Hehkuvan punainen Tove Jansson

Tove Jansson

Vihdoin ruusupensaat alkavat kukkia. Metsäruusun ohella avautuu ihana Tove Jansson. Hiukan mietin viime kesänä sitä hankkiessani, haluanko tuollaisen voimakkaan punaisen ruusun, mutta kyllä kannatti. Kuvissa punavärin syvyys ei tule luonnollisena näkyviin. Kukat ovat aivan huikean hienon väriset.

Pensas ei ole vielä suuren suuri, ehkä noin 80 cm. Kukat näyttävät olevan aika kestäviä, sillä ensimmäiset ovat sietäneet kaksi kunnon sadekuuroa.

Mielessäni voin jo kuvitella, millainen tämä ruusu on isommaksi kasvaneena ja täynnänsä kukkia. Istutin Tove Janssonin pikkupuutarhaan, jossa on enimmäkseen vihreyttä. Vähemmän mitään tähän aikaan kukkivaa tai värikkyyttä ylipäätään. Alppikärhö on lähistöllä ja sen kukinta on jo ohi. Toven takana kasvaa keväällä istutettu purppuraomenapuu Aamurusko, joka sekin on jo kukintansa lopettanut. Toven punaisena hehkuvat kukat näyttävät upeilta vihreyden keskellä.

Unohdin aivan haistella tätä kaunotarta. Ei taida olla kovinkaan tuoksuva, vaan ei haittaa.

Tänään oli tarkoitus touhuta puutahassa, mutta ryhdyinkin aamupäivällä paistamaan lettuja. Sattumoisin molemmat lapset olivat tulossa käymään, joten täytyyhän äidin heitä vähän hemmotella. Tytär asuu hiukan kauempana ja hänellä on elämässään monta rautaa tulessa. Häntä näkee harvemmin. Nyt hänellä oli aikaa istua ja jutella kanssamme pidempään ja niinpä puutarhatyöt saivat jäädä toiseen päivään. Eivät ne mihinkään karkaa.

Huomiseen! Josko silloin olisi lisää ruusunkukkia ihailtavana.
 

Inkan ihanat yllätystaimet

Kirjavalehtinen pikkutalvio - Vinca minor 'Illumination'

Tiedättekö - tai tiedättehän te, että täällä puutarhablogien maailmassa on ihanien kasvien lisäksi myös aivan uskomattoman ihania ihmisiä. Tänään minulla oli jälleen ilo kohdata yksi heistä.

Koristemansikka Pink Panda

Muutama päivä sitten sain sähköpostia Inkalta Auring*n ihanat -blogista. Hän oli lukenut juttuni puutarhabloggaajien tapaamisesta Tampereella. Siinä jutussa ihastelin koristemansikka Pink Pandaa ja harmittelin, kun sitä ei enää löytynyt Pinsiön taimistolta. Tapani mukaan jonkin ihastuksen bongattuani haluaisin tietenkin saada sitä heti eikä viidestoista päivä.

Inka, tämän ihanuuden nimen ehdin jo unohtaa

Inka kertoi, että hänellä on Pink Pandaa, josta joutaisi jakotaimia minullekin. Inka asuu 20 minuutin ajomatkan päässä ja niinpä sitten sovitusti tänään huristelin hänen luokseen. Olin todella iloinen saamastani koristemansikasta, mutta sen lisäksi Inka kaivoi vielä kirjavalehtistä pikkutalviota ja tuon kolmannenkin kasvin, jonka nimen ehdin jo unohtaakin (saa vapaasti kertoa, ken tunnistaa).

Vasta näitä kuvia tänne laittaessani tajusin, etten edes kysynyt Inkalta, olisiko hän halunnut kasveista jonkin maksun. Vein sentään omasta puutarhasta jakotaimia, joiden toivon ilahduttavan Inkaa hänen kauniissa puutarhassaan tulevina vuosina.

Sain myös tavata Inkan suloisen Elli-kissan, joka antoi luottavaisena minun rapsuttaa häntä. Lämpimät kiitokset sinulle Inka ja vielä kerran onnittelut syntymäpäivää viettäneelle äidillesi, joka on aivan ihana kissaihminen. Kuten sanoin, olet tervetullut katsomaan, ovatko pinkit pandat kotiutuneet puutarhaani. 

Huomenna en ehdi puutarhaan uusia taimiani istuttamaan, mutta viikonloppuna pitäisi olla taas aikaa.

Toivotaan, että viikonlopun säät ovat suosiollisia niin meille puutarhureille kuin kaikille muillekin ikään ja säätyyn katsomatta.
 

Sada sada sada aina vain....

Laukka - Allium 'Purple sensation'

Pikkuhiljaa alkaa kauhistuttamaan, että tässäkö tämä kesä taas on. Vesisadetta, vesisadetta ja vesisadetta. Jos kesää olisi puoli vuotta vuodesta, ei jokunen sadepäivä haittaisi laisinkaan. Päinvastoin, varmasti kunnon kuuroja suorastaan kaipaisi. Mutta kun meillä on kesä muutenkin niin lyhyt, toivoisi auringon valoa ja lämpöä mieluummin vaikka liikaa kuin liian vähän.

Siemenestä kasvatetut Kaunokaiset (Bellis) ovat heittäytyneet villeiksi

Tänään on satanut kahteen saakka taukoamatta. Nyt jopa aurinko välillä pilkistää pilvien välistä ja sitten tulee taas vettä kaatamalla. Pari kertaa olen ollut jo kameran kanssa menossa pihamaalle, kun vesisade saa palaamaan takaisin sisälle. Lisäksi ulkona on niin märkää, että pitäisi varmaan pukeutua kumipukuun välttyäkseen kastumiselta pensaiden lähellä kävellessä.

Messuilta ostetut Lukinliljat (Hymenocallis) avautuvat

Taukopäivät sateessa ovat mannaa sielulle. Eilenkin menin heti aamusta pihamaalle, sillä tehtävälista oli pitkä. Tarkoitus on tänä kesänä maalata punamultainen leikkimökki uudelleen ja siksi vanhalle pinnalle piti tehdä maalipesu. Pois seinien alaosiin roiskuneet kuravedet ja muut vuosien aikana kerääntyneet töhnät. Ensin tyhjensin koko mökin leluista ja kalusteista ja kannoin ne kellariin odottamaan, kunnes sisäosatkin on maalattu. Mökkiä pitää hiukan myös nostaa ja suoristaa, sillä se on vuosien saatossa jonkin verran toiselta sivulta notkahtanut.

Iris (Iris sibirica) -ystävyksillä taitaa olla juttu kesken

Kun kerran olin vesiletkun pihalle kellarista raahannut, päätin saman tien pestä terassit ja pation. Toki sateet olivat hiukkasen vieneet keltaista siitepölyä mennessään, mutta kunnon pesu pari kertaa kesässä on tarpeen. Pesuhommiin ei yleensä paljon aikaa kulu, mutta kaikkien kamojen siirtely pois ja takaisin ottaa oman tovinsa. Patio pitäisi myös öljytä, mutta sitä varten täytyy odottaa vähän pidempää poutakautta, jotta pinta ehtii hyvin kuivua.

Näillä kissankäpälillä (Antennaria dioica) ei taida olla kynsiä laisinkaan

Päivän päätteeksi huristin vielä nurmikon lyhyeksi ja kastelin kesäkukat. Kastelemiseen ei ole pahemmin tänä kesänä tarvinnut aikaansa tuhrata. Suojaisissa paikoissa olevat kesäkukat ovat toki tuulisissa säissä kuivuneet nopeasti, mutta enimmäkseen ne eivät kovin paljon nestettä haihduta, kun ei mitään helteitä ole ollut. Eivät myöskään rehota ja pullistele yli ruukkujen laitojen. Pikemminkin jurottavat kuin sanoakseen, että mitä meitä tänne koleaan kesään olet istuttanut. Pelaguut selvästikin inhoavat sateita ja porttiruukkuihin istutetuissa riippapelaguissa on jokunen nuppu homehtunut. Väärä kasvivalinta näille säille.

Ukkokulta rakentaa puuvajaa alapihan rinteen päätyyn. Tästä kuvasta se on jo vähän edistyneemmässä jamassa, sillä puolet katosta on saanut huopapeitteen. Homma jäi kesken, kun sade taas yllätti. Tarkoitus on antaa polttopuiden kuivahtaa vajassa ennen kellariin viemistä. Yläosaan tulee muutama poikkipuu, jotta sinne voi sijoittaa hedelmäpuiden suojaverkot kesän ajaksi. Lisäksi vajan etuosassa on tarkoitus säilyttää mm. ruohonleikkuria, jotta sitä ei joka käyttökerran jälkeen tarvitsisi kiikuttaa talon toiselle puolelle autotalliin - tai kellariin, joka vaatii jo vähän enemmän hartiavoimia. 

Tuohon vajan eteen ehdotin laitettavaksi jostain meille kulkeutuneita harmaita betonilaattoja. Laittaisin niiden päälle vanhasta tiskipöydästä tehdyn istutuspöydän, joka vaatii vielä vähän tuunausta.

Multi Blue -kärhö (Clematis 'Multi Blue') kiipeilee kriikunapuussa

Pikkuisen on väsynyt olo, sillä mamman ihana katti ei ole ollut öisin kovin ihana. Kahtena yönä sen on pitänyt päästä ihan liian varhain ulos pissalle. Niin käy, jollei muista ulkoiluttaa sitä illalla. Juuso on tarkka vessapaikoistaan, eikä se yleensä yläpihalla tee tarpeitaan mihinkään. Sen pitää päästä metsikköön tai alapihalle tiettyihin paikkoihin, joissa se pääsee sopivasti kuoppia kaivamaan ja tarpeensa peittämään. Puoli kolmelta on yölläkin tähän aikaan ihan valoisaa, mutta kukapa kesken uniensa haluaa lähteä kissaa pissattamaan. Mentävä on, jos kissa niin määrää. Juuso kun ei hiekkalaatikkoon tarpeitaan tee, vaikka sellainen sillä kodinhoitohuoneessa kaiken varalta on.

Hetki sitten ulos vilkaistessani huomasin pilvimassan vähentyneen oleellisesti ja aurinko paistaa. Siis AURINKO paistaa. Nyt on ihan pakko lähteä ulos tiirailemaan rankkasateen aiheuttamia vaurioita. Ainakin ikkunasta katsoen jotkut pensaat roikkuvat kosteudesta raskaina. Kunhan puutarhassa vähän kuivahtaa, pääsee taas miettimään käyttökelpoisia tukemisratkaisuja.

Jotkut sanovat keskiviikkoa pikkulauantaiksi. Niin tai näin, toivotan teille mukavaa loppuviikkoa!
 

Juhannuksenjälkeistä puutarhaelämää

Juhannus on juhlittu ja tulppaanienkin hurjan pitkä kukinta alkaa olla lopuillaan. Tiukasti pitävät vielä viimeisetkin terälehdet kiinni ennen putoamistaan. 

Eipä voi juhannuksen säitä kovin kesäisiksi väittää. Aattona tuli vettä ja oli melko koleaa. Sinnikkäästi yritettiin istua pihapöydän ääressä hyttysiä lätkimässä, mutta lopulta siirryttiin sisälle jatkamaan iltaa. Pelattiin Trivial pursuitia puoleen yöhön. Aikanaan sitä tuli pelattua paljonkin ja nyt olemme muutamana viikonloppuna kaivaneet vanhan pelin jälleen esiin.

Vuorikaunokki - Centaurea montana

Eilen sunnuntaina taisi olla juhannuksen paras sää. Lämpötila nousi 20:n tuntumaan, eikä edes kovin paljon tuullut. Ihmeellistä. Ettei tuullut nimittäin. Touko-kesäkuussa on tuullut ihan tajuttoman paljon ja usein.

Juhannuksena ei tullut nurmikon leikkuuta lukuunottamatta juurikaan tehtyä mitään puutarhassa. Tänään riensin heti aamulla pihalle - sateen loputtua. Aurinkoa ei pahemmin ole näkynyt, mutta hyvin tarkenee. Kosteusprosentti lienee korkea ja kaiken aikaa taivaan yli vaeltelee mustia pilviä uhaten ihan justiina roiskia sadetta niskaan. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan aamun jälkeen satanut.

Tornionlaaksonruusu - Rosa majalis 'Tornedal´

Sateet ovat hakanneet pensaita lotkolleen ja niille laitoin tukia. Etenkin ruusupensaat säälittävät, kun nuppujen avautumishetki alkaa olla käsillä ja oksaressukat roikkuvat litimärkinä. Harmi, etten ole aikoihin löytänyt kaupoista vihreää muovipäällysteistä sidontalankaa. Se kestää ulkosalla paremmin kuin mikään naru. Vahvoja tukikeppejäkin pitää hankkia lisää, jotta voin virittää tukinarut niihin vaivaamatta itse kasveja.

 
Leikkasin myös norjanangervo- ja lumimarjapensaat, sillä kumpainenkin on röyhähtänyt kulkuväylille. Sateella ja heti sen jälkeen on kiva kävellä pihamaalla, kun märät pensaanoksat läjähtelevät ihoa vasten kastellen kaikki vaatteet siinä samalla. Olen muutamana kesänä leikannut norjanangervot kohta kukinnan jälkeen, jolloin ne ehtivät kasvattaa vielä uusia oskia kukkiakseen seuraavana keväänä. Ja lumimarja taasen tuntuu sietävän leikkausta ihan milloin vaan.

Juhannusaattona kävin ruokkimassa ja rapsuttamassa reissuun lähteneen tyttären kissoja. Joskus kissaveljekset ovat olleet meillä hoidossa, mutta Juuso ei tahdo sietää muita kolleja laisinkaan ja niinpä on helpompi käydä hoitamassa lapsen kissoja niiden omassa kodissa. Paluumatkalla kipaisin Honkkarissa katsomassa, josko sinne olisi tullut sitä vihreää sidontalankaa - ei ollut. Sen sijaan kaikki ulkopatsaat oli alennettu 50 %, joten sieltä lähti mukaan tuollainen ruukkua kantava kipsipoika. Kaupassa patsaat näyttivät kookkailta, mutta kotipihalla poika katoaa kummasti puskaan kuin puskaan. Toistaiseksi patsas saa seisoa riippahernepuun alla Kurgaanin laella. Ehkä keksin jonkun riippuvan kesäkukankin vielä tuohon ruukkuun.

Nemo

Tyttären kissat ovat tällaisia mustavalkoisia maatiaiskissoja. Kymmenvuotiaita. Niiden kuvaaminen on kyllä tosi hankalaa, sillä etenkin Nemo haluaa puskea kameraa ja kuvaajaa ja jollei se siinä onnistu, se kellahtaa selälleen ja pyörii kuin väkkärä rapsutuksien toiveessa.

Loki

 
Loki on hieman rauhallisempi, mutta ei kyllä helppo kuvauskohde sekään. 

Parhaillaan tässä työpöydällä nukkua köllöttää mamman ihan oma katti. Kuorsaten äänekkäästi kissanuntaan ja välillä hieman silmiään raottaen kuin tarkistaakseen, ettei mamma ole mihinkään hävinnyt. 

Ja ulkona näköjään vaihteeksi sataa. Mukavaa juhannuksenjälkeistä puutarhaelämää teille kaikille!
 

Ruusu(pensaista) juhannuspäivää

Metsäruusu - Rosa majalis

Vihdoin näyttää alkavan ruusupensaiden kukinta. Yleensä ensimmäisenä kukkaan ehtii Juhannusruusu, mutta tänä vuonna se on edelleen nuppuinen, joskin jo pikkainen aavistus avautumisesta näkyvissä. Metsäruusu ehti ensimmäiseksi ja se on minusta kauneimmillaan silloin, kun yhä uusia kukkia avautuu ja ne tuoksuvat pensaan ohi kävellessä. Tätä hetkeä pitänee vielä odotella, sillä sateinen pilvisää tuskin houkuttelee nuppuja avautumaan.

Puutarhassani alkaa olla metsäruusua vähän joka nurkalla. Se tekee runsaasti juurivesoja, joita olen istutellut eri paikkoihin pihalle. Pääpensas kasvaa nurmikolla, jolloin voin lyhentää mahdolliset juurivesat nurmikonleikkuun yhteydessä. Sen sijaan pikkupuutarhaan istuttamani taimi on saanut vesoa tehokkaasti. Siellä metsäruusulla on tilaa ja saakin olla vähän villinä.

Juhanusruusu - Rosa pimpinellifolia 'Plena'

Tänä vuonna juhannusruusuni on kovin kärsineen oloinen. Talven aikana siitä oli kuollut useita oksia ja jäljellä on vain muutamia pitkiä oksia, joihin kyllä on tullut nuput. Myös vattukärsäkäs löysi pari vuotta sitten tiensä puutarhaamme ja se peijakas käy järsimässä nuput siististi poikki, kuin veitsellä leikaten. Ensimmäisen kerran ilmiöön törmätessäni ihmettelin kovasti, kuka kumma tekee tämmöisiä ilkitöitä. Googlettamalla ilkimys selvisi. Aika vaikea tätä on yksinään torjua, kun ympäristössä on runsaasti luonnonvadelmaa, joka kuulemma houkuttelee vattukärsäkkäitä.

Teresanruusu - Rosa Therese Bugnet

Teresanruusun istutin toukokuussa ja se on tehnyt jo yhden nupun, jonka avautumista odottelen innolla. Aina välillä ruusupensaita tutkiessa tulee sellainen tunne, että kannattaako näiden kaikkien ötököiden ja ruusutautien kanssa tapella. Vaan kyllä se kannattaa. Yksikin kukka saa mielen nousemaan jonnekin ihan uusiin ulottuvuuksiin ja sitä ainokaista täytyy käydä ihailemassa joka suunnasta. Puhumattakaan siitä mahtavasta ilosta, kun pensas kasvaa ja kukkia puhkeaa toinen toistaan upeampia.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Punalehtiruusuunkin on jo nuput ilmestyneet. Pidän kovasti punalehtiruususta. Sen kukka on melko vaatimaton, mutta lehdistö aivan ihana. Ja syksyllä tulevat hienot kiulukat.

Hansaruusu - Rosa rugosa 'Hansa'

Hansaruusun olen istuttanut aivan puutarhamme ensimmäisinä vuosina. Silloin tunsin huonosti kasveja ja ruusuistakin tutumpia olivat jaloruusut. Jaloruusut ovat toki kauniita, mutta minusta ne vaativat aika paljlon enemmänt työtä ja ovat alttiimpia menehtymään talven aikana. Lisäksi jaloruusupenkki on minusta liiankin pitkään keväällä autio, ellei sitten täytä ruusujen välejä vaikkapa maanpeitekasveilla. Pensasruusut kiinnostavat vuosi vuodelta enemmän ja nyt niitä onkin alkanut tupsahdella puutarhaani vilkkaassa tahdissa.

Tove Jansson - Rosa 'Tove Jansson'

Tove Janssonin istutin Pikkupuutarhaan vuosi sitten keväällä. Silloin jo se teki muutaman kukan. Pensas on vielä aika pikkuinen, mutta tomerana siinä on jälleen nuppuja ja luultavasti lähiaikoina pääsen näkemään kirkkaanpunaiset kukat avonaisina.

Muissakin ruusupensaissa on jo nuppuja, joiden avautumista odottelen innolla ja esittelen niitä myöhemmin lisää.

Akileija - Aquilegia vulgaris 'Petticoat Pink'

Viime kesänä kasvatin siemenistä akileijoja, mutta eiväthän ne silloin vielä kukkineet. Olin jo unohtanut nämä hienohelmat, joten yllätys oli iloinen nämä nähdessäni kukkapenkissä.

Sormustinkukka - Digitalis purpurea

Sormustinkukka on viime kesänä siementänyt todella vallattomasti. Sitä nousee miltei jokaisesta kukkapenkistä ja myös niiden ulkopuolelta. Omenapuiden juurelta, kasvimaalta ja sieltä sun täältä. Joillekin sormustinkukka on inhokki, joka kitketään oitis pois näkyvistä, mutta minä pidän siitä. Alan yhä enemmän tykästyä tällaisiin villikoihin, jotka haluavat itse päättää kasvupaikkansa. Aikanaanhan kuvittelin, että akileijat, sormustinkukat, varjoliljat kaikki tyynni täytyy istuttaa ja saada pysymään niille määrätyillä paikoilla. Eivät pysyneet ja se oli erinomainen opetus tällaiselle perfektionistille, ettei luonnon kanssa sovi ryhtyä kilpasille. Viime kädessä luonto aina päättää.

Myös unikot kuuluvat niihin villikoihin, joita ei näköjään parane mennä määräilemään. Vuosi toisensa jälkeen ne tykkäävät eniten kasvaa pionien ja aroniapensaiden välissä. Paikassa, joka aronioiden kasvettua suuriksi jää lähes näkymättömiin. Aikani siirtelin unikoita omaan paikkaansa ja sen seurauksena niitä jokunen siinä edelleen on. Valtaosa kuitenkin päätti kasvaa ja kukoistaa aronioiden juurella, joten siellä saavat olla. Portaiden yläosasta niitä voi käydä kurkistelemassa ja näkyväthän ne hyvin alapihalle.

Alapihalle johtavat portaatkin ovat muuttuneet kukkapenkiksi. Aina välillä kitken kaikki kasvit pois portaikon hiekkapitoisesta maasta, mutta yhä uudelleen niitä sinne ilmestyy. Hyvinhän tuosta pääsee pujottelemaan, akileijojen, sormustinkukan ja taponlehden välistä. 

Eipä ollut juhannusaatto kovin lämmin, eikä paljon paremmalta näytä tämä juhannuspäiväkään. Vettä on tullut taas ihan kaatamalla, mutta nyt näyttäisi hiukan kirkastuvan. Ainakin hetkellisesti säätietojen mukaan.

Mikäs tässä on ollessa. Villasukat jalassa ja vino pino kirjoja luettavana. Ruokaakin on niin mahassa kuin kaapissa ja kissa kuorsaamassa olohuoneen pöydän alla olevassa korissa. Juhannuksia tulee ja menee ja varmasti niitä aurinkoisiakin kesäpäiviä vielä tulee. Niitä odotellessa voidaan vaikka vetää vähän lonkkaa.

Ronja Ryövärintytär, Kati, Johanna ja Vanilja, olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin.

Ihanaa Juhannusta!

Kukkaisniityt kuin keijusen tukkaa,

sammalmättäät kuin pehmyttä nukkaa.

On korkean korkea taivaankaari

taikaa täynnä on tämä satujen saari.

Yölintu hiljaa armastaan huhuu

senkin voi kuulla kun luonto puhuu.

Nuotion liekkien sammuvan näemme.

Hetkeksi yöttömään yöhön viel jäämme.

- Eeva Peltosen runosta mukaeltu -

 

IHANAA JUHANNUSTA KAIKILLE!

 

 

Istutuskimara

Kuvat Viherpeukaloiden sivuilta

Urakka takanapäin eli puolentoistapäivän istutusrupeama. Tilasin Viherpeukaloiden alennettuja kasveja ja toimitus saapuikin nopeasti lähikauppaan. Hain ne perjantaina, mutta vasta eilen ehdin aloittamaan istutuksen.
 

Kuvissa vasemmalta lukien Kruunukärhö - Clematis marcopetala 'Maidwell Hall', Mantsuriankärhö - Clematis mandshurica ja Tarhakellokärhö - Clematis integrifolia 'Arabella'.

Vasen ja oikea kuva Viherpeukaloiden sivuilta, keskellä kuva Jari Särkkä

Kuvissa vasemmalla Tarha-alppikärhö - Clematis atrogene 'Willy', ' ja oikealla Tarhalyhtykärhö - Clematis texensis 'Princess Diana'. Keskimmäisen Tarhakellokärhön - Clematis integrifolia 'Aljonushka ostin blogitapaamisen yhteydessä Pinsiön taimistolta.

Kuvat Viherpeukaloiden sivuilta

Kuvissa vasemmalta lukien Kerrottu kurjenkello - Campanula persifolia 'La Belle', Loistokurjenmiekka - Iris sibirica 'Pink Parfait' ja Lehtoakileija - Aquilegia 'Pink Barlow'

Viherpeukaloiden paketissa tulleet perennat olivat juurakoina ja ne pääsivät ruukkuihin kasvamaan ja vahvistumaan ennen maahan istuttamista.

Kuva Viherpeukaloiden sivulta

Tilasin myös Viljaminkeltaruusun. Enpä osannut ajatella, että blogitapaamiseen liitetty käynti ruususeuran puheenjohtaja Lauri Korpijaakon puutarhassa poikisi myös pistokkaita. Tietenkin hänellä oli myös harisoninruusu William's Double, josta olisi ollut mahdollista saada oksapistokas. Nyt Viljamini on kuitenkin ostettuna ja pikkupuutarhaan istutettuna. 

Kuvat Viherpeukaloiden sivuilta

Vasemalla Tarhaidänunikko - Papaver orientale 'Pink Pearl' ja oikealla tilaajalahjana tullut Loistokurjenmiekka - Iris sibiriga 'Gull's Wing'. Nämä siis tulivat myös nettitilauspaketissa.

Törmäsin netissä keskusteluun, jossa vertailtiin nettikauppojen ja puutarhakauppojen perennahintoja, -kokoja ja ulkonäköä. En yhtään ihmettele, että monelta suu loksahtaa auki avatessaan nettipaketin ja löytäessään sieltä pussissa olevan kasan multaisia möykkyjä. Ne eivät ehkä ihan ensisilmäyksellä ilahduta hienojen kuvien perusteella kasviostoksiaan tehnyttä harrastelijaa. Keväällä taimet saattavat puutarhakaupoissakin olla aika onnettoman oloisia, mutta kesän edistyessä kaupoissa käydessään näkee jo ihan luonnollisen mukaisia taimia. 

En sitten tiedä, onko sekään ihan oikein, että joissakin puutarhamyymälöissä kasvit ovat heti alkukeväästä isoja ja kukkivia, kun ne meidän kesässämme sellaisia olisivat vasta kenties loppukesästä. Kokemuksen kasvaessa on helpompi tehdä ostoksia ja päättää, mitä taimia voi hankkia netin kautta, mitkä kannattaa ehdottomasti ostaa suoraan puutarhalta.

Kuva netissä

Rönsyleimu - Phlox stolonifera 'Ariane' lähti mukaani Pinsiön taimistolta samoin kuin alla olevassa kuvassa vasemmalla Tarhakalliokielo - Polygonatum x hybridum ja oikealla Tunturipoimulehti - Alchemila alpina. Nämä on myös istutettu.

Kuvat netistä

 

Kuvat netistä

Blogitapaamisella sain  Kivipellon Sailalta Kuolanpionin (Paeonia anomala) ja Hernepensaskujanteen Jorilta Kulleron (Trollius europaeus) sekä Elämää Paratiisinpalasessa Lauralta Tuoksumataran (Calium odoratum). Näistä kasveista pioni ja kullero ovat saaneet uuden kodin meikäläisen puutarhan mullasta. Sen sijaan tuoksumatara on vielä purkissa vahvistumassa.

Osa unikoista on jo avoinna, osa vielä nupulla

Tuuli ja sateet ovat koitelleet pensaita, joten olen asetellut niille tukia. Aurinko paistaa vaihtelevasti, mutta mistään kovin kesäisistä tunnelmista ei voi puhua. Niin kauan, kun ahertaa ja touhuaa, ei kylmä pääse puraisemaan, mutta pihapöydän ääressä ei pitkään tarkene istua. Alkaa kaipaamaan villasukkia ja pitkähihaista varsin vikkelään.

Osa köynnöshortensiasta oli romahtanut seinältä ja aikani sitä katseltuani leikkasin romahtaneet versot lyhyemmiksi. Ei se kuitenkaan kiinnity seinään jo irronneilla kärhillään, vaan vasta kasvaessaan uusilla versoilla. Harmillista, mutta onneksi iso osa jäi vielä seinälle ja pääsen edes muutamista kukista tänä kesänä nauttimaan.

Rhodojen kukinta meidän puutarhassa on aika vaatimatonta, kun isoin ja vanhin ei tänäkään vuonna kukkinut laisinkaan. Sen sijaan tämä vuosi sitten istutettu Nova Zempla kukkii kahden ruusukkeen voimin.

Varjoliljat ovat vielä nupulla. Takana näkyvät lemmikit ovat sateen kaatamia ja aloittaneet risuuntumisensa. Kiskoin suurimman osan pois ja mietin, annanko niiden vastaisuudessa näin voimallisesti kukkapenkissä rehottaakaan. Löysin nimittäin lemmikkien joukosta viime kesänä istuttamani ja tänä vuonna kaipaamani sinivaleunikon, jossa ei ole nupun nuppua ja se on muutenkin sen näköinen, kuin olisi väsyneenä todennut hävinneensä tila- ja valotaistelun lemmikeille. Jospa se nyt virkistyy, kun lemmikit saivat mennä.

  

Leikkasin myös vuorimäntyjen vuosikasvut lyhyemmiksi. Ilmeisesti havujen keltainen siitepöly alkaa olla tältä vuodelta ohi ja on aika pestä ikkunalaudat ja terassit. Jospa myös ainainen ja ikuinen ja jokapäiväinen tuuli vihdoin laantuisi ja nuo kaikkialle ehtivät vaahteranenätkin putoaisivat puun alle, eikä niitä tarvitsisi nyppiä omista hiuksista ja kissan turkista.

Hansa-ruusu alkaa kohta kukkia

Puutarhahommien lomassa olen setvinyt vanhempien kotihoidon sotkuja ja lääkejakelun ontumista. Onneksi kännykkää voi kuskata mukanaan, eikä lankapuhelimen aikaiseen tyyliin tarvitse istua ja vahtia puhelinta. Juhannusviikko on meneillään ja vihdoin pitäisi siivota kotia ja miettiä juhannuksen sapuskatarjontaa. Ehkä huomenna tai ylihuomenna, perjantaina voi olla jo aika kiirus.