Mörököllin arvontapaketti löysi perille

Iso kiitos Tylsä Mörökölli! 

Ihana arvontavoittopakettini löytyi hetki sitten postilaatikosta. 

Pikkaisen ehdin jo kirjaa selailla ja sen kuvilla nautiskella. 

Tuosta ruusuisesta metallilaatasta pidän todella paljon,

samoin kuin herttaisesta keramiikkasydämestä. 

Toivon mukaan voin jonain päivänä myös esitellä kasveja, 

jotka ovat saaneet alkunsa lähettämistäsi siemenistä.

Ystävät hyvät, rakkauden jyvät,
lämpöiset kiitokset, kultaiset ajatukset,
teille annan nämä, keväiset toivotukset,
aurikoiset halaukset. 

PS.

Eilen ja tänään peipponen lauloi pihapuussa.

 

Pelaguussani on nuppu

Yhdessä pelargoniassani on nuppu. Ei vaan kaksi nuppua. Vielä en tiedä, mikä pelaguu on kyseessä, sillä kukkia syksyllä kellariin siirtäessäni unohdin niistä tyystin nimikyltit. Tai kuvittelin kevään tullen muistavani, mikä laji missäkin ruukussa kasvaa. Ei pitäisi kuvitella kaikenlaista.

Kellaritalvetuksesta selvisi lopulta viisi pelaguuta, joista yksi on vähän sen näköinen, että hän saattaa heittää vielä henkensä ennen ulos siirtämistä. Kukkiin on vaihdettu mullat ja vähitellen ne ovat alkaneet saada myös lannoitetta. Yleensä annan sisällä oleville kasveille nestemäistä lannoitetta, mutta nyt tökkäsin pelaguupurkkeihin lannoitetikut. Niidenkö ansiota tuoreet nuput ovatkin?

Miten te hoidatte pikkuisia taimianne? Lannoitatteko niitä ja miten? Olen aloittanut lannoittamisen taimille jonkin aikaa koulimisen jälkeen. Ajattelen, että saavat ensin juurtua rauhassa. Ymmärtääkseni ainakin tomaatti kaipaa voimaa, joten ehkä laitan niillekin lannoitetikut multaan. 

Kevätmessuilta ostamani keltaiset hyasintit ovat avanneet kukkansa. Yllättävän pitkään ne jaksavat kukkia. Tuoksu on kyllä niin voimakas, että vähitellen kukat ovat siirtyneet kauemmas ja kauemmas olohuoneen pöydästä. Pidän kovasti hyasintin tuoksusta, mutta nämä yksilöt saavat aikaan orastavan päänsäryn ja muutenkin pöhelön olon.

Pääsiäinen on nyt sitten juhlittu ja vähäksi aikaa siirrymme tavalliseen arkeen. Eilen ulkona oli lupaus kevään edistymisestä. Mittari kipusi +9 lämpöasteeseen, ei tuullut eikä satanut. Oli aivan pakko mennä pihamaalle rapsuttelemaan ja puuhaamaan. Yläpiha alkaa olla puunattu, eikä alapihalle vielä pääse tekemään mitään. Siellä on sen verran runsaasti lunta ja sen sulamisen jälkeenkin pitää hetken odottaa maan kuivumista.

Kuvaamiset jäivät eilen vähiin, mutta paria päivää aiemmin huomasin maksaruohonkin jo heräilevän. Tälle päivälle on luvattu jälleen räntää ja vettä. Vieköön sateet loputkin lumet mennessään.

Mukavia arkipäiviä itse kullekin!
 

Liebster award -haaste vastaanotettu ja kukistettu

Katja Kotipuutarhuri -blogista heitti minulle seuraavan haasteen:

Tällä kertaa haasteella tehdään tunnetuksi blogeja, joilla on alle tuhat lukijaa. Ensin vastataan haastajan keksimiin 11 kysymykseen, sitten keksitään 11 uutta kysymystä ja haastetaan (5-) 11 uutta bloggaajaa mukaan.

Aloitanpa sitten vastaamalla Katjan esittämiin kysymyksiin:

1.Oletko kirjoittanut kauan? 

Aloitin oman blogin 10.6.2011 eli kohta tulee neljä vuotta täyteen. Olen aina kirjoittanut paljon ja kun kummityttöni heitti minulle idean oman blogin aloittamisesta, innostuin. Puutarha aiheena oli ehdoton ykkösvalinta, enkä edes mitään muuta tullut ajatelleeksi. Minusta on aina ollut kiva kuvata kukkia ja kasveja. Puutarhapäiväkirjaa olen pitänyt jo monta vuotta ja samanaikaisesti etsinyt mahdollisuutta yhdistää kuvat ja päiväkirja. Blogin kirjoittaminen tarjosi tähän hyvän mahdollisuuden. Enpä vain tänne blogimaailmaan eksyessäni alkuun edes ymmärtänyt, miten mielenkiintoista ja antoisaa tämä on. Paljon enemmän kuin pelkkää päiväkirjatietojen ylläpitämistä.

2. Omistatko kasvihuoneen?

 Kyllä! Olen 1-vuotiaann pikkuisen muovihuoneen onnellinen omistaja. Mielelläni olisin ottanut sellaisen vihreänurkkaisen, parikymmenneliöisen lasihuoneen, mutta kun tuo budjetti ei millään sellaiseen olisi venynyt. Tyytyminen on 5.4 neliön kennolevyversioon, vaan siitä olen tosi iloinen. Eihän sitä tiedä, jos lottovoitto osuu kohdalle ja joskus istun englantilaistyyppisessä lasihuoneessa ryystämässä kahvia keskellä pelargonioiden kukkatulvaa.

Kasvari rakennusvaiheessa syksyllä 2013

 

3. Harrastatko puutarhamatkailua?

En harrasta. Enkä tällä hetkellä juuri mitään muutakaan matkailua. Jälleen kerran yhtenä suurimmista esteistä on budjetin keveys. Toisena, eikä suinkaan yhtään pienempänä on vanhempieni omaishoitajuus. Vaikea on löytää sellaista rakoa, jolloin heidät olisi mahdollisuus jättää pidemmäksi aikaa jonkun toisen hoteisiin. Ja löytyypä vielä kolmaskin este. Nimittäin Juuso-kissa, jolle pitäisi löytää hoitaja kotiin, sillä kattia ei ole koskaan rahdattu tämän kodin ulkopuolelle. Hoitajan pitää tuntea Juuson tavat ja sitoutua kuljettamaan kissaa ulos, kuin koiraa konsanaan. Tarjokkaita ei ole ollut jonoksi asti.

Isola Bella Italian Maggiore-järvellä

Olen kyllä saanut tilaisuuden reissata maailmalla ihan mukavasti, joten en koe tämän hetkistä matkustamattomuutta suurena ongelmana. Tämän kevään Helsingin kevätmessureissun jälkeen mieli on alkanut halajamaan Tukholman puutarhamessuille ja miksei myös joskus olisi kiva käväistä katsomassa Keukenhoffin tulppaaniloistoa. Ehkä mieluiten lähtisin Italiaan, Maggiore-järvellä sijaitsevaan Isola Bellan upeaan saareen, jossa sijaitsee Borromeo-suvun rakennuttaman palatsin yhteydessä oleva hurmaava puutarha.

4. Mikä on puutarhasi helmi?

Pioni, punahattu, sinivaleunikko, ruusupensaat, Kriikunapolku.... Eipä tällaiseen kysymykseen osaa vastata. Vähän kuin kysyisi 11-lapsisen perheen äidiltä, kuka lapsista on rakkain. Minulla on tosin vain kaksi lasta ja kumpikin on yhtä rakas. Puutarhassani kasvaa vähän enemmän kasvilapsia, enkä niistä rakkainta pysty nimeämään. Olkoon siis puutarhamme helmi piakkoin 14 vuotta täyttävä Juuso-kissa, joka on kyllä kyllä varsinainen helmi myös täällä kodin sisällä.

 

5. Kasvatatko itse vai ostatko valmiit taimet?

 Aiemmin ostin kesäkukkia myöten lähes kaiken kaupasta. Tillit, persiljat, salaatit ja muutamia muita hyötykasveja olen aina kylvänyt suoraan maahan. Samoin kehäkukkia, krassia ja tuoksuherneitä. Blogin aloittaminen muutti puutarhakäyttäytymistäni monella tavoin ja uskaltauduin kokeilemaan siemenestä kasvattamista. Rohkeus ja taito kasvaa kaiken aikaa, vaikka epäilen suuresti, että minusta koskaan mestaria sillä saralla kehkeytyy. Kasvihuoneen hankkimisen myötä esikasvatettaviksi ovat tulleet tomaatit, kurkut, chilit ja mitä nyt kulloinkin keksin. Tänä keväänä kylvin kolmannen kerran pelargoniaa siemenestä, koska olen kahtena kesänä saanut omakasvatetut taimet kasvamaan ja kukkimaankin. Perennojakin on tullut testattua, niistä iloisin olen viime kesänä ensi kertaa kukkineesta punahatusta.

Ihan itse siemenestä kasvatettu pelargonia "Inspire pink"

 

6. Oletko käyttänyt ammattilaista puutarhan suunnittelussa?

 Taloa rakentaessamme, 28 vuotta sitten pyysin työkaveriani tekemään meille pihasuunnitelman. Hän oli ammatiltaan maisemasuunnittelija. Joskin erikoistunut julkisiin ja varsin suurimittaisiin ympäristöihin. Hänen suunnitelmansa ei toteutunut sellaisenaan. 80-luvulla piharakentaminen ei ollut vielä nykyisissä mittakaavoissa, eikä meidän suunnitelmassamme otettu esimerkiksi pihavalaistusta mitenkään huomioon ja kulkuväylätkin olivat aika ylimalkaisia. Sain kuitenkin ihan hyviä kasvi-ideoita ja joitakin mainioita vinkkejä, joista on ollut iloa ja hyötyä.

Yläpiha eli olopiha pitkäperjantain aamulla.

 

7. Puutarhasi ikä?

 Vuosissa ikä lähentelee 30 vuotta, mutta todellinen ikä on huomattavasti vähemmän. Taloon muuttaessamme minulla ei ollut juuri minkäänlaista kokemusta puutarhasta. Rivitalossa olin toki päässyt innostuksen alkuun, mutta sen jalostaminen käyttöön vei lukuisia vuosia. Pihaan laitettiin nurmikkoa, omenapuita ja marjapensaita. Pionit tulivat aika alkuvaiheessa, samoin aroniapensaat, syreenit, juhannusruusu, marjakuusi. Lapset olivat pieniä ja työelämä vei mennessään. Koulujen kesäloma-aikoina reissattiin ulkomailla. Sitten sairastuin vakavasti ja siitä toipuminen vaati osansa. Oli tekemistä, että jaksoi huolehtia arjen pyörittämisestä. Omenapuut jäivät leikkaamatta ja puutarha muutenkin pitkälti oman onnensa nojaan. Jotain jaksoin pihamaalla sairastamisen aikanakin puuhailla, sillä sieltä saattoi ammentaa mielenrauhaa ja voimaa. Iloa ja onnistumisen tunteita. 

Toipumisen myötä aloin katsella puutarhaa uusin silmin ja hyväksyin myös sen, että tehdä voi juuri niin vähän, kuin kulloinkin jaksaa. Ei tarvitse olla täydellinen voidakseen olla onnellinen ja tasapainoinen. Vajavaisuus ja puutteet tuovat omaleimaisuutta ja persoonallisuutta. 

Oman blogin myötä innostus puutarhaan laittoi ihan uuden vaihteen päälle. Jatkuvasti löydän uusia kasveja, joita haluan kokeilla. Uusia taitoja, tietoa, ratkaisumahdollisuuksia, ihania kuvia, upeita ihmisiä ja heidän puutarhojaan. Kuin kokonaan uusi elämä on auennut. 

Kysymys taisi kuulua, mikä on puutarhani ikä? Ei sillä ole ikää laisinkaan Se elää, kasvaa, muuttuu kaiken aikaa. Ihan niin kuin minäkin.

8. Puutarhoja, joita ihailet?

 Reheviä, vihreitä, vehreitä, monilajisia ja -kerroksisia puutarhoja nimeämättä sen kummemmin mitään erityistä kohdetta. Niinkuin kodeissakin, myös puutarhassa saa näkyä omistajan persoonallisuus. Viime kesäinen käynti Paula Ritanen-Närhen puutarhassa oli oiva kokemus siitä, miten puutarha voikaan olla rakentajansa näköinen ja sellaisena aivan hurmaava. Minun puutarhani ei koskaan tule Paulan eikä kenenkään muunkaan puutarhan kaltaiseksi, mutta niin ei ole tarkoituskaan. Puutarhani on ja tulee olemaan minun näköiseni. 

 

Paula Ritanen-Närhen puutarhasta

Ehkä vähiten itselleni haluaisin näitä uusien designkivitalojen 300 neliön puutarhoja, joissa etupihan asfaltin lisäksi kasvaa millimetrin tarkkuudella leikattu nurmikkopläntti ja sitä reunustaa muutama havu somistettuna karkealla katteella ja mukulakivillä. Sellainen lienee tämän päivän käsitys helposta puutarhasta, josta tietenkin voidaan olla montaa mieltä. Helppous saattaa olla kadoksissa muutaman vuoden päästä, jolloin siinä katteessa kasvaa kokoelma monenlaisia rikkaruohoja ja niiden mukulakivienkin välissä on jo enemmän multaa kuin siinä millimetrinurmikolla.

9. Onko puutarha harrastuksesi vai työsi?

Puutarha on silkkaa harrastusta ja mieluista sellaista. Tai ehkä enemmänkin osa jokapäiväistä elämää niinä aikoina ja hetkinä, jolloin vuodenajat ja sää sallivat pihassa jotain tehtävän. Toki kovasti suunnittelen ja ideoin kaikenlaisia juttuja pihalle ja puutarhaan. Yleensä kuitenkin menen pihalle katselemaan ja tutkimaan, kenties vain käyskentelemään aikani kuluksi. Yhtäkkiä huomaan tunnin vierähtäneen ja multaisissa käsissäni on lapiota ja haraa ja ämpäriä sekä ympärilläni multakasaa ja kenties myös kitkettyjä rikkaruohoja. Sellaista se on minun puutarhaelämäni. Vaikka päättäisin mennä patiolle lehden kanssa nautiskelemaan lämpimästä auringonpaisteesta, lopulta löydän itseni jonkun puskan juurelta tönkimästä.

10. Mitä muuta harrastat?

 Tällä hetkellä lukemista ja kutomista.

Kirjat ovat aina olleet minulle tärkeitä. Aloitin kirjojen ahmimisen heti, kun opin lukemaan. Onneksi opettajaksi sattui ihminen, joka ohjasi minut kirjastoon ja sieltä sitä luettavaa tulee etupäässä tänäkin päivänä hankittua. Toki runsaasti kirjoja ostan myös kaupoista ja divareistakin. Päivisin en juurikaan ehdi lukea, mutta illalla ennen nukahtamista täytyy lukuannos saada. Enimmäkseen luen kotimaista proosaa ja kaikenlaisia dekkareita. Maailmankirjallisuuden klassikot olen lukenut, jotkut useampaankin kertaan. Runokausiakin aina välillä suosin ja tietokirjoista tällä hetkellä puutarhakirjat kuuluvat repertuaariin. Appiukko toimi nuorena kirjallisuuskriitikkona ja niinpä meillä on runsaasti 40-50 -lukujen ensipainoksia ja ne ovat varsinaisia kirjahyllymme aarteita.

 

Korttiaskarteluja omista ristipistotöistä

Välillä askartelen onnittelukortteja ja saatan myös ommella uudet verhot tai tyynynpäälliset, vaihtaa keittiön tuoleihin uudet istuinpäälliset tai maalata jonkin vanhan huonekalun toisen väriseksi. 

Kymmenen vuotta tein valtavalla innolla ristipistoja, kunnes runsas vuosi sitten innostuin jälleen kutomisesta. Nyt sitten syntyy sukkapari poikineen telkkua katsellessa.

11. Jakaako puolisosi puutarhaharrastuksesi?

Ukkokulta ei ole kovin innostunut puutarhasta. Viime keväänä hän kylvi chilejä kasvihuonetta varten. Kasvimaalle hän laittaa valkosipulia ja punajuuria. Hän ei kuitenkaan jaksa kovin paljon perehtyä niiden kasvattamiseen ja välillä tuppaa ne unohtamaan. Ehkä hän luottaa siihen, että minä hoidan hänenkin osuutensa. Hän sanoo kaikkia kukkiani kirjovehkoiksi. Ankaran ruikutuksen ja jonkinlaisen painostuksen jälkeen hän saattaa tehdä minulle pieniä puurakennelmia ja korjata hajoavia puutarharakenteita. Toimitusajat ovat kuitenkin pitkääkin pidempiä ja ilman muistutuksia unohtuvat kokonaan. Pation lasikate ja monet muut unelmani taitavat pysyäkin unelmina niin pitkään, kunnes saan sen lottovoitan ja pystyn palkkaamaan ulkopuolisia työntekijöitä. Onneksi Ukkokulta on muuten mukava mies, joten en juurikaan itseäni stressaa itseäni hänen innostuksen puutteellaan.  

Tästä tuli nyt ihan mahdottoman pitkä postaus. Onnea vain teille, jotka jaksoitte tänne loppuun saakka. Laitan haasteen eteenpäin seuraaville blogeille:

Auringon ihanat -blogin Inkalle

Kaaos kukkaruukussa -blogin Pelaguulle

Kivipellon Sailalle

Puutarhaeloa -blogin Riitta Jylhälle

ja

Rosanpunaista kultaa -blogin Marliskalle

Kysymyksinä olkoon samat, jotka sain Katjalta eli:

1.Oletko kirjoittanut kauan? 

2. Omistatko kasvihuoneen?

3. Harrastatko puutarhamatkailua?

4. Mikä on puutarhasi helmi?

5. Kasvatatko itse vai ostatko valmiit taimet?

6. Oletko käyttänyt ammattilaista puutarhan suunnittelussa?

7. Puutarhasi ikä?

8. Puutarhoja, joita ihailet?

9. Onko puutarha harrastuksesi vai työsi?

10. Mitä muuta harrastat? 

11. Jakaako puolisosi puutarhaharrastuksesi?

Pitkäperjantain aamulenkki

Sepelkyyhky - kuva netistä

Pitkäperjantai alkoi hienosti. Juusoa ulos viedessä ei moottoritieltä kuulunut liikenteen jylinää, kuten normaalisti arkiaamuina, ei ihmisten ääniä missään. Vain rikkumatonta hiljaisuutta, jonka yhtäkkiä leikkasi metsiköstä kuuluva Sepelkyyhkyn huuto. Ensimmäisen kerran tänä keväänä sen kuulin. Joka kerran Sepelkyyhkyn huudon kuullessani muistan ne ensimmäiset keväät tällä kylällä asuessamme, kun kuvittelin pöllön huhuilevan lähimetsässä. No, ei ollut pöllö, vaan sepelkyyhky.

Taivaalla vellovista tummista pilvistä huolimatta lähdimme Ukkokullan kanssa lenkille. Miten vähän onkaan tämän talven ja kevään aikana ehditty yhteisille kävelyreissuille. Aina on olevinaan jotain menoa ja jollei ole, taivaalta tulee vettä tai räntää siinä määrin paljon, ettei viitsi suotta lähteä itseään kastelemaan. Hyvin ehdimme tepastella vakioreittimme läpi ja jonkin aikaa vielä kotonakin olla, ennenkuin sade ryöpsähti maahan.

Palokärki - kuva netistä

Aika lähellä kotia kuului Palokärjen ääniä. Emme sitä nähneet, enkä tuskin olisi pystynyt vakiolinssilläni sitä kuvaamaankaan. Pari kertaa olen nähnyt palokärjen oman pihan tuntumassa. Kunnollisen zoomin puutteessa lintujen kuvaaminen on jäänyt lapsipuolen asemaan. Zoomia toki kameraani haikailen, mutta ei minusta lintukuvaajaa tule sittenkään. Suotta sitä kaikkea yrittää oppia ja osata.

Kurki - kuva netistä

Hienot luontoelämykset eivät suinkaan palokärjen ääneen loppuneet, vaan lähemms isoa metsää päästyämme kuulimme Kurjen huudon ja näimme yksinäisen linnun lentävän pitkäperjantain taivaalle ääniä töräytellen.

Kodin jo siintäessä lähistöllä huomasin ojanpientareella nuppuisia leskenlehtiä. Tarkemmin katsoen niitä oli enemmänkin, mutta viileä sää pitää kukat nuppuisina ja hyvin maastoutuneina pientareen muihin väreihin.

Tulppaanin piippoja

Tunnin aamukävelyllä bongasin lisäksi yhden kaljapullon, yhden oluttökin ja viisi pölykapselia. Osa pölykapseleista roikkuin tienvieren puunoksilla, jonne ohikulkijat olivat niitä nostelleet mahdollisten etsijöiden löydettäviksi.

Omassa pihassa taasen löytyi uusia piippoja ihasteltavaksi. Hienosti ne pinnistävät itsensä ylös läpi lumen ja jään.

Narsissin piippoja

Lisäksi totesin aamulenkillä ympärilleni tähyillessäni, että kylän kaikki lumet näyttävät asettuneen meidän pihaan. Muualla oli likimain paljasta. No, myös rajanaapurin alapiha on vielä aikalailla lumipeitteen alla, joten ehkä se hiukan lohduttaa tätä ankaraa kevään odottamisen tuskaa. Onneksi tuota maassa lepäävää lunta ei enää ole kovin paksulti ja uskon muutaman aurinkoisen päivän haihduttavan sen nopeasti. Kunhan nyt tulisi niitä aurinkoisia päiviä.

Juusokaan ei pidä laisinkaan lumesta. Sen verran yläpihan kävelyalueet ovat lumesta sulaneet, että kissa löytää tassuilleen paljasta hiekkaa asteltavakseen. Satuin ikkunasta ulos katsoessani näkemään, kuinka Juuso oli löytänyt kukkapenkistä lumesta vapaan alueen ja siellä se kaivoi täydellä vauhdilla kunnon vessakuoppaa itselleni. Mielessäni jo saatoin kuvitella, kuinka pienet sipulit lensivät ilmojen halki uusiin paikkoihin Juuson tassujen antaessa niille mukavasti vauhtia.

Tässä kuvassa Juuso kulkee perässäni toivoen pääsevänsä nopeasti takaisin sisälle lämmittelemään polkuanturoitaan ikkunalaudalle. Häntä pörheänä mamman luo ja äkkiä taas kohti kotiovea. Poika sai tahtonsa läpi.

Hyvää pääsiäistä!

Huhtikuu

 
On väsynyt ja harmaa maa.
Ja märkää lunta putoaa.
Ja yli meren aution
soi tuulen laulu lohduton.
On huhtikuu. On vaikein aika maan.
Nyt kevät itkee luomistuskissaan.

Oi, tiedättehän, se voittain taistelun
taas nostaa valtikkansa lumotun.
Ja kyyneleissään hymyy huhtikuu,
- käy päivä esiin, multa kirkastuu,
ja yli mullan kuultaa vihreys,
soi ihmeellisen tuulen hengitys.
Oi, tiedättehän, ei kevät hyljätä
voi ketään, joll’ on kevään ikävä.

Ja kuitenkin: se säikkyvä,
se uusi, hento elämä,
se, joka puissa mullassa
nyt sykkii kohti valoa,
ja jolle viima ulapan
on niin kuin viesti kuoleman,
se vieno, joka palelee
ja värisee ja vapisee,
- oi, jaksaako se yhä odottaa,
siks’ kunnes auringossa herää maa?

Oi, tietääkö se kaikkein viluisin
sen vapahtavan, minkä minäkin?
Oi, tietääkö se arka, vaalea:
ei kevään rakkaus voi sammua.
Ei yhtään ikävöivää päällä maan
voi kevät jättää, oi, ei milloinkaan!
Ei ketään, joka kaipaa kylliksi,
sen tiedän – enkö sitä tietäisi!

Saima Harmaja

Oikein rauhallista ja leppoisaa pääsiäistä kaikille!

Toivotaan, että sateisista lupauksista huolimatta myös aurinko pilkahtaa 
ja pääsemme sulattelemaan ylimääräisiä suklaamunakaloreita.
 

Pihatarkkailua

Autotarvikeliikkeestä pääsiäiskoristeita

Tuntuu tosi merkilliseltä olla kotona keskellä päivää ilman, että kohta pitäisi taas singota johonkin suuntaan puolikuntoinen vanhus kyydissä. Ukkokulta kylläkin lähti hakemaan äitiään sairaalasta, jossa häneltä leikattiin paksusuolisyöpä. Tarkoitus oli mennä samalla kyydillä jäädäkseni kylän keskustassa pois ja käydä asioilla, jonka jälkeen olisin kävellyt kotiin.

En lähtenyt, koska taivaalta tuli juuri lähdön aikaan lautasen kokoisia räntäriekaleita ja välillä silkkaa vettä. Sade loppui aika pian, mutta harmaata on edelleen. Sateen loputtua menin pihalle tutkimaan näkymiä. Etupihan marjakuusen alla on tulpunkärki poikineen.

Samoin krookuksia näkyy nousevan. Tälllä hetkellä tuo marjakuusen alusta onkin ainoa lumesta paljas paikka tienpuoleisella pihalla, sillä maanantain lumi-/räntäsade on jämähtänyt maahan, eikä näytä sulavan edes vesisateessa.

Myös Naapurimuuripenkiksi nimeämälläni alueella nousee kärkiä maasta. Istutustietojeni mukaan tähän olen istuttanut Omapiha-lehden tilaajalahjana hankittuja villitulppaaneja. Yksi sipuli näkyy pullahtaneen mullasta ylös. Joko pakkanen on möyrinyt multaa tai sitten linnut ovat käynneet tönkimässä. Etualalla vihertää sormustinkukan lehtiä. Niitä onkin nyt vähän siellä sun täällä, mitä sinänsä en laita pahakseni. Joskushan kuvittelin voivani hallita sormustinkukkaa ja saada se pysymään omassa penkissään. Sormustinkukka näytti minulle, että hänpä kasvaa ja kukkii ihan missä itse lystää. Niin niitä sitten putkahtelee marjapensaiden keskellä ja syreenin juurella ja tulevana kesänä näköjään myös pyykkitelineen vierellä.

Metsänreunan tuomessa on jo isot silmut...

...ja kyläkurjenpolvessakin on selvästi alkavaa virkistymistä.

Halkopino lojuu odottamassa pinoajaansa. Voisin aivan hyvin käydä halot keräämässä, mutta kun Ukkokulta ei ole ehtinyt niille sopivaa paikkaa vielä laittaa. Puupinoa varten oli alapihan kulmauksessa väliaikainen pressukatos, mutta se sortui raskaan tykkylumen alle. Tarkoitus on tehdä samalle paikalle vakaampi katos. Kunhan keritään.

Lisääkin pilkottavaa odottaa vierellä. Siinä on muutaman lepän ja yhden kuusen kaatotuotos. Osa lepistä lahoaa metsikössä pystyyn siten, että ensin harvenee latvus ja lopulta maassa seisoo oksaton hujoppi, joka sekin vähitellen lyhenee ja lopulta on jäljellä pehmoinen tynkä. Oman tonttimme rajalla harvennamme leppiä, jotta ne eivät kasvaisi liian tiiviisti ja siten lahoaisi pystyyn.

Isäni Lapselle tekemä Bertta-hevonen pääsee lähiaikoina puuhevosten ikuisille laitumille. Yli 20 vuotta se on seisonut leikkimökin kupeessa säässä kuin säässä. Hännän ja harjan olen sille muutamaan kertaan uusinut, mutta nyt on Bertta-ressukan kroppa lahonnut niin pahasti, ettei sitä pelasta enää mikään. Kannoin Bertan lehtikompostin suojaan nauttimaan viimeisistä päivistään.

Ulkona tete-narsissit ovat pysyneet viikon verran nuppuisina, mutta keittiön ikkunalla kukat ovat avautuneet sopivasti näin pääsiäisen alla. 

Toivotan Keskeneräisen Tää on vielä kesken -blogista lämpimästi tervetulleeksi blogini lukijaksi.

Ruusupensaan asukki

Viikko sitten löysin ruusupensaistani linnunpesän. Vai onko tuo kenties aihio, joka ei valmiiksi tullutkaan! Onko se viime kesän jäännöksiä, vai tämän kevään aloituksia?

Mikä lintu tekee pesän metrin korkeuteen maan pinnasta? Oikeastaan olisi hyvä, ettei tähän kotiin kukaan muuttaisikaan, sillä heti lämpimien säiden saavuttua Juusolla on tapana loikoa ruusupensaiden alla. Siellä kasvaa tiheänä mattona Pikkutalviota, joka ilmeisesti tuntuu Juusosta oivalliselta patjalta päiväunien viettämiseen.

Toissapäivänä Ukkokulta oli kuullut ja nähnyt kurkiauran lentävän talomme yli. Kurkien äänet saavat aina sydämen muljahtamaan mukavasti. Mutta niin tekee kyllä mustarastaan ihana lurituskin. Surkeasta säästä huolimatta sujui auton putsaaminen aamuvarhaisella sutjakasti mustarastaan säestäessä läheisen kuusen latvassa. Moikkasin sitä nostamalla lumiharjan pystyyn ennen autoon sujahtamista ja tuumasin, että illalla taas tavataan. Niinhän!
 

MINUA ONNSTI ARPAJAISISSA!!!

Surkea räntäpäivä saikin aivan IIIIIHANAN illan. Voitin nimittäin Tylsän Mörököllin arpajaisissa "Kevätihmisen puutarhakirjan" ja sen lisäksi hienon laatan, jonka Mörökölli on ihan itse tehnyt. Katselin tuota kirjaa kirjakaupassa ja kevätmessuilla, mutta näin loppukuusta budjetti alkaa olla aika ohuenlainen, joten jätin ostamatta. Olen vähän väsynyt viime aikojen hässäkästä ja monista vähemmän mukavista uutisista. Pakko myöntää, että tämä arpajaisvoiton osuminen kohdalleni liikutti ja herkisti minua kyyneliin saakka. Tällä kertaa onneksi ilon kyyneliin.

Koko päivä on kulunut kuskatessa isää labraan pään ultrakuvauksiin ja sitten kauppaan takkiostoksille. Äidinkin kanssa kipaistiin markettiin hakemaan päivän kahvitarjous. Saatuani heidät kotiin, käytiin vielä lääkkeet ja isän silmätipat läpi ja kirjasin viestiä huomenna vanhempien luokse tulevaa kotihoidon väkeä varten. Isällä on niin valtavasti kaikenlaista terveyteen liittyvää ohjelmaa seuraavan kahden kuukauden ajan, että hänellä alkaa jo olla vaikeuksia mieltää, minne kulloinkin ollaan menossa.

Täällä etelärannikolla on satanut koko päivän, ihan aamusta alkaen erittäin märkää räntäistä lunta. Kesärenkailla ajaminen kyllä sujui, mutta aikamoista sohjoa kaikki tiet olivat täynnä. Tuossa äsken piipahdin pihamaalla Juuson kanssa ja kuuntelin mustarastaan laulua. Taitaa olla ressukalla aika kosteat oltavat. Lintulautakin on peittynyt lumen painosta maata kohti kaartuvien marjakuusen oksien alle.

Ei anneta tuon rännän ja lumen ja takatalvelta näyttävän sään masentaa meitä. Radiossa ihmiset kertoivat lukuisia positiivisia näkökulmia kurjalle säälle. Elämässä voi itse kukin päättää, onko se juomalasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä. Itse olen päättänyt, että minun lasini on aina puoliksi täynnä.

Elämä kantaa, kuten kuvan herrasmies neitoaan. Mukavaa pääsiäisviikkoa!