Puutarhaonnesta soikeana

Papaver somniferum - Pioniunikko

Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo kirjoitti postauksessaan siitä, kuinka kannattaa olla iloinen puutarhan valmiista kohdista ja kauniista kukista. Jokaisessa puutarhassa on ongelmapaikkansa, eikä täydellisyyteen taida olla mahdollista milloinkaan päästä. Onko se edes tarpeellista. Itse ainakin huomaan, että kun yhden paikan saan mieleisekseni, toisesta päästä saa jo aloittaa kohennuskierroksen uudelleen. Luonto ja sää säätelevät marssijärjestystä. Moni muu asia tuo mukaan omat mausteensa.

Tämän kasvukauden aikana olen ollut lukemattomia kertoja onnesta soikeana katsellessani puutarhani ihanuuksia. Toki olen iloinnut niistä aiempinakin vuosina, mutta herkkyys on nyt suorastaan käsin kosketeltavaa ja pienimmätkin yksityiskohdat nostavat tunteet taivaisiin. Ehkä syynä on vuoden takainen aivovamma kaikkine jälkiseuraamuksineen. Lyhyessä ajassa tapahtui paljon niin mieltä kuin kroppaakin ravisuttavia asioita ja elämä näyttäytyi uudessa valossa.

Hyötypuutarhan ja raja-aidan kupeeseen viime vuonna rakentamani Syyspenkki on osoittautunut kasvuvoimaa ja monenlaista uutta esitteleväksi estradiksi. Syyspenkki-nimen paikka sai siksi, että pyrin keskittämään sinne loppukesän ja syksyn kukkijoita. Juuson mirrinminttuja on jäänyt multaan ja ne puskevat ylös pikkuisina taimina. Niitä kitken pois. Minttu valtaa koko alueen, jos sille antaa luvan. Sen sijaan pioniunikkojen taimien ilmaantuminen oli mukava yllätys ja niiden olen antanut kasvaa. Pioniunikot kasvoivat aiemmin puutarhan toisella laidalla ja omenapuiden alla. Kasvien siirron, mullan ja kompostin mukana siemeniä on levittäytynyt sinne tänne.  Nyt ensimmäiset pioniunikot ovat avanneet nuppunsa. Miten isoja ja vahvoja nämä lilat kukat ovatkaan. Ovat kyllä herkkuja.

Phaseolus coccineus - Ruusupapu

  
Tiistainen rankkasade lopetti lähes kokonaan pionien kukinnan. Joitakin nuppuja on vielä avautumassa, mutta pääkukinta on ohi. Ehdin ottaa viikko sitten virittämäni auringonvarjon pois pioneja suojaamasta, enkä ollut kotona laittaakseni sen takaisin. Osa ruusuistakin on jo loppusuoralla, mutta osa onneksi kerää voimia uutta kierrosta varten. Puutarhassa ei silti ole kukkiminen loppunut. Kun yksi ryhmä lopettaa, toinen jo aloittaa.

Lilium martagon 'Russian Red'

Kuukausi sitten rusakko kävi napostelemassa alapihan kukkapenkeistä lähes kaikki liljat ja lukuisia muita kasveja. Vain muutama lilja selvisi ristihuulen aamiaisretkestä. Yksi rusakon vatsaan joutuneista marhanliljoista oli viime kesän ihastuksen kohde, Kiemurapenkin Lilium martagon 'Arabian Knight'. Onneksi toinen samassa paikassa asunut marhanlilja eli Russian Red selvisi rusakon hampailta ja nyt saan ihastella sen syvänpunaista väriä.
 

Mikä parasta, samanlainen marhanlilja löytyy tänä vuonna myös Päivänliljapenkistä. Luultavasti kumpikin on peräisin kesän 2016 Päivölän ruusuretkeltä. Sitä en taas ymmärrä, miksi olen istuttanut sipulit eri penkkeihin. Päivänliljapenkissä marhanliljoja nousi kaksi, joista toisen napsi rusakko. Ensi kesänä onkin jännitettävää, nousevatko molemmat ja onko se toinen Russian Red vai kenties joku muu.

Allium vineal 'Hair' - Hietalaukka

Tällaisen pikkuisen takkutukan löysin Allaspenkistä. Tai kaksikin, mutta toinen on vielä kuvassa olevaa pienempi. Laukkapalluran koko on hädin tuskin 2 senttiä ja tukkaakin sillä on vähemmän, kuin sipulipussukan kuvassa. Ehkä tämän laukan tukka kasvaa tulevina vuosina ja saan nähdä sen hapsottavan joka suuntaan.

Sokeriherne

  
Katsokaa, miten ihania kukkia kasvimaani herneissä on. Löytyy sieltä niitä valkoisiakin, vaan nämä vasta ovat silmänruokaa parhaimmillaan. Näin ihanasti kukkivia herneitä katsellessa on vaara, etten kohta halua varsinaisia herneitä ollenkaan. Tässä joutuu kamppailemaan itsensä kanssa, haluanko silmänruokaa kukkina vaiko vatsantäytettä herneinä.

Sokeriherne

  
Tällaisia sinisiäkin kukkia sokeriherneistä löytyy. Kuin kauniita kesäperhosia olisi laskeutunut kasvimaalle. Taas yksi syy viettää enemmän aikaa istumalla kasvihuoneen edessä katse suunnattuna kohti lavakauluksissa kasvavia hyötykasveja. Puiston halki kulkevat ihmiset kenties kuvittelevat minun odottavan sadon kypsymistä. Sitäkin, mutta tässä tapauksessa saan nauttia koko prosessin kaikista vaiheista. Miten se sanonta menikään: tärkeintä ei ole määränpää, vaan matkalla oleminen.

Gaillardia aristata ' Kobolt' - Syyssädekukka

Syyskukkijoita valitessa törmää varsin usein keltaiseen ja oranssiin. Syyssädekukka Kobolt näytti kuvissa punaisemmalta, kuin onkaan. Ei haittaa. Tykkään kovasti tästä Koboltista, joka näyttää pukkaavan runsaasti nuppuja. Mitenkähän tuohon termiin "syyskukkija" pitäisi suhtautua, kun kasvi on täydessä kukassa jo heinäkuun alkupäivinä? Jatkaako se kukintaansa kenties elo-syyskuuhun, vai ovatko syyskukkijatkin jo kuukautta etuajassa?

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kovasti olen kelloköynnösten ohi kulkiessa syynännyt niitä nuppuja löytääkseni. Ja hurraa, ensimmäinen on bongattu. Kelloköynnösten kasvusto ei ole aivan yhtä runsasta, kuin viime kesänä tähän aikaan. Ihan hyvässä jamassa köynnökset kuitenkin ovat. Latvukset huitelevat pergolan katossa ja leveyttäkin vielä ehditään saada toinen mokoma. Toivottavasti nuppuja tulee lisää ja toivottavasti ne aukeavat. Kyllä kannatti kylvää ne ylimääräisetkin siemenet ja manata huonoa itävyyttä. Lopputulos on odotettua parempi.

Sparaxis tricolor - Harlekiinikukka

Ruokakauppareissulla ostoskoriin hypähtänyt pussukka minulle outoa sparaxista on yllättäen avannut ensimmäisen kukkansa. Ei kovin suuri, eikä muutenkaan varsinainen katseenvangitsija, mutta iloinen yllätys joka tapauksessa. Taidan olla täysin höpsähtänyt, mutta niin vain tulen onnelliseksi näistä pienistäkin kukkatervehdyksistä.

Oxalis fontana - Pihakäenkaali

Monta mutkaa ja murhetta on minunkin elämässäni, eikä arki aina suju toiveiden mukaisesti. Elämä ei siitä parane, jos kaiken aikansa käyttää itsensä surkuttelemiseen. Katse eteenpäin ja hyviin asioihin, joita useimmilta edes muutama löytyy. Puutarha on ollut ja on edelleen minulle voiman ja ilon lähde. Terapeuttinen paikka, jossa multaan ja rikkaruohoihin voi valuttaa ilon ja surun kyyneleensä. Taidan olla puutarhaonnella yltä päältä voideltu. Vähän joka nurkalla kun ahkerasta kitkemisestä huolimatta pihassani kasvaa tuota onnenapilaakin.

Ilon hetkiä elämäänne!
 
 

Ruukkukukkavalikoimasta puuttuu ajatuksen kirkkaus

Malva sylvestris subsp. mauritiana - Maurinmalva

Viime kesän kuivuudessa vettä kannutolkulla kantaessani päätin, ettei enää samanlaista määrää ruukkukukkia. Ihan ei päätös pitänyt, sillä aika monta ruukkua nytkin talon seinustalla ja vähän muuallakin asustaa. Iloahan kaunis kukinta tarjoaa, joten turhaan tässä ruikutan.

Malva sylvestris subsp. mauritiana - Maurinmalva

Maurinmalvasta on tullut jokakesäinen suosikkini. Tänä keväänä kylvö onnistui hyvin, vaikka enemmänkin maureja olisi voinut ympäri pihaa olla. Yhden istutin piharuukkuun ja se on venynyt 120 senttiseksi. Lehdet ovat monin verroin suuremmat, kuin maahan istutetuilla. Nyt maurinmalva pukkaa violettia kukkaa ahkerasti. Janoinenkin tämä kasvi on, joten joka päivä hänet pitää kastella.

Pelargonium Cascade Snow

Pelaguut lähtivät vähän hitaasti käyntiin. Työhuoneessa talvetetut ja muutama pistokkaana hankittu on talon seinustan ruukkutikkaissa. Vaikka suojasin pelaguita alkukesän viileinä öinä, ottivat ne vähän nokkiinsa. Monessa lehdet olivat pitkään punertavanruskeita, eikä nuppujakaan ilmestynyt lannoituksesta huolimatta. Nyt näyttävät innostuneen nuppuilemaan.

Pelargonium Inspire Pink

  
Sisällä talvetetuista leikkaamani latvat juurtuivat hyvin. Istutin ne kahteen kukkalaatikkoon isosamettikukka Vanillan kumppaniksi.Nyt vasta nekin ovat virkistyneet ja kukintaa on vihdoin tiedossa.

Hymenocallis - Lukinlilja

  
Lukinliljan sipulien talvetus on sujunut hyvin jo muutaman vuoden ajan. Yksi sipuleista jo kukkiikin. Toivottavasti muutkin. Lukinliljaa ei ehkä voi kaunottareksi kutsua, mutta pidän sen persoonallisesta olomuodosta.

Daalia Hartenaas

  
Daalioiden kanssa kävi oikeastaan aika surkeasti. Useimmat olivat kuivuneet talven aikana rusinaakin surkeammiksi ja ne joutuivat kompostiin. Vanhin eli oranssikukkainen daalia on kasvimaan mullassa ja se on kasvanut hyvin. Ei vielä kuki. Samoin sen vieressä Park Princess ja Fashination. Sen sijaan messuilta ostamani Cafe au lait ei ole itänyt laisinkaan. Terassin ruukkuun istuttamani tämän kevään ostos Hartenaas on elinvoimainen ja kukkii ahkerasti.

Joka kesä joku kasvi valtaa näyttämön muiden jäädessä taka-alalle. Suotakoon hiljaiset kesät sitä tarvitseville. Heidän vuoronsa tulee ehkä toiste.

Crocosmia × crocosmiiflora - Ruostekukka

Ruostekukan sain kukkimaan viime kesänä ja talvetuskin niiden suhteen onnistui. Nyt on kukkavarsia noussut esiin. Tällä kertaa sijoitin ruostekukan terassille ruukkuun, jotta voin sitä riittävästi ihailla. Viime vuonna ruostekukkani asuivat kasvimaalla ja jäivät luvattoman vähälle huomiolle.

Tagetes Vanilla F1 - Isosamettikukka

Samettikukkien kylvö onnistui hyvin. Kermanvalkoista isosamettikukkaakin tuli runsaasti. Niinpä istutin niitä pergolan kukkalaatikoiden lisäksi kasvilavoihin hyötykasvien kumppaniksi.

Tagetes Jolly Jester - Samettikukka

Myös veikeää Jolly Jesteriä on sekä terassin ruukussa, että kasvimaalla. Samettikukka on kyllä helppo kasvatettava ja hoidettava. Eipä sitä taida edes ötökät kiusata, luulisin.

Tagetes Kees Orange - Samettikukka

Samettikukka Kees Orange näytti kuvassa punaisemmalta, kuin todellisuudessa sitten on. Ne oli tarkoitus laittaa Vanillan kanssa terassiruukkuun, mutta nimilaput menivät sekaisin ja kasvimaalla nämä hörhelömekkoiset samettikukat nyt elelevät. Sopiihan sinne porkkanoiden ja tillin lomaan tällaiset väripilkutkin.

Tagetes - Samettikukka

Yhdestä siemenpussista tuli isokokoisia oransseja samettikukkia. Niitäkin on sekä terassiruukussa että kasvimaalla. Tänä vuonna missään valinnoissani ei näy seesteistä värimaailman yhteensovittamista. Kunhan kukkivat. Ensi vuonna sitten lisää suunnitelmallisuutta - ehkä.

Sempervivum - Mehitähti

  
Istutin loppukesästä rykelmän mehitähtiä saviseen, pohjareiälliseen ruukkuun. Ennen lumisateita laitoin ruukun maanpeitekasvien sekaan vähän vinoon. Pohjareiästä huolimatta ruukun pintaan modostui jäähilettä, jonka ajattelin jäädyttävän mehitähdet läpikotaisin. Näin ei käynyt. Mehitähdet ovat elossa ja voivat hyvin. Saapa nähdä, kukkivatko.

Oxalis deppei - Onnenkäenkaali

Oxalikseen olen kovasti mieltynyt. Pidän sen lehdistä ja kukista. Pidän sen tavasta vetää kukat illalla suppuun. Oxalis ei paljon tarvitse hoitamista. Välillä nypin kuihtuneita kukkavarsia ja vettähän tuo ruukussa asuessaan tarvitsee.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Meinasin unohtaa kelloköynnöksen. Sen itämisessä oli tänä keväänä hankaluuksia, mutta ihan kiitettävästi sain sinisiä kelloköynnöksiä pihamaalle saakka. Talon seinustalla kasvaa ruukussa kolme ja pergolan sisäänkäynnin kummallakin puolella isoissa ruukuissa kummassakin neljä köynnöstä. Pituutta niille on jo venynyt pergolan kattoon saakka, mutta leveydessä ei ihan vielä viime kesäistä runsautta. Nuppujakaan ei toistaiseksi ole näkyvissä. Yhtäkkiä ne vuosi sitten tulivat, joten mikäs hätä tässä.
 

Petuniat

Varsinaisia kesäkukkia en ostanut kovin paljon. Muutaman petunian laatikoihin ja ahkeraliisaa keittiön ikkunan varjoisaan laatikkoon. Murattia ja poutapilveä sekä orvokkeja parissa paikassa.

Riippabegonia

Pergolan amppeleissa on keltaista ja valkoista begoniaa, joita olen talvettanut ja useamman vuoden kellarissa. Uutena keväällä ostamani valkoinen Wummi alkaa pian kukkimaan. Se ei kuitenkaan ole riippuva begonia ja luultavasti joudun nostamaan amppelin alas, jotta korkeaksi kasvanut ja jäykkä varsi ei tuulessa katkea.

Sisäänkäynnin isoihin ruukkuihin laitoin verililjapuuta, lumihiutaletta ja muualta yli jääneet ahkeraliisat. Verililjapuut ovat vähän aneemisen oloisia. Vaan kun halvalla saa, niin ei voi vastustaa.

Sisäänkäynnin puolella on kahdessa amppelissa ja yhdessä laatikossa verenpisaroita. Ostin niitä pistokkaina ja sain lisää latvomalla kasveja niiden ollessa vielä kellarissa odottamassa ulos siirtoa. Nyt verenpisaroihin on tullut nuppuja, joten taidan nähdä ne  kukkivina vielä kesän aikana.

Itsekseen kylväytyneitä orvokkeja on siellä täällä.

Kesäkukkavalikoimani on siis sekalainen seurakunta sekin. Selkeä suunnitelma ja ajatuksen kirkkaus loistavat poissaolollaan. Kastelemista riittää näissäkin. Hoidan heitä samalla hellyydellä, kuin hoitaisin viimeisen päälle hienoja asetelmia. Kaikissa kukissa riittää ihmettelemistä ja ihailemista. Tasapuolisesti väristä ja koosta riippumatta.

 Kesäistä kauneutta teille kaikille!

 

Kasvimaalla kaikki hyvin

Tomaatti Sungold

Tomaatit alkavat vihdoin saada väriä. Vielä ei ole yhtään päästy maistamaan, mutta ensimmäisen poimimiseen ei mene enää pitkään. Viime vuotiseen tomaattimäärään tuskin nyt päästään, vaikka lämmintä on riittänyt tänäkin kesänä. Laiskuuttani en virittänyt kastelusysteemiä. Olisi pitänyt hankkia pari keraamista puikulaa ja letkua lisää, kun nyt on useampi istutusallas. En saanut hankituksi. Ehkä ensi kesänä sitten.

Tomaatti Supersweet

  
Kastelemista on riittänyt, mutta se ei ole mikään vaiva. Joka tapauksessa kasvarin ovi käydään lähes joka aamu avaamassa. Samalla vilkaisen maximi-minimi -mittarista niin yön kuin vallitsevan lämpötilan. Illansuussa taas tulee muuten vain tutkittua kasvarin asukkaita ja nypittyä mahdollisia varkaita.

Kurkku Sherba

  
Kurkkuja on kerätty jo pidempään. Ensimmäisenä poimin pitkulaisen Cordoban. Se olisi kasvanut vielä pituutta, mutta useamman valmistumassa olevan kurkun painoa kertyy aika paljon yhden rungon kannattelemaksi, joten en odota kurkkujen kasvavan suurimpaan mittaansa. Sherbaa ja Beth Alphaa tulee niinikään tasaiseen tahtiin. Ei tarvitse kesän aikana kurkkuja kaupasta ostaa.
 

Kurkku Cordoba

  
Puolueellista tai ei, mutta itse kasvatettu kurkku maistuu paljon paremmalta, kuin kaupasta ostettu. Maku ja tuoksu on paikallaan. Eivät ole vetisiä vaan täyttä tavaraa - tai siis kurkkua.

Chilipaprika Hungarian Black

  
Tavallisten paprikoiden idättäminen epäonnistui. Sen sijaan chilipaprika Hungarian Black onnistui hyvin ja nyt kasvarissa on kasvamassa neljä yksilöä. Kukkia on runsaasti ja munakoison värisiä chilipaprikoitakin jo löysin. Kuvan niistä sen sijaan olen kadottanut, enkä viitsinyt koneen äärestä lähteä kasvariin niitä filmaamaan. Hungarian Blackin ei pitäisi olla kovin voimakas, joten kelpaa sitten minullekin. Ukkokulta tykkää maustaa vähän kaikkea chilillä, joten parempi välillä kasvattaa miedompia lajeja.

Kylvin vanhoista pusseista retiisejä, jotka kasvoivat hyvin ja olivat maukkaita. Poimin loput sadosta juhannuspöytään ja kylvin samantien uutta. Pyöreiden retiisien joukossa oli kaksi pitkulaista, joista toisella oli hurjan pitkä juuri. Nämä pitkulaiset maistuivat hyviltä. Ei yhtään puisevilta, kuten olisi voinut kuvitella.

Punajuuri - Beta vulgaris var. conditiva

 
Kasvatan mangoldia jo senkin vuoksi, että sen punainen lehtiruoti on upean punainen ilta-auringon paisteessa. Niin loistaa näköjään punajuurenkin lehtiruoti. Siinä ei ole mitään ihmettelemistä, sillä sukulaisiahan punajuuri ja lehtimangoldi (Beta vulgaris var. cicla) ovat. Toki myös syömme mangoldia käyttämällä sitä esimerkiksi pinaatin tapaan.

Herneet ovat kasvaneet hurjaa vauhtia ja nyt ne ovat alkaneet myös kukkia. Herneitä kasvatan lähinnä suoraan kasvimaalta naposteltavaksi. Kasvimaani on sen verran pieni, ettei mitään voi isoa määrää kasvattaa. Eikä ole tarviskaan. Herne on myös hyvä maanparannuskasvi.

Kurpitsa 'Tom Fox'

Kurpitsaa kylvin jälleen kerran yli oman tarpeen. Ylimääräisille taimille löytyi ottaja ja kurpitsaa jäi omallekin kasvimaalle ihan riittävästi. Ehkä liikaakin tilaan nähden. Jättikurpitsan ja Tom Foxin lisäksi kaksi vihreää ja kaksi keltaista kesäkurpitsaa.

Juhannukseksi ostin vielä kaupasta kesäkurpitsaa, mutta seuraavat voin jo poimia omasta maasta. Sekä vihreä että keltainen ovat kuvien jälkeen kasvattaneet kokoa. Käytän kesäkurpitsaa tuoreena ja ylimääräiset pilkon paloiksi pakasteeseen. Talvella on kiva laittaa kesäkurpitsat porisemaan ja tehdä niistä sosekeittoa. Tulee nopeasti valmista ja hyvää.

Yhdellä vihreällä kesäkurpitsalla taisi olla liian nopea alkuspurtti, joka sitten päätyi väsähdykseen. Vai mitä muuta voi päätellä pullean olomuodon latistumisesta kapeampaan olomuotoon.

Viime keväänä en ostanut ajoissa istukassipuleita ja myöhemmin niitä ei enää mistään saanut. Nyt olin kaukoviisas ja ostin ensimmäisen kaupassa näkemäni pussin. Vähän liikaa siinä oli meidän kasvimaahamme suhteutettuna sipuleita, mutta hyvin sain jokaisen tungettua multaan. Osa meni suunniteltuun paikkaan, osan laitoin sinne tänne muiden kylvösten oheen. Meillä tykätään sipulista ja sitä käytetään paljon.

Tilliäkin kylvin, mutta kuvan kukat ovat kaupasta ostetusta ruukkutillistä. Kokeilin, lähteekö kaupan tilli kasvimaan mullassa kasvuun ja lähtihän se. Hiukan on matalampi, kuin itse kylvetyistä yleensä tulee, mutta ehtiihän tuo vielä kasvaa.

Fragaria vesca - Ahomansikka

Mansikkaa ei meillä kasva. Joskus vuosia sitten kasvimaalla oli jokunen taimi. Kyllästyin siihen, että linnut napsivat marjat, eikä yhtään jäänyt edes lapsille maisteltavaksi. Kun sitten kasvimaakin pieneni ja muuttui lavakauluskasvimaaksi, en ole mansikkaa kasvattanut. Sen sijaan ahomansikoita kasvaa pitkin tonttia ja toisissa paikoissa ne ovat aika isojakin.

Pakastemansikat ostin lauantaina oman kylän kauppiaalta. Lähituotantoa parhaimmillaan. Aamulla poimittu ja iltapäivällä jo pakastimessa. Aika usein tulee haettua kiinteää ja makeaa Sonataa syötäväksi. Litrahinta on ollut 5 euroa ja 5 kg:n laatikko 30 euroa. Nyt niitä kannattaa syödä. Kesäistä herkkua.

Ribes rubrum - Punaherukka

Herukkasato jää tänä vuonna pieneksi. Punaherukka kuivatti viime kesänä marjaisia oksiaan pystyyn. Sain täältä blogimaailmasta vinkin, että herukassa saattaisi olla herukkalasisiipi. En löytänyt tuholaista, mutta jouduin leikkaamaan useita vanhoja oksia  kokonaan pois niiden kuoltua. Pensaissa on runsaasti uusia oksia, jotka eivät satoa tänä kesänä tuota. Toivottavasti taas tulevina kesinä.

Mustaherukkaa on kaksi Pohjanjättiä. Niissä on runsaasti marjoja, vaikka itse pensaat ovat vielä pieniä. Vanhat mustaherukat hävitin äkämäpunkin vuoksi. Pohjanjätin sanotaan olevan vähemmän altis äkämälle. Valkoherukassa on melko paljon marjoja. Viherherukassa jonkin verran, mutta sekin on vielä nuori pensas.

Ribes uva-crispa - Karivianen

Karviaisia tulee kahteen pensaaseen kiitettävästi. Niistä harvemmin teen mitään, sillä karviaiset ovat jääkaappikylminä ihanaa naposteltavaa.

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Kolme kriikunapuutamme kukki tänä vuonna valtoimenaan. Pölytyskin on onnistunut, sillä kriikunoita on puissa paljon. Kriikunat tulee syötyä sellaisinaan, sillä kivien poistaminen pienestä kriikunasta on varsin työläs homma. Kriikunapuissani on jonkin verran äkämäpunkkia, joka näkyy nyppyläisinä lehtinä. Hedelmiin sillä ei näytä olevan vaikutusta.

Omenapuut kukkivat tänä keväänä aika vaisusti. Huvituksessa oli paljon kukkia, mutta parhaan kukinnan aikaan voimakas tuuli sateella maustettuna riipi kukat pitkin nurmikkoa. Siinä ei pölyttäjillä ollut mitään mahdollisuutta hoitaa tehtäviään. Kahtena edellisenä kesänä omenasato on ollut melkoinen, joten suon hedelmäpuille lepovuoron. Muutama maistiainen jokaisessa puussa näyttää olevan.

Tomaatit ovat kasvaneet korkeiksi ja pari niistä kurkkii jo kattoikkunasta. Tomaateista kehotetaan katkaisemaan latvat kypsymisen edistämiseksi elokuun alkupuolella. Neljän viikon kuluttua tomaattini taitavat vyöryä jo ulos ovesta kohti naapurin pihaa. Niinpä taidan latvoa kattoon kurkottelevat rungot jo aikaisemmin. Ehkä ne sen jälkeen käyttävät energiansa raakileiden kehittämiseen ja kypsyttämiseen kasvun sijaan.

Lavatera trimestris - Kesämalvikki

Tapani mukaan kasvimaalla täytyy hyötykasvien lisäksi olla myös silmänravintoa. Siksi kylvän vähintään yhteen laatikkoon kesäkukkia. Kosmoskukka on tänä(kin) vuonna itänyt huonosti. Muutama taimi on vankistumassa, mutta nuppuja ei vielä ole. Kesämalvikki on itänyt huomattavasti paremmin ja matalasta koosta huolimatta ensimmäiset nuput ovat ilmestyneet.

Kehäkukan yhdistän jo lapsuuden muistikuvissa kasvimaahan. Niinpä sitäkin on kylvettävä edes yksi rivi johonkin väliin. Nyt on kasvamassa kaksi riviä ja nuppujakin ne jo tekevät. Ostin siemenet kauppareissulla marketista. Oranssinkeltainen väri sopii hyvin itse kavattamiini samettikukkiin, joita olen istuttanut hyötykasvien oheen kasvimaalle. 

Calendula officinalis - Kehäkukka

 

Kasvimaalla siis kaikki hyvin. Kukkaisia kesäpäiviä kaikille!