Kuukauden neulesatsi

 Viime aikoina olen kutonut vähemmän. Jotain valmista on kuitenkin syntynyt.
Kuvan nilkkasukat on Merja Ojanperän ohjeella tehdyt Virvatulet (kirjasta Sydämellinen sukkakirja). Nämä ovat olleet valmiina jo kuukauden. Hämärästi muistan, että jonkun kohdan ohjeessa oikaisin. 

Nämä polvisukat ovat niinikään Merja Ojanperän. Malli on nimeltään Adalmiina ja se löytyy kirjasta Kauneimmat villasukat. Alkuperäisessä ohjeessa sukassa on muutama väriraita, mutta jätin ne pois. En myöskään virkannut koristeosaa nilkan resorin päälle. Olen joskus jonkun verran virkannut, mutta ne opit ovat painuneet unholaan ja vaatisivat päivittämistä.

Tässä kuvassa kuvio tulee paremmin esiin. Kuvauksissa käyttämäni tekojalka on liian lyhyt pitkille polvisukille ja niinpä ylemmässä kuvassa sukat on makkaralla ja malli rutussa.

Onneksi ostin heti kättelyssä kolme kerää samaa lankaa. Näihin upposi 7veikkaa
hiukan yli 200 g. 

Merja Ojanperän malli tämäkin eli Helmi Orvokki samaisesta Kauneimmat villasukat -kirjasta. Helmi Orvokista on tullut yksi suosikkimalleistani. Kaunis, helppo ja valmistuu nopeasti. Tästäkin mallista jätän pois virkatun kukan kahdesta syystä. Kuten ylempänä totesin, virkkaustaitoni ovat ruostuneet ja toisekseen eräs kutomieni Helmi Orvokkien vastaanottaja totesi virkatuilla kukilla varustettujen villasukkien tunkemisen saappaisiin olevan hankalaa.

Sukat valmistuivat beigestä ja valkoisesta 7veikasta 3 ja 3.5 puikoilla.

Nämä luonnonvalkoiset nilkkasukat tein langasta, jonka sain purkamalla liian isoksi osoittautuneen pipon. Purettu lanka on hiukan kiharaista ja se näkyy jäljessä. Tiedän, että puretun langan suoristamiseen on erilaisia ohjeita. Jäi tällä kertaa löytämättä.

Malli ei ole omani, vaan bongasin ja sovelsin facebookista löytämääni ohjetta. 

*lk, 2 o yhteen, 2 o, 2 o yhteen, lk, 1 n
5 kerrosta 6 o, 1 n
2 o, lk, 2 o yhteen, 2 o yhteen, lk, 1 n
5 kerrosta 6 o, 1 n* 
Jatka toistaen tähtien välisiä kerroksia

Tämän vaaleansinisen ja seuraavan vihreän sukan mallin löysin niinikään facebookista. Ohje on 9:lla jaollinen, joten aloitukseen laitoin 54 s.

1.-2. krs eli 2 kerrosta: kaikki nurin
3.-9. krs eli 7 kerrosta: 3 n, 6 o
10.-11. krs eli 2 kerrosta: kaikki nurin 

Sekä vaaleansininen nilkkasukka että vihreä on kudottu 7veikasta. Resorissa puikot 3, sen jälkeen 3.5. Resorissa ja kantalapussa oikeat silmukat olen kutonut takareunoistaan. Tämän vinkin olen joskus saanut Suvikumpu -blogista. Menetelmällä resorista tulee siistiä ja napakkaa. Se on jäänyt käyttööni näköjään pysyvästi.

Ostin talvella tarjouksesta useamman kerän vihreää 7veikka-lankaa. Kerrosrivinousu on mukavan helppo malli elävöittää perussukkaa. Tässä yhdistin vaaleampaa vihreää lehden vihreään väriin.

Jämälankoja on taas kertynyt ja niitä tuhotakseni tein nämä kirjavat lastensukat. En oikein näistä itse tykkää, mutta purkaminenkin on kovin tylsää. Jospa näistä olisi hätävaraksi jonkun pikkuisen viluisiin jalkoihin.

Harjoittelin latvialaista palmikkoa tähän lastenneulesettiin. Ko. palmikko ei ole ollenkaan vaikea. Ehkä vähän hidas, ainakin ensikertalaiselle. Netistä löytyy hyviä ohjeita latvialaiseen palmikkoon. Tässä yksi niistä.

Lankana näissä on K-ketjun myymä Pirta-lanka. Koostumus on sama, kuin 7veikalla. Jostain syystä tämä lanka tuntuu liian liukkaalta minun hyppysissäni, enkä tiedä miksi näin on. Vielä taitaa ainakin yksi täysi kerä odottaa käyttöä. Mitähän siitä keksisin?

Perhosten ja puutarhahörhön juhlaa

  

Viime päivät ovat olleet silkkaa juhlaa niin perhosille kuin puutarhahörhöllekin. Pihalta ei ole voinut pysytellä poissa, eikä onneksi ole tarvinnutkaan. Auringon paistaessa lämpimästi kevään ensimmäiset kukkijat ovat avautuessaan houkutelleet tienoon kaikki pörriäiset luokseen. Monenmoista surisijaa lentää kevätkirjotähtien ja krookusten ympärillä. Hyvä, etteivät toisiinsa ruuhkassa törmää.

Perjantaina rinteessä kävi kunnon kuhina. Eipä tarvinnut erikseen perhosille mesibaareja pystyttää, kun ne ahmivat kirjotähtien antimia. Olipa metka tunnelma seisoa rinteen alaosassa ja katsella nokkosperhosten porukkaa kilvan laskeutumassa kukkasille. Menin jo laskuissa sekaisin perhosia katsellessani. Yhteen kuvaan taltioitui samanaikaisesti kolme perhosta.

Avoimia kukkia ei puutarhassa vielä  montaa sorttia ole. Krookuksista on iloa ja hyötyä pörriäisille. Pihatöiden lomassa oli ihan pakko välillä pysähtyä katselemaan pikkuisten karvapyllyjen mönkimistä milloin mihinkin suuntaan terälehtien lomassa.

Oikearinteen ensimmäiset balkaninvuokot alkavat vihdoin avautua. Linnut ovat tönkineet ja levittäneet rinteen yläosaan loppukesästä laittamaani haketta. Siinä temmellyksessä balkaninvuokotkin ovat saaneet hiukan osumia. Sitkeästi ne sentään sotkun keskeltä nuppunsa nostavat.

Ulkotöihin mennessä on paras ottaa muistilista mukaan. Pää on muutenkin keväästä sekaisin ja sehän saa puutarhahörhön haahuilemaan sinne tänne. Jotakin tehdessä unohdun tutkimaan ja tiirailemaan yksityiskohtia. Askel johtaa paikasta toiseen, kunnes huomaan eksyneeni kauaksi aiotun työsarkani ääreltä. On kyllä nautinnollista viivata yli hoidettuja hommia, vaikka uusi lista on jo aivonystyröissä koostumassa.

Hankkijan tunnusten kanssa on ollut säätämistä. Minulla on ko. firmaan asiakastunnus, mutta en ole aiemmin rekisteröitynyt verkkokaupan asiakkaaksi. Asiakaspalvelun kanssa on käyty useampi puhelu, jotta ohjelma saisi yhdistettyä vanhan tunnukseni verkkokauppatunnukseen. Asia on nyt toivon mukaan edennyt siten, että huomenna voisin tehdä multasäkkitilauksen. Olisi helpompaa, jos pihaan pärähtäisi kerralla kunnon kuorma multasäkkejä. Omaan autoon mahtuu kuusi säkkiä. Piankos ne on käytetty ja uusia pitäisi lähteä hakemaan.

Olen pantannut kurpitsojen kylvämistä, mutta nyt sekin on tehty. Kylvin vihreää ja keltaista kesäkurpitsaa, spagettikurpitsaa ja isokokoista Tom Foxia. Spagettikurpitsaa en ole aiemmin kasvattanut. Eräs herkullisia ruokia tekevä ystäväni kehui sitä, joten päätin kokeilla. Samalla kylvin myös timjamia, basilikaa ja kiinansipulia. Viime vuonna kasvatetuista yrteistä salvia, sitruunamelissa ja tietenkin myös persilja ja ruohosipuli ovat jo hyvässä kasvussa.

 Kasvihuoneeseen kylvin retiisejä ja ruusukaalia. Isoon kukkapurkkiin laitoin kolme Annabella-perunaa kasvamaan. Vein vihdoin myös tuoksuherneet kasvariin. Ne ovat vasemmassa yläkulmassa lattialla olevassa muovilaatikossa, jonka päälle laitan yöksi tuplaharson. Kannoin kasvariin kellarista myös ruukkuihin istutetut perennojen juurakot. Tunkevathan puutarhassakin monet perennat jo itseään mullasta, joten miksi eivät pärjäisi kasvarissa.

Harsot kasvarin molemmille pitkille seinustoille viritin valmiiksi tomaatteja ja kurkkuja varten. Vielä ne saavat viettää tovin kellarissa, mutta kasvariajan alkaessa harsoteltoista on hyötyä mahdollisten yöpakkasten varalta. Hallanvaaran jälkeen otan harsot pois.

Kevään ensimmäiset pyykit pääsivät ulos kuivumaan. Se kävikin vikkelästi pienen tuulenvireen ansiosta. Nyt ei tarvinnut katupölyä taivastella, koska kadut siivottiin alkuviikon aikana. Siitepölyä on jo ilmassa, mutta vielä se ei näy pinnoilla.

Ukkokulta on jatkanut puusavottaa. Mäntypöllien oksaisimmat osat on klapitettu. Seuraavaksi vuoroaan odottavat runko-osan pöllit. Puuvaja on jo täynnä. Loput klapit ladotaan autotallin seinustalle, jossa ne saavat kuivua aikansa. Kannetaan sitten jossain vaiheessa kellariin.

Meteorologin mukaan tähän aikaan Etelä-Suomen päivälämpötila on n. +8. Nyt mennään siis tavanomaista lämpimimmissä lukemissa. Perjantaina mittari näytti iltapäivällä kolmen jälkeen tuota +15.5. Tuntia myöhemmin lukema kipusi +17 asteeseen, josta osa menköön ulkona olevaan mittausyksikköön porottavan auringon piikkiin.

Tuomi voittaa joka vuosi hiirenkorvakilpailun. Muutama tällainen päivä, niin puu on vihreänä. Syreeninkin silmut pullistelevat ja mustaherukassa on käytännössä jo hiirenkorviakin kookkaammat lehdet. Pikaisella puutarhakierroksella löytyi monia muitakin herääjiä ja pian voi tutkailla niitä sipulikukkien lisäksi.

Sepelkyyhkypariskunta on jokakeväiseen tapaan tullut tepastelemaan krookusteni keskelle. Kuvaushetkellä toinen kyyhkynen huhuili tätä kaveriaan jossain lähistön puussa. Tämä ei ollut milläänsäkään, vaan jatkoi vain nokkimista. Siellähän niitä marjakuusen siemenautomaatista talven aikana pudonneita auringonkukansiemeniä vielä näkyy, vaikka koitin niitä katemullalla näkyvistä piilottaa.

Krookukset, scillat ja tulppaanit
hymyilevät kevättä kukkapenkissä.
Koivun alla sinivuokko avaa
taivaan siniterän
auringon ihailtavaksi.

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua kaikille!

Johan on ollut huikean hienoja kevätpäiviä!

"Mitä  hyvää täältä löytyykään!"

 

Myrskyisän viikonlopun jälkeen viikko alkoi aurinkoisena ja lämpimänä. Kaikki muut työt saivat väistyä, sillä hinku pihalle on ollut melkoinen ja tekemättömien töiden lista pitkääkin pidempi. Puutarhahommia saa olla vaikka toisille jaettavaksi, eivätkä ne silti yhtään stressaa. Ainakaan minua. Joku tehtävä voi olla vähemmän kivaa, mutta kaikki tyynni kuuluvat tähän elämää suurempaan intohimoon eli puutarhahörhöilyyn.

Lämpö herätti krookukset kertaheitolla.

Piipot poksahtavat auki kilpaa toistensa kanssa. Maassa on runsaslumisen talven jäljiltä sopivasti kosteutta. Lämpö ja aurinko herättävät sipulikukkien lisäksi kaikkea muutakin. Peurojen ja jänisten röyhkeästä verotuksesta huolimatta krookuksia nousee kivasti siellä täällä. Tuntuu, kuin niitä olisi tänä keväänä tavallista enemmän. Ehkä ne pitivät välivuotta viime keväänä.

Kevätkurjenmiekkoja joka lähtöön

Kevätkurjenmiekkojakin tupsahtelee ensimmäisten seuraksi. Viime syksynä istutin meidän puutarhan ensimmäisen jääkurjenmiekan, josta kuva ylläolevan kollaasin vasemmassa alareunassa. Mistä se on saanut nimekseen jääkurjenmiekka? Enemmän tuosta tulee aurinko tai tuli mieleen.

Rhodo ja mahonia ovat hiukan kärsineet

Toistaiseksi en osaa sanoa talvituhoista paljoakaan. Pihalla pyöriminen vaatii taas aivonystyröiden aktivoimista ja muistin virkistämistä. Ilmeisesti nollaan talven aikana kaikki edellisvuoden tiedot ja kevään tullen täytyy listoista tutkia, mitä on tullut istutettua mihinkin.

Osa toisesta mahoniasta on mennyt aika ruskeaksi, vaikka laitoin sillekin varjostusverkon aika varhain. Näin on käynyt ennenkin, joten enää en pelästy menettäväni koko kasvin.Seuraan kasvin tilannetta ja pahimmin ruskettuneet lehdet ja oksat leikkaan pois. Siitä se taas virkistyy.

Rhodoista oikeastaan vain yhdessä on enemmän ruskeita lehtiä. Vuosiin en ole tähän ongelmaan törmännyt, joten kerrotteko, miten hoidan alakuloista rhodoa.

Primula pruttoniciaca 'Sirje'

Esikoita olen vuosien aikana istuttanut vaihtelevalla menestyksellä. Parhaiten ovat viihtyneet etelänkevätesikko ja syklaaminpunainen suikeroesikko. Viime kesänä ostin Nummelan ruusutilavierailulta pikkuisen suikeroesikko Sirjen. Iloisena huomasin sen lykkäävän lehtiä. Aika kiva, jos myös kukkii.

Primula elatior - Etelänkevätesikko

Pikkupuutarhaan istutin vuosi sitten kaksi etelänkevätesikkoa ja yhden himalajanesikon. En laittanut niille nimitikkuja, joten nyt en osaa nimetä kahta esiin noussutta. Aika näyttää, ovatko molemmat etelänkevätesikoita ja nouseeko kolmas ehkä myöhemmin.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

Viime toukokuussa Pikkupuutarhaan istutetut kaksi valkotäpläimikkää ovat kumpikin elossa. Syksyllä olopihan Syreenipenkkiin siirretyssä valkotäpläimikässä on jopa kaksi nuppua, vaikka sen olemus muuten on talven jäljiltä vähän rähjäinen. Tällaiset uusien tulokkaiden kukkaiset esiintulot ovat aina niin mukavia.

Helleborus - Jouluruusu linnunruoka-automaatin alapuolella.

Istutusalueita en ole kovin pikkutarkasti rapsuttanut enää vuosiin. Napsin kuivuneita perennanvarsia ja poistan paksuimmat vaahteranlehtikeskittymät. Ripottelen varoen piippojen väleihin ja sinne tänne multaa, joka peittää pahimmat rikkakeskittymät. 

Kuvassa linnunruoka-automaatin alla kasvava jouluruusu. Kuten näette, lintujen syöttäminen sotkee ympäristöä. Vaihdoin talvella kuorittuihin auringonkukansiemeniin vähentääkseni sotkuisuutta. Koska käytössä oli alkutalven kuorelliset siemenet, näen eron ympäristössä vasta ensi vuonna. Tarkoitus on laittaa jouluruusun ympärille katemultaa ja kas, näkymät muuttuvat.

Useampi tunti vierähti kellarikasvattamossa siirtäessäni tomaatit, kurkut ja paprikat kasvatusastioihin. Niihin, joissa nämä hyötykasvit viettävät kesänsä kasvihuoneessa. Kaksi kasvia yhteen 30 litran astiaan. Aiemmin olen kuskannut kasvit purkeissaan kasvihuoneeseen ja siellä siirtänyt ne sitten istutusastioihinsa. Viime keväänä istutin kasvit kokeeksi jo kellarissa. Tilavampi multatila näytti innostavan kasvit rehevään kasvuun. Kuskasimme Ukkokullan kanssa kottikärrillä astiat kasvihuoneeseen. Menihän siihen vähän enemmän aikaa suhteessa, että olisin pienemmät purkit vienyt kasvihuoneeseen istutettaviksi. Mielestäni homma toimi hyvin ja siksi teen samoin nyt.

Potentilla nepalensis 'Miss Willmott' - Nepalinhanhikki

Kuvittelin kylväneeni tomaatteja, kurkkuja ja paprikoita maltillisesti. Ainahan joitakin ylimääräisiä taimia tulee ja niin kävi nytkin. Pari tomaattia, kurkun ja paprikoita istutin pojalle. Hän voi kokeilla niiden kasvattamista lasitetulla parvekkeella. Muita täytyy tarjota naapurille.

Tomaattien, kurkkujen ja paprikoiden siirryttyä toiseen paikkaan kellarissa, syntyi ensimmäisen kasvilampun alle hiukan tilaa. Äkkiä se täyttyi, kun nostin lattialta ja pimeämmistä paikoista purkkeja lähemmäs valoa. Käsittämätöntä, miten tolkku on taas kadonnut kasvatushommista. 

Valitettavasti kellarikasvattamosta on niukasti kuvia tarjolla. Kamera ei ollut tälläkään kertaa mukana. Lisäksi tehokkaan kasvilampun valossa kaikki kuvattu on keltaista.

Nokkosperhonen talventähdellä

Maanantaina meidän mittari näytti parhaimmillaan +14 astetta. Vaatetta saattoi huoletta vähentää. Pörriäisiä surisi varsinkin krookuksissa. Sainpa kuvattu nokkosperhosenkin. Kurkia ja joutsenia lensi pihaa rapsuttaessa talon yli useita kertoja. Kauempaa on kuulunut muutaman päivän ajan kurkien huutelua. Äänien suunnasta päätellen ne ovat pellolla meistä eteenpäin.

Kroppa on iltaisin jäykkänä päivän aherruksesta. Pois kaikki ruikutus, sillä tätä aikaa on odotettu. Johan on ollut huikean hienoja kevätpäiviä!

Ei vettä, räntää raskaampaa...

Näkymä työhuoneen ikkunasta 9.4.21

 

Hyvin pitävät säätiedotukset paikkansa. Perjantaille luvattiin kovaa tuulta sekä vettä, räntää ja jopa lunta. Ihan kaikkea on saatu, enimmäkseen vettä. Tuulee niin kovaa, että jopa tiilitalon nurkat valittavat. Meillä on tuulikello sekä sisäänkäynnissä että talon toisella puolella, terassilla. Kilinä on kaikkea muuta, kuin hentoa ja mieltä rauhoittavaa soljuntaa. Niin vimmattua kilkatusta, että pelkään taas joutuvani uusimaan tuulikellojen langat.

Torstai-illan säästä ei voinut seuraavan päivän myräkkää mitenkään ennustaa. Pilvenhattaroita lipui taivaalla rauhalliseen tahtiin ja aurinko paistoi mukavasti ihan laskeutumiseensa saakka. Kiersin puutarhassa tarkastamassa piippotilannetta ja tutkimassa, löytyykö vielä lumilampareita. Varjoisimmissa paikoissa muutamia tiiviitä lumikasoja vielä löytyi. Suurin osa puutarhasta on kuitenkin jo vapautunut lumitalven ikeestä.

Verkko omenapuun alla odottaa paluuta kuvauksen jälkeen lumikellojen suojaksi.

Läheltä katsottuna penkeissä ja hedelmäpuiden alla on elämää roppakaupalla. Hiukan etäämpää maisema on vielä melko valju. Nurmikko on paikoin litsislätsis-märkää, eikä sen päällä tee mieli kovin paljon kulkea. Kovasti tekisi jo mieli mennä putsaamaan paikkoja roskista ja laittamaan kanttausurat kuntoon. Ehkä sentään odotan vähemmän tuulista päivää. Myrskyssä joutuisin jokaisen vaahteranlehden henkilökohtaisesti juoksemaan kiinni.

Puusavotta alkaa olla voiton puolella. Mäntypöllit odottavat edelleen pilkkomista, mutta niiden kanssa ei ole pidetty kiirettä. Ne ovat sopivasti muilta toiminnoilta sivussa varaparkkipaikalla. Viikolla vuokrattiin kaatopaikalta peräkärry, jonka kanssa tehtiin kolme reissua havuja ja männynoksia kaatopaikalle kuskaten. Menipä niissä kuormissa myös monta säkillistä oksahaketta, joita ei millään olisi saanut meidän tontille tässä vaiheessa uppoamaan. Taajamatontilla kun ei ole liiemmin paikkoja, joihin kuukausiksi tai vuosiksi voisi varastoida erilaisia maa-aineksia myöhempää käyttöä varten. Hetken mietin, olisinko tarjonnut haketta kylän fb-sivuilla jollekin halukkaalle. Jäi tarjoamatta. Muutenkin elämässä on ihan riittävästi  kaikenlaista säätämistä, joten jotkut asiat on vain helpompi hoitaa suoraviivaisesti.

Alcea rosea - Salkoruusu

Piippojen lisäksi monenmoista herääjää ilmaantuu esille puutarhan mullasta. Kevätvuohenjuuri on aina kevätvirkku, mutta niin näkyy heräävän myös salkoruusu ja monista päivänliljoistakin on jo hennonvihreitä kärkiä näkyvissä. Komeamaksaruoho, kuten muutkin maksaruohot ovat kasvunsa alussa. Alppikärhö kuuluu jokavuotisiin varhaisherännäisiin, vaan yllätys oli löytää eloa myös parista muusta kärhöstä.

Fritillaria imperialis

Pulleat piipot ja nuput ovat minusta kerrassaan mainiota katseltavaa. Miten valtavasti tuollaiseen pieneen olemukseen latautuu energiaa ja kasvuvoimaa. Vuosien varrella olen istuttanut useammankin keisarinpikarililjan, joista kahteen paikkaan kotiutuneet ovat onnistuneesti myös kukkineet seuraavina keväinä. Yhdessä paikassa piipot nousevat puskien ahkerasti lehtiä, vaan eivät kuki. Olen antanut niiden olla, sillä nämä piipot eivät tule syödyiksi. Niiden haju karkoittaa toivon mukaan muitakin ei-niin-toivottuja vierailijoita. 

Fritillaria imperialis

Olopihan Allaspenkissä keisarinpikarililjat komeilevat peurojen syömien tulppujämien keskellä. En ole enää kohta kolmeen vuoteen haistanut näiden voimakasta "tuoksua", mutta muistikuvissani tiedän sen leijailevan noiden piippojen lähistöllä.

Puutarha tuottaa monenlaista iloa. Myös huumorilla on siellä tilansa. Viime vuonna kohensin Pikkupuutarhan käytäviä reunustamalla ne turveharkoilla. Raskas ja päivästä toiseen jatkuva kaivutyö sai aikaan oikopolkuja työskentelytapoihin. Yleensä kärrään kaivamisen tuotokset toisaalle, lähinnä kompostoitavaksi. 

Kun kaivaminen vain jatkui ja jatkui ja syksy painoi päälle, heittelin välillä tuppaita pensaiden alle. Ajattelin niiden sinne maatuvan ja sopeutuvan. Kuten usein tekevätkin. Niin vain tuppaiden ohessa puskiin on lentänyt pikkusipuleita. Takuuvarmasti tiedän, etten ole talventähtiä norjanangervojen tyveen istuttanut. Ehkä nämä yksilöt voisi jossain vaiheessa kaivaa ja siirtää pois, sillä syksyllä leikattujen angervojen myöhemmin kasvaessa keltaiset auringot eivät pääse enää oikeuksiinsa.

Syyspenkin tulppaaneita, joiden nimi selvinnee myöhemmin.

Kävin viikolla myös moikkaamassa isää hoivakodissa. Hän oli päivätorkuilla sängyssä, joten tapani mukaan tsekkasin hänen vaatekaappinsa. Se on yleensä hyrskynmyrskyn ja vaatii joka käynnillä edes pintasilauksen. Isä ei itse vaatteita kaapistaan ota eikä sinne laita, sillä hän ei näe mitään. Säännöllisen järjestelyn vuoksi enää ei tarvitse molempia kaappeja kokonaan käydä läpi. Tällä kertaa löysin kirkkaanpunaisen t-paidan, joka kokonsa ja värinsä puolesta kuuluu jollekin toiselle. Pesulapun "osoitteenkin" mukaan paita sai lähtökäskyn. 

Pikkulasten vanhemmat tietävät, kuinka päiväkoti-ikäisten kaikki vaatteet on merkittävä nimilapuilla. Monille voi olla yllätys, että näin toimitaan myös hoivakotiasukkaiden vaatteiden ja liinavaatteiden kanssa. Kaikki menee yhdessä läjässä samaan pesukoneeseen, joten jollain tavoin puhtaiden vaatteiden paluu oikeille omistajilleen on taattava.

Iris Katharine Hodgkin

Asioille lähtiessäni pyrin niputtamaan samassa suunnassa hoidettavat tehtävät yhteen kertaan. Mahdollisuuksien mukaan. Niinpä hoivakotireissulla kävin myös vaihdattamassa rannekelloon uuden pariston, ostin takakontin täyteen multasäkkejä ja vein SPR:n Konttiin kierrätykseen joutavaa vaatetta. 

Kultasepänliikkeessä oli rannekelloja jonossa paristonvaihtoon, joten myyjä kehotti minua käymään vaikkapa ruokaostoksilla. Pääosan ruokaostoksista tilaamme tällä hetkellä kotiin toimitettuina. Tuumasin, että voisin sentään käydä hakemassa kimpun kukkia kotiin.

Heti kaupan sisäänkäynnin jälkeen törmäsin kukkajuurakkojen laatikoihin ja siihenhän minä juutuin erään papparaisen kanssa valikoimaa tonkimaan. Päällimmäisenä oli daalioita ja gladioluksia, joista en tällä kertaa ollut kovin kiinnostunut. Ostoskoriin sujahtivat:

Phlox paniculata 'Amethyst' 1 kpl - Syysleimu, lila
Phlox paniculata 'Bright Eyes' 1 kpl - Syysleimu, punavalk.
Phlox paniculata David' 1 kpl - Syysleimu, valkoinen
Helenium autumnale 1 kpl - Syyshodekukka
Achillea millefollium 1 kpl - Siankärsämö, vaaleanpun.
Liatris spicata 20 kpl - Punatähkä, punainen ja valkoinen
Astilbe x arendsii 'Brautshleier' 1 kpl - Jaloangervo valk.
Astilbe japonica 'Europa' 2 kpl - Jaloangervo vaal.pun.

Aion laittaa kaikki juurakot purkkeihin juurtumaan ja kasvamaan, jotta ne voi myöhemmin kesän aikana istuttaa puutarhaan. Kuinka kävi sille aikomukselle ostaa kukkakimppu kotiin? Sekin toteutui. Hain toisesta kaupasta ison kimpun pieniä neilikoita, jotka ovat oivallisia maljakkokukkia pitkän kestävyytensä vuoksi.

Siemenestä kasvatetut pelaguut odottavat työhuoneen ikkunalla kesäilmoja.

Tokihan sitä toivoisi kevätauringon paistavan ja sallivan haravan tai lapionvarteen tarttumisen. Toisaalta tällaiset sadepäivät ovat tarpeellisia, jotta kotityötkin tulevat ajallaan hoidetuiksi. Nyt on lakanat vaihdettu, pesty ja mankeloitu. Perunkirjoitukseen liittyviä paperiasioitakin olen saanut hoidettua eteenpäin. Tietokoneen ääressä ei tee yhtään mieli lämpimänä päivänä istua, vaikka laskut on maksettava ajallaan ja sähköpostit hoidettava. Sadepäivänä hoidettu rästitehtävien purku sallii taas monta huoletonta pihapäivää, kunhan sää sen suo.

Iris Frozen Planet

Välillä elämä on kuin unta,
joskus taas tuntuu satavan vain räntää ja lunta.
Liian usein pienet tärkeät asiat unohtuu,
ja ne huomaa vain kun jotain tapahtuu.
Ihaile voikukkaa tai kudo villasukkaa,
mutta älä pienten hetkien tärkeyttä hukkaa!

 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Vähempikin keikkuminen riittäisi

Corydalis solida 'Beth Evans' -Pystykiurunkannus

 

Kevät keikkuu nyt niin voimallisesti, että kohta alkaa päästäkin vipata. Tuulikellostakin katkesi naru ja koko klkuttava vempain löytyi pusikosta. Tiistaiaamuna heräsimme valkeuteen. Lunta oli tullut muutama sentti, eikä se edes aamupäivän aikana sulanut. Iltapäivällä sentään vanha maa alkoi taas olla vallitseva elementti, vaikka ajoittain lumihiutaleita on lennellyt vaakatasossa.

Iris Katherine Hodgkin - Kevätkurjenmiekka

Pikainen puutarhakierros riitti, sillä väripilkut olivat vähissä. Krookukset olivat käärineet nuppunsa tiukkaan suppuun ja talventähdetkin näyttivät enemmän keltaisilta palluroilta kuin pikkuisilta auringoilta. Näpit jäässä katselin tärkeimmät paikat. Tuuli ujelsi korvissa ja paukutti naapurin lipputangon narua niin, ettei toivoakaan mistään hentoisemmista äänielämyksistä.

Eranthis cicilica - Talventähti

En edes uskalla ääneen kehua näkemiäni kukkia, jottei nekin tule syödyiksi. Jänikset ovat papanakasoista päätellen istahtaneet kanttausuriini kuin ruokapöydän ääreen konsanaan. Onhan se mukava pitää kyynärpäitä pöydän reunalla samalla kun kiskoo helmililjoja ja scilloja ristihuuliinsa. Toistaiseksi talventähdet ja kevätkurjenmiekat on jätetty rauhaan.

Ribes nigrum 'Pohjan Jätti' -Mustaherukka

Kasvien herääminen joka kevät on ihmeellisen innostavaa seurattavaa. Mustaherukkaa ei paljon viluta, vaan se on jo silmut pullollaan valmiina tuottamaan uutta satoa. Toivon mukaan saan taas loppukesästä kerätä mukavan kulhollisen näitä Pohjan Jättejä.

Rubus articus - Mesimarja

Lappalainen etelässä -blogin Nila toi minulle viime kesänä kivoja kasveja. Joukossa oli myös mesimarjaa, jonka istutin yhteen lavakauluksista. Paikka on tälle kasville turhan lämmin ja aurinkoinen, mutta parempaakaan ei nyt ollut tarjolla. Enpä olisi uskonut, että se on näin varhainen herääjä. Viikko sitten mullan pinnalla oli vielä tuhti lumikerros. Ehkä suojaisan lumen alla oli lämmin paikka aloitella kasvua.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Safiirihortensia on ELOSSA! Jippii. Ei se kuollut edellisenäkään talvena, mutta aiheutin sille ylimääräisiä sydämentykytyksiä siirtämällä kasvin viime kesänä alapihan syysomenan lähelle. Ennen safiirihortensia asusti Pikkupuutarhassa, joka ei minusta ollut sille hyvä paikka. Pikkuinen puska on viettänyt talven verkon suojassa. Saa olla siellä vielä jonkin aikaa, kun jänikset näyttävät mellastavan sen läheisyydessä.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Entäpä tämä punasilmuinen kaunotar! Hereillä hänkin, kuten toinenkin samaan aikaan ostamani ja istuttamani ruusuherukka. Minulla oli ruusuherukka aiemminkin, mutta sen sain kuolemaan istuttamalla sen ensin täysin väärään paikkan ja korjaamalla sitten erehdykseni kuolemaan johtaneella siirrolla. Tällä kertaa suunnittelin istutuspaikat huolellisemmin, ainakin niin vielä kuvittelen. Toivon näkeväni ruusuherukan kauniin kukinnan. Jollen tänä keväänä, niin ehkä sitten seuraavana.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Särkynytsydän kurkkii sekin jo Kiemurapenkin mullasta. Kuten kuvasta näkyy, en ole kukkapenkkejä siivonnut. Leikkasin lokakuun lopulla vieressä kasvavaa tuijaa ja roippeet ovat yhä paikallaan. Haravoimisen kaltaista rapsuttamista ei nyt kannata ajatellakaan. Tuuleen lentävät kaikki ajatusta keveämmät roskat.

Kaupasta tarttui mukaan kuvan kukkajuurakot tai sipuleita ne kai enemmän ovat. Tarhakriinumista tai keijunliljasta minulla ei ole minkäänlaista kokemusta. Kuvissa näyttävät kauniilta ja jotain juttuja löysin netistä kummastakin. Taisin taas hankkia itselleni hoidettavia, sillä kumpikin kaipaa talvilepolämpötilaksi 10-15 astetta. Vinkkejä näiden kasvien elossa pitämiseksi saa vapaasti antaa.

 

Valoisat illat kutsuvat yhä enemmän ulkohommiin, mutta kutimetkin etsiytyvät käsiin. Vein isän hoivakodin kirpparille pinon sukkia, pipoja ja muutaman tumppuparin sekä mm. kynttilöitä. Kirpparimyynnillä on tarkoitus rahoittaa kotieläinpihan vierailu vanhusten iloksi. Aiemmin hoivakodissa on käynyt mm. laama, kanoja, pupuja, lammas ym. Toivottavasti rahaa kertyy ja eläinvierailu toteutuu. Hoivakodin vanhusten elämä on varsinkin näin korona-aikaan aika vaisua. Olen odottanut säiden lämpenemistä, jotta voin viedä isän ulos kävelemään. Lumisessa ja liukkaassa ympäristössä sokean kanssa käveleminen on hankalaa.

Pääsiäinen on vietetty. Pyhiksi ostamani keltaisten tulppaanien kimppu on edelleen kaunis ja hyväkuntoinen. Seuraava juhlimisen aihe onkin sitten vappu. Sitä ennen voi juhlistaa iloitsemalla kevään edistymistä vaikka joka ikinen päivä.