Laukkojen kukkiessa puutarhuri leikkaa ja kanttaa

Allium karataviense - Pallolaukka

  
Laukat aloittivat kukintansa jo ennen kuin tulppaanit lopettivat. Kun istuttaa erilaisia laukkoja, kukintaa riittää pitkälle kesään. Pallerolaukat kukkivat usein vielä elokuussa. Syksyn viimeisiin sipuliostoksiin kuului herätepussukka pallolaukkaa. Ennen en ole tällaista istuttanut, joten olihan sitä kokeiltava.

Pitkään pallolaukassa oli vain isokokoiset lehdet mullan pinnalla. Sitten niiden keskelle ilmestyi pieni pallo, joka kasvoi ja pullistui, mutta vartta siihen ei näyttänyt tulevan laisinkaan. Mielenkiinnolla seurasin, millainen kukka nupusta pullahtaa aikanaan.

Allium karataviense - Pallolaukka

Pallomainen, vähän vaisu valko-lila kukka siitä sitten kehkeytyi. Varsikin kasvoi, mutta ei kovin korkeaksi. Ehkä korkeus on maksimissaan 20 cm. Toistaiseksi lehdet eivät ole kellastuneet samoin, kuin monilla muilla laukoilla. Sekin hetki varmaan vielä tulee, mutta nyt lehdet kehystävät nätisti lyhyeen varteen suhteessa aika isoa pallokukkaa.

Allium aflatunense 'Purple Sensation'

  
Purple Sensationista on tullut vakioistutettava. Niitä istutan joka syksy ja vanhojen kera laukkoja alkaa olla jo mukavasti monessa paikassa. Hiukan laukkojen keltaiset lehdet häiritsevät, sillä ainakin tänä vuonna niillä on ollut kokoa sen verran, etteivät ihan lyhyeen kasvustoon kätkeydy.

Valkoisiakin laukkoja olen viime vuosina istuttanut, mutta jostain syystä ne eivät ainakaan lisäänny. Päinvastoin. Tuntuu, että yksi tai kaksi nousee riippumatta siitä, montako on istuttanut. Sinilaukkaa, viinilaukkaa ja pallerolaukkaakin olen istuttanut. Pallerolaukka kukkii myöhemmin. Sini- ja viinilaukasta ei ole näkynyt mitään, ainakaan vielä. Lehtolaukka on nupulla ja niissä on jo väriä näkyvissä.

Allium schoenoprasum - Ruohosipuli

Laukka se on ruohosipulikin. Sitä kylvän sekä mausteeksi että koristeeksi. Ruohosipuli on nätti kukkapenkissäkin, esimerkiksi reunakasvina. Pysyy hyvin tuetta pystyssä ja väittipä joku sen toimivan myös jonkinlaisena karkoitteena. Hyönteisiä se ei karkoita, vaan tuntuu olevan niiden parissa varsin suosittu.

Pinus mugo - Vuorimänty

Jos kukkivat kuuset tänä keväänä, niin kukkivat männytkin. Erehdyin yhtenä päivänä ravistamaan rinteessä kasvavaa isoa vuorimäntypuskaa ja aikamoinen keltainen pöllähdys sieltä lähti. Ohjeiden mukaan typistän joka vuosi vuosikasvua juhannukseen mennessä. Tai en typistänyt alkuvuosina ja sen vuoksi osa vuorimännyistämme kasvoi rumiksi venkuloiksi. Pahimmat vänkyrät ovat jo päässeet oksasilppurin nieluun. Muiden osalta olen ryhdistäytynyt muistamalla vuosittaisen leikkauksen.

Vuosikasvain on helppo joko typistää saksilla tai napsaista osan niistä kokonaan pois. Vanhin vuorimäntymme on korkea ja leveä, joten sen hoitamiseen tarvitsin tikkaat. Tuulisena päivänä välillä vähän huimasi keikkua saksien kanssa korkeuksissa. Jouduin toki myös ryömimään vuorimännyn sisuksissa ja niinpä urakan jälkeen suihku oli tarpeen. Viisaampaa olisi ollut pukeutua pitkähihaiseen. Koska en näköjään ole kovin viisas, sain hinkata tovin pihkaa pois käsivarsistani.

Kesäkuun alussa kerroin kanttaavani alapihan istutusalueet. Rinteen alaosan kanttausta en ollut ehtinyt vielä tänä kesänä hoitaa laisinkaan. Samoin Hortensiapenkin kanttauksesta osa oli vielä huoltamatta. Mitään kiirettä näiden kanssa ei ole, sillä säännöllisen kanttauksen johdosta noissa kohdissa nurmikko ei ollut päässyt mitenkään erityisen pahasti valloilleen. Vielä on pari paikkaa läpikäymättä ja seuraava kanttausten huolto onkin vuorossa vasta loppukesästä.

Nautin suunnattomasti arkipäivistä, jolloin saan rauhassa ja hiljaisuudessa touhuta puutarhassa. Tuuli humisee, linnut laulavat ja kaukaa kuuluu liikenteen humina. Kesästä huolimatta alueen lapset ilmaantuvat pallokentälle pelaamaan ja leikkipaikalle keinumaan vasta myöhään iltapäivällä. Vain satunnainen koiran ulkoiluttaja kulkee toisinaan puistikossa ja postiauto pysähtelee laatikkoryhmien äärelle. 

Uppoudun täysin ajatuksiini ja kulloiseenkin tehtävään, enkä paljon ympäristöäni havainnoi. Tässä yhtenä päivänä tuntui kuitenkin, kuin joku tuijottaisi. Mitään outoa ääntä ei mistään kuulunut, mutta katseen työstä nostettuani kohtasin adoptiokissa Mamin tuijotuksen. Joko sitä kiinnosti kovasti, mitä teen. Tai sitten se pohti, uskaltaako moisen naisen ohitse turvallisesti kulkea. Juttelin Mamille rauhallisesti ja lopulta se kulki ohitseni jalkojani hipaisten poistuen ilmeisesti lempipaikalleen, tuijien taakse auringonpaisteeseen.

Muutaman kerran Mami on jo käynyt meillä sisällä. Varovaisesti se sipsuttaa avoimesta ovesta sisään, juttelee kovasti jotain tärkeää ja tekee kodissamme tarkastuskierroksen. Ensimmäisten kierrosten jälkeen se kipitti nopeasti ulos ja hävisi sen sileän tien. Nyt se jo jää terassille nuolemaan itseään. Taidamme saada Mamista mukavan kaverin. Mitään syötävää emme sille anna, jotta se ymmärtää mennä omaan kotiinsa. Siellä sitä kuitenkin kaivataan.

Kylläpä aika kulkee hurjaa vauhtia. Pian on juhannus ja keskikesä. Sitä odotetaan, mutta ei suinkaan kiirehditä.

Iristen ilakointia

Iris germanica

  
Yksi rutikuiva kesäkö sai kaikkiin kukkiin vauhtia ja loistoa? Saksankurjenmiekkani eivät kukkineet viime kesänä juuri laisinkaan. Tämä nimetön yksilö oli niin huonovointisen näköinen, että pelkäsin sen sanovan minulle lopullisesti hyvästit. Sain sen vuosia sitten pois muuttavalta naapurilta. Muutaman yksilön voimin se on kesäisin kukkinut, mutta nyt on kokonainen iristen nuppujoukkio valmiina avautumaan.

Iris germanica

Tämä iris on jokin kesällä 2016 Päivölän ruusutilalta ostamani yksilö, jonka nimi on kadoksissa. Se kukkii nyt ensimmäisen kerran. Saaripalstan Saila armoitettuna kasviasiantuntijana tai Päivänpesän elämää -blogin Katja iristen keräilijänä ehkä tunnistavat.

Ei kyllä kannata kasvien hitauteen hermostua. Miten palkitsevaa onkaan nähdä jonkun kasvin vihdoin kukkivan. Mitään paineita en tällekään irikselle ole asettanut, enkä ole häntä uhkaillut pois kaivamisella. Yleensä ohi kulkiessa tulen miettineeksi, mikä on mennyt vikaan ja mitä pitäisi tehdä, jotta kukkiakin näkisi.

Iris sibirica

Tätä sinistä siperiankurjenmiekkaa taitaa olla vähän jokaisessa puutarhassa. Se on aika helppo kasvi myös jaettavaksi. Niinpä siperiankurjenmiekkaa kasvaa pihallani useassa paikassa. Nyt se kukkii niin runsaana, että taidankin käydä muutaman kukan poimimassa maljakkoon. Jos jotain kukkaa on vain muutama kappale, en niitä raaski käydä taittamassa, vaan mieluummin katselen kasvupaikallaan. Tuosta porukasta jokusen varren uupuminen ei näy missään.

Siperiankurjenmiekan kuvio on taas niitä ihmettelemisen arvoisia asioita. Jälleen kerran suorastaan mykistyn luontoäidin taitavuudesta. Miten kaunis väri, muoto ja kuvio kasvilla onkaan.

Toivottavasti tämä oli vasta iristen kukinnan alkua. Muitakin kalleuksia kukkapenkeissäni on, mutta niiden kukkiminen on aina oma arvoituksensa. Toivotaan, että jaksavat näyttäytyä.

Punaista ja oranssia

Papaver orientale - Idänunikko

  
Onpa monien kukkien kukinta tänä vuonna yltäkylläistä. Idänunikoiden nuput poksahtelevat auki kiivaassa tahdissa. Ehkä ovat kimpassa sopineet aloittavansa samana päivänä samalla kellonlyömällä. Illalla olivat vielä tiukassa nupussa ja vain harvoista näkyi punaisen pilkahdusta. Aamulla ulos katsoessa penkki oli silkkaa punaista ilotulitusta.
 

Onneksi osa idänunikoista päätti kukkia normaalin kukan tapaan penkissä, joten pääsin niitä läheltä ihailemaan ja kuvaamaan. Valtaosa idänunikoistani ryömii pionien takana, aroniapensaiden kupeessa. Nimenomaan ryömii, sillä eivät todellakaan tykkää seistä tanakasti pystyssä. Kenties ne näyttävät minulle mallia, sillä piiloutuvien idänunikoiden pariin päästäkseni minun on joko ryömittävä tai loikittava. Enhän halua vahingoittaa nupulla olevia pionejani.

Papaver orientale 'Princess Louise'

Torstaiaamun yllättäjiin kuului myös vaaleanpunainen idänunikko, joka sekin oli avannut ensimmäisen nuppunsa. Punaiset idänunikot olen saanut naapurilta. Tämän vaaleanpunaisen ja toivon mukaan pian avautuvan valkoisen Royal Weddingin olen kasvattanut siemenistä. Unikot eivät liene kovin vaikeita kasvatettavia, mutta silti jokaisen itse kasvatetun kukan kukkiminen tuottaa paljon iloa ja onnistumisen tunteita.

Pioni, jonka piti olla Alexander Fleming

Vanhoissa pioneissani on hurjan paljon nuppuja. Uudemmissa sen sijaan joissain ei ollenkaan. Ruusupioni avasi yhden kukan, joka oli kovin pieni. Kuolanpioni ei kukkinut laisinkaan. Myös Louis van Houtte näyttää jättävän kukinnan väliin. Bartzella ei ole kukkinut vielä kertaakaan, mutta tämä onkin vasta sen toinen kesä pihallamme..

Tästä kuvasta pionit ovat kasvaneet melkoisesti.

 
Pituuttakin pionien varsille on kertynyt melkoisesti. Laittaessani pionitukia ajattelin, että kerrankin nuput avautuvat tukiraudan tasolle ja pysyvät näin pystyssä. Hui, hai, turha luulo. Tukien asentamisen jälkeen pionit ovat kasvaneet mittaa niin paljon, että tuskin tukien nostaminenkaan kovin paljon auttaa. Toivottavasti kukkimisen aikaan ei tule kaatosadetta.

Ken hän on?

Turun messuilta 2017 Alexander Flemingin juurakkona ostamani pioni availee nyt ensimmäisiä nuppujaan. Ei muuten ole Alexander Fleming, jonka pitäisi olla vaaleanpunainen. Tätä ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa vaaleanpunaiseksi. Pioni on vankkarakentainen ja kaikin puolin runsas muodoltaan. Sopii se muiden kaverina tuossa kasvamaan, mutta jääköön viimeiseksi messusipuleiden kaltaiseksi bingo-ostokseksi.

Tanacetum coccineum - Punapäivänkakkara

Punapäivänkakkaran väri on sitä luokkaa, että se näkyy varmasti hyvin ja pitkälle. Nätti kukka, joka korkea- ja huojuvavartisena vaatii tuentaa. Siellä se makaa pitkin pituuttaan vähän joka suuntaan Pikkupuutarhan Kivipenkissä. Aina ohi kulkiessani muistan, että tuokin täytyy nostaa pystyyn, vaan aina se tuppaa unohtumaan. Pitäisi kantaa mukanaan melkoista arsenaalia erilaisia työvälineitä välttääkseen jatkuvan edes takaisin hyppäämisen ja sen myötä unohtelun.

Pilosella arantiaca - Oranssikeltano

Tämän kasvin luulin menettäneeni. Oranssikeltanoa sain vuosia sitten eräältä tuttavalta ihan toisen nimisenä. Taisin Saaripalstan Sailan blogissa sen bongata ja sain vihdoin kasville oikean nimen (mikä kumman vimma minulla on saada kasveille oikeat nimet?). Yläpihan pientä kivipolkua uudistaessani edellisen kerran kasvi katosi. Luultavasti en riittävän huolellisesti sitä suojellut, enkä myöskään muualle siirtänyt. Jotenkin se on onnistunut luikertamaan itsensä 10 metriä alaviistosti Vasenrinteeseen, josta sen muutama päivä sitten löysin nuppuisena. Tällaisia mysteereitä minulle tapahtuu kerran jos toisenkin. 

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlaja se jatkaa kukkimistaan. Se ei siis ole mikään ohikiitävä onnenkantamoinen, vaan tarjoaa kaunistusta puutarhaan ja ihastuksenhenkäilyä puutarhurille pitkäksi aikaa.

Raphanus sativus - Retiisi

Kasvimaallekin olen ehtinyt. Sekä kastelemaan että harventamaan. Lavakauluksissa ei ole kovin suurta rikkaruoho-ongelmaa, joten kitkemisellä ei tarvitse itseään liiaksi rasittaa. Porkkanat ja punajuuret kuitenkin harvensin ja samalla keräsin punaisina pullistelevat retiisit salaattiin. Pitääkin ostaa lisää retiisinsiemeniä, jotta voin taata sadon jatkuvuuden.

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Monta työtä ja touhua puutarhassa odottaa tekijää. Yhden homman kun saa ruksattua listalta, viisi uutta on jo listaa pidentämässä. Puutarhan rakentaminen ja ylläpitäminen vaatii aikamoista uurastusta, jos sen haluaa pitää jotakuinkin säällisen näköisenä. Itse olen tällaisen harrastuksen ja huvituksen itselleni valinnut, enkä yhtään valita. Niin paljon iloa puutarhassa oleminen ja kaiken kauniin katseleminen tuottaa.

Aurinkoa ja lämpöä viikonloppuunne!
 
 

Aurinko hellii ruusuja

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

  
Puutarhassa tapahtuu jatkuvasti sellaisella vauhdilla, ettei millään perässä ehdi. Helteessä ruusujen nuput poksahtelivat auki, kuin popcornit kattilassa. Jos aamulla näkee Tove Janssonin nupun avautumassa, illalla se jo varistaa terälehtiään. En sentään leiriä Toven äärelle perustanut avonaisia kukkia nähdäkseni, mutta aika monta kierrosta sen pariin tein. Ja onnistuin. Upea samettinen puna.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu

  
Teresanruusu on aina meillä ensimmäisten kukkijoiden joukossa. Niin myös nyt. Teresassa on useita muhkeita vaaleanpunaisia kukkanyssyköitä. Ja lisää nuppuisia lupauksia.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu

On muuten herkullinen tämä Teresanruusun aukeamaisillaan oleva nuppukin.

Rosa pimpinellifolia 'Poppius' - Suviruusu

Suviruusussa näyttää olevan tänä vuonna eheitä ja hienoja kukkia. Jonkun verran keräsin vattukärsäkkään katkomia nuppuja. En ole vattukärsäkkäitä millään myrkyttänyt. Pimpinelliruusuja on ympäri pihaa, joten pitäisi varmaan pudottaa kokonainen myrkkypommi kärsäkkäistä eroon päästäkseni. Millään ei myöskään tiheiden ruusupensaiden alle pudonneita nuppuja pysty kaikkia poimimaan. Toistaiseksi kukkia on pensaissa ollut enemmän, kuin kärsäkkäiden valtaamia nuppuja. Toivotaan tilanteen sellaisena pysyvänkin.
 

Rosa majalis 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Tornionlaaksonruusukin on aloittanut kukkimisensa. Vaikka auringosta ja lämmöstä pidänkin, ruusujen ja monien muiden kukinnan vuoksi viileämpi sää olisi hyväksi. Silloin kaikki eivät kuki ohi pikakelauksella ja puutarhuri pääsee nauttimaan istutustensa palkinnoista vähän pidempään.

Rosa majalis - Metsäruusu

  
Metsäruusun yksinkertainen kukka on kaunis ja yleensä kukkia pensaassa on paljon. Surina ja pörinä kukissa kuuluu jo pitkälle, kun kukkien suosiosta kilpaillaan. Myös tuoksu on ihana, mutta nythän en sitäkään haista. Ehkä joskus tulevaisuudessa, toivon.

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu

Juhannusruusut kukkivat nyt aivan valtavasti. Viime kesän kuivuusko sen sai aikaan, en tiedä. Pensaat ovat kermanvalkeiden kukkahattaroiden kattamia. Juhannusruusumme on tuotu meille Ukkokullan äidin lapsuudenkodista Hämeenkoskelta. Kasviin liittyvä historia lisää niiden merkittävyyttä.

Kultakuoriaisia pörrää nyt puutarhassa siellä täällä. Kuoriainen viihtyy hyvin putkikasvien kukinnoilla, joilla se käyttää kukkien siitepölyä ja terälehtiä ravinnokseen. Sille kelpaa hyvin myös ruusun, ohdakkeen ja mesiangervon kukat (Lähde: Wikipedia). Enpä usko, että yksi tai kaksi kultakuoriaista ehtii kaikki juhannusruusuni syödä.

Rosa 'Hurdal' - Norjanruusu

Seuraavaksi nuppunsa taitaa avata norjanruusu. Siinä onkin lukuisia nuppuja. Valamonruusukin on siinä ja siinä avautumisensa kanssa. Muut seurannevat perässä.

Rosa rugosa - Kurttulehtiruusu

Moni on varmasti kuullut uutisista, että rosa rugosan eli kurttulehtiruusun myynti kiellettiin 1.6.2019 lähtien. Maa- ja metsätalousministeriö määrää kurtturuusun kasvatuksenkin kiellettäväksi kolmen vuoden kuluttua. Tämä ruusu on siis hävitettävä kotipihoiltakin. Kurttulehtiruusu on nopea leviämään ja se aiheuttaa suuria ongelmia meren rannoilla. Kurttulehtiruusu on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. 

Minulla on pihalla muutama kurttulehtiruusu. Ne ovat tähänkin saakka olleet varsin kitukasvuiset, joten niiden hävittäminen ei sureta. Rosa rugosan kieltäminen on jo aiheuttanut runsaasti väärinkäsityksiä. Ruusujen sukuja tuntemattomille ihmisille on syytä tähdentää, että kielto koskee vain kurttulehtiruusuja, ei sen sukulaisia. Kun rosa rugosa -nimen perässä on jokin lisänimi (esimerkiksi rosa rugosa 'Therese Bugnet'), ei sitä kielto koske. Nämä ruusut eivät leviä kurttulehtiruusun tavoin.

 

Puutarhan kukkivat koristepuut

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Toivon, että olisin herännyt istuttamaan pihaani koristepuita jo vuosia aiemmin. Syreeneitä meille tuki tuli varhaisessa vaiheessa, mutta monelle muulle kaunottarelle olen antanut mahdollisuuden vasta paljon myöhemmin. Oli puu sitten iso tai pieni, se kannattaisi hankkia pihaan ensimmäisten joukossa. Niin siitä riittäisi iloa pitkäksi aikaa.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu

Koristeomenapuita innostuin hankkimaan vasta 2015. Silloin istutin Pikkupuutarhan Muuripenkkiin tummalehtisen, punakukkaisen Royaltyn ja sen lähelle vaaleanpunakukkaisen Aamuruskon. Puut olivat isuttaessani kaksimetrisiä ja niissä oli muutamia nuppuja. Viime kesänä sekä Royalty että Aamurusko kukkivat runsaasti ja tänä vuonna ne kukkivat valtoimenaan. Mikä ihastuttava näky se olikaan.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu

Pari vuotta myöhemmin eli 2017 törmäsin puutarhakaupassa puolitoistametriseen Musta Rudolfiin. Siitä olin lukenut parista blogista ja tietenkin puu jäi alitajuntaan "täytyy hankkia" -otsakkeella. Niinpä en edes harkinnut kaupassa Musta Rudolfiin törmätessäni vaan kannoin sen kassan kautta autoon. Enkä ole katunut. Upeasti se on kukkinut alapihan Syyspenkissä.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu

Alapihalla meillä oli vuosia sitten yksi hedelmiä tekevä kirsikkapuu. Se joutui jäniksen kaluamaksi ja pakkanen vei loput voimat. Puu kuoli. Uutta sen tilalle ei jostain syystä ole hankittu. Äitienpäivälahjaksi toivoin 2016 koristekirsikka Kevätsuudelmaa (Prunus 'Accolade'). Sen sain ja odotan sen jonain keväänä loistavan vaaleanpunaisena pilvenä Kiemurapenkin päässä. Toistaiseksi siihen on tullut keväisin vain muutama kukka. Ehtiihän se, kunhan neito vähän ikääntyy.

Syringa josikaea - Unkarinsyreeni

Mainitsinkin jo alussa, että syreeneitä pihassamme on ollut vuosikausia. Lilakukkaista pihasyreeniä kasvaa olopihan Syreenipenkissä, leikkimökin takana ja muutama myös varaparkkipaikan kupeessa tuija-aidan jatkeena. Syreenipenkin pihasyreenien rivin viimeisenä - tai ensimmäisenä, mistä suunnasta halutaan katsoa, on pari unkarinsyreeniä.

 

Syringa 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

2014 istutin naapurin vastaiselle rajalle isabellansyreeni MacFarlanen ja jalosyreeni Sensationin. Jälkimmäinen riutui pois, mutta isabellansyreeni on parin viime vuoden aikana alkanut kukkimaan. Luultavasti se saa nyt enemmän valoa ja lämpöä, kun tonttia varjostanut metsikkö kaadettiin. Tänä keväänä isabellansyreeni on ollut vähän huonovointinen. Monta oksaa on kuivunut, eikä kukkanuppujakaan taida olla kolmea enempää. MacFarlanen kukka on upea, joten toivon syreenilleni toipumista, mikä häntä sitten vaivaakaan.

Toukokuussa ostin jalosyreeni Ludwig Späthin (Syringa vulgaris ”'Andenken an Ludwig Späth'). Se on vielä pikkuinen, runsaan metrin korkuinen. Istutin sen Syyspenkkiin, jotta se saisi paljon valoa ja aurinkoa. Ja jotta sen kukinnasta voisivat nauttia puiston ohikulkijatkin sitten aikanaan. Vielä olisi toiveissa syreeni Moskovan kaunotar. Löysin sille sopivan paikankin, joten saapa nähdä, milloin syreeni meille saapuu.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Jos jostain hankinnasta olen erityisen iloinen, niin ruusuorapihlajasta. Sen istutin 2015 Hortensiapenkkiin. Toissatalvena märkä ja painava lumi mursi puusta ison oksan viiltäen mennessään runkoon pahan näköisen haavan. Hoidin vauriota haavabalsamilla ilmeisesti hyvin tuloksin, sillä puu on virkeä ja juuri nyt täynnä pieniä ruusumaisia kukkia. Ei epäilystäkään, miksi puu on nimeltään ruusuorapihlaja. 

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Sen verran vahvasti pelästyin ruusuorapihlajan ison oksan murtumisesta, että otin tavakseni kiertää puutarhaa säännöllisesti myös talvisin. Näin ehtii poistaa liiat lumikertymät hennoilta oksilta ja toisaalta myös löytää mahdolliset vauriot ajoissa, jotta niitä voi edes yrittää hoitaa. Myös jänisverkkojen asentamisessa en lipsu. Yhdessä yössä - tai päivässä - ristihuulet telovat pienen puun lohduttomaan kuntoon.

Caragana arborescens 'Pendula' - Riippahernepuu

Pitkään mieleni teki riippajalavaa. Ei vain sattunut juuri silloin olemaan niin paljon irtonaista rahaa budjetissa. Niinpä ostin riippahernepuun istutettavaksi juuri perustetun (2012) Kurgaanin laelle. Riippahernepuu on sopivan pieni ja helppohoitoinen. Se on kotiutunut hyvin paikalleen. Eihän se riippajalava ole, mutta enpä siltä moista odotakaan.

Caragana arborescens 'Pendula' - Riippahernepuu

Tässä kuvssa riippahernepuusta ei kasva noin paljon ylöspäin sojottavia oksia, vaan ne kuuluvat takana olevalle kriikunalle. Kuvan ottamisen jälkeen puu sai sille kuuluvan huoltoleikkauksensa. Riippahernepuun on tarkoitus olla sateenvarjon mallinen, joten hiukan siitä voi vuosittain leikata väärään suuntaan kasvavia oksia. Lyhennän myös välillä kovin alas kasvavia oksia ja poistan tyvestä nousevat versot.

Sorbus 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Vuoden takaisella kävelylenkillä sain päähäni uuden pinttymän. Näin kylänraitin varrella upeassa oranssinpunaisessa syysruskassa loistavan tuurenpihlajan ja silloin se iski: "Meidän pihaan on istutettava tuurenpihlaja." Toki pidempiaikaisena projektina on ollut lisätä sekä syyskukkijoita, että enemmän syksyisiä ruskavärejä tarjoavia kasveja. Tuurenpihlaja on siis hyvin linjassa tähän tavoitteeseen.

Sorbus 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Syksyllä en enää tuurenpihlajoita löytänyt ja niinpä siitä tuli kevään ensimmäinen hankintakohde. Vinkkasin Ukkokullalle, että tuurenpihlaja olisi sopiva äitienpäiväkukka. Kirjoitin nimen oikein lapulle ja netistä tarkastin, missä niitä olisi myytävänä. Niin meille sitten muutti ensimmäinen tuurenpihlaja, josta olen kovasti iloinen. 

Ajattelin saman tien hankkia myös helmipihlajan, mutta siitä tulikin monimutkaisempi prosessi. Löysin yhden ainoan helmipihlajan. Jotenkin mieli vastusti 50 euron pulittamista puolimetrisestä risusta. Olisihan se risu aikanaan varmasti mittaa saanut, mutta silti kaupat jäi tekemättä. Sen sijaan päätin ostaa toisen tuurenpihlajan, koska sellaiselle oli pihassamme sopiva paikka. Kaivoimme nimittäin naapurin puoleisesta päästä kolme risuuntunutta norjanangervoa kokonaan pois ja huoltopihaksi nimeämäni alue kaipasi jotain muuta vihreää tilalle. Paikalla kasvoi aikanaan tavallinen pihlaja. Se osoittautui lahoksi ja jouduimme sen kaatamaan, jotta se ei syysmyrskyissä romahtaisi naapurin tai oman talomme päälle.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Pienet koristepuut tuovat puutarhaan mukavaa eloa ja rytmiä. Ne eivät kuitenkaan varjosta yhtä paljon, kuin valtaviksi kasvavat koivut ja kuuset. Olen jo päässyt maistamaan kukkivien koristepuiden alkukesän kauneutta. Innolla odotan niitä syksyjä, jolloin tuurenpihlajat "palavat" ruska-asussaan.