Onnellista Uutta Vuotta 2023!

Talvi on vain valepuku
yllä kesän maan.
lumipeitteen alta vielä
noustaan kukkimaan.

Lempeä on lepo
alla hangen hohtavan.
Kevään herkkään valoon tiedän
polun johtavan.

Vielä hetken aikaa.
Sitten kaikki toisin on.
Sydämessä aavistus on
kesän auringon.

- Anna-Mari Kaskinen - 

 

Marras-joulukuun sukat

 
Vuoden lähestyessä loppuaan on aika tehdä yhteenveto vuoden neulomuksista. Nilkkasukkia olen kutonut 52 kpl, polvisukkia 6 kpl ja pipoja 3 kpl. Näiden lisäksi kudoin jämälangoista kolme apupupua. Syksyllä tein pikkulapselle neulepuseron. 

Kuvan neulekranssi on loppuvuoden tekosia. Ostamani styrox-rengas oli aiempia isompi, jonka vuoksi jouduin lisäämään käyttämääni ohjeeseen silmukoita leveyssuunnassa (36 s). Pituussuunnassakin työlle tuli mittaa edellisiä kransseja enemmän. Lankana on luonnonvalkoinen Novitan Isoveli. Ohje kranssiin löytyy Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogista.

Näissä kuvissa on marras-joulukuussa valmistuneita. Olen koonnut vuodesta 2014 alkaen neulomuksiani blogini "Sukkia sun muita neuleita -sivulle. Sinne vien nämä loppuvuoden tekeleetkin. Sieltä voin käydä tsekkaamassa, mitä on tullut tehtyä. Joskus ammennan sieltä jotain ideoitakin.

Kuvan sukat on vihreästä 7veikasta. Mallineuleena Sirkka, joka on helppo ja kivan näköinen.

Yritän säännöllisin välein vähentää laatikkoon kertyviä pikkunöttösiä. Niitä saa näppärästi käytettyä sukkien varsiin, kuten näissä nilkkasukissa olen tehnyt.

Näiden nilkkasukkien beige väliraita on tehty seuraavasti:
1. krs: kaikki oikein
2-3. krs: 1 o 1 n

Kuvan mustien nilkkasukkien varteen käytin sinisävyisiä pikkukeriä. Varren mallineule on 1 o 1 n, oikeat takareunasta neulottuna.

Luonnonvalkoisiin sukkiin kudoin keskelle kuuden silmukan palmikon.

Tasaraitasukkia on kiva tehdä. Näissä sukissa on vuorotellen viisi kerrosta mustaa ja valkoista.

Paksummallakin raidalla saa raikasta ilmettä. Yhdistin valkoiseen tummanruskeaa ja ketunruskeaa.

Kirkkaanpunaisesta ja valkoisesta 7veikasta valmistui tällaiset sukat. Värin vaihtumiskohdassa kudotaan 1 kerros 1 o 1 n, jolloin muodostuu aaltomainen kuvio.

Sitten taas leveämpää raitaa. Tummanharmaata, vaaleanpunaista ja valkoista, kutakin 10 kerrosta.

Edellisten tapaan sama idea. Väreinä tummanharmaa, valkoinen ja viininpunainen.

Nämäkin sukat on kudottu tummanharmaasta (044). Raitalankana on jokin laatikon pohjalta löytynyt pikkukerä, jolle en nimeä löytänyt.

Näihin mustapohjaisiin raitavartisiin nilkkasukkiin käytin sekä varressa että jalan päällä Molly-neuletta. Näin yksiväriseen sukkaan saa hiukan elävyyttä.

Molly-neule:
1-2 krs: kaikki oikein
3. krs: 1 o 1 n

Joitakin vuosia sitten Novitalla oli useita erivärisiä Polkka-lankoja, joista kutoessa muodostui kuvioita. Sittemmin Polkka poistui markkinoilta. Loppukesästä naapurikylän marketissa oli kampanjatuotteena 150 g keriä pinkkisävyistä Polkkaa, joten sellainen tupsahti ostoskoriin. Yhdistin värillisen langan vaaleanharmaaseen ja niin niistä valmistui polvisukat. Nämä jätän omaan käyttöön.

Sukkia on kertynyt laatikkoon vuoden aikana vino pino. Olen antanut niitä sukulaisille ja ystäville. Naapuritkin tietävät, että minulta saattaa sukkia löytyä. He ovat käyneet ostamassa sukkia tuliaisiksi omille läheisilleen. Vein myös ison pinon sukkia joululahjaksi isän hoivakotiin.

Olen jo pitkään pohtinut, että jotain muutakin voisi kutoa. Ensin suunnittelin neuleliiviä, mutta sitten näin käsityöryhmässä kuvan Kallaveet-puseron. Tämän Nina Laitisen ohjeen saadakseni ostin koko Siskoni mun -kirjan.

Kallaveet-pusero kudotaan ohjeen mukaan Novitan Woolly Woodista ja Tuuli -langasta. Woolly Woodista on joitakin värejä myytävänä 4,80-5,50 euroa/100 g. Muuten langan hinta on 7,90 e/100 g. Lankaa puseroon tarvitaan n. 700 g. Koska en ole vuosiin kutonut mitään isompaa, päätin kokeilla työtä ensin hiukan edullisemmalla langalla. Päädyin valkoiseen 7veikkaan, jonka vahvuus sopii ohjeeseen.

Tarvitsin työhön uusia pyöröpuikkojakin. Omasta varastosta puuttuivat juuri 80-senttiset 3.5:n ja 4:n pyöröpuikot.

Kaarrokkeen pitsikuvio koostuu 59 erilaisesta rivistä. Aina näissä pitsikuvioissa on jonkinlaista toistoa, mutta isolla silmukkamäärällä menee toistoissakin helposti sekaisin. Kuvassa taitaa olla meneillään kuvioneuleen rivi 20. Edistyminen ei ole kovin vauhdikasta, mutta mihinkäs tässä kiire olisi.

Kerroslaskuri on tärkeä apuväline. Voisin tietenkin laittaa kaavioon merkinnän, mille riville olen kulloinkin jäänyt. Kaulassa roikkuvan laskurin napsauttaminen sopii minulle. Ajatus on kyllä paras pitää työssä, sillä keskeytysten jälkeen on palattava silmukka poikineen takaspäin päästäkseen kärryille, missä kohtaa on menossa.

En yhtään tiedä, tuleeko neuleesta pusero itselleni vai takki hiirelle. Vai tuleeko yhtään mitään. Toistaiseksi on ollut kiva pureutua villasukkia isompaan työhön. Elättelen jo ajatuksia, että saattaisin onnistuessani tehdä toisenkin villapuseron.

Hyvää Joulua!

 

Hyvää Joulua kaikille!

 

 

Talvipäivänseisaus - kohti valoa!

Tänään on taas talvipäivänseisaus eli pohjoisella pallonpuoliskolla vuoden lyhin päivä. Huomisesta alkaen lähdetään hitaasti mutta varmasti kohti valoa. Päivän pitenemistä ei vielä vähään aikaan kovin helposti huomaa. Helsingissä päivä on kuitenkin vuoden viimeisenä päivänä jo 6 minuuttia talvipäivänseisauspäivää pidempi. Toivotaan, että aurinko näyttäytyy usein. Silloin lyhyemmästäkin päivästä saa enemmän iloa ja energiaa.

Jouluruusu 25.3.2022

Pihamaan postikorttimaisemat

Oman pihan postikorttimaisemia on tullut kuvattua ahkerasti. Rytöpaikatkin näyttävät niin somilta, kun pakkasenkeveä lumi peittää kaiken alleen. Jokunen auringonsäde vielä mukaan, niin eipä tarvitse haaveilla pohjoisen tunturilomasta.

Luin netistä tykkylumen määrityksiä. Lukemani perusteella tämä meidän puidemme oksille kasaantunut lumi ei täytä tykkylumen kriteereitä. Vahinkoa noista painavista taakoista jo syntyy. Osan havu- ja muista puista ja pensaista olen käynyt ravistelemassa. Viimeisimmät lumet ovat kuitenkin saaneet rauhassa kertyä, sillä en vain ole ehtinyt rämpiä hangessa yhä uusien lumisateiden tahdissa. Sitäpaitsi alapihalle on jo vaikea päästä, kun portaihin on kolattu lunta yläpihalta. Pitänee joku päivä kahlata alas tai liukua mäki pulkalla.

Tämä kuva ei itse asiassa ole meidän pihalta, vaan suunta on varaston ovelta kohti rajanaapurin alapihaa. Alareunassa pilkottaa hiukan pihojamme erottavaa verkkoaitaa. Oikeassa reunassa on meidän leikkimökkipäädyn syreeneitä.

Kävin torstai-iltana kolaamassa auran kasaamia valleja sisääntulosta. Lopuksi kiersin vielä talon ja huomasin alapihalla lumimiehen jälkiä. Jättikokoinen lumimies ei kuitenkaan ole puutarhaa kiertänyt, vaan pupujussi on loikkiessaan uponnut pehmeään lumeen. Lopulta se on noussut rinnettä pitkin yläpihalle.

Pupujussien ruoka on nyt vähissä. Ne ovat kaivaneet käytävien reunoilla syötävää esiin. Hyvin tuntuu pikkutalvio kelpaavan. Verkoilla suojatut puskat ja puut ovat nyt hätää kärsimässä. Lunta on niin paljon, että vähänkin matalammat verkot ovat käytännössä hangen sisällä nekin. Milläs menet tallomaan verkkojen ympäristöä, kun ensin pitäisi lapioida reitti vähän lähemmäksi. Huh, ajatuskin jo hirvittää.

Siellä se minun magnoliani talvehtii verkolla ympäröitynä. Lunta on niin paljon, että sitä pursuaa jo verkon läpi ja yläreunan yli. Hyvä vaan, suojaa toivon mukaan magnoliaa talvivaurioilta. 

Ympäröin pikkupuutarhan siellä olevien yksittäisten kasvien lisäksi 150-senttisellä verkolla peurojen varalta. Tässä lumitilanteessa peurojen ei tarvitse hikeä nostattaa päästäkseen pikkupuutarhaan. Toistaiseksi eivät ole sinne menneet. Eikä sillä näin talvella ole niin merkitystäkään. Keväällä, sipulikukkien noustessa tilanne onkin toinen. Mitäpä sitä tässä vaiheessa murehtimaan.

Tässä pikkupuutarhan yksi sisäänkäynti, johon viritin avattavan portin, jotta pääsin ennen lumia käytäviä siivoamaan. Siellä ovat portit ja verkot tiukasti maahan jäätyneet ja lumen peittäminä. Näiden joulukuun päivien selkeä trendi: "pehmeää ja pyöreää muotojen olla pitää."
 

Talon puistopäädyssä on tämä kätevä "portti", joka muodostuu kallellaan kasvavasta tuomen rungosta. Hämärästi muistan, että tuomi olisi jäänyt kaatuvan puun painamaksi, eikä vapauduttuaan puun alta enää noussut. Täytyykin tarkastaa Ukkokullan muistikuva asiasta. Tontin rajalla kasvaa rivi metsäkuusia, joista osa on heittänyt henkensä. Siinä on hyvä puolensa, sillä saamme kolattua aukosta lunta raja-alueelle vaurioittamatta kuusiriviä.

Ennen viimeisintä lumimyräkkää poikaporukka huristeli katua pitkin moottorikelkoillaan. Tekivät puiston puolella muutaman lenkin ennen matkan jatkumista. Jäi hauska kuvio hankeen.

Oikean puolen syreenit ja vasemman puolen siperianhernepensaat muodostavat näin lumiseen aikaan kunniakujan kulkijalle. Saman ne tekevät myös kesäaikaan kaatosateella. Talvella varaparkkipaikalle pysäköidessä tulee useimmiten kuljettua taloon kadun kautta. Kesällä sen sijaan on kätevämpi kipaista muutama porras alas ja puskien jälkeen vasemmalle taloon päästäkseen. Paitsi sateella, jolloin saa puista ilmaisen kastelun niskaansa.

Tässä en esittele uusinta aluevaltaustani eli puuvillan viljelyä. Ei, kuvassa on ison vaahteran oksille kertyneitä lumipalluroita. Aika paljon puussa näyttää olevan vielä "neniäkin". Paljon niitä on maassakin, mikä tietää keväällä ahkeraa vaahteravauvojen kitkentää.

Kävin moikkaamassa isää hoivakodissa. Matkalla oli pysähdyttävä ihailemaan pelloille kertyvää usvaa. -10℃ asteessa ilma tuntui hyytävän kylmältä, vaikka tuulta ei ollut juuri ollenkaan. 

Usvaisia lumimaisema katsellessa mietin, kuinka vuodenaikamme tarjoaa vaihtelevia näkymiä. Keväällä tässäkin traktori kylvää siemeniä lintuparvi perässään, kesällä vilja heilimöi ja syksyllä sänkipellolla kaakattaa valtava joukko muuttomatkallaan levähtäviä hanhia.

Isä ei ollut oikein juttutuulella, joten ehdin kotimatkalle ennen auringonlaskua. Välillä isällä on hyvin selkeitä jaksoja, jolloin hän tunnistaa minut, kyselee Ukkokullan tekemisistä ja naureskelee hassuille unilleen. Sitten on päiviä, jolloin hän kysyy, onko minulla lapsia ja missä asun. Kun kerron, että lapseni ovat jo aikuisia ja asun edelleen hänen itsensä rakentamassa talossa, loppuukin juttu siihen. Jonka jälkeen samat kysymykset toistuvat. On niitäkin kertoja, jolloin isä kaivautuu tiukemmin peittonsa alle, eikä suostu nousemaan tai juttelemaan. Silloin istun hiljaa hänen vieressään silitellen hänen päätään. Isä hymyilee ja mutisee jotain eli hän kyllä aistii läsnäoloni.

Ajattelen, että oikeastaan muistisairaus on isän kannalta helpotus. Hän ei sure pitkän avioliittonsa päättymistä äidin kuolemaan. Hän ei myöskään murehdi meneillään olevaa Venäjän ja Ukrainan välistä sotaa, eikä pelkää energiakriisin vaikutuksia omaan arkeen. Kun on sokea, kuulee huonosti ja muistikin pelaa rajoittuneesti, on hän viimeiset vuotensa suojassa suurilta huolilta.

Kotipihaan saavuttuani ehdin vielä ikuistaa päivän auringonlaskun...

 ...ja sytyttää kynttilät pihalyhtyihin.

Ukkokulta laittoi tulen takkaan talon lämmittämiseksi ja tunnelman luomiseksi. Sopiva hetki nauttia lasilliset lämmintä glögiä.

Lunta tulla tupruttaa,
nietoksia kasvattaa.
Kintaat käteen ja ulos meen,
luudalla pienen polun teen.
Lumilyhdynkin rakentelen,
kynttilät lumeen asettelen.
Pimeys jo illan täyttää,
ihanalta piha näyttää.

Edessä onkin jouluviikko. Valmistelut on jo pitkällä, eikä oikeastaan paineita suuntaan jos toiseenkaan.

Leppoisaa joulunodotusta kaikille!

 

Huhuu täältä hankien keskeltä!

Näkymä työhuoneen ikkunasta sunnuntai-iltapäivällä 11.12.2022

 
Mitäkö olen viime päivinä tehnyt? No, lumitöitä tietenkin. Aamulla ja illalla ja aamusta iltaan. Tuntitolkulla. Illalla kun saan kolan talon seinustalle ja itseni hilattua uupuneena sohvannurkkaan, aamulla saankin aloittaa saman urakan alusta.

Pikkupuutarhan verkot ovat likimain kadonneet hangen sisään.

 
Lunta on tänne etelärannikolle satanut jo marraskuussa, mutta viime lauantaina kaikki pilvet päättivät laskea lastinsa korkojen kera kerralla meille ja muualle. Olin jo viikkoja aiemmin sopinut naisporukan kanssa teatterireissun Hämeenlinnaan. Niin sitten suunnattiin auto Nummelan treffipaikalta kantatie 25:n kautta kolmostielle. Onneksi oli lauantaipäivä ja raskasta liikennettä hyvin vähän. Muukin liikenne oli aika vähäistä ja ne vähäisetkin autoilijat olivat harvinaisen maltillisia. 

Moottoritiellä ajaminen sujui, kunhan ei joutunut bussin tai rekan taakse. Raskaat ajoneuvot pöllyttivät lunta perässään, jolloin näkyvyys oli olematon. Rekan ohittaminen oli hankalaa, kun tuuli heijasi perävaunua sinne tänne ja kaistojen välissä oli paksu lumipolanne. 

Matka sujui mennen tullen hyvin. Olimme varanneet tarpeeksi aikaa. Hosumisella ja painavalla kaasujalalla olisimme varmaan olleet mukkellismakkelis penkalla.

Kärhöpolku on pidettävä auki, jotta pääsen laittamaan lyhtyyn kynttilän.

Kotipihalla olin iltaseitsemältä. Ukkokulta oli palatessani kolaamassa sisäänkäyntiin aurattua vallia auki, jotta saisin auton pihaan. Hän oli tehnyt päivän mittaan useammat lumityöt. Sovimme jättävämme loput sunnuntaiksi.

Puutarhaporttiin kolauttaa kohta päänsä.

Sunnuntaina olisi ollut Lohjan Menneen ajan joulumarkkinat. Olin suunnittellut sinne meneväni. Lauantain lumikaaoksessa suhailu ei houkutellut heti perään toiseen samanlaiseen autoiluun. Eikä sielukaan antanut periksi jättää Ukkokultaa yksin lumitöihin. Lähdimme aamuyhdeksältä kolaamaan ja sitähän sitten riittikin kolmeksi tunniksi.

Talon puistopääty

Olemme tavanneet kolata käytävän talon ympäri. Kellariin on käynti ulkokautta, joten ainakin jommalta puolelta taloa on sinne joku polku järjestettävä. Oman pihan lumet mahtuisivat tontille, mutta kotitieltä ja meidän puolella kulkevalta jalkakäytävältä aurattava lumi ei sitten enää meille mahdukkaan. Onneksi puistoalue on aivan vieressä ja vaikka sinne ei lumia saisi tonteilta kuskatakaan, teemme niin. Ei ole muuta vaihtoehtoa. 

Puistossa on istutuksia vain alapihamme aidan vieressä ja leikkipaikan vieressä. Siellä ei kukaan talvisin auraa tai kolaa lunta. Yläpihamme puolella puistossa on huonosti hoidettu nurmikko, joka ei neljävuotisen olemassa olonsa aikana ole ollut moksiskaan lumista.

Talon puistopäädyn rhodot ja mahoniat kaatuvat talvisin käytävälle, jolloin kolaaminen vahingoittaa niiden oksia. Ennen lumia laitoin matalammille rhodoille verkkoaidan tueksi ja kaatumisen estämiseksi. Toinen, käytävän puoleinen mahonia on kasvanut pituutta. Ravistelusta huolimatta lumi painaa niitäkin käytävälle. Laitoin muutama päivä sitten pari metallitukea hankeen pitämään mahoniat pystyssä. Keväällä on sitten helppo levittää varjostusverkotkin noiden tukien varaan.

Pergolan katolle on kertynyt lunta ihan yhtä paljon, kuin maahankin. Ukkokulta pudotti jo yhden satsin katolta pois ja tänään tiistaina toisen kerran. Valokatteen pitäisi kestää painaviakin lumitaakkoja, mutta emme ota riskiä katteen hajoamisesta. 

Kasvarin päältä olen pudottanut lumet jo kahdesti. Alapihalle pääsy vaikeutui lauantain lumisateen jälkeen, sillä kolaamme olopihan lumet alapihalle johtaville portaille. Kasvarille päästäkseen on siis kahlattava valtavan lumikasan sivusta. Tietenkin voisin hakea pulkan kellarista ja huristaa sillä alas. Vaan ylöskin on taas kivuttava.

Virallisen mittauksen mukaan Nuuksiossa tiistaina 13.12. lumensyvyyys on 47 cm. Tässä Nuuksion kupeessahan me asumme. Ukkokulta mittasi omalla pihalla 60 cm sellaisesta paikasta, johon lumi on saanut sataa rauhassa eikä paikkaan ole muualta lunta tuotu eikä pois viety. Pergolan katolla oli tiistaina 60 cm ja kaikki se perjantain jälkeen satanutta. Sama määrä on leikkimökin katolla.

Tässä kuvassa vasemmalla on varaparkkipaikkamme. Lumettomaan aikaan kadullekin voi vieraat ja meillä kävijät pysäköidä, mutta lumen vuoksi katu on nyt niin kapea, ettei edes kaksi autoa mahdu ohittamaan toisiaan. Yksikin pysäköity auto aiheuttaa suurta haittaa muille kulkijoille. Siksi pidämme varaparkkipaikan myös talvisin kolattuna. 

Kuva on otettu tiistaina iltapäivällä. Sen jälkeen kun olin jo itse parkkipaikan ja sen sisäänkäynnin kolannut. Sitten tulikin aura, joka puski jalkakäytävän lumista vallin. Pakkaslumi on onneksi vähemmän painavaa, vaikka aurattu lumi onkin aina aika tiivistä. Auran kasaama valli on syytä käydä nopeasti poistamassa. Pidempään seisoessa se jäätyy ja silloin pelkällä kolalla ei välttämättä pärjää. Tarvitaan rautalapiota avuksi. Tuonne puistoon sitä aurauslunta sitten kolalla kippaan. 

Tämä kuva taasen on pääsisäänkäynnistämme. Tuija-aidan päässä vasemmalla on varaparkkipaikka. Traktori on juuri aurannut jalkakäytävän ja kadun. Tällä kertaa traktori jätti kadun ja jalkakäytävän väliin polanteen, minkä johdosta kohtaavat autot eivät voi käyttää jalkakäytävää ohittamiseen. 

Polanteen vuoksi joudun kolaamaan sisäänkäynnistä pois kaksi vallia. Ensimmäisen jalkakäytävän ja sisäänkäynnin välistä. Toisen jalkakäytävän ja kadun välistä. Lumi on kuskattava kolalla tuonne tuija-aidan päässä sijaitsevalle, varaparkkipaikan vieressä olevalle puistoalueelle. Ojat ja tienpientareet ovat jo täpösen täynnä.

Leikkimökki työhuoneen ikkunasta ti 13.12.

Ensi talvena meillä on lumilinko. Vaikka maksaisi mitä. Vaikka koko talvena ei tulisi hiutalettakaan lunta. Joka talvi pohdimme asiaa, mutta nyt tuli mitta vihdoin täyteen. On ainakin hankittu siltä varalta, että tämän ja viime talven kaltainen lumikaaos jälleen tänne saapuu. Kyllä minä jaksan lunta kolata, mutta suurin ongelma runsaslumisina talvina syntyy siitä, mihin kaiken lumen saa mahtumaan. Kunnon lumilingolla lumen saa heitettyä pidemmälle ja laajemmalle. Tälle talvelle lumilinkoa ei taida enää saada. Eioota on tarjolla vähän yhden jos toisenkin lumeen liittyvän tarvikkeen kohdalla.

Lumikaaospostauksen lopuksi pieni kevennys. Tuntien kolaamisen päätteeksi päätin palkita itseni ja Ukkokullan joulutorttukahveilla. Laitoin tortut uuniin ja ryhdyin hoitamaan asioita tietokoneella. Arvaatte varmaan kuinka kävi? Unohdin tortut uuniin. Kun ei ole hajuaistia, enkä hölmöyksissäni virittänyt munakelloa soimaan, on lopputuloksena kovan koppuroita torttuja. Ehkä keksin jonkun kivan kuiville tortuille sopivan virityksen, joka mahdollistaa näiden syömisen. 

Saapa nähdä, pääsenkö aamulla sängystä ylös. Selkä vihoittelee jo nyt. Ajatelkaas, että nyt on vasta joulukuun puoliväli ja lunta vaikka toisille jakaa. Mihinkähän tungen kaikki ne lumet, jota vielä tulee? Takuuvarmasti tulee. Tammikuussa ja helmikuussa ja maaliskuussa....

Tänä jouluna ei kenenkään tarvitse puijata lapsiaan siitä, millä vehkeellä joulupukki pääsee lahjojaan tuomaan. Poro rekineen voi jolkotella vaikeuksitta vaikka Helsingin Mannerheimintiellä.

Älkäähän hukkuko hankien uumeniin.
Leppoisaa joulun odotusta kaikille!

PS.
Kannattaa käydä ravistelemassa puita, pensaita ja havuja. Pakkaslumi ei sinänsä ole painavaa, mutta määrällisesti sitä on paljon. Meiltä ratkesi paksurunkoinen syreeni sen verran pahasti, että se oli sahattava alhaalta poikki.