Taimikaupoilla

Perjantaina lähdin vihdoin istuttamaan tyttären pihaan jo toukokuussa hänelle nimipäivälahjaksi luvattuja norjanangervoja. Ensin piti hakea matkan varrelta muutama säkki multaa ja tietenkin ne luvatut angervot. Tytär astuu Nurmijärvellä ja niinpä poikkesin matkan varrella olevaan Handolinin taimitarhaan ostoksille. Koska pieni autoni oli jo tupaten täynnä tavaraa, en tehnyt kauppoja angervojen lisäksi muista kasveista, mutta kysyin, saisinko ottaa muutaman kuvan blogikirjoitusta varten. Ja sainhan minä.

Handolinin taimitarha sijaitsee Nurmijärven Röykässä (Peräkorventie 50). Isommalta Lopentieltä (tienro 132) ei taimitarhalle ole pitkää matkaa. Jos vain liikutte niillä seuduilla, suosittelen poikkeamaan Handolinin taimitarhalle, sillä siistimpää taimitarhaa saa kyllä hakea. Joissain nettikeskusteluissa paikkaa on sanottu kalliiksi, mutta enpä kyllä täysin mene sitäkään väittämää allekirjoittamaan. Harva taimitarha kilpailee hinnoilla suurten jättien tai markettitaimien kanssa. Laadulla ne sen sijaan päihittävät honkkarit ja kraudat mennen tullen.

Handolinilla vallitsee kyllä aivan esimerkillinen järjestys. Kasvit ovat hyväkuntoisia, selkeästi sijoitettuja ja helposti löydettävissä. Kaikissa taimissa on nimilaput ja myös hinnat hyvin esillä. Ei mahda mitään, mutta minun pikkutarkka sieluni nautti suunnattomasti tällaisesta selkeydestä ja siisteydestä. Jo portilta taimitarhan pihaan ajettaessa saa sellaisen tuntuman, että täällä kasveista todella välitetään.

Myymälästä löytyy monenlaista tarvittavaa pihaan ja puutarhaan. Myös kesäkukkia on jonkin verran.

Olisi tietenkin pitänyt haastatella tarhuria vähän enemmän, mutta olin kuitenkin liikkeellä lähinnä tavallisena asiakkaana, enkä juttua tekevänä journalistina.

Kuvattuani riittävästi jatkoin matkaani istutushommiin, jossa minua avusti tyttären kaksi 10-vuotiasta maatiaiskissaa. Tällä kertaa en kuvannut niitä, sillä mustat pilvet vyöryivät uhkaavasti ja jättikokoiset sadepisarat alkoivatkin rummuttaa auton kattoa heti kaasuttaessani kohti päivän seuraavaa kohdetta eli Järvenpään pihapalvelua, joka sijaitsee Järvenpään Haarajoella, aivan vanhan Lahdentien (tienro 140) tuntumassa. Helsingistä päin ajettaessa kannattaa olla tarkkaavainen, ettei 80:n nopeusalueella porhalla ohi, sillä aluetta tuntemattomalle puutarha tupsahtaa esiin varsin yllättäen.

Paikkaa on kovasti kehuttu ja se olikin eräs syy, miksi sinne päätin ajaa, vaikka se sijaitseekin täysin eri suunnassa, kuin kotini. Haluan kartoittaa sellaisia taimitarhoja, jotka ovat edes kohtuullisen matkan päässä kotoani. Haarajoki alkaa olla sen verran kaukana, ettei sinne ihan joka puskan vuoksi kannata lähteä. Linnuntietä matkaa ei niin hirveästi meiltä Haarajoelle tule, mutta autolla kilometrejä kertyy lähemmäs 80. Yhteen suuntaan.

Järvenpään pihapalvelussa valikoima on kyllä melkoinen. Sieltä saattaa löytyä erikoisuuksia, joita on turha edes kysyä monista pienemmistä myymälöistä. Palvelu on ystävällistä ja asiantuntevaa sekä tarvittaessa myös neuvovaa.

Paikka on minusta hiukan rähjäinen, mikä näyttää olevan taimitarhoille varsin tyypillistä.  Tietenkin tällä hetkellä moniin ulkoalueisiin vaikuttaa voimakkaasti nämä iänikuiset sadesäät. Märkyys teki tarhan käytävät paikoin mutavelliksi. Kasvien sijoitteluideasta pääsi kohtalaisen nopeasti selville ilman myyjän apuakin.

Hiukan minua häiritsi se, että kasvien nimet oli paikoin tökätty kunkin ryhmän oheen, mutta yksittäisissä kasveissa ei likimainkaan kaikissa ollut nimilappuja. Nimilappu on ainakin minulle erittäin tärkeä, enkä välttämättä enää kotiin päästyäni muista kaikkia, puhumattakaan muutaman päivän päästä. Itsekin ostin kahta erilaista keijunkukkaa, mutta huomasin sentään valita sellaiset, joissa oli nimilaput.

Toinen asia, mikä minua täälläkin ihmetytti, oli monien tamien epäsiisti ulkoasu. Joissakin purkeissa näytti kasvavan enemmän rikkaruohoja, kuin itse myytävää kasvia. Tietenkin tässä vaiheessa kesää monet perennat ovat jo kukkimisensa kukkineet, eivätkä välttämättä enää näytä kovin edustuskelpoisilta. Silti taimen kera samassa purkissa soisi olevan lähinnä multaa, ei mitään ylimääräistä.

Kuten kuvista näkyy, erilaisia nimilappuja ja -kylttejä on esillä, mutta monista oli aurinko polttanut tiedot näkymättömiin tai tussikirjoitus lionnut vesisateissa.

En tiedä, mistä olin saanut päähänpinttymän, että täällä olisi jotenkin enemmän tarjolla kotimaisia perennoja. Oli niitäkin, mm. Talman lehtopuutarhasta. Mutta varsin paljon oli myös tuontitavaraa. Samoja monikielisiä lappusia löytyi useista kasveista, kuin muillakin taimitarhoilla ja markettien kylkiin nousevilta kesäpuutarhoilta. Suvikummun Marja opasti minua taimien nimikylttien tulkitsemisessa puutarhabloggaajien kesätapaamisella Pinsiön taimistolla. Kiitos vain hänelle, sillä katselen taimia kaupoissa nyt aivan eri silmällä.

Hintataso tässä myymälässä ei ole sieltä halvimmasta päästä. Tosin nyt myymälässä oli hyviä tarjouksia mm. kärhöissä. Ostin kilpiangervon (tuontitaimi) 6 eurolla, kaksi kotimaisen tuotannon keijunkukkaa (Midnight Rose) á 8 euroa ja yhden Beauty Colour -keijunkukan (tuontitaimi) 7,50 eurolla. Ostamani taimet ovat pieniä, mutta hyväkuntoisia. Vertailuna mainittakoon, että runsas viikko sitten ostin isokokoisen purppurakeijunkukan rautakaupan puutarhaosastolta 4,50 eurolla. Espoolaisessa taimimyymälässä vielä isompi maksoi 10 euroa.

Havupuolella jäin kaipaamaan jälleen niitä nimilappuja ja selkeitä hintatietoja. Aivan varmasti olisin niitä saanut myyjiltä, mutta sesonkiaikaan alkaisi kyllä nyppimään myyjän jonottaminen pelkän hinnan esille onkimiseksi. Pidän tärkeänä, että hinnat ovat yhtä selkeästi esillä, kuin kasvin muutkin tiedot.

Kesäkukat olivat tosi hyväkuntoisia ja niitä olisi saanut edullisesti. Näki selvästi, että kukkia oli hoidettu, eikä sateiden annettu piiskata niitä kelvottomaan kuntoon. Myymälän puolella oli myynnissä myös leikkokukkia, pieniä puutarhapatsaita ja kortteja, joten vieraisille mennessä voisin hyvinkin poiketa tällaiseen myymälään hakemaan tuliaisia.

Olisiko arvioni Järvenpään pihapalvelusta myönteisempi, jos olisin käynyt siellä ennen Handolinin taimitarhaa. Ehkä hivenen, mutta tuskin paljon. Ulkoiselta olemukseltaan Järvenpään pihapalvelu ei paljon poikkea useimmista taimitarhoista, joissa olen tämänkin kesän aikana ostoksilla käynyt. Suomalaiseen tapaan ei ilmeisesti kuulu koreilla puitteilla, eikä oheistuotteilla tai -toiminnalla. En vaan mahda mitään sille ajatukselle, että kasvitkin saattaisivat mennä paremmin kaupaksi, jos myyntiympäristö olisi laitettu ainakin siistiksi, miksei myös kauniiksi. 

Aika monet jo harrastavat kotimaassakin puutarhamatkailua, johon kuuluu vierailut taimi- ja puutarhamyymälöissä. Näiden kesäretkien tarkoituksena on yhdistää sekä huvi että hyöty. Matkoille lähdetään yleensä kaksin tai isommalla porukalla ja kaiken kauniin lisäksi antimena halutaan ideoita omaan puutarhaan ja tietenkin myös mukavia kasvituliaisia sekä kaikenlaista muuta oheistuotetta. Kunpa meillekin nousisi tukholmalaisen Zetasin tapaisia keitaita, jonne puutarhaihmiset tekisivät jokakesäisiä vaelluksiaan.

Ei aio lytätä tätä haarajokelaista taimitarhaa. Ehdottomasti sinne kannattaa mennä taimiostoksille, sillä valikoima on toistaiseksi tutustumistani Uudenmaan taimitarhoista ehdottomasti monipuolisin. 

Koko pitkän päivän olin onnistuneesti välttänyt kastumisen, vaikka matkan varrelle olikin osunut useampi todella rankka sadekuuro. Taivaalla alkoi jälleen näyttää siltä, että kohta tulee vettä ja paljon, joten päätin suunnistaa kohti autoa ja kotimatkaa.

Tarkoitukseni ei ole tehdä mitään kattavaa taimimyymäläkartoitusta, mutta aion jatkossakin kirjoittaa kokemuksia ja tuntemuksia eri myymälöistä. Jokaisella on tietenkin omat mieltymyksensä ja eri ihmiset arvostavat erilaisia asioita. Jotenkin minusta tuntuu, että meillä olisi täälllä Suomen maassa paljon kehittämistä tälläkin saralla. Meidän karut olosuhteemme asettavat erityisvaatimuksia kasveille, mutta mikä estää kääntämästä sitä voimavaraksemme.
 

Kaikki loksahtaa paikoilleen - ennemmin tai myöhemmin

Ritausma jaksaa kukkia

Kulunut viikko on ollut työntäyteinen ja siitä selkä ei näköjään tykkää. Ei ole särkyä, mutta liikkuessa kipu tuntuu. Muutenkin ihan kauhistuttaa tällainen vuosi vuodelta lisääntyvä jäykkyys, jonka saa vaivakseen vähäisestäkin aherruksesta. Nivelrikkodiagnoosin saatuani olin hyvilläni lääkärin todetessa, että liikkumattomuus on myrkkyä kipeille nivelille. Niinpä en ole välittänyt vaivoista, vaan pyrkinyt touhuamaan entiseen tahtiin. Itse asiassa olen huomannut, että kaikkein vaivaisin olen kunnon istumasession jälkeen.

Kärhö Rouge Cardinal on myös avannut nuput toisensa perään

Maanantaina keräsimme Pojan kanssa naapurin aidan vieressä olevat kaksi punaherukkapensasta tyhjiksi. Se on niin aurinkoinen paikka, että marjat kypsyvät aina ensimmäisinä. Siinä puskassa seisoessani alkoi mielessä itää ajatus niiden herukkapensaiden siirtämisestä. Aidanvierus on hankala paikka marjojen keräämistä ajatellen ja toisaalta yksi pihan aurinkoisimmista ja lämpimimmistä, jonka soisin mielihyvin koristekasveille. Millekäs muulle, kuin ruusuille.

Sinne se ajatus jäi muhimaan takaraivoon, kunnes tänään oli vihdoin aikaa omalle pihalle. Vähän väliä taivaalta ripotteli vettä ja välillä taasen aurinko kuivasi kastunutta paidanselkää. Erinomainen kaivuusää, kun vilvoittavat hikisuihkut sai automaattisesti ja vieläpä sopivin välein. 

Oli aikamoinen urakka saada ylös kaksi jättikokoista ja 25 vuotta tuolla paikalla kasvanutta punaherukkaa. Juuret kärsivät melkoisesti niitä vuoroin lapiolla, vuoroin rautakangella maasta ylös punnertaessani. Päätin, että nämä punaherukat saavat mennä ja tarvittaessa haen kaupasta uudet taimet. Meillä on kyllä toisaalla puutarhassa edelleen kolme hyvin tuottavaa punaherukkaa, joiden sato riittää erinomaisesti. Ehkä harkitsen niiden uusien herukkatainten hankkimista.

Rosa Sommerwind on vihdoin avannut ensimmäisen kukkansa

Herukoiden lähtö avasi ihan uudet mahdollisuudet ruusujen istuttamiselle ja samalla lähti meidän puutarhalle tyypillinen kasvikaruselli liikkeelle. Lienee turhaa surkutella tätä idioottimaista tapaa pyöritellä kasveja ympäriinsä, sillä meillä ne näköjään aina joutuvat etsimään sitä suotuisinta paikkaa, kunnes vihdoin päässäni tapahtuu naksahdus ja kaikki loksahtaa paikoilleen. 

Ehkä pitäisi opetella miettimään ja suunnittelemaan asioita hieman etukäteen, eikä toimia sokkona "kasvi edellä" -menetelmällä. Sitä ajattelee kuin pikkukakara nähdessään jonkin hienon kasvin ja heti päässä alkaa soimaan "minunkin pitää saada", vaikka ei olisi hajuakaan, minne kyseisen puskan istuttaisi. Paikan löytyminen on sitten myöhempien aikojen päänsärky. Puolustukseksi sanottakoon, että ihan jokaikinen puska on kyllä paikkansa löytänyt eli onneksi päässä sentään kohtalaisen tasaiseen tahtiin naksahtelee ja loksahtelee. 

Rosa Duchesse de Montebello

Oulujoen taimistolta tilatut Rosa Hurdal ja Montebello pääsevät Pikkupuutarhaan, kuten olen suunnitellutkin. Ne saapuivat sovitusti ja hain ruusut heti naapurikylän matkahuollosta viestin saatuani. Montebello saa vielä vahvistua omassa purkissaan, mutta komean kokoinen norjanruusu pääsee uuteen kotiinsa heti, kun vain kerkeän sen sinne istuttaa. Lähipäivinä kuitenkin.

Kasvimaan sadosta en taida tänä kesänä puhua yhtään mitään. Jokunen purjo sieltä taitaa pöytään aikanaan päästä ja takuuvarmaa retiisiä on korjattu jo kaksi satoa. Lehtikaalista ei mitään shipsejä tehdä, ellei sitten kaupasta käy hakemassa ja pinaatistakin saa ehkä yhden annoksen. Ukkokullan punajuurista jokunen iti ehkä sentin mittaisiksi ja siihen sitten jämähtivät. Kurpitsat kasvavat mittaa ja ensimmäiset kukat avautuvat lähipäivinä. Taidetaan siis syödä kurpitsankukkia varsinaisten hedelmien sijaan. 

Kurpitsat - tosin parissa viikossa kokoa on tullut lisää melkoisesti

Surkeiden kesäsäiden lisäksi osasyynä kasvimaan huonoon tuottoon taitaa olla myös kahdella sivulla tonttiamme sijaitsevan kunnan metsikön kasvillisuuden rehevöityminen ja puiden kasvu. Aurinko ei enää paista yhtä tehokkaasti meidän puutarhaamme, kuin aikoinaan. 

Odotan kovasti ensi vuonna käynnistyvää alueemme tieremonttia, jolloin tuohon metsikköön rakennetaan kävelytie toiselle sivulle tulevalle korttelikentälle. Silloin liian tiheäksi kasvanutta metsikköä on pakko siivota ja toisiaan vastaan lahonneet lepät ja pimeässä risuttuneet kuuset kaataa. Siellä on joitakin komeita mäntyjä, jotka ansaitsevat saada valoa ja kasvutilaa. 

Saisimme myös katuvalot, jalkakäytävät ja ilmassa roikkuvat sähköjohdot kaivettaisiin maahan. Vastahan näitä uudistuksia on odotettu vajaa 30 vuotta. Ja toki prosessi voi vieläkin kaatua, sillä kunnan taloudessa taitaa näinä päivinä pakollisia rahareikiä olla muitakin. Loppuvuodesta saamme tietää, miten päättäjien nuija on kopsahtanut. Saiko kenties joku lopattua oman suosikkiprojektinsa ennen meidän tieremppaamme.  

Kasvarissa sentää kurkkusato on ihan mukava. Tomaateissa ei ole vielä värin aavistustakaan. Tai siis vihreää väriä löytyy yllin kyllin. Latvat katkaisin poikki viime viikolla, kun ne lähtivät kasvamaan kohti kasvarin kattoluukkua. Olen miettinyt, pitäisikö kantaa lämmitin kellarista kasvariin, sillä mittarin mukaan yhtenä yönä ulkona on ollut vain vajaa kuusi astetta. Kasvarissa sentään kymmenisen astetta.

Marjasato alkaa olla korjattu. Punaherukkaa kypsyy edelleen ja ne keitän mehuksi. Mustaherukasta ei vielä kunnon satoa tulekaan, sillä viime kesänä äkämäpunkin saastuttamien vanhojen mustaherukoiden tilalle istutetut Pohjanjätit antavat lähinnä maistiaisia. Pikkuveli on ahkera mustikassa kävijä ja hän toimitti minulle kaksi ämpärillistä mustaa metsän herkkua. Sillä ehdolla, että hoidan niiden perkaamisen itse. Siinäpä vierähti eilen oma tovinsa ja kynsinauhat ovat muutaman käsipesunkin jälkeen edelleen mustat.

Vaan arvaatteko, mitä näissä pussukoissa on? Ei ole mustaamultaa eikä havumultaakaan. Niissä on aitoa hevonkakkaa, jota kävin keräämässä ystäväni tyttären hevostarhasta. Mansikki-hepan tuotoksia on nyt kahdeksan pussillista odottamassa jatkokäsittelyä. Enempää ei pikkaisen autoni takakonttiin mahtunut. 

Nykyisin en enää nakkaa tyhjennettyjä multasäkkejä roskiin, vaan taittelen odottamaan uusiokäyttöä kellariin. Ne ovat hyvän kokoisia mm. tuon hevonkakan kuskaamiseen ja auki leikattuina käytän niitä vaikkapa betonitöiden alustana ja suojana. Aikansa uusiokäytössä pyörittyään joutavatkin sitten roskiin.

Taitaa olla tämän kesän viimeinen Festiva Maxima avautumassa

Huomenna käyn istuttamassa tyttären puutarhaan hänelle nimipäivälahjaksi lupaamani norjanangervot. Samalla reissulla olisi ajatuksena käydä Haarajoella sijaitsevalla taimistolla, jota on täällä blogistaniassakin kehuttu. Nyt taidan siirtyä sohvannurkkaan pläräämään muutaman päivän pöydällä odottaneet postit läpi ja viilaamaan suoriksi olemattomien tynkäkynsieni loputkin jämät. Puutarhahanskoista huolimatta meikäläisen kädet ovat kaikkea muuta, kuin esittelykelpoiset. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.

Lököttelysunnuntai

Myskimalva - Malva moschata, erään sateisen yönä jälkeen

Ulkona sataa ja tuulee kuin syksyllä ikään. Ensin ajattelin mennä pihamaalle ottamaan muutaman sateisen kuvan, mutta tuskinpa kukaan tarvitsee tästä säästä mitään todisteita. Tyydyin sitten laittamaan kuvan myskimalvasta kuvattuna erään sateisen yön jälkeen. Ja istahdin tietokoneen ääreen kerrankin ilman huonoa omaatuntoa. Voihan sitä toki sateessakin pihalla töitä tehdä, mutta sitä on tänä kesänä tullut harrastettua sen verran paljon, että vaihteeksi voi pysytellä poissa.

Unikko - Papaver

Viime viikolla kävin useissa eri puutarhaliikkeissä etsiskelemässä kasveja Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Siihen, josta kaivoin vuorenkilvet pois. Mitään tarkkaa suunnitelmaa ei päässäni ole, mutta jonkinlainen visio kuitenkin. Ennen en niin kovin välittänyt erikoisen värisistä kasvien lehdistä. Vihreys on vienyt voiton. Niin se mieli muuttuu ja haeskelin mm. purppurakeijunkukkaa. Muitakin matalia tai keskikorkeita ei-niin-vihreälehtisiä-kasveja voisin ajatella. Vinkatkaa.

Ensimmäisessä liikkeessä taimet maksoivat 10 euroa. Puskat olivat toki suuria ja ehkä ne olisi voinut heti jakaa kahteen tai kolmeenkin osaan. Kun en siitä liikkeestä kuitenkaan saanut mitään muuta ajattelemaani, en sitten ostanut keijujakaan. Jos jotain etsii ja sen löytää, se pitäisi aina napata heti eikä viidestoista päivä. Purppurakeijunkukat jäivät kolkuttamaan takaraivoon, mutta en mitenkään jaksanut lähteä autoilemaan uudemman kerran taimitarhaan. Onneksi naapurikylän rautakaupan puutarhaosastolta löytyi samaista keijua, joskin pienempinä taimina.

Rautakaupan puutarhaosasto kumisi tyhjyyttään, vaikka mainostivat saaneensa uusia perennoja. Osa oli alennettu 30 %, mutta siitä hyllyköstä ei löytynyt yhtään sellaista, jota ei jo omassa puutarhassa kasvaisi tai jota haluaisin. Normihintaisista lähti sitten mukaan tarhajuoru 'Red Grabe', sulkajaloangervo 'Sprite', tupastiarella, punapäivänkakkara ja kaksi purppurakeijunkukka 'Palace Purplea'. Tupastiarella on varjoisen tai puolivarjoisen paikan kasvi, mutta sen kukinto sopisi hyvin keijunkukkien joukkoon aurinkoiseen Kivipenkkiin. Hmmm, mietitään.

Kallionauhus - Ligularia dentata

Taimikauppojen hintoja kuin myös usein kasvien aika surkeaa kuntoa katsellessani alkoi taas kutkuttaa ajatus kasvattaa itse perennoja. Jonkun verran olen niitä kasvattanutkin, välillä paremmalla, useimmiten aika huonolla menestyksellä. En tiedä, millainen muualla maailmassa perennojen hintataso on, mutta kyllä meillä saa maksaa itsensä kipeäksi. 

Jotenkin myös säälittää ja ihmetyttää, kun kasveja kohdellaan kovin huonosti paremmissakin myymälöissä. Kaipa niissäkin yritetään pärjätä mahdollisimman pienellä porukalla ja se sitten näkyy kasvien hoitamattomuutena. Osa myymättä jääneistä kasveista kuulemma palautetaan syksyn tullen kasvattajille ja siksi hintaa ei paljon pudoteta. Voisin kyllä kuvitella ostavani reilusti alennettuja kasveja pienellä riskilläkin. 

Aikalailla sitä on myös markettien ja muiden kauppojen oheen kasvaneiden kesämyymälöiden tuontitaimien varassa. Ellei harrasta puutarhashoppailumatkailua. Itse asiassa olisi vinkeä idea, jos joku keksisi koota bloginsa yhteyteen kattavan listan hyvistä puutarhamyymälöistä alueittain. Listasta voisi tulostaa yhteystiedot ja tehdä ostosreissun vaikkapa tietyssä suunnassa oleviin taimitarhoihin. Ehkä tällainen lista jostain jo löytyykin.

Clematis Ville de Lyon

Kannattaa laittaa istuttamiensa kasvien nimilaput talteen. Nimilapun voi laittaa tarvittaessa vaikkapa kasvin yhteyteen, jotta sen löytää tarvittaessa helposti. Ja sitä nimilappua voi myös silloin tällöin vilkaista, eikä vain luottaa hataraan päähänsä, kuten minä. Parin viikon ajan olen hehkuttanut alppikärhön kanssa samassa kaaressa kasvavan jalokärhön kahta ainokaista kukkaa. Ja puhunut kaiken aikaa Rouge Cardinalista. Jotenkin on tuntunut, että ihan ei mene nyt nämä jutut putkeen, mutta vasta eilen tajusin, että kyseessä on Ville de Lyon. Nimilappukin on siellä kärhön tyvellä. Enpä ole sitä tullut katsoneeksi, kun en ole sanomisiani tullut kyseenalaistaneeksi.

Clematis Rouge Cardinal

Vasta, kun alapihan kärhöt avasivat ensimmäiset nuppunsa, alkoivat kellot päässäni soida ja mietin, ettei minulla ole kahta Rougea. Ei haittaa, vaikka olisikin, mutta nyt kuitenkin korjaan erehdykseni ja Ville de Lyon saa oman identiteettinsä takaisin. Molemmissa kärhöissä kukan väri on aika lailla samanlainen ja joskus kukan muotoakin voi olla vaikea erottaa. Törmäsin kuitenkin nimenomaan tässä Ville de Lyon/Rouge Cardinal -tapauksessa keskusteluun, jossa asiantuntija selvitti kukkien eroavaisuuksia. Paljon takuuvarmasti puhun täälläkin läpiä päähäni, mutta yleensä aivan tahattomasti. En laisinkaan loukkaannu, jos joku korjaa erheeni. Päinvastoin, tieto ei ole koskaan pahasta.

Tarha-alpi - Lysimachia punctata

Tänään ei taida aurinko meille paistaa. Pihalla kyllä loistaa tarha-alpi keltaisenaan ja erityisesti tällaisina pimeän harmaina päivinä sen aurinkoisuutta jaksaa kiitellä.

Mukavan leppoisaa lököttelysunnuntaita kaikille!

Lentura ja Suvi, olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin. 

Marjat kypsyvät

Kiertelin hetki sitten puutarhassa ja totesin, että pian alkaa olla marjojen  keruun aika. Punaherukkaa meillä on yli oman tarpeen ja niitä onkin riittänyt jaettavaksi lasten pakkaseen. Tänä vuonna punaherukkapensaissa on jotain tautia tai ötökkää, sillä ensin oksista kuivuu ja putoaa lehdet ja myöhemmin näköjään myös marjat.

Mustaherukoissa oli äkämäpunkkia ja hävitin kaikki pensaat. Vuosi sitten Poika toi äitienpäivälahjaksi kaksi Pohjanjättiä (ylhäällä oikealla), joiden marjat ovat kyllä nimensä veroisia. Pullukoita, kuin kirsikat ikään. Sadosta ei vielä voi puhua, mutta makustelemaan kyllä pääsee. Samoin valkoherukkaa meillä on vain yksi ainoa pensas ja sekin nuori, mutta kyllä siitä näyttää jo pari-kolme litraa tulevan.

Toissa syksynä laajensin naapurin aidan vieressä olevaa penkkiä, jossa on aiemmin ollut vain kaksi suureksi kasvanutta punaherukkapensasta. Paikka on yksi aurinkoisimmista meidän tontilla ja herukat kypsyvät siellä aina ensimmäisinä. Hiukan mieleni tekisi siirtää herukat kuitenkin muiden marjapensaiden joukkoon ja laittaa tilalle - ruusuja tietenkin. Olipas vaikea arvata. Herukoiden viereen siirsin viime kesänä yläpihan kivipolulle kylväytyneitä pikkaraisia pioniunikoita. Nyt ne ovat riehahtaneet leviämään oikein urakalla ja samaisia kukkia löysin tänään myös omenapuiden alta. Taidanpa vastaisuudessa nakata muunkin värisien pioniunikoiden siemeniä "joutomaille", jos ne kerran tällä tavoin innostuvat kasvamaan.

Eilen kerroin kaivaneeni kuolevan kirsikan Hortensiapenkistä ja istuttaneeni ruukussa kesää viettäneen runkotuijan tilalle. Vai kerroinko? Illalla alkoi sade ja kuvaaminen jäi, mutta kävin tänään hoitamassa senkin puolen. Runkotuija näyttää paljon pienemmältä maahan istutettuna, kuin mitä se oli ruukussa.

Hortensia Vim's Red

Ilokseni huomasin, että hortensiapensaat alkavat vähitellen valmistautua kukkimiseen. Vanilla Fraise kukki viime vuonna todella upeasti. Nyt Vim's Red näyttää peittoavan Vanillan.

Myös toinen viime kesänä ruukussa viettäneistä ja syksyllä maahan laitetuista jalohortensioista on kehittänyt nuput. Enpä kyllä muista, minkä värinen se on, mutta värihän voi hyvinkin olla eri, mitä se on ollut ruukussa.

Päivänlijlapenkki on toinen eilen läpikäydyistä. Siinä on vielä tilaa uusille kasveille, mutta en ole pitänyt kiirettä. Eilen kitkin penkkiin väliaikaiseksi tarkoitetut suikeroalpin ja pikkutalvion kokonaan pois, sillä kumpainenkin on aivan hillittömiä leviämään ja myöhemmin niitä on vaikea saada pois. Pitää opetella kärsivällisyyttä, eikä monistaa olemassa olevia kasveja joka ikiseen penkkiin. Hetken jo mietin, revinkö myös tuolta kauimmaisesta päädystä sinne istuttamani kevätkaihonkukan, mutta hanakasta leviävyydestään huolimatta se on helppo kitkeä myöhemminkin pois. Olkoon siellä muutamien harvojen jaloruusujen kumppanina. Hyvin näkyvät kimpassa pärjäävän.

Lupasin aiemmin kesällä mm. Katille (100% outdoor -blogista) laittaa sammalruusupensaasta kuvia. Olipa vaikea saada kunnollista kuvaa pensaasta, joka rönöttää vähän joka suuntaan. Istutin sen suurinpiirtein tuohon, missä näkyy vihreä pensastuki. Siitä se on vesonut vasemmalle. Pensaan on kerrottu kasvavan 0,5 - 1 metrin korkuiseksi, joten luultavasti tuo alkaa olla normikorkeudessa. Sen sijaan leveyttä sille taitaa tulla enemmän.

Minulla kasvaa kaikkien pensaiden juurella ja ympärillä kaikenlaisia muita kasveja. Eritoten akileijaa, joka ylipäätään on kylväytynyt puutarhassani kaikkialle. Ja taitaa siellä olla peittokurjenpolveakin. Sammalruusun vieressä oli aiemmin myös ihan tavallista päivänliljaa, jonka kuvittelin kaivaneeni kokonaan pois. No, sieltä sitä pukkaa ruusun vierestä edelleen. Kun sammalruusu on alkanut levittäytyä vasemmalle, on se vallannut paikan palavaltarakkaudelta ja ruohosipulituppaalta.

Kysynkin nyt ruusuasiantuntijoilta, olisiko parempi ottaa muu kasvillisuus pois ruusupensaiden alta ja lähietäisyydeltä ja käyttää vaikka jotain katemateriaalia? Ei tuo sammalruusukaan näytä muista kasveista kärsivän, mutta voisiko se kenties paremmin? Ruusupensaathan kaipaavat ilmavuutta? Ainakin se saattaisi olla paremman näköinen. Huomautettakoon, että tämä kesä on ollut ruusujen ulkonäölle epäsuosiollinen. Sammalruusu näyttää olevan kohtalaisen terve, mutta kyllä se on selvästi rumemman oloinen, kuin viime kesänä. Kukkia on kyllä tullut paljon.

Sammalruusu

Jestas, piti vain tulla laittamaan muutama rivi ja täällä taas istun työhuoneessa. Nyt pitää lopettaa loruilu ja mennä viettämään perjantai-iltaa Ukkokullan ja Juuson seuraksi. 

Sammalruusu

Viettäkäähän oikein leppoisa heinäkuinen viikonloppu ennen elokuulle siirtymistä!
 

Ruusupäätös kera hyvän asiakaspalvelun

Lilja Lollypop - luulisin

Päivä on vaihteeksi tullut vietettyä ruohonjuuritasolla. Siivosin pari kukkapenkkiä ja kaivoin yhden kuolemaa jo pitkään tehneen kirsikkapuun pois. Puuksi se ei ole koskaan alkanut kasvamaan, ei edes pensaan kokoiseksi. Naapurin miniä toi sen toissa kesänä ja hän epäili sen olevan kuriilienkirsikka tai jokin vastaava. Kasvista oli nimilappu kadonnut, joten se ei kelvannut myytäväksi. Kaksi kesää olen sitä koittanut tekohengittää, mutta aina sen kimppuun hyökkäsi kirvajoukkio ja lopun kesää se on nököttänyt ruskeana ja kuolleen oloisena. Ehkä se olisi taas ensi keväänä tehnyt uudet lehdet, mutta minä luovutin. Hän ei meillä selvästikään viihtynyt, joten hän sai mennä.

Pionin siemenkota, kuin narrinlakki.

Itse asiassa näissä tänään läpikäymissäni kukkapenkeissä ei kovin paljon rikkaa ollut, mutta mm. rönsyleinikki yrittää muka salaa ryömiä kanttausten yli ja vallata alaa. Niinpä siistin kukkapenkkien reunukset ja nyhdin kanttausten nurmikon puoleisilta reunoilta luikertelevia rönsyleinikkejä ja muuta rikkakasvia pois. Kummasti taas kottikärryt täyttyivät.

Palavarakkaus

 

 Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin vihdoin täydentämään ruusuvalikoimaani Hurdalilla, ranskanruusu Duchesse de Montebellolla ja Wasagamingilla. Hurdal oli ensisijainen etsinnän kohde ja sitä löysin Oulujoen taimistolta, samoin Wasagamingia. Pian nettiin jättämäni tilauksen jälkeen sain viestin, että Wasagaming on osoittautunut tänä kesänä niin suosituksi, etteivät he ehdi sitä enää toimittamaan, mutta ottaisivat kyllä varauksia vastaan.

Rosa Hurdal - Norjanruusu (Kuva: Oulujoen taimisto)

Ilmoitin sähköpostilla, etten jää jonottamaan Wasagamingia, vaan tyydyn tällä kertaa Hurdaliin ja Montebelloon. Tänään Oulujoen taimistolta soitettiin ja kysyttiin, voisinko odottaa ruusujen toimituksen kanssa sen verran, että Montebello ehtisi valmistua. Toimituskulujen osuus nousee turhan korkeaksi, jos ruusuja lähetetään yksitellen. Toinen vaihtoehto on, että he laittavat ruusut tulemaan jo nyt, mutta annan Montebellon vankistua ruukussa ennen istutusta jonkin aikaa. Sovimme, että ruusut lähtevät maanantaina matkaan ja pääsen istuttamaan Hurdalin. Montebello kasvattakoon juuria ruukussaan minun huomassani.

Rosa Gallica 'Duchesse de Montebello' (Kuva: Oulujoen taimisto)

Oulujoen taimisto toimittaa ruusuja niitä haluaville postitse, mutta haluaa selvästi kantaa vastuun niiden voinnista myös matkan ajan ja uusilla kasvusijoillaan. Se tuntui erityisen mukavalta. Niinhän me puutarhuritkin suhtaudumme kasveihimme, kuin rakkaisiin ystäviin. Haluamme niille hyvää ja teemme kaikkemme, että ne viihtyisivät ja ilahduttaisivat meitä monia vuosia. Tuntuu hyvältä hankkia taimia kasvattajalta, jonka ajatusmaailma on samanlainen.

Olin kyllä tutustunut maksuehtoihin ja toimituskuluihin ja varautunut siihen, 

ettei ihan halpaa ole hankkia ruusuja niin kaukaa. Olin siis positiivisesti yllättynyt, 

että myyjä ottaa henkilökohtaisesti minuun yhteyttä 

ja haluaa neuvotella kanssani erilaisista vaihtoehdoista ja haluaa toimia niin, että asiakaskin olisi tyytyväinen.

Kasvien myyminen netissä ja toimittaminen postin kautta vaatii erikoisjärjestelyjä. Kokemus on osoittanut, ettei tämä aina toimi ihan sujuvasti ja siinä on selvästi kehittämisen varaa. Varsinkin, kun kasvienkin kohdalla nettimyynti varmasti tulee kasvamaan.

Kuinka sattuikaan, että juuri tänään olen asioinut erään toisen netin kautta kasveja myyvän yrityksen kanssa. Yhteisymmärrykseen on heidänkin kanssaan päästy, mutta jälkimaku on kyllä hiukan karvas ja palvelu varsin kaukana siitä, mitä Oulujoen taimiston kanssa olen nyt päässyt kokemaan. 

Henrinliljan nuppu se vain paisuu ja paisuu...

En ole erityisen innostunut käyttämään blogiani mainosvälineenä, mutta hyviä kokemuksia jaan kyllä mielelläni. Niinpä haluan kertoa muillekin saamastani erinomaisesta palvelusta ja samalla toimittaa lämpimät kiitokseni Oulujoen taimistolle. Kylläpä tuli hyvä mieli!