Juuso sairastaa?

Pääsiäinen alkaa olla lopuillaan, ja säiden puolesta tämä jääneekin niihin parhaisiin muistoihin. Aurinko ja lämpö ovat hellineet meitä koko pyhän seudun ja pihalla on voinut istua t-paidassa. Hetkeksi vaihdoin jopa shortsit, mutta varjopaikassa veti sitten liian viileäksi. Tänään ei tehty juuri mitään järkevää, mikä puutarhan kannalta tarkoittaa lähinnä sitä, että emäntä on istunut pihalla kutomassa sukkaa tai liehunut kameran kanssa tiirailemassa kukkia. Ajatus on kyllä kaiken aikaa kulkenut taimihankinnoissa ja lapion varressa. 

Minulla on jälleen jatkuvia vaikeuksia kuvien tarkennuksessa. Silmälasit pois ja silmälasit takaisin ja taas säädetään. Kyse ei ole kameran tärähtämisestä, sillä kuvista tulee epätarkkoja myös jalustan kanssa. Tai ei siis koko kuvasta, vaan en saa tarkkuutta haluamaani kohtaan. Harmittaa, kun enin osa ajasta on yhtä säätämistä ja hyvät kuvat tulevat lähinnä onnenkaupalla.

Juusolla on jotain masuvaivoja. Se herätti minut yöllä kolmelta ja halusi ulos, mikä on aika harvinaista. Vaatimus oli niin kovaääninen, että nousin ja lähdin noutamaan valjaita. Kodinhoitohuoneessa haisi kissankakalta ja laitoin valot todetakseni, että joku on käynyt hiekkalaatikolla. Juuson kohdalla sitä tapahtuu vain ääritilanteissa, joten kiireesti kissalle valjaat ja pihalle. Pimeää oli, mutta kuulin kyllä Juuson kaivavan kovasti kuoppaa ja sitten oli hetken hiljaista ennen kuopan peittämistä. Poika olisi halunnut jäädä ulos haistelemaan, mutta mammapa tykkäsi mennä takaisin omaan sänkyynsä ja silloin myös kissan on tultava sisälle. En minä jätä Juusoa yösydännä yksin flexinsä kanssa istuskelemaan. Hiekkalaatikon siivous, valot pois ja hiljaisuus, joka onneksi jatkuikin ihan aamukahdeksaan saakka.

Päivän Juuso on viettänyt pihalla ja välillä olemme nähneet sen käyvän kuopalla. Vatsa on kuralla, eikä ruokakaan maistunut. Nyt illansuussa se söi kohtalaisen hyvin ja nukkuu nyt omassa tuolissaan. Olen varannut Juusolle rokotuksen ja hampaiden rassauksen keskiviikoksi. Toivottavasti sen vatsavaivat ovat ohimeneviä, mutta ainakin on lääkärinaika valmiina, jos vaiva ei hellitä. Ehkä se on vain popsinut liikaa tuoretta ruohoa, jota jo pilkistää kuivan karikkeen joukosta.

Niin se on lemmikki kuin pieni lapsi. Sen pieniäkin murheita mamma miettii sydän sykkyrällä.
 

Lämmin lankalauantai

Eipä voisi pääsiäissää enää tämän paremmaksi tulla. Aurinkoista ja lämmintä. Töitä tehdessä oli pakko heittää takki pois ja touhuta t-paidassa. Istuessa pitkä hiha teki olon mukavammaksi. Ukkokulta savusti kalaa ja söimme toisen kerran tänä keväänä pihamaalla. Tällä kertaa ei ollut kiire ruokailun kanssa, sillä ulkona tarkeni istua.

Laitoimme Ukkokullan kanssa kasvihuonetta siihen kuntoon, että se on likimain valmis vastaanottamaan uusia tulokkaita. Ukkokulta asensi automaattisen ikkunanavaajan ja porasi hankkimiimme istutusastioihin reikiä pohjiin. Minä kärräsin astiat puolilleen multaa. Loput täytetään sitä mukaa, kun niihin istutetaan taimia.

Kannoin myös useamman ämpärillisen kivituhkaa Pikkupuutarhan käytäville, sillä haravoinnin myötä vanha maa-aines on kulkeutunut miltei kokonaan pois. Vielä muutama päivä sitten ison kiven ympärillä olevat vuorenkilvet makasivat maassa harmaina ja apaattisina, mutta näiden parin päivän aurinko ja lämpö ovat saaneet lehdet nousemaan ja piristymään kummasti. Ehkä sentään piakkoin voisi taas vähän sataakin, sillä tieltä kulkeutuva pöly on aika sakeaa.

Tällaiseen kaveriin törmäsin mennessäni ripustamaan pyykkiä narulle. Sammakko könötti roska-astian vieressä ymmällään, mihin on oikein joutunut. Pääsin ihan vierelle sitä kuvaamaan, eikä se ilmettään väräyttänyt. 

Lehtitietojen mukaan Etelä-Suomessa on jo alkanut sammakkojen kevätkonsertti, mutta minä en ole sellaista kuullut. Meillä ei ole oikein sopivaa paikkaakaan ihan tässä lähellä. Lisäksi lintujen konsertti on aamusta iltaan niin mahtavaa, että sitä kuunnellessa kyllä kaikki muut äänet jäävät toiseksi. Niin on kirjava ja monimuotoinen laulukavalkadi ilmoilla, ettei mihinkään konserttiin nyt tee mieli. Mustarastas on jälleen löytänyt naapurin aitakuusen latvan, jossa se laulelee ilokseni ripustaessani pyykkiä narulle.

Ulkoilutin hetken aikaa osaa taimista. Jos säät jatkuvat lämpiminä, on ryhdyttävä vähitellen jatkamaan niiden karaisemista ja miettimään kasvihuoneeseen siirtoa. En muistanut resetoida kasvihuoneen mittaria edellisen silmäyksen jälkeen, joten se näytti minimilämpötilaksi -5 astetta, joka siellä oli jo viikko sitten. Nyt ei kuitenkaan ole ollut kovin kylmiä öitä, joten lämpötila lienee ollut sentään nollan paikkeilla.

Jatkakaamme keväisiä puuhiamme ja siihen lomaan sopinee myös hiukkasen pääsiäislötköttelyä.
 

Hiirenkorvia ja kevätkissa

Viime vuonna messuilla käydessäni himoitsin jouluruusuja, joita oli myynnissä miltei jokaisella ylipäätään jotain kauppaavalla. Vaikuttivat aika kalliilta, enkä osannut päättää ostanko ja keneltä, joten ostamatta jäi. Toissa viikolla Helsingin messuilla käydessäni olin päättänyt, että nyt taatusti ostan jouluruusun tai pari, vaikka perikato iskisi. Onhan minulla puutarhassa jo jouluruusu kasvamassa, mutta olen jo tainnut useaankin kertaan kertoa, kuinka menin siirtämään ne paikkaan, jossa tulevat tallotuiksi talvisin linnuille ruokaa laitettaessa. Täytyy nyt kevään aikana kaivaa ne uudelleen ylös ja siirtää parempaan paikkaan.

Tänä vuonna en sitten jouluruusuja löytänytkään kuin parilta myyjältä ja sillä toisella oli totisesti melko kalliita ja vähän onnettoman oloisia kukkia. Toinen kauppias myi 20 euron kappalehintaan, mikä ei sekään mikään halpa hinta ole, mutta  kukat olivat komeita yksilöitä ja tarjoushinnalla sai kaksi 35 eurolla. Päätetty, mikä päätetty. Ostin vaalean ja tuollaisen tummemman jouluruusun. Viikon ajan ne olivat autotallin ikkunalla, sillä siellä on viileää ja valoisaa. Muutama päivä sitten istutin kumpaisenkin isoon ruukkuun, jonka laitoin patiolle metallipylvään päälle suojaisaan paikkaan odottamaan maan lämpenemistä ja istuttamista. Pärjäävät näköjään huomattavasti paremmin ulkosalla. Viime yönä talon toisella puolella näytti mittari -3 pakkasastetta, mutta luultavasti jouluruusujen sijaintipaikassa oli sentään hivenen plussan puolella.

Marja-aronia

Tuomi hiirenkorvalla

Alppikärhö

Tuoksukäynnöskuusama - myös alla

Sain monta vuotta sitten naapurilta keltaista tarha-alpia. Enpä silloin tiennyt, miten vikkelä se on leviämään ja kohta se varmaan täyttää yhden yläpihan penkeistä. Viime kesänä kitkin sitä aika kovalla kädellä, mutta sillä on niin mahtavat ja kaikkialla tunkevat juuret, joten luultavasti koko penkki pitäisi kaivaa tyhjäksi. Se taasen on sen verran iso homma, että olkoot ainakin toistaiseksi. Innokkaasti se on taas nousemassa kohti kesäistä kukoistustaan, eikä näytä olevan moksiskaan viime kesän kovasta käsittelystä. 

Idänsinililjat ja kirjokevättähdet alkavat availla kukkiaan ja niitä tupsahtelee sieltä täältä. Syksyllä leikkasin marja-aroniat mataliksi ja nyt Juuso pääsee yläpihalla ollessaan kaivelemaan rinteeseen kuoppiaan. Kunnon kollikissa ei ihan pieneen kuoppaan tyydykään, joten toissapäivänä sain todeta scillapopulaation löytäneen uuden reitin ilmojen halki kohti nurmikkoa. Ison kuopan peittäminen tarvitsee myös paljon mullan siirtelyä, joten rinteessä on tällä hetkellä paljas läiskä muistona erään karvaisen olion lannoituspuuhista.

Vuohenjuuri pilkistää talvion takaa

Kevätkaihonkukka on jo availlut nuppujaan. Pidän kovasti kevätkaihonkukasta, sillä se on todella hyvä leviämään eikä pahemmin kainostele paikkaa kuin paikkaa. Alkukeväästä saattaa näyttää, että se on kadonnut kokonaan, mutta kohta jo pieniä lehtiruusukkeita alkaa nousta sieltä täältä eikä aikaakaan, kun se jo peittää isojakin alueita lehdistöllään. Sen kukka muistuttaa hiukan lemmikkiä ja samalla tavoin väri vaihtelee eri sinisen sävyissä. Kevätkaihonkukkaa on helppo monistaa irrottamalla sen rönsyjä. Olenpa käyttänyt sitä kesäkukkaistutuksissakin ja siirtänyt sitten syksyllä maahan täyttämään taas jotain sopivaa aukkokohtaa. Tosi kiitollinen ja nätti kukka kuin myös melko aikainen viherryttäjä.

Meidän puutarhan omapäisin kukka on sen sijaan Juuso, joka ei käskien kuvattavaksi asetu. Mamman on joko tyydyttävä kuvaamaan häntä takaapäin tai sitten liikkumaan itse kissan kasvopuolelle. Silloinkin Juuso saattaa olla sen näköinen, ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa koko valokuvaustouhu. Tärkeää on kuitenkin olla siellä, missä mammakin.
 

Pääsiäisen pajunkissa
yksin istuu aatoksissa,
nostaa ylös pikku päätä,
viel´ on ympärillä jäätä.
Silloin lämmin ääni pien´
kuiskaa: sinut kotiin vien.
Lasten laulut siellä raikaa,
ilmassa on kevään taikaa.

-Anneli Vanhakartano-

 

Aurinkoista ja mukavaa pääsiäistä!

 

On virvottu ja varvottu

Sade lienee ollut syynä virpojien vähäisyyteen. Seudun koltiaiset olivat vihdoin älynneet jäädä kotiin pelaamaan tietokonepelejä ja jättäneet virpomistehtävän muutaman pienemmän lapsen hoidettavaksi ja kierrettäväksi koreineen ja kannuineen. Naapurin lapsenlapsia osasin odottaa ja heistä kaksi tulikin ihan ensimmäisinä. Pienet tytöt olivat ihania minikokoisia noitia pisamaisine poskineen, huiveineen ja esiliinoineen. 

Asiaan paneutuneille annan mielelläni isomman munan. Pojille, jotka ovat kiireissään riipineet lähimmän pajun oksat ja teipanneet siihen jostain löytämänsä paperinriekaleet, saavat minimunat. Katsovat niitä kyllä vähän karsastaen, mutta minulla on yhä muistissa muutaman vuoden takainen poikalauman tokaisu: "Mitä, eikö rahaa." Sen jälkeen on ollut hivenen vaikeuksia ilahtua vieraiden lasten virpomisista.

Koko sunnuntaipäivä on ollut harmaa ja sateinen. Ei haittaa laisinkaan. Tämä se vasta kevättä edistääkin. Jo nyt huomaa, vaikka vain ikkunastakin vilkaisten, että kukkapenkissä on elämä vilkastunut. Viikko sitten mullasta kurkisti yksittäisiä piippoja sieltä täältä. Nyt niitä tunkee oikein ruuhkassa, eikä kukkapenkki näytä enää laisinkaan ikävän ruskeanharmaalta, vaan se vihertää kaikesta uudesta ilmoillepyrkijästä.

Pihapöydän narsissit näyttävät pysyvän nuppuisena yhä vain. Aurinko ei ole erityisemmin viime päivinä meitä ilahduttanut, eikä kyllä lämpökään. Nippanappa päästään viiden asteen tienoille, mutta hiljaa hyvää tulee.

Viikko sitten ostin uuden rautaisen amppelin. Se on kaunis, mutta ehkä hieman epäkäytännöllinen. Noiden rautojen välistä ei nimittäin ihan millaista purkkia tahansa tuonne sisälle laitetakaan. Katsotaan, mitä keksin. Toistaiseksi saa riippua terassin katosta koristeena.

Juusollakin on jo niin keväinen mieli, että se kaipaa ulos heti aamutuimaan. Mahtaako kuitenkin ikä painaa sen verran, ettei se kovin pitkään pihalla yksinään ole, vaan pyytää sisään. Miten siitä onkaan tullut viime aikoina niin mahdoton mammankissa, että aina pitää olla siellä, missä mammakin. Muutamana iltana olen saanut jakaa sänkyni kissan kanssa. Ei siinä mitään, mutta kun kissan pitää nukkua tyynyn vieressä pitkin pituuttaan vaakasuunnassa, jolloin mamman on yritettävä pysytellä omalla siivullaan - siis siinä, joka kissalta hyvällä tuurilla jää - kynsin hampain patjan reunasta kiinni pitäen. Jos sitä unissaan vähän yrittää levittää omaa tilaansa, on vastassa kurahduksia ja piiiiiiiitkäksi venyviä takatassuja. On meillä kellarissa taitettava vierassänky. Pitäisiköhän harkita.....

Juuri nyt taitaa olla kissoilla kesäkarvanvaihtoaika, sillä Juusoa rapsuttaessa omalle naamalle levittäytyy tavallistakin paksumpi irtokarvapeite. Ehkä kissan nahkaa kutittaa, koska Juusokin tykkää kieriä pihahiekalla. Välillä se makaa täysin selällään ja kierittää itseään siitä puolelle ja toiselle. Sisällä alkaakin olla likimain yhtä paljon hiekkaa ja neulasia kuin pihalla, joten tänäänkin oli tarpeen tehdä pieni imurointikeikka. On nimittäin mukavampi kävellä omassa kodissaan paljasjaloin, kun ei tarvitse jatkuvasti pysähtyä nyppimään neulasia varpaanväleistä.

Jälleen kerran sain todeta, että täältä blogimaailmasta saa todella hyviä ideoita ja ohjeita. Enpä ole aiemmin tajunnut laittaa kylvettyjä taimipotteja lattialämmityksellä varustettuun paikkaan itämisen alkupäiviksi. Viime viikolla kylvin zinnioita ja cosmoksia ja sijoitin potit pesuhuoneen lattialle. Ja kas, eilen huomasin, että useimmissa kylvöksissä oli pienet vihreät alut mullan pinnalla. Minä kun olen tähän saakka ajatellut, että potit tarvitsevat valoa ihan alusta saakka. Lämpö taitaakin olla tärkeämpää.

Näiden jorinoiden jälkeen lähdenkin nauttimaan Ukkokullan kanssa tämän sunnuntain iltapäiväkahvista. Samalla saamme tilaisuuden tiirailla, miten mustarastaat, sinitiaiset ja jokunen punarintakin käy ruokailemassa marjakuusen alla. Vaikka en olekaan enää laittanut linnuille ruokaa, on mullan pinnalla varmasti talven aikana pudonneita siemeniä ja pähkinöitä ja ties mitä muuta sieltä mullasta linnut löytävät. Mielenkiintoista seurattavaa.

Mukavaa palmusunnuntaita kaikille!

Tänään on kiva päivä jälleen

Pienestä sitä ihminen ilahtuu. Sen sain taas tänään ihan omakohtaisesti kokea tullessani aamulla työhuoneeseen. Pelaguu on avannut nuppunsa. Ja mikä parasta, tämä kellarissa talvehtinut pelaguu on viime keväänä ihan itse siemenestä kasvatettu. Ihan en ole vielä varma, mutta luultavasti Pink Inspire. 

Aiemmin olen yrittänyt pelaguiden talvettamista autotallissa, mutta siellä ne paleltuvat järjestään. Nyt vein kahdeksan pelaguuta kylmenevien päivien saavuttua aluksi autotalliin ja pakkasten tultua siirsin ne kellariin. Kellarissamme ei ole ikkunoita, mutta lämpöä paikasta riippuen 12-15 astetta. Nostin pelaguut isoon pahvilaatikkoon pöydälle, joka on lähellä loisteputkivalaisinta. Ajattelin, että saisivat pahvilaatikosta suojaa ulko-ovesta kuljettaessa pöllähtävälle kylmälle vedolle ja edes vähän valoa. Ukkokullan työhuone sijaitsee kellarissa ja niinpä koko kellarissa on usein valot päällä. Kävin kastelemassa pelaguita säännöllisesti, sillä lämmön vuoksi niiden multa kuivui likimain samaan tapaan, kuin huonetilassa olevien ruukkukukkien. 

Toin pelaguut tänne työhuoneeni ikkunalaudalle helmi-maaliskuun vaihteessa. Kolme pelaguuta oli jo silloin kuoleman kielissä ja ne kuihtuivat samantien. Yksi jaksoi vihertää hetken täällä yläkerrassa, mutta siitä ei ollut eläjäksi. Neljälle vaihdoin mullat ja pari viikkoa sitten aloin antaa niille myös lannoitusta. Muutama päivä sitten huomasin pelaguihin ilmestyneet nuput ja tänä aamuna ensimmäiset kukat ilahduttivat minua avautumisellaan.

Tykkään ihan hurjasti saada postia ja selaan kaikki mainoksetkin. Ukkokulta mutisee mainosten turhuudesta, mutta ainakin niiden perusteella voi tehdä summittaista hintavertailua ja haarukoida, mihin täältä pikkutaajamasta kannattaa lähteä kauppaan. Lähikaupasta saa kyllä välttämättömimmän, mutta kaikki muu täytyykin sitten rahdata kauempaa.

Tänään postilaatikossa oli pari kivaa pakettia. Ensimmäisestä löytyi Viherpeukaloilta tilaamani kruunuvuokon mukulat tai miksi noita pieniä ja mustanpuhuvia möykkyjä kutsutaankaan. Olen aiemminkin ostanut kruunuvuokon mukuloita ja tyhmyyksissäni laittanut ne muiden kukkien sekaan penkkiin. Milläs niitä sieltä nostat vahingoittamatta muita kasveja. Seuraavana vuonna on saattanut tulla yksi tai kaksi kukkaa, mutta sitten ei enää mitään. Nyt aion ryhdistäytyä ja laittaa mukulat ruukkuihin, josta ne on helppo syksyllä kaivaa ylös ja siirtää kellariin odottamaan seuraavaa kevättä.

Toinen paketti sisälsi kaulakorun ja korvakorut. Seija Pajassa ja puutarhassa -blogista tekee itse todella kauniita koruja, tarvittaessa toiveidesi mukaisesti. Tarvitsin lilan/syklaamin värisen kaulakorun ja korvakorut kevään juhliin, mutta kauppojen valikoimista en mieleistäni löytänyt. Olin jo aiemmin ihastellut Seijan blogissa hänen esittelemiään koruja ja siksipä tilasin häneltä talvella sukulaiselleni syntymäpäivälahjaksi avainkorun. Päätin nyt kääntyä uudelleen Seijan puoleen. Minusta nämä Seijan korut on hyvin tehtyjä. Niistä puuttuu tyystin kauppojen rihkamakoruille tyypillinen muovinen kertakäyttöilme, eikä tarvitse pelätä, että helmestä lähtee ensimmäisen käytön jälkeen väri laajoina liuskoina. Hinta-laatu -suhde on siis paikallaan ja parasta, että saa juuri sellaisen korun, kuin toivoo ja haluaa. Aikaa tilauksesta käsissä olevaan koruun ei montaa mennyt. 

Monet osaavat itse tehdä kauniita koruja, minä en. Koska kuitenkin pidän valtavasti koruista ja tykkään niillä itseäni koristaa, on kiva löytää ihminen, jonka puoleen voi tarvitessaan kääntyä.

Vielä ei ole kirsikoiden aika, mutta mustarastaan laulua on ihana kuunnella niin aamun noustessa kuin illan hämärtyessä. Siksipä...

Arvostan enemmän puutarhaani, 

jos siellä on enemmän mustarastaita kuin kirsikoita. 

Luovutan niille mielelläni nuo hedelmät niiden laulua vastaan.

- Joseph Addison -

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Aamukonsertti

Niin on ollut hoppu, ettei edes pihamaata ole ehtinyt mitata. Aamulla lähtiessä on sentään tullut taivasteltua sitä upeaa konserttia, joka jo varhain on viritetty kuunneltavaksemme. Muuten hiljaisessa maailmassa voisi jopa kuvitella asustavansa jossain ihanassa lintutalossa, sillä pihamaalla raikaa joka suunnasta sellaisia sulosointuja, ettei paremmasta ole väliä. Vaikka varpaita paleltaa ja sormet jäätyvät auton ikkunoita yön pakastamasta huurteesta putsatessa, ei mikään voisi ilahduttaa enempää, kuin kaikki nuo tienoon täyttävät kirkkaat luritukset. On tämä kevät vaan niin ihanaa aikaa!

Ja huomenna toivon mukaan ehdin pihalle tepastelemaan, josko ihan lapioonkin tarttumaan. Voi että, tuntuupa mukavalta jo ajatuksenakin...
 

Helsingin kevätmessut

Tämän kevään puutarhamessut on nyt sitten läpikävelty. Täytyy myöntää, että olen vähän pettynyt. Se taasen saattaa johtua pitkälti Suvikummun Marjan ja Intianmintun esittelemän Tukholman puutarhamessujen jälkimainingeista. Ruotsalaiset yksinkertaisesti osaavat esillelaittamisen taidon ja onhan länsinaapurissa puutarhaharrastuksella huomattavasti pidemmät perinteet. Täytyy ihan vakavasti harkita ensi keväänä matkaa lahden yli ja jättää nämä kotimaiset markkinahumut väliin. 

Helsingin Kevätmessut käsittävät paljon laajemman alueen kuin vain puutarhan kukat ja kasvit. Esillä on niin oman kodin kuin mökinkin rakentamiseen ja remontointiin liittyviä aiheita. Saunoja, vessoja, laitureita, erilaisia energiaratkaisuja, ilmanvaihtolaitteistoja, keittiöitä siivoustarvikkeita ja jopa joitakin paikkakuntia houkuttelemassa uusia kuntalaisia joko vakituisiksi tai loma-asukkaiksi.

Kun yhteen paikkaan täytyy ympätä mahdollisimman paljon, vaikuttaa se väkisinkin yksittäisen alan näkyvyyteen. Pelkästään jo siten, että nähdäkseen haluamansa on kierrettävä paljon sellaista, mikä ei välttämättä kiinnosta laisinkaan. Lisäksi minulle tuli sellainen olo, että tämä paljon puhuttu vaikea taloudellinen tilanne näkyi myös näillä messuilla. Monia kiinnostavia aiempien vuosien osanottajia puuttui tyystin.

Laiturit, saunat ja kiveykset kuuluvat toki puutarhurinkin mielenkiinnon kohteisiin, mutta jäin messuilla kaipaamaan selkeää puutarhaosiota. Siis sellaista aluetta, missä pääasiassa keskityttäisiin siemeniin, sipuleihin, kasveihin, multaan, ruukkuihin. Jotenkin oletin, että löydän kasvit Garden Party - alueen - tuon hallin keskellä olevan yleiskoristelualueen lähettyviltä. Pyörin ja pyörin ja aina törmäsin laitureihin ja saunoihin, vaan en löytänyt taimistoja, puutarhureita, siemenkauppiaita. Nämä minua eniten kiinnostaneet standit löytyivätkin sitten alueen nurkasta (tämä on tietenkin vain minun näkemykseni).

Garden Party -yleiskoristelualue taiteilija Juha Pykäläisen Helge Hirvinen -hirvitorneineen oli jotenkin kovin vaisu. Kantavana teemana on ekologisuus ja alueen rakentamisessa on käytetty kotimaisia puulajeja, käsittelemätöntä puupintaa ja kierrätysmateriaaleja. Kaiken pitäisi kruunata kukkaloisto, joka syntyy lähes 30 000 kukkasipulista. Mutta eikö sipulikukkia ole lukuisia muitakin kuin tulppaanit ja narsissit? Tulppaaneja oli toki valtaisat määrät ja ainahan runsaus on näyttävää. Scillat, helmililjat, krookukset - olisivat varmasti piristäneet.

Mietin tovin, miten ekologista on pumpata puhdasta vettä tuon Garden Party -alueen reunalla olevaan jättimäiseen uima-altaaseen. Ellei sitten vettä käytetä paikalla olevien kasvien kasteluun. Siihen kukaan paikalla olijoista ei osannut antaa vastausta.

Parvekesisustukset olivat vähissä. Äänestyskin muutamasta mallista oli menossa, mutta en jaksanut etsiä hyvin piilotettuja mallien numeroita. Ylipäätään olen alkanut välttää erilaisten lappusten täyttämistä tällaisissa paikoissa, sillä se johtaa valtaisaan sähköpostisumaan ja mahdollisesti myös puhelinmarkkinointiin. Jotta olisi mukana arvonnassa, on yleensä joko puhelinnumero tai sähköpostiosoite ilmoitettava. Olen surkea voittaja kaikenlaisissa arpajaisissa ja näin torppaan ne viimeisetkin mahdollisuudet.

Sekä ylempi että alempi kuva edustavat parhaimmillaan kykyäni haalia samaan kuvaan kaikkea vähemmän kivaa. Yritän karttaa Roundupia omassa puutarhassani ja sitten ryhdyn sitä näin avoimesti esittelemään. No, menköön tuohon alemman kuvan vasemman kulman roskikseen koko mainos. Ja toimikoon nämä kuvat oppimateriaalina siihen, että jälkikäteen voi tietenkin kuvia rajata, ellei sitten jo kuvaustilanteessa...

Onnelin ja Annelin talon puutarhassa on kaikenlaista tavaraa. Itse somistajana olisin jättänyt nuo mustat muoviset taimiruukut pois.

Puutarhamessuilla on jo perinteenä mahtavat määrät sipuleita ja mukuloita. Alla olevat hollantilaiset amarylliksen sipulit olivat aivan valtaisan kokoisia.

Messut ovat tietenkin erinomainen paikka tehdä ostoksia. Myynnissä oli punttitolkulla tulppaaneita, ruusuja, gerberoita, narsisseja, isoja jalohortensioita ja amppeliorvokkeja.

Paikalla oli useita puutarhureille tuttuja siemenkauppiaita ja valikoima parempi kuin useimmissa puutarha-alan kaupoissa. Netissähän ne parhaimmat valikoimat nykyisin taitavat olla. Monet siemenpussit ovat niin kauniita, että niitä voisi lähettää vaikka nimipäivälahjaksi ystäville kortin sijasta. Siemenpussitelineiden edustat olivatkin varsin tehokkaasti kansoitetut, sillä vielä ehtii hyvin monia siemeniä kesäksi kylvää.

Esikoita oli esillä varsin vähän, vaikka ne sopisivat hyvin kevätpuutarhaan. Lajikkeitakin löytyy monia ja siksi olisin toivonut näkeväni runsaammin niin erilaisia värejä kuin muotojakin. Mielessä häämöttää esikoiden lisääminen omassa puutarhassa.

Pelargonien suosio on selvästi nousussa. Messuilla oli esillä englantilaisia pelargonioita ja myynnissä useita erilaisia pelargonian taimia.

Romun ja ruosteen käyttö on sisustus- ja puutarhalehtien perusteella rantautunut voimallisesti myös Suomeen, mutta messuilla suuntaus näkyi varsin vähän. Tiedä sitten, kuinka pitkään sitä jaksaisi isoisän vanhaa fillaria köynnöstukena katsella, mutta ehkä sillä voisi parin kesän ajan koristaa yrttimaan aitaa. 

Messuilla ravaamisen jälkeen olo on vähän kuin tällä traktorikuskilla. Jalkoja väsyttää ja silmiä painaa. Mieli tekisi nojata takapyörään ja ottaa pienet torkut. Nälkä kuitenkin kurnii vatsassa, enkä ollut sortunut yhteenkään metrilakuun tai chilillä maustettuun oliiviin. En myöskään raaskinut mennä messuhallin pastapaikkaan tai Fazun kahvilaan, sillä edessä oli junamatka Espooseen, josta hakisin autoni ja jatkaisin kotiin. Kiva on kylille lähteä, mutta vielä mukavampi oman kodin ruokapöydän alle jalat oikaista ja Ukkokullan valmistamalla ruo'lla kroppansa ravita.

Aurinko paistaa tänään ja luvattu on auringonpaistetta myös huomiselle. Nauttikaa viikonlopusta ja keväästä erityisesti.