Vatsantäytettä ja silmäniloa

Vaccinium corymbosum - Pensasmustikka

Tämän kesän hyötykasvisato näyttää menevän enemmän maistelun kuin runsaan säilömisen puolelle. Vaikka lavakaulukset tunkisi täyteen siemeniä, määrällisesti niistä kasvavilla antimilla ei pitkälle pötkitä. Vaan sehän ei oikeastaan ole edes itse kasvattamisen tärkein pointti tällaisen taajamaomakotitalon puutarhassa. Parasta on päästä seuraamaan, kuinka syötävä todellakin kasvaa siitä pienestä siemenestä. Toki onnistuminen vaatii vähän hoitamista ja paljon kastelua, mutta sehän sujuu iloisena harrastaen. Itse kasvatettu maistuu paremmalta kuin mikään kaupasta ostettu. Jos nyt jonkinlainen liioittelu ja omaan pesään vetäminen on sallittua. Miksei olisi.

Heinäkuussa multaan laitettu kaupan salaatti

 

Lavakaulukset alkavat vähitellen tyhjentyä. Retiisien ensimmäisen erän kylvin toukokuussa ja toisen heti ensimmäisen retiisisadon poimimisen jälkeen. Kasvoivat muhkeiksi ja olivat siitä huolimatta maukkaita. Useinhan liian suureksi kasvanut retiisi tuppaa muuttumaan puisevaksi.

Härkäpapua oli yksi rivi ja pikkuinen sato syötiin kerralla. Herneitä olikin sitten muu osa samaisesta lavakauluksesta. Niitä naposteltiin ensin maistelumielessä ja lopulta kerättiin koko sato koriin, josta se hävisi parissa illassa.

Porkkanoita voisin kasvattaa enemmänkin. Ne ovat helppoja ja maukkaita. Ensimmäiset keräsin harvennuksena. Pikkuiset vauvaporkkanat ovat herkullisia vaikkapa kevyesti grillattuna. Elokuun alussa keräsin loput porkkanat, jotka syötiin sellaisenaan. Meillä syödään paljon porkkanoita monessa eri muodossa. Usein talvella kuorimme ja pilkomme pienemmäksi pussillisen porkkanoita, joita sitten napsitaan jääkaappikylminä mainostauolla. 

Heinäkuisen lauantain kasvimaakäynnin satoa

Punajuuren siemeniä en ostanut, vaan kylvin vanhat pussinjämät. Piti tulla raidallisia, vaan tulikin vaaleanpunaisia. Höyrytin punajuuret kukkakaalin kanssa kevyesti ja laitoin uuniin gratiinikastikkeella kuorrutettuna. Nam.

 

Persiljaa on vielä korjattavissa

Tilliä olen pakastanut netistä löytämääni vinkkiä käyttäen. Tein tillistä pieniä nippuja, jotka käärin folioon ja laitoin pakastimeen. Vinkin mukaan tillin pitäisi näin laitettuna säilyttää hyvin makunsa ja värinsä. Koska kylvin tilliä runsaasti, pilkoin sitä myös pakasterasiaan, josta on helppo ottaa tarvitsemansa määrä esimerkiksi keittoon. Persiljasta oli myös oivallinen vinkki, jossa persilja silputaan tehosekoittimella ja pakataan esimerkiksi jääpalakuutioihin pakastettavaksi.

Kesäkurpitsa ei enää näinä elokuun lopun päivinä kuki yhtä komeasti.

Kesäkurpitsaa on syöty jos jonkinlaisessa muodossa. Olen pilkkonut suoraan salaattiin, grillannut/paistanut ohuina suikaleina ja tehnyt lasagnemaista uuniruokaa. Joka vuotiseen tapaan pilkon kesäkurpitsaa myös valmiiksi pussiin, jolloin siitä on helppo talvella tehdä sosekeittoa. Elokuussa olen laiskotellut kasvimaan kastelemisessa, jonka vuoksi kesäkurpitsan lehdet ovat alkaneet kellastua ja kukinta loppunut.

 

Valkosipulisatoa kuivumassa puuvajassa

Ukkokulta korjasi runsas viikko sitten talvivalkosipulit puuvajaan kuivumaan. Samaan paikkaan hän laittoi myös tavalliset sipulit odottamaan jatkokäsittelyä. Sipuleita on poimittu jo jonkin aikaa ruoanlaittoon. Käytämme ruoanvalmistuksessa paljon sipulia, emmekä itse kasvattamalla pääse lähellekään omavaraisuutta. 

 

Palmukaali kasvaa komeasti

Lehtikaalia ja mangoldia olen ryöpännyt ja pakastanut. Sen lisäksi kumpaakin on syöty tuoreena. Käytän lehtikaalia jonkin verran pinaatin tapaan esimerkiksi suolaisissa piirakoissa. 

 

Mangoldista sain herkullisen reseptin Nilalta. Punaiset varret paistetaan ensin pannulla ja lopuksi lisätään pilkottuja lehtiä. Lisäsin mausteiden ohella myös yrttituorejuustoa ja hyvää tuli. Ensi kesänä taidan jättää lehtikaalin kylvämättä kokonaan ja korvata sen mangoldilla. Mangoldi on hyvää ja kaunista. Lehtikaali tuppaa olemaan ötököiden herkkua.

 

Palmukaalista voi satoa kerätä vielä nollakelilläkin. Se on kuulemma parhaimmillaan 3-4 kk:n kuluttua istutuksesta, joten paras jääköön viimeiseksi.

 

Vadelma 'Ottawa'

Vadelmasta tuli erinomainen sato. Mustaherukkaa emme saaneet kovin paljon, mutta Pohjanjätti-pensaatkin ovat vielä aika pieniä. Valkoherukkapensas on joka vuosi täynnä marjoja. Myös punaherukkaa tuli runsaasti. Viherherukassa oli muutama marja ja ne jätin linnuille. Kaksi karviaispensasta tuotti poikkeuksellisen vähän marjoja. Yleensä niitä on litratolkulla, nyt lähinnä maistiaiset. Herukat keitin mehuksi ja vähän pakastin kokonaisena.

Omena Valkeakuulas

Omenat kukkivat keväällä runsaasti. Valkeakuulaassa ja Huvituksessa on omenoita paljon, mutta kovin pienikokoisia. Punakanelissa on huomattavasti vähemmän omenoita, eikä Antonovkassa sitäkään. Pienen koon lisäksi omenat ovat hyvin toukkaisia eli varsin onneton omenasato tänä vuonna. Kriikunoita ei tule sitäkään. Eihän sitä voi hedelmäpuilta joka vuosi notkuvaa satoa odottaa. Viime vuonna omenoita ja  kriikunoita oli paljon. Viettäköön välillä lomaa.

 

Paprika Redskin

Paprikaa kylvin tapani mukaan liikaa. Osan taimista sain ujutettua pojan parvekkeelle. Onneksi en heittänyt ylimääräisiä taimia kompostiin vaan löysin niille paikat kasvihuoneessa. Kaksi Redskiniä on tuottanut runsaasti söpöjä paprikoita. Ne ovat kevyitä ja siemenettömiä. Kuin leluja, joskin hyvän makuisia. 

 

 

Paprikoita tuli sen verran runsaasti, että päätin säilöä osan. Löysin netistä paprika-sipuli -reseptin, jossa pilkotut paprikat ja sipulit keitetään hetken etikka-mausteliemessä. Valmista tuli kolmen purkillisen verran. Helppo ja maukas lisäke lautaselle.

 

Paprika Zazu

 

Maukas ja makea vihannespaprika Zazu on hoikka kaunotar, jossa kurveja riittää. Ensimmäiset niistä ovat punastuneet viikon sisällä. Zazut ovat sen verran makoisia, etten niitä säilö vaan syömme salaatissa ja vaikkapa leivän päälle viipaloituna.

 

Jättikurpitsoja tulee tänä vuonna vain yksi, eikä sitäkään jättiläiseksi voi kutsua.  Söpö  potkupallo, jonka ehkä koverran kynttilälyhdyksi. Tai sitten en. Laitoin palluralle kukkalautasen lepopaikaksi, jotta se ei sotkeennu multaan

 

Daucus carota - Villiporkkana

 

Kylvin ensimmäisen kerran kasvimaan koristukseksi villi(rikka)porkkanaa. Ensimmäiset kukat vasta avautuvat. Ehkä ensi vuodeksi hankin hennon rosaa Daraa, jos vain jostain löydän.

 

Tilli

 

Kosmoskukkien lisäksi kasvimaata kaunistavat kesämalvikit, malopit, kehäkukat, samettikukat, ruiskukat ja kahdessa isossa ruukussa myös tuoksuherneet. Minun silmilleni iloa tuottavat kyllä kaikki hyötykasvitkin. Mikäpä sen kauniimpi, kuin ilta-auringossa huojuva tillin kukinto.

 

 

Syyslannoitteen ostin jo ajat sitten. Säkit ovat odottaneet levitystä puuvajassa. Sade edistää lannoitteen imeytymistä maahan, mutta meillä ei ole satanut aikoihin. Niinpä sitten alkuviikosta päätin tarttua toimeen kiertäen puutarhan laidasta laitaan syyslannoitetta levittämässä. Yöt ovat olleet kosteita, nurmikkokin pitkälle aamupäivään ihan märkää. Jospa siitä kosteudesta on edes vähän apua lannoitteen imeytymisessä. Ja nythän näyttää sateitakin olevan tulossa.

 

 

Elokuinen viikonloppu on edessä. Nautitaan kesäisistä näkymistä ja iloitaan puutarhan antimista. Tai päinvastoin. 

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Ruusuraatamista

 

Lauantaiaamu valkeni pehmeän sumuisena. Luvassa oli helteinen päivä, mikä kyllä minulle sopi. Olin nimittäin kaksi edellistä päivää viettänyt tiukasti lapiohommissa. Saatoin hyvällä omallatunnolla sallia itselleni vapaapäivän. Selkäkään ei ole vielä täysin toipunut noidannuolesta, vaan kiukuttelee jokaisen työrupeaman jälkeen. En sentään enää tarvitse särkylääkkeitä. Voin siis noudattaa lääkärin ohjetta eli "paras lääke selälle on liikunta."

Rosa rugosa Teresa

Mitä lapion kanssa olen kahden päivän ajan kaivanut? Ruusupensaita, ruusupensaita ja vähän muutakin. Ruusupensaita siksi, että aikanaan olen arvioinut niiden kasvumitat pieleen ja istuttanut puskat liian lähekkäin. Tyhmyydestä sakotetaan. Tässä tapauksessa rangaistuksena on hikinen kaivu-urakka.

Päättäväisesti pureuduin ihan ensimmäisenä nostamaan Rosa Mundin eli kirjoapteekkarinruusun ylös Ruusupenkistä. Se oli eturivissä laitimmaisena ja kooltaan kaikkein pienin, joten se nousi helposti. Mundille oli jo paikka valmiiksi katsottuna Pikkupuutarhan Muuripenkissä. Sinne se sujahti näppärästi mullan ja runsaan veden saattelemana. Sitten vain lapioineni takaisin alapihalle ja seuraavan ruusupensaan kimppuun.

Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

 

Tässä vaiheessa sekosin suunnitelmissani. Tarkoitus oli kaivaa eturivin kakkonen eli neilikkaruusu ylös ja siirtää sitä hieman taaemmas ja oikealle. Erehdyksessä ryhdyinkin kaivamaan takarivin ykköstä eli Lumoa ylös. Kovin lumoavasti ei Lumo noussut, mutta rautakankea ja lapiota ahkerasti käyttäen se onnistui. Samaan putkeen kaivoin myös takarivin kakkosena olevan Ilon ja ykkösen eli Soinnun. 

Sointu sai jäädä odottamaan, kun lähdin kuskaamaan kottikärryillä Iloa ja Lumoa yläpihalle ja Pikkupuutarhaan. Matkalla kyllä pysähdyin typistämään pensaiden oksia, jotta ne olisivat tasapainossa kaivamisesta lyhentyneiden ja todennäköisesti myös vaurioituneiden juurien kanssa. 

Rosa Lumo

 

Ilon istutin niinikään Muuripenkkiin, koristeomena Royaltyn vasemmalle puolelle. Siinä on isohko tila, josta kaivoin edellisellä viikolla kaksi risuuntunutta pensashanhikkia pois. Muutenkin alue on ollut pitkään kohennuslistalla. Multaa tuossa penkissä on hyvin, koska siihen on vuosien varrella kipattu tilatut multakuormat. Jokaisesta kuormasta on jäänyt osa niille sijoilleen, vaikka multaa onkin kärrätty muualle puutarhaan.

Rosa rugosa 'Sointu'

 

Lumo sai uuden asuinsijansa Pikkupuutarhasta, mutta kaaripolun toiselta puolelta. Siitä kaivoin jo viikkoja sitten pois yhden norjanangervon. Jokaisen ruusupensaan ympäröin märillä sanomalehdillä, joiden päälle kippasin kuorikatetta. Näin kosteus pysyy maassa paremmin, eivätkä rikkaruohot sen paremmin kuin kevätkaihonkukkakaan ihan heti pääse valtaamaan uutta taivaltaan aloittavien ruusupensaiden tyveä.

Rosa rugosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

 

Entä mitä tapahtui Ruusupenkkiin jääneille ruusuille? Neilikkaruusu, jonka siis piti siirtyä muutama askel oikealle, jäi Sävelen viereen. Vähän liian lähelle, mutta nyt kummallakin on tilaa levittäytyä taaksepäin. Soinnun istutin aiempaa enemmän oikealle ja keskemmälle. Silläkin on nyt enemmän tilaa levittäytyä. Tasapuolisuuden nimissä kaikki ruusupensaat tässäkin penkissä saivat ympärilleen märkää sanomalehteä ja kuorikatetta.

 

Ennen Soinnun istutusta putsasin penkistä hillittömästi levinneen hopeatäpläpeipin. Naapurin aidan alla kasvaa myös voikukkaa ja monenmoista muuta kasvia, joiden en halua levittäytyvän istutusalueelle. Niinpä rajasin penkin aidasta muovireunuksella. Jätin muovireunuksen ja aidan väliin kapean alueen, jonka voin tarvittaessa pitää jonkinlaisessa järjestyksessä trimmerillä. Reunuksen viereen laitoin Kriikunapolulle villiintynyttä suikeroalpia, joka toivon mukaan levittäytyy paikalleen ja vie siten tilaa mahdollisilta rikkaruohoilta.

 

Lopputuloksen kruunaamiseksi kanttasin koko Ruusupenkin. Tai pikemminkin kohensin vanhan kanttauksen, sillä edellisen kerran olen sen tehnyt muistaakseni toukokuussa.

Aita puiston puolelta kuvattuna

 

Kun tekemisen vauhtiin kerran pääsee, ei sitä ihan helpolla osaa pysähtyä. Hetken katselin ympärilleni sen näköisenä, että jonkun homman voisin samaan hikeen tehdä. Päätin pujottaa puiston puoleisella aidalla kiipeileviä villiviinejä paremmin, etteivät ne roikkuisi ruohonleikkurin tiellä. Ajan nimittäin kaistaleen kunnan nurmikkoa aidan toiselta puolelta, sillä esimerkiksi rönsyleinikki hiipii ovelasti aidan ali meille, vaikka sen tulisi pysytellä mieluummin puiston puolella. Kunnan miehet käyvät ajamassa puiston nurmikon kerran kuussa, joten voitte kuvitella, miten se rehottaa niin harvoin leikattuna. 

Sormustinkukka kavaa kukkapenkissä ja kurkkii aidan raoista puiston puolelle

 

Villiviinit ja tulikuusama oli äkkiä palautettu ruotuun. Yhä minulla oli tekemisen tarvetta, joten seuraavaksi kohennuksen kohteeksi joutui Syyspenkki. Ihan ensitöikseni kitkin rikkaruohot ja villisti levinneitä pioniunikkoja.

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka

 

Lämmin sää ei ole paras mahdollinen kasvien kaivuhetki, mutta siitä huolimatta muistin Hiidenkiven puutarha -blogin Minnan toteamuksen, että keijukukka Hans kannattaa jakaa. Hansin kukinta on jo ohi ja kaveri nousi napakoista juuristaan huolimatta kohtuullisen helposti ylös. Jaoin isokokoisen juurakon kahtia ja istutin kummatkin takaisin pienin välein lähes samaan paikkaan. Siinä ohessa kaivoin kesäkulleron pois kokonaan ja kiikutin sen Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Sinne se sopii paremmin.

Trollius chinensis - Kesäkullero

 

Kesäkulleroa yläpihalle kiikuttaessani muistin, että Syreenipenkissä kasvava atsalea Moeheim kaipaa sekin uutta sijoituspaikkaa. Pyysin Moeheimilta anteeksi sen siirtelyä paikasta toiseen, sillä vuosi sitten siirsin sen Ovaalipenkistä Syyspenkkiin. Siirto oli toki parannusta entiseen, mutta ei riittävän hyvä sekään.

 

Moeheim pääsi sekin kesäkulleron lailla Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Nämä siirrot ovat aina riski kasvien selviytymisen kannalta, mutta riski piilee siinäkin, jos niitä pitää tavalla tai toisella soveltumattomissa paikoissa.

 

Kaksi kolmannesta kesän suurista projekteista on nyt tehty. Oikearinteen kohennus odottaa vielä vuoroaan. Lapio on jo yhden päivän rinteessä hetken heilunut, kun kaivoin sieltä vuorenkilpeä tyttären pihalle. Samalla tuli putsattua pieni osa puna-apilaa ja muuta sälää kompostiin. 

Kunhan säät vähän viilenevät, pureudun rinnetyömaahan. Nyt on huolehdittava istutettujen puskien kastelusta, jotta jaksavat kasvattaa kunnon juuret ja aloittaa elämän uusilla asuinsijoillaan. 

Tilli sopii hyvin maljakkoon

Viime viikon siirto-operaatioita miettiessäni, en ole enää laisinkaan varma, menikö ruusujen nimet oikein. Toivottavasti kotiutuvat uusille paikoilleen, jolloin saan myös vahvistuksen, mikä tuli mihinkin istutettua.

 

Retkipäivä Fazerista Forsmaniin

Olemme käyneet veljenvaimon kanssa RSO:n konserteissa, mutta koronan vuoksi se harrastus meni keväällä tauolle ja tauko tulee jatkumaan myös syyskauden. Jotain kivaa piti mielen virkistämiseksi järjestää ja niinpä lähdimme herkut mielessä retkelle Vantaan suuntaan.

Ensin porhalsimme Vaaralaan, Fazerin vierailukeskukseen. Koska kumpikin olemme kiertäneet lähimenneisyydessä näyttelytilan ja osallistuneet Fazerin historia- ja yritysesittelyyn (lähde: Wikipedia), päädyimme ensin lounastamaan kahvilassa ja sen jälkeen tekemään hieman ostoksia.

Luonnollisesti opastetulle kierrokselle osallistuminen tuo meistä monelle muistoja lapsuudesta saakka. Melkeinpä kielen päälle nousevia muistoja löytyi myös vierailukeskuksen ohessa olleesta myymälästä, jossa on kattava valikoima Fazerin tuotteita myynnissä. Etupäässä tietenkin makeisia ja lisäksi mm. makeisista ja muista tuotteista koottuja lahjapaketteja. Edullisimpa ostoksia on mahdollista tehdä niistä pöydistä, joihin on koottu pussitettuja karkkeja, joiden valikoima vaihtelee.

Enemmänkin Fazu-retkeltä olisi voinut kuvia ottaa, mutta niin vain kamera viihtyi paremmin laukussa. Aloituskollaasiin kokosin naistenvessan ovista otetut kuvat. Vastapäisen seinän valaisimet heijastuivat kuvien pintaan sen verran kirkkaasti, että kuvat piti ottaa viistosti. 

Herkullisen keittolounaan ja bébé-kahvien lisäksi ostimme tietenkin vähän makeisiakin. Kahvilasta oli mahdollisuus ostaa myös leivonnaisia ja tuoretta leipää.

Niin kahvila, myymälä kuin muutkin tilat olivat siistit, väljät ja asiakaspalvelu ystävällistä. Käsidesiä oli hyvin tarjolla.

Toinen retkipäivän kohde oli niinikään Vantaalla eli Forsman Tea, Suokalliontiellä, joka sijaitsee lähellä Helsinki-Vantaa -lentokenttää.

Forsman Tea eli Aaro Forsman Oy on 1979 perustettu suomalainen teetalo. Yritys on  keskittynyt irtoteen maahantuontiin, valmistukseen ja tukkukauppaan. Samassa rakennuksessa on sekä tehdas, toimitila että teehuone, jossa asiakkaat saavat maistella teelaatuja ja jossa järjestetään teenmaisteluja myös suuremmille ryhmille.

Myymälässä on esillä yrityksen kaikki, yli 500 teelaatua. On mustaa, vihreää, valkoista, keltaista, maustamatonta ja maustettua, rooibosta, matea, yrttiteetä, luomua. Varmasti jokaisen makuun.

Hyllyistä löytyy lukuisia irtoteevaihtoehtoja valmiiksi pakattuina pusseihin. Oman sekoituksen voi tehdä valitsemalla isoista purkeista mieltymyksen mukaan itselleen sopivan määrän. Teetä on myytävänä myös 100 %:sti hajoavissa pyrammidipusseissa, mikäli ei halua irtoteetä.

Teen lisäksi myymälästä löytyy monenlaista oheistarviketta, mitä teen valmistamisessa ja nauttimisessa tarvitaan. On mukeja, teepannuja, teesiivilöitä. Löytyy myös erilaisia purkkeja ja pakkauksia, mikäli asiakas haluaa antaa teen esimerkiksi lahjaksi.

Myymälässä on myös valmiina monenlaisia pakkauksia ostettavaksi itselle tai annettavaksi lahjaksi.

Teepannuja löytyy myymälästä moneen makuun. Usein samaa pannua eri väreissä. Joihinkin pannuihin on tyyliin ja väriin sopivat mukit.

Myymälässä saa rauhassa katsella, kuvaaminenkin on sallittua. Veljenvaimo on käynyt myymälässä aikaisemminkin, minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Myyjä kertoi yrityksen historiasta ja toiminnasta selkeästi ja vastasi kysymyksiini. Myyjältä saa tarvittaessa hyvinkin yksityiskohtaista lisätietoa ja apua teen valintaan. Tunnelma myymälässä on kiireetön ja ystävällinen.

 

Itse olen enemmän kahvi-ihminen, mutta toki juon myös teetä tilanteesta riippuen. Lähipiirissäni on useita pelkästään teetä juovia, joten kotona on hyvä olla sitäkin tarjolla. Veljenvaimo on intohimoinen teen ystävä. Hänen kassiinsa sujahti kattava valikoima erilaisia teelaatuja. Tyhjin käsin en minäkään lähtenyt. Ostin muutaman tutun maun ja lisäksi veljenvaimon suosittelemia teemakuja kokeiltavaksi. 

Rakennuksen edessä on hyvin pysäköintitilaa. Sisäänkäynnissä oli käsidesiä ja myyjä oli heti sisälle astuessamme meitä tervehtimässä ja tarjoamassa maistiaisteetä.

Kun nyt Kehä III:n nurkilla koko päivä liikuttiin, kävimme myös Honkanummen hautausmaalla viemässä kukkia haudalle. Siellä lepäävät veljenvaimon vanhempien lisäksi hänen miehensä eli minun kolme vuotta sitten yllättäen kuollut isoveljeni. Honkanummen hautausmaa on jo sinänsä kaunis paikka katsella. Valtavat havupuut ja hienot istutukset ansaitsisivat ihan oman kuvauskierroksen. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.

Halusin kertoa teille Fazerista ja Forsmanista vinkiksi, mikäli niillä nurkilla ajelette. Tämä ei siis ole yhteistyöpostaus.

Nyt on taas lämmintä, muistakaa olla välillä varjossa.
Mukavaa sunnuntaipäivää!

Tiikereitä puutarhassa

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Tiikerililja

 

Pionien, ruusujen ja muiden kaunotarten kukkimista ihastellessa ihan unohtuu, että loppukesäksikin on odotettavissa monenlaisia hienoja kasveja. Keltaiset ja oranssit kukat ovat monen inhokkeja, mutta osa niistä on hyvinkin kauniita. Lisäksi keltaiset ja oranssit tuovat valoa ja paistetta loppukesän usvaisiin aamuihin ja hämärtyviin iltoihin. Perhosetkin tykkäävät monista alkusyksyn kukkijoista.

Lilium lancifolium - Tiikerililja

 

 

Aloituskuvan kerrotun tiikerililja Flore Plenon istutin syksyllä 2018. Se lähti heti seuraavana keväänä hyvin kasvamaan ja kukkimaan, kuten tekee nytkin. Sopii hienosti  kaveriksi perinteiselle tiikerililjalle, jota minulla on ollut jo pidempään. Se vain on kasvanut ihan oudoissa paikoissa, joista olen sitä yrittänyt huonolla menestyksellä siirtää. Olen myös kerännyt varren itusilmuja ja laittanut niitä mielestäni parempiin paikkoihin. Vihdoin nämä oranssit turbaanihatut näyttävät kotiutuneen Flore Plenon viereen.

Hemerocallis 'Pink Damask'

 

Tämä kesä ei ole ollut paras mahdollinen päivänliljoille. Yleensäkin niiden kukinta on hetkessä ohi. Nyt sekä kovat sateet että helteet ovat osuneet juuri parahiksi päivänliljojen kukinnan kanssa samaan aikaan. Jollei ehdi liljojaan kukkien avautuessa katsomaan ja kuvaamaan, onkin se jo myöhäistä ja tarjolla on ollut lähinnä lakastuvia jämiä. Onneksi nuppuja on useita, joten vähintään yhden kohdalla onni suosii.

Hemerocallis 'Stella d'Oro' - ehkä

 

Tämän keltaisen nimestä en ole varma. Puhuttelen häntä Stella d'Oroksi. Eipä tuo ole pahastunut. Toisinaan mielleyhtymät ovat enemmän tai vähemmän outoja. Minulle tulee jo tämän kukan nupuistakin ja viimeistään avautuneesta kukasta aina mieleen vähän yliaikainen banaani.

Lilium 'Spring Pink

 

Muisti tekee vähän väliä tepposiaan. Itsensä kanssa saa painia, kun ei ole muistanut kirjata kaikkia istutuksiaan ajoissa  kirjoihin ja kansiin. Ihan turha väittää itselleen muistavansa jonkun kasvin nimen ja paikan seuraavana keväänä, kun sitä ei muista enää parin kuukauden päästäkään. Olin täysin vakuuttunut istuttaneeni sisäänkäyntiä vastapäätä keväällä tiikerililja Sweet Surrenderiä. Siitähän tykkään tosi paljon. Niinpä olin niinsanotusti äimänkäkenä, kun liljat avauduttuaan eivät olleetkaan kermanvalkoisia. Potutukseen ei kuitenkaan ole aihetta, sillä Spring Pink on kaunis sekin. Katsokaa, miten hienostunut väri terälehdissä on. Erityisesti tuo ohuen ohuella siveltimellä piirretty viiva terälehtien tyvestä alkaen on upea.

Thalictrum 'Elin' - Jaloängelmä

 

Joku kasvi saa sydämen läikähtämään vahvasti heti ensikohtaamisella. Tällainen on jonkun blogissa näkemäni jaloängelmä Elin. Jostain syystä rakastan palluraisia nuppuja. Sellaisia on esimerkiksi lumikärhössä ja syysvuokossa. Katsokaa, miten ihanat pallurat Elinissä on. Ja miten herkän kaunis kukka siitä palluraisesta nupusta avautuu. Kun Elin vihdoin ja viimein Muhevaisella osui silmiini, oli ostopäätös siinä samassa sinetöity. Onnellisena kannoin Elinin kotipuutarhaan ja istutin sen Ruusupenkkiin. Siellä se huitelee melko korkeana ja vaikeasti kuvattavana. Saadakseni ikuistettua nuput ja avautuvat kukat, piti tallustella vähän aikaa sitten uuitun penkin kasvien välissä puutarhakengilläni, mutta oli se sen arvoista. Eikä onneksi mikään vahingoittunut.

Thalictrum rochebrunianum - Keijuängelmä

 

Jos on ihana Elin, niin yhtään vähemmälle rakkaudelle ei jää eräästä puutarhamyymälästä toukokuussa ostamani keijuängelmätkään. Nämä ovat pikkuisen matalampia, kuin Elin, vaan aika korkeita silti.

Kahden edellisen kesän helteissä kotilot kaivautuivat poteroihinsa, eikä niitä pahemmin näkynyt. Ehdin jo kuvitella päässeeni riesasta eroon. Tämä kesä on yhtä kotiloiden juhlaa. Sopivan lämmintä ja kosteaa, jotta kaikki kasvaa kohisten tarjoten hyviä piiloja ja muhimispaikkoja sekä runsaasti syötävää. Pesuainepurkki poikineen kulkee vakiovarusteena pihatöissä, jotta kaikki eteen osuvat kotilot on helppo pudottaa etikkaan marinoitumaan. 

Luulisi, että käsityöihminen tykkää pitsisomisteisista kasvinlehdistä, vaan eivät ne minua erityisemmin ihastuta. Toisaalta olen jo niin tottunut yhteiseloon kotiloiden kanssa, etten jaksa niistä suurempaa stressiä ottaa. Mitään kasvia ne eivät ole onnistuneet kokonaan hävittämään. Päättymätön kotilotaistelu jatkukoon. Onhan se omanlaisensa murhe, mutta pientä monen muun asian rinnalla.

Pelkäsin menettäväni nämä kaksi viime syksynä istutettua kärhöä sekä mahdolliselle lakastumistaudille että kotiloille. Pikkutalvio kasvoi uhkaavasti kärhöjen tyveen kiinni ja sen kosteissa uumenissa kotilot viihtyivät pulskiksi lihoen. Vasemmanpuoleisen kärhön hyvin kasvanut varsi menehtyi. Pelkäsin kyseessä olevan lakastumistauti, mutta nyt kyllä uumoilen tuhon syynä olleen kotilot. 

Kaivoin ja kitkin pikkutalvion pois kärhöjen ympäriltä. Musta muovireuna ei ole kauneinta katsottavaa, mutta hätätilassa sain sillä rajattua kärhöjen multatilan. Netistä löytämässäni ohjeessa neuvottiin laittamaan kärhöjen tyvelle hiekkaa tai lecasoraa, jotta tyvi ei ole kosketuksessa kosteaan multaan. Minulla sattui olemaan säkki lecasoraa. 

Kumpikin kärhö saa nyt paremmin ilmaa ja kasvavat taas reippaasti. Näillekin kärhöille on uusi tuki tulossa. Kärhöjen ympäristö on hölmön näköinen, mutta se on väliaikainen ongelma. Tuo alue on yksi tämän syksyn kohennuskohteista.

Näin loppukesästä iristen lehdet retkottavat pitkin pituuttaan muiden päällä ja kaatuvat myös käytäville. Aamukasteessa ja sateen jälkeen niiden vieritse on tylsä kulkea, kun märät lehdet  lätsähtävät paljaille jaloille tai kastelevat housunlahkeet. Vuosia sitten näin netissä jonkun liittäneen iristen lehdet lyhdenipuiksi, jota ideaa olen sen jälkeen tyytyväisenä käyttänyt. Sitomiseen käytän muovitettua sidontalankaa, jonka voi käyttää kerta toisensa jälkeen uudelleen.

Dianthus amurensis - Amurinneilikka

 

Amurinneilikkani on vielä aika harvakasvuinen. Sen pitäisi houkutella perhosia. Yksi neitoperho tätä neilikkaa kuvatessani liihotteli lähistöllä, mutta se ei ollut kiinnostunut mallin roolista. Odotellaan siis perhosia puutarhoihimme ja nautitaan siinä ohessa näistä elokuun päivistä.