Oman kylän pieni puoti

Meidän kylällä on jo muutaman vuoden ollut ihastuttava pieni puoti. Nimeltään Pieni Juhlapuoti Vanilja. Puoti muutti jokunen viikko sitten kylän kauppakeskittymästä ns. vanhaan keskustaan. Uusi myymälä löytyy nyt palokunnan vieressä sijaitsevasta funkistyylisen, vihreäsävyisen kivitalon katutasosta.

Ihanien sisustus- ja lahjatavaroiden lisäksi mukavaa tuossa puodissa lienee sen omistaja ja siellä aina yhtä iloisena asiakkaita palveleva Minna. Puotiin sisälle astuessa tuntee heti olonsa kotoisaksi ja tervetulleeksi. Tavaroita voi rauhassa katsella ja apua saa tarvittaessa. Vaniljassa saa  juuri sellaista hyvää asiakaspalvelua, josta taannoin postasin.

Tapaan piipahtaa Vaniljaan kävelylenkeilläni tarvitessani jotain kivaa lahjaa tai tuliaista kylään vietäväksi. Vaikka kodissani ei ole juurikaan maalaisromanttista tyyliä, löytyy Vaniljasta usein myös jotain nättiä omaksi iloksi. Eikä vain pelkästään nättiä, vaan myös tarpeellisia ja jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettuja tavaroita.

Pidän oikeastaan suurena ihmeenä, että nuori ihminen jaksaa ja haluaa perustaa Pieni Lahjapuoti Vaniljan kaltaisen yrityksen tällaiseen muutaman tuhannen asukkaan pientalovaltaiseen kylään. Kohtuullisen matkan päässä on lukuisia pääkaupunkiseudun isoja kauppakeskuksia, joissa sisustus- ja lahjatavaraa myydään markettien lisäksi monissa erikoismyymälöissä. Niiden kanssa kilpaileminen on taatusti täyttä työtä. 

Meidän kylällä on paljon nuoria lapsiperheitä ja varmasti lähes jokaisessa on vähintäänkin yksi henkilöauto. Toivon sydämestäni, että näiden perheiden äidit ja isät suuntaavat jouluisen ostosmatkansa kumipyöräreissujen sijaan jalkaisin oman kylän palvelujen piiriin. Yhtä paljon toivon, että kylän mummot ja vaarit, sedät ja tädit, kummit ja kaimat ja ihan kaikki muutkin miettisivät, voisiko sen pienen kivan hankkia kotinurkilta.

Tämä postaus on täysin oma keksintöni, enkä saa tästä minkäänlaista etuutta. En edes tunne lahjapuodin Minnaa. Kunhan käyn kävelyreissuillani toisinaan hipelöimässä hänen ihania tavaroitaan. Olen vain iloinen siitä, että omalta kylältä saa kivoja ja laadukkaita lahjoja ja tuliaisia. Ettei aina tarvitse polkaista bensamoottoria käyntiin ja huristaa isoihin kauppakeskuksiin. Tai tyytyä lähikaupan suklaalevyyn ja markettitulilatvaan.

Lunta vai lumettomuutta

Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, miten itse kukin suhtautuu lumeen tai lumettomuuteen. Tähän marraskuuhun on mahtunut kumpaakin, joten nyt voi kokemuksen rintaäänellä kertoa oman mielipiteensä vaihtoehdoista. 

Elämässä on valtavasti asioita, joille syystä tai toisesta ei voi yhtään mitään. Niiden murehtiminen on ajanhukkaa ja energiantuhlausta. Talvi ja yleensä lumikin tulee, vaikka kuinka haluaisin nauttia kesästä ja lämmöstä. Vuodenajat eivät minulta lupia kysele. Niinpä pyrin etsimään talvestakin jotain positiivista. Luminen maisema on usein hyvin kaunis ja lumi miltei kaikissa olomuodoissaan tuo valoa luontoon. Ja kun täällä liki arktisilla alueilla eletään, lumen kasveja suojaavalla vaikutuksella on suuri merkitys. Viime talvena saimme kokea, miten käy, kun vesisateiden jälkeen pakkanen hyytää lumettoman maan.

Täällä etelärannikolla talvi koostuu usein harmaista loskasäistä. Jos lunta sataakin, katujen ja teiden suolaus muuttaa sen pian ällöttäväksi mössöksi, jota säästöjen vuoksi ei kuitenkaan mihinkään pois aurata. Siinä märässä loskassa tarpominen ei paljon mieltä ylennä. Käy kulku sitten jalkaisin tai kumipyörillä. Niinpä toivoisin talvella pikkupakkasia ja jonkin verran lunta.

 
En ole talvi-ihminen, mutta kun kerran täällä neljän vuodenaikojen maassa elän, olkoon talvi sitten mieluummin kunnon talvi. Marraskuusta helmikuuhun ja maaliskuussa voisi kevät viimeistään saapua. Mieluummin maksimissaan kymmenen asteen pakkasia, jotta ulkona on mukava lenkkeillä. Luntakin sen verran sopivasti, että voi puhua hangista. Ei kuitenkaan jatkuvia ja sankkoja lumisateita, jolloin omakotiasukkina joutuisi monta kertaa päivässä kolaamaan kulkuväyliä auki. Vaikka voi sen kolaamisenkin ottaa kuntoilun kannalta. Vastineeksi kesäisille mullan kärräyksille.

Kuvat on metsälenkiltä, joka tehtiin Ukkokullan kanssa. Oli siinä taas kuvaamisessa haastetta, kun joka ikisen objektiivin läpi sihtailun jälkeen sain hölkätä jossain kaukaisuudessa kulkevan Ukkokullan kiinni. Tietämättään Ukkokultani laittaa minut harrastamaan intervallilenkkeilyä. Jokaisen pysähdyksen jälkeen reipas puolison kiinniotto metsäpolulla nostaa mukavasti sykettä. Pitkään aikaan ei olla metsäreittejä käytykään kiertämässä. Hetken aikaa muistan taas, miksi niin ei ole tehty. Ainakaan kameran kanssa. Hölmö minä yritän aina yhdistää kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kuvaus ja lenkkeily Ukkokullan kanssa ei sovi yhteen, ei.
 

Joulukausi alkaa

Ajattelin tulla toivottamaan kaikille mukavaa viikonloppua. 

Ja joulukauden aloitusta, sillä tästähän se taas lähtee.

Pakkaspojat rakentavat
lammikolle siltojaan.
Huurukeijut levittelee
harsojansa yli maan.
Näyttäydy ei kukaan muu,
metsässä on marraskuu.

Taisi jäädä päivä väliin

Monena päivänä olen ihmetellyt, mihin aika oikein menee. Aina on aamu ja sitten samantien ilta. Eilen sen keksin. Päivä jäi kokonaan väliin eli se ei saapunut laisinkaan. Vuorokaudessa on kyllä edelleen entinen määrä tunteja, joten minun täytynee jatkaa sen pohtimista, mihin aika noin ylipäätään minulta tuhraantuu. Piti nimittäin käydä valoisaan aikaan kuvaamassa pihamaalla, vaan kun valoisaa ei tullut ollenkaan ja seuraavaksi olikin ilta, jäivät kuvat ottamatta. 

Pohtiminen sinänsä on ihan mukavaa, eikä sen väliä, vaikka mitään valmista pohtimisella ei tulisikaan. Onpa ainakin aivot saaneet jumppaa.

Jokusen uuden jouluvalon sentään sain viritetyksi. Moni on sitä mieltä, että aivan liian aikaisin. Mielipiteitä maailmaan mahtuu. Minulle on tärkeämpää torjua pimeyttä, joten viikko sinne tai tänne. Ensi viikonloppunahan on ensimmäinen adventti, josta noin virallisestikin joulunaika alkaa.  

Ystävät hyvät, talvipäivänseisaukseen on enää päivää vaille kuukausi aikaa. Sitten alkaa taas valostua. Ihanaa! Taidanpa tsekata siemenvarastoni.

Hyvä asiakaspalvelu ilahduttaa

Pienet asiat ilahduttavat ja yksi sellainen löytyi viikolla postilaatikkoon kannetun Viherpiha-lehden välistä. Nimittäin kalenteri, jollaiselle minulla on aina käyttöä. Yleensä ripustan kalenterin sekä keittiön että työhuoneen seinälle. Vaikka nykyisin menot kirjaan etupäässä kännykän kalenterin, on kotona oltava sellainen versio, josta voi nopeasti ja kätevästi tarkastaa päivämäärän, nimipäivät tai milloin nyt mitäkin kalenterista on katsottava. Työhuoneen kalenterissa haluan näkyvän myös kuun vaiheet.

Siperianhernepensas - Caragana arborescens

Kalenterit eivät kaupassa tänä päivänä montaa euroa maksa ja yleensä teetän muutaman seinäkalenterin omista kuvistani annettavaksi joululahjana. Sinänsä ei siis jonkun lehden välissä saapuvalla kalenterilla isoa rahallista merkitystä ole. Kokemani ilo tulee enemmänkin siitä, että lehti huomioi ja palkitsee vuositilaajan. Lehtien myyntihän on yhä enemmän irtomyyntiä, joten lehdillekin on varmasti tärkeää säilyttää nykyiset tilaajansa ja mielellään saada myös uusia tilaajia.

Myös OmaPiha -lehdellä on mukava tapa huomioida tilaajiaan. Keväisin ja syksyisin lehden tilaajana olen saanut sipuleita/mukuloita postimaksun hinnalla. Näin puutarhaani ovat muuttaneet mm. villitulppaanit, tähtitulppaani Persian Pearl, kyläkurjenpolvet sekä tarhasarjalilja Peach Dwarf ja tänä syksynä joukko persiansinililjoja.

Elokuussa ostin naapurikunnan rautakaupasta uuden lehtiharavan. Vanhasta ja pitkään palvelleesta haravasta meni puinen varsi poikki. Tosin Ukkokulta laittoi tilalle uuden varren, mutta kaksi lehtiharavaa taloudessa on ajoittain ihan tarpeen. Harmikseni uuden lehtiharavan metallikiinnitys hajosi parin haravointikerran jälkeen. Halpisharavan kohdalla olisin sen ehkä ymmärtänyt. Olin valinnut mielestäni laadukkaamman ja kotimaisen valmistajan haravan, joten liitosten aukeaminen alle kuukauden käytön seurauksena ei oikein sopinut kuvaan. En heti löytänyt kuittia, joten haravan vienti takaisin sen myyneeseen kauppaan mutkistui ja niinpä laitoin sähköpostia kuvineen tuotteen kotimaiselle valmistajalle. Kiittivät palautteesta ja uusi lehtiharava odottelee jo postissa noutajaa.

Kilpailu asiakkaista on tänä päivänä kovaa. Perinteiset myymälät ja myyntitavat joutuvat kilpailemaan yhä rankemmin netin kanssa. Hyvä asiakaspalvelu on valtti, joka itsessään toimii erinomaisena markkinointikeinona. Sana kiirii nopeasti, jos joku kokee tulleensa kohdelluksi huonosti jossain yrityksessä. Itse ainakin annan erittäin paljon arvoa hyvälle asiakaspalvelulle. Ystävällinen ja asiansa osaava myyjä saa minut palaamaan samaan yritykseen uudelleenkin. Usein hyvä palvelu on varsin pienestä kiinni. Kenties ne ilmaiset ämpärit ovat juuri sen vuoksi niin suosittua jonotettavaa, että asiakas kokee tulleensa yrityksen taholta positiivisesti huomioiduksi. Ole hyvä, kiitos ja iloinen hymy päälle merkitsevät yllättävän paljon.

PS. Tämä on täysin spontaani postaus ilman mitään markkinointiyhteistyötä mainittujen yritysten kanssa. Ansaittuja kiitoksia saanee jakaa ilmaiseksikin.
 

Lumi tuli, lumi meni

Alkuviikosta kuvasin alapihalla lumipäärynöitä. Silloin jo hangen pinta oli vajonnut huimasti, mutta parin päivän runsaiden vesisateiden ja pluskelien vuoksi kaikki lumeen dipatut hedelmäkuviotkin ovat tyystin pihasta kadonneet.

Meidän pihalta lumi katoaa taatusti viimeisenä. Oli sitten kyse keväisten hankien sulamisesta tai ensilumen esiintymistä. Pian nuo lumessa näkyvät peuranjäljetkin ovat muisto vain. Näkyy siellä olevan pari minunkin jälkeäni. 

Ulkoilusää oli tänään mitä mukavin, joten teimme Ukkokullan kanssa perälenkin. Olin toki kuullut, että lähistöllä on kaadettu metsää ja kävellessä sen näki jo kaukaa itsekin. Pellon takainen maisema on avartunut, mutta todellisuus paljastui vasta lähempänä.

Olen aina tykännyt kovasti juuri tämän kohdan metsäosuudesta perälenkkiä vuosien aikana kävellessäni. Peltoaukealla tuuli on aina riepotellut kovasti ja metsän suojaan päästyä on tuntunut, kuin ilma olisi lämmennyt useita asteita. Nyt tuota efektiä tuskin enää pääsee hetkeen kokemaan.

Tukkirekat ovat seilanneet kotitiellä tiheään ja jokunen kuorma tuolta vielä riittänee. En tunne metsänhoidollisia elementtejä laisinkaan, mutta olen aina kummastellut, miksi kaikki puut laitetaan kerralla nurin. Luulisi olevan hyödyllistä ja ehdottomasti maiseman kannalta kauniimpaa jättää sinne nuoremmat puut kasvamaan ja valita kaadettavaksi ne vanhimmat. Ehkä tehokkuus on tässäkin kohtaa se tärkein valintakriteeri, sillä isolla metsäkoneella tuskin pujotellaan puiden lomassa, vaan yhden miehen tehovekotin niittää kaiken eteensä tulevan.

Lumiseen aikaan kuvan pellolle on tehty erinomainen latupohja. En tiedä, ehdittiinkö nyt menneille lumille vielä latua rakentaa, mutta nopeasti se aina ilmestyy, kunhan lumitilanne ladunrakentamisen sallii.

Tälle päivälle luvattiin auringonpilkahduksia ja toki niitä näinkin. En vain ehtinyt saada kameraa tähtäysvalmiiksi, kun tuulen ajamat pilvet aina vyöryivät auringon eteen. Kumman virkistävä vaikutus vähäiselläkin auringonvalolla on. Ja +6 asteen lämmössä tuntui paikoin ihan keväiseltä.

Tänä vuonna on ollut jotenkin vaikea päästä joulumoodiin. Yleensä minulla on tässä vaiheessa marraskuuta ollut joulusuunnitelmat jo pitkälle paperille laitettuna ja joulukortitkin askarreltuina. Viikon aikana olen sentään päässyt joulukorttirintamalla aika hyvälle tolalle. Tästä voisinkin jatkaa ahertamista, jotta saan korttityömaan pois pöydältä.

Huomasin juuri, että bloggerin tekstinmuokkaustyökaluihin (sivun ylälaitaan) on ilmestynyt "Lisää erikoismerkkejä" -painike. Ihan kiva ja hyödyllinenkin ominaisuus. 😄 

Mukavaa viikonloppua kaikille! 🌹

Kuusi kuvaa kesästä

Sinivuokko - Anemone hepatica

Sain muutama päivä sitten Mökkipuutarhassa -blogin Pirjolta jo perinteeksi muodostuneen  "Kuusi kuvaa kesästä" -haasteen, johon ehdin nyt vastata. Juuri nyt tällaiset haasteet ovat oivallisia, sillä ainakin minulla on parhaillaan pää ihan tyhjänä kaikista ideoista. Ehkä siihen vaikuttaa osaltaan meneillään oleva vuodenaika. Luminen maisema on muuttunut harmaaksi vesisateeksi ja valon määrä on todella vähäinen.

Omenapuun kukintaa

Kevättä ja kesää odotan joka vuosi yhtä innokkaasti. Kun lumen alta alkaa paljastua yhä enemmän paljasta maata, se onkin sitten yhtä menoa aivan seuraaville talvilumille saakka. Itse asiassa puutarhurin kevät alkaa jo paljon ennen ainuttakaan kevään merkkiä ulkona. Siemenluettelot ilmestyvät pöydännurkalle ja rahisevat siemenpussit vilisevät yöunissakin nostaen mieleen toinen toistaan ihanampia kesäsuunnitelmia. Ikkunalaudat ja kaikki mahdolliset valoisat paikat sisällä alkavat vähitellen täyttyä taimipurkeista ja kellarista valoon kannetuista kesäkukista.

Tulipa Sweet Desiree

  
Sanonnan mukaan Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Puutarhaharrastuksen myötä kesä venyy melkoisesti pidemmäksi, kuin jos vain tyytyisi nautiskelemaan niistä muutamista hellepäivistä. 

Tätä haastetta varten selasin niin viime kuin edellisenkin vuoden kuvia. Oli sitten kesän määritelmä mikä tahansa, minulla se alkaa käytännössä huhtikuussa, jolloin on jo mahdollisuus puuhata ulkona monenlaista. Ja tänä vuonna kesä päättyi lokakuun loppuun, sillä lumi satoi marraskuun alkupäivinä. Minun kesälläni oli siis tänä vuonna mittaa peräti seitsemän kuukautta. Ajanjakso marraskuusta maaliskuun loppuun meikäläisen kalenterissa käsittää siis kaikkinensa syksyn, talven ja kevään. Kaikki muu on kesää. Aika ihanaa, vai mitä!

Poimulehti - Alchemilla

Lumien sulattua sitä alkaa odottaa lämpimiä kelejä. Puutarhakierrokset tihentyvät ja sormet ovat alituiseen mullasta mustina, kun ihan vain ohimennen jokaista vähänkin kohoumalta näyttävää kohtaa maassa täytyy pikkaisen rapsuttaa. Josko sieltä jo vihreitä versoja pilkistäisi.

Vaikka iltapäivälehdet ennustaisivat kylmintä kesää ikipäivinä, sitä toivoo ja uskoo, että lämpöä riittää vähintäänkin heinäkuuksi. Mieluummin koko kesäksi. Ja vaikka kesä olisi millainen tahansa, pian sen mentyä muisti alkaa valikoida päällimmäiseksi ne mukavimmat asiat. Onneksi näin. Mitä sitä ikävyyksillä päätään täyttäisi.

Clematis Nelly Moser

Viime kesänä satoi usein ja kerrallansa aivan valtavasti. Täällä meidän nurkilla siis. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa taasen taisi olla kuivaakin kuivempaa. Kovin paljon niitä hellepäiviäkään ei ollut. Silti juuri nyt tuntuu, että kesä oli ihanan lämmin, eivätkä ne sateet elämää kovin paljon häirinneet.  

Yritän opetella suhtautumaan elämään siten, että se, mille ei mitään voi, sitä on turha jälkikäteen murehtimalla murehtia. Menee vain hukkaan se murehtimisenkin aika, jonka voisi käyttää eteenpäin menemiseen ja elämiseen.   

Kesämalvikki - Lavatera trimestris

Kun valtaosan vapaa-ajastaan viettää omassa pihassa ja omissa nurkissa, saattaa päällimmäisenä ajatuksena olla, ettei mitään ole tehnyt eikä missään käynyt. Listasin kaikki isoimmat kesämenot ja exstraa on minun kesässäni ollut ihan riittävästi. 

Huhtikuussa kävin Helsingin Kevätmessuilla, toukokuussa Türin kukkamarkkinoilla ja Marketanpuiston bloggaajatapaamisessa. Kesäkuussa oli ihana ja hartaasti odotettu puutarhabloggaajien tapaaminen Raumalla. Kesäkuussa kävin myös katsomassa alppiruusujen kukintaa Haagan rhodopuistossa ja teimme veljentytön kanssa perinteisen kesäteatteriretken Suomenlinnaan.

Heinäkuussa olin naapurin Maritin kanssa kiertämässä Loviisan avoimia puutarhoja ja elokuussa taasen valtakunnallisen Avoimien puutarhojen päivänä kierrettiin niinikään Maritin kanssa lohjalaisia puutarhoja. Pojan kanssa teimme kesäretken Turkuun heinäkuussa.

Elokuussa tein sadepäiväretken Helsingin Kansallismuseoon katsomaan Vedenalaiset huoneet -näyttelyä. Huippuna kesässäni oli elokuun lopun viiden päivän matka Berliiniin, jossa kiersin monen monta puutarhaa yli +30 asteen helteessä.   

Eiköhän moisella kesäretkimäärällä elä taas seuraavaan kesään! 

Riippuva begonia

Haasteita liikkuu parhaillaan muitakin, mutta haluan Mökkipuutarhassa Pirjon lailla noudattaa tämän haasteen kohdalla perinteitä ja laitan edellisen vuoden tapaan sen samalle porukalle, kuin viime vuonna

Autuas olo

Kivipellon Saila

Kosmosta ja leijonankitaa

Navettapiian puuhamaa

sekä ylimääräisenä blogille, jossa usein käyn herkuttelemassa ihanilla luonto- ja lintukuvilla

Vikki kuvailee

  
eli tässä teille "Kuusi kuvaa kesäästä" -haaste. Olkaa hyvä.