Uusia asukkaita puutarhaan tulossa

Pel. Estrelle Appleblossom

 

Saksalaisesta liiteristä ostamieni juurakoiden lisäksi puutarhaani on jonottamassa muitakin uusia asukkaita. Ihastelin pitkään Viherpeukaloiden kuvastossa jouluruusu 'Anna's Rediä'. Lopulta tein tilauspäätöksen. Muutamassa blogissa on jo ollut tämän kevään kuvia Anna's Redin avoimista kukista. Olen tyytyväinen ostokseeni, jonka kaivan maahan heti säiden parannuttua.

Kasvikuvat Viherpeukaloiden nettisivulta.

Samaan pakettiin otin 'Constant Wattez' -saksankurjenmiekkaa (3 juurakkoa) ja 'Peaches and Dreams' -tarhasalkoruusua (5 juurakkoa). Paketti saapuikin viikolla. Jouluruusun taimi on isokokoinen ja hyväkuntoinen. Salkoruusut ja saksankurjenmiekka olivat juurakoina, jotka laitoin ruukkuihin kasvattamaan juuria.

Kuva Puutarhanikkareiden nettisivulta.

Austin-ruusujen kauneuteen on vaikea olla ihastumatta. Yksi Pilgrim minulla jo oli, mutta se otti ja kuoli. Todennäköisesti valitsin sille väärän paikan. Kevätmessuilla ihastelin Puutarhanikkareiden Austin-ruusupurkkeja, vaan en silloin vielä tehnyt ostopäätöstä. 

Tässä yhtenä päivänä kävin moikkaamassa isää hoivakodissa. Kotimatkalla eksyin Puutarhanikkareiden Lommilan myymälään, jossa Austin-ruusujen ohi ei vaan voi kulkea. Vaihtoehtoja oli useita. Hetken pyörittelyn jälkeen päädyin oranssikukkaiseen Lady of Shalottiin. Istutuspaikkaa en ole vielä sataprosenttisesti lyönyt lukkoon. Katsotaan, kumpaan ehdokkaasta päädyn.

Kuva Viherpeukaloiden nettisivulta.

Viikko sitten pähkäilin ihan ääneen täällä blogistaniassakin uuden puun tai parin hankkimista. Turha asioita on oman päänsä sisälle säilöä. Puuasian kirjaaminen "mustana valkoiselle" toi runsaasti uusia näkökulmia ja ideoita. Sain teiltä lukijoilta hyviä kommentteja, joista jo yksi lähti toteutukseen. Tilasin Viherpeukaloilta punalehtisen isopähkinäpensaan. Puu se ei ole, mutta sopii hyvin ajattelemaani tarkoitukseen kasvaessaan 3-5 -metriseksi.

Iris reticulata 'Harmony'

Pari viikkoa sitten kipaisin naapurikunnan rautakaupassa ostamassa purkin Trico Gardenia, jolla yritän torjua peurojen ruokailuintoa puutarhassani. Pihamyymälään minulla ei ollut minkäänlaista asiaa, mutta oven läpi näin siellä olevan jo joitakin perennoja. Pakkohan ne oli käydä katsomassa. Hyvä niin, sillä pottien joukossa oli kaipaamiani tuoksumataraa ja japaninakileijaa. 

Tuoksumataraa sain vuosia sitten aivan ihanassa bloggarien kesätapaamisessa (13.6.2015)  Elämää Paratiisinpalasessa -blogin Lauralta. Kasvi viihtyi ja rehevöityi, mutta ei sitten tykännytkään alueemme uudistuksen myötä muuttuneista olosuhteista. Netistä luin, että tuoksumatara on silmälläpidettävä laji. Tämä tarkoittaa, että lajin elinympäristöt ovat uhattuina tai vähentyneet. 

Japaninakileijaa taasen olen ihaillut Hiidenkiven puutarhassa -blogissa. Aina välillä olen sekä tuoksumataraa että japaninakileijaa puutarhamyymälöissä etsinyt, joskaan en kovin aktiivisesti. Nyt sitten osuivat eteen molemmat samalla kertaa.

Siemenestä kasvattamani salkoruusu menehtyi talvella 2021.

 
Kylvin helmikuun lopulla kolmea erilaista salkoruusua: Champagnea, Chaters Doublea ja Carnivalia, joista viimeinen ei itänyt. Neljä Champagnea ja kaksi Chaters Doublea odottaa istutusta vankkoina taimina kasvarissa. Salkoruusut saattaisivat jo selvitä maahan istutettuinakin. Onhan parissa penkissä vuosi sitten istutetut salkoruusutkin heränneet. Odotan kuitenkin, että muutkin perennat nousevat nähdäkseni paremmin uusille sopivat istutuspaikat.

Mantelityräkki 1.6.2020 - Siirron jälkeen menehtynyt

Mantelityräkinkin sain tilattua menehtyneen tilalle. Vielä en tiedä, koska kasvi tulee. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa.

Herukkaperhonen? Vai joku muu?

 
Tällainen perhonen lennähti muutama päivä sitten alapihan portaalle. Selasin "Amiraali ja neitoperho" -kirjaa löytääkseni perhoselle nimen. Herukkaperhonen osuu mielestäni lähimmäksi. Sen siivet ovat normaalistikin hiukan repaleiset. Tämä yksilö näytti ylipäätään vähän huonokuntoiselta.

Edellisvuoden tete-narsissit kukkivat naapurin aidan edessä.

Kylvin kurpitsat ja kesäkurpitsat esikasvatukseen vappupäivänä. Vuosi sitten kevät oli pitkään kolea. Toukokuun puolivälin jälkeen saattoi jo kylvää lavakauluksiin harsojen alle kesäkukkia itämään. Kurpitsantaimien istuttaminen lavakaulukseen meni touko-kesäkuun vaihteeseen.

Nyt jännätään, koska tämän vuoden hyötykasvit voivat muuttaa kasvihuoneeseen ja koska pääsemme tekemään suorakylvöjä kasvimaalle.

 
Viime öinä kasvihuoneessa on ollut pakkasta alimmillaan -3.4℃. Yölämpötilat vaihtelevat pilvisyydestä riippuen. Pakkasöitä luvataan jatkossakin. Aurinkoa ja lämpöä meistä jokainen tietenkin toivoo. Eikä pelkästään itsemme vaan myös kasviemme vuoksi.

Kotilotkin ovat jo hereillä, joten niitä kannattaa nyt kerätä ahkerasti. Samoin liljakukot ovat liikenteessä. Kolme sellaista olen löytänyt kirjopikarililjoista. Kohtasivat tiensä pään sormieni välissä.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Lämpimämpiä päiviä ja kivoja kohtaamisia puutarhoissanne toivottaen!

Tervetuloa toukokuu!

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Kesäisen lämpimät päivät vaihtuivat enemmänki normaaliin, suomalaiseen koleuteen. Vesisateitakin on tullut, lähinnä iltaisin ja öisin. Täällä etelässä olikin jo kovin kuivaa. Sateet on otettu vastaan tyytyväisyydellä. Luonto kiittää aivan selvästi vihertymällä kiihtyvällä vauhdilla.

Corydalis solida - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannukset kukkivat runsaina. Niitä ei viileys haittaa. Päinvastoin, kukinta ei ole niin nopeasti ohi. Pinkki Beth Evans on lisääntynyt hienosti. Lukuisia uusia taimia on siellä täällä. Tulevina vuosina tulee niiden vuoro kukkia. Samoin lilakukkaista pystykiurunkannusta on mitä omituisimmissa paikoissa. 

Ehdin jo ihmetellä, kun viime kesänä istuttamastani sinisestä Porcelain Blue:sta ei näy vilaustakaan. Sitten eksyin Saaripalstan Sailan juttuun (6.1.2022), jonka kommenttikentässä hän toteaa Porcelain Bluen olevan safiirikiurunkannus ja se kukkii vasta keskikesällä. Ilo on siis vielä edessä. Toivottavasti kaveri on hengissä.

Primula elatior - Etelänkevätesikko

Kesällä 2021 siirsin etelänkevätesikon Pikkupuutarhan Harkkokäytävän puolelle. Siirto oli esikolle mieluinen. Se on rehevöitynyt merkittävästi ja kukkii runsaana. Kasvuston ollessa tässä vaiheessa vielä aika matalaa, esikon kukat näkyvät keittiön ikkunasta katsoessa. Tämä sivuseikalta kuulostava asia on suuren suuri ilo.

Primula - Esikko

Sain vuosi sitten Lappalainen etelässä -blogin Nilalta useita esikoita. Osassa kukinta oli jo ohi, joten näitä istuttaessa en voinut ryhmitellä niitä värin mukaan. Pikkupuutarhan Kivipenkissä valkoinen aloitti ensimmäisenä kukintansa.

Primula - Esikko

Valkoisen viereen on osunut punakukkainen, joka avaa pian nuppunsa.
Kuten kuvasta näkyy, vaahteravauvoja on odotettavissa. Noita "neniä" on joka paikassa. Näyttävät kuivilta ja elottomilta, mutta niin vain aloittavat kasvu-uransa ajatusta nopeammin. Meikäläisellä on kohta pysyvät surureunat kynsien alla joka kerran ohi kulkiessani kymmenen ensimmäistä vaahteravauvaa kitkettyäni.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Koiranhammas on niitä kasveja, joista en ennen blogielämää tiennyt mitään. No, monen muun kasvin lisäksi. Ensimmäisten istutuksesta ei vielä kauaa ole. Keltakukkaiset Pagodat ovat kotiutuneet kivasti. Rusokoiranhammas ja White Beauty sen sijaan tuppaavat ottamaan hatkat yhden kukinnan jälkeen.

Dicentra formosa - Pikkusydän

Pikkusydämen päätä ei pahemmin palella. Se on joka vuosi ensimmäisten herääjien joukossa. Nuppujakin on jo runsaasti esillä. Pikkusydän on tehokas leviämään ja valtaamaan tilaa. Ainakin meillä. 

Meillä on sisäänkäynnin vieressä vajaan metrin pituinen kapea kaistale, jossa ei oikein mikään viihdy. Syitä osaan luetella useita ja todennäköisesti liuta sellaisia, joita en edes tiedä. Taidan kokeilla, josko paikka kelpaisi pikkusydämelle.

Luin Luontoportti.fi:stä, että pikkusydämen siemenissä on rasvalisäke (elaiosomi), mikä houkuttelee muurahaisia, jotka taasen levittävät siemeniä. Myös sen hauras juurakko saattaa helposti jakaantua ja kulkeutua puutarhatöiden yhteydessä uusille alueille.

Lamprocapnos spectabilis (Dicentra spectabilis) - Särkynytsydän

Kiemurapenkin särkynytsydän on niinikään heräämässä. Viime vuonna istutin samaa kasvia yläpihan Makkaripenkkiin luettuani särkyneensydämen viihtyvän myös varjoisemmassa paikassa. Vuodentakaiset istutusten paikat eivät ole vielä kunnolla iskostuneet muistiini. Niinpä en pihakierroksilla kaikkia muista edes etsiä. Yllätyksiä on siis odotettavissa. Joko iloisia tapaamisia tai surullisia hyvästejä.

Clematis alpina 'Purple Dream'

Tuoreimmassa OmaPiha-lehdessä (3/2023) on kiinnostava kirjoitus "Kasvien nimistä". Saila Roution eli meille tutun Saaripalstan Sailan teksti valaisee selkeästi kasvien tieteellisten nimien syntyä ja rakennetta. 

Vähänkin enemmän kasvien kanssa touhutessa törmää väkisinkin tieteellisiin nimiin. Kesäkukkaostoksilla selviää ostamalla sinisiä orvokkeja ja valkoisia petunioita. Mutta perennakauppaan lähtiessä on jo hyvä tietää, onko hankkimassa Geranium pratensea (kyläkurjenpolvi) vai Geranium sanguineumia (verikurjenpolvi). Vielä enemmän tieteellisten nimien vähäisestäkin osaamisesta on iloa ja hyötyä vieraillessa ulkomailla puistoissa, puutarhoissa ja kasvimyymälöissä. Myös monissa siemeniä ja kasveja myyvissä verkkokaupoissa tiedot on löydettävissä tieteellisillä nimillä.

Kotimaisissa taimimyymälöissä voi aina kysyä. Jos vain myyjän löytää ja jos myyjä on muutakin kuin "mä oon vaan täällä töissä". Puutarhaharrastaja pärjää kyllä ilman tieteellisten nimien tietämystäkin. Itse koen saaneeni tieteellisten nimien opettelusta runsaasti hyötyä. Seurustelen joka vuosi kuukausitolkulla kasvien kanssa. Aika kiva tuntea kaverinsa nimeltä, eikä viitata jutuissa esimerkiksi "siihen punakukkaiseen matalaan kukkaan Harkkokäytävän vasemmassa nurkassa 20 cm sinikämmenestä sisäänkäyntiin päin".

Clematis 'Multi Blue'

Joka kevät riittää jännittämistä, miten kärhöt ovat selvinneet talven yli. Alppikärhöjen tyvet suojasin verkoilla, jotta jänikset eivät pääsisi niitä syömään. Näin takaan kukinnan tälle keväälle. Vuosi sitten siniselle alppikärhölleni kävi juuri niin köpelösti, että talttahampaat napsivat sen tyvestsä poikki. Jäi kevätkukinta sen osalta väliin ja syyskukintakin oli erityisen vaatimatonta.

Jalokärhöjä en ole suojannut. Niinpä niistä valtaosa on napsittu poikki. Jalokärhöt versovat vuosittain maasta, joten maanpäällisten osien menetys ei merkitse koko kärhön ja sen kukinnan menetystä.

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Tulikuusama herää aina aikaisin. Siinä on ollut vihreitä versoja jo viikkoja. Lämpimien säiden myötä versot lisääntyivät ja kasvoivat. Vielä on tietenkin matkaa koko aidalla kasvavan köynnöksen kesäiseen oloasuun.

Lonivera per. 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

Ruotsinköynnöskuusama on myös valmiina lähtöön.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Samoin yläpihan Pikkupuutarhan koreaköynnöskuusama on jo pitkään kasvatellut uusia versojaan.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjat eivät ole olleet moksiskaan talvesta. Päivänliljapenkin Rubrissa nuput ovat jo pitkällä. Kunhan aurinko ja lämpö palaa meidän nurkille, näiden kukinta etenee.

Fritillaria imp. - Keisarinpikarililja

Iloisimpia yllätyksiä on olopihan Syreenipenkissä vuosikausia kasvaneiden keltaisten keisarinpikarililjojen nuput. Ovat kyllä nousseet uskollisesti kevät toisensa jälkeen, mutta kukkimaan eivät ole ryhtyneet. 

Yritin etsiä tietoa, milloin tämä olisi kukkinut, jos on kukkinut? En vain löytänyt. Olen lisännyt kuvia tallentaessani kansioiden nimeämistä yksityiskohtaisemmaksi helpottaakseni jonkun tietyn kuvan etsimistä. Vanhoihin kuviin uudistus ei tietenkään ulotu nyt, tuskin koskaan.

Mahonia

Mahonia sai talvella ylleen kasapäin lunta. Osa oksista makasi mahallaan pitkälle kevääseen. Kaikkia oksia en lumimäärän vuoksi suojannut kevätahavaa vastaan. Mitäpä olisi hyödyttänyt levittää vihreitä harsoja hangelle? Joinain keväinä mahoniat ovat olleet täynnä ruskeita lehtiä, jonka vuoksi olen pelännyt menettäväni puskat kokonaan. Blogiystäviltä olen saanut neuvoksi leikata kuolleet oksat pois. Hyvin ovat elpyneet ja vehreytyneet. Tänä vuonna vaurioita on aika vähän. Kukkanuppujakin näissä jo on.

Huhtikuuta saatiin viettää aurinkoisissas ja osin jopa kesäisen lämpimissä säissä. Parhaimmillaan mittari näytti puolen kuun tienoilla +19℃. Kuivuus alkoi jo vaivaamaan. Viimeisen viikon aikana vettä on saatu sopivasti vihreyttämään ja vehreyttämään maisemaa.

Vapun alla sää muuttui suorastaan kylmäksi. Vappuaattona vettä vihmoi taivaalta, tuuli kovaa ja puuskissa vielä kovempaa. Lämpömittari jäi koko aattopäivän alle +5 asteen. Puutarhatöitä olisi, mutta välillä on hyvä hengähtää.

Loista kevätaurinko,
lämmitä jo maa,
kevään ensi kukista,
niin paljon voimaa saa.

 

Matka kohti kesää jatkuu.
Tervetuloa toukokuu!

Iloista Vappua!

 

Simat, munkit ja serpentiinit,
ne tuo vappumielet fiinit.
Juhlii kaikki kesän tuloa ihanaa
ja iloista vappua toisilleen toivottaa!

 

Etelänkevätesikoiden kera 
Iloista Vappua ja ihanaa kevättä!

Roskapostia 76 kpl

Pel. Divas Rasberry Ripple

 

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna taivasteli postauksessaan keskiviikkona 26.4. roskapostin runsasta määrää. Ongelmia on ollut monilla muillakin. Jotkut ovat ihmetelleet, kun lukijoiden kommentit eivät tule heidän blogeissaan näkyviin. Kaikki eivät siis tiedä, että syy on bloggerin. Olisiko taustalla joku tekoälykokeilu, jolle suomen kielialue on ylitsepääsemättömän vaikea?

Riesaa on kestänyt jo pidemmän aikaa. Oma roskapostikansioni on ollut viime aikoina tyhjänä. Ehdin jo ajatella, että vaiva vihdoin hellittää. Huokaisin helpotuksesta aivan liian aikaisin. Perjantaiaamuna vilkaisin roskapostikansiota ja kas, siellä oli 76 hyväksymistä/hylkäämistä odottavaa kommenttia vuodesta 2013 aina tähän päivään saakka.

Mitään tiettyä yhtenäistä kaavaa en roskapostiin joutuneille kommenteille löytänyt. Hiidenkiven puutarhassa Minna toivotti hyvää vappua, Tiiu ystävänpäivää ja Sussi esitti osanottonsa äidilläni hoidossa olleen isoveljen kissan kuolemasta. Kansiossa oli runsaasti pitkiä kommentteja tutuilta bloggareilta. Oli myös kommentteja ihmisiltä, joita ei ole enää aikoihin blogimaailmassa näkynyt. Jonkun verran myös omia vastauksiani muiden kommentteihin.

Pel. Estrelle Appleblossom

 
Muutama kommentti on roskapostikansiosta nopeaa ja helppoa poistaa tai palauttaa. Sen sijaan kymmenien viestin läpikäyminen on jo työläämpää. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna kertoi bloginsa kommentissa toimivan keinon, joka kuuluu suoraan lainattuna näin: "Klikkasin oikeasta yläreunasta hallinnoi-kohtaa. Sieltä sai laitettua ruksin ruutuun "valitse kaikki kommentit", minkä jälkeen voi klikata tarvittaessa niitä oikeita roskakommentteja, joita ei halua julkaista. Lopuksi sitten painaa sitä hyväksy-painiketta ja kommentit palaavat takaisin omille paikoilleen."

Jokainen varmasti ymmärtää, ettei kymmeniin roskapostista palautettuihin kommentteihin ole mahdollista käydä jälkikäteen - pitkän ajan kuluttua - vastaamassa. Tai mahdollista se toki on, mutta käytännössä melkoinen urakka.

Kuvan laatu ei ole paras mahdollinen. Pahoittelut. Toivottavasti kuvasta on kuitenkin apua.

Tässä kuva paikasta, josta pääset kommentteja tarkastelemaan. Punaisen nuolen kohdalla on pieni sakara, jota klikkaamalla näet kommenttiesi kokonaismäärän, tarkastusta odottavat, julkaistut ja roskasisällön. Kutakin kohtaa klikkaamalla näet tilanteen ja pääset esimerkiksi roskapostia poistamaan/palauttamaan. Hallinnoi-sanaa (oikeassa reunassa) klikkaamalla taasen pääset toimimaan Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan ohjeen mukaisesti esimerkiksi silloin, kun poistettavia/palautettavia on kerralla paljon.

Leikkopioni marketista.

Jos olet ihmetellyt, miksi kommenttiasi ei näy tai en siihen vastaa, syy on mitä todennäköisimmin tässä bloggerongelmassa. Jokaiseen kommenttiin en "blogiurani" aikana ole vastannut, mikä lienee inhimmillistä ja luonnollista. Blogin yksi tärkeimmistä elementeistä on vuoropuhelu, joka syntyy pitkälti kommenttikentässä. Siksi tavoitteeni on pyrkiä vastaamaan saamiini kommentteihin samoin kuin kommentoimaan lukemiani blogeja. Parhaassa tapauksessa käyn vielä jatkamassa aloitettua kommenttiketjua. Valitettavasti siinä tulee usein ajanpuute vastaan.

Kannattaa edelleen käydä säännöllisesti tarkastamassa oma roskaposti. Riesa on meille yhteinen, mutta ei todellakaan kenenkään käyttäjän oma syy.  Toivotaan, että se korjaantuu pian. Sitä odotellessa toivon ymmärrystä ja sopuisaa yhteiseloa.

 

Huhtikuun sukat uudemman kerran

Näyttää vahvasti siltä, että kevään käsityöinto on hiipumassa. Päivien valoisan ajan lisääntyminen houkuttelee pihalle piippoja vahtaamaan, rapsuttamaan ja milloin mitäkin kyhnyttämään. Jos illan suussa hetkeksi sohvalle istahtaa, ei siinä enää puikot käsiin hakeudu.

Olen tehnyt aiemminkin Niina Laitisen Levottomat -sukat. Tällä kertaa käytin 7veikan vaaleanpunaista (525 Geisha) ihan siitä syystä, että sitä sattui olemaan kaksi kerää. Pidempivartisiin sukkiin ei 100 gramman kerä riitä.

Tämä on kaunis malli, enkä koe sitä vaikeaksi. Tarkkaavaisuutta mallikaavion seuraaminen tietenkin vaatii, jotta kuvio toteutuu oikein.

Raitasukkia on hauska tehdä. Valmistuvat mukamas nopeammin, kun koko ajan on tavoitteena seuraava raita.

Lankana 7veikan "ketunruskea" (644) ja valkoinen. Yleensä kudon 7veikkaa 3.5 puikoilla. Nyt kokeilin kolmosia, jonka vuoksi laitoin 56 silmukkaa.

Yhdet banaanisukat jo tein, mutta mallin toteutus keltaisella langalla houkutteli. Sukan kärkeen laitoin tummanruskeaa (Lankavan Lysti nro 868). Puikkoina 3.5 ja silmukkamäärä 48.

Netissä on keskusteltu, pysyvätkö nämä banaanisukat hyvin jalassa, kun niissä ei ole perinteistä kantapäätä. Hyvin pysyvät ainakin itselläni.

Kesällä pipolla ei käyttöä ole, mutta tulipa nyt tehtyä kirkkaanpunaisesta (549) 7veikasta itselle uusi pipo. Työssä 60 cm:n pyöröpuikko nro 3. Silmukoita 120.

Mallineule

1-2 kerrokset: 1 o 1 n 2 o
3-4 kerrokset: 1 n 1 o 1 n 1 o
5-6 kerrokset: 3 o 1 n
7-8 kerrokset: 1 n 1 o 1 n 1 o

Punaista pipoa aloittaessani huomasin langan säikeiden olevan irrallaan. Alussa oli myös pari solmua. Solmuista varoitetaan vyötteessä. Moni niistä valittaa. Kohdalleni ei ole vuosien aikana montaakaan solmua sattunut. Sen sijaan tuo kuvassa näkyvä langan säikeiden "irrallisuus" haittasi sekä silmukoiden luomista että kutomista. Piti olla tarkkana, jotta puikolle sai koko silmukan, eikä vain osaa siitä. Niinpä luovuin jo alkusenteillä tämän langan käytöstä. Avasin kerää aika monen metrin verran, eikä tilanne paljon parantunut.

Koska kyseessä oli hiljattain ostettu kerä, sen vyötekin oli paikallaan. Siten myös langan eränumero. Laitoin Novitalle asiakaspalautetta, johon vastattiinkin nopeasti erilaisten selitysten kera. Liitin asiakaspalautteeseeni langasta ottamiani kuvia. Kuvat kertoivat heille ongelmasta, eikä minun tarvinnut viallista kerää lähettää heille. Sain muutaman päivän kuluttua uuden lankakerän. Tosin samaa sävyä se ei ole, mutta punaista kuitenkin.

Pipon jälkeen palasin takaisin raitasukkiin. Tässä 7veikan tummanlilasta (724) ja valkoisesta (011) normisukat 48 silmulla ja 3.5 puikoilla. Kunkin raidan korkeus 4 kerrosta.

Nämä raitasukat tein 7veikan vaaleasävyisestä Nummi-langasta (955) ja Lankavan beigestä Lysti-langasta (869). Kunkin raidan korkeus 4 kerrosta.

Luonnonvalkoisesta 7veikasta (010) tein pitsisukat. Malli muistuttaa kaaripitsiä, mutta ei ilmeisesti se ole. Helppo ja nopeatekoinen tämäkin malli.

Äitini oli aikoinaan ahkera kutoja. Hän piti muksunsa ja muut läheisensä villasukissa. Viimeisinä vuosinaan äiti ei kovin paljon enää kutonut. Muutama kerä lankaa häneltä jäi. Tämän punasävyisen Nalle Colorin (844) löysin äidin jäämistöstä sitä runsas kaksi vuotta sitten siivotessani.

Nalle Colorista tein nilkkasukat 3:n puikoilla käyttäen netistä löytämääni kuvaa, jossa mallineule menee seuraavasti:

1. krs: 5 o, 2 n
2. krs: 3 o, 2 oikein yhteen, lk, 2 n
3. krs: 5 o, 2 n
4. krs: 2 o, 2 oikein yhteen, lk, 1 o, 2 n
5: krs: 5 o, 2 n
6. krs: 1 o, 2 oikein yhteen, lk, 2 o, 2 n
7. krs: 5 o, 2 n
8. krs: 2 oikein yhteen, lk, 3 o, 2 n

Pihasta on viimeisetkin lumet häipyneet. Katuojassa on molemmin puolin sisäänkäyntiä pari isohkoa lumiklönttiä. Nekin varmasti sulavat pian. Harja-autot kiersivät viikolla siivoamassa katuja hiekoitushiekasta. Nyt pölyää vähemmän.

Talon etelänpuolen ikkunapellit on nyt uusittu. Työ oli sovittu tehtäväksi jo viime keväänä, mutta valittu yritys teki niinsanotusti oharit. Kävivät mittaamassa materiaalitarpeen ja sopimassa työn ajankohdasta. Eikä sitten kukaan tullutkaan. Soittoihin kyllä vastattiin ja luvattiin tulla, mutta eivät saapuneet eivätkä millään tavoin saapumattomuuttaan selittäneet. Jätettiin asia talveksi hautumaan. Käynnistettiin projekti nyt uudelleen ja löydettiin omalta kylältä toinen yritys, joka hoiti homman hienosti.

Pellityksen valmistuttua pääsenkin pesemään ja öljyämään pation ja pergolan laudoitusta. Sen jälkeen voi jo ryhtyä vähitellen asettelemaan isoja piharuukkuja paikoilleen. Kukkia ne saavat vielä odottaa.

Sukkapostauksen julkaisupäivämäärä lipsahti menneisyyteen eli viime viikolle, vaikka tarkoitus oli julkaista se huomenna, torstaina 27.4. Vahinko ei ole suuren suuri.