Ihailkaa ihmiset pieniä yksityiskohtia

Hyasintti

Tässä kasvien kehitysvaiheessa tykkään ihailla niiden yksityiskohtia, kun laajemmat näkökulmat ovat vasta hahmottumassa. 

Katsokaa, miten herkulliset lehdet punaisine kärkineen on mullasta esiin kaivautuvalla hyasintilla.

Tulppaani - Tulipa Silver Parrot

Tai miten Silver Parrot -tulppaanin lehtien sivuissa on kaunis vaaleanpunainen raita.

Poimulehti - Alchemilla vulgaris

Poimulehti on kuin alakoululaisen askartelema silkkipaperikoriste. Oikeastaan poimulehdestä tulee aina mieleen vanha lastenlaulu "Keijujen häät". Muistelen laittaneeni sen joskus aiemminkin tänne, mutta tulkoon uudemman kerran.

KEIJUJEN HÄÄT

Kun Ruusu ja Poimulehti kävivät nukkumaan,

niin kissankello kuiski, tänä yönä juhlitaan.

Ne juhlat on suuret ja hienot, jos valvot niin silloin näät

Ovat kaikki kutsuttuja, ne on keijukaisten häät.

On morsian kaunein keiju orvokkipuvussaan

ja sulhasenaan yön prinssi usvaviitassaan.

Ja kun valkea hieno usva niitylle laskeutui

niin sirkat aloitti valssin, joka tuulesta punoutui.

Oli kaikilla pienillä keijuilla kuunsäteet hiuksissaan.

Ja kauneimmat kastehelmet loistivat puvuissaan.

Ja rastas huilua soitti, ja myyrät tanssi niin.

Ja leppäkertut ja kirvat oli puettu parhaimpiin.

Kun aamulla aurinko nousi, oli juhlat päättyneet.

Vain Ruusu ja Poimulehti, nukkuivat yksikseen.

Mutta kaikki keijujen helmet, oli jääneet kukkasiin.

Ne kimalsi auringossa ja nauroi, nauroi niin.

 

Sävellys: Yrjo Mattila

Sanat: Liisa Lääveri

Syyskimikki - Actaea sipl. 'White pearl'

Entäs sitten syyskimikki? Se on nukkunut koko talven ja nähnyt paljon unia. Kevätauringon myötä kimikille on tullut kiire nousta ylös ja siinä tiimellyksellä hiukset ovat jääneet kampaamatta ja pörrölleen.

Vuorikaunokki - Centaurea montana

Vuorikaunokin lehdet ovat joukko ujoja pikkueskarilaisia, jotka tungoksessa toinen toisiinsa nojaillen ihmettelevät uuden kevätkauden alkua. Vähän vielä haukotuttaa ja oudoksuttaa, mutta kyllä sieltä taas vauhtia riittää, kunhan kunnolla kasvuun päästään.

Akileija - Aquilegia vulgaris

Akileijakin lienee ollut mukana keijujen häissä, sillä siinäkin kimaltaa keijujen helmiä öisten juhlien jäljiltä.
 
Iloa ja aurinkoa päiviinne!
 

Pergolaprojekti etenee

Vappuviikonlopun huikean hieno sää edesauttoi pergolaprojektin etenemistä. Ukkokulta rakensi ja minä touhusin puutarhassa huutoetäisyydellä, jotta saatoin tulla avuksi pitämään milloin mitäkin pylvästä pystyssä tahi vaakatasossa. Kerran piti toimia sairaanhoitajanakin, kun Ukkokulta tökkäsi haavan käteensä. Verta tuli sen verran runsaasti, että meinasin jo saada jokusen punaisen laudan patiolle, mutta kotitarpeilla onneksi vuoto tyrehtyi ja haava on hyvää vauhtia paranemassa.

Olen kovasti otettu ja onnellinen saadessani vihdoin katetun pergolan kahvittelupaikaksi pihamaalle. Hyvällä tuurilla se valmistuu jo äitienpäiväksi, huonommalla vähän myöhemmin. Minun tehtäväkseni jää petsata puuosat, mutta sen kerkiää.

Clematis Pink Fantasy

Vaativaisesta luonteestani huolimatta ymmärrän, että Ukkokullallakin on rajansa. Siksi päätin tässä vaiheessa tyytyä väliaikaisratkaisuun alppikärhön tukiongelmassa. Vaikka niin uhosin, etten enää niitä halpoja ja helposti hajoavia kaarihärpäkkeitä osta, ostin kuitenkin. Enkä edes halvinta, koska sellaista en löytänyt. Halvimman kuitenkin niistä, mitä tarjolla oli. Uusi köynnöskaari on materiaaliltaan ihan samaa, onttoa ja huokoista metallia, kuin kaksi aiempaakin.  

Purkaessani vanhaa metallikaarta, se hajosi aivan totaalisesti. Ilmeisesti se oli pysynyt pystyssä lähinnä vanhasta tottumuksesta. Onttoihin metalliputkiin oli kerääntynyt vettä ja ruoste oli hapertanut putket likimain puhki. Ei vain niitä osuuksia, jotka tunkeutuivat maahan, vaan ihan kauttaaltaan.

Jospa uusi kaari nyt kestäisi sen viisi-kuusi vuotta, mitä edellinenkin. Tai kenties saan Ukkokullan jo hieman aikaisemmin innostumaan puisen portin rakentamiseen. Silloin voisin ottaa metallihärpäkkeen pois ja siirtää sen vaikka hätätilatueksi jonnekin muualle. 

Enkä muuten päässyt köynnöskaariostoksilla kassan ohi pelkän kaaren kanssa. En, mukaan tarttui myös kärhö Pink Fantasy. Pitihän sinne kaaren toiselle sivulle saada uutta elämää. On sitten alppikärhöllä jotain kivaa tavoiteltavaa kasvaessaan kaaren toisella sivulla.

PS. Taivuin sitten minäkin laittamaan blogini facebookiin. Ihan vielä tekniikka ei ole ihan hallussa, mutta eiköhän tässä hissukseen oppi mene perille.
 

Mahtava vappusää

Tuomi

Alkoipa toukokuu mahtavalla säällä. Aurinko paistaa ja lämpöä riittää. Ei ollut eilisessä vappuaatossakaan moittimista, mutta tänään on taivas vieläkin kirkkaampi. Eipä tullut mieleenkään lähteä Kaivopuistoon brunssille tai muuallekaan ihmisten joukkoon. Oman pihan kuopsuttamiselle alkaa jo olla vankat vappuperinteet - mikäli vain sää sallii ja nythän niin tapahtui.

Varjolilja - Lilium martagon

Lämpö saa ihmeitä aikaan. Niin meissä ihmisissä, kuin kasveissakin. Kukkapenkkejä on tullut kierrettyä suunnasta jos toisestakin ja välillä on pitänyt vähän sormella multaa kuopsuttaa, jotta paremmin näkisi, mitä sieltä pilkistää. Kasvu on osin ollut huimaa ja sen huomasin seistessäni aivan varjoliljojen kupeessa ihmettelemässä, kun ei niitä jo näy. Enpä heti tajunnut, että ovat jo vähintäänkin 15 senttisiä. Minä kun etsin jotain pientä vihreää maanrajasta.

Snivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

Pari kesää sitten taimena ostettu ja kukkapenkkiin istutettu sinivaleunikko ei sitten viime kesänä enää ilmestynyt näkösälle. Yhden kesän se kukki ja siivitti minut haaveisiin, että saisin siitä vakituisen asukin puutarhaani. Viime kesänä kylvin sinivaleunikkoa siemeninä purkkeihin ja osa niistä iti ja taimettui. Taimet siirsin syyskesästä kukkapenkkiin. Nyt sieltä nousee kaksi pientä tainta. Ihan en ole varma, ovatko nämä kaupasta ostettuja sinikukkaisia versioita vaiko valkokukkaista, jonka siemeniä sain Tylsältä Mörökölliltä. Aika näyttää.

Kotkansiipi - Matteuccia struthiopteris

Eräs kevään kuvauksellisimpia kasveja on aloittanut kasvutaipaleensa. Osa kotkansiivistä on vielä ruskeina suppuina, mutta kahdesta löysin tänään jo vihreää virettä. Näiden varsien auki rullautumista on mukava seurata.

Tunturipoimulehti - Alchemilla alpina

Välillä tässä menee kevät ja kesä sekaisin, kun ulkona touhutessa piti vaihtaa verkkarit shortseihin, mutta allakan mukaan toukokuu on toki edelleen kevätkuukausi. Eilen pihalla ollessa näin ja kuulin ensimmäisen kerran pääskysten liitelevän taivaalla. "Pääskysestä ei päivääkään" - sen mukaan nyt on kesä. Hällä väliä, miksi mitäkin aikaa kutsutaan. Ihanaa, että voi olla ulkona. Ja ihanaa, että jokainen päivä tuo puutarhassa esille uusia ihmeitä.

Posliinihyasintti - Puschkinia scilloides

Kiitos vielä kaikille onnitteluista Cisionin sijoitukseni johdosta. Kuten jo aiemmin totesin, ilman teitä ei olisi mitään vuorovaikutusta eikä siten sijoitustakaan. 

Viime aikoina olen tehtaillut postauksia ahkerasti, mutta se ei tarkoita, ettäkö päivät päästään istuisin koneen äärellä. Ei suinkaan, keksin vihdoin bloggerin ajastustoiminnon. Siten saatan jonain iltana kirjoittaa useamman postauksen kerralla ja ajastaa ne sitten julkaistavaksi sovittuna ajankohtana. 

Kevätesikko - Primula veris

Muiden blogeja taasen luen yleensä tabletilta sohvannurkassa samalla, kun toisella silmällä katson uutisia tai olen vain Ukkokullan olohuoneiltaseurana. Siksi kommentteihini tuppaa tulemaan kirjoitusvirheitä, enkä aina jaksa kovin pitkiä juttuja yksisormimenetelmällä kirjoittaakaan. Lisäksi tabletistani pitää joka kerran erikseen ottaa sana-automaatio pois. Yleensä se unohtuu ja tuloksena on sanahirviöita, mikäli en huolellisesti lue kommenttejani läpi ennen julkaisua. Sormi tuppaa olemaan vikkelämpi, kuin muisti eli sanahirviöt pääsevät livahtamaan luettavaksenne. Koittakaa siis ymmärtää ajoittaisia hölmöyksiäni.

Nyt jorinat sikseen ja kaikille upeaa toukokuun alkua!
 

Hyvin hommat etenee ja Hauskaa Vappua!

Tämän kevään suurimmat urakat on hyvässä putkessa. Vesialtaan kaivoin muutama päivä sitten ylös olopihan puolelta. Oli muuten tymäkkä tuoksu talven aikana altaaseen kertyneessä vedessä. Tällä kertaa ei sentään yhtään kuollutta hiirulaista, mutta marinoituja kastematoja runsain mitoin. Kannoin altaan alapihan lehtikompostin viereen peseytymään kevätsateissa. En aio sitä hävittää, sillä varmasti heti sen jälkeen keksisin sille käyttöä. Raahaan altaan jossain vaiheessa kellariin odottamaan uusia ideoita tai uutta kotia.

Vasemalla näkyy hiukan köynnöskaarta, joka puhkiruostuneena on saanut lähtökäskyn.

Myös Pikkupuutarhan yksi polkuhaara on levennetty. Se on nyt vähän pöntön näköinen kaikessa paljaudessaan, mutta näkymä paranee, kunhan kasvillisuus valtaa reunustat. Kädet taas venyivät kuin apinalla kaivamisesta ja kivituhkan kärräämisestä. Minä en näköjään opi mitään millään muulla keinolla, kuin kantapään kautta kokemalla. Olisi nimittäin kannattanut heti alkuunsa aikanaan tehdä polusta sen verran leveä, että sitä saattaa normiharavalla siistiä ja että myös kottikärryjen kanssa pääsee kulkemaan. Alkoi jo rasittaa ainainen ämpäreiden ja muiden väliaikaisratkaisujen raijaaminen Pikkupuutarhaan.

Alapihan rinteenkulman tuin muutama vuosi sitten turveharkoilla. Aika hyvin ne näköjään kestävät aikaa ja osa niistä on edelleen kuvan oikeassa alanurkassa vuorenkilpien alla. Nyt kaivoin tuosta päädystä turveharkot pois ja tein siihen porrastusta tyttären pihasta poistuneilla unikivillä. Kiviä olisi tulossa lisääkin, kunhan ehdimme hakea. Silloin voisin poistaa loputkin turveharkot. Kivetyksen funktio on lähinnä erottaa rinteen alaosa nurmialueesta ja siten helpottaa reunan siistinä pitämistä. 

Ukkokulta muurasi muutama vuosi sitten harkoista rinteen molempiin päätyihin tukimuurin, sillä maan valuminen oli ainainen riesa. Sittemmin olen täyttänyt ja tasannut rinnepäätyjä haravointi- ym. puutarhatuotoksilla ja vähitellen se alkaa olla hyvin tiivistynyt. Eli kohtapuoliin voi jo ryhtyä miettimään kasvillisuuden vakinaistamista. Kuvan kohta tulee siis vielä muuttumaan, mutta kivet ovat tässä vaiheessa huomattavasti siistimmät, kuin turveharkot.

Kärräys- ja kaivupäivien iltana olo on hiukan jäykkä. Talven aikana unholaan jääneet lihakset löytyvät jälleen. Ulkona on ollut aika kalsaa, mutta mikäli ei sada, kylmyydessä jaksaa paremmin ahertaa. Ei myöskään ole niin paljon houkutuksia kulkea ympäriinsä pällistelemässä mullasta nousevia piippoja, kun kasvu on ollut aika hidasta. Aika tulee siis käytettyä juurikin niihin kärräykseen, joita varten on itsensä pihalle tällännyt.

Iloista Vappua kaikille!

 

Ei ne kestä

Pikkupuutarhan alppikärhö kiipeilee vihreässä, kevytmetallisessa köynnöskaaressa. Niitä saa monista kaupoista vajaalla kympillä. Meillä kaari on jo toinen, enkä silti asiasta ole näköjään mitään oppinut.

Puutarhaportti 2.4.2016

Aiemmin samanlainen köynnöskaari oli alapihalle johtavien portaiden yläpäässä. Eräänä päivänä pihalla ollessani ihmettelin, miksi kaari näytti niin kummalliselta. Se oli ruostunut maanrajasta ja kaaressa kasvanut painava humala oli romahtamispisteessä.

Ukkokulta rakensi puusta uuden portin, joka upotettiin maahan metallisten tolppakenkien avulla. Hyvin on pysynyt pystyssä jo useita vuosia. Humala siitä lähti toissa kesänä, sillä se oli aina täynnä kirvoja ja muutenkin tuossa aurinkoisessa paikassa meni aina ihan harmaaksi. Lisäksi kotiväki marmatti minulle tappajaköynnöksestä, kun humala tarttui ohikulkijoiden hiuksiin karheilla oksillaan.

Tässä yhtenä päivänä sitten totesin alppikärhön kiipeilykaaren kohdanneen saman kohtalon. Se on ruostunut puhki, eikä vain alaosastaan, vaan pitkin matkaa. Mieli tekisi samanlaista puista porttia, kuin olopihan puolella. Mutta sen toimitusaika taitaa venyä hamaan tulevaisuuteen, sillä Ukkokullan päällimmäinen projekti on rakentaa katettu pergola. Homma on jo aloitettu, mistä kovasti iloitsen. Eipä noilta miehiltä voi mahdottomia vaatia, joten luultavasti tässä tulee kauppareissu, sillä minusta ei timpuriksi tai puusepäksi ole. Se on jo nähty ja koettu. Honkkarissa näin vähän vahvemman oloisen köynnösportin, jonka hinta sopisi vielä omalle kukkarolle. 

Juuso tarkastaa pergolatarpeita

Saattaa olla, että kaarihärpäke pysyisi pystyssä syksyyn saakka, mutta siinä kasvavan alppikärhön ja Rouge Cardinalin kannalta voisi olla hyvä saada uusi tuki tässä vaiheessa paikalle, kun Rougesta ei näy vielä mitään. Alppikärhön saisin varovasti laskettua vieressä kasvavan vuorimännyn latvuksiin uuden tuen pystyttämisen ajaksi. Ja sitten alppikärhö saisi koko kesän parannella mahdollisia haavojaan ja Rouge taasen kasvaa ja kukkia syksyyn saakka häiriöttä. Näin minä varmaankin menettelen.
 

Cisionin huhtikuun 2016 blogilistaus

Cisionin huhtikuun blogilistaus tarjoilee inspiraatiota kotipuutarhureille. Viimevuotiseen tapaan Suomen suosituimman puutarhablogin tittelin vei nimiinsä Kukkaiselämää-blogi. Tässä kympin ryhmä:

1. Kukkaiselämää
2. Saaripalsta
3. Rikkaruohoelämää
4. Förmaaki ja puutarha
5. Kanelia ja kardemummaa
6. Mielen lumoa
7. Puutarhan lumo
8. Versoja Vaahteramäeltä
9. Ruusunmekko
10. Hernepensaskujamme

 Kiitän ja kumarran, lämpimästi ja syvään!

Suurin kiitos kuuluu teille kaikille, ihanat puutarhaystäväni. 

Ilman lukijoita, seuraajia ja kommentoijia ei taitaisi olla blogiakaan. 

Ei ainakaan tässä muodossa.

Lämpimät onnitteluni myös kaikille muille listaan päässeille blogeille! 

Mysteerikasvi

Pari viikkoa sitten postasin teresanruusun kupeeseen ilmestyneestä kasvista, jota en tunnista. Paikalla kasvoi aiemmin lewisiaa, jonka kukka on saman värinen. Niinpä oletin, että lewisiasta on siirrettäessä jäänyt elämää ko. paikkaan. Ei saanut lewisia kannatusta, mutta sen sijaan Inka Auringo*n ihanat -blogista ehdotti Himalajanesikkoa ja lähetti jopa kuvan omasta esikostaan.

Inkan lähettämä kuva hänen Himalajanesikostaan

Onhan tuo aivan samanlainen, kuin mysteerikasvini. Kysymys kuuluukin, mistä kummasta minun pihaani on himalajanesikkoa tullut, kun en ole sellaista tietoisesti mistään ostanut ja multaan laittanut? 

Joka kevättalvi ostan kotiin kevätesikoita ja elän suuressa toivossa, että saisin edes jonkun niistä elämään ulkoistutusvaiheeseen saakka. Vuosi sitten sain yhden sinisen jollain kumman tekohengityksellä kitumaan huhtikuun loppuun saakka ja sen laitoin teresanruusun kupeeseen. Mitään en tietenkään mihinkään kirjannut. Usein olen laittanut multaan myös ne esikot, joissa ei juurikaan elämää näy. Ainahan siellä juurissa saattaa joku elonkipinä olla, vaikka se ei mullan pinnalla pahemmin näykään. 

Hortensiapenkistä löytynyt esikonalku

Olisiko käynyt niin, että sinisen esikon viereen on päässyt hengettömältä näyttänyt kasviruipelo, joka viime kesän rauhassa lepäiltyään onkin päättänyt tänä keväänä minua ilahduttaa?

Oletusta tukee se, että tänään löysin alapihan Hortensiapenkistä samanlaisia esikonalkuja. Sinne muistan viime keväänä tyrkänneeni sisällä kukinnan lopettaneen ja varsin surkean näköisen kevätesikkona ostetun kasvin jäänteet.  

Himalajanesikko - Primula rosea (kuva netistä)

Mitä tästä opimme? 

Ensinnäkin sen, että kaikenlainen muistiinkirjaaminen kannattaa. Ainakin välttää myöhemmin eteentulevat pähkäilyt. Ja mahdolliset manailut, kun ryhtyy kaivamaan paikassa, johon onkin jo aiemmin jotain istuttanut.

Toiseksi, kaupasta taitaa kevätesikoiden nimellä kotiin saapua jos jonkinlaista esikkoa. Sama varmaan pätee moneen muuhunkin kasviin. 

Ja kolmanneksi, kysyvä ei tieltä eksy, tässäkään tapauksessa. Inkan avustuksella mysteerikasvi sai nimen. Kiitos siis hänelle.

Vielä neljänneksi, multaan kannattaa tosiaankin tyrkätä ne vähemmänkin eloisat multapaakut, joita on yrittänyt kevättalven sisällä tekohengittää. Esimerkiksi juurikin esikot ja jouluruusut. Jollei juurissa ole eloa, maatuuhan se multapaakku sinne kuitenkin.

Sen sijaan, että kokisin itseni tyhmäksi esitellessäni julkisesti tietämättömyyttäni, koen oppineeni taas monenlaisia uusia asioita. Hyvältä tuntuu.
 

Minäpä sain Kevätsuudelman

Koristekirsikka 'Kevätsuudelma' - Prunus accolade

Prunus accolade eli koristekirsikka 'Kevätsuudelma' on ollut toivelistallani pidemmän aikaan. Viime keväänä nopeimmat ehtivät lähitaimistoille ennen minua ja jäin nuolemaan näppejäni. Varmasti sen olisi kauempaa saanut, mutta jätin asian hautumaan.

Nyt porukka on postannut aivan ihastuttavia kirsikkapilviä Tukholman Kungsträdgårdenista käydessään sikäläisillä puutarhamessuilla. Upeiden kuvien myötä myös haaveeni omasta Kevätsuudelmasta heräsi entistä voimallisemmin eloon ja projekti sen saamiseksi lähti etenemään hurjaa vauhtia.

Tsekkasin netistä, missä lähitaimistoilla olisi accoladea tarjolla ja yksi osuikin Ukkokullan tämänpäiväisen asiointireitin varrelle. Ehdotin, että saisin äitienpäivälahjaksi koristekirsikan ja kirjoitin vielä Ukkokullalle aamuksi lapun tarkkoine nimineen. 

Olin pihalla jo lopettelemassa päivän hommia Ukkokullan saapuessa painavan pakettinsa kanssa. Lapio ja kottikärryt olivat vieressä, joten kaivoin heti kirsikalle kuopan Pikkupuutarhaan ja siellä sillä on nyt uusi asuinpaikkansa. Eihän meillä tietenkään ollut sopivia tukia tai sidontalankaa puuta varten, mutta pari vanhaa harjanvartta saa toimittaa tuen virkaa ja väliaikainen sidontavirityskin löytyi.
 

Puussa on paljon nuppuja. Osa tietenkin varisi Ukkokullan autoon. Sen verran matala puu vielä tässä vaiheessa on, ettei se kunnolla näy talon ikkunoista. Saadessaan vähän enemmän mittaa se näkyy niin tiellä kulkijoille kuin meille sisäänkin. Pikkupuutarhassa sillä on mukavan suojaisa paikka ja kuitenkin se saa siellä valoa osakseen.

Ukkokultaa kiitellessäni hän totesi, ettei minulla vielä mitään koristekirsikkaa ole, kun äitienpäiväkin on vasta puolentoista viikon kuluttua. Oli puun omistusoikeus tässä vaiheessa sitten kellä tahansa, siellä se seisoo tukevasti mullassa meidän Pikkupuutarhassa. Oi, oi, olenpa onnellinen Kevätsuudelmastani.

Ahvenlampi huhtikuussa

Älkää nyt hermostuko tähän Ahvenlampi-hehkutukseeni. Paikka on niin terapeuttinen, oikea rauhansatama kaikenlaisen hulinan keskellä, että sinne on pakko mennä vähintäänkin muutaman kerran vuodessa. Ja joka kerran yhtä lumoutuneena erämaalammen miljööstä on ihan pakko kirjata kuvat tänne muistiin.

Ajattelimme, että lammella saattaa nähdä keväisiä lintuja, joten Ukkokulta varustautui kiikarilla. Vähäinen oli lintujen määrä. Sorsapariskunta ja muutama telkkä.

Joka käynnillä ihastelen lammen rannan ruohotuppaita. Edelleenkin olen sitä mieltä, että metsän peikot ja mitkä lie haltijattaret siellä uinuvat hiukset vain ihmisten näkösällä.

Aurinkoisena päivänä lammen tumma vesi heijasti taivaan sinen. Suopursut olivat vielä talven jäljiltä ruskeita ja risuisia, mutta tuoksu niissä on lujasti tallella.

Samainen lampeen romahtanut kelo täytyy kuvata joka kerran. Nyt se kertaantui lammen pinnasta kuvajaisena.

Eteläinen ranta oli vielä osittain jäässä, sillä aurinko ei ehdi tuonne paistaa vielä kovin pitkään.

Jään pinta oli silmin nähden haperoa ja siihen oli muodostunut mielenkiintoisia kuvioita.

Eipä tehnyt mieli mennä kokeilemaan, kantaisiko jää. Olisi tullut kylmä kylpy ja nopeasti.

Sulakohtaan taivaan pilvet heijastuivat, kuin valkoiset lampaat tai puuvilla.

Metsä on täynnä toinen toistaan hienompia käkkyrämäntyjä. Pohdimme, mikä saa männyn mutkistumaan noinkin voimakkaasti.

Joku tuulinen sää tai syysmyrsky oli romauttanut jälleen uuden männyn pitkin pituuttaan maahan. 

Tämä maahinen on painunut piiloon maan sisään keskelle polkua. Hiukset vain näkyvät. Meitäkö pelästyi, vaikka hiljaisuudesta ihastuneina puhuimme miltei kuiskaten?

Ojien ja purojen yli joskus tehdyt puusillat alkavat monin paikoin olla kunnostuksen tarpeessa. Hyvin vielä yli pääsi, kun katsoi, mihin askeleensa sijoittaa.

Polulla risteilee lukemattomia juuria. Päällekkäin, allekkain, sinne tänne. Tuossahan olisi voinut pelata vaikka kivien avulla ristinollaa.

Juuret ovat kuvauksellisia ja välillä niin hienoja, ettei niiden päälle edes raaski astua. Tulee hypeltyä, kuin rusakko konsanaan, juurien yli ja välillä vähän sivuunkin.

Kenties nämä ovat puiden sormia, joilla ne tarttuvat maahan kiinni pysyäkseen pystyssä.

Tämä puu on jo osin romahtanut lammen pohjaan. Rannalle on jäänyt rungonosia, jotka aikaa myöten lahoavat kokonaan.

Näille peikkotädeille on tullut niin kiire, että vain pelkät hiukset ovat jääneet rannalle. Sen verran maa tuossa upotti, etten mennyt tarkastamaan, ovatko peikot kenties hyisessä lammessa uimassa vai näkyisikö kalju pää ja pimeydessä vilkkuvat silmät tuonne koloon kurkistaessa.

Sinne se taas jäi, Ahvenlampi. Vaan älä huoli, tulemme pian uudelleen.