Koulimista ja niistämistä

Aronia heräämässä?

 

Sääherra on keikuttanut ilmoja sinne tänne. Enimmäkseen meidän nurkilla on oltu plussan molemmin puolin. Välillä vettä, välillä räntää ja viimeisen vuorokauden aikana myös lunta. Viikolla tuuli niin kovaa, että pelkäsin puiden lähtevän lentoon. Lämpötilat täällä etelässä ovat olleet monta astetta normiajankohdan yläpuolella.  

Heti auringon ilmestyessä näkyviin, alkavat tintit laulaa ja räystäät tippua. Melkein tekisi itsekin mieli laulaa. Niin hyvältä auringonpaiste tuntuu.

Kelloköynnös

Lauantaina ryhdyin vihdoin koulimaan ikkunalaudalla kasvussa olevia taimia. Osan kelloköynnöksistä koulin jo viikko sitten. Nyt koulin kaksi muiden jälkeen itänyttä kelloköynnöstä ja laitoin kaikkien ruukkuihin tukikepit valmiiksi. Parissa kelloköynnöksessä on jo ensimmäiset kärhet tulossa. 

Paprikoita ja chilejä on ilmeisesti taas tulossa yli oman tarpeen. Aina on huomioitava mahdolliset menetykset, joten mieluummin liikaa kuin liian vähän.

Zazua ja California Wonderia koulin 7 kpl, Lompardoa 5 ja pojalta saatuja chilejä 8. Lupasin pojalle viime vuotiseen tapaan paprikoita, tomaattia ja kurkkua. Hän kasvattaa niitä lasitetulla parvekkeella. 

Koulitut taimet jatkavat kasvuaan kellarissa tehokkaan kasvihuonelampun valossa ja lämmössä.Tällä hetkellä siellä on tilaa yllin kyllin. Huhtikuussa alkaa jo yleensä olla ruuhkaa, kun mukaan ovat liittyneet niin tomaatit kuin monet muutkin esikasvatettavat. Huoneessa ei ole minkäänlaista lämmitystä. Mittari näytti +12 ℃ ennen kasvihuonelampun sytyttämistä. Se nostaa lämpötilaa, vaikka ajastimella ohjattuna valaiseekin vain osan vuorokaudesta. Ulkolämpötilojen noustessa myös kellarissa lämpiää. Kokemus on osoittanut, että taimet pärjäävät hyvin vähän viileämmässä ja hitaasti kasvamalla niistä tulee tanakoita. 

Hortensia

Syyssäiden kylmentyessä siirsin joitakin kasveja talvetettavaksi ensin lämmittämättömään autotalliin ja pakkassäiden myötä kellariin. Autotallissa muistin kasveja tarkkailla, mutta kellariin vietyäni unohdin ne tyystin. Ihan säikähdin yhtenä iltana tajutessani, etten ole käynyt kellarin perähuoneessa kertaakaan. Seuraavana päivänä annoin vähän vettä talvetettavilla.

En ole kovin montaa kertaa edes koittanut talvettaa ruukkuhortensioita. Pari sellaista olen kaivanut syksyn tullen maahan. Nousevat monena keväänä, mutta eivät ole koskaan kukkineet. Viime vuonna sain pikkuveljeltä komean ruukkuhortensian, joka on nyt muiden ruukkujen joukossa kellarissa. Yllätyksekseni löysin siinä reipasta eloa, jopa varsista puskevia lehtiä. Muutamasta rungosta leikkasin pienen palan nähdäkseni, ovatko ne ihan kuolleita. Eivät olleet, kyllä niissä henki pihisee. En ole leikannut varsia, koska saamieni tietojen mukaan kukkanuput syntyvät vanhoihin varsiin.

Verililjapuut

Sisääntulon isoissa ruukuissa kasvoi kesällä verililjapuut. Koska painavia ruukkuja ei millään ilveellä siirretä sisätiloihin kasvien talvettamiseksi, kaivoin verililjapuut ylös ja laitoin ne omiin ruukkuihinsa. Autotallijaksolla kastelin niitä harvakseen, mutta kellarissa ne ovat olleet vedettöminä jo yli kaksi kuukautta. Elossa ovat nämäkin.

Crocosmia - Ruostekukka

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu ruostekukkapöheikkö on myös kellarissa. Kannoin ne sisälle siinä ruukussa, missä ne kesän viettivät. Ajatus on, että kevään myötä kaivan mukulat ylös jakaakseni ne, sillä ruukku on pullollaan mukuloita. Ihme veijareita nämäkin, sillä kuivien korsien välistä sojottaa lukuisa joukko kalpeita versoja. Siellä ne ovat pilkkopimeässä ilman vesipisaaraakaan päättäneet ryhtyä uuteen kasvuun. Kasvivalon syttymisen myötä kasvu varmaan saa vauhtia, joten jakaminen lienee syytä tehdä lähiaikoina.

Lumitilanne vaihtelee sellaisella vauhdilla, ettei jänisten luomat moottoritiet pysy näkyvissä. Havut saavat olla omenapuun alla vielä pitkään suojaamassa nousevia piippoja talttahampaiden puraisuilta.

Kierrän säännöllisesti pihalla sekä ilman kameraa että kameran kanssa. Kuvauskohteet tuntuvat olevan vähissä, kun ei vaan jaksa kerta toisensa jälkeen ikuistaa samoja lumisia tai vetisiä maisemia. Pienet pakkaset sentään kuvioivat jäätyvästä vedestä somia muotoja. Jänisverkot eivät sinänsä ole kauneimpia pihakoristeita, mutta lumi ja jää tekee parhaansa koristelemisessa.

Ehdin jo lähipiirille mainostaa, kuinka minuun ei ole moneen vuoteen iskenyt minkäänlainen flunssa, ei koronakaan. Ei olisi pitänyt rehennellä moisilla lausunnoilla, sillä niin vain iski räkätauti minuunkin. Ei onneksi kovin pahana, eikä ilmeisesti erityisen pitkänäkään. Se vain ihmetytti, mistä kummasta ihmisen päässä riittää räkää? Vastauskin ihmettelylleni löytyi tästä uutisesta: Yle-uutiset 27.9.2010: "Räkä ei lopu niistämällä".

Paketti nenäliinoja ja rulla talouspaperia on nyt käytetty. Saiko Ukkokulta tartunnan, se jää nähtäväksi. Vielä ei merkkejä näy. Isot ja pienet vaivat sotkevat aina arkipäivän järjestyksen, mikä lisää ärsyyntymistä. Eikä se taas helpota toipumista laisinkaan. Ilokseni pääsen yleensä nopeasti takaisin normirytmiin. Pieniähän nämä meikäläisen flunssavaivat ovat verrattuna Turkin ja Syyrian maanjäristysuhrien tilanteeseen. Luonnonkatastrofien kannalta elämme aika turvallisissa olosuhteissa täällä kotomaassamme.

Keväisten tulppaanien myötä mukavia helmikuun päiviä kaikille!

 

PS.
Pieni Bloggeriin liittyvä asia, jonka huomasin. Olen lisännyt uusia seurattavia blogeja lukuluettelooni, jonka seurauksena saan ongelmitta ilmoitukset kyseisten blogien tuoreista postauksista. Sen sijaan blogini oikean sivubannerin "Seuraamani blogit" -osioon noiden uusien blogien nimet eivät pelkästään lukuluetteloon lisäämällä tule. Ne on käytävä erikseen lisäämässä "Ulkoasut" -osiossa (seuraamani blogit). 

Jossain vaiheessa homma hoitui pelkästään Ulkoasun kautta, mutta bloggerin muutosten myötä tuokin toimenpide on muuttunut. Jokaisella on omanlaisensa mallipohja, eikä kaikilla seurattujen blogien luettelo edes näy lukijoille. Tämäkin asia voi siis olla erilainen riippuen oman blogin mallista ja asetuksista.

Edellisestä johtuen sivubannerini "Seuraamani blogit" -luettelo ei kaiketi ole aivan ajan tasalla. Korjaan asian sopivassa välissä.

 

Kierros lähimetsässä

 
Runeberginpäivän aamulenkkimme suuntautui lähimetsään. Paikka on naapuruston ulkoilijoiden suosima kohde, joten sinne uskaltaa mennä runsaslumiseenkin aikaan. Tutut polut löytyvät tallattuina, eikä tarvitse hangessa kahlata.

Muutamissa paikoissa lunta oli enemmän, pääsääntöisesti kuitenkin vähemmän tai ei ollenkaan. Polku oli askelten alla jäinen, eikä runsas neulasten määrä poistanut liukkautta. Kiittelin itseäni viisaudesta laittaa nastakengät jalkaan. Helpotti kummasti pystyssä pysymistä, eikä joka pikkumäessä tarvinnut kiertää polun ulkopuolella.

Metsä on osin täysin luonnontilassa. Paikoin on vuosien takaisia hakkuuaukioita. Metsässä oli silmiinpistävän paljon kaatuneita puita ja alas pudonneita latvuksia.

Hakkuuaukiot pilkottivat puiden runkojen välistä jo kauas, kun aurinko huursi niihin kasvaneet nuoret lehtipuut hopeisiksi.

Talven runsaat vesisateet näkyivät myös metsässä. Monet kosteat paikat ovat jo kulkijoiden muistissa, mutta silti ei tee mieli pulauttaa saappaitaan hyiseen lammikkoon. Vuosien ajan paikallinen metsäomistaja rakensi ja huolsi pieniä siltoja kosteikkojen yli. Hänen pois muuttonsa jälkeen puurakenteista on enää lahonneet jämät jäljellä.

Pikkuinen lampi on nyt entistä suurempi. Täysin kuiva tämä paikka ei ole pitkinä hellekausinakaan.

Kohmeisen sammaleen vihreys on saanut ylleen hopeista hohdetta.

Puiden juuret seikkailevat polun yli ristiin rastiin.

Kalliokaan ei ole este puun juurille. Mennään yli ja jatketaan elämää pehmeämmässä ympäristössä.

Koivuun on kasvanut melkoinen pahka. Koivuissa pahkat ovat yleisiä, havupuissa sen sijaan harvinaisempia. Pahkaa ei luonnollisestikaan saa ottaa ilman maanomistajan lupaa.

Pahkoiksi kutsutaan puissa esiintyviä epämuodostumia tai sairauksia, joiden arvellaan syntyvän mutaatiosta tai puun pinnan vauriosta. Siinä jokin puun jälsisoluista (pinnassa olevat paksuuskasvua aiheuttavat solut) alkaa jakautua muita nopeammin tuottaen samanlaisia soluja. Tätä tapahtumaa havainnollistaa hyvin esimerkiksi pahkan halkileikkauksessa näkyvät puun syyt. Näin muodostuu ajan saatossa joskus hyvinkin iso pahkura puun rungon kylkeen, oksaan tai juureen.

Puiden pahkoista valmistetaan paljon käyttö- ja koruesineitä, kuten kuksia eli pahkakuppeja ja kulhoja. Suurista raidanjuuripahkoista voidaan valmistaa jopa huonekaluja. Lähde: Wikipedia

Pitkälle lahonneessa kannossa oli useampi kääpä. Kääpä on sieni ja niitä saa ottaa, kunhan ei vahingoita esimerkiksi puuta, jossa kääpä kasvaa. 

Käävät on vanhentunut nimi sieniheimosta Polyporaceae. Ne ovat kantasieniä, jotka kasvavat usein puun rungossa puun loisena tai lahottajana. Elävällä puulla kasvaessaan kääpä vahingoittaa puuta lahottamalla sitä, kuolleella puulla taas elävät yleensä eri lajit. Suomessa esiintyy yli kaksisataa eri kääpälajia. Lähde: Wikipedia

Metsän asukkailla on kehopositiivisuus paikallaan. Saa olla lihava tai laiha, kiero tai suora...

...ja sisimpänsäkin voi paljastaa surutta vaikka ohikulkijoille.

Tällaisista tanakasti maassa seisovien isojen puiden tyvestä tulee väkisinkin mieleen elefantit. "Varpaat" harallaan pysyy hyvin pystyssä. Ainakin siihen saakka, kunnes myrskytuuli osuu korkealla heiluvaan latvukseen kiskoen vanhemmankin puunorsun ylös juuriltaan.

Joku on aloittanut tuulen pudottamien ja metsurin kaatamien puiden oksien keräämisen. Työ on jäänyt kesken ja oksat ovat jo vauhdilla lahoamassa. Ne ovat kuin luukasat Pariisin katakombeissa.

Puiden takana avautuu pelto. Tässä metsän reunassa on useita isompia ja pienempiä kivikasoja, jotka saattavat olla peräisin aikanaan viljelykseen raivatulta pellolta. Miten hienon kiviaidan noista järkäleistä saisikaan.

Raskas lumi on ilmeisesti nämä nuoret koivut painanut kaarelle. Näitä on metsässä enemmänkin. Niitä katsellessa mieleen nousee Eero Saarisen suunnittelema, ruostumattomalla teräksellä päällystetty kaari Gateway Arch St.Louisissa, USAssa. Saarisen suunnitteleman 192 metrin korkuisen ja levyisen kaaren rinnalla kotoiset koivut ovat tietenkin maltillista katsottavaa. Pyöreä muoto pistää kuitenkin silmään muuten niin suorien runkojen keskellä.

Tammi se ei luovu lehdistään ihan helpolla. Muutama tammi oli täynnä kuparinruskeita lehtiä, mutta jäivät kuvaamatta, kun kuvittelin reitin loppusuoralla olevan helpommin lähestyttäviä tammia. Muisti teki tepposet ja siksi on nyt tyydyttävä tähän vähemmän runsaaseen lehtimäärään.

Metsäretken lumisemmat osuudet olivat alkupäässä. Loppumatkalla maa oli pitkälti paljas. Tai jos lunta ja jäätä olikin, niin lähinnä tiukkaan tallattuna juuri polulla. Runsas tunti vierähti mukavasti metsässä kulkiessa. Korppi ei tällä kertaa ilmoittanut olemassa olostaan. Ehkä taas seuraavalla metsäretkellä.

Laiskamadon kourissa

 
Kaktus aloitti talven toisen kukintakierroksen. Tosin huomattavasti ensimmäistä vaisumpana. Kaktuksen omistaja ei kuki ensimmäistä eikä toistakaan kertaa, sillä hänet on vallannut massiivinen laiskamato. Päivät senkun pitenevät, mutta ihminen ei vaan saa itseään käyntiin.

Virkistääksemme itseämme kävimme veljenvaimon kanssa päiväreissulla Tallinnassa. Edellisestä kerrasta vierähti jo yli kolme vuotta. Koronakurimuksen aikoina ei tullut lahden yli seilattua suuntaan jos toiseenkaan. Autoja oli laivassa runsaasti, ihmisiä huomattavasti vähemmän. Matkustajan kannalta se oli vain hyvä. Löytyi istuinpaikkoja valittavaksi asti, eikä missään paikassa tarvinnut jonoissa seisoskella.

Kahvila Maiasmokkin näyteikkuna sisältäpäin.

Tallinnassa ajoimme autolla muutamaan sataman lähellä olevaan paikkaan. Kävimme isossa marketissa tutkimassa tarjontaa, urheilu- ja vapaa-ajan vaatekaupassa, alusvaateostoksilla ja laukkukaupassa. Euroopan korkein inflaatiotaso näkyy joka paikassa. Halpoja hintoja löytääkseen ei kannata Viroon matkustaa. 

Kävimme vanhassa kaupungissa syömässä ja katselemassa. Hämärä laskeutuu Tallinnassa aikaisin siinä missä Suomessakin ja kylmä viima puhalsi kapeilla mukulakivikaduilla. Kulkijoita oli kaduilla todella vähän, joten sen puoleen olisi ollut mukava pidempäänkin kierrellä. Menimme Tallinnan vanhimpaan toimivaan kahvilaan, Maiasmokkiin (Pikk 16, Tallinna), nauttimaan lämmintä juotavaa. Seuraksi söimme herkullisen passion-suklaakakun palaset, jotka kotimaan kahvilahintoihin verrattuna olivat varsin kohtuulliset. Ja mitä muita herkkuja siellä lasihyllyillä olikaan tarjolla.

Marketissa oli suppea valikoima siemeniä. Tavallisten hyötykasvien siemenet eivät meilläkään kovin kalliita ole, mutta Tallinnassa ne ovat vielä edullisempia. Muutaman pussukan nappasin kiireessä ostoskoriin. Jälkikäteen totesin, että enemmänkin olisi kannattanut ostaa, mutta laiskamadon kyllästämä ihminen ei ole saanut laadittua kesän kylvö- ja istutussuunnitelmaa alkua pidemmälle. 

Päiväreissu on aivan liian lyhyt aika edes osaan siitä, mitä kaikkea kiinnostavaa Tallinnassa olisi nähtävissä ja koettavissa. Kerran jos toisenkin olen suunnitellut useamman päivän matkaa, jolloin ehtisi tutustua laajemmin kulttuuriin, museoihin, nähtävyyksiin ja vielä istua rauhassa kahviloissa ihan vain ilmaa nuuskimassa. Ehkä sitten kesällä...

Kotipihalla ei lumen valkeus silmiä häikäise. Nämä kuvat ovat parin päivän takaa. Sen jälkeen taivaalta on tullut hiven hentoa lunta, joka taatusti katoaa ensimmäisten plussa-asteiden myötä. Ihmisen kannalta pieni pakkanen on miellyttävämpää, kuin tasaisin välein tulevat vesisateet. Niitä ei nyt onneksi ole ihan heti luvassa.

Omenapuun alle jäi vahingossa joulukuun alun lumitaakan katkaisema mustilanhortensian oksa. Seuraavalla kerralla alapihalla käydessäni huomasin jänisten hoitaneen oksan kuorimisen. Näystä säikähtäneenä kävin katsomassa, ovatko järsineet myös varsinaista mustilanhortensiaa. En ole sitä verkottanut, kun jänikset eivät ole olleet siitä kiinnostuneita aiempina vuosina. Puska oli koskematon. Toivottavasti on sitä jatkossakin.

Toisen omenapuun alta löytyi kotilo. Tosin tyhjä ja alta jo rikkoontunut. Silti hätkähdin löytöä, koska netin puutarharyhmissä oli plussakelien aikaan juttuja hyväkuntoisista, joskin jähmeistä kotiloista, joita ihmiset olivat puutarhoissaan havainneet. Lumiseen aikaan monet puutarhaelämän negatiiviset asiat vaipuvat täysin unholaan. Hyvä niin. Ehtii sitä kotiloiden kanssa tapella riittävästi kesälläkin.

Koristemansikan kukka ei todellakaan ole aloittanut uutta kasvun ja kukinnan kautta vielä helmikuun alussa. Se oli säilyttänyt värinsä lehtien suojassa. Mustarastaat kävivät pöllyttämässä lehtiä ja siinä tiimellyksessä koristemansikka tuli esiin. Väriä on puutarhassa juuri nyt niin vähän, että yksikin kirkas piste osuu takuuvarmasti silmään.

Aurinko on näyttäytynyt parina päivänä kerrallaan pidemmänkin aikaa. Useimmiten taivas on kuitenkin pilvessä. Välillä sentään pilvien raosta vilahtaa vanhan taivaan sineä valaen uskoa, ettei aurinko ole meitä unohtanut.

Clematis Atragene-ryhmä 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Jänikset ovat syöneet useimmat kärhöt tyvestä poikki. Loistokärhöillä se ei haittaa, koska ne kasvattavat tyvestä uudet versot ja kukkivat niillä. Alppikärhöt sen sijaan kukkiva vanhoilla versoilla. Viime talvena jänikset napostelivat alppikärhöni poikki tyvestä, jolloin en sitten päässyt ihailemaan keväistä kukintaa. Siitä viisastuneena olen suojannut alppikärhöjen tyvet verkoilla. Myös Purple Dream tarvitsee tyvisuojan, koska se kukkii toisen vuoden versoilla. 

Sunnuntaina on Runebergin päivä. Runebergin tortut ilmestyivät kauppoihin heti joulun jälkeen. Seuraavaksi vuorossa on laskiainen ja laskiaispullat. Jollei tähdellisempiä keskustelunaiheita löydy, voi aina pohtia, kumpi tykkää hillosta ja kumpi mantelista.

Mukavaa viikonloppua ja Runebergin päivää kaikille!

Doris, Doris, sä veit mun sydämmen

 
Edellisessä postauksessa sanoin kutovani seuraavaksi miesten sukkia. Yhden 43-kokoisen sukan ehdinkin jo tehdä, mutta sitten Fazer x Novita sukkalehti II:n houkutus yltyi vastustamattomaksi. Laitoin harmaan miestensukan koriin odottamaan kaveria itselleen ja siirryin Doriksen pariin.

Sukkalehden kuva Doris II:sta

 

Moni varmaan tunnistaa tryfffelitäytteisen, nonparelleilla koristellun Doris-keksin. Lehdessä on kaksi erilaista Doris-mallia. Valitsin Sonja Leskisen ja Elisa Haverisen suunnitteleman mallin, jossa luonnonvalkoisella pohjalla vuorottelevat ruskeat ja vaaleanpunaiset pilkut. Varren alussa on ruskea nirkkoreunus. Kolmen langan vuorottelu koko matkan vie sukasta normaalia joustavuutta, joten ohjeen 56 silmukkaa ei ole lainkaan liikaa.

Minusta tämä malli sopii hyvin esikuvalleen, Doris-keksille. Itselläni tosin nimestä muodostui korvamato. J.Karjalaisen Doris vuodelta 1985 on soinut päässä useamman päivän. Varmaan uudet sukat jalkaani vetäessäni sointi vain voimistuu.

"Doris, Doris
Sä veit mun sydämmen
Doris, Doris
Tuo se pois, takasin sydäntäni vielä tarvitsen

Mä Doriksen tanssiin hain, ihan leikilläni vain
Koska Doris oli hyvän näköinen
Minun piti viedä, mutta Doris veikin minut
Ja hetken aikaa olin onnellinen..."

14.1. kylvetyt siemenet ovat itäneet aika hyvin. Miten sitä onkaan joka vuosi niin kärsimätön kylvöjen kanssa? Ensimmäisen viikon jälkeen olin jo vakuuttunut, että kohta on laitettava uudet siemenet multaan, kun kylvetyistä ei kuulu eikä näy mitään. Sitten alkoikin tapahtua. Kelloköynnöksen siemenet laitoin multaan liottamatta. Muutama on vielä nousematta, mutta mullan kupruilusta päätellen lisää taimia on tulossa. Keijunmekossakin on kaksi pikkuista tainta esillä. Paprikat ja chilit ovat hyvällä mallilla nekin. Taimilaatikot ovat nyt takkahuoneessa pienellä pöydällä. Ne saavat ikkunasta luonnonvaloa ja keinovaloa laatikoiden päälle viritetystä kasvilampusta.

Puron jäämuodostelmia

Sää on vaihdellut nollan molemmin puolin. Enää ei pysy perässä, milloin taivaalta sataa vettä, milloin lunta. Paras vain katsoa aamulla ikkunasta, millaisen takin ja jalkineet on syytä ylleen laittaa. 

Lähin järvi 28.1.

Järvien vedenpinta on korkealla. Rannassa oli paikoin aivan sulaa. Ihmettelin nähdessäni kuvasta oikealla kahden alakouluikäisen lapsen luistelevan jäällä. Missään ei näkynyt ainuttakaan aikuista. Ehkä jään paksuus on mitattu ennen luistelulupaa, mutta aika huteralta tuo näyttää. 

 
Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan vinkistä kävin pilkkomassa rajamännystä pudonneita oksia pintaan nousseiden krookusten suojaksi. Tarkoitus on kantaa oksia vielä lisääkin ja useampaan paikkaan, kun tuosta lumipeitteestä ei paljon suojaa jäniksiä vastaan ole.

Impectalta tilatut siemenet saapuivat suoraan postilaatikkoon. Eihän noita pussukoita niin kovin montaa ole, mutta suunnitelmissa onkin kylvää ensisijassa vanhojen siemenpussukoiden sisältö. Naapuri kertoi, että isompaan markettiin on jo pystytetty siemenhyllyköt. Sinne palaa mieli, mutta ennen ostoksille lähtöä on mietittävä vielä kerran jos toisenkin kylvö- ja istutussuunntelmat. 

Paikallinen kauppias jakoi ostosten päälle kukkakimpun.

Kaksi yötä ja ollaan helmikuussa. Ei hullumpaa. Puutarhaihmisen joulu eli kevät lähestyy.