1. päivä 21.12.2018 Saapuminen Krakovaan
Olen viettänyt joulun paria varhaislapsuuden joulua lukuunottamatta aina kotona. En koskaan ulkomailla. Kulunut vuosi on ollut monin tavoin erikoinen ja raskaskin, joten näimme tarpeelliseksi tehdä vihdoin jotain toisin. Päätimme viettää joulun loman merkeissä ja perusteellisen pohdinnan tuloksena paikaksi valikoitui Krakova Puolassa. Lähtö- ja paluuajankohdiksi määrittyivät perjantait, koska suoria lentoja Helsingistä Krakovaan ei muina päivinä ole.
 |
| Wieza Ratuszova - Raatihuoneen torni |
Hotellin vastaanotosta saimme englanninkielisen City Guiden täynnä hyvää tietoa kaupungista ja sen lähialueista sekä tietenkin kartan. Olin kerännyt tietoa Krakovasta jo ennen matkaa, mutta kaikki lisätieto on aina tervetullutta.
 |
| Sukiennice - Verkahalli |
Hotellilta oli helppo ja suora reitti vanhaan kaupunkiin eli Stare Miastoon. Ihmisiä oli kadut täynnä ja sen vuoksi kuvaaminen välillä hankalaa. Joulu näkyi kaikkialla runsaina koristeina. Etenkin pimeään aikaan näyttäviä ja kauniita jouluvaloja oli huomattavan paljon. Isoja joulukuusia, enkeleitä, lahjapaketteja, joulupalloja, eläinhahmoja ja vaikka minkälaisia upeita valoasetelmia oli ympäri kaupunkia.
Puolalaisista yli 80 % on katolilaisia. Väestö arvostaa kristillisiä perinteitä ja seremonioita. Kirkkoja Puolassa on paljon. Niin myös Krakovassa. Monet Krakovan kirkoista ovat historiallisesti merkittäviä ja arkkitehtuuriltaan kauniita nähtävyyksiä. Joulu on huono aika tutustua kirkkoihin, sillä ne olivat jatkuvasti täynnä rukoilijoita, joiden rauhaa ei sallittu häirittävän.
2. päivä 22.12.2018 Katselemista ja liikkumisen opettelemista
Vaikka olen opiskellut venäjää, ei puolan kieli tahtonut avautua minulle laisinkaan. Sanoissa on monta konsonanttia peräkkäin ja eri tavoin ääntyviä ässiä lukuisia. Krakovassa pärjää kuitenkin hyvin niin englannilla kuin saksallakin. Kun yhteinen kieli loppui, otettiin kädet avuksi ja hyvin selvittiin.
Krakovan tärkeimmät nähtävyydet sijaitsevat kohtalaisen suppealla alueella. Käveleminen osoittautui näppäräksi keinoksi nähdä ja kokea monenlaista. Krakovassa on hyvin toimiva raitiotieliikenne, johon päätimme tutustua heti toisena päivänä.
Lähes joka pysäkillä on automaatti, josta voi ostaa seteleillä, kolikoilla tai pankkikortilla kaikenlaisia lippuja. Automaateissa on mahdollisuus valita kieli, joka helpotti ja ohjasi ostamista melkoisesti. Luultavasti olisi tullut edullisemmaksi hankkia yhden tai useamman päivän Krakova Card, joka olisi kattanut julkisilla liikkumisen ja monien museoiden sisäänpääsymaksut.
Myös ratikoissa oli sisällä lippuautomaatteja. Busseja emme kokeilleet, ehkä niissäkin. Samoin lippuja myydään kioskeissa ja monissa muissa myyntipisteissä. Lippu tulee leimata heti liikennevälineeseen noustua.
Päädyimme ostamaan tarpeen mukaan yksittäisiä lippuja, joita oli kahden hintaisia: 20 minuutin lippu maksoi 2,80 zlotya ja 40 minuutin lippu 3,80 zlotya. Lyhyillä matkoilla halvempi lippu riitti mainiosti, mutta pidemmille reiteille oli syytä hankkia kalliimpi lippu. Lippuja tarkastetaan aktiivisesti, sen koimme itsekin. Zlotyn arvo selviää jakamalla zloty neljällä. Ratikalla liikkuminen on varsin edullista.
Saimme turisti-infosta ratikoiden linjakartan, joka helpotti suunnistamista ja oikean ratikan valitsemista. Useimmissa ratikoissa on sisällä pysäkkikartta ja/tai kuulutukset. Opimme systeemin nopeasti ja käytimme aktiivisesti ratikoita liikkumiseen.
Lähes kaikilla pysäkeillä on taulu, josta näkee seuraavien ratikoiden saapumisajan. Keskeisillä reiteillä ratikoita kulki tiheästi, hiljaisempaan aikaan reuna-alueilla kaksi tai kolme vuoroa tunnissa.
Luultavasti penkeissä kuvattu ratsastava ritari on joko kaupungin tai liikennelaitoksen tunnus. Sama ritarihahmo oli myös useissa jouluvalosommitelmissa. En vain löydä mitään konkreettista tietoa asiasta, enkä harmikseni tullut kysyneeksi sitä paikan päällä.
Vanhan kaupungin valtavalla torilla on mahdollisuus astua koristellun hevosvaljakon kyytiin. Puolen tunnin kyydillä ehtii käydä Wawelin linnalla ja hinnaksi tulee 200 zlotya ja vähän kauempana sijaitsevaan Kazimierziin pääsee 500 zlotylla. Vaunuun mahtuu 4-5 henkilöä, joten useammalla jaettuna hinta muuttuu kohtuullisemmaksi. Kuski ei kerro matkan varren nähtävyyksistä. Lisähinnasta kuski suostuu ottamaan kuvan kärryjensä matkalaisista.
Meiltä jäi valjakkokierros tekemättä. Kiva oli katsella jouluisesti koristeltuja hevosia ja hienosti kiillotettuja vaunuja.
Euroopan vanhoissa kaupungeissa kulkiessa kannattaa kohottaa katseensa ylemmäs ja ihailla talojen yksityiskohtia. Joulu oli huomioitu hienosti kauppojen, kahviloiden ja ravintoloiden sisäänkäynneissä erilaisilla havu- ja muilla koristeluilla.
 |
| Cmentarz Podgorski |
Saadaksemme yleiskäsityksen kaupungin koosta, näkymistä ja kiinnostavien kohteiden sijainnista, ajoimme muutamia ratikkalinjoja päästä päähän. 3:lla matkatessamme näimme rinteessä olevan ison hautausmaan, johon halusimme käydä tutustumassa lähemmin. Hautoja oli vieri vieressä ja niiden välissä oli vain muutamia kulkuväyliä. Hautapaadet ja kivet oli täynnä kukkia ja kynttilöitä.
Lähemmin katsottuna huomasimme, että valtaosa kukista oli tekokukkia. Havut sentään olivat useimmiten aitoja, mutta niitä somistavat joulutähdet, krysanteemit, liljat, ruusut, neilikat ja kaikki muut muovia tai muita materiaaleja. Paljon uusia asetelmia oli tuotu ilmeisesti joulun kunniaksi ja paljon oli sellaisia, jotka olivat olleet paikallaan pitkiä aikoja.
Kukkien lisäksi haudoilla oli myös massoittain kynttilöitä. Kukka-asetelmia ja kynttilöitä myytiin useissa kojuissa hautausmaan sisäänkäynnin edustalla. Ensin ajattelin, että omaiset vaihtavat aina uuden kynttilän tuollaiseen lasiastiaan, vaan ei suinkaan. Koko lasi- ja muovihärpäke vaihdettiin uuteen ja vanha vietiin alueen laidoilla oleviin roskasäiliöihin. Roskalaatikot olivat aivan liian pieniä ja ne pursuivat jätettä yli reunojensa. Mustavarikset, naakat ja pulut kiikuttivat roskia ympäriinsä.
Seuraavina päivinä näin, että sama ilmiö on muillakin hautausmailla. Jäi aika hämmentynyt olo.
3. päivä 23.12.2018 Retki Wieliczkan suolakaivokseen
Sunnuntaina suuntasimme aamupäivällä kohti Krakovan rautatieasemaa. Olimme varanneet netin kautta jo ennakkoon liput Wieliczkan suolakaivokseen, joka sijaitsee noin 10 kilometrin päässä Krakovasta kaakkoon. Edellisenä päivänä kävimme selvittämässä, miten pääsemme Wieliczkaan. Se kannatti, sillä olimme saaneet tiedon, että sinne voi mennä sekä bussilla että junalla. Krakovan rautatie- ja bussiasema on jättimäinen kompleksi, jossa puolaa osaamattomalla voi helposti mennä sormi suuhun. Totesimme junan olevan helpoin kulkuneuvo.
Liput saattoi ostaa joko lippuhallista tai junassa konduktööriltä. Ostimme ne lippuhallista ja homma sujui hetken pähkäilyn jälkeen hyvin. Yhdensuuntainen matka kahdelta maksoi 7 zlotya eli ei paljon. Löysimme oikean laiturin ja ryhdyimme odottamaan junaa, joita kyseisenä päivänä Wieliczkaan meni kerran tunnissa. Ihan sattumalta Ukkokulta katsoi vähän ennen junan lähtöä opastauluun ja huomasi lähtölaiturin vaihtuneen. Kipinkapin kiireessä alas yksiä rappusia ja hallin kautta toisia rappusia ylös oikealle laiturille.
 |
| Kopalnia Soli Wieliczka - Suolakaivoksen pääsisäänkäynti |
Matka Wieliczkan pieneen kaupunkiin kesti puolisen tuntia. Juna oli uudehko ja kulki tasaiseen tahtiin. Poistuminen junasta tapahtui pääteasemalla, joten eksymisen riski on aika pieni.
Opastetun retken tapaamispaikka oli aivan juna-aseman kupeessa. Olimme reilusti etuajassa ja saatuamme takkiin kiinnitettävät tarrat lähdimme ajankuluksemme kiertelemään pientä kaivoskaupunkia.
 |
| Rynek Gorny - kaupungin tori |
Kaupungin torilla oli meneillään joulunäytelmiä ja juhlallisuuksia. Torin ympärillä oli kojuja, joissa katettiin tarjolle syötävää ja juotavaa. Katselemaan ja juhlimaan oli tullut runsaasti ihmisiä lapsineen ja isovanhempineen. Iloa ja hyväntuulisuutta raikui kävellessämme torin halki.
Torin reunalla oli monta riviä pieniä kuusia. Jokaisessa oli lappu, jonka tulkitsin kunkin kuusen koristelleen ryhmän nimilapuksi. Useimmissa oli jonkun koululuokan nimi, mutta ymmärtääkseni myös monia muita tahoja. Koristeet oli itse askarreltu ja moni idea sopisi omaankin käyttöön.
Kaupunkikierroksen ohessa kävimme hiljaisessa ravintolassa syömässä lämpimät keitot. Sää oli muutamasta lämpöasteesta huolimatta purevan kylmä ja välillä ripotteli vähän vettäkin. Kaivosalueen ympärillä on kaunis ja hyvinhoidettu puisto. Vaikka talvi ei olekaan paras mahdollinen puistokasvillisuuden katsastushetki, oli isojen puiden alla kiemurtelevilla käytävillä mukava kävellä.
Krakovassa ihastelin istutuksissa runsaasti käytettyjä havuja. Niitä oli erilaisia ja eri muotoisia. Paljon myös muotoon leikattuina. Isoissa liikenneympyröissäkin istutukset olivat usein havupainotteisia. Niiden kuvaaminen bussin ikkunasta ei oikein onnistunut.
Wieliczkan suolakaivos on yksi maailman vanhimmista kaivoksista. Se tuotti suolaa yhtäjaksoisesti 1300-luvulta aina vuoteen 2007 saakka. Kaupallinen toiminta päättyi kaivoksessa 1996 tulvaongelmien ja suolan alhaisen hinnan vuoksi. Matkamuistoksi suolaa on louhittu viime aikoihin saakka.
Unescon maailmanperintökohteeksi Wieliczkan suolakaivos nimettiin 1978. Kaivoksessa käy vuosittain 1,2 miljoonaa vierailijaa.
Olimme varanneet englannin kielellä opastetun retken. Lopulta tuli meidän aikamme laskeutua suolakaivoksen syvyyksiin. Sisäänkäynnissä saimme korvanapit, joiden avulla kuuli oppaan selostuksen. Kahden ja puolen kilometrin turistikierros kattaa vain noin prosentin koko luolastosta. Muille käytäville eksyminen voisi olla kohtalokasta. Siten on ymmärrettävää, että oppaat ovat tarkkoina ryhmänsä liikkumisesta ja osanottajat lasketaan useampaan kertaan.
Laskeuduimme puisia portaita alas loputtomalta tuntuvan matkan. Kohteeseen ei siis kannata mennä, jos kärsii polvivaivoista ja liikkumisongelmista. Käytävillä kulkeminen oli melko vaivavonta. Kierroksella vieraillaan yhdeksällä eri tasolla, joista alin on 327 metrissä maanpinnan alla. Kaikki kaivoksessa on rakennettu suolasta puisia tukirakenteita lukuunottamatta. Pysähdyimme useissa kaivostyöläisten rakentamissa onkaloissa, saleissa ja kappeleissa.
Suolasta on tehty veistoksia Kopernikuksesta, pyhimyksistä, paaveista ja kääpiöistä. Jopa salien marmorilta näyttävä lattia on suolasta. Nimiä ja tarinoita tulee kierroksella niin runsaasti, että muistin tueksi kannattaa ostaa kaivoksesta kertova kuvallinen historiikki. Niitä on myynnissä eri kokoisina ja hintaisina eri kielillä. Itse ostin englanninkielisen kirjan hintaan 24 zlotya.
Kuvaamisesta olisi pitänyt maksaa 10 zlotyn maksu. Useimmat jättivät maksamatta. Minä myös, sillä huomasin pokkarilla kuvaamisen hämärissä käytävissä ja saleissa haasteelliseksi.
Myös kynttiläkruunut on tehty suolasta.
Kierroksen varrella pysähdeltiin paljon katsomaan ja kuuntelemaan oppaan kertomuksia. Parissa isommassa salissa oli pidempi tauko, jolloin oli mahdollisuus käydä vessassa, ostaa jotain pientä purtavaa tai matkamuistoja.
Maan päälle nousimme ahtaalla kaivoshissillä, johon mahtui kerrallaan kahdeksan ihmistä. Yksi näistä oli aina paikallinen työntekijä. Hissi nousee neljä metriä sekunnissa, joten kovin kauan "sillit suolassa" -tunnelmaa ei tarvitse kestää.
Vilkkaan turistisesongin aikaan lippujen ennakkovaraaminen on viisasta. Muuten voi joutua pitkäänkin odottamaan itselleen sopivaan kieliryhmään mahtumista. Kaikkinensa Wieliczkan suolakaivos on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen kohde.
 |
| Pimeällä kuvan kaltaiset jouluvalot olivat todella kauniita. |
4. päivä 24.12.2018 Wawelin linna ja jouluaatto
Jouluaattona lähdimme aamiaisen jälkeen ratikalla kohti Wawelin linnaa. Hotellilta ei sinne olisi ollut pitkä kävelymatka, mutta joen varressa tuuli kylmästi. Ajattelimme säästää pohjelihakset linna-alueella kiertämiseen.
Wawelin linna on kuninkaanlinna Krakovassa. Se on rakennettu Kasimir III Suuren aikana 1300-luvulla paikalle, jossa oli jo aiemmin ollut linna. Se on ollut Puolan kuninkaiden tärkein residenssi ja on yhä yksi puolalaisten tärkeimmistä ylpeydenaiheista. Krakovan vanha kaupunki kuuluu myös Unescon maailmanperintöluetteloon ja osana vanhaa kaupunkia Wawelin linna on siis mukana luettelossa.
Joulun vuoksi museot ja sisätilat linna-alueella olivat kiinni. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä niitäkin, mutta katsottavaa ja pureskeltavaa riitti yllin kyllin ihan alueella kiertämälläkin.
Wawelin linna koostuu useista eri rakennuksista ja keskelle jäävästä piha-alueesta, jossa on muutamia vanhojen rakennusten kivijalkoja.
Linnan alueella oli pieni viinitarhakin. Sitä ympäröi matalien ruusupensaiden rivistö.
Yksi näyttävimpiä rakennuksia alueella on 1300-luvulla rakennettu Krakovan tuomiokirkko, jossa 400 vuoden ajan kruunattiin ja haudattiin Puolan kaikki kuninkaalliset. Muiden kirkkojen tapaan jouluaattona sisään päästettiin vain rukoilemaan tulevat henkilöt.
Monin paikoin istutusalueilla näkyi valmiiksi vedetyt kastelulaitteet. Myös Wawelin linnan piha-alueella. Talvisuojausten sisällä oli rhodoja ja yksi pensas, joka saattoi olla magnolia.
Wawelin linna-alueen ikkunoita.
Wawelin linna-alueen ovia ja portteja.
Wawelin linna on korkealla paikalla ja sieltä on hienot näkymät eri suuntiin. Veiksel-joki virtaa linnan kupeessa. Näimme rannassa uivan lukuisia joutsenia, joita suunnistimme katsomaan. Mutta ensin piti käydä tsekkaamassa muurin kupeessa seisova Bronislaw Chromyn pronssinen lohikäärmeveistos Smok Wawelski, joka syöksee oikeaa tulta. Saamiemme tietojen mukaan lohikäärme ei syökse tulta talvella, mutta meidän ohikulkiessamme näin tapahtui. Enpä vain ehtinyt kuvaamaan.
 |
| Smok Wawelski - tulta syöksevä lohikäärme |
Tarinan mukaan Wawelin kukkulan luolassa asui lohikäärme Smok Wawelski, joka pyydysti lampaita ja hätyytteli kaupungin neitoja. Komea ja viisas sankari Krak houkutteli lohikäärmeen syömään tervalla täyetyn lampaan ja lohikäärme räjähti taivaan tuuliin. Lohikäärmeestä on tullut kaupungin symboli ja siihen törmää monenlaisina tuotteina turistikaupoissa.
Veiksel-joen ja Wawelin linnan välisellä rantabulevardilla, Smok Wawelski-lohikäärmeen vieressä on Polnischer Walk of Fame. Monta tuttua elokuvamaailman julkkista oli saanut nimensä katuun.
Joutsenet tulivat porukalla meitä katsomaan ja luultavasti ne odottivat saavansa jotain syötävää. Turhautuneina leivättömään antiimme linnut uivat kauemmaksi odottelemaan suosiollisempia turisteja. Tämä yksi jaksoi meihin uskoa ja loi kaipaavia katseitaan lähtiessämme jatkamaan matkaa.
Aivan huomaamatta Krakovassa tuli tallusteltua kilometri poikineen. Lämpötila vaihteli aamun nollasta jopa +8 lämpöasteeseen. Monena päivänä satoi joko vettä tai räntääkin, mutta kertaakaan emme kastuneet kunnolla. Usein kovimmat sadekuurot osuivat myöhäiseen iltaan, jolloin olimme jo palanneet hotellille.
Toivottavasti jaksoit kahlata tämän postauksen loppuun. Jatkoa seuraa lähiaikoina...
