Puutarhaelämä on sitten mukavaa

Pikkupuutarhassa kukkivat kevätkaihonkukat ja scillat

Aika mainioita pihapuuhailuilmoja on viime aikoina ollut. Eilen varsinkin saimme maistiaisia oikeasta kesästä, sillä auringossa työskennellessä oli pakko heivata pitkähihainen pois ja siirtyä kesäisesti pelkkään T-paitalookiin. Onpa kyllä välillä vettäkin satanut ja aivan tajuttomia määriä. Siitäkös kotilot ovat innostuneet ja aamuisin Juusoa ulos viedessä on samalla tullut noukittua useamman kotilon kerrallaan etikkaliemeen.

Paikoin vastaan on tullut oikein lihavia ja kookkaita kotiloita sarvet tanassa. Törmäsin facebookin puutarharyhmässä keskusteluketjuun, jonka aloitti kotiloiden onnetonta kohtaloa surkutteleva ihminen. Hänestä kotiloiden tappaminen etikkaliemessä sihauttelemalla on julmaa ja tarpeetonta. Hänen puutarhassaan ei tosin ollut kotilo-ongelmaa, joten ehkä mieli muuttuu, kun aamusella nurmikolla tepastellessa jalkojen alla raksuu mukavasti. No, ihan niin paljon meilläkään ei vielä kotiloita ole, mutta selvästi joka kesä edellistä enemmän. Kaikista keruu-urakoista huolimatta. En ole erityisen kärkäs tappamaan yhtä ainutta elukkaa, mutta kotiloiden suhteen alan olla aika tunteeton.

Vihdoin hyasinttinikin alkavat avautua. Viidesstä istutetusta sipulista yksi näyttää olevan pinkki, muut valkoisia. Olen aina pitänyt hyasinteista ja minusta niiden tuoksu kuuluu jouluun. Pääsiäisenä minulla oli messuilta ostettuja keltaisia hyasintteja, jotka tuoksuivat niin voimakkaasti, että päänsärkyä välttääkseni ne oli pakko siirtää etäämmälle. Ulos tuoksuja mahtuu ja iloiten toivotan nämäkin yksilöt tervetulleiksi puutarhaani.

Keltamo

Eilen tein ensimmäisen ISON rikkaruohokierroksen eli kuljin pitkin pihaa pitkävartinen rikkaruohovempain ja ämpäri käsissäni. Joitakin voikukkia, sitäkin useampia rönsyleinikkejä ja muutamia keltamoja lähti kukkapenkeistä kohti kompostia. Keltamo ilmestyi pihaamme muutama kesä sitten ja nyt se näyttää lähteneen leviämään, vaikka en anna sen kukkia - sen ensimmäisen kesän jälkeen. Silloin en nimittäin tuntenut kasvia ja ihastelin sen kauniinkeltaista kukintoa ja rehevänvihreitä lehtiä. Kun se sitten yltyi leviämään, kuin Elanto ennenvanhaan, annoin sille lähtöpassit. 

Lemmikki - Myosotis sylvatica - ilta-auringossa

Lemmikki on niinikään ilmestynyt pihaamme omia aikojaan. Näin alkukeväästä sen kasvusto on runsasta, mutta koska pidän kovasti lemmikin sinisistä kukista, annan sen rehottaa. Kukkimisvaiheen jälkeen lemmikki alkaa näyttää resuiselta ja silloin se lähtee helposti nyppäämällä - tullakseen jälleen seuraavana kesänä ilokseni.

Joskus sinne tänne leviävät kukat saattavat harmittaa ja niitä tulee kitkettyä pois. Kevätkaihonkukka kuuluu niihin kasveihin, joista tykkään vaikka väärässäkin paikassa. Tässä se on valloittanut pikkupuutarhan käytävän reunaa ja siinä saa kasvaakin, kunhan pysyy kuosissaan. Näin keväällä ja vielä alkukesästäkin sen kasvu on ihan maltillista, mutta loppukesästä voin jo tuostakin paikasta kiskaista kokonaisen kourallisen ja siirtää vaikka muualla kasvamaan. Kevätkaihonkukka on kyllä aivan erinomainen maanpeiteperenna, kaunis ja kestävä.

Punaherukkapensaat ovat jo nupullaan. Ilmeisesti ne eivät ole kovin hallanarkoja, sillä viime keväänä ajoitus oli samanlainen ja yöt aika kylmiä vielä ennen juhannustakin. Silti sato oli melkonen. Kaipa se riippuu tuon kukinnan vaiheesta, miten halla niihin puree?

Useamman vuoden ahkera kanttaaminen on tehnyt tehtävänsä. Enää nurmikko ei kykene saamaan yliotetta, vaikka puutarhuri välillä heittäytyisi laiskaksikin. Pari kertaa kesässä käyn hedelmäpuut ja kukkapenkit läpi. Hedelmäpuille ja marjapensaille olen säännöllisesti laittanut kasteltua sanomalehteä ja oksahaketta, joten rikkaruohoista ei enää vuosiin ole ollut juurikaan ongelmaa. Ja kuten huomaatte, myös pienet sipulikasvit löytävät paikkansa omenapuiden alustoilta. Yhden omenapuun alla kasvaa sipulikukkien lisäksi pikkutalviota. Istutin sitä kerran kokeeksi, mutta ehkä puiden alustat saavat mieluummin olla paljaita, koska haluan löytää pudonneet omenat helposti. Mitä syvemmälle kasvien joukkoon omenat putoavat, sen isompi kisa hedelmän syömisestä käydään matojen ja muiden ötököiden kanssa.

Enää ei mene montaa päivää siihen, kun tämä täti käynnistää nurmikonleikkurin kevään ensimmäisen kerran. Sammalen ja nurmikolle levinneiden sipulikukkien välistä alkaa jo nousta nurmikin. Paikoin ihan tanakasti. 

Kotkansiipiä täytyy käydä katsomassa ihan joka päivä, sillä niiden ulkomuoto muuttuu nopeasti. Pienestä ruskeasta kerästä on sukeutunut norjia vihreitä varsia, jotka kerivät itseään auki ilta-auringossa.

Taimia on ulkoilutettu muutamina päivinä ja pian lähestyy niiden siirto kasvariin. Viime vuonna vein tomaatit kasvariin toukokuun puolivälin tienoilla, vaikka yöt olivatkin useaan otteeseen melko kylmiä. Alkuun poltin kasvarissa lämpökynttilöitä ja sitten rahtasimme sinne auton sisätilalämmittimen. Tänä vuonna tilasin netistä lamppuöljyllä toimivan kasvihuonelämmittimen. Enpä tiedä sen tehokkuudesta, mutta ainakaan ei tarvitse viritellä sähköjohtoja jatkopiuhoineen läpi pihan.

Puutarha näyttää olevan kasvien lisäksi erinomainen kohde kaikenlaisille härpättimille. Kerrankin on etua siitä, että talossa on iso kellari. Mihinkä muualle moisten vempainten kanssa talvella joutuisi. Yritän kyllä olla hyvin maltillinen hankintojen suhteen. Paljon mainostetaan, mutta ihan kaikkea ei ole syytä mennä ostamaan. Puutarhan ja pihan sisustaminen on jo muutaman vuoden ajan suorastaan vyörynyt mediasta koteihimme. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, onko kaikelle tilaa pihassamme ja löytyyko niille säilytystilaa talveksi? Onko ehkä etupäässä lämpimiin ja aurinkoisiin olosuhteisiin tarkoitetut tuotteet kertakäyttöisiä meidän vaihtelevissa säissämme? 

Pikkutalvio -Vinca minor

Siitä olen iloinen, että puutarhan laittaminen on lisääntynyt ja suosio näyttää vain kasvavan. Mikä sen mukavampaa, kuin touhuta kasvien kanssa ja nähdä monenlaiset ihmeet uudelleen ja uudelleen. Kun tietää, miten puutarhassa silmä ja sielu lepäävät, voi vain toivoa, että mahdollisimman moni saisi saman kokea.

Mukavaa keväistä viikonloppua kaikille ja oikein hyvää Äitienpäivää!

Samalla toivotan Intopiin, TaRan, Villa Verandan, Vaahteran lehden Leenan ja Johannan lämpimästi tervetulleiksi blogini pariin.

Keväisiä tunnelmia

Pionihan se siellä

Vuorossa on sateinen vapaapäivä, joten nyt on hetki aikaa istahtaa koneen äärelle. Pihapostauksen lisäksi pitäisi ahkeroida äitienpäiväkortit ja synttärikortti pikkuveljen 13 vuotta täyttävälle tyttärelle.

Alppikärhö

Eilen tulin alkuillasta kotiin ja lähdin Juuson kanssa kiertämään pihaa. Tietenkin kamerakin oli mukana ja taas kerran tuskailin tarkennuksen kanssa. Sen kanssa joudun jatkuvasti tekemään töitä ja silti olen enimmäkseen lopputulokseen tyytymätön. Joko en pääse tutuksi kamerani kanssa tai sitten voin ylipäätään heittää hyvästit valokuvaamiselle. Ehkei se ole laisinkaan minun lajini. Oli miten oli, kun on ikänsä kulkenut kamera kainalossa, ei siitä tavasta ihan helpolla pysty luopumaan. Kenties pitää madaltaa vaatimustasoa. Täällä blogistaniassa on vain niiin mahtavia valokuvaajia, että heidän rinnallaan meikäläisen kuvat kalpenee kerran jos toisenkin.

Omenapuu Huvitus

Vapaa-ajat ovat kuluneet pihamaalla. Vihdoin sain vesialtaan tyhjennettyä talvisista vesistä, kuolleista kastemadoista ja limaisista vaahteranlehdistä. Pesin altaan, täytin uudella vedellä ja laitoin suihkulähdepumpun ajastimen kanssa litisemään. Koska emme aikoinaan ajatelleet, että puutarhassakin olisi hyvä olla niin sähkö- kuin vesipisteitä, on vesiallas kohtuullisen lähellä taloa, jotta sähköjohtoa ei tarvitse pitkin puskia vedellä. Silti se on häiritsevässä paikassa, mutta kun se allas ja pulppuava vesi on niin mukava elementti.

Tähän aikaan keväästä allas on paljaan ja vähän pölhönkin näköinen, mutta pian kasvit peittävät rumat muovireunat. Ihan joka puolelle kasveja ei voi istuttaa, jotta allasta pääsee siivoamaan tallomatta istutuksia. Tuossa reunalla on yksi kivi, jonka päälle asetan pehmusteen ja siinä sitten polvillani äyskäröin ensin enimmät vedet, jonka jälkeen pesen vielä altaan varrellisella lattialuutulla. On meillä pumppukin, jolla voisi imeä vedet altaasta, mutta syystä tai toisesta homma sujuu ilman sitäkin. Seisonut vesi on erinomaista kasteluvettä, joten hyödynnän sen mm. kesäkukkien kastelussa. Siivoan altaan kerran tai pari kesässä. Nyttemmin allas ei roskaannu niin helposti, kun iso pihakoivu kaadettiin pois.

Sisääntulon isoihin ruukkuihin tapaan ostaa kesäistutukseksi jotain vihreää, jonka siirrän syksyllä maahan. Usein ruukuissa on ollut tuijia, mutta tänä vuonna törmäsin runkotuijiin ja tykkäsin niistä. Istutin juurelle muutaman pikkutalvion, jota olin kitkenyt muiden istutuspuuhien yhteydessä. Meidän sisäänkäynti on aika varjoinen, joten mitään kukkivaa tuohon on hankala keksiä. Joskus on ollut myös rungollisia verenpisaroita.

Kivipuronkin laitoin jälleen virtaamaan eli hain kellarista tuon ruukun ja kivet. Jossain näin idean, jossa tuollaiseen kumollaan olevaan ruukkuun oli istutettu köynnöstävää kesäkukkaa siten, että kukka ikäänkuin valui ruukusta. Sellainen voisi olla hauskan näköistä, mutta tähän hätään saa kivipuroni kelvata. Talveksi noita kiviä ei voi tuohon jättää, sillä lumikolan jäljiltä niitä saisi etsiä pitkin pihaa.

Raparperi kasvaa kohisten ja kohta siitä voi jo leipoa ensimmäiset piirakat tai keittää sopat. Kaukana ei enää ole sekään hetki, jolloin voin ryhtyä tekemään rapskulaattoja. Niille onkin jo sijoituspaikat valmiiksi katsottuna.

Myös ruohosipuli on jo jonkin aikaa ollut korjuukelpoista. Tosin en ole sitä muistanut vielä kertaakaan käydä ruokapöytään noutamassa. Sen sijaan joskus napsin puskasta suoraan suuhuni istuessani kasvimaalaatikon reunalla Juuson seurana.

Tänään vaihdoin pari muoviruukussa ollutta kukkaa ruukkuruukkuihin. Useimmiten salaojana tulee käytettyä ruukunpalasia, mutta nyt autotallista löytyi muhkea pussillinen lecasoraa. Jotta sitä ei tarvitse ruukun pohjalta seuraavan mullanvaihdon yhteydessä nakata kompostiin, muistin anopin kikan ja pussitin lecasoraa vanhoihin polvisukkiin ja tätä tarkoitusta varten säästämiini sukkahousuihin. Yhdestä sukkahousunlahkeesta tulee kaksi tai kolmekin pientä lecasorapussukaa. Sukan kärkiosaan riittää yksi solmu, mutta varresta leikattuihin paloihin luonnollisesti solmu kumpaankin päähän. Sukkapussukoiden täyttämistä helpottaa pussukan laittaminen vaikkapa sopivaan lasipurkkiin (kuten kuvassa).

Lopuksi pussukka ruukun pohjalle ja multaa päälle. Hyvin toimii ja pussukka on käyttökelpoinen seuraavankin kerran. Sehän ei mätäne, vaan mullasta ravisteltuna kelpaa taas seuraavaan ruukkuun.

Eilen illalla kävin kuvaamassa alapihalla myös hyasinttini. Syksyllä ostamani pussukka oli jokin sekoitus ja nyt näyttää, että yksi niistä olisi vaaleanpunainen. Illalla se oli kuvassa näkyvän kokoinen, mutta hetki sitten katsoessani työhuoneen ikkunasta alapihalle, näkyy selvästi, että kukka on yön aikana kasvanut ja avautumassa. Harmi vain, että ulkona sataa kaatamalla. En siis hetkeen pääse hyasinttiani lähemmin tutkiskelemaan.

Ensi sunnuntaina on äitienpäivä. Meitä kehotetaan aina muistamaan äitiä lämmöllä ja rakkaudella. Toivottavasti myös äiteinä kohtelemme lapsiamme niin, etteivät he koe muistamista pakollisena velvollisuutena. Että heidän välittämisensä tulee vilpittömästä sydämestä. Ei ole lapsenkaan mukava kuulla jatkuvaa arvostelua ja itseensä kohdistuvia moitteita. Sitä aina yrittää ajatella, että vanhempi sukupolvi on oman aikakautensa kasvatteja, eikä heillä siten välttämättä ole samoja lähtökohtia ajatella ja käyttäytyä, kuten toivoisimme. Se ei kuitenkaan kovin paljon lohduta silloin, kun saa osakseen kärkeviä nuolia. Ne nuolet tuppaavat menemään sieluun saakka ja sinne jäävät. Halusi tai ei. Olkaamme hyviä toinen toisiamme kohtaan. Niin aikuiset kuin lapsetkin.

Esikko

Tänä aamuna ulkona tuoksui lämpimältä ja kostealta. Sadettahan se tiesi, mutta samalla ilmassa oli selvästi toukokuun tunnetta ja lupausta kesästä. Sitä kohden siis jatketaan kulkua ja nautitaan jokaisesta päivästä.

Punaisia versoja muunmuassa

Kevätkaihonkukka - Omphalodes verna

Sataa, sataa ja vielä kerran sataa. Aurinkoinen puutarhapäivä olisi ollut mieleen, mutta eipä tarvitse kastella viikon varrella istutettuja koristeomenapuita ja muita maahan laitettuja. Saavat ainakin riittävästi kosteutta. Minulta kun usein kastelu tuppaa unohtumaan muiden hommien ohessa.

Vuosia odotin perinteisen valkovuokon löytävän tiensä pihallemme ja aivan viime vuosina niin on tapahtunut. Pari päivää sitten löysin monia uusia esiintymiä kierrellessäni pihamaalla. Myös tontin toisella sivulla olevaan kunnan metsikköön valkovuokot ovat tehneet isoja kasvustoja. Alkuvuosina niitä oli enemmänkin, mutta seudun pikkutytöt kävivät keräämässä vuokot tuoreeltaan ja se näytti taantuvan. Ehkä metsikköön on myös tullut enemmän valoa pystyyn kuolleiden leppien vähitellen romahtaessa pitkin pituuttaan maahan.

Sinivuokko - Hepatica nobilis

Aikoinaan siirsin vanhempieni pihalta sinivuokkotuppaan omaan puutarhaan. Olen kahdesti siirtänyt sen parempaan paikkaan, jonka seurauksena sinivuokkoja kasvaa nyt kolmessa paikassa. Ja tänä keväänähän löysin uuden tuppaan naapurin aidan vierestä. Se oli niin huono paikka, että kaivoin vuokot parempaan talteen, jossa toivon niiden ryhtyvän viettämään uutta elämäänsä. Nämä kuvan sinivuokot on sen sijaan tilattu viime keväänä Viherpeukaloilta ja he viihtyvät ilmeisen hyvin uudessa kotipuutarhassaan.

Kallionauhus - Ligularia dentata

Oman puutarhan kasveja kannattaa katsella niiden jokaisessa elinvaiheessa. Fb:n puutarharyhmässä on valtavasti kuvia vauvakasveista, joille etsitään nimeä. Monet ihan tututkin kasvit saattavat tuntua oudoilta siinä vaiheessa, kun ne ilmestyvät ensi kerran mullan pintaan. Yllättävän paljon täysin erilaisissa kasveissa on myös samankaltaisuutta  taimivaiheessa. Kyllä varmasti harmittaisi, jos kävisi nyppäämässä kompostiämpäriin tillipionin tai pikkusydämen vuohenputkena.

Pionin alut punaisina scillojen joukossa

Vihreä väri yhdistetään aina kasvimaailmaan, mutta varsin monella kasvilla pääväri taimivaiheessa onkin punainen. Pionit ja särkynytsydän ovat tästä malliesimerkkejä. Noista kuvassa kurkkivista punaisista versoista iloitsen joka kevät yhtä paljon. Monet pitävät pioneja vaikeina kasvatettavina ja saattavat siitä syystä jopa välttää niiden hankintaa. Omassa pihassa pionit ovat kasvaneet 20 vuoden ajan, enkä koe niitä laisinkaan vaikeiksi. Ehkä niille on sattunut otollinen kasvupaikka, jossa ne viihtyvät ja kukkivat vuosi toisensa perään.

Syysleimu - Phlox paniculata

Syysleimutkin ovat päättäneet tulla mullan sisästä ihmisten ilmoille. Tosin vain tässä penkissä. Talon toisella puolella kukkapenkki taitaa olla sen verran viileämpi, että siellä ne pulpahtavat pintaan aina vähän myöhemmin. Nyt en kyllä kuolemaksenikaan muista, mikä syysleimu tässä paikassa kasvaa. Toivoisin omaavani Saaripalstan Sailan kyvyn muistaa ja nimetä kaikki erikoisuudetkin tuosta vaan. Ja kuten huomaatte, syysleimukin on taimena punertava. 

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Töyhtöangervokin on vauvana punainen. Siinä on perenna, jota suosittelen. Ei ole kovin nokonuuka kasvupaikan suhteen ja sopii esimerkiksi sellaiseen paikkaan, johon kasataan talven aikana lunta. Töyhtöangervo kasvaa kesän mittaan näyttäväksi puskaksi, jolloin se toimii myös näkösuojana. Pidän myös sen valkoisista kukkaröyhyistä, joissa mehiläiset surraavat parvina loppukesästä.

Varjolilja - Lilium martagon

Varjolilja kuuluu myös lempikukkiini. Ensimmäisen varjoliljan toin puutarhaamme autiotontilta, josta sen löysin, enkä silloin sitä tuntenut. Kaivoin maasta yhden ainokaisen kasvin ja yllätyin löytäessäni varren juuresta sipulin. Aina varjoliljan näin keväällä nähdessäni muistan omaa matkaani puutarhan rakentajana. Nuoresta tietämättömästä oman pihan väsääjästä on tullut vuosi vuodelta pahemmin hurahtanut ja ikävä kyllä myös hiukan vanhempi väsääjä. Paljon on muuttunut tahi sitten ei.

Varjolilja kuuluu niihin kasveihin, joiden kuvittelin pysyvän omassa penkissään. On se pysynyt siinäkin, mutta on myös levinnyt muualle. Maatiainen ry on valinnut varjoliljan vuoden 2015 maatiaiskasviksi. 

Ukkokulta sai vihdoin kaikki pöllit pilkottua ja rakensi niistä moisen Pisan kaltevan tornin vai Eiffelkö tuo on? Ovat siinä hetken aikaa kuivumassa ja odottamassa, että tykkylumen sortama väliaikainen pressukatos saadaan uudelleen koottua. Talveksi klapit kannetaan kellariin. 

Juuso the Kotikissa - Felis catus

Jokaöinen unikaverini Juuso kävi tutustumassa uuteen rinnepolkuun ja olisi halunnut mamman vievän sen vähän pidemmällekin lenkille. Valjaita ja uutta flexiä ostaessani olen nauranut myyjien tarjoamille kissanvaljaille. Ovat sellaisia heppoisia ja ohkaisia, jotka Juuso saa alle aikayksikön entisiksi. Juuson valjaiksi ei pelkkä kaulalenkki riitä. Siitä se hoitaa itsensä oitis ulos. Tarvitaan tuollainen kaksikiinnitteinen nahkavaljas, johon kiinnitetty flexihaka on teipattu, jotta se ei vahingossa aukea. Niin on pari kertaa käynyt. Juuson flexi on kahdeksanmetrinen 20-kiloiselle koiralle mitoitettu. S-koko ei meidän katin käytössä kestä. Juusolla on hartialihakset täyttä tavaraa, kun se on pienestä pitäen kiskonut itseään flexissä. Voimaa katista löytyy ja kun se päättää jonnekin suuntaan mennä, ei sitä hevillä käännetä. Juuso on aika isokokoinen. Sen paino on jo vuosia pysynyt 6,1-6,3 kilossa.

Särkynytsydän - Lamprocapnos spectabilis syn. Dicentra spectabilis

Lopuksi vielä yksi punaversoinen kasvi, jonka varmasti useimmat tuntevat. Särkynytsydänhän se sieltä pikkutalvioiden keskeltä taas kohti kesää ponnistaa. 

Vappu on vietetty ja tähän perään on vielä viikonvaihde. Huomiseksikin on luvattu vesisadetta, mutta ainahan voi toivoa sään muuttuvan. Toiveen toteutumista odotellessa taidan lähteä keittämään iltapäiväkahvia ja sitten voisin kutoa vaikka vähän eilen aloitettua kuplasukkaa. Telkustakin tulee tänään Wera Stanhope ja Gentley, joista kummastakin tykkään.

PS.
Aika moni on kommenteissaan kertonut, että itse kullakin on puutarhassaan ongelmakohteita. Niitä ei vain tule kuvattua eikä niistä postattua. Toki haluamme esitellä puutarhojemme parhaita puolia, mutta ongelmakohteita esittelemällä voi myös saada ideoita niin itselleen kuin tarjota mahdollisia vinkkejä monille muille. Omalla kohdallani olen todennut, että nostamalla ongelmakohteen esille, se alkaa elää ja liikkua enemmän myös omassa mielessä ja luo edellytykset löytää ongelmalle hyviä ja erilaisiakin ratkaisuja. Täällä blogimaailmassa on paikkansa myös epätäydellisyydelle. Kokeilkaa ja yllättykää.
 

Toukokuun ensimmäinen

Kevätkaihonkukka - Omphalodes verna

Jossain vaiheessa ajattelin, että blogi toimisi puutarhapäiväkirjana. Toki niin tapahtuu, mutta ei kovin tarkassa järjestyksessä. Pihalla nimittäin kasvu on sen verran hurjaa, ettei tahdo perässä pysyä. Ulkohommiin vetää puutarhurin sielu ja siinä kiireessä unohtuvat postaukset ja päivitykset.

Vuorenkilpi - Bergenia crassifolia

  
Miten minusta tuntuu, että kaikkien muiden puutarhat ovat viimeistä piirtoa myöten harkittuja ja hoidettuja. Tai ainakin melkein. Meillä taasen ongelmapaikkoja löytyy toinen toisensa jälkeen ja kun yhden nurkan saa mielestään tyydyttäväksi, voikin sitten siirtyä sen enempiä miettimättä seuraavaan kohennettavaan kohteeseen.

  
Leikkimökin sivurinne on ollut vuosien ajan vähän räjähtäneen oloinen. Paikalla kasvoi aikoinaan iso koivu, joka muutama vuosi sitten oli kaadettava. Sen kanto jäi törröttämään ja Juusolla oli pitkään tapana käydä istumassa kannon päällä. Aika on tehnyt tehtävänsä mädättämällä kannon lähes kokonaan, mutta vähän sitä vielä tuolla uuden polun reunalla törröttää. En saanut sitä kokonaan pois kirveellä enkä sahalla, joten olkoon. Äkkiä tuo loppukin lahoaa. 

Uusi polku kulkee alapihalta, naapurin aidan vierestä rinnettä pitkin leikkimökin nurkalle. Polku ei sinänsä ollut mitenkään tarpeellinen, mutta Juusolla on tapana oikoa milloin mistäkin, joten nyt se voi tehdä sen tästäkin kohtaa ihan laillisesti. Taluttajansa kera. Ja jotenkin tykkään, että puutarhassa on erilaisia yllätyksiä. Polun varsi paranee kesän myötä, kunhan vasemmalla puolella kasvavat aroniat saavat lehtensä ja oikean puolen vuorenkilvet pörhistävät taas kasvunsa talven jäljiltä.

 

Alkuvuosina leikkimökin päätyrinne oli tuettu porrastetuilla lautarakennelmilla, mutta lauta ei maan painoa ja aikaa kestänyt. Muutama vuosi sitten Ukkokulta rakensi betonisen tukimuurin (joka tässä kuvassa ei näy, vaan jää kivien oikealle puolelle). Muurin ja naapurin aidan väliin jää sopiva kulkureitti kottikärryjenkin kanssa kulkemiseen. Rinteessä kasvaa laakakatajaa ja vuorenkilpiä. Vuorenkilvet ovat yleensä tähän aikaan vuodesta varsin eloisan näköisiä, mutta kulunut talvi oli niille poikkeuksellisen ankara. Sirottelin tuoretta kompostimultaa vuorenkilville, joissa oli jo uusia lehtiä tulossa ja sieltä ne taas ponnistavat tuuheutuakseen kesän aikana. 

Muurin reunassa on myös tuoksuvatukkaa, jota yritän epätoivoisesti pitää kurissa ja estää leviämästä leikkimökin suuntaan. Tuoksuvatukan hyvä puoli tässä paikassa on se, että kesäisin se estää näkyvyyden naapuriin ja talveksi sen voi leikata tapille, jolloin se ei loukkaannu päälleen kolattavasta lumesta. Ylempänä, tasamaalla on syreeneitä.

Raahasin viikolla kivenmurikoita tukemaan rinteen alareunaa. Eristin kivet multarinteestä laittamalla niiden taakse ja alapuolelle sanomalehtiä ja lopuksi täytin ylimääräisiä koloja kivituhkalla. Tuo harmaanmusta kivituhka on erinomaista sen vuoksi, että se tiivistyy kastelemalla todella hyvin.

Maahan ovat myös päässeet maanantaiset ostokset. Törsäsin vähän enemmän ja ostin Purppuraomenapuun - Malus 'Aamurusko', Ruusuorapihlajan - 'Crataegus Paul's Secret' ja Teresanruusun. Mukaan lähti myös Omenaruusu, jollaista olen pitkään havitellut. Toivomaani Kevätsuudelmaa eli koristekirsikka Prunus 'Accolade' ei kaupassa ollut. Honkkarissa käydessäni ostin vielä toisenkin purppuraomenapuun eli Royalthyn, kun sellaiseen siellä taimien seassa törmäsin. Ei auttanut mikään. Satoi niin paljon, että piti tehdä nopea päätös. Ajattelin, että jos nyt sen tänne kauppaan jätän, harmittaa myöhemmin. Enkä sitten jättänyt.

Kotkansiipi - Matteuchia struthiopteris

Nyt on meneillään sellaiset ajat, että puutarhassa pitää tehdä vähintään yksi kunnon kierros päivässä. Mieluummin kaksi. Se, mitä on aamulla nähnyt, ei enää päde illalla. Muutokset ovat todella nopeita. Katsokaa tuota Kotkansiipeä. Eilen se oli vielä ihan eri värinen, kuten näet alakuvasta.

Rosa Sommarwind

Kesän ruukussa asustanut Sommarwind-ruusu muutti syksyllä Oikeaanrinteeseen. Pelkäsin istuttaneeni sen juurtumisen kannalta liian myöhään, mutta hyvin siinä näyttää eloa taas olevan.

Koiranhammas - Erythronium

Ja kun kaikilla muillakin on koiranhammas, pitää sellainen omastakin puutarhasta löytyä. Ostin syksyllä puutarhaliikkeestä kaksi sipulia, joissa mainittiin vain, että ovat koiranhampaita. Hetken jo luulin, että olen tunkenut sipulit jälleen kerran Kiinaan saakka, vaan kyllä ne sieltä mullata ylös nyt ponnistavat. Jännityksellä odotan, millainen kukka koiranhampaisiini ilmestyy.

Tulipa 'Florosa'

Syksyllä laitoin Oikeaanrinteeseen myös jonkin verran tulppaanien sipuleita. Eräs pihan ongelmakohteista kun tuo alapihalle johtavien portaiden toinen puolisko on. Jo syksyllä päätin, että nyt tulee muutos siihenkin pähkäilypaikkaan. Luullakseni tämä tulppaani on  Florosa, pinkki kukka, jossa on vihreä raita. Sieltä se kukkakin jo kurkistaa. 

Valkosipuli - Allium sativum

Iloa löytyy myös Ukkokullan kasvimaalaatikosta, jonne hän istutti syksyllä valkosipulia. Piippoja on alkanut tupsahdella kuivien lehtien lomasta. Eri lajikkeita hän laittoi, mutta merkinnät taitavat olla Ukkokullan päässä.

Puutarhakoristeetkin alkavat vähitellen siirtyä kellarista omille paikoilleen puutarhaan. Mitä lie tämä pieni keijutyttö ajattelee taivaalla näkevänsä. Lintu kuitenkin jo odottaa häntä vesialtaan reunalla.

Lämpimät kiitokset kaikille TOP10-onnitteluista. Törmäsin uutiseen ihan sattumalta ja ilahduin todella paljon. En nimittäin ole missään vaiheessa ajatellut tavoitella blogillani mainetta ja kunniaa tai minkäänlaista hyötyä ylipäätään. Puhtaasti ilosta ja rakkaudesta puutarhaan, kasveihin ja kaikkeen kauniiseen sekä kirjoittamistaidon ylläpitämiseksi tätä blogiani teen. Kaikki muu on silkkaa bonusta tässä elämässä. 

Kiitokset kuuluvat teille kaikille, sillä tullakseen suosituksi, tarvitsee blogi aivan ehdottomasti teitä lukijoita ja kommentoijia.

Tutustukaahan näihin muihinkin TOP10-listan blogeihin, jollette jo ole niin tehneet. Kivoja puutarhablogeja on runsaasti listalla mainttujen lisäksi ja uusia näyttää syntyvän kaiken aikaa

1.   Kukkaiselämää
2.   Saaripalsta
3.   Kanelia ja kardemummaa
4.   Mielen lumoa
5.   Formaaki ja puutarha
6.   Rikkaruohoelämää
7.   Tylsän mörököllin blogi
8.   Hernepensaskujamme
9.   Anun puutarha
10. Marian koti ja puutarha

Vappu alkaa olla juhlittu, mutta edessä on vielä normiviikonloppu. Jos vain luvatussa sateessa taukopaikkoja löytyy, nauttikaa pihasta, puutarhasta ja luonnosta. Voiko enää hurmaavampaa ajankohtaa olla, kuin tänään alkanut toukokuu.