joukossa oli myös mesimarjaa, jonka istutin yhteen lavakauluksista. Paikka on tälle kasville turhan lämmin ja aurinkoinen, mutta parempaakaan ei nyt ollut tarjolla. Enpä olisi uskonut, että se on näin varhainen herääjä. Viikko sitten mullan pinnalla oli vielä tuhti lumikerros. Ehkä suojaisan lumen alla oli lämmin paikka aloitella kasvua.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Safiirihortensia on ELOSSA! Jippii. Ei se kuollut edellisenäkään talvena, mutta aiheutin sille ylimääräisiä sydämentykytyksiä siirtämällä kasvin viime kesänä alapihan syysomenan lähelle. Ennen safiirihortensia asusti Pikkupuutarhassa, joka ei minusta ollut sille hyvä paikka. Pikkuinen puska on viettänyt talven verkon suojassa. Saa olla siellä vielä jonkin aikaa, kun jänikset näyttävät mellastavan sen läheisyydessä.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Entäpä tämä punasilmuinen kaunotar! Hereillä hänkin, kuten toinenkin samaan aikaan ostamani ja istuttamani ruusuherukka. Minulla oli ruusuherukka aiemminkin, mutta sen sain kuolemaan istuttamalla sen ensin täysin väärään paikkan ja korjaamalla sitten erehdykseni kuolemaan johtaneella siirrolla. Tällä kertaa suunnittelin istutuspaikat huolellisemmin, ainakin niin vielä kuvittelen. Toivon näkeväni ruusuherukan kauniin kukinnan. Jollen tänä keväänä, niin ehkä sitten seuraavana.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Särkynytsydän kurkkii sekin jo Kiemurapenkin mullasta. Kuten kuvasta näkyy, en ole kukkapenkkejä siivonnut. Leikkasin lokakuun lopulla vieressä kasvavaa tuijaa ja roippeet ovat yhä paikallaan. Haravoimisen kaltaista rapsuttamista ei nyt kannata ajatellakaan. Tuuleen lentävät kaikki ajatusta keveämmät roskat.

Kaupasta tarttui mukaan kuvan kukkajuurakot tai sipuleita ne kai enemmän ovat. Tarhakriinumista tai keijunliljasta minulla ei ole minkäänlaista kokemusta. Kuvissa näyttävät kauniilta ja jotain juttuja löysin netistä kummastakin. Taisin taas hankkia itselleni hoidettavia, sillä kumpikin kaipaa talvilepolämpötilaksi 10-15 astetta. Vinkkejä näiden kasvien elossa pitämiseksi saa vapaasti antaa.

 

Valoisat illat kutsuvat yhä enemmän ulkohommiin, mutta kutimetkin etsiytyvät käsiin. Vein isän hoivakodin kirpparille pinon sukkia, pipoja ja muutaman tumppuparin sekä mm. kynttilöitä. Kirpparimyynnillä on tarkoitus rahoittaa kotieläinpihan vierailu vanhusten iloksi. Aiemmin hoivakodissa on käynyt mm. laama, kanoja, pupuja, lammas ym. Toivottavasti rahaa kertyy ja eläinvierailu toteutuu. Hoivakodin vanhusten elämä on varsinkin näin korona-aikaan aika vaisua. Olen odottanut säiden lämpenemistä, jotta voin viedä isän ulos kävelemään. Lumisessa ja liukkaassa ympäristössä sokean kanssa käveleminen on hankalaa.

Pääsiäinen on vietetty. Pyhiksi ostamani keltaisten tulppaanien kimppu on edelleen kaunis ja hyväkuntoinen. Seuraava juhlimisen aihe onkin sitten vappu. Sitä ennen voi juhlistaa iloitsemalla kevään edistymistä vaikka joka ikinen päivä.

Myöhästyin ja sekös harmittaa

Iris reticulate 'Harmony'

Loistavat säät ovat jatkaneet puutarhahörhön hellimistä. Hyvä niin, sillä puusavotta on edistynyt suunnitellusti. Kroppa on hiukkasen jäykkä kaikesta aherruksesta ja posket kuumottavat auringossa olemisesta. Hiukan ehdin jo kiertää puutarhassa ja tutkia vauhdilla kasvavia piippoja.

Mukava porukka tulppaanipiippoja perjantaina.

Lauantaina lähdin aamulla iloisin mielin pihalle töihin. Heti talon päädyn ohitettuani näin jotain, mikä sai minut melkein itkemään. Peura oli jälleen käynyt vierailulla. Kuvan tulppaanit oli järsitty tehokkaasti tasamallisiksi. Kyyneliin sekoittui rankan pettymyksen lisäksi myös itsesyytöksiä, sillä en jaksanut aikomuksesta huolimatta perjantaina lähteä ruiskuttamaan Trico Gardenia piipoille. Olisi pitänyt jaksaa. Mennyttä on turha voivotella, vaikka ärräpäitä tekisi mieli nyt viljellä.

Lauantaiaamuna kaikki tulppaanit olivat tällaisia.

Tuho on yhtä laajaa kuin vuosi sitten. Silloin joihinkin tulppaaneihin tuli kukka ja sitä toivon nytkin. Jospa edes joissakin tulppaaneissa nuppuaihe olisi vielä lehtien sisällä alempana ja jaksaisi sieltä ylös ponnistaa.

Ilmeisesti tulppaaneissa oli riittänyt niin paljon syötävää, että joitakin krookuksia oli jäänyt kajoamatta. Surullisia nuo puolittain napsitut krookuksetkin on. Lisäksi peurat olivat napsineet huulillaan lukuisia kukkia ylös mullasta sipuleineen. Sipuleista on toki iloa tulevina vuosina, mutta nyt niiden voimat menevät uudelleen juurtumiseen.

Olin jo virittänyt verkkoaitoja talon molempiin päätyihin ja kuvittelin niiden riittävän esteeksi. Hetken aikaa olin ymmälläni, kunnes ryhdyin systemaattisesti seuraamaan peuran jälkiä. Multaan ja lumeen jäljet olivat jääneet hyvin. Myös kivituhkakäytävällä sorkan jäljen erottaa.

Eläin, tai ehkä niitä on ollut useampi, on tullut tieltä naapurin autokatoksen reunaa. Naapuri on parin vuoden ajan tukenut jyrkkää rinnettä autokatoksen sivulla rakentamalla sinne kolmiportaisen rakennelman. Peura on loikannut kottikärrysolamme yli meidän tukimuurille ja siitä onkin sitten ollut suora reitti alapihalle, jossa peura on kiertänyt napsimassa herkkuja vähän joka suunnassa. Jäljistä päätellen se on myös poistunut samaa reittiä. Talon toisessa päässä on jo mielestäni aukoton aitaviritelmä, eikä siellä näkynyt jälkiäkään.

Vasemmalla olevan tukimuurin ja oikealla olevan naapurin rakennelman väliin jäävään kottikärrysolaan pystytin ylimääräiseksi jääneen aitaelementin. Sen vasemmasta yläosasta vedin aitaverkon leikkimökin kulman kautta talomme nurkalle. Näin reitti alapihalle on ainakin tukittu. Oikeassa reunassa näkyy naapurin verkkoaita, jonka yli peurat halutessaan kykenevät loikkaamaan. Elän toivossa, että ne jatkavat autotallin reunaa naapurin pihalle ja sieltä kunnan alueelle. Eivätkä tule meidän puolelle. Tai jos loikkaavat meidän puolelle, joutuvat aitaan törmättyään palaamaan takaisin tielle.

Pidän aitaesteitä jonkin aikaa. Kesäisin peuroista ei ole ollut yhtä paljon haittaa, kuin tähän sipulikukka-aikaan. Kunhan kasvillisuus saavuttaa taas kesäiset mittansa, voin ainakin osan viritelmistä purkaa hetkeksi.

Ostin viime keväänä Trico Gardenia. Parin kokeilukerran perusteella en osaa sanoa tehokkuudesta mitään. Mustilan puutarhan uutiskirjeessä mainittiin, että heillä on ollut paljon apua Trico Gardenin käyttämisestä. Niin sitten laimensin koko pullollisen ainetta isohkoon pumppupulloon ja kiersin ruiskuttamassa sitä kriittisimpiin paikkoihin. Varsinkin talon sisäänkäynnin puolelle, joka pikkupuutarhaa lukuunottamatta on aitaamaton. Toimenpide on toistettava, vähintääkin sateen jälkeen. Pullo maksoi viime keväänä muistaakseni 19,90 € ja 250 ml riittää 10 neliöön. Ihan halpaa se ei siis ole, mutta varmasti koko rahan arvoista, jos siitä apu löytyy.

Autuas olo -blogin Cherin pyynnöstä laitan kuvan hakkeesta, jota meidän murskaavalla vempaimella tuli syöttäessäni sille kahden ison vaahteran verran oksia. Olisi ehkä pitänyt laittaa tulitikkurasia kertomaan mittaluokasta. Aika pientä tuo on. Jos tulitikkurasia on viisisenttinen, niin nuo ovat maksimissaan alle puolet siitä.

Sain siivottua kaikki havuoksat puiston puolelta meidän varaparkkipaikalle odottamaan kaatopaikalle kuskaamista. Multasäkit ovat täynnä oksahaketta ja puiston puolelta haravoimaani sahanpurua ja puun kaatumisesta syntynyttä sälää. Säkkejä on havuoksakasan takana toinen  mokoma lisää. Kaikki on tarkoitus viedä kaatopaikalle kierrätettäväksi mullan valmistukseen. Vasemmalla näkyvissä valkoisissa suursäkeissä on viime vuonna ostamaani kivituhkaa ja puutarhamultaa. Multasäkkien alla ja takana mäntypöllit odottavat pilkkomista. Niitä työstetään sitten ajan kanssa, kunhan saadaan pahin työmaa siivottua.

Lunta ei enää paljon tontillamme ole. Lähinnä naapurin rajalla, jossa isoihin kasoihin kolattu lumi on enemmän auringolta suojassa. Alapihalle johtavien portaiden päälle kolaamme lumet yläpihan käytäviltä, koska alapihalle voi ne harvat talvikäynnit tehdä myös puuvajan kautta. Hyvin portailtakin lumi on jo vetäytynyt, mutta tehostin sulamista levittämällä isommat paakut pitkin nurmikkoa. Sekös sai sulamiseen vauhtia.

Lämpimien ja aurinkoisten päivien jälkeen maanantaiksi on luvassa koleampaa ja vesisadetta. Ei haittaa, sillä vesisade sulattaa viimeisetkin lumet ja jäät. Toivottavasti maanantaina ei sentään tuule yhtä kovaa, kuin koko sunnuntaipäivän. Silloin vesi tulisi vaakatasossa. Mikäli säätiedotukset pitävät paikkansa, vietän monen päivän uurastuksen jälkeen kevyemmän päivän. Ehkä laskeudun kellariin touhuamaan daalioiden ym. juurakoiden kanssa.

Nauttikaahan kaikista kevään merkeistä!

Päivät hakettimen ja klapikoneen kahvoissa

Eranthis cicilica - Talventähti

 

Pääsiäisviikolle ei parempia kevätsäitä olisi voinut toivoa. Jos aamu onkin ollut vähän harmaakostea, iltapäivällä aurinko on paistanut lämpimästi. Lumi on sulanut kiitettävää vauhtia. Joitakin lumilämpäreitä pihalta edelleen löytyy. Varsinkin varjoisemmissa paikoissa ja siellä, mihin lunta on ahkerasti kolattu, tiiviitä kasoja edelleen nököttää. Myös alapihalle johtavat portaat on yhä kuorrutettu vähemmän puhtaalla lumella. Hyvin sekin sulaa.

Anemone hepatica - Sinivuokko

Kuten tavallista, kaikki tapahtumat tuppaavat osumaan yhteen kasaan. Palatessani sunnuntaiselta hoivakotikäynniltä, alkoi auton pakokaasujärjestelmän varoitusvalo palamaan. Ohjekirjan mukaan valon syttyessä tulisi suunnata heti huoltoon. Ajoin kotiin juttelemaan asiasta Ukkokullan kanssa. Hän on parempi autoasioissa. Eikä reitilleni edes osunut ainuttakaan korjaamoa.

Saimme autolle huollon tuttuun paikkaan tiistaiaamuksi. Kulkuneuvo oli siis vietävä huollon pihalle jo maanantaina ennen sulkemista, sillä tiistaille oli sovittu vuosittainen nokisutarin käynti. Ja kolmen ison puun kaato.

Krookukset ja kevätvirkku ötökkä

Olimme jo pitkään suunnitelleet kadun vieressä kasvavan ison männyn kaatamista. Mänty oli hieman kallellaan naapurin suuntaan. Lisäksi se jäi alttiiksi koville tuulille kunnan metsikön suojan poistuttua. Samoin tontin rajalla kasvoi isokokoinen vaahtera, joka oli kallellaan talomme suuntaan. Tuulella vaahterasta putosi isoja oksia ja pelkäsimme sen olevan huonokuntoinen. Samaan syssyyn päätettiin kaataa myös talon toisesta päästä niinikään isoksi kasvanut vaahtera, joka taasen kasvoi liian lähellä taloa. Isoille puille suositellaan minimissään 6 metrin etäisyyttä talosta. 

Puiden kaato olisi ollut parempi hoitaa pari-kolme viikkoa aiemmin. Silloin puutarhasta ei olisi tarvinnut kantaa niin suurta huolta reilun lumikuorrutuksen vuoksi. Valitsemamme puunkaataja ehdotti luvan pyytämistä kunnalta, sillä kaksi kolmesta puusta olisi helpompi ja edullisempi kaataa tonttimme vieressä olevaan aukeaan puistoon. 

Tuumasta toimeen, vaan luvan saamisesta muodostuikin monen päivän ruljanssi. Oli työn takana löytää kunnan organisaatiosta oikea henkilö luvan pyytämiseksi. Nimiä saatuamme kyseisiä henkilöitä ei tavoittanut puhelimitse millään. Joko heidän puhelimensa oli jatkuvasti varattu, tai sitten kukaan ei vastannut. Eikä vastannut soittopyyntöihin. Tavoitettuamme jonkun langan päähän, hän ei ollutkaan mielestään oikea henkilö, vaan piti soittaa jollekin toiselle. Joka taasen käski soittamaan sille ensimmäiselle henkilölle. Melkoista pallottelua, jossa sitkeys lopulta palkittiin. Saimme luvan ja saatoimme sopia puunkaatajan kanssa urakalle ajan.

Tiistaina isä ja poika saapuivat kellontarkasti sovittuun aikaan puunkaatohommiin. Meidän tehtäväksi jäi lähinnä ihmetellä, sillä puunkaatajat kävivät jo ennakkoon tsekkaamassa kaadettavat puut. Ukkokulta on vuosien mittaan kaatanut tontiltamme useamman puun. Nyt kaadettavat olivat kuitenkin aika kriittisissä paikoissa ja mahdollisuudet vahingoille oli olemassa. Ammatti-ihmisiin on tällaisissa tilanteissa hyvä turvautua, eikä meidän tarvinnut katua. Puut kaatuivat tismalleen sinne, minne kaatajat suunnittelivat niiden kaatuvan. Kaadon jälkeen he vielä pätkivät rungot 35 cm:n pölleiksi. 

 
Kolmen puun kaatamiseen meni kaksi tuntia. Sen jälkeen alkoi meidän urakka. Ensimmäiseksi piti kantaa pöllit ja oksat pois puistoalueelta. Haravoin myös pienemmän moskan ja sahanpurun. Puiston puolelle, tonttimme rajalle jäi valtava oksa- ja havukasa, jonka kuskaamme arjen tultua kaatopaikalle. Lopuksi siivoan vielä loput roippeet puistoalueelta. 

Päältä päin tarkasteltuna en usko puistoon tulleen isompia vaurioita. Sinne kylvetty nurmikko on ylipäätään huonolaatuinen ja se ajetaankin maksimissaan kerran kuussa kesäkuusta syyskuuhun. Istutuksia ei alueella ole lainkaan meidän alapihan rajan viereen istutettuja mongolianvaahteroita lukuunottamatta. Niin ja leikkipaikan angervoja, jotka ovat kuitenkin kaukana kaadetuista puistamme.

Pitänee jossain välissä mitata männyn halkaisija.

Tiistai-iltapäivästä lähtien olen hakettanut vaahteroiden oksia. Ukkokulta on lyhentänyt sirkkelillä paksut oksat, jotka minä olen sitten pilkkonut klapikoneella. Vaahteroiden runkopöllit on jo viittä vaille klapeja nekin, mutta pitkäperjantaina klapikoneesta loppui hydrauliöljy, eikä sitä tietenkään mistään pyhäpäivänä saa. Työ jatkuu viikonloppuna, kunhan saadaan klapikone käyttökuntoon. Kun vaahteroista syntyneet klapit on pinottu puuvajaan kuivumaan, on varaparkkipaikalle koottujen mäntypöllien pilkkomisen vuoro. Ensin pitää kuitenkin saada puistonpuoli ja pihan kulkuväylät siistittyä.

Puun kaatamisesta tulee iso määrä sahanpurua ja kaikenlaista pientä sälää, jota ei voi oikein kompostiinkaan laittaa. Olen haravoinut ja laittanut moskan multasäkkeihin, jotka on tarkoitus kuskata männynoksien kanssa kaatopaikalle. Siellä oksat haketetaan ja käytetään puutarhajätteen ohella mullan valmistukseen. Normaalisti kaikki oksahake uppoaa omalle tontille, mutta nyt haketta tuli niin paljon, että aion senkin viedä kaatopaikan puutarhajätekeräykseen.

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi kyseli kokemuksia oksahakettimista. Vastasinkin hänelle kommentillani, mutta hyvä näistä asioista on jutella enemmänkin. Puutarhassa syntyy helposti iso määrä oksia, joita tuskin kukaan jaksaa ja viitsii pienillä sekatööreillä kompostiin silputa. Oksat saa kunnon hakettimella helposti ja nopeasti pieneksi materiaaliksi, jonka voi kuskata vaikkapa pensaiden tyvelle.

Meillä oli aiemmin käytössä kaksikin Black&Deckerin leikkavaa oksasilppuria. Niiden kanssa pärjättiin monia vuosia, mutta toive jämäkämmästä vekottimesta oli pitkään ilmassa. 2015 päätettiin hankkia kunnon oksasilppuri ja asiaa eri puolilta pohdittuamme hankimme kuvan murskaavan laitteen. Sillä on haketettu kaikki puutarhasta tulevat oksat aina n. 40 millin vahvuisiin saakka. 

Syksyllä syötän koneeseen myös perennanvarsia. Meillä on paljon töyhtöangervoja ja iriksen lehdetkin silppuan laitteella. Pehmeämmät perennat saattavat välillä juuttua, mutta siihen auttaa syöttää joko samanaikaisesti tai perennojen välissä jämäkämpää materiaalia, kuten oksia. Silputtu aines kypsyy kompostissa huomattavasti nopeammin. Tällaista massaa kuskaan myös puiden ja pensaiden alustoille. Sinne ne katoavat.

En ole Boschin mannekiini, mutta mielestäni hyvästä kannattaa kertoa muillekin. Tykkään laitteen jämäkästä olemuksesta, alla olevasta laatikosta, jonne silputtu materiaali kerääntyy, eikä tämän laitteen käyttökään ole järin vaikeaa. Laite vetää oksia, joten niitä ei tarvitse väkisin sisään työntää. Peruutus tapahtuu omaa nappulaa painamalla. Toki tämäkin laite joskus jumittuu, mutta isoja ongelmia meillä ei sen kanssa ole ollut. Kovassa käytössä tämä oksasilppuri palvelee meitä jo kuudetta vuotta. Minusta työ vaatii kunnon välineet. Rimpuloiden kanssa tulee vain kiukkuiseksi. 

Iris Frozen Planet

Puutalkoiden vuoksi puutarha on jäänyt kakkossijalle. Pikaisesti ehdin tehdä tarkastuskierroksen, jonka antimilla elän taas seuraavaan kertaan. Mitä nyt aina ohimennessäni kurkotan nähdäkseni yhä lisääntyviä piippoja ja avautuvia kukkia.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Sipulikukkien ohella myös monet perennat osoittavat heräämisen merkkejä. Kevätkaihonkukka kuuluu yleensäkin kevätvirkkuihin, mutta ilokseni löysin myös safiirihortensiasta eloa. Kuten sanottu, kovin tarkasti en ole vielä edes ehtinyt kaikkea tutkimaan. Kunhan saan oman osuuteni puutalkoista hoidettua, pystyn paremmin keskittymään puutarha-asioihin. Niin kovasti kuin mieleni tekisikin kykkiä puskien äärellä, en henno jättää Ukkokultaa yksin urakoimaan pöllien kanssa.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannuksetkin ovat heränneet. Istutin niitä viime vuonna myös talon sisäänkäynnin puolelle ja sielläkin vihreät versot kurkkivat jo lumen keskeltä. Olen virittänyt pihalle monelaisia verkkoaitoja, jotta peurat eivät pääsisi pikkuisia ilonaiheitani mutustelemaan, kuten viime keväänä.

Sanoin Ukkokullalle tyhjentäväni kompostorin huomenna hänen lähtiessä hakemaan hydrauliöljyä klapikoneeseen. Ukkokulta kysyi, minne meinaan kompostimullan kuskata. Kaipa hän sitä ihmetteli, kun kielsin häntä kärräämästä oksahaketta pensaiden alle vedoten maan olevan vielä jäässä. Hakekerros hidastaisi maan sulamista. Sanoin laittavani kompostimassan jälkikypsymään alapihan kannelliseen kompostoriin. Tai kääntäväni sen kasvimaalle. Johon Ukkokulta vastasi, että meillä onkin nykyisin kasvimaan sijasta peuramaa.

Crocus species Fuscotinctus

Lupaan taas kommentoida postauksianne ahkerammin, kunhan pääsen tässä kevätruljanssissa normaaliin päiväjärjestykseen. Nyt olen ollut iltaisin aivan naatti ja lähinnä kaatunut peiton alle. Kiitos aktiivisen ahertamisen ja tuntien oleskelun raittiissa ulkoilmassa.

Mukavaa pääsiäisen jatkoa ja iloisia kevätpäiviä kaikille!

Hyvää pääsiäistä!

 

Kun tulee pääsiäinen,
niin silloin alkaa kevät.
Pienet kissat keltaisina
pajuun kiipeilevät.
Muutakin on kummaa:
kukko helttapäinen
munii munat koreat,
kun tulee  pääsiäinen.

Hyvää Pääsiäistä!

 

Niin kivaa, ettei sanotuksi saa...

Rinteen krookuset näyttävät jo väriä

 
Aurinko ja lämpö herättävät puutarhaa sellaisella voimalla, ettei talven kangistama puutarhahörhö perässä pysy. Jokainen meistä on tottunut kiertämään tonttiaan ahkerasti nähdäkseen kaiken mullasta esiin mönkivän. Nyt pitää töniä itseensä vauhtia, jotta ymmärtäisi katsoa myös lumikasoihin ja etenkin niiden reunamille. Missä vain on mahdollista jotain kivaa ja kaunista löytää, sinne tutkimaan.

Näiden on pakko olla metsätulppaaneja - Tulipa sylvestris

Enpä arvannut, että yön pimeydessä piipot ovat yhteistuumin päättäneet nostaa päänsä huokoisesta hangesta. Ainakaan näitä metsätulppaaneiksi olettamiani ei näkynyt vielä perjantaina ollenkaan. Sen verran pitkiksikin lehdet ovat jo venähtäneet, etten millään olisi voinut niitä edellisellä kierroksella näkemättä ohittaa.

Myös Syyspenkissä tulppaanit ovat reippaassa kasvussa. Kuvassa hennosti näkyvät harmaat varjot tulevat verkosta, jota en ottanut kuvatessa pois. Viritin ison verkon laajalle alueelle peuran käytyä napostelemassa pienikokoista jalosyreeniä. Samassa paikassa nämä tulppaanit kasvavat. Viime vuonna näiden kukintaa en nähnyt laisinkaan, kun peurapirulainen kävi napsimassa kaikista nuput.

Tänä keväänä verkko saa olla suojana, jotta näkisin Honeymoonit, Exotic Emperorit ja Mondialit. Valkoisia kaikki.

Kriikunan alla krookusporukka seisoo tanakasti katsomassa kohti aurinkoa. Nämäkin pitäisi varmaan verkottaa, sillä pihalla pyörii niin jänikset kuin peurat ahkerasti.

Unkot ovat varsinaisia kevätvirkkuja, eikä niiden varpaita palella vissiin milloinkaan. Parissa päivässä jäähileen keskeltä on noussut useita vihreitä karvaversoja. Eikä vain jäähileen, vaan myös tiukkaan tallaantuneen lumen alta. Näiden unikoiden yläpuolella on olopihan lintujen ruokintapiste, jota käyn talven aikana säännöllisesti täyttämässä ja putsaamassa.

Arvaatte varmaan, mitä nämä punaiset pallurat ovat? Raparperejä hyvinkin. Yksi isompi pallura jäi kuvan ulkopuolelle. Toki näistä on vielä matkaa piirakan päälle, mutta se ei yhtään kevään ensitapaamisen iloa himmennä. Jos kerran raparperit luottavat kevään etenemiseen niin paljon, että uskaltautuvat esiin kohmeisesta mullasta, miksipä emme me ihmisetkin uskoisi valon ja lämmön olevan pian pihoillamme.

Allium Firecracker Mix'

Tämä se vasta varsinainen rohkelikko on. Ohi kulkiessani ihmettelin, mikä kumma lumen alla kuultaa vihreänä. Siirsin rakeista lunta sivuun ja sieltä paljastui lehtipehko, joiden on pakko kuulua Mustilan puutarhalta tilaamalleni Allium Firecracker -sekoitukselle. Kyseinen laukka oli kuvassa niin jännittävän näköinen, että se oli pakko kokeeksi tilata. Lehtiressukat ovat ihan rytyssä, kun päällä oli kasa painavaa lunta. Pitäisiköhän käydä ripottelemassa lumet takaisin, jotta eivät paleltuisi?

Mehitähdet taitavat olla samannäköisiä niin talvi- kuin kevätasussaankin. Ei näistä ota selvää, ovatko jo heränneet. Sieltä ne kuitenkin pilkistävät kiven tyveltä lumirajan hissukseen etääntyessä.

Talon päädyssäkin yksinäinen lumikello on pukannut reiän jäähän nähdäkseen paremmin ympärilleen. Tälle neidolle - saattaa olla mieskin - on annettava sitkeyspalkinto, sillä isosta istutusjoukosta se nousee ainokaisena. En tajua, mikä talon päädyssä on vikana, kun siinä eivät sipulikukat viihdy. Eivät edes pienet. Paikka kuuluu ensimmäisten lumesta vapautuvien joukkoon. 

Lähellä asuvaa sinivuokkoa on muistettava tarkkailla. Nuppu saattaa ilmaantua ykskaks yllättäen.

Nämä mustat papanat ovat ehtaa peuranpaskaa. Rumasti sanottu, mutta mitäpä sitä raivostuttavaa asiaa kaunistelemaan. Peura oli kiertänyt tutkimassa alapihalla ihan joka nurkan. Onneksi ei ollut napostellut suojaamattomia piippoja. 

Tutkin jälkiä selvittääkseni, mistä peura on alapihalle päässyt. Viritin nimittäin perjantaina verkkoaidat talon päätyihin. Ei auttanut verkkoaita, kun peura oli kipittänyt naapurin autokatoksen reunaa ja hypännyt meidän puolelle paikasta, josta se pääsi ohittamaan aitani. Lunta on edelleen niin pajon, ettei hyppäämiseen kummoistakaan loikkaa tarvittu. Samaa kautta eläin oli poistunutkin.

On siis jatkettava verkkoaitojen virittämistä. Lumihankeen tuskin kannattaa Trico Gardenia ruiskuttaa, mutta pian ainakin peurareitin varrella kasvaviin puihin ja pensaisiin. Josko siitä olisi apua.

Jotta peurakikkareet eivät jäisi viimeisenä verkkokalvoillenne kummittelemaan, laitan tähän loppuun terassilla päivää paistattelevien tetenarskujen kuvan. Eikös nuo ihan selvästi kimpassa loruile seuraavasti:

"Ikkunalaudalla kukkien kelta,
rairuoho versoo jo lautaselta.
Pajujen oksissa silmut uudet,
suklaamunissa salaisuudet."

Meneillään on maaliskuun viimeiset päivät.
Mukavaa viikkoa ja pääsiäisen odotusta kaikille!