Sadetta luvassa - puutarhan onneksi

Ei lainkaan hullumpaa aloittaa aamu tervehtimällä sammakkoa. Siinä se taas könötti terassilla, eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen mihinkään suuntaan. Meistähän alkaa vähitellen tulla hyvät tutut, tästä köriläästä ja siitä lukuisasta joukosta vähän pienempiä sammakoita, joita pomppii sekä alapihan nurmikolla, että kasvimaalla. Eilen oli jo vähän hankalaa leikata nurmikkoa, kun keskenkasvuiset sammakot eivät ymmärtäneet loikkia leikkurin edestä pois. En minä hennonnut niiden yli ajaa, joten aina piti kurottaa antamaan veitikoille vähän vauhtia. Kunnes taas oli reitillä uusi loikkija miettimässä, hyppäisikö tuonne tai tänne tai ylipäätään minnekään.

Tämä yläpihan sammakko taitaa asustella meidän vesialtaassa. Se taitaakin olla ainoa kostea paikka lähitienoilla. Ojissa ei ole kyllä vedestä tietoakaan. Kuivuus suorastaan rapisee joka paikassa. Tänään kävelin kirjastoon ja katselin matkan varrella, kuinka syreenien lehdet roikkuivat apaattisena kaikki alaspäin. Joissakin pienemmissä koivuissa lehdet olivat valtaosin kellastuneet ja jopa vuohenputket makasivat janoisina maassa pitkin pituuttaan. Aluskasvillisuus on paikoin kuivunut kokonaan pois ja tilalla on ruskeaksi kuivuneita korsia.
 

Punahattu - Echinacea purpurea

Kuivuudesta kärsivä puutarha jaksaa sentään välillä ilahduttaakin. Ihan itse siemenestä kasvattamani punahattu on avautunut. Tai niitä on kaikkiaan kolme kappaletta. Näitä täytyy laittaa ensi keväänä lisää ja vähän erilaisia, jotta saan sellaisen komean pusikon. Nyt penkki näyttää vähän höhlältä, kun vieressä on kukkimisensa ohittaneita ja kuihtuvia myskimalvoja ja maurinmalvoja sekä alppipiikkiputkia, jotka nekin alkavat olla parhaat päivät ohittaneita. Annan kukkineiden kukkien kuivahtaa paikallaan, jotta voin kerätä niistä siemeniä.

Leimut ovatkin nyt parhaimmillaan ja myös niitä kannattaisi laittaa lisää. Tämä on erinomaista aikaa kartoittaa puutarhasta paikkoja, jotka kaipaavat lisää kukkijoita ja tuuheutusta. Esimerkiksi jalopähkämöiden lomaan pitänee kehittää jotain syyskukkijaa, sillä ajat sitten kukkineet pähkämöt makaavat penkissään miten sattuu ja suorastaan huutavat täydennystä vierelleen. Syysleimuja minulla on oikeastaan vain talon sisäänkäynnin puolella, jossa ne loistavat värikkäinä taustallaan valkoisena kukkiva syyshortensia.

Vihdoin myös perinteinen oranssi tiikerinlilja on hyväksynyt kukkapenkin kukkimispaikakseen. Pitkän aikaa se sinnikkäästi nousi terassin vieressä olevan ruusupuskan alta ja tilan puutteessa kaatui heti hiekkakäytävälle. Edelleen sieltä ruusupuskan alta ilmestyy ainakin yksi oranssi yksilö, mutta tämä oli jo toinen vuosi, jolloin myös kukkapenkki kelpaa heille. Silmäilin kotiin saapuneita syyssipuliesitteitä ja harmittelin vähäistä liljojen valikoimaa. Olen tykästynyt noihin tiikerinliljoihin ja etenkin Sweet Surrenderiin, mutta vielä en ole löytänyt niitä verkkokauppojen valikoimista. Näyttävät olevan kestäviä, eikä ainakaan toistaiseksi tiikerinliljat ole kelvanneet liljakukoille.

Ruusupuskasta hiekkakäytävälle pyrkivä tiikerinlilja joutuu kumartumaan saadakseen kukkansa auki ja yleensä sen kohtalona on joutua Juuson flexinarun riipimäksi.

Tämä kesä on suosinut pelargonioita. Vähän sadetta ja paljon aurinkoa ja lämpöä. Istutin porttiruukkuihin kellarissa talvehtinutta Mårbackaa (sellaisena se minulle myytiin) ja läheiseltä kasvihuoneelta ostamaani riippapelaguuta. Joukossa on myös valkoinen poutapilvi, mutta se taitaa läkähtyä noiden pelaguiden alle. Mårbackan kukinnot ovat mahtavia ja nuppuja tulee kaiken aikaa lisää. Taitavat myös tykätä nokkoslannoitteesta, jota lirautan silloin tällöin kasteluveteen.

Ohikulkijat taitavat ajatella, ettei tuo eukko tee muuta kuin nyppii päivä toisensa jälkeen pelaguitaan. Tapaan nimittäin iltaisin kastelun ohessa jäädä hetkeksi ihastelemaan porttiruukkujani ja samalla nypin pois ruskeita lehtiä ja kukkineita terttuja. Se on mukavampaa puuhaa kuin monet saattavat ymmärtääkään. Ajatus lepää.

Kuinkahan monta kuvaa olen kesän mittaan ottanut näistä mustista petunioista. Eivät ne kuvissa näytä lainkaan mustilta, mutta luonnossa kyllä ovat lähes mustia. En ole käyttänyt salamavaloa, en vain saa kukkien tummuutta esiin. Tosi kiitollinen kukkija tämä on ollut. Kukat säilyvät pitkään hyvän näköisinä ja nyppimistä on ollut moniin muihin petunioihin verrattuna aika paljon vähemmän. Ei silti, nyppiminen sujuu ihan huomaamatta. Yllättäen sitä saa todeta taas seisovansa jonkun kukkapuskan ääressä vääntämässä ja kääntämässä ja tarkastelemassa kulloisenkin kasvin olotilaa. Mahtaako meikäläisen oikean käden kynnenalusta puhdistua jouluun mennessä, kun sillä on niin hyvä napsaista kuihtuneet kukat pois.

7veljestä ja 7veljestä Raitaa

Helteestä ja tahmeistä käsistä huolimatta olen iltaisin laittanut puikot suihkimaan. Facebookin "Voihan villasukka" -ryhmässä ihmiset julkaisevat toinen toistaan hienompia sukkamalleja, joita käyn säännöllisesti kuolaamassa. Olen ottanut tehtäväkseni opetella aina uusia kikkoja ja ilokseni voinkin kertoa, että ei ne niin vaikeita sitten olekaan. Alkuun tuntuu, että onpa monimutkainen, ei tuollaista ymmärrä. Joskus joutuu pähkäilemään vähän enemmänkin, mutta useimmiten ongelma ratkeaa ja valmista tulee. Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy monenmoisia neuvoja ja ihan kädestä pitäen kerrottuja opasfilmejä. 

Ensimmäiset Olgani - langasta oli mahdotonta löytää samanlaista aloitusta molempiin sukkiin.

Vähän erilainen kerrosrivinousu. 7veljestä luonnonvalkoinen ja 7veljestä Polkkaa

Sään on luvattu nyt sitten viilenevän ja muuttuvan epävakaisemmaksi. Tänään on ollut todella hikinen päivä ja iltapäivästä alkaen taivas on ollut pilvessä. Pikkuruinen sadekuuro tuli viiden maissa, mutta sitä tuskin olisi kannattanut edes mainita. Kuuden ja seitsemän välillä on sääkarttojen mukaan luvattu alkavaksi suuremmat sateet. Aurinkoa ja lämpöä toki kesällä saa olla, mutta luonnon puolesta toivon jo sadetta tulevaksi. Vaikka yhden kokonaisen päivän sataisi, en panisi pahakseni. Kunhan ei sada viikkotolkulla ja kylmene kesäkuisiin lukemiin. 

Räyhä 13 vuotta, Juuson velipoika

Eläimellä aloitettiin ja eläimeen tänään lopetetaan. Kuvassa ei ole suinkaan Juuso, vaan hänen veljensä Räyhä. Velipoika on jonkin verran pienikokoisempi ja sirompi kuin Juuso. Siinä on myös vähemmän valkoista. Pentuna joku astui sen hännän päälle ja sen vuoksi Räyhän häntä on keskikohdalta vino. Monta vuotta Räyhä oli menevä tallikissa, eikä juurikaan viihtynyt sylissä. Nyt sillekin on tullut tarve saada isoja annoksia hellyyttä kerralla ja ollessani pari viikkoa sitten Räyhän kotitilalla kahvilla, se hyppäsi viereiseen tuoliin päivätorkuille kyhnättyään ensin aikansa jalkojani vasten. Ehkä Räyhä on osa-aikaeläkkeellä, sillä sen työpaikalla, hevostallilla on kaksi nuorta kollia huolehtimassa hiirestyksestä.

Klo 19 televisiosta alkaa ohjelma kissoista. Sitä on ehdottomasti mentävä katsomaan. Mukavaa alkanutta viikkoa ihan kaikille!
 

Vielä on kesää jäljellä

Rosa rugosa 'Ritausma'

Pienen tauon jälkeen tietokonekin on jälleen kunnossa. Rikkoutuneen ulkoisen kovalevyn tilalle Ukkokulta asensi koneeseeni ylimääräisen kovalevyn ainoastaan kuvien ja varmistusten käyttöön. Vielä en ole kopioinut rompuilta kuvia kovalevylle, sillä se on aikaa vievä ja uuvuttava homma. Onneksi kuvani ovat olleet kahdessa eri paikassa, sillä olisi kyllä äärimmäisen huonoa tuuria, jos kaikki romput hajoaisivat samanaikaisesti kovalevyjen kanssa.

Maanpeiteruusu Sommerwind

Helteet ovat jatkuneet, joskin torstaisen ukkosen jälkeen muutaman asteen viileämpinä. Enää ei paistatella kolmenkymmenen asteen lukemissa, ainoastaan +27 auringossa, mikä sekin riittää aivan erinomaisesti. Helteen vuoksi pihalla ja puutarhassa puuhaaminen on jäänyt varsin vähäiseksi, vaikka jonkinlaista aktivoitumista on selvästi nähtävissä.

Ukkonen lähestyy (to 7.8.14)

Päivittäin on tietenkin täytynyt kastella ruukkuistutuksia ja kasvihuoneessa. Enpä muista sellaista kesää aikoihin, jolloin olisin näin paljon kantanut vettä harva se päivä. Jossain vaiheessa mietin, tarvitseeko yksi puutarha niin monta kastelukannua, kuin mitä meille on siunaantunut. Kyllä tarvitsee, tällaisena hellekesänä. Ei ole tämä emäntä kahvakuulajumppaa iltaisin kaivannut, kun kannu kummassakin kädessä on tullut kierrettyä ympäri puutarhaa. Äärimmäisen vähän olen kastellut maahan istutettuja kasveja. Pyrin noudattamaan Arno Kasvin ohjetta, jonka mukaan kasvit työntävät juurensa syvälle ja selviävät voimakkaastakin kuivuudesta, kun niitä ei ala alunperinkään istutuskastelujen jälkeen vedellä suihkimaan. Ainoastaan ruusuille ja kärhöille olen välillä käynyt vettä kaatamassa.

Kärhö 'Multi Blue'

Meillä päin on satanut todella vähän. Ukkoset ovat kiertäneet tämän kylän varsin kaukaa. Jonkun kerran on kuulunut kaukaista kumua ilman ainuttakaan vesipisaraa. Muutaman viikon takainen sunnuntaiukkonen jyristi puolentoista tunnin ajan. Sen mukanaan tuoma kaatosade oli niin rankka, että vedet taisivat enimmäkseen valua suoraan ojiin kuivumaan ehtimättä kastelemaan istutuksia. Torstainen ukkonen pyöri jonkin aikaa kolkuttelemassa, mutta kovaksi sitä ei voi kutsua. Sadetta tuli aika maltillisesti hetken aikaa.

Liljakukko

Luonto on siis äärimmäisen kuiva. Täytyy vain toivoa, ettei yksikään koiranulkoiluttaja keksi heittää tupakantumppiaan lähimetsän polulle siellä kulkiessaan. Monien perennojen kukinta on ollut varsin vikkelää. Yhtenä päivänä nuput, seuraavana kukka ja kolmantena voikin sitten jo käydä keräämässä pudonneita terälehtiä. Lämpö ja kuivuus ovat nopeuttaneet kukintaa ja tuoneet myös alkavan syksyn sävyjä puutarhaan. Sekä runsain mitoin koivunsiemeniä, joita saa lakaista terassilta monta kertaa päivässä. 

Liljakukkoja on ollut tänä vuonna hurjan paljon. Tuota kuvassa olevaa yksilöä en enää edes viitsinyt nirhata hengiltä, kun tuntuu, ettei se vaikuta mihinkään. Oli pakko leikata kukkineiden liljojen varsia pois, koska monista oli lehdet kaluttu kokonaan tai sitten ne olivat täynnä toukkasotkua. Kuinkahan monta toukkaa onkaan tullut listittyä talouspaperin sisään ohi kulkiessa.

Päivänlilja - mutta mikä?

Heinäkuu ja tämä elokuun alkupuoli on ollut harvinaista lomailua. Helteen vuoksi on monet puutarha-urakoinnit täytynyt siirtää tuonnemmaksi ja päivät ovat olleet usein totaalista lötköttelyä. Milloinkahan olisimme viettäneet näin paljon aikaa vain olemalla? Ja mitenkä ihmeessä taas syksyn tullen tottuu siihen, ettei pihamaa olekaan ympärivuorokautisessa käytössä, vaan ovia ja ikkunoita on ryhdyttävä kunnolla sulkemaan lämmön pitämiseksi sisällä? Joinain päivinä pihapöydän ääressä kahvitellessamme olen miettinyt, että aivan kuin olisimme olleet jossain Välimeren rannikon apartementoksessa lomailemassa viikkotolkulla.

Jaloruusu 'Kimono'

Toteutin vihdoin erään pitkään pohtimani hankinnan ja ostin itselleni tabletin. Edullisen, jossa on kuitenkin paikka sim-kortille. Nyt voin lukea uutisia ja blogeja sekä googlettaa kaikenlaista mieltä kaihertavaa vaikka olohuoneen sohvalla tai pihalla. Ja tarvittaessa myös muiden seurassa tarvitsematta sulkeutua yksinäiseen työhuoneeseeni talon toiseen päähän. Kännyssäni on kyllä ollut nettiyhteys, mutta olemattoman pienen näytön näpyttely nakkisormilla on ollut ajoittain sen verran ärsyttävää, että se on jäänyt kokonaan. Huomaan silti, että esimerkiksi blogien kommentointi on kohtalaisen hidasta ja työlästä talbetillakin, kun on tottunut käyttämään kunnon näppistä ja kymmensormijärjestelmää. Tämä puolustuksena siihen, että olen kyllä ahkerasti lukenut blogejanne, mutta vähemmän niitä kommentoinut.

Juusokin on ottanut kesän lomailun kannalta. Se on maannut joko ruusupuskassa tai hakekasassa aamusta iltaan. Sitten se on kömpinyt esille ja sisälle ja syönyt tupla-annoksen, jonka jälkeen se onkin siirtynyt pesuhommiin olohuoneen pöydän alle. Luulisi, että koko päivän loikoilun jälkeen kissakin kaipaisi aktiivista menoa, mutta eikö mitä. Ahkera lomailu ja varjossa makailu väsyttää kissan kuin kissan ja Juuso on nukkunut autuaan onnellisena pitkiä öitä. Pari kertaa on sentään täytynyt käydä tutustumassa mamman korttiaskarteluihin. Pitäähän sitä käydä jättämässä oma tassunjälkensä tai ainakin kasa irtokarvoja tutuille lähtevien onnittelukorttien väliin.

Jälleen on viikonloppu käsillä. Monilla lomat on pidetty ja koulutkin alkavat useimmilla ensi viikolla. Elokuussa on kuitenkin edelleen kesä ja minun puolestani se voisi jatkua syyskuunkin. Tuntuu ihan hirveältä ajatella pian alkavaa pimeyttä ja kylmyyttä. Siispä en ajattele, vaan nautin käsillä olevasta kesästä, kukista ja auringonvalosta. Nauttikaa tekin. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Hiukan äksyilyä

Murr ja äyskis ja kiukkuinen puhina. Ulkoinen kovalevy hajosi. Ja tämä oli jo toinen. Eivät ole näköjään erityisen luotettava paikka säilyttää valokuvia. Enpä ole luottanut pelkästään yhteen paikkaan ja kuvia kamerasta siirtäessäni tallennan ne myös rompuille. Tänään on ollut kuitenkin varsinainen epäonnen päivä. Hajonneen kovalevyn lisäksi olin ostanut kaupasta vääränlaisia dvd-romppuja. Yleensä ostan rw- tai w-romppuja, mutta nyt tuon ärrän jälkeen oli vielä dl, mikä Ukkokullan selvitysten jälkeen osoittautui kaksitasoiseksi rompuksi, joka vaatii oman erityisen polttolaitteensa. Ihmekös, kun en onnistunut saamaan kameran kuvia poltetuksi tietokoneellani niille rompuile. Alkoi jo höyry hissukseen nousta päästä.

Nyt viimeisimmät kuvat ovat ainoastaan omalla koneellani, josta kohta saan ne tallennetuiksi myös oikeanlaisille rompuille. Ukkokullan varastosta onneksi sellaisia löytyi, ettei tarvinnut tässä helteessä lähteä sunnuntaikaupoille. Kamerassa en halua suuria määriä kuvia säilyttää, sillä ne vievät tilaa ja ovat aivan yhtä suuressa vaarassa tuhoutua vaikkapa vain kameran tai muistikortin särkyessä syystä tai toisesta. Lähiaikoina on siis jälleen kerran kopioitava monen vuoden kuva-arkisto rompuilta johonkin toiseen tallennussysteemiin. En mitenkään luota siihen, että kuvat säilyisivät yhteen ainokaiseen paikkaan tallennettuina.

Niin hienoa kuin tämä nykypäivän tekniikka onkin, ei se näytä olevan erityisen kestävää tai luotettavaa. Hetkessä saattaa tuhoutua kokonainen muistojen kirjo, kun jokin äärimmäisen pieni osanen rikkoontuu. Tietoja on liki mahdoton pelastaa, eikä tuon tiedon tallentamiseen tarvittavaa laitetta voi mitenkään korjata. Siitä tulee silmänräpäyksessä jätettä kaiken muun jätteen jatkoksi. Jälleen kerran on aloitettava alusta sen selvittäminen, mikä olisikaan parempi vaihtoehto, mistä sen saa hankittua ja mihin hintaan. Turhauttavaa.

Helle jatkuu. Ja siitä syystä jatkuu myös tekemättömyyden aika. Olen aika surkea laiskottelija, koska tykkään kaikenlaisesta tekemisestä. Hetken jaksan vain olla möllöttää, mutta silloinkin ajatuksissani suunnittelen ja pohdin kaikenlaista. Sitten onkin jo päästävä toteuttamaan suunnitelmia ja saamaan jotain näkyvää aikaan. Helteessä puurtaminen on sen verran hikistä ja työlästä, ettei se onnistu ainakaan minulta. Sen sijaan lista tekemättömistä töistä sen kun pitenee ja levenee. 

Pikkupuutarhassa en ollut käynyt hetkeen ja viime viikolla totesin luonnon jälleen ottaneen omansa. Eli polut olivat kasvamassa umpeen ja kulku pysähtyi yhtenään kasvoille lyöviin oksiin ja jalkoihin takertuviin kevätkaihonkukkiin. Terästäydyin hetkeksi ja sain raivatuksi yltäkylläiseen kasvuun rehevöityneitä töyhtöangervoja ja metsäruusun oksistoja. Nyt on taas mahdollista käydä katsomassa, miten Ville de Lyon kukkii alppikärhön kupeessa.

Olo on hetkittäin myös hiukan haikea, sillä kesä on kääntynyt elokuuksi ja väkisinkin siitä tulee syksy mieleen. Pitkään jatkunut helle on nopeuttanut monen kasvin kukintaa ja tuonut loppukesän tunnelmia ilmaan. Terassi on alituiseen täynnä koivun siemeniä. Niitä kulkeutuu jaloissa sisälle ja luultavasti niitä on tullut useampi gramma myös syötyä, kun aamutkin jo aloitetaan syömällä puuro pihapöydän ääressä. Kaurapuuroa koivunsiemenillä höystettynä, sopisi hyvin ajan henkeen.

Kasvihuoneessa on ensimmäinen kesä kääntymässä lopuilleen. Enpä voi hurrata näillä kokemuksilla, mutta ensi vuonna tiedän ainakin, mitä ei pidä tehdä. Tomaateissa on paljon raakileita, mutta ei yhtään punerruksen häivääkään. Kurkuista on kypsynyt yksi ainokainen. Jostain syystä kurkut kasvavat parisenttisiksi ja sen jälkeen kuihtuvat ja putoavat. Ukkokullan paprikat ja chilit sen sijaan rehottavat ja ilmeisesti meillä syödään ensi talvena paprikaa chilillä ja chiliä paprikalla. Kasvimaalaatikoissa sen sijaan punajuuret ja porkkanat näyttävät kasvavan hyvin, herneitä on jo maisteltu ja tilli on komeaa. Lehtikaalista tein shipsejä, jotka olivat suussa sulavan herkullisia. Laitanko ensi vuonna kaikki laatikot täyteen pelkkää lehtikaalia? Kenties.

Kurkku kukkii

 

Pioniunikoista tämä lila on todella helppo ja kiitollinen. Kylvin sitä keväällä jonkin verran ja sen lisäksi se on viime kesänä kylväytynyt ihan omin päin kukkapenkkiin. Joitakin minimaalisen pieniä taimia on innostunut kasvamaan ja kukkimaan jopa pihakäytävällä. Taidan siirtää niitä kukkapenkkiin. Osa pioniunikon kukista on ollut valtavan kokoisia.

Jos on tämä päivä ollut epäonninen ja alavireinen, on niitä ilonaiheita kuitenkin enemmän. Ihan joka ikinen päivä. Aamulla muistin jälleen ihastella viime kesänä siemenestä kasvattamaani pelargoniaa, jonka onnistuin pitämään talven yli hengissä ja joka nytkin kukkii pirteästi ja kauniisti. Sitä ei hetkauta helteet eikä tuulet. Kunhan se saa vähän vettä ja lannoitetta, ei muuta tarvita. Eiköhän tuo minunkin päiväni tästä vielä kohene, kun ryhdyn keittämään iltapäiväkahvia.

Heinäkuun helle ja ihanat liljat

Ostin kevään puutarhamessuilta irtomyynnistä liljan sipuleita, joiden nimiä en huomannut laittaa muistiin. Laitoin sipulit pation ruukkuihin kasvamaan ja nyt ne ovat alkaneet avata nuppujaan. Alkuun kuvittelin tämän nupun avautuvan valkoisena liljana, mutta päivä päivältä se on saanut enemmän vaaleanpunaista väriä.

Kukka on suuri ja kaunis. Sen kyljessä kruunuvuokot kurkottavat ja kilpailevat huomiosta. Ajatuksena oli, että kruunuvuokkojen kanssa kukkisi valkeaa liljaa, mutta näyttää siltä, ettei valkoisia liljoja ole noiden sipuleiden joukossa laisinkaan. Eikä ilmeisesti niitä muitakaan värejä, joita messuilta ostin.
 

Tiikerililja Sweet surrender

Sweet surrender on niin kaunis, että aina kameran kanssa pihalle mennessäni huomaan tiirailevani tätä ihanuutta.

Kärho - Clematis Multi blue

Kärhö - Clematis Rouge Cardinal

Kärhö - Clematis Ville de Lyon

Kärhöjen kukinta on alkanut.

Elokuun lähestyessä kaikenlaisiin ötököihin törmää myös sisätiloissa. Pitkäjalkaiset vaaksiaiset kävelevät seiniä pitkin ja aamulla niitä löytyy kuolleena lattioilta. Työhuoneeni on erityisen suosittu ötököiden keskuudessa. Siellä ikkuna on läiskikäs ja lattialta pääsee imuroimaan kaikensorttisia kärpäsiä ja hyttysiä. Tämä johtunee siitä, että työhuone sijaitsee talossamme sellaisessa paikassa, ettei hyönteisten ehkä ole helppoa löytää sieltä tietään takaisin ulos.

Eilen aamulla takkahuoneen ikkunalla oli perhonen. Pieni tulitikkuaski ei riittänyt sen metsästämiseen ja ulos saattamiseen, joten piti kaivaa vähän isompi rasia ja ujuttaa ikkunanpintaa pitkin ohut paperi saadakseni perhosen vahingoittumattomana ulos.

 
Tänä aamuna taasen sammakko istuskeli terassin portaalla. Siinä se näytti pohtivan, hyppäisikö oikealle vai vasemmalle. Ukkokulta totesi, että sammakko on varmaan ollut suihkualtaassa uimareissulla ja odottaa nyt Reino Rantakäärmettä. Viime kesänähän sammakon perässä altaasta luikerteli rantakäärme. No, ei tullut nyt rantakäärmettä ja sammakokin päätti mennä kukkaruukkujen suomaan varjoon.

 
Helteet jatkuvat ja alkavat vähitellen uuvuttaa. Taloa ei saa enää millään viileäksi ja nukkuminen öisin on vajavaista. Töistä tulee tehtyä ainoastaan kaikkein välttämättömimmät ja ulkona huomaa hakeutuvansa automaattisesti varjoon. Tätä heinäkuuta tulemme varmasti muistelemaan vielä vanhainkodissa rollaattoriin nojatessa.

En sentään Juuson lailla aio mennä lötköttämään pihakäytävän hiekalle, mutta mallia kissan rennosta elämänotteesta aion kohta ottaa. 
 

Punakukkainen pläjäys - ja vähän muutakin

Pitkään jatkunut helle on sen verran uuvuttavaa, ettei ulkona tule tehtyä yhtään mitään. Ei sen puoleen kyllä sisälläkään. Toki iltaisin täytyy tehdä kastelukierros, joka ei ole mikään muutaman tipan liruttelu sinne tänne vaan selkä väärässä painavien kastelukannujen täyttämistä ja tyhjentämistä etenkin ruukkukukille. Eilen vedin letkun alapihalle ja annoin vihdoin vettä myös ruusupensaille ja jaloruusuille sekä kärhöille. Ruusupensaistani osa on niin nuoria, ettei niiden juuret ehkä vielä kestä kovaa kuivuutta. Ja kärhöjen luin tarvitsevan niin vettä kuin lannoitteitakin jaksaakseen kukkia.

Puutarhan kukissa näyttää olevan punainen vallankumous. Palavarakkaus on kasvattanut mittaa ja taitaa huidella jo puolentoista metrin korkeudessa. Samoin värimintut, joita ostin alkukesästä Honkkarin tarjouksesta. Värimintut ovat aika villin näköisiä. Kuin punatukkaisia heavyrokkareita heiluttamassa pitkiä hiuksiaan villin musiikin tahdissa.

Harjaneilikkaa olen yrittänyt kasvattaa joskus aiemminkin, mutta mikä lie mennyt pieleen. Nyt viime kesänä kasvatetut taimet ovat palkinneet vaivani kukkimalla sekä punaisena että pinkkinä. Ilahduttavaa! Näitä täytyy hankkia lisää ja monia värejä.

Jaloruusuja en ole kovin paljon puutarhaani istuttanut, koska minusta ne ovat aika vaativia ja herkkiä. Kauniita tosin. Naapurin miniältä olen saanut pari jaloruusua, eikä minulla ole niiden nimiä. Tämä ruusu kasvaa Kurgaanissa ja tekee hulppean kokoisia nuppuja, joista avautuu tietenkin valtavan kokoisia kukkia. Kimonoja minulla oli muutama vuosi sitten sisäänkäynnin puolella, mutta marjakuusen kasvaessa ne jäivät varjoon ja lakkasivat kukkimasta. Siirsin sen yhden ainokaisen elossa säilyneen alapihalle ja ostin sille kolmen Kimonon nipun seuraksi keväällä. Odotan niiden avaavan nuppujaan lähiaikoina.

Äidiltä sain punavalkoisen petunia-amppelin, joka on mukavan muhkea ja tiiviskasvuinen. Lisäksi sillä on hurmaava nupu, tuollainen limevihreä puikula punaisella sävytettynä.

Kukkien lisäksi kannattaa katsella niiden nuppuja ja kukinnan jälkeen ilmestyviä siemenkotia. Tästä pionin siemenkodasta tulee kyllä ensimmäisenä mieleen ison kalkkunan heltta. Tai naudan sisäpaisti. Ei välttämättä kaikkein kaunein mielikuva.

Joskus ihminen onnistuu tahattomasti luomaan jotain tavoiteltua. Tässä tapauksessa ihastelen Vasemman rinteen kunnostuksen yhteydessä syntynyttä maksaruohoreunusta. Miten onkin sattunut tuohon alareunaan nuo punaiset maksaruohot. Istuttaessani niitä ei ollut nupun nuppua, eikä kyllä mitään käsitystäkään, mikä niistä on punainen, keltainen tai valkea. On siellä joukossa vähän keltaistakin, mutta lähinnä tuo pilkottava keltainen väri tulee suikeroalpista.

Punainen pläjäys on hyvä päättää kellertävään samettiruusu Vanillaan. Jos joku epäröi kukkien kasvattamista siemenistä, kannattaa varmaan aloittaa samettiruusuista. Niiden suhteen taitaa onnistua kuka tahansa, jos tällainen meikäläinen poropeukalokin onnistuu.Tänä keväänä laitoin ensin vanhan pussillisen niitä perinteisiä punakirjavan samettiruusun siemeniä ja hyvinhän nuo itivät. Sitten ajattelin, että hei, ehtisiköhän tuo Vanillakin vielä. Hyvin ehtivät vielä toukokuulla ja nyt kukkivat loisteliaasti.

Tälle postaukselle kävi nyt vähän samalla tavoin, kuin vieraiden lähdölle. Ensin jutellaan eteisessä ne viimeiset jutut, sitten vähän lisää kynnyksen seutuvilla ja siinä sitten veivataan edes takaisin, kun asiaa olisi seuraavankin vierailun edestä. En siis osannut lopettaa Vanillaan vaan täytyy vielä kertoa, että helteestä huolimatta iltaisin on pakko laittaa puikot suihkimaan. Yhdet tai kahdet sukat samaa mallia ja sitten jonkin uuden mallin opettelu. Valmiina on kahdet pöllösukat, joista näihin jälkimmäisiin sain vihdoin hankittua helmet silmiksi. Niihin edellisiin kudoin silmät eri värisellä langalla. Pöllöjen jälkeen tein yhdet olgat ja nyt on meneillään vähän erilainen kerrosrivinousumalli. Nivelrikkoiset sormet ovat alkuun aina kipeät ja jäykät, mutta siinä ne vetreytyvät, kun on niin jännittävää saada jälleen uudenlaiset sukat valmiiksi.

 

Viikonloppua kaikille!

Lopeta kesällä uurastus ja työ,
lauteilla loju ja löylyä lyö !
Sivele itsesi hunajalla,
kuningatarten lahjalla ihanalla
Kiitolliseen mieleen hiljaa vaivu,
Onnelliseen oloon rauhassa vaivu
Anna aatosten rauhassa mennä ja tulla,
Oikeus itseäs hoivata sulla.
Mielihyvän tunteessa oikein kelli,
Joka hetkestä nauti ja itseäs helli.

(tuntematon tekijä)

Näillä helteillä ei ehkä saunaan tee mieli, mutta muuten on lupa itseään hoivata. 

Tai ainakin levätä ja tankata tarmoa tulevaan talveen.

Mukavaa viikonloppua kaikille!