Aukkoja Bermudassa

Myosotis - Lemmikki

 

Olen ollut konkreettisesti poissa puutarhasta pari päivää. Torstai meni huvittelun merkeissä melkein ulkomailla eli Ahvenanmaan itäkärjessä. Perjantaina taasen vettä on tullut kiitettävän paljon. Johan tässä näppejä kutisee päästä jatkamaan pihahommia sopivasti kasteltuun puutarhaan.

Bermuda

Seuraava työmaa onkin sisäänkäynnin Bermuda. Tällä hetkellä se näyttää lähinnä kampaamattomalta hiuspehkolta. Scillojen ja muiden pikkusipulien lakoontuneet lehdet viherryttävät kolmion muotoisen alueen. Aluetta reunustavat kuunliljatkin ovat jo osin kymmensenttisiä piikkejä, osin avautuvia lehtiä. Jokunen tulppaanikin tuo iloisia väritäpliä alueelle.

Istutusalue Bermuda on saanut nimensä kolmiomaisen muotonsa vuoksi kuulusta Bermudan kolmiosta. 

Bermudan kolmio on Floridan eteläkärjen, Puerto Ricon ja Bermudan rajaama kolmion muotoinen alue, jolla väitetään tapahtuneen huomattavan paljon laivojen ja lentokoneiden katoamisia. Tunnetuin Bermudan kolmiossa tapahtunut katoaminen on viidestä Avenger-pommikoneesta koostuneen lentue 19:n häviäminen 5. joulukuuta 1945.
Bermudan kolmiossa on vaarallisia vesiä: alueen läpi kulkee voimakas Golfvirta, ja siellä esiintyy trooppisia hirmumyrskyjä. Alueella on sekä matalaa että syvää merta, ja alueen eteläosissa tapahtuu maanjäristyksiä.
Bermudan kolmion alueella ei kuitenkaan ole tapahtunut keskimääräistä enempää onnettomuuksia. Lähde: Wikipedia

Lähempää tarkasteltuna alueelta löytyy pari isoa aukkoa. Talvi vei ison joukon syysleimuja, tiikerililja 'Sweet Surrenderit' ja purppurapunalatvat. Varmaan muutakin, jota en ihan tähän hätään muista. Bermuda on vaikea paikka, koska siihen kolataan lumet sisäänkäynnistä. Osittain myös autopaikalta. Ei siis mitään puuvartista, eikä herkkänahkaisia erikoisuuksia. Syysleimut ovat pärjänneet hyvin. Niitä ei tästä kuollut sinä kuuluna tappotalvenakaan, jolloin monet menettivät perintöleimujaan. 

Tavallisesti Bermuda on pitkään keväällä pakkautuneen lumen ja jään vallassa. Tänä keväänä näin ei ollut, mikä ehkä oli shokki koleisiin olosuhteisiin tottuneille kasveilleni.

Astilbe - Jaloangervo

Luulin myös jaloangervojen kuolleen. Niitä on nyt alkanut nousta. Jokusen niistäkin olen saattanut menettää. Aika näyttää.

Koska tekemistä on ollut yllin kyllin ympäri puutarhaa, en ole ehtinyt keskittyä Bermudan tilanteeseen. Toki sen ratkaiseminen on ollut jatkuvasti takaraivossa. Joskus on hyväkin muhituttaa ongelmapaikkoja päiviä tai viikkojakin. Usein ryhdyn liian vikkelästi korjaustoimiin, jolloin niitä ei tule mietittyä kyllin perinpohjaisesti.

Parissa puutarhaliikkeessä kävin jo katsomassa, millaisia syysleimuja on tarjolla. Ei kovin monia, mutta tehtävähän on vasta alussa. Taimien hinnat ovat aika korkeita, minkä vuoksi en toistaiseksi ole tullut taimikassit kahisten kotiin. 

Metsäruusutyömaalta nousi joitakin siirtokelpoisia kasveja. Ne odottavat purkeissa uusia asuinsijoja. Myös muutamia siemenestä kasvattamiani ehdokkaita olisi tarjolla. Taidankin aloittaa Bermudan aukkopaikkojen täyttämisen juuri näillä kasveilla. Tarkastelen tilannetta työmaan etenemisen myötä ja mietin sitten, onko syytä lähteä kasvikauppaan.

Papaver orientale- Idänunikko

Idänunikoihin ilmestyi palluranuput ihan ykskaks yllättäen. Unikot ovat lisääntyneet Syreenipenkissä valtavasti. Joukossa voi olla myös vaaleanpunaista 'Pricess Victoria Louisea' ja valkoista 'Royal Weddingiä'. Niiden siemeniä olen ripotellut penkkiin.

Pikkuisen hirvittää unikoiden kukkimisen jälkeinen aika, jolloin lehdet kuivuvat keltaisenruskeiksi. En kiehdo ajatus tuijottaa puoli kesää kellastunutta kasvustoa. Näin tuskin käy, sillä pionit nousevat vauhdilla unikoiden keskeltä. Samoin jalopähkämöä ja muutakin nostaa päätään, kunhan kerkiävät. 

Prunus padus - Tuomi

Tuomet karistavat jo terälehtiään. Kohta talon päädyssä kasvavat rhodot ovat kuin lumisateen valkaisemia.

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth' - Jalosyreeni

Yksi kun lopettaa, seuraava on jo valmiina astumassa esiin. Syreeneissä nuput ovat jo näkyvissä. Myös jalosyreeni 'Ludwig Späthissä'.

Saxifraga × arendsi -Patjarikko

 

Kaikkialla kasvaa ja kukkii sellaisella vauhdilla, että nippanappa perässä pysyy. Puhumattakaan, että kaikesta ehtisi raportoida. Tämä on tuttua kaikille puutarhaihmisille. 

Nautitaan. Hyvää viikonloppua kaikille!

Tomaatit muutti

Tulipa Darwin Blushing Appeldoorn

 

Kesäinen lämpö ja auringonpaiste saa tulppaanit hehkumaan. Valon siivilöityminen terälehtien läpi tuo esille muodot ja reunojen kauniit rajaukset. Näistä tulpuista pidän aivan valtavasti.

Tomaatti 'Vilma'

Lopetin jahkailun ja siirsin tomaatit kellarista kasvihuoneeseen. Vilma olisi kokonsa puolesta mahtunut hyvin vielä kasvilampun alle, mutta muiden tomaattien hurja kasvu olisi vaatinut lampun nostamista ylemmäs. Muutama tomaatti jäi vielä kellariin. Pari niistä menee Pojalle. Sain kuitenkin tyhjennettyä kellarikasvattamoa niin paljon, että saatoin sammuttaa toisen  kasvilampun. 

Vilmassa on jo ensimmäinen raakile. Kunpa se ei säikähtäisi kasvariolosuhteita ja pudota raakiletta. Kasvihuoneen kummallakin pitkällä sivulla on tuplaharsot. Keskelle lattiaa vein muutama päivä sitten isompiin purkkeihin laittamani daaliat. Tai itse asiassa ne ovat olleet jo viikonlopusta lähtien kasvarissa. Yöt harsojen alla. 

Tomaatti 'Golden Sunrise'

Kellarissa tomaateista kasvaa todella tuhtivartisia. Kasvilamppujen hankkimisen jälkeen ei enää tarvitse siirrellä purkkeja kodin sisätilojen ikkunalaudoilla. Eikä metsästää kaupoista haluamiaan tomaatintaimia. Ulkolämpötilojen salliessa kasvihuoneeseen siirtyy nykyisin isokokoisia ja kukkivia tomaatintaimia, jolloin myös sato alkaa kypsymään aiemmin.

En vielä virittänyt kastelujärjestelmää. Täytin kyllä mustan vesisaavin, koska se varastoi päivän lämpöä yötä silmällä pitäen. Seuraavat päivät onkin tarkkailtava lämpötiloja huolella. Jos oikein kylmäksi muuttuu, laitan sähkölämmittimen kasvariin. Kennokasvari on aika hatara, joten kovin lämpimäksi sitä ei saa. Sähkölämmittimen avulla autan tarvittaessa tomaatit pahimman yli.

Oxalis 'Iron Cross' 

Oxalista pitää joka kesä olla. Ostin pari pussillista uusia mukuloita. Tallessa oli myös viime vuotiset, jotka itivät ja kasvoivat nätisti. Sen sijaan uusista pussukoista tuli liian kaukana kasvilampusta laihoja ja pitkiä olmeja. Toin ne maanantaina ulos. Heti ne alkoivat saada väriä. Saapa nähdä, vahvistuvatko nuo spagettilonkerot yhtään järkevimmiksi?

Retiisi 'Cherry Belle'

Ensimmäiset retiisit ovat kypsyneet. Kylvin 'Cherry Bellet' kukkalaatikoon kasvihuoneeseen 15.4. Osan jätin vielä kasvamaan, mutta pian nekin ovat syötävissä. Seuraavat retiisin siemenet kylvän lavakaulukseen.

Koristeomena 'Royalty'

Koristeomenat ovat valmiita aloittamaan kukintansa. Kaikki kuusi. Pikkupuutarhan vanhempi 'Royalty' ehti jo avata muutaman kukan. Samoin vuosi sitten istutettu pikkuinen 'Royalty' seuraa isoveljeään - tai siskoaan. Aamurusko on niinikään täynnä palleroisia nuppuja.

Alapihalla vuosi sitten istutettu Aamurusko on sekin valmiina. Samoin syksyllä 2020 istutettu Makamik. 'Musta Rudolfin' nuput ovat vielä pienempiä. Se aloittaakin kukintansa muita vähän myöhemmin.

Näitä ötököitä olen nähnyt puutarhassa useampia. Punaista nähdessäni näen kirjaimellisesti punaista, jonka yhdistän heti liljakukkoihin. Selvitän tämän ötökän nimen, kunhan ehdin. Näitä en kuitenkaan ole listinyt sormieni välissä. Ainoastaan liljakukkoja, joita on taas löytynyt. Teinkin jälleen maustamiskierroksen ripottelemalla liljoille valkosipulijauhetta.

Syyshortensioihin tulee lehdet aina muita myöhemmin. Niiden ympärillä tulee jo hyörittyä hiukan otsa rypyllä, etteivät vaan ole heittäneet henkeään. Eivät suinkaan. Nyt jokainen pukkaa lehtisilmuja. Turha heitä hätistellä. Jaksavat kuitenkin kukkia pitkään syksyllä. Tarvitsevat siis näin keväällä enemmän unta.

Usein sateen jälkeen näkee monia hämähäkinseittejä, kun kosteus tuo ne esiin. Sattumoisin nyt oli auringonpaisteessakin muutamia seittejä näkyvissä. Huomasin hämähkin seittiään kutomassa vasta ladatessani kuvaa tietokoneelle.

Allium karataviense - Pallolaukka

Pallolaukan nuppu pullistuu päivä päivältä suuremmaksi. Huomasin, että pallolaukan lehdissä on kukkanuppujen värinen rajaus. Hieno yksityiskohta.

Magnolia stellata 'Susan'

Niin vain magnoliani aikoo ilahduttaa minua yhdellä kokonaisella kukalla. Yhtään enempää en siltä tässä vaiheessa vaadikaan. Jospa sitten seuraavina vuosina. Naapurin Maritin magnoliassa on kukkia vaikka kuinka monta. Niistä pääsen minäkin iloitsemaan vaikka aamupuuroa lusikoidessa. Näkyvät tien toiselta puolelta hyvin meillekin.

Rodgersia podophylla - Sormivale- tai liuskavaleangervo

Vuosi sitten pohdittiin täällä blogistaniassa, onko tuo nyt vielä sykkyräinen kasvi sormivale- vai liuskavaleangervo. Ilta on jo aika pitkällä, joten jätän asian selvittämisen toiseen kertaan. Olkoon kumpi tahansa, aika kivasti se tunkee itsensä ilmoille valkotäpläimiköiden välistä.

Leppäkerttujen lempeä

Leppäkerttuja on meillä vähän joka paikassa. Marjapensaissa, kukkien lehdillä, omenapuissa - kuten tässä. Näillä oli meneillään hellä hetki. En ole perehtynyt hyönteisten rakkauselämään, joten saattaa kuvassa toinen työntää toista jonnekin pidemmälle? Tai ehkä taaempi on kiipeämässä kaverinsa selkään nähdäkseen kauemmas? Telkkarisarjoissa tällainen päällekkäinen kohtaaminen tarkoittaa yleensä hyvin intiimiä hetkeä. Niinpä tuli inhimmillistettyä näiden leppäkerttujen toiminta.

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Metsäpuutarhan Kotkansiivet ovat venyttäneet itsensä aivan muutamassa päivässä kesäisiin mittoihin. Muutama taaempana ja sivussa on vielä kerimässä rulliaan auki. Minun on pitänyt kaivaa taaempaa pari yksilöä kesäksi ruukkuun. Toimisivat hyvin sisääntulon puolella kesäkukkina. Syksyllä ne voisi palauttaa takaisin maahan.

Pidän kovasti kotkansiivistä. Liisa nimittää blogissaan kotkansiipiä Hiljaiseksi kansaksi. Sopii loistavasti kuvaamaan näitä hiljaa tuulessa huojuvia kasveja. Kesäiltaisin tapaan käydä ihailemassa ja kuvaamassa valon siivilöitymistä lehtien lomitse.

Prunus Padus - Tuomi

Puistorajalla kasvava tuomi on kukkinut pitkään. Nyt tuuli on alkanut pudotella valkoisia terälehtiä maahan. Käki kukkuu joka päivä. Sunnuntaina istuimme pergolassa, kun käki kukkui ensin toisessa suunnassa. Hetken kuluttua sen lensi kukkuen - kyllä vain, luit oikein: lensi kukkuen länsipuolelle jatkaen kukkumista siellä. Ihmeitä näkee, kuulee ja kokee joka päivä. Onpa mukavaa!

Toukokuun ihanuutta

Magnolia stellata 'Susan'

 

Voi näitä ihania toukokuun päiviä! Joka päivä löytyy jotain kaunista katseltavaa. Aikaisemmin keväällä pohdin, onko magnoliani karvaiset silmut kukka- vai lehtisilmuja. Moni veikkasi kyseessä olevan lehtisilmut - kuten itsekin ajattelin. Yksi taitaa sittenkin olla kukkasilmu. Karvapeitteen sisältä pilkistää syklaaminpunaista. Muut ovat selvästi lehtisilmuja. Kannattaisi varmaan istua magnolian vierelle vahtimaan avautumista, ettei se millään ilveellä onnistu menemään minulta ohi.

Mahonia

Aikani on mennyt pääasiassa lapiohommissa. Etupäässä olen jatkanut metsäruusutyömaalla jälkien siistimistä. Viimeistelyä on riittänyt, eikä urakka ole vieläkään valmis. Yllättävän paljon kuluu aikaa kaikenlaiseen säätämiseen. Varsinkin kun jotain työvälinettä hakiessa eksyn ihan muuta tekemään. Sain tasattua kaivurin telaketjujen jäljet nurmikolla. Niitä ei paljon tullut. Perjantai-iltana kylvin vielä ruohonsiemeniä ja kiittelin yöllistä sadetta, joka toivon mukaan edistää siemenien itämistä. Aika kuivaahan on viime aikoina ollut.

Metsäruusutyömaa jää tässä kuvassa Ruusukolmiopenkin taakse.

Joka vuosi kaivan, kärrään, nostan ja kävelen pihalla kilometritolkulla. Näin mittavia ja usean päivän kestäviä kaivuprojekteja ei kuitenkaan hetkeen ole ollut. Tyyliini kuuluu urakoida tauotta, kunnes homman voi mielestäni jättää muhimaan tai se on kokonaan valmis. Kaksi-kolme tuntia yhteen putkeen aherrettuna ja ruokatauon jälkeen toinen mokoma aurinkoisessa säässä käy voimille. Ilmankos iltaisin silmät lupsahtelevat ja sänky kutsuu. Puhumattakaan, miten monta uutta lihasta olen itsestäni löytänyt särkyjen, kolotuksen ja aamuisen jäykkyyden vuoksi. 

Älkää kokeko kertomustani valitukseksi. Päinvastoin, ilolla ja innolla olen kerta toisensa jälkeen työmaalleni kulkenut. Nautin suuresti nähdessäni työn edistyvän. Kaivaessani ja haratessani suunnittelen uudistuneen alueen tulevaisuutta. 

Välillä mietin, miten kiva olisi omistaa suurempi puutarha, jotta olisi enemmän mahdollisuuksia uudistuksiin ja muutoksiin. Jälleen huomasin, ettei siihen lisää neliöitä tarvita. Vanhassakin puutarhassa on kohteita, jotka vähemmänkin tarkalla silmällä katsottuna kaipaavat kohennusta.

Vasenrinne

Metsäruusutyömaan edistymisen myötä olen rohjennut käyttää aikaa puutarhakierroksiin. Perjantai-illan kierros tuotti 150 kuvaa. Olisi tullut enemmänkin, mutta auringon laskeutuminen vähensi valoa merkittävästi.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjojen kukinta on tänä vuonna erityisen runsasta. Ainakin minusta. Olen istuttanut niitä useisiin paikkoihin. Samoin niitä kasvaa oudoissakin paikoissa, koska kasvien siirtojen ja muiden multahommien yhteydessä pikkusipulit matkustavat uusille alueille.

Tässä kuvassa kirjopikarililjat nousevat Ruusupenkissä ruusujen Sävel ja F.J.Grootendorst välissä. Samoin helmililjat ovat tuonne kulkeneet omia aikojaan. Taustalla näkyvät pääsiäiskukiksi hankitut tete-narsissit, joille on vaikea löytää sopivaa paikkaa. Ruusupuskat ovat keväällä pitkään paljaita, jolloin narskuja pääsee katselemaan. Ruusujen takana on raja-aluetta, jonne en mitään erityistä istuta, jotta pääsen hoitamaan naapurin aidan alustan muutaman kerran kesässä trimmerillä. 

Muscari armeniacum - Helmililja

Kirjopikarililjoista tykkään paljon. Samoin tykkään helmililjoista. Niiden lehdet nousevat usein jo syksyllä, jolloin jänikset käyvät niitä tasoittamassa. Aikoinaan murehdin, vievätkö jänikset minulta keväisen kukinnan. Eivät vie. Kukkanuppu on vielä syksyllä mullan sisällä. Joka kesä saan iloita helmililjojen kukinnasta jänisten tasoituksesta huolimatta.

Narcissus 'Actaea'  - Valkonarsissi

Olen sanonut, etteivät narsissit meidän pihalla viihdy. En ole tainnut perehtyä kunnolla niiden kasvutoiveisiin. Toinen syy on kyllä ihan omassa käyttäytymisessäni. Istutusinnossani unohdan riittävästi vaalia jo olemassa olevia kasveja. Etenkin sipulikasvien ja tässä tapauksessa narsissien kohdalla niin on käynyt useamman kerran.

Näitä 'Actaea'-narskuja istutin Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin syksyllä 2022. Seuraavana kesänä mylläsin samaista paikkaa istuttaakseni jouluruusu 'Anna's Redin' ja Austin-ruusut 'Caroly Knightin' sekä 'Lady of Shalottin'. Vähemmästäkin joku sipuli hermostuu ja ottaa hatkat.

Narcissus 'Mount Hood'

Narsissi 'Mount Hood' asustaa alapihan Päivänliljapenkissä. Se on viihtynyt paikallaan vuodesta 2019. Viidestä istutetusta sipulista yhä nousee kokonaista kaksi kukkaa. Katsoin netistä, miksi tätä narskua kutsuisin. Löytyi useampi nimi eli orkideanarsissi, keltanarsissi, trumpettinarsissi ja pääsiäislilja. Trumpettinarsissi näyttää saavan useamman äänen.

Yläpihan Vatukkalaatikossa kukkivat vuodesta toiseen keltaiset narsissit, joille minulla ei ole nimeä. Eipä löydy mitään merkintää siitäkään, milloin olen nämä tuonne laittanut. Luultavasti ovat jonkun vuoden pääsiäisen iloksi ostettuja. Keväällä en ilmeisesti ole keksinyt niille sopivaa istutuspaikkaa, jonka vuoksi ne löytyvät Vatukkalaatikosta. Siinä kasvaa tuoksuvatukoita, joista en liiemmin pidä, mutta jotka toimivat hyvin kesäisin näkösuojana. Tosin tuossa paikassa ei nykyisin edes näkösuojaa tarvita. Jos on joskus tuoksuvatukoita kaivanut, tietää niiden juurten olenvan jossain Kiinan tienoilla. Eli taas yksi mahdollinen kaivutyömaa sitten joskus.

Tete-narsissit

Pääsiäiseksi mm. sisäänkäynnin somistukseksi ostettuja tete-narsisseja olen kaivanut moneen paikkaan. Joissakin paikoissa ne nousevat kerran pari ja katoavat sitten. Yleensä huomattavasti alkuperäistä kokoaan lyhyempinä ja pienikukkaisempina. Tänä vuonna näiden narskujen ylösnousu on ollut kiitettävän runsasta. Ehkä olen vihdoin löytänyt niille sopivia paikkoja. Alapihan Ruusupenkin taustalla ne ovat nyt kukkineet pitkään. Samoin kuvan tetet, jotka löytyvät etupihan hernepuupuskan alueelta. Sinne taidan laittaa tämän vuotisetkin, kun siellä on hyvin tilaa.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Tämä Päivänliljapenkin koiranhammas osoittaa, että samaa kasvia kannattaa kokeilla useampaan paikkaan. Ainakin, jos on epävarma niiden menestymisestä. Ensimmäisen koiranhampaan olen istuttanut Kiemurapenkkiin. Siinä se on tykännyt kasvaa ihan hyvin. Paitsi tänä vuonna juuri tuohon penkkiin osui yöpakkaset rankimmin. Koiranhampaiden juuri nousseet nuput ilmeisesti paleltuivat.

Sen sijaan nämä Päivänliljapenkin päässä kasvavat ovat suojaisemmassa paikassa. Puska on kasvanut muhkeaksi. Seuraavaksi pitääkin karsia kevätkaihonkukkia, etteivät ihan kurista poloista.

Metsäruusupenkin viereinen istutusalue kuului juurakonpoistourakkaan. Ennen  kaivurin saapumista nostin kaikki muistamani perennat ylös ja istutin purkkeihin odottamaan uutta paikkaa. Joitain sipuleita ja juurakoita jäi varmasti nostamatta, koska en vaan niitä mullasta löytänyt. Kaukoviisaana olisin hoitanut nostohomman jo syksyllä. En ollut kaukoviisas, jos viisas ollenkaan.

Muutama hyasintti oli jo noussut, joten niiden siirto oli helppoa. Vasenrinteessä saavat jatkaa elämäänsä, jos vain siihen suostuvat. Nuppuja hyasinteissa ei nostohetkellä ollut. Alkoivat kuitenkin uudessa paikassa kukkia.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Kaikki kaivaminen ei ole liittynyt metsäruusutyömaahan. Tai ehkä sillä tavalla, että kun lapion käteensä ottaa, se ei helpolla hyppysistä putoa. Minulla on kaksi vuonna 2020 istutettua ruusuherukkaa. Toisen laitoin Oikearinteen yläosaan, toisen Naapuriaitakakkoseen. Rinteessä asuva ruusuherukka kukkii edelleenkin upeana. Naapuriaitakakkosen ruusuherukka teki viime vuonna muutaman kukan aivan alaosaansa. Tänä vuonna ei sitäkään. Idea siirrosta oli jo jossain takaraivossa. Tuumasta tekoihin. Ensin  kaivoin Oikearinteeseen, lähelle toista ruusuherukkaa kunnon kuopan. Sitten kaveri vanhassa paikassa ylös ja istutus valoisampaan Oikearinteeseen. Hyvää multaa, huolellinen kastelu ja koristekatetta ympärille.

Näin sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ruusuherukan ohessa Naapuriaitakakkosesta lähti kasapäin vuorenkilpiä. Ne eivät tykänneet yhtään lumettomasta talvesta. Kasvustot ovat huonon näköisiä, lähes kukkimattomia ja kotiloiden suosimia paikkoja. Vuorenkilpiä on minulla muuallakin, joten ylimääräiset saavat lähteä. Ottaja niille jo on. Mitäpä tilalle? No, kuunliljoja lähti metsäruusun vierestä useamman purkillisen verran. Kunhan ehdin, kaivan ne uuteen kotiinsa. Näin kaikille löytyy kodit, vaikka se aluksi tuntuu lähes mahdottomalta.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Monenlaista esiteltävää olisi, mutta en halua uuvuttaa teitä jorinoillani. Pari asiaa on ihan pakko tähän laittaa. 

Ensimmäinen on sinikämmen, jonka herääminen on joka kevät yhtä iloinen ja odotettu asia. Aluksi sen oletettua kasvupaikkaa tulee hellästi rapsuteltua hiljaa kasvia kutsuen. Sitten eräänä päivänä mullassa näkyy ryppyisiä kääryleitä, joista varsin nopeasti avautuu niitä kämmeniä, lehtiä siis. Eikä aikaakaan, kun myös siniset nuput ovat valmiina leväyttämään terälehtensä avoimiksi. 

Toinen asia on kyykäärme, joka yllättäen luikerteli pihassamme. Olin tulossa työmaalta aikeissa mennä varaston ovesta sisälle. Ensin huomasin voikukan, joka pitäisi käydä nyppäämässä pois. Pian piti tarkentaa katsetta: "Mikä kumman kepakko tuohon maahan on jäänyt? Vastahan täältä tuulen pudottamaa roskaa siivosin." Ei ollut kepakko. Oli kyykäärme. Pitkä ja laiha, ehkä tämän kevään poikanen. Edellisestä kyykäärmeestä pihallamme on varmaan 20 vuotta. Joitakin vuosia myöhemmin tarhakäärme luikerteli sammakon perässä vesialteeseen. Jota sitäkään ei ole enää ollut vuosikausiin.

Ukkokulta tuli katsomaan käärmettä, jolloin se luikerteli kasvien joukkoon. Sieltähän sitä oli ihan mahdoton löytää. Kipaisin olopihalla jotain hakemassa. Palatessani huomasin kyyn kulkevan taas käytävällä kohti autoja. Ukkokulta haki käsineet ja roskien noukkimispihdit. Nän sai pihdeillä varovaisen otteen kyystä lähtien kuljettamaan sitä tien toisella puolella olevaa metsää siinä onnistuen. Sinne se hävisi. Sieltä se on luultavasti meille tullutkin. Metsässähän niitä on ollut ja on edelleen.

Koska pihallamme ei ole käärmeitä ikiaikoihin ollut, en ole niitä mitenkään varonut. Tungen käteni milloin mihinkin puskaan. Saattaa olla, että kyyn vierailun vuoksi olen hetken aikaa varovaisempi. 

Perjantai-iltana taivaalla oli upeat värit. Laskeva aurinko kultasi vaahteran ja hiirrenkorvalla olevat lehtipuut.

Auringon laskeutumisen viime hetkillä pilvet vyöryivät yhä laajemmalle. Taivaalle nousi sateenkaari. Sen toista päätä en nähnyt. Enpä sitten lähtenyt sitä kuulua aarrettakaan etsimään.  

Tummat pilvet enteilivät luvattua vesisadetta. Yöllä heräsin huminaan ja ropinaan. Kiittelin kastelua puutarhani puolesta ja jatkoin uniani.

Tulppaanien tulevaisuus tässä pihassa?

Tulipa 'Persian Pearl'

 

Vajaa 10 vuotta sitten kevät oli minulle yhtä kuin tulppaanien loistavat värit. Sipuliluetteloiden ilmestyessä ahmin kuvia silmilläni ja ruksasin mieluisia ehdokkaita kynä savuten. Nettitilaus lähti ajoissa, jotta en missään nimessä jäisi haluamistani paitsi. Kaupoista ostoskoriin hyppäsi lisää sipulipussukoita, jos vaikka juuri ne hyllyssä näkemäni olivatkin jääneet netistä tilaamatta. 

Syyssipulien istuttaminen ei ole minusta lainkaan mukavaa hommaa. Tylsää yrittää saada sipulit maahan vahingoittamatta olemassa olevia perennoja. Urakan jaksaa vuodesta toiseen kevään loisto mielessä. Aivan viime vuosina tulppaani-into on alkanut hiipua useammastakin syystä.

Tulipa 'Sun Lover'

Syyssipulien hinnat ovat nousseet. Unelmien loiston saadakseen euroja kuluu mojova määrä, mikä ilman muuta rajoittaa suurimpia ostohimoja. Erikoisemmat tulppaanit eivät ole pitkäikäinen ilo. Ensimmäisenä keväänä nousee kaikki 10, seuraavana viisi tai kuusi. Kunnes enää yksi sinnikäs kukkii, jos sekään.

Tulipa 'Sun Lover'

Suurimmaksi esteeksi on muutaman viime vuoden aikana noussut peurojen jatkuvat vierailut. Ne tulevat nauttimaan puutarhapuffetistani silloin, kun tulppaanit ovat alkaneet nousta mullasta. Siitä sitten sorkkajalat nappaavat lehdistä kiinni, jolloin pahimmassa tapauksessa koko kasvi nousee sipuleineen. Usein tulppaanit on syöty siten, että myös lehtien keskellä nouseva nuppu on mennyttä.

Mitäpä sitä syöttämään peuroja kalliilla sipulikasveilla. Kun tonttia ei voi aidatakaan, parempi keskittyä johonkin sellaiseen, joka ei ole peuroille mieluisinta syötävää.

Tänä keväänä tulppaanit ovat selvästi kärsineet kylmyydestä. Erityisesti pakkasöistä, joita on ollut useita tulppaanien nousujen jälkeenkin. En osaa sanoa, kumpi on ollut tulppaaneille vahingollisempaa; kylmyys vai peurat? Vaiko molemmat yhteensä?

Suurin osa tulppaaneistani on näyttänyt noin ankeilta, mitä olen kollaasiin kuvina laittanut. Somessa on keskusteltu paljon Botrytis tulipae -nimisestä sieni-itiöstä (tulip fire), joka olisi tämän kevään tulppaanien vaikeuksien syy. Aiheesta kirjoitti myös meille monille tuttu Kotipuutarhalehden bloggari Mama's Garden.  

Tulipa 'Orange Emperor'

Joitakin tulppaaneja on puutarhassani ilmeisesti säästynyt tuholta. Myöhemmin kukkivat eivät ole joutuneet aikaisten tavalla kylmyyden kouriin. Peurojakin on nyt näkynyt vähemmän - kunpa ei näkyisikään. Ehkä niillä on tällä hetkellä enemmän syötävää metsissä ja pelloilla, ettei ole yhtä suurta tarvetta kokeilla minun puffettiani.

Tulipa 'Shogun'

Nuppuisia tulppaaneja on vielä siellä täällä puutarhassani. Tarkoitus on ehtiä loppuviikosta tai viikonloppuna niitä kuvaamaan. Hiukan minua ihmetyttää, miksi suuri osa kukkivista tulppaaneista on kirkkaanpunaisia? Ikivanhoista istutuksista parhaiten tuntuvat kestävän nimenomaan kirkkaankeltaiset ja -punaiset tulppaanit. Niitä värejä en ole kuitenkaan sinne tänne istuttanut niin runsaasti, mitä tämän kevään yleisilme näyttää.

Tulipa tarda dasystemon - Parvitulppaani. Pahoittelen ylivalottunutta kuvaa.

Kokonaan en ole aikeissa tulppaaneista luopua. Pienikokoisille tulpuille on aina joku paikka niitä uhkaavista vaaroista huolimatta. Lisäksi pieniä sipuleita vaan on niin helppo työntää multaan.

Narsisseja olen vuosien myötä istuttanut, mutta en tulppaanien tapaan samalla intohimolla. Ehkä nimenomaan perehtyneimättömyys narsissien sielunelämään on tehnyt niistä lyhytikäisiä. Nyt olisi sopivasti aikaa ennen syksyä katsella hyviä istutuspaikkoja narsisseille. Jospa testaisin narskuilla samaa kokeilua, mitä tein jouluruusujen kanssa. Istutus erilaisiin paikkoihin, kunnes löytyy niitä miellyttävä.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Jutut kulkevat tällä hetkellä totaalisesti jälkijunassa. Raportoitavaa olisi yllin kyllin, jos vain ehtisi kulkea kameran kanssa pihassa. Tai istahtaa tietokoneen ääreen kuvia lataamaan ja blogiin pulisemaan. Parempi kuitenkin, että tekemistä riittää. Jossain vaiheessa tahti hiljenee. Viimeistään talvella. Silloin on aikaa palata kesään ja kukkakuviin. 

Leppäkerttu Tuurenpihlajan "huipulla"

 

Edessä onkin taas viikonloppu. Jolloin toivon sään sallivan pihahommat. Mikäs sen mukavampi tapa hoitaa pihaa ja kuntoa sekä piristää mieltä.

Eli antoisaa viikonvaihdetta kaikille!