Ampiaisia ja työmaatärinää

Tiikerinlilja - Lilium lancifolium

On tämä ollut melkoinen kesä, ainakin minulle. Vuosikausia elämä kulkee urautuneita polkujaan tavanomaisine tapahtumineen ja satunnaisine huippuhetkineen. Sitten tulee tällainen kesä, jolloin kaikki keikahtaa ryminällä nurinniskoin. Ajoittain on sellainen olo, ettei yhden ihmisen pieni pää kykene vastaanottamaan kerralla niin monta muuttujaa, kuin nyt on ollut käsillä.

Lilium On Stage

Henkilökohtaisiin haasteisiin tällä kertaa sen enempää puuttumatta oman sävynsä elämisen kummallisuuteen on tuonut helteisen ja kuivan kesän oheisilmiöt. Monessa blogissa onkin kirjoitettu kaikenlaisten pörriäisten ja ötököiden runsaista määristä. Gammayökköset ja ampiaiset ovat jopa yltäneet uutislähetyksiin ja aamulehtiin. Niiden lisäksi meidän puutarhassa on tänä kesänä ollut hyvin paljon leppäkerttuja. Sellaisen nähdessäni tulen aina hyvälle tuulelle ja niinpä hyvää tuulta on riittänyt kumoamaan monta kesän negatiivista elementtiä.

Lauantain 14.7. postauksessa Taistelu pergolan herruudesta kirjoitin siitä, kuinka pääsin eroon pergolan lattialautojen alle ilmestyneestä ampiaispesästä. Muutama päivä tuon jälkeen löysin alapihalle johtavien portaiden sivustalta maa-ampiaisen pesän. Joko ampiaiset ovat itse kaivaneet maahan onkalon tai hyödyntäneet hiiren tai myyrän kolon. Aikamoinen kuhina pesäaukolla päivittäin käy. Yhtenä iltana kaadoin tietyömaalta hakemaani hiekkaa onkalon päälle, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Seuraavana aamuna ampiaiset olivat avanneet uuden reitin hiekan läpi. Koska pesän ohi voi hyvin kulkea ampiaisia häiritsemättä, olen antanut heidän olla.

Punahattu - Echinacea purpurea

Kesäisin on mukavaa niin ruokailla kuin juoda kahvitkin pergolan pöydän ääressä. Ampiaisten ilmaannuttua se harrastus on jäänyt tänä kesänä lähes kokonaan. Ruoka-annosta on oitis jakamassa lukuisa joukko ampiaisia ja syömisen sijaan huomio on kiinnitettävä siihen, ettei vahingossa hotkaise salaattihaarukallisen ohessa raidallisia pistelijöitä. Ukkokultaa pisti kämmeneen ampiainen iltapäiväkahvin ohessa ja minua nilkkaan istuessani takkahuoneen avoimen oven äärellä. Kipu, turvotus ja kutina saatiin hoidettua antihistamiinilla ja kortisonivoiteella suhteellisen helposti.

Lilium On Stage

  
Blogini lukijat ovat varmasti tietoisia siitä, että ympärillämme on meneillään mittava tieremontti. Projekti alkoi vuosi sitten pääsiäisenä, jolloin tonttiamme kahdelta sivulta ympäröivä kunnan huonokuntoinen metsikkö kaadettiin. Olen kovasti iloinnut lisääntyneestä valosta, mutta tottakai asialla on myös käänteiset puolensa. Pihamme on muuttunut tuulille alttiiksi ja valo-olosuhteiden merkittävä muutos on tällaisena hellekesänä kurittanut ennen kohtalaiseen varjoon tottunutta puutarhaamme ankaralla kädellä.

Näkymä naapuritaloon katosi muutamaksi viikoksi.

Suurin osa alueen teistä on jo kunnostettu ja osin asfaltoitukin. Meidänkin kotitiemme rumba lähenee loppuaan, sillä putket ja kaapelit on kaivettu maahan ja parhaillaan jyrä tasaa sepelipäällystettä. Asfaltointihetki siis alkaa olla käsillä. Kaadetun metsän alue on toiminut työmaavarikkona ja tiepohjista kaivettujen maamassojen väliaikaisena läjityspaikkana. Maisema on siis muuttunut ja vaihdellut jatkuvasti. Kuvan hiekkakasat entiseltä puistoalueelta on jo suurimmaksi osaksi kuskattu pois ja parhaillaan sinne rakennetaan hiekkapintaista kulkuväylää toiselle puolelle tulevalle pallokentälle ja leikkialueelle.

Melu ja pöly arkipäivinä on ollut melkoista. Työmaalla on ahertanut parhaimmillaan kolme kookasta kaivuria, kaksi maansiirtoautoa, lukuisia sorarekkoja, räjäytystä varten reikiä kallioon kairaava kone, maantiekarhu, kaksi isoa jyrää, kolme traktoria ja lukuisa joukko muita ajoneuvoja. Projekti on tarjonnut alueen asukkaille omanlaisensa kesäteatterin ja paljon puheenaihetta.

Vaikka melu häiritseekin, siedän sen, koska se on tilapäistä ja työn pitäisi valmistua lokakuun loppuun mennessä. On mukavaa, kun alueen ilme ja käyttömukavuus kohentuu. Saamme kunnon valaistuksen, jalkakäytävät ja asianmukaiset tiealueet. Vähän jopa istutuksia, joiden hoitoon tosin kunta panostaa äärimmäisen vähän.

Joitakin kummallisiakin piirteitä tässä projektissa on esiintynyt. En ymmärrä, miksi kaivurin pitää kauhallaan murskata betoniputkia kuudelta aamulla, kun jo kahdeksaan mennessä se jälleen seisoo tekemättä mitään, usein koko loppupäivän. Ja ne murskatut betoniputket seisovat sijoillaan viikkotolkulla. En myöskään ymmärrä, miksi kaivurit ja maansiirtoautot pitää jättää pitkiksi ajoiksi tyhjäkäynnille. Kaivurikuski lähtee syömään tai kahville tai ajaa toisen työkoneen muualle ja koko sen ajan odottamaan jätetyn ajoneuvon moottori käy. Puolen tunnin tyhjäkäynti on ihan vakio. Tuskin moottoria pitää lämmittää käynnistämisen helpottamiseksi kesäkuumalla?

Pitänee mennä työntämään lasiastiat hyllyillään taaksepäin. Jyrän seilaaminen kotitiellä edestakaisin saa koko talon tärisemään ja astiat siinä ohessa. Viikonloppuisin on ihan outoa, kun aamulla ei herää kaivurin telaketjujen kitinään ja kaikkialla vallitsee muutenkin uskomaton rauha ja hiljaisuus. Koko kesänä en ole avannut radiota, enkä kuunnellut musiikkia tai mitään muutakaan. Ympäristö tuottaa niin paljon meteliä, ettei sitä vapaaehtoisesti enää enempää halua. Osaankohan elääkään hiljaisuudessa tieprojektin aikanaan päättyessä?

Oma vai toisen kuva

Omenaminttu - Mentha x rotundifolia

Puutarhabloggarit taitavat kuulua niihin, jotka kuvittavat bloginsa itse ottamillaan kuvilla. Sehän se on tämän bloggaamisen yksi tärkeimmistä asioista, että voi yhdistää kauniit kukkakuvansa päiväkirjamaiseen tarinointiin. Aina ei omasta kuvavalikoimasta tahdo löytyä sopivaa kuvituskuvaa ja silloin tulee käännyttyä internetin puoleen. Jokainen varmasti tietää, että kuvaajalla on tekijänoikeus kuviinsa, eikä niitä saa luvatta muut julkaista. Olen koittanut olla tarkkana siinä, etten toisten kuvia julkaisisi, mutta yhtään en väitä, ettenkö vahingossa olisi toisin tehnyt.

Kultapallo - Rudbeckia laciniata 'Goldball'

EU otti hiljan kantaa kuvien tekijänoikeussuojaan. Asiasta uutisoitiin mm. Helsingin Sanomie artikkeleissa "EU-tuomioistuin linjasi tekijänoikeuksista: internetissä julkaistuja kuvia ei saa julkaista uudelleen - edes koululaisten esitelmissä" ja
"EU-tuomioistuin linjasi, että netissä julkaistua kuvaa ei saa julkaista uudelleen edes koululaisten esitelmissä - ota nämä asiat huomioon, kun käytät kuvia verkossa". 

Syysleimu - Phlox paniculata

En tässä avaa tekijänoikeuksia tai tuota EU-tuomioistuimen linjausta sen enempää, etten puhu läpiä päähäni. Jokainen voi käydä lukemassa artikkelit ja lisää tietoa löytyy netistä. Wikipediassa julkaistuja kuvia sentään voi julkaista, kunhan mainitsee lähteen ja kuvaajan nimen.

Kuinka moni tietää, että esimerkiksi Facebookissa, Instagrammissa ja YouTubessa käyttäjä luovuttaa oikeudet kuviin sekä palveluntarjoajalle että muille käyttäjille?  Instagrammissa julkaistun kuvan saa periaatteessa kuka tahansa julkaista upottamalla omalle verkkosivulleen. "Kun kirjaudut käyttäjäksi, hyväksyt ehdot, joilla annat luvan kuvien käyttöön", todetaan toisessa noista artikkeleista. 

Blogger on Googlen tuote. Liittyykö Bloggeriin sama kuvien oikeudenluovutus, kuin esim. Facebookissa, en tiedä. Pitäisi ottaa selvää.

Syysleimu - Phlox paniculata

Minusta on oikein, että tekijänoikeus säilyy niin kuvan kuin muidenkin teosten ja tuotteiden alkuperäisellä tekijällä. Ja että esimerkiksi valokuvaajalla on mahdollisuus päättää kuviensa käytöstä ja ansaita elantonsa kuvillaan. Samaten minusta on väärin tai moraalitonta esitellä ja julkaista toisten kuvia ominaan. 

Kautta aikain erilaisia julkaisuja on selkeytetty ja elävöitetty kuvilla ja niin tullaan tekemään varmasti aina. Olisi hyvä, että tekijänoikeuksista puhuttaisiin jo kouluissa ja että säännöt tehtäisiin niin selkeiksi, että niitä olisi helpompi tulkita ilman lakimiehiä ja oikeudenkäyntejä.

Syysleimu - Phlox paniculata

Täällä blogimaaiilmassa on runsaasti taitavia ja lahjakkaita kuvaajia, joiden hienot kuvat voivat hyvinkin kelvata monille kansainvälisille tahoille. Olkaa siis tarkkana, miten ja missä omia kuvianne julkaisette ja kenelle annatta oikeudet niihin. Olkaa myös tarkkana kopioidessanne kuvia netistä. Sen lisäksi, että siten voi viedä leivän jonkun suusta, voi myös saada haasteen tekijänoikeuksien rikkomisesta.

Omppuja, multaa ja multamanikyyri

Tänä vuonna tulee huikea omenasato. Valitettavasti suurimman osan siitä joutuu kantamaan kompostiin, sillä pihlajanmarjakoin toukat ovat löytäneet tiensä lähes kaikkiin hedelmiin. Myös muumiotautisia omenoita on nyt aika paljon. Pienikin vioitus puussa riippuvassa hedelmässä houkuttelee paikalle ampiaisia, jotka ruokailevat innokkaasti hedelmälihalla.

Hyvistä aikomuksistani huolimatta raakileiden harvennus jäi alkukesästä tekemättä. Aika hyvin puut hoitivat harvennuksen itse, mutta paljon on ryppäitä, joissa hedelmiä on liikaa. Ilmeisesti kuivuuden vuoksi myös hedelmien koko jää tavallista pienemmäksi.

Yleensä leikkaan vesiversot elokuussa pois. Tänä vuonna vesiversoja kasvoi hurja määrä ja yksittäisen verson kasvuvoima on ollut melkoista. Ukkokullan kanssa urakoitiin vesiversot muutama päivä sitten pois ja nyt omenapuut ovat taas sopivan ilmavia. Aurinkokin pääsee paremmin kypsyttämään hedelmiä ja tuuli puhaltamaan ötököitä omenoiden kimpusta muualle. 

Punaherukat keräsin jo pari viikkoa sitten. Vaikka kaikista kolmesta herukkapensaasta isoimmat ja vanhimmat oksat kuivuivat ja kuolivat marjoineen pystyyn, sato oli ihan hyvä meidän perheen tarpeisiin. Osan pakastin kokonaisena, osan keitin mehuksi ja osasta mehua tein herukkahyytelöä.

Aiemmassa postauksessa herukanoksien kuivumisesta mainitessani sain vinkin tutkia oksien sisusta mahdollisen herukkalasisiiven varalta. Tsekkasin myös, löytyisikö herukanvarsisääsken vioituksia, mutta en löytänyt. Sadon keräämisen jälkeen leikkasin kaikki vähänkin huonokuntoisemmat oksat, vanhat ja myös lamoavat oksat pois. Pensaat olkoot jatkossa tiukemmassa kontrollissa. Ykkössyynä oksien kuivumiselle pidän edelleen kuivuutta, joka meidän tontilla on ollut massiivista. Sadetta on saatu äärimmäisen vähän, hellettä ja sitä tehostavaa tuulta monen vuoden edestä. Olisi pitänyt alkukesästä keinokastella tehokkaasti, vaan monestakin syystä jäi tekemättä.

Netistä löysin hyvän oppaan: Herukan tuholaiset ja niiden torjunta.

Karviaiset sain kerättyä vasta tiistaina. Marjat olivat hieman jo ylikypsiä. Tavallisesti popsin enimmän osan karviaisista sellaisenaan, mutta nyt ajattelin tehdä niistä hilloa. Vaan hillon valmistamista varten jokainen karviainen pitäisi pyörittää kahdesti sormissa ympäri saadakseen pois nuo roskat. Litran verran sitä hommaa jaksoin ja sitten riitti. Kippasin loput marjat isoon kattilaan ja hurautin mehuksi, josta siitäkin tein hyytelöä. Hyvää tuli.

Tämän kesän ainoa ostoperenna: Delphinium grandiflorum 'Ocean Blue'

Kuluvana kesänä lapiohommia en ole pahemmin tehnyt. Keväällä juurakoina ostamani Lidlin kasvit ovat lomailleet purkeissaan kasvarin seinustalla. Siinä niitä on ollut helpompi kastella ja pitää elossa. Pahimpien helteiden mentyä hinku hyödylliseen tekemiseen sai yliotteen ja päätin vihdoin istuttaa taimet Ovaalipenkkiin. Ensin kaivoin sieltä pois vuorikaunokin ja pisamakellon eli puoli penkkiä piti kääntää kokonaan nurinniskoin. Se oli helppo homma, sillä kuivaan ja kuohkeaan multaan lapio upposi kuin voihin.

Vuorikaunokki - Centaurea montana

Pisamakello jouti kokonaan kompostiin. Se on niin ärhäkkä leviämään, että meinasi mennä hermo sen kanssa. Penkissä oli miljoona pientä alkua ja toinen mokoma vyörymässä penkistä uloskin. Vuorikaunokin kohtalo on mietinnässä. Tykkään sen kukasta, mutta kasvutapa on todella rasittava. Varret makaavat kukkapenkissä riipin raapin ja yrittävät köllöttää jopa nurmikon puolella. Koko puska pitää muistaa tukea ajoissa ja kunnolla, sillä ympäriinsä retkottava kasvi on kaikkea muuta kuin nätti. 

Saatuani vuorikaunokin ja pisamakellon pois, oli Ovaalipenkissä mukavasti tilaa. Alapihan takakulman sijainnin vuoksi Ovaalipenkin asukkaat ovat olleet hiukan hakusessa, mutta nyt porukka alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Istutin sinne tämän kesän ainoan perennaostoksen eli noin 35 senttiseksi kasvavan ritarinkannus Ocean Bluen. Lisäksi siirsin samaan penkkiin kasvarin seinustan ruukuista pari tarhajaloangervo Brautscleieriä ja kolme idänkurjenpolvi Baby Blueta. Penkin sävyvalikoima on sini-valkovoittoinen, jota sotkee päivänlilja Crimson Pirate, jonka pitäisi olla räiskyvän punainen. En vain keksinyt sille tähän hätään muutakaan paikkaa.

Pisamakello - Campanula punctata

Hölmö kun olen, enkä mistään mitään opi, istutin sitten siemenestä kasvattamaani ja niinikään helposti leviävää rohtosuopayrttiä Ovaalipenkkiä vastapäätä olevaan Raja-aitapenkkiin. Tämä penkki rajoittuu nurmikkoon ja muutenkin se on vähän villi ja syrjäisä paikka, joten rehottakaan suopayrtit siellä. Olen nähnyt paljon kuvia ja lukenut tarinoita suopayrtistä, joten pitäähän sitäkin kokeilla.

Lopuksi soma kuva puutarhurin manikyyristä. Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina kehotti kaikkia kuvaamaan omia "juhlakuntoon" laitettuja käsiä ja julkaisemaan kuvia blogissa, facebookissa ja instagrammissa. Muistakaa laittaa Riinalle linkki manikyyripostauksestanne. Oli muuten vaikea kuvata vasemmalla kädellä omaa oikeaa kättään. Kas, kun en tajunnut jalustaa kaivaa avuksi.

Kuvassa oikea käteni kuvattuna heti hikisen ja multaisen hanskan poistamisen jälkeen. Käsi on turvoksissa pääsiäisestä saakka kärsimäni jännetupintulehduksen ja siihen maanantaina annetun kolmannen kortisonipiikin vuoksi. Naarmut taasen sain ruusupuskassa intoilusta - ilman hanskoja tietenkin. Brittiläistä puutarhaohjelmaa katsoessani olen ihmetellyt, kun brittipuutarhurit eivät pahemmin hanskojen kanssa työskentele. Aika multaiseksi kädet tulevat hanskojenkin kanssa. Kunnon kynsiä minulla ei kesäaikaan edes ole. Sinne ne katkeavat puutarhan syvyyksiin milloin mitäkin kynsin nyhtäessä. Surunauhat sentään lähtevät pesussa pois.

Anopin äitienpäiväruusu intoutui välivuoden jälkeen kukkimaan.

Jatketaan siis kesäelämää, vaikka varsinainen lomakausi alkaakin useimmilta jo olla ohitse. Monet ovat postanneet virkistävistä vesisateista. Jos jonnekin päin maata sadepilviä kasaantuu liiaksi asti, puhaltakaan osa niistä tänne. Täällä puutarha ja luonto kaipaa kipeästi vettä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Riittävästi aurinkoa ja hellettä

Leppäkerttu tiikerinlilja Sweet Surrenderissa

Tapaan merkitä monia tärkeitä asioita pihakalenteriini. Etenkin pojan kanssa tulee usein puhuttua erilaisista sääilmiöistä ja muutenkin sää kiinnostaa. Siksi kirjaan myös säätietoja kalenteriini. Eipähän tarvitse jälkikäteen kinastella, kun aina voi tarkastaa asiat muistiinpanoista. Myös puutarhan kannalta on mielenkiintoista seurata, millaisia ilmoja kunakin kesänä on pidellyt.

Kun ulkona ei helteiden vuoksi juuri mitään ole jaksanut tehdä, eikä edes pihalla istua, tein yhteenvedon touko-, kesä- ja heinäkuun säästä. En ole tilastonikkari, enkä jaksa siirtää tietoja graafiseen muotoon. Kunhan sanallisesti kerron omat huomioni.

Päivänlilja - Hemerocallis

  
Toukokuun kolme ensimmäistä päivää olivat vähän koleita ja kaksi ensimmäistä päivää sateisia. 3.5. aamupäivän paistoi aurinko, iltapäivällä satoi. Noina päivinä sade ei ollut jatkuvaa, eikä määrällisestä suurta. Toukokuun neljännestä päivästä lähtien aurinko sitten porottikin koko loppukuun eli 28 päivää. Näistä 25 päivänä oli lämpöasteita yli +20, useina yli hellerajan.

Päivänlilja - Hemerocallis

Kesäkuun neljä ensimmäistä päivää jatkui aurinkoisena, kahtena niistä mentiin kirkkaasti yli hellerajan. Sen jälkeen oli kolme viileää päivää, kunnes taas palattiin +20 -asteisiin päiviin. Kokonaan aurinkoisia päiviä kesäkuussa oli 13, muut puolipilvisiä. Varsinaisia sadepäiviä oli kokonaista kaksi; toinen 19.6. ja toinen 29.6. Muutaman kerran illansuussa tuli joitakin pisaroita, joilla ei luonnon tai puutarhan kastumisen kannalta ollut mitään merkitystä. 

Päivänlilja -  Hemerocallis

Heinäkuussa aurinko on jälleen paistanut täydeltä taivaalta 23 päivänä, joista 21 päivänä helleraja ylittyi. Kuun kolmena alkupäivänä tuli iltapäivisin hetken aikaa muutama pisara.  14.7. lähtien lämpötila on yhtä päivää lukuunottamatta kivunnut lähelle +30 astetta tai sen yli. Tuo yksi poikkeuspäivä on pe 20.7., jolloin ukkonen pyöri hetken aikaa kylän päällä ja satoikin ihan kunnolla. 

Lilium Elodie

Elokuu alkoi heinäkuiseen malliin +30:n lukemissa. Lupauksia viilenemisestä on esitetty, mutta tätä postausta (8.8.) tehdessä kovin radikaaleja muutoksia ei ole ollut. Päivisin mennään lähelle hellerajaa tai sen yli, mutta kolmikymppisten päivien jälkeen +24 astetta tuntuu suorastaan viileältä. Yölämpötilat ovat laskeneet merkittävästi ja parina yönä kasvarin mittari on näyttänyt ulkolämpötilaksi alle +10 astetta. Parina päivänä sateella uhkailtiin, mutta meillä se jäi vaatimattomaan roiskaisuun.

Sälekaihtimet ovat olleet suljettuina viikkotolkulla ja ikkunat auki öisin. Talon kiviseinät ovat imeneet kaiken lämmön ja niinpä lämpötila on sisällä sama, kuin ulkona. Viime kesänä oli koleita iltoja, jolloin oli pakko vetää villasukat jalkaan. Tämän kesän ilta-ajatukset ovat liikkuneet lähinnä siinä, miten saisi sänkynsä viilennettyä unikelpoiseksi. 

Yöperhonen liljassa

Koko maa on saanut hellettä tasapuolisesti. Sateita sen sijaan on tullut enemmän tai vähemmän paikallisesti. Leimallista tälle kesälle pitkien helteiden lisäksi on vähäisten sateiden aiheuttama merkittävä kuivuus. Keräämäni säätiedot koskevat vain näitä omia nurkkia, ja ne tuskin ovat laajemmin vertailukelpoisia. 

Suomalaiset tykkäävät puhua säästä. Tämä kesä tulee taatusti tarjoamaan muisteltavaa ja puheenaihetta vuosikausiksi eteenpäin.

Laiskat daaliat kastelukannujen kohteena

Dahlia Park Princess

Esikasvatin daalioitani alkuun kellarissa, josta toukokuun alussa siirsin ne kasvariin. Talon seinustalle ne pääsivät ruukuissaan toukokuun lopulla ja silloin ne olivat jo hyvässä kasvussa. Nuppujen ilmaantuminen sen sijaan on kestänyt todella kauan ja vasta heinäkuun lopulla kukat alkoivat vihdoin avautua.

Dahlia Fascination

Ostin kevätmessuilta matalampia daalioita, jotta ne pysyisivät paremmin pystyssä ilman ylenmääräistä tukemista. Valitsin myös kuvien perusteella daalioita, joiden lehdet olisivat tavallista tummempia tai peräti punertavia. Kuviin ei näköjään ole luottamista, sillä jos tummaa väriä onkin, se on lähinnä normaalia tummanvihreää.

Dahlia Cactus White

  
Talon ulkoseinässä on kahdessakin paikassa liitännät ulkoletkua varten, vaan aika kalliiksi kunnan vesijohtovedellä kasteleminen äkkiä tulee. Kunnallistekniikan myötä saimme jättää porakaivon omaa käyttöä varten. Kaivovesi tulee 64-metrisestä porakaivosta ja on jäätävän kylmää. Kaivovettä saadakseen vesipumppu pitää käydä kellarissa käynnistämässä ja samalla keriä letku ulos. Viime viikkoina alapihalle ulottuva letku on jätetty paikalleen ja kastellessa käydään vain liittämässä siihen kellarista tuleva osuus. Kaivon hyödyntämisen kastelussa voisi tietenkin järjestää järkevämmin ja käytännöllisemmin. Kummasti se on vain vuosien aikana jäänyt ja edestakaiset kipittämiset kellariin ja takaisin letkun kanssa jatkuvat.

Tänä kesänä kastelemisesta on tullut lähes jokailtainen toimenpide. Meillä on alapihalla kasvarin nurkalla ja yläpihalla terassin kulmalla 200-litraiset tynnyrit, jotka täytämme kaivovedellä. Tynnyreiden lisäksi lasken vettä valmiiksi alapihan kolmeen ja yläpihan viiteen kastelukannuun.

Normikesänä tynnyreitä ei ole tarvinnut täyttää edes joka viikko. Nyt ne on täytetty useamman kerran viikossa ja sen lisäksi esimerkiksi kasvimaata on kasteltu suoraan letkusta. Riina Versoja Vaahteramäeltä -blogissa postasi oivallisesti kastelemisesta. Se on tärkeää joka kesä ja tällaisina kuivina hellekesinä merkitys vain korostuu.

Dahlia Lucky Number

Kastelukannuja kerta toisensa jälkeen raahatessani olen vähitellen alkanut miettiä daalioille sopivaa kesäistutuspaikkaa. Kuivinakin kausina niitä olisi helpompi kastella yhdessä paikassa suoraan letkusta. Vain yhden daalian olen istuttanut maahan, koska kunnon paikkaa ei ole ollut. 

Kasvimaan päässä on suorakaiteen muotoinen penkki, jossa nyt kasvaa mirrinminttua ja kultapiiskua. Kultapiiskun kaivamisessa on oma urakkansa, mutta sen siirtämistä olen jo pidempään harkinnut. Kyseiseen penkkiin olen muutenkin luonut arvioivia katseita ja nyt se saattaa löytää vihdoin uuden tarkoituksen. Kunhan säät viilenevät niin, että lapioiminen sujuisi ilman auringonpistosta.

Dahlia

Vaikka helteen uuvuttamassa pihassa ei paljon mitään jaksa tehdä, on lohdullista huomata, etteivät ideat ja puutarhan rakentamiseen liittyvät ajatukset ole mihinkään sammuneet. Mielessäni varaudun koko ajan kuivuuden mukanaan tuomiin tappioihin ja samalla sadetta kovasti odottaessani uskon ja luotan siihen, että iloksi tämä vielä muuttuu.

Lempikukkani -haaste

Maanpeiteruusu Rosa Sommerwind

Tiiu Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogista antoi minulle Maatiaiskanasen elämää -blogin liikkeelle laittaman haasteen, jossa voi esitellä oman lempikukkansa tai useammankin. Itse kukin tietää, miten vaikeaa on yhtä ainokaista kaunotarta valita. Hetken jopa kuvittelin voivani nimetä ainakin muutaman lempikukan, vaan vaikeaksi kävi.

Rosa Ritausma

Kukkien ja kasvien äärellä olen kuin pikkulapsi karkkikaupassa. Kaikkialla on niin paljon houkuttelevia ihanuuksia, etten tiedä, minkä valitsisin. Joillakin ihmisillä on tietty lempikukka ja jopa värisävy, jonka he pystyvät yhtään miettimättä sanomaan oitis. Minä en, en tiettyä kukkaa, enkä edes väriä. Tuntuu, että jokaisesta kasviryhmästä löytyy kauniit ja vähemmän kauniit ehdokkaansa. Värienkin suhteen huomaan venyväni yhä laajemmalle.

Rosa Therese Bugnet

Ennen tänne puutarhablogien pariin saapumistani tykkäsin ehkä eniten omassa pihassa pioneista. Niitä ainakin kuvasin eniten. Moni kasvi on ollut puutarhassani jo vuosikausia ennen blogielämää, mutta blogin myötä innostus ja tietous kasvoi hurjaa vauhtia. Olen oppinut katsomaan asioita eri tavoin. Kiinnitän enemmän huomiota kasvien yksityiskohtiin, jotka usein näkyvät vasta aivan läheltä katsoessa. Yhä enemmän minua puhuttelee vaikkapa kukinnon nuokkuva asento tai tiikerilinliljan pilkut, erikoinen värisävy tai kasvin sinnikkyys vaikeissa olosuhteissa.

Nykyisin tunnen enemmän erilaisia kasviryhmiä ja löydän kustakin ryhmästä mielenkiintoisia tuttavuuksia. Kaikissa kasveissa merkityksellisintä ei välttämättä ole enää kukka, vaan monissa lehdistön väri ja muoto tuottavat uudenlaista iloa. Yksittäinen kasvi voi sellaisenaan olla tylsä, mutta sopivaan seuraan istutettuna se pääsee oikeuksiinsa ja kukoistaa näyttävästi.

Clematis Warszawska Nike

Yhä uusiin kasveihin tutustuminen on tarjonnut myös uudenlaista runsautta ja mielenkiintoa omaankin puutarhaan. Miten hienoa onkaan, kun jo maalis-huhtikuussa voi aloittaa innostuneen odotuksen, jota jatkuu aina myöhäiseen syksyyn saakka. Kaiken aikaa puutarhassa on jotain katseltavaa ja kukintaakin parhaassa tapauksessa kasvukauden alusta pakkasille saakka.

Syyshortensia - Hydrangea Vanille Fraise

Tämän kesän kuumuus on saanut kaikki kasvamaan ja kukkimaan pikavauhtia ja aikataulustaan pari viikkoa etuajassa. Se on aiheuttanut selkäpiihin pelon, että kukinta on hetkessä ohi, eikä loppukesälle jää mitään ihailtavaa. Pelko on ollut turhaa, sillä monipuolinen kasvivalikoima tarjoaa kauneutta kaiken aikaa. Kun yksi laji lopettaa, seuraava on jo valmiina aloittamaan. Miten sitä talven aikana unohtaakaan, kuinka paljon kaikenlaista kukkijaa ja kasvajaa omastakin puutarhasta löytyy. Ja miten usein muistan vain suuret ja näyttävät kukkijat, vaikka moni muu on vertaansa vaille ja ehdottomasti esittelyn arvoinen.

Kelloköynnös - Cobaea scandens

  
Jokaisella kasviryhmällä on oma aikansa, jolloin se ansaitsee rakkauteni ja huomioni. Hienoa, että nämä ajankohdat menevät sen verran limittäin, että hyvin ehdin kaikkia käydä kumartamassa. Ja hienoa, että uusia rakkauden kohteita löytyy kaiken aikaa.  

Yksittäisen ja ehdottoman lempikukan valitseminen ei siis taida onnistua. Sen sijaan nostan tämän kesän kaunottariksi puutarhani kärhöt, jotka ovat kukkineet kauniimmin, kuin kertaakaan aiemmin. Hyvänä kakkosena tulee paljon huomiota jo tähän mennessä saaneet kelloköynnökset, jotka palkitsevat minut kauan odottamillani kukinnoilla.

Sokerina pohjalla olkoon syyshortensiat, joista tykkään todella paljon. Joka vuosi hyörin niiden ympärillä innokkaana kukkia ihaillen. Tuo hyörinä on tältä kesältä jo meneillään, sillä Mustilanhortensia aloitti kukinnan pari viikkoa sitten ja nyt siihen ovat yhtyneet sekä Vanille Fraise että Vim's Red. Myös tavallinen syyshortensia aloittelee kukintaa, joka näyttää olevan edellisvuosia vaisumpaa.

Syysvuokko - Anemone hupehensis

Haastan seuraavat blogit ja toki haasteen saa lisäksi napata, ken sen tehtoo.
Haasteen voi vaikka tallettaa käsiteltäväksi syksyn sateissa, jolloin omia kukkakuvia selaamalla voi palata takaisin kesän aurinkoisiin päiviin.

Kukkia ja koukeroita
Nettimartan pihapiiri
Pihapiian tontilla

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Hilu/Maatiaiskanasen Elämää-blogista)

- tee postaus lempparikukastasi

- haasta kolme (toki halutessasi voit kutsua useammankin) blogiystävääsi mukaan

Nyt niitä avautuu!

Kelloköynnös - Cobaea scandens

  
Pergolaa pidemmälle ei nyt tarvitse onnenhetkiä lähteä etsimään, sillä kelloköynnöksen lukuisat nuput ovat alkaneet avautumaan. Vikkelä näillä helteillä pitää olla, jos meinaa kukan aukinaisena ehtiä nähdä ja vielä kuvatakin. Niinpä pyörin köynnöksieni vierellä useita kertoja päivässä tarkkailemassa nuppujen pullistumista ja ennustamassa, mikä niistä kenties seuraavaksi olisi avautumisvuorossa.

Usein aamulla avautunut kukka on viimeistään seuraavana aamuna pudonnut maahan. Nuppuja on edelleen paljon ja osa niistä vielä pikkuruisia. Yllättävän nopeasti nuput kuitenkin kasvavat. Ajattelin ensimmäisten, lehtihangoissa sijainneiden nuppujen olevan harjoitelmia ja kenties voimattomia kasvamaan avautumiskykyisiksi nupuiksi. Väärin ajateltu. Hyvin kasvavat. 

En tiedä, onko kelloköynnös normaalistikin näin janoinen. Luultavasti, sillä onhan sillä mittaa ja leveyttä. Vaan toki jatkuvat +30 asteen paisteet saavat kenet tahansa  janoisiksi. Ihan joka ilta en isoja ruukkuja kastele, mutta melkein. Tunnustelen mullan kosteutta ja päätän kastelutarpeen vasta sitten. Pari kertaa viikossa annan vaaleanpunaista lannoitetta kastelun yhteydessä. 

Nuput ovat pullisteluvaiheessa vaaleita, eikä sinisestä väristä ole vilaustakaan. Ennen ensimmäisen kukan avautumista tuumasin, että taitaa olla kelloköynnöspussissani väärän värisiä siemeniä. Valkoinenkin kukka sopisi minulle hyvin, mutta kun nyt sinikukkaisen siemenpussukan olin ostanut, niin olin asennoitunut myös sinisiä näkemään. Nuppuvaihe on kyllä hieno ja seuraamisen arvoinen.

Avautuessaan kukka on edelleen melko vaalea, mutta sinistä sävyä on jo selvästi havaittavissa. Väri voimistuu ja tummuu kukan iän myötä. Yhtään pilvistä ja viileää päivää ei kelloköynnöksen kukinnalle ole osunut, joten en tiedä, onko jatkuvalla paisteella ja korkealla lämmöllä vaikutusta kukan värisävyyn. 

Aika ihania minusta. Tällaiset onnistumiset tuottavat iloa ja uskoa omiin taitoihin. Nämä kannattaa tallentaa muistiin ja ammentaa niistä niinä hetkinä, kun tuntuu, ettei mikään kasva ja kukoista.

Huomenna siirrymme elokuuhun. Lämpimältä näyttävät ennusteet elokuun alullekin, mutta vähän sentään taitaa viiletä. On tämä ollut melkoinen kesä. Koittakaahan pärjätä!