Pikkuisia ilonaiheita

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

 

Keväällä 2020 istutin kaksi ruusuherukkaa. Toisessa oli kukkia istutushetkellä. Istutin ne eri paikkoihin, jotta edes toinen kotiutuisi. Ilokseni kumpikin näyttää viihtyvän istutuspaikoillaan. Kukkia niihin ei istutuskesän jälkeen ole tullut. Kunnes nyt toisessa on yksi kukka ja toisessa kokonaista kolme. Pikkuisten ilonaiheiden äärellä saatan hyvin kuvitella, millaisen ilotulituksen puskat saavat aikaan täyttyessään joskus tulevina vuosina kauttaaltaan kukista.

Dodecatheon meadia - Vuorijumaltenkukka

Lämpimiä ailahduksia mielessä saa myös vuorijumaltenkukan näkeminen. Tämän olen istuttanut 2018 ja nyt se kukkii toisena keväänä peräkkäin. Yhden olen jo aiempina vuosina menettänyt, joten varauduin tämänkin katoamiseen. Viime keväänä laitoin tikun merkiksi esiintymispaikasta. Kukan kuihduttua on vaikea löytää tästä kasvista elonmerkkejä, kun sen ympärille kasvaa jos jonkinlaista vihreää.

Hyasinthus Pink Pearl, lemmikin nuppu näkyy keskellä.

Monessa blogissa on ollut kauniita kuvia runsaista hyasinttiryhmistä. Muutama vuosi sitten laitoin niitäkin useita syksyllä multaan. Eihän tuo kuvan hyasintti ihan vastaa jouluasetelmien tuoksuvan tiivistä kaunotarta. Kiva väripilkku muuten vielä vihreässä penkissä. Mikä parasta, jaksaa nousta kevät toisensa perään.

Hyasinthus Delft Blue

Tämä sininen hyasintti on edellistäkin vaatimattomampi. Ehkä se yrittää naamioitua scillaksi? Tai sitten on tarkka kaveriensa sävyistä?

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja

Alkuviikosta tuuli pari päivää todella navakasti. Puut ja pensaat olivat ajoittain aivan vaakatasossa. Viimeisenä illalla ja ensimmämisenä aamulla piti käydä kiinnittämässä lavakaulusten päälle laitetut harsot tai peräti keräämässä niitä aidan vierestä.

Löysin yläpihan keisarinpikarililjan kukan maasta. Olisiko tuuli voinut sen katkaista? Kukka on kyllä aika isokokoinen, mutta on tuo varsikin melko vankka.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja

Onneksi ei ollut pihani ainoa keisarinpikarililja, mutta yksi komeimmista kuitenkin. Laitoin kukan jalalliseen, pieneen maljakkoon, jossa se pysyi virkeänä pari päivää. Kerrankin oli mahdollisuus tutkia kukan rakennetta oikein kunnolla makaamatta kasvin äärellä selällään.

Jollei tuuli ollut syyllinen keisarinpikarilliljan katkeamiseen, olisiko oravalla osuutta asiaan? Löysin nimittäin myöhemmin myös Sun Lover -tulppaanin kukan samalla tavoin katkenneena maasta. Pörröhäntäveijari on seikkaillut pihassamme muutamana päivänä. Nykyisin niitä näkee meillä harvemmin johtuen varmaan siitä, ettei meillä ole isoja puita tontillamme. Tien toisella puolella metsää riittää ja siellä luultavasti myös oravia.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sinikukkaisen sinikämmenen viereen ilmestynyt taimi kukkii kuin kukkiikin valkoisena. Ei minkäänlaista häivähdystä sinisestä, vaan aivan on vitivalkoinen kukka. Voiko sininen emokasvi tehdä valkoisen poikasen? Olen ostanut sinikämmeneni 2017 Kevätmessuilta, Tommolan tilan standilta sinisenä (en siis Vakka-Taimesta, kuten jossain aiemmin mainitsin). Ja sinisenä se on tähän saakka kukkinut. 

Syksyllä 2021 siirsin sinikämmenen Metsäpuutarhasta Pikkupuutarhan Harkkokäytäväpenkkiin. Paikalla ei taatusti aiemmin kasvanut sinikämmentä. Ei sinistä eikä valkoista. Valkoista en ole hankkinut, mutta nyt sellainen näyttää tulleen omin neuvoin.

Joku viisas varmaan tietää selityksen tälle. Vaikka pysyisi mysteerinä, ei se minua haittaa. Kiva yllätys. En todellakaan aio kaivaa häntä pois.

Lämpimistä päivistä huolimatta yöt ovat olleet meillä koleita. Olen pähkäillyt päivätolkulla, milloin uskallan siirtää jättikokoisiksi kasvaneet tomaatit, kurkut ja paprikat kasvihuoneeseen? Lauantaina ryhdyin viimein toimeen. Olin siirtänyt taimet poteistaan isompiin istutusaltaisiin 13.4. Kahden tomaatin altaita on 7 kpl. Kahden kurkun altaita 4 kpl ja kahden paprikan altaita 3 kpl. Niiden lisäksi muutama tomaatti, kurkku ja paprika on isommissa purkeissa valmiina muuttamaan pojan parvekkeelle. 

Nousin ja laskeuduin kellarin portaita 17 kertaa siirtäen aina kaksi istutusallasta kerrallaan kottikärryihin. Niillä sitten vein kasvit varovasti alapihalla sijaitsevaan kasvihuoneeseen ja palasin tyhjien kärryjen kera yläpihalle noutamaan uutta satsia. 

Harsot olin virittänyt kasvariin jo aiemmin. Saatuani kasvit kunnialla perille, oli vielä viritettävä tukinarut. Lopuksi kellarikasvattamon siivous ja järjestely.

Illalla olen laittanut harsot tomaattien, kurkkujen ja paprikoiden ylle. Kasvarissa on myös sähkötoiminen lämmitin, joka toivon mukaan pitää lämpöä edes jonkin verran hatarassa kennokasvarissa. Sunnuntaivastaisena yönä ulkolämpötila oli alimmillaan +1.9℃. Pidän lämmittimen kasvarissa muutaman yön. Ennusteiden mukaan yölämpötilojenkin pitäisi nousta. Vähitellen kasvarin asukkaatkin tottuvat viileämpiin öihin. Toivon mukaan.

Tulipa Purissima

Perjantai-iltana Bermudan Purissima-tulppaanit olivat terälehdet apposen auki. Niitä kastellessa ajattelin, että tässähän on minulle takuuvarma ja ikioma magnolia. Mielikuvitusta käyttämällä kukat muistuttavat "vanha rouva" -magnolian valkoisia kukkia. Terälehtiä on yhtä paljon, joskin keskus vähän erilainen.

Magnolia stellata 'Susan' - Tarhamagnolia

Pitänee jatkossakin tyytyä katselemaan tulppaaneja mielikuvituksen säestämänä, sillä 2021 toukokuussa 50 eurolla ostamani tarhamagnolia Susan näyttää aika surkealta. Pelkäsin sen jo kuolleen, mutta sateen jälkeen siihen ilmestyi vähän eloa. Viime kesänä se oli hiukan vihreämpi, mutta ei todellakaan mikään esteettisesti upea ilmestys. Yhden nupun se viime kesänä teki varsin myöhään, mutta kukka ei koskaan avautunut kunnolla.

Annan magnolialle aikaa lunastaa paikkansa. Joko se ryhtyy kasvamaan ja kukoistamaan. Tai sitten heittää hyvästit, kuten monet muutkin ovat tehneet. Se on aina riski näissä kasvihankinnoissa.

Lauantaina tuli raadettua tiiviisti hyötykasvien kanssa. Siivosin myös Pikkupuutarhan, mikä tarkoittaa rikkaruohojen kitkemistä, kuolleiden oksien leikkaamista ja polkujen haravoimista. Sunnuntaille suunnittelin pation pesemistä siitepölystä, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin. Joskus on luvallista ja tarpeellista vetää lonkkaa. Istuin pergolassa lukemassa yli 800-sivuista Lucinda Rileyn Seitsemän sisarusta -kirjasarjan päätöstä. Melkoinen tiiliiskivi, joka tempaa mukaansa yhtä tehokkaasti, kuin sarjan aiemmatkin kirjat.

Viittä vaille 18-vuotias Nemo

Sisällä onkin sitten villimpi meno. Tytär lähti ulkomaille hevosvaellukselle ja toi viittä vaille 18-vuotiaat kissaveljekset Nemon ja Lokin meille hoitoon. Lokilla on selvästi nivelvaivoja ja se nukkuu paljon. Nemo sensijaan on ikuinen adhd-katti, joka ei kovin helpolla anna rauhaa. Se puskee ja toivoo rapsutuksia. Se kulkee jaloissa ja haluaa olla ihmisten seurassa. Työhuoneen tietokonepöydälle se ei sentään enää hyppää, vaan vahtii minua takkahuoneen sohvalta käsin. 

Melkoisia  karva-automaatteja nämä kissat myös ovat. Viiden vuoden kissattomuuden jälkeen vaatii hiukan sopeutumista, kun joka paikka muuttuu nopeasti karvalliseksi. Totesin kissapäivien olevan sopiva hetki viedä iso matto pesulaan. Sohvien päälle levitin lakanat. Ne on helpompi laittaa pesukoneeseen, kuin imuroida karvoja sohvakankaasta.  

Viime kesän karmean kadonneen kissan episodin jälkeen sanoin, etten enää ikinä ota ainuttakaan kissaa hoitoon. Toki omaa lasta on autettava. Ikkunat pysyvät nyt visusti kiinni ja ovista kuljetaan äärimmäisellä huolellisuudella. Nemo on salamaakin nopeampi livahtaja ja todella taitava aukomaan tiukkojakin ovia.

Tulput ilta-auringossa

Tulppaanien kukinta jatkuu. Lämpö on saanut ne avautumaan oikein porukalla. Viileämmät yöt sentään vähän hidastavat kuihtumista. Kaikenlaista uutta on jo jonossa nuppujaan avaamassa. Hienoa aikaa, kerrassaan.

Mukavaa toukokuun loppupäiviä kaikille!

Mitä kuuluu kärhöille?

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Moni puutarhan mattimyöhäinenkin on jo herännyt ja aloittanut kasvukautensa. Kärhöillä on oma elämänrytminsä, eikä niistä osaa vielä näin toukokuun lopullakaan sanoa juuta tai jaata. Vuosia yhteiselämää kärhöjen kanssa viettäneenä olen sen oppinut, että joku saattaa pitää heräämisessään jopa välivuoden tai vähintäänkin nousta paljon muita kasveja myöhemmin. Kärhöjen kanssa ei kannata hosua eikä menettää kärsivällisyyttään. Odottaminen palkitaan - tai sitten ei.

Tein itselleni listan kärhöjen tilanteesta ke 17.5. Kelpuutin listaan vain sellaiset kärhöt, joista oli selvät näköhavainnot viime kesänä. Useimmat listalta pudonneet ovat todennäköisesti ottaneet hatkat lopullisesti. Koska kärhöjen ihmeheräämisiä on puutarhassani tapahtunut, säilytän jotkut varmuuden vuoksi kasviluettelossani vielä jonkin aikaa. Enkä ryhdy niiden asuinpaikkoja ihan heti uudelleen mylläämään. Jos vaikka palaavat matkoiltaan.

Clematis'Multi Blue' - Loistokärhö

Alapihan Päivänliljapenkin Multi Blue on kukkinut jo useampana kesänä kauniisti, runsaana ja kohtuullisen pitkään. Olen istuttanut sen 2013 ja mitä ilmeisimmin se on hyvin kotiutunut.

Yläpihan Pikkupuutarhan 2012 istutettu Multi Blue ei noussut enää viime keväänä. Se taisi menehtyä samanlaisen jäätikkökannen alle, joita oli tuolloin ympäri puutarhaamme.

Clematis'Rouge Cardinal'' - Loistokärhö

Niinikään Päivänliljapenkissä, Multi Bluen vieressä kasvaa 2013 istutettu Rouge Cardinal. Sekin on kukkinut kilpaa Multi Bluen kanssa. Väriparina kirkas sininen ja voimakas punainen eivät ole kaikkein miellyttävintä silmälle, mutta en näe sitä syyksi ryhtyä jompaa kumpaa kaivamaan ylös ja siirtämään. Siinähän kilpailevat kukillaan. Jaksan heitä ihastella.

Clematisintegrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Keväällä 2015 aluksi Vasenrinteeseen istutettu ja myöhemmin Ruusupenkkiin siirretty Aljonushka on jo reippaana hereillä. Tämä kärhö jäi ruusupensaiden kasvun ja rehevöitymisen vuoksi mielestäni liiaksi taka-alalle. Se näyttäytyi hienommin naapureille kuin meille. Päätin kaivaa kärhön ylös ja siirtää sen saman penkin toiseen päähän, josta löytyi sille sopiva ja meille näkyvämpi paikka. 

Juurakko oli kasvanut isoksi ja sen kaivamisessa oli jonkin verran työtä, mutta onnistuin siirrossa. Uudessa paikassa Aljonushka nousi vuosi sitten yhtä virkeänä, kuin ei olisi muualla koskaan asunutkaan. Niin vain kävi, että vanhaan paikkaan jäi juuria, joista myös nousi tarhakellokärhö Aljonushka. Nyt minulla on niitä kaksi; toinen enemmän omaksi iloksi ja toisesta pääsevät naapuritkin halutessaan paremmin nauttimaan.

Clematis'Hagley Hybrid' - Loistokärhö

Muutama vuosi sitten sorruin useamman kerran ostamaan kolme kärhöä kympillä entisestä honkkarista. Annoin kärhöjen viettää kesän suurissa ruukuissa kesäkukkien tapaan ja kaivoin ne syksymmällä maahan. Koin tavan hyväksi, koska kärhöt kasvattivat kesän aikana kunnon juurakon ja syksyyn mennessä olin ehtinyt keksiä niille istutuspaikat.

Näin meille tuli ensimmäinen Hagley Hybrid, joka löysi paikkansa olopihan Syreenipenkistä kesällä 2018. Seuraavan kevään kärhötarjouksessa yksi köynnös osoittautui myöhemmin Hagley Hybridiksi, vaikka nimilappu muuta kertoi. Tämä outolintuna ostettu menehtyi talveen 2022, eikä enää viime vuonna noussut.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Lumikärhö on yleensä herännyt aika aikaisin. Tänä keväänä pelkäsin sen jo kuolleen, kunnes runsas viikko sitten löysin siitä elämää. Vuosi sitten leikkasin lumikärhöä metrin korkeudelta reippaammin, koska siitä oli tullut melkoinen risukasa. Kärhö ei ollut leikkaamisesta moksiskaan, vaan kasvoi edellisvuosien tapaan korkeuksiin. Viikolla leikkasin jälleen runsaasti kuivia oksia ja totesin, että työ olisi kannattanut tehdä aikaisemmin. Silloin, kun kärhö oli vielä kokonaan unessa. Risuuntuminen lisääntyy vuosi vuodelta, joten ensi keväänä on leikattava varhaisemmin ja kunnolla.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Polish Spirit on myös risuuntunut reilusti. Istutusvuotensa 2014 jälkeen en ole leikannut sitä aikoihin kunnolla. En vain ole raaskinut, kun se on vihertynyt ja kukkinut leikkaamattakin runsaana. Se kuitenkin kestää alasleikkauksen, koska se tekee kukat saman vuoden versoihin. Nyt karsin latvuksista kuivia oksia pois. Ensi keväänä sitten kunnon leikkaus.

Clematis 'Ville de Lyon'

Toinen viime kesän alituisen ihastuksen kohteeni, Ville de Lyon on myös herännyt, mistä olen iloinen. Yhden Ville de Lyonin olen vuosien aikana menettänyt, mikä harmitti kovasti. Tämän kukat ovat minusta hyvin kauniit. Jänis järsi Villen maanpäälliset osat talven aikana. Se ei ole kovin traagista, koska tämä kärhö versoo tyvestä ja kukkii saman vuoden versoilla.

Uusilla versoilla kukkivien kärhöjen perusteelliseksi nuorentamiseksi kehotetaan leikkaamaan vanhat versot poikki noin 20 sentin korkeudelta maanpinnasta varhain keväällä. Varmaan ihan pätevä neuvo, joskin meidän oloissa ei talven ja jänisten jäljiltä loistokärhöissä ole edes sitä 20 senttistä tappia. Pitää vain luottaa ja odottaa, että maasta nousee jälleen uusia versoja.

Myös Princess Kate, se toinen viime kesän kärhörakkauden kohteeni on jo herännyt. En vain onnistunut saamaan sen ohuista versoista riittävän selvää ja julkaisukelpoista kuvaa.

Clematis alpina - Alppikärhö

Alppikärhöt ovat kiitollisia ja varmoja kärhöjä. Viime keväänä menetin alppikärhön kukinnan, sillä jänis oli järsinyt sen lähes kokonaan alhaalta poikki. Samoin sitä vastapäätä kasvavan tarha-alppikärhö Columnellan. Kumpikin kasvoi kesän myötä ja muutaman kukankin tekivät. Viime talvena suojasin alppikärhöjen tyvet verkolla, eikä jänis päässyt niihin käsiksi. Nyt sininen alppikärhö on jo nupulla ja Columnellakin hyvässä kasvussa.

Alppikärhöjen ryteikkö köynnöskaaressa.

Pikkupuutarhan kärhökaari on kyllä aikamoinen risukasa. Toki alppikärhöt tuosta vihertyvät, mutta en usko näyn kovin paljon paranevan. Saattaa olla, että annan alppien kukkia kukkimisensa ja leikkaan ne sen jälkeen. Tällöin ne ehtivät kesän aikana kasvaa kunnolla ja kukkivat sitten ensi keväänä. Olkoon toistaiseksi. Katson, miten tilanne kehittyy ja muuttuu kesän edistyessä.

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Kaikista jo heränneistä kärhöistä ei nyt ole kuvaa. Pari päivää on tuullut sellaisella voimalla, että kaikki on puutarhassa vaakatasossa ja kasvimaalavoihin viritetyt harsot lentelevät pitkin ja poikin. Toivottavasti jo heränneet kärhöt jatkavat kasvuaan ja ryhtyvät jälleen kukkimaan. Samoin toivon vielä nukkuvien heräävän, kun lämmönkin on luvattu jälleen palaavan.

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Pelkäsin kovan tuulen ja rankkasateiden vievän kirsikastakin kaikki kukat, mutta niin vain tuo on yhä ihana vaaleanpunainen pilvi. Kirsikan kukinta ei koskaan kauaa kestä. Niinpä olen ihastellut ja pyörinyt hänen ympärillään ahkerasti.

Tulppaaniaika alkoi

Tulipa Sun Lover

 

Useita päiviä kestänyt lämpö ja aurinko herättivät tulppaanit kukkaan. Ehdin jo hätäillä, tuleeko tulppaanien kukinnasta ennätysnopea. Maanantaipäivä päättyi kuitenkin muutamaan kunnon sadekuuroon ja tiistaikin jatkui pilvisenä ja sateisena. Tulppaanit sulkivat terälehtensä odottamaan päiviä valoisampia.

Tulipa Sun Lover

Viime syksynä istutin aika vähän tulppaaneita. Erikoisemmat lajit taantuvat ja innokkaimmat nousijat menevät peurojen suihin. Ihmeellisesti joitakin vuosia sitten istutettuja tulppaaneita nousee yhden tai useamman kappaleen voimalla. Joku viime keväänä herännyt ei ehkä nyt jaksakaan nousta, mutta moni muu korjaa senkin puutteen.

Kuvan Sun Lover on mahtipontinen pröystäilijä. Se ei osaa päättää, ollako tulppaani vai ruusu vai ruusutulppaani.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Metsätulppaaneja olen istuttanut vähän sinne sun tänne nähdäkseni, missä ne viihtyvät parhaiten. Muuten ovat kotiutuneet kivasti, kunhan peurat jättäisivät ne rauhaan. Tänä keväänä kukinta on vähäistä juuri siksi, koska nuput olivat jo pitkällä peurojen vierailun aikaan. Metsätulppaanit ovat hyvin viehättäviä siroine varsineen.

Bermudan sisäänkäynnin sivulle en ole muutamaan vuoteen istuttanut yhtään tulppaania. Siihen nähden tämän kevään kukinta on suorastaan yltäkylläistä. Näistä vain osa kukki viime keväänä. Missä mahtoivat luurata?

Tulipa Darwin Pink Impression

Olopihan Syreenipenkkiin olen parin vuoden aikana istuttanut Darwin-tulppaaneita. Niitäkin peura verotti tänä keväänä ankarasti, joten kukinta jää nyt vähemmälle.

Tulipa Darwin Mystic van Eijk

Siirsin viime kesänä kaksi mustaherukkapensasta muiden marjapensaiden kanssa samalle istutusalueelle. Näin pensaiden talon puoleiselle sivulle jää sopivasti tilaa vaikkapa tulppaaneille, joita istutinkin syksyllä useita. Mystic van Eijk on hurmaavan näköinen.

Tulipa Darwin Mystic van Eijk

Tulppaanit ovat parhaimmillaan isoina ryhminä. Näitä istutin samaan paikkaan kerralla 20 sipulia, joista jokainen nousi. Syksyllä saattaa olla vaikea löytää riittävän suurta tilaa isommalle määrälle sipuleita. Ainakin minua surettaa kaivella perennojen juurten läheisyydessä peläten koko ajan vahingoittavani jotain tärkeää. Meillä ei ole vapaana kuohkealla mullalla varustettua aluetta pelkästään syyssipulien istutusta varten. Aina ne sipulit on koetettava tunkea olemassa olevien kasvien väleihin.

Tulipa Darwin Blushing Apeldoorn

Mystic van Eijkin vasemmalle puolelle laitoin Blushing Apeldoornia, johon ihastuin edellisenä vuotena. Jospa sadesään jälkeen tulisi aurinkoinen hetki, jolloin saisin kuvattua oranssinkeltaiset tulppaanit valon siivilöityessä niiden terälehtien läpi.

Tulipa Carnaval de Nice

Carnaval de Nicea istutin Vasenrinteeseen syksyllä 2020. Vuosi sitten kymmenestä nousi enää yksi. Tänä vuonna peräti kolme.

Tulipa Exotic Empereor

Valkoinen Exotic Emperor on kaunis ja varsin kestävä tulppaani. Niitä olen istuttanut moneen paikkaan. Nämä syksyllä 2019 istutetut Emperorit viihtyvät alapihan Tuurenpihlajan ja ruskaheisiangervon vierellä. Noustessaan ne saavat riittävästi valoa, kun puun ja pensaan lehdet ovat vielä pienet. Toisaalta varjoa on sen verran, ettei paahtavin aurinko vie kukintaa ohi liian nopeasti.

Tähän olen  istuttanut pussillisen Persian Pearlia, mutta mukana on jotain muutakin pikkutulppaania. Ei kuitenkaan esimerkiksi Little Beautya, sillä kirkkaanpunaisen tulppaanin sisus on keltainen. Little Beautylla se on sininen tai sinivalkoinen. Ei hajuakaan, mikä tuo toinen tulppaani voisi olla.

Tulipa pulchella 'Persian Pearl'

Persian Pearl on minusta kauneimpia pienikokoisia tulppaaneita. Erityisen paljon pidän siitä nuppuvaiheessa. Näitä olen istuttanut vuosien mittaan lukuisia. Vanhemmista istutuksista nousee keväisin pari kolme, kuten tässäkin kuvassa. Sopivat hyvin scillojen kaveriksi.

Narcissus poeticus Actaea - Valkonarsissi

Monia tulppaaneja on vielä nupulla, joten niiden juhlat eivät suinkaan ole ohi. Kunhan sade lakkaa ja aurinko palaa, pääsen taas kierrokselle tekemään tilannekartoitusta.

Uusia tulppaaneja odotellessa on syytä ihastella myös narsisseja. Niiden kanssa en oikein pärjää. Tai sitten en vain osaa istuttaa niitä oikeanlaisiin paikkoihin. Actaea kuuluu lempinarskuihini. Kriikunapenkissä sillä on seuranaan Flower Record.

Narcissus x incomparabilis  Flower Record - Tähtinarsissi

Flower Recordissa on voimakkaamman oranssi tai lähes punainen raita tuossa "kruunun" reunassa, mutta ehkä istutuspaikan valo-olosuhteilla on merkitystä. Joka tapauksessa pidän tästäkin hyvin paljon.

Nämä oranssitorviset olen siirtänyt toissakeväänä pääsiäisasetelmasta pihamultaan. Näiden kuvaaminen on vähän hankalaa, kun etupuolelle päästäkseen on tallottava muita kasveja. Eivät suostuneet kääntämään kasvojaan kuvaajaa kohden, vaikka koitin heitä varovaisesti houkutella.

Monien tulppaanien ja narsissien nimet menevät minulta sekaisin. Kirjaan kyllä syyssipulitkin vuosittain omaan listaansa, josta teen yhteenvetoja istutusalueittain ja aakkosittain nimen mukaan. Jonkun nimen poistan listalta, kun en ole kyseistä asukkia vähään aikaan nähnyt. Näin ei ilmeisesti kannata tehdä, sillä jotkut sipulit vetävät aikansa henkeä mullan alla ja nousevat sitten pirteinä uudelleen esiin. Jatkossa pitänee vähentää listojen siivousta.

 Värikkäitä tulppanihetkiä kaikille!

 

Koska kukkii -haasteen loppuraportti

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

 

On aika tullut tehdä Koska kukkii -haasteen yhteenveto, sillä viimeinen neljästä kisaan osallistuneesta perennasta on aloittanut kukintansa.

Osallistuin Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan Koska kukkii -haasteeseen 22.2.2023. Valitsin seurattaviksi alla mainitut perennat. Lihavoituja tekstejä klikkaamalla pääset kunkin kasvin kukintaa koskevaan raporttiin.

Arvio 20.5. - Toteutunut 17.5. Glaucidium palmatum - Sinikämmen
Arvio 14.5. - Toteutunut 22.4. Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä
Arvio 20.4. - Toteutunut 22.4. Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka, valkoinen
Arvio 15.5. - Toteutunut 11.5. Trillium erectum - Punakolmilehti

Glaucidium palmatum - Sinikämmen 14.5.2023

Siihen nähden, miten vaikeaa kukinta-aikoja on ennustaa, arvioni menivät yllättävän lähelle. Valkotäpläimikän kukinnan arvioin paljon myöhäisemmäksi, kuin sitten tapahtui. Muihin osumiin aion olla tyytyväinen.

Kuvassa on tämä viimeinen seurattava eli sinikämmen äitienpäiväsunnuntaina 14.5. Enpä olisi uskonut, että rankkasateista ja kovasta tuulesta huolimatta se kasvaa kukkavaiheeseen reippaana ja vikkelänä. Saattaa olla, että sinikämmenen nuput ovat olleet avoinna jo päivä pari aiemmin. En ole ehtinyt sitä käydä tsekkaamassa, joten merkitään viralliseksi kukintapäiväksi 17.5.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Hän on niin hellyttävän kaunis. Sinikämmenestä minulle tulee mieleen pehmoinen nallekarhu, mikä johtunee tuosta kämmen sanasta. Joissain saduissa karhuja nimitetään mesikämmeniksi. Olen pitänyt sinikämmentä vaikeana kasvatettavana. Tosin minulla ei ole aavistustakaan, mistä moinen ajatus päähäni on putkahtanut. Kun sitten tämän kasvin kesällä 2017 sain omakseni, olin ikionnellinen. Ja vielä onnellisempi, kun se toissasyksyisen siirron jälkeen on hyvissä voimissa.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Kasvin selviytymistä suurempi yllätys on kahden pikkuisen taimen ilmestyminen sen viereen. Toisessa on jopa nuppu. En kyllä muista, että sinisen sinikämmenen kukka olisi alkuvaiheessa valkoinen. Minusta se on aina sinertänyt heti ensisenteillä. 

En taatusti ole ostanut ja istuttanut valkoista sinikämmentä. Sellainen on ollut mielessä, joskin toteutumattomana ajatuksena. Miten ihmeessä on mahdollista, jos tuosta valkoisesta nupusta kehkeytyy valkoinen kukka? Otan uusia kuvia ja kerron tilanteen edistymisestä.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Joku ötökkä on pikkuisen lehtiä käynyt maistelemassa. Syyllinen saattaa hyvinkin olla kotilo, sillä sateella ne mönkivät jälleen esiin. Käyn laittamassa Ferramol-rakeita, kunhan kerkeän.

Trillium erectum - Punakolmilehti

 
Postauksen lopuksi vielä kuva edellisestä raportoitavasta eli punakolmilehdestä. Se kukkii yhä 7 kukan voimalla. Kokonaiskuvia kukasta saadakseen on lauottava kameralla yhden käden otoksia tai kupsahdettava maahan selälleen. Valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.

Trillium erectum - Punakolmilehti

 

Lämmin kiitos Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnalle tästä oivallisesta haasteesta. Se saa joka kerta harmaat aivosolut liikkeelle ja houkuttelee kiertämään puutarhaa entistä aktiivisemmin. Ehkä ensi vuonna taas samoissa merkeissä?

Leppoisaa helatorstaita kaikille!