Laiska töitään luettelee

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma

 

Monet suomalaiset sananlaskut ovat omiaan latistamaan ihmisen iloa saavutuksistaan. Tapaan iltaisin kirjata puutarhapäiväkirjaan päivän aikaansaannokseni. Ihan jo siitäkin syystä, etteivät kaikki tärkeät vähemmän tärkeistä puhumattakaan välttämättä pysy päässäni. Pienetkin merkinnät saattavat seuraavana keväänä vaikuttaa esimerkiksi siihen, mitä ja milloin kylvän.

Olen ahkeroinut viime päivinä puutarhassa saaden paljon aikaan. Kun sitten torstai-iltana istahdin jälleen kirjaamaan tekemisiäni, muistui mieleen sanonta "Laiska töitään luettelee". En nakannut kynää laatikkoon, vaan sinnikkäästi jatkoin aikaansaannosteni luettelemista. Mielestäni olin ollut kaikkea muuta kuin laiska. Joutakoon romukoppaan mokoma sananlasku.

Tomaatti kukkii

Ensimmäisenä kirjattuna tehtävänä oli laskeutua kellarinportaita tutkimaan kasvilamppujen valossa asuvien taimien tilannetta. Vettä niille piti antaa ja nyppiä tomaateista varkaita. Tukikeppien korkeus ei pian enää riitä, joten toivon hartaasti yölämpötilojen nousevan. Tomaatit pitäisi saada kasvihuoneeseen, jotta voin sitoa niille tukinarut kasvarin kattoon. Vuosi sitten vein tomaatit ja kurkut kasvariin 18.5. Vaan silloinpa olikin paljon lämpimämpää, niin päivin kuin öin.

Isokokoisia, painavissa astioissa asuvia tomaatteja on vaikea kiikuttaa ulos ja sisään totuttaakseen niitä vähitellen ulkoilmaan. Niinpä pidän ulkona työskennellessäni kellarin ovea auki, jotta kasvilamppujen tuottama lämpö hieman laskee. Muuta lämmitystä kellarissa ei nyt ole. Näin toimien mittari näyttää kasvien läheisyydessä +18℃.

Ajattelin seurata lämpötilan kehitystä vielä viikon. 10 päivän ennusteissa seuraavina öinä lämpötila on alimmillaan +2℃, mikä on aivan liian vähän tomaateille ja kurkuille, joilla lämpötila ei saisi laskea alle +10℃. Koska kasvarissani ei ole lämmitystä, vien sinne tomaattien kera lämmittimen, jota varten kelaan sähköjohdon terassilta rinteen kautta alapihalle.

Tuoksuherneet ovat viettäneet kasvihuoneessa jo pidemmän aikaa. Ne kaipaavat pääsyä isompaan astiaan, mutta en uskalla niitäkään vielä siirtää ulos. Pari laatikollista siemenestä kasvatettuja perennoja on niin ikään kasvarissa. 

Vein kasvariin myös pari laatikollista jo nupullaan olevia samettikukkia. Yöksi peittelen osan kasveista harsolla. Pidempään kasvarissa olleet tuntuvat jo karaistuneen.

Retiisien ja ruusukaalien harvennusta tiedossa.

 

Kasvarissa on myös huhtikuun lopulla kukkalaatikoihin kylvämäni retiisit ja ruusukaalit, jotka ovat hyvin kasvussa. Ruusukaaleista osan siirrän lavakaulukseen, kunhan vielä vähän lämpiää. Retiisit saavat kasvaa kukkalaatikossa syöntikokoisiksi.

Yhteen kasvilavaan kylvin porkkanaa ja retiisiä. Ja toiseen kasvilavaan laitoin talvivalkosipulien kaveriksi tavallista sipulia. 500 g:n pussin koko sisältö ei mahtunut laatikkoon, joten loput työnsin karviaismarja- ja punaherukkapensaiden väliin. Siellä on syvämultainen paikka, jossa sipulit mahtuvat kasvamaan. Jos suostuvat.

Laitoin kylvetyille laatikoille tuplaharsot. Samantien viritin pariin muuhunkin laatikkoon harsot valmiiksi, vaikka laatikoissa ei mitään vielä kasvakaan. Harsojen kanssa puleeraaminen ei kuulu lempipuuhiini. Varsinkin, kun jossain vaiheessa kesää harsot tulee viikattua sikin sokin pariin laatikkoon. Sen sijaan, että lajittelisi ne vaikka koon mukaan. Helpottaisi kummasti näitä kevään väkerryksiä.

Kahden pienen pensasmustikan kaveriksi laitoin toissakesänä Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saamani mesimarjat. Kuten kuvasta näkyy, mesimarjat viihtyvät vallan hyvin. Mesimarja leviää sekä siemenistä että maanalaisilla rönsyillään. Se sopii hyvin myös maanpeitekasviksi, joten harmaat aivosoluni työskentelevät aktiivisesti miettien mesimarjavauvoille uusia sijoituspaikkoja.

Osassa peuran maistelemista tulppaaneista nuppu on tallella.

Olen ripotellut aika monta kottikärryllistä multaa istutusalueille peittämään kuivia lehtiä ja karikkeita. Viime päivinä tuuli on puhaltanut monena päivänä voimakkaasti levitellen vaahteranlehtiä pitkin poikin. Kunhan tulee aika leikata nurmikko, kasaan kanttausuriin ajautuneet lehdet leikkurin eteen silputtaviksi.

Kirjopikarililjojen kukintavuoro on lähellä.

 

Kaikenlaisten kärräämisten lomassa ja erityisesti niiden jälkeen olen kierrellyt puutarhassa tutkimassa ja taivastelemassa kasvien heräämisen ihanuutta. Sormet hakeutuvat helposti multaa rapsuttamaan. Josko jo tänään tämä, tuo ja se kasvi olisi nousussa. Jälleen näkemisen ilo on suuri, kun vihdoin löytyy punertavia kärkiä tai vihertäviä silmuja. Edellisten vuosien työ ei ole mennyt hukkaan. Yksi viheliäinen talvi ei tuonutkaan suuria tuhoja tullessaan.

Torstai-illan kuvauskierros jäi kesken, kun tummat pilvet vyöryivät vauhdilla täyttämään koko taivaan. Ensimmäiset pisarat putosivat hiuksille kipittäessäni kameran kanssa sisälle. Ja sitten alkoikin huumaava kohina pilvien laskiessa vesilastinsa tienoon niskaan. Kerta toisensa jälkeen. Luonto kiittää tehokkaasta kastelusta.

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Minäkin kiitän vuoden 2016 äitienpäivälahjaani, koristekirsikka Kevätsuudelmaa. Se on aloittamassa kukintaansa. Nuput ovat sen verran ylhäällä, että niitä läheltä nähdäkseni täytynee raahata tikkaat puun alle. Jos kerran kirsikka jaksaa kukkia, jaksan minäkin tikkaat sen seuraksi kantaa.

 Kukkaisia kevätpäiviä teille kaikille!

Erilainen äitienpäiväviikonloppu

Viikolla ahersin puutarhan parissa sillä ajatuksella, että viikonloppuna istuttaisiin äitienpäivää viettämässä niin kotona kuin anopinkin luona. Suunnitelmiin tulikin muutos, kun veljenvaimo soitti perjantaina sairastuneensa koronaan. Olin hänen seurassaan torstaina useamman tunnin, joten tietenkin olin altistunut. Nyt sitten jännätään, tuleeko oireita. Toistaiseksi ei räkä valu, ei kurkkua karhenna.

Emme missään nimessä halua asettaa Ukkokullan 91-vuotiasta äitiä alttiiksi koronatartunnalle, joten käynti hänen luonaan siirtyy myöhemmäksi. Pojan piti tulla käymään, mutta eipä hänkään ehdoin tahdoin halua koronaa, jos sen voi välttää. Nautimme Ukkokullan kanssa kaksin valmistamaani suklaajuustokakkua.

Pulsatilla vulgaris 'Alba'

Äitienpäivän ratoksi kärräsin monta kottikärryllistä puutarhamultaa yläpihan varaparkkipaikan suursäkistä eri istutusalueille. Olen siistinyt kukkapenkkejä varsin ylimalkaisesti, joten mullasta nousevia kasveja somistaa kaikenlaista risua ja kuivunutta lehteä. Sinnehän ne edellisvuotiset korret aikanaan maatuvat, mutta myös tuuli levittelee niitä pitkin kanttausuria ja nurmikkoa. Kun päälle ripottelee kevyesti multaa, näkymät parantuvat hetkessä ja roippeetkin pysyvät paremmin aloillaan tuulisella säällä.

Helleborus - Jouluruusu Ovaalipenkissä

Jouluruusut ovat yksi suurimpia puutarharakkauteni kohteita. Nyt huoli niiden selviytymisestä painaa ankarasti mieltäni. Pikkupuutarhan Kivipenkin kaksi muhkeaa vaaleajouluruusua ja kaksi Double Elleniä saattavat kaikki olla mennyttä. Jään vihdoin poistuttua niiden päältä, jäljellä oli vain limaisia lehtiä. Vieläkään ei näy verson versoa jouluruusuista.

Alapihan Ovaalipenkin jouluruusu on hyvissä varren ja kukkien voimissa. Selvästi se viihtyy ison männyn katveessa. Tässäkin penkissä oli talvella jäätä, mutta se suli nopeasti pois.

Helleborus - Jouluruusu Kriikunapenkissä

Isokokoiseksi viime kesänä kasvanut vaalea jouluruusu on jo hyvin hereillä ja nuppuisena Pikkupuutarhan Kriikunapenkissä. Sekin menetti talvella kaikki lehtensä. Uusia on jo tulossa, joten tämän suhteen ei tarvinne murehtia.

Helleborus Double Ellen

En sietänyt ajatusta, että joutuisin jatkamaan puutarhaelämääni ilman ainuttakaan Double Elleniä. Niinpä ajoin viikko sitten Espoonlahden Puutarhanikkareille. Vanhatkin Ellenini on Puutarhanikkareilta ostettuja, joten luotin saavani heiltä uusia. Eikä tarvinnut pettyä. Ostin peräti kolme hiukan toisistaan eroavia jouluruusuja. Niissä oli jo komeat juuret, mutta silti en kaivanut kukkia vielä maahan. Istutin ne isompiin ruukkuihin vahvistumaan ja odottamaan, kunnes päätän niiden uuden asuinpaikan.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Rhodon kupeessa kasvava punakolmilehti on runsastunut mukavasti. Nyt on oltava tarkkana, että huomaan sen nuput. Rhodon oksat roikkuvat sen verran alhaalla, että punakolmilehteä on kumarruttava ihan vartavasten katsomaan.

Myös rhodot ovat jonkinverran kärsineet talvesta. Lumi painoi niiden oksia, jotka jäätyivät kiinni maahan. Jokunen oksa vaurioitui pahasti, mutta onneksi suurin osa kärsineistäkin näyttää virkoavan.

Pulmonaria saccharata - Valkotäpläimikkä

Pikkupuutarhan valkotäpläimikkä alkaa kohta kukkia. Siinä oli enemmänkin nuppuja, mutta peura söi ne. Talon toiselle puolelle istutetusta valkotäpläimikästä ei ole havaintoa. Pelkäänpä sen nujertuneen talven koitoksiin, kuten näyttäisi käyneen muutamalle muullekin kasville. Edelleen toivon kevään hitauden olevan syynä heräämättömyyteen ja näen mattimyöhäiset muutaman päivän tai viikon päästä.

Primula elatior - Etelänkevätesikko

Vähäiset esikkoni eivät tykänneet menneestä talvesta ollenkaan. Muutama on sentään heräämässä. Etelänkevätesikko aikoo kohta kukkiakin. Naapurikadulla on talo, jonka nurmikko on keväisin täynnä näitä keltaisia etelänkevätesikoita. Perjantaina ohi kulkiessani ei vielä näkynyt niistä vilaustakaan. Sellaisen paljouden ottaisin mielelläni omallekin pihalle.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Kevätsuudelmaa koskevasta huolestani kerroin jo aiemmin. Nyt siinä on useita punertavia silmuja eli saatan päästä viettämään pienimuotoista hanamia omalla pihalla. Perjantain lämmöllä ja lauantain sateella oli silminähden kevättä edistävä vaikutus puutarhassa. Maisema vihertää aivan toisella tavalla ja kasvien silmupullistelu on lisääntynyt merkittävästi.

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Kotkansiivetkin ovat aloittaneet matkansa kohti yläilmoja. Näitä minulla kasvaa talon puistopäädyssä lukuisia. Ovat levinneet sinne entisestä metsiköstä. Alkusyksystä kaivoin keittiön ikkunan alta jättikokoiset kotkansiivet pois. Osaksi kattoremontin tilaa vaativien rakennustelineiden vuoksi. Osaksi myös siksi, että vuosia paikallaan kasvaneiden kotkansiipien mötikät olivat suurempia, kuin niihin kasvavat lehdet.

Puutarharyhmässä oli vinkki kaivaa kotkansiipi maasta ja laittaa se kesäksi isoon ruukkuun vaikka terassille. Näyttää hienolta, kuin minikokoinen palmu. Asiaa voisi harkita.

Paeonia - Pioni

Osa pioneista on jo hyvässä kasvussa. Osa vasta punaisia piippoja mullan pinnalla. Ja sitten on ne pionit, joita ei kuulu ei näy. Yksi tällainen on Coral Charm, josta pidän valtavasti. Tässä vaiheessa en vielä lähde pionikauppaan. Annetaan Coralille aikaa ilmestyä. Mutta aivan varmasti hankin tilalle uuden, jos kaunokainen on päättänyt jättää minulle hyvästit.

Scilla forbesii/Chionodoxa Pink Giant

Nyt olen vähän enemmän "pihalla" näiden vaaleanpunaisten kirjokevättähtien latinankielisestä nimestä. Olen hankkinut ja istuttanut näitä sekä nimellä chionodoxa Pink Giant, että scilla forbesii Pink Giant. Entä miten Rosea eroaa Pink Giantista? Puutarhassani ne näyttävät samanlaisilta. Sinänsä asialla ei ole elämää suurempaa merkitystä. Kunhan pohdin.

Rinteessä ja Kurgaanissa asuvien iris Katharine Hodgkinien tämän keväinen taival alkaa olla loppsuoralla. Sen sijaan muualle istutetut kevätkurjenmiekat ovat pian parhaimmillaan. Harmonya on parissa paikassa, Purple Hilliä samoin. Koska lumi ja jää sulaa tontin eri kohdista kovin eri aikaan, myös sipulikukkien kukintaa riittää pidemmälle ajalle.

Iris ret. Harmony

Vuosittain täydentämistäni istutuslistoista huolimatta sipuleita tulee syksyllä tökättyä maahan entisten päälle ja viereen. Lisäksi kaikenlaisen kaivamisen ohessa kesän mittaan mullasta nousee sipuleita, jotka eivät aina palaa entisille sijoilleen. Siinä ehkä yksi syy, miksi kuvan Harmony kaulailee lilakukkaista krookusta.

Sainpa päiväjärjestyksestä myös yhden ison urakan eli tuija-aitojen leikkaamisen. Työ oli tarkoitus tehdä jo paljon aiemmin, mutta en millään saanut tehtävää sovitettua aikatauluuni. Onneksi tuija kestää leikkausta suositusaikojen ulkopuolellakin. Vuosi sitten kotikadun reunan tuija-aidan leikkaamisen hoiti ammattipuutarhuri. Samalla aitaa madallettiin, jotta jatkossa leikkaaminen olisi helpompi hoitaa itse.

Meinasi kyllä puhti naisesta loppua kesken, kun käsiä joutui pitämään ikävissä asennoissa. Tikkaista oli toki jonkun verran hyötyä, mutta maasta käsin leikkaaminen toi paremman tuloksen. 

Suosittelen aloittamaan niin havujen kuin muidenkin leikattaviksi aiottujen saksimisen ajoissa. Vuosia valtoimenaan  kasvaneen puun tai pensaan saaminen toivotun malliseksi on siten huomattavasti helpompaa.

Corydalis solida - Pystykiurunkannus

Äitienpäiväviikonloppu oli monella tavoin raskas. Hoivakodissa asuvan isäni epäiltiin saaneen TIA-kohtauksen (ohimenevä aivoverenkiertohäiriö). Nyt hän voi hyvin. En voi mennä häntä katsomaan ennen kuin oma korona-altistukseni purkautuu joko sairastumiseen tai riittävän suoja-ajan päättymiseen.

Sunnuntai-iltana saimme suru-uutisen. Ystäväni veli kuoli yllättäen. Tieto Ralen poismenosta koskettaa minua ja Ukkokultaa syvästi.  

Päivälämpötilat ovat jo nousseet kohtalaisen mukaviksi. Yöpakkasetkin taitavat olla ohitse, mutta edelleen mittari painuu seuraavina öinä alimmillaan +3℃ -asteeseen. Tomaatit, kurkut ja paprikat saavat olla vielä vähän aikaa kellarissa. En halua menettää kesän satoa oman hosumiseni vuoksi.

Minulta pyydettiin kevätaiheista tekstiä Puutarhan Aika -lehteen. Samassa lehdessä on juttu myös monille tutun Puutarhahetki -blogin Tiiulta. Käy tutustumassa näköislehteen. Sieltä löytyy kivaa ja hyödyllistä luettavaa.

Kylän marketista ostettu pionikimppu. Näyttää Coral Charmilta.

Mukavia kevätpäiviä kaikille!

Kotipihaa kauempana

 
Viime päivinä ei ole ollut vapaa-ajanongelmia. Kaikki liikenevä aika ja energia on tullut käytettyä omalla pihalla touhuamiseen. Iltaisin kroppa on jäykkänä tekemisestä ja mieli tyytyväinen aikaansaannoksista.

Lähijärvi vapautui jäistä vappuna.

Kotipihan ulkopuolelle suuntautuvat kävelyreissut ovat jääneet minimiin. Pitkästä aikaa perjantaina löytyi sopiva rako lähteä kyläkauppaan kävellen. Harvoin menen kolmen kilometrin päässä olevaan kauppaan suorinta reittiä. Yleensä suunnittelen matkan siten, että menomatkalla kierrän toisen järven rannan kautta ja paluumatkalla tsekkaan toisen järven. Siinä ohessa tulee sitten ihmeteltyä monenlaisia luontoilmiöitä, ihmisten kevätpuuhia pihoillaan ja monenmoisia kylällä tapahtuvia asioita. Joskus joku tuttukin tulee vastaan.

Kotoa lähtiessäni mittari näytti +10 astetta. Jo takaovea sulkiessani epäilin pukeutuneeni liian lämpimästi ja sehän osoittautui oikeaksi aavistukseksi heti puolimatkassa. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, eikä tuulikaan tainnut puhaltaa pohjoisesta. Reippaasti askeltaessa tuli äkkiä kuuma ja takki sujahti reppuun. Lyhythihaisella pärjäsi erinomaisesti.

1933 rakennettu kyläkoulu, nykyisin kirjasto.

Luonnon yleisilme alkaa vähitellen muuttua vihreäksi. Maasto on hyvin kuivaa ja siksi aika ruskeavoittoista. Pari kunnon sadekuuroa räjäyttäisi kasvun villiksi. Puut ovat heränneet ja pukkaavat hiirenkorvaa ja kukkaterttua. Tuomissa on jo isot kukkanuput, vaahterat kirivät perässä. Koivuissa on jo pikkuiset hiirenkorvat. Lehtikuusetkin vihertävät, kun läheltä pääsi katsomaan.

Gagea - Käenrieska

Omassa pihassa ei montaa käenrieskaa kasva. Niitä vähiäkään en ole tänä keväänä vielä onnistunut näkemään. Kyläreitin varrella sen sijaan näin useita keltaisena kukkivia tuppaita.

Lumikelloja vanhan talon pihassa

Kunnioitan ihmisten yksityisyyttä, enkä kovin usein suuntaa kameraa toisten pihoihin. Erään vanhan talon pihapiiri on ollut jo vuosia hoitamaton, talossa kyllä asutaan. Monena keväänä lumikellot kukkivat runsaina ryppäinä juuri tässä puutarhassa. Ehkä olin jo myöhässä, sillä nyt näin vain muutaman lumikelloryhmän.

Muutama talo edellisestä eteenpäin ihastuttivat sinisenään kukkivat idänsinililjat ja kirjokevättähdet.

Perhosia näin useita, mutta kuvaamaan onnistuin vain tämän neitoperhon. Aurinko paistoi niin voimakkaasti, että ilman aurinkolaseja oli kirkkaudessa vaikea erottaa ruskeaa perhosta ruskeasta karikkeesta. Räpsin monta kuvaa lähes mututuntumalla. Kuvia tietokoneelle ladatessani olin iloinen huomatessani, että epäilyksistäni huolimatta kuvat olivat onnistuneet.

Prunus sargentii - Rusokirsikka

Kylän keskustan kaksi suurta rusokirsikkaa ovat pian täydessä kukassa. Mikäli sää pysyy lämpimänä, kukat aukeavat nopeasti ja yhtä nopeasti kukinta on myös ohi. Seuraavat päivät on siis oltava valppaana, ettei kukinta mene sivu suun - tai tässä tapauksessa sivu silmien. Kylällä toimii ilmoitusjärjestelmä mm. revontulten seuraamiseksi. Jospa joku fiksu keräisi samanlaisen systeemin kirsikkapuiden kukinnasta tiedottamiseksi.

Moni tyhjä tontti täyttyy taas uusilla taloilla. Tämän keskeisellä paikalla sijaitsevan ladon tilannetta olen seurannut pitkään jännityksellä. Ehtiikö se romahtaa ennen purkamista? Vai ryhtyykö joku rakentamaan tontille ja purkaa ladon ennen romahtamista? 

Ladon ohitse kulkeva katualue kunnostettiin pari vuotta sitten. Kunnallistekniikka uusittiin, piuhat kaivettiin maahan. Sorapintainen tie päällystettiin ja osin sen reunalle rakennettiin jalkakäytävä. Alue on myös kaavoitettu uudelleen, jonka seurauksena myynnissä on useita pieniä tontteja. 

Ladon vasemmalla puolella pilkottaa uudehko punainen hirsitalo. Sen viereen rakentuu parhaillaan neljä kaksikerroksista hirsitaloa. Myös lähellä olevat museoviraston suojelukohteet, Veikkolan parantolana 1995 saakka toimineet kartanorakennukset on myyty. Toisessa näkyi olevan remontti meneillään. Parantolarakennuksista postasin aiemmin täällä.

Kauppareissulta palatessani huomasin katujen hiekoitushiekan puhdistuksen jatkuvan. Oranssi harja-auto pörrää tuntitolkulla katuja edestakaisin. Hyvä niin, jotta pölyn määrä saadaan vähenemään. Kylläpä sitä hiekoitushiekkaa talven aikana kertyikin.

Torstai-iltana olin pitkästä aikaa nauttimassa Helsingin musiikkitalossa kulttuuria. Radion sinfoniaorkesterin torstaisarjan kuuleminen meni tältä kaudelta käytännössä totaalisesti penkin alle. Monta konserttia peruuntui koronan vuoksi. Kun niihin oli mahdollista mennä, tuli henkilökohtaisia esteitä. Niinpä tämän kevätkauden saldoksi tulee jäämään eilinen konsertti ja sitten konsertti kahden viikon kuluttua, joka onkin tämän kauden viimeinen.

Torstai-illan antia oli kuulla loistavaa gruusialaista viulisti Lisa Batiašviliä. Vielä enemmän tykkäsin väliajan jälkeen Sakari Oramon johtamasta Robert Schumann'in Sinfonia nro 1 B-duuri "Kevät" op. 38. 

Sanottakoon, etten koe kovin paljon ymmärtäväni klassisen musiikin hienouksista. Keskityn nauttimaan kauniista musiikista. Joskus esitykset menevät ns. yli hilseen. Varsinkin nykyajan klassinen musiikki, josta minun on usein vaikea löytää melodista kauneutta. Musiikin suhteen olen melko kaikkiruokainen. Mieluisinta on 60-70 -lukujen rock ja blues. RSO:n konsertit ovat olleet askel tuntemattomammalle alueelle ja sellaisena hyvin positiivinen kokemus.

Kävelyreissulta tarttui mukaan isosta lehtikuusesta talven aikana pudonneita oksia, joissa kävyt ovat edelleen kiinni. Laitoin oksat vuosia sitten joulumarkkinoilta ostamaani maljakkoon.

Sunnuntaina keitetään kahvit kaikille äideille. Minun äitini sai kukkasen haudalleen.
Lämmintä viikonloppua ja aurinkoista äitienpäivää niin äideille kuin äidittömillekin!

Vanhojen tuttujen tapaamisia

Pulstatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Nämä päivät ja viikot ovat ehdottomasti sipulikasvien juhlaa. Jälleennäkeminen niiden kanssa on joka kevät täynnä iloa ja innostusta. Vanhojen tuttujen tapaamiset eivät onneksemme pääty sipulikasvien kukinnan myötä. Heräämisiä tapahtuu kiihtyvällä tahdilla ympäri puutarhaa. Puihin ja pensaisiin ilmestyy pullistelevia silmuja. Maasta ponnistaa jos jonkinlaista versoa ja kärkeä.

Alchemilla alpina - Tunturipoimulehti

Päälläni on kummallinen taipumus tyhjentyä talven aikana. Keväällä puutarhaa kiertäessäni joudun hetken hakemaan mullasta esiin nousevien kasvien nimiä. "Kovalevy" raksuttaa aikansa ja sieltä nimet taas putkahtavat esiin. Loppukesästä ongelma on poistunut. Latinankieliset nimet soljuvat helposti. Edellisenä kesänä siirretyt kasvien uudet asuinpaikatkin löytyvät jo vaivatta muistista.

Lilium martagon - Varjolilja

Joidenkin kasvien heräämistä odottaa enemmän ja toisia taasen vähemmän. Osa on odottamattakin varmoja nousijoita vuodesta toiseen. Viime kesä oli varjoliljojen juhlaa. Olen tyhjentänyt niiden siemenkotia syksyisin sinne tänne. Minusta varjolilja saa kasvaa siellä, missä se itse parhaiten viihtyy. Vasenrinne on ensimmäisiä lumesta vapautuvia alueita. Ehkä juuri siksi myös kevään ensimmäinen varjolilja nousee siellä reippaana esiin.

Crataegus 'Paul´s Secret' - Ruusuorapihlaja

Koristepuiden kukinta on joka vuosi aina yhtä suurenmoista katseltavaa. Ruusuorapihlaja minikokoisine ruusua muistuttavine kukkineen on yksi pihani parhaimpia hankintoja. Nyt se on saanut pukattua ilmoille pyöreänpalluraiset silmunsa. Viime kesänä ruusuorapihlaja kukki kesäkuun puolivälissä. Vielä ei siis ole hoppua pikkupuun alle kukkia ihailemaan.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Pikkupuutarhan koristeomenapuut ovat nekin heränneet. Sekä vaaleanpunainen Aamurusko että tummempikukkainen Royalty availevat lehtisilmujaan. Näiden puiden ympärillä tulen taas tänäkin keväänä pyörimään ahkerasti  kameran kanssa, jos vain muutamankin kukan jaksavat ilokseni avata. Edellisinä keväinä kukkia on riittänyt.

Alapihalle istutin toissakesänä koristeomena Makamikin. Se on selvästi hengissä ja heräämässä. Viime kesänä Makamik ei tehnyt kukan kukkaa. Toivottavasti tänä vuonna tulisi edes muutama kukka ilahduttamaan meitä.

Dicentra formosa - Pikkusydän

Pikkusydän kuuluu tarkuuvarmoihin herääjiin. Jos olisin aikoinani ymmärtänyt, kuinka aktiivinen se on valtaamaan tilaa itselleen, olisin harkinnut istutuspaikkoja tarkemmin. Onneksi se on nätti kasvi, joten en ala sen kanssa tilasta kiistelemään.

Allium schoenoprasum - Ruohosipuli

Kasvimaan kakkosena vihertää ruohosipuli. Ykköstilan vie vuosittain raparperi. Täytyykin muistaa kylvää ruohosipulia vielä lisää. Kuvittelin leikanneeni sitä riittävästi talveksi pakkaseen, mutta niin vain ehti jo tammikuussa loppua.

Mahoniassa on jo kukkanuppuja

Mahonialla oli vaikea talvi. Tai ehkä kevät oli sille talveakin vaikeampi. Suojasin ikivihreät varjostusverkoilla ajoissa. Jää ei vain näiden tyveltä meinannut sulaa millään. Muutamassa isommassa oksassa kaikki lehdet ovat harmaan käppyröitä. Leikkasin oksista pikkupätkiä nähdäkseni, onko niissä eloa. On kyllä eli nyt vain odottamaan uusien lehtisilmujen ilmaantumista. 

Samalla tavoin kävi muutama vuosi sitten. Silloin murehdin mahonioiden kohtaloa täällä blogistaniassa. Sain hyviä neuvoja ja kehotuksen kärsivällisyyteen. Kannatti antaa mahonioille mahdollisuus elpyä sen sijaan, että olisin hosuen alkanut niitä leikkaamaan matalaksi.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki

Jouluruusujen selviytyminen talvesta on kyseenalaista. Niiden tilannetta seuraan aktiivisesti. Myös mantelityräkki kuuluu mielikasveihini. Ostin sen useampi vuosi sitten puutarhamessuilta pikkuisena taimena. Viime kesänä kaivoin isoksi kasvaneen mantelityräkin ylös, jaoin sen kahtia ja siirsin Pikkupuutarhan Harkkokäytävän viereen. Molemmat näyttivät kotiutuneen uuteen asuinpaikkaansa.

Tavallisesti mantelityräkki on aikainen herääjä. Nyt pelästyin, ettei kummastakaan näy vilaustakaan. Tarkemmin tutkimalla löysin pikkuiset alut, joten saatan päästä pelkällä säikähdyksellä. Kävin varmuuden vuoksi katsomassa espoolaisen taimikaupan tarjontaa nähdäkseni, onko heillä mantelityräkkiä myynnissä. Näyttäisi olevan. Jos omani eivät jaksakaan ponnistaa kunnolla maasta. Voisin kyllä hakea pari uutta tainta, vaikka vanhat elpyvätkin. Kiva kasvi, jolle tilaa löytyy.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Arovuokko osaa säikyttää minua joka vuosi. Syksyllä se rehottaa valtoimenaan, mutta  keväällä multa näyttää pitkään tyhjältä. Kunnes ykskaks vihreitä tuppaita alkaa poksahdella ylös. Nyt toivon arovuokolta erityisen voimallista esiinmarssia. Olen nimittäin suunnitellut sille uusia asuinsijoja - entisen lisäksi.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka 'Kevätsuudelma'

Pyysin keväällä 2016 äitienpäivälahjaksi koristekirsikka Kevätsuudelman. Ja sain. Istutin sen aluksi Pikkupuutarhaan, joka osoittautui liian ahtaaksi paikaksi. Niinpä pikkupuu muutti alapihan Kiemurapenkkiin. Siellä se on kasvanut ja minä olen tietenkin odottanut pääseväni viettämään oman pihan hanamia. Viime keväänä näytti, ettei Accolade voi ollenkaan hyvin. Osa sen oksista näytti huonovointisilta, eivätkä silmut auenneet ollenkaan. Annoin kirsikalleni aikaa ja mahdollisuuden näyttää, jaksaako se jatkaa elämäänsä. Osaan oksista tuli lehdet ja muutama kukka, mutta varsin myöhään kesäkuun lopulla.

En tehnyt kirsikkapuulle mitään, kun se oli kuitenkin aika lehtevä kesän ajan. Nyt kuolleet oksat erottuvat selvästi. Puussa on myös terveitä oksia, joissa on pullistelevia silmuja. Osa taitaa olla kukkanuppuja. Accolade saa olla ja elää edelleen. Loppukesästä katson tilanteen uudelleen ja poistan kuolleet oksat.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjojen kukinta on aluillaan. Sinne tänne nuokkuviin varsiin on ilmaantunut kukkanuppuja. Näistä kukista pidän paljon. Jaksan vuodesta toiseen ihastella kukkien erikoista kuviointia.

Iris reticulata 'Purple Hill'

Istutin viime syksynä aika paljon uusia kevätkurjenmiekkoja. Niistä ei  käytännössä kuki vielä ainutkaan. Nousussa kyllä ovat. Sen sijaan aiempina vuosina istutetut ovat jo kukassa. Luulen, että kuvan kevätkurjenmiekka on Purple Hill. Samaan penkkiin olen istuttanut myös lumikurjenmiekka Georgea, joka on väritykseltään Purple HIllin kaltainen. En siis ole varma, kumpi tämä kaveri niistä on.

Iris ret. Harmony

Vasenrinteen siniset Harmonyt menivät peuran kitaan. Yhden sentään ahmatti jätti, jotta saisin sen ikuistettua. Vappupäivän aamu alkoi järkytyksen ja kiukun merkeissä. Makkarista olohuoneeseen tullessani vilkaisin tapani mukaan pihalle. Mitä näinkään? Peurapirulainen seisoi tyynen rauhallisena yläpihan Syreenipenkissä napsimassa scilloja. Tulppaaninalut se kävi jo edellisellä viikolla syömässä.

Harkitsin hetken, kopautanko ikkunaan. En koputtanut, vaan ryntäsin pihaovesta terassille läpsyttämään käsiäni. Olisin varmasti heittänyt peuraa jollain, jos käsiini olisi sopivia esineitä sattunut. Peura sai kintut alleen ja säntäsi rinteen kautta puuvajalle. Sieltä se joko loikkasi 150 senttisen verkkoaitaporttini yli tai sitten portti oli syystä tai toisesta jo aiemmin kaatunut. 

Olen suihkuttanut Trico Gardenia mielestäni kaikkialle. Nyt olen kiertänyt Trico Gardenia suihkutellen tontin pariinkin kertaan ympäri. Ja käynyt iltaisin katsomassa, että verkkoesteet ovat pystyssä ja kiinni. Sisäänkäynnin puolella verkoilla on käytännössä mahdotonta koko aluetta suojata. Pitäisi rakentaa kunnon aita ja hommata lisäksi kaksi autojen pihaan ajamisen mahdollistavaa porttia. Jää tekemättä.

Scilla siberica - Idänsinililja

Trico Gardenista tuntuisi kuitenkin olleen hyötyä, sillä tällä jälkimmäisellä peuravierailulla tuhoja oli huomattavasti vähemmän. Jäljistä päätellen peura oli ennen scillojen syömistä pysähtynyt yläpihan matalien vuorimäntyjen luo. Se oli napsinut männyistä tuoreita latvuksia, joten tänä kesänä typistämistä on hivenen vähemmän. Lahjaksi peura jätti läjän mustia papanoita.

Pelargonium 'Rasberry Ripple'

 

En aio juuttua peurapotutukseen, vaikka menetetyt tulppaanit kismittävätkin rankasti. Elämän huippuhetkistä nauttii sitäkin enemmän, kun ne eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Työhuoneen ikkunalla kukkivien pelaguiden kanssa odottelemme lämpimämpiä ilmoja.