Iloista Naistenpäivää!

 

Samanlainen, erilainen,
ihanainen, heiluvainen,
kiharainen, kukikkainen,
kotimainen, muukalainen,
petomainen keijukainen,
hienonlainen tuliainen,
NAINEN.

Iloista Naistenpäivää kaikille ihanaisille!

Helmikuun sukkia

Tammikuun sukkasesssion jälkeen päätin seuraavaksi kutoa isompiin jalkoihin sopivia sukkia. Ensimmäisenä valmistuivat tummanharmaasta (044) 7veikasta nilkkasukat varren turkoosilla Janne-langan raidalla. Puikoilla on 14 silmukkaa. Varressa 1 o 1 n siten, että värinvaihdon jälkeinen kerros on kudottu oikein.

Naapuri pyysi kutomaan itselleen säärystimet. Marit tykkää väreistä, mikä helpottaa lankavalintaa. Omasta varastosta löytyi vain harvoja värejä 100 gramman kerää enemmän. Siksi resorit viininpunaisella (596) ja itse säärystinosa marjapuuron punaisella (053). Aloituksessa on 64 silmukkaa. Säärystimen alaresorissa vähensin silmukoita 2 per puikko eli 14 s/puikko.

Säärystimien mallineule on ollut viime aikoina kovin suosittu netin käsityöpalstoilla. Mallineule löytyy monilla nimillä. Se on helppo ja sitä varioimalla saa vähän erilaista. Käytin tässä 8 silmukan kuviota.

1. krs: kaikki oikein
2. krs: 7 o 1 n
3. krs: 6 o 2 n
4. krs: 5 o 3 n
5. krs: 4 o 4 n
6. krs: 3 o 5 n
7. krs: 2 o 6 n
8. krs: 1 o 7 n
9. krs: kaikki nurin

Tein Maritille myös toiset säärystimet. Käytin yksiväristä sinistä ja liukuvärjättyä pinkkisinisävyistä jämälankaa sekä resoreihin luonnonvalkoista valepalmikolla. Kuvassa säärystimet näyttävät aika lyhyiltä, mutta ihan polvisukan mittaiset ne ovat. Pitkäsääriselle mittaa olisi ehkä saanut olla enemmän. Tiedänpähän seuraavalla kerralla.

Tummien sävyjen ystävälle tein nilkkasukat kerrosrivinousulla. Lankoina musta 7veikka ja punamustasävyinen Nostalgia (096).

Kerrosrivinousu kiristää hieman, jolloin puikkoa kohden kannattaa laittaa silmukka pari tavallista enemmän.

Näihin nilkkasukkiin halusin kokeilla ylempänä säärystimiin käyttämääni mallineuletta. Tällä kertaa tein kuvion kuudella silmukalla, jolloin 12 silmukkaa/puikkoa kohti tuli kaksi mallikertaa.

Lankoina 7veikan turve (691) ja varressa luonnonvalkoinen Nummi (945)

Novitan Fazer II-lehdessä tämä malli on tehty ruskeasta ja vaaleanpunaisesta. Se on saanut nimekseen Geisha II. Itse toteutin mallin sinivalkoisena. Jalkaosioon laitoin kuvion vain sukan kärkeen kahtena rivinä. Mallineule on minusta likimain sama, jonka olen joskus löytänyt Suvikumpu-blogista. Kuvio syntyy kutomalla sama silmukka ikäänkuin kolmena. Ei ole ollenkaan vaikea, kunhan muistaa tehdä kuviota edeltävä kerros riittävän löysänä. Muuten joutuu hampaat irvessä työntämään ja vetämään puikkoa kolmen silmukan läpi.

Naapurin Penalle kudoin synttärisukat "vihreitä kuulia" -teemalla. Lankoina on Novitan vihreäsävyinen Karkkiraita Vihreitä kuulia-lanka (9031) ja yksivärinen vihreä (343). Jotta langat riittäisivät paremmin isompikokoisiin sukkiin, kudoin yksiväristä vihreää raitalangan väliin.

Jämälankoja kertyy tasaiseen tahtiin. Keräsin punasävyiset eteeni pöydälle ja kudoin niitä pötköksi. Silmukoita työssä on 44, mikä on ihan sopiva pikkulapsen madoksi. Täytteeksi käytin kaupan tyynyn pallokuitusisuksia. Aiemmin tekemilleni madoille olen ommellut napit silmiksi ja häntäpäähän puisia helmiä. Nyt kirjoin silmät, suun ja nenän langalla, jotta pieni ihminen ei saisi suuhunsa irtotavaraa. Madolle tuli mittaa 77 cm. Metrin mittainen voisi olla mukavampi, ainakin isommalle lapselle.

Jämälankaprojekti jatkuu. Madon valmistuttua punasävyisiä pikkukeriä oli edelleen aika monta. Kudoin molempia sukkia samanaikaisesti nähdäkseni, miten saan langat riittämään. Tarkoitus oli saada identtiset sukat. Tarkkasilmäinen huomaa ainakin yhdessä paikassa värieron, mutta luultavasti sukkien lämmittävyyteen sillä ei ole vaikutusta.

Elävöittääkseni raitasukkia käytin mallineuleena helppoa ja kivaa:

1-2. krs: kaikki oikein
3. krs: 1 o 1 n

Punasävyiset pikkukerät alkoivat loppua. Seuraavista jämälankasukista tulikin sitten tällaiset. Tosin jalkateriä varten ei ollut riittävästi sopivia jämälankoja. Niinpä tein ne täydestä 7veikan mustasta kerästä. Näissä sukissa on 14 s/puikko ja sukan koko noin 42-43.

Pienistä nöttösistä valmistuivat nämäkin sukat. Resori, kantapää ja teräosa on keskiharmaasta 7veikasta. Kuvassa väri vihertää, mikä johtunee kameran säädöistä ja kuvausolosuhteista.

Lajittelin jämälankakeriä väreittäin. Näiden sukkien teema on ruskea väri, johon oranssi ja persikansävy sopivat. Punnitsin kerät, jotta saisin tiettyä väriä riittämään jotakuinkin saman verran kumpaankin sukkaan. Toisessa sukassa kärkeen ei enää riittänyt samaista tummanruskeaa, joten oli jatkettava pidemmpään vaaleammalla ruskealla. Raitojen leveys määräytyi enemmän sattuman kuin suunnitelman mukaan. Parin pyrin tekemään samanlaiseksi.

On se muuten jännä, miten lankakerän lähestyessä loppuaan kutomisen vauhti kiihtyy. Ikäänkuin nopeammin kutomalla lanka riittäisi pidempään. Sitten kaiken hosumisen päätteeksi saa todeta, että tähteeksi jääneestä määrästä olisi kutonut kaksi-kolme kerrosta ihan kevyesti.

Erilaisia liukuvärjättyjä nöttösiä löytyi niitäkin. Käytin samanaikaisesti aina kahta erilaista raitalankaa kutomalla kummallakin vuorotellen kaksi kerrosta. Näissä identtisyys oli mahdotonta, mutta tuskin haittaa. Kyllähän nuo selvästi ovat kumppanit keskenään. Osan langoista päättelin jo kutoessani, osan päättelin valmistumisen jälkeen. Säärystimille tuli mittaa 35 cm.

Koivu ja kuu

Maaliskuu on alussa, samoin maaliskuun käsityöt. Lumi ja pakkanen takaavat, että on aikaa viettää kutimien seurassa. Kevään edistyessä viherpeukalo karkaa enenevässä määrin omille teilleen, kauaksi kutimista.

Olihan taas seikkailu

Auringonlasku 21.2.2023

 

Isäni täyttää viikon päästä 95 v. Kunnioitettava ikä. Hän on asunut kaksi vuotta espoolaisessa hoivakodissa, johon olen tyytyväinen. Etenkin koronan vihdoin hellittäessä hoivakodissa on taas monenmoista toimintaa ja virikkeitä. Henkilökunta on motivoitunutta ja mukavaa. Saamieni tietojen mukaan hoitajien paikat on saatu täytettyä. Silti välillä käydessäni tulee sellainen olo, että lisäkäsille olisi tarvetta.

Lähijärvi 26.2.2023

Alkuviikosta isän luona käydessäni sain tietää, että isän ikenestä on löytynyt suurikokoinen patti. Hoitaja sai varattua isälle akuuttiajan terveyskeskuksen hammaslääkärille, mutta mm. hiihtolomien vuoksi heiltä ei tahtonut löytyä saattajaa isälle. Kysyivät minua ja minähän lupauduin. Tilasivat Kelalta invataksin, sillä isä tarvitsee liikkumiseensa pyörätuolia.

Saavuin hoivakotiin riittävän ajoissa, että ehtisin pukea isälle ulkotamineet. Seuraavaksi kärräsin isän pihalle odottamaan taksia, jonka piti tulla klo 12. Lääkärinaika oli klo 12.15. Kello kävi, viisarit nakuttivat, vaan taksia ei näkynyt. Soitin osastolle, jotta ilmoittavat hammaslääkärille meidän myöhästyvän. Ja soittaisivat Kelataksille. Samalla yritin itsekin soittaa Kelataksille, jossa pääsin kuuntelemaan nauhoitetta "kaikki asiakaspalvelijamme ovat varattuja. Palvelemme teitä mahdollisimman pian."  

Hoivakodista saivat yhteyden Kelataksille, jolloin sieltä luvattiin toinen auto. Matala, sulavalinjainen mersu saapui 12.40. Totesimme hoitajan kanssa, että isän hammaslääkäriaika on jo mennyt. Lähdin kuitenkin matkaan sillä ajatuksella, että saisimme paikan päällä uuden ajan. Tai että joku olisi ylipäätään ymmärtäväinen ja armollinen tarjoamalla meille ylimääräisen ajan.

Sokean, lähes kuuron, huonosti liikkuvan ihmisen ahtaminen matalaan autoon on kuulkaa vaikea juttu. Kuski keskittyi pyörätuolin laittamiseen takakonttiin, kun me sairaanhoitajan kanssa koitimme saada isän jalkoja taivutettua ja takamusta venytettyä niin, että hän saisi päätään kolhimatta itsensä autoon. Hikisen urakan jälkeen onnistuimme. Ja sitten matkaan.

Puutarhaportti kävelyreitin varrella 26.2.2023

Ilmoittauduin hammaslääkäriin, mutta ei meitä tietenkään sisään kutsuttu. Olimmehan lähes tunnin myöhässä. Kysyin infosta, mitä tehdä. Ystävällinen asiakaspalvelija sanoi, ettei sille päivälle ollut enää yhtään vapaata aikaa. Kun ne tarjolla ajat eivät muutenkaan riitä kaikille halukkaille. Pyysin häntä mitätöimään isälle lähetettävän laskun, sillä syytön isä tähän jupakkaan oli. Infotäti sanoi ilman muuta peruvansa laskun. Peruuttamattomista ajoistahan laskutetaan asiakasta. 

Aikansa tietokonetta räpellettyään infotäti kertoi löytäneensä peruutusajan isälle seuraavalle aamulle. Kelpaisiko se meille? Varmasti kelpaa. Patti ei sieltä ikenestä ilman jotain toimenpiteitä mihinkään lähde. Varattiin sitten aika perjantaille klo 9. Tällä kertaa toiseen espoolaiseen hammashoitolaan.

Seuraavaksi oli pohdittava, miten pääsemme takaisin hoivakotiin. Soitin Kelataksin numeroon ja tällä kertaa siellä vastattiin ihmeen nopeasti. Erilaisten nimi- ja osoitetietojen jälkeen asiakaspalvelija kysyi, milloin pääsemme lähtemään. Sanoin, että olemme valmiina heti. Auto tulikin vajaan puolen tunnin kuluttua. Jälleen sellainen matalalla maavaralla varustettu kiiltäväpintainen henkilöauto. Jälleen myös samat hikeä otsalta puristavat manööverit isän saamiseksi autoon. Kuljettaja keskittyi pyörätuoliin.

Hoivakotiin päästyämme olimme aivan kuitteja, isä ja minä. Minua itketti väsymyksestä, pettymyksestä ja jännityksen purkautumisesta. Isä ei onneksi tainnut paljon ymmärtää, mitä oli tapahtunut. Totesi vain, etteivät sitten kiskoneet häneltä hampaita suusta. Muistisairaan vanhuksen arkihuumori onnistui pelastamaan tilanteen tälläkin kertaa.

Lunta pensaissa 26.2.2023

 
Perjantaiaamuna heräsin varhain, sillä Kelataksi oli tilattu tulevaksi tavallista aikaisemmin. Ihan siltä varalta, että jäisi enemmän aikaa mahdollisten ongelmatilanteiden setvimiseksi. Ja kuljetusmatkakin oli tällä kertaa pidempi. Saavuin hoivakotiin aamulla puoli kahdeksan jälkeen pukemaan isää. Kelataksin ilmoitettiin tulevan klo 8.10. Lääkäriaika oli klo 9.00.

Kello tuli 8.10, ei taksia. Kello tuli 8.15, ei taksia. Kello tuli 8.20, ei taksia. Silloin soitin osastolle kertoakseni, ettei taksia tule enkä voi pidempään odottaa. Emme ehtisi ajoissa hammaslääkäriin. Olin varautunut tilanteeseen tuomalla oman autoni jo valmiiksi hoivakodin yläpihalle, jossa on muutama lyhytaikainen autopaikka. Tila tarvitaan isoille
invatakseille. En voisi jättää isää odottamaan auton noutamista. Enkä lumisohjossa saisi häntä helposti työnnettyä alempana sijaitsevalle parkkipaikalle.

Harjoitus tekee mestarin ja niinpä sain isän autooni, joka on hieman edellispäivän takseja korkeampi ja tilavampi. Pyörätuolinkin sain litistettyä ja siirrettyä takakoslaan. Sitten kohti kauempana sijaitsevaa hammashoitolaa. Bussilakon vuoksi tiet olivat täynnä henkilöautoja. Kiiretilanteelle tyypillisesti eteen sattui vielä pari hidasta traktoria. Kelloajan rivakkaa etenemistä tuijottaen koitin pysyä nopeusrajoitusten puitteissa.  

Pienet vuorimännyt uneksii lumen alla 26.2.2023

 
Seuraava pelkoni oli, onko terveyskeskuksen pihalla vapaata pysäköintipaikkaa. Tunnetusti niitä ei yleensä ole. Olin ottanut isälle hankitun invatunnuksen mukaan siltä varalta, että joudun tyrkkäämään auton johonkin tavalliseen parkkipaikkaan. Hiki helmeili taas otsalla, kun ajattelin, että pahimmassa tapauksessa joudun viemään auton paljon kauemmas. Isän saaminen pois autosta ja pyörätuolilla kärrääminen kuluttaisi taas niitä vähiä minuutteja, joita oli jäljellä. 

Kerrankin onni suosi minua. Täpötäyden ja tyhjeneviä paikkoja jonottavien autojen perässä ajaessani huomasin pysäköintialueen viimeisessä kulmassa invapaikan ja vieläpä tyhjän. Sinne vain auto ja keuhkot täyteen ilmaa puhaltaen jälleen siirtämään isää autosta pyörätuoliin.

Isommat vuorimännyt makaavat pitkin pituuttaan 26.2.2023. Ovat jo nousseet ylös.

 
Olimme hammaslääkärin oven takana kaksi minuttia ennen meille varattua aikaa. Hilkulla, etten mennyt halaamaan nuorta hammaslääkäriä siitä ilosta, että onnistuimme pääsemään vastaanotolle. Isän patin tutkiminen sujui hyvin. Hammaslääkäri kutsui paikalle suukirurgin, jonka kanssa he totesivat kyseessä olevan kystan tai muun sellaisen. Terveyskeskuksen hammaslääkärissä ei kuitenkaan pattia voida poistaa. Isä sai kiirelähetteen Meilahteen. 

Paluu hoivakotiin sujuikin jo rutiinilla. Isä oli hiljainen ja selvästi uupunut. Laitoin hänet peiton alle lepäämään. Itse olin helpottunut, että ylipäätään pääsimme onnistuneesti lääkärin vastaanotolle. Takkini ja housuni kuraantuivat auttaessani isää ahtaissa paikoissa autoon ja ulos sieltä. Pyörätuolikin on aika painava ja likaa tuli senkin käsittelystä. Käsipyyhkeille olisi ollut tarvetta, mutta ehdin juuri jokin aika sitten heittää pois vanhentuneena kuivuneen käsipyyhepakkauksen pois.

Ei näkynyt koskikaraa 26.2.2023

 
Tämä tiistaina alkanut pattiseikkailu on vaatinut lukuisia puheluita, joista suurimman osan on hoivakoti hoitanut kiitettävästi. Minun kontolleni jäi kuskata isä hammaslääkäriin ja sieltä takaisin. Vähempi draama asian tiimoilta olisi riittänyt minulle vallan mainiosti. Parin viime päivän aikana on palautunut elävästi mieleen vanhempien viimeiset kotona asumisen ajat. Silloin vastaavaa draamaa oli päivä toisensa perään. Välillä jopa huomattavasti vakavammissa merkeissä. Hetkittäin pelkäsin, että itse romahdan niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tällä kertaa sentään voin jakaa ongelmatilanteet hoivakodin ihmisten kanssa.

Jännitettävää on edelleen edessä. Kun isä saa toimenpideajan Meilahteen, miten sinne kulkeminen ja siellä toimiminen taas käytännössä järjestetään?  Ehdin onneksi muutaman päivän toipua näiden päivien koettelemuksista ja kerätä voimia tuleviin taisteluihin.

Clematis Purple Dream houkuttelee kuvaamaan kerta toisensa jälkeen (26.2.2023)

 
Hoivakoti laittoi palautetta Kelataksin toiminnasta. Minä myös. Hoivakodin kertoman mukaan Kelatakseihin ei voi enää luottaa. Niiden saapumattomuus on liian yleistä. Laitoin palautetta myös Hyvinvointialueelle, sillä Kelataksien toimimattomuudella on monitahoisia vaikutuksia. Vanhukset eivät saa apua ja hoitoa silloin, kun sitä tarvitsevat. Lääkärit ja muut hoitotahot odottavat turhaan potilaita vastaanotolleen. Muutenkin niukasti tarjolla olevia aikoja jää käyttämättä. 

Entä ne vanhukset, joilla ei ole omaisia korvaamassa omilla kulkupeleillään saapumatta jääviä Kelatakseja? Entä ne vanhukset ja sairaat, joita ei voida kuljettaa tavallisella henkilöautolla? 

Itse kunkin kannattaa vahvistaa omia lihaksia ja treenata henkistä puolta, jotta jaksaa jeesata ikääntyviä omaisiaan. Ehkä pitää laittaa rahaa sivuun oman vanhuuden varalta, jotta voi hankkia lähiomaiselle sopivalla tekniikalla varustetun pakettiauton mahdollisia terkkarikuljetuksia varten. Tai ehkä on parempi hankkia syanidipilleri laitettavaksi hampaankoloon sen pahimman päivän pelastukseksi. Näyttää vahvasti siltä, ettei vanhusten- ja terveydenhoito tästä suinkaan parane.

 

Pahoittelut, jos tilitykseni on liian roisia. Tällaiset asiat eivät puutarha-asioihin liity eivätkä kuulu. Elämän tapahtumia on kuitenkin vaikea pilkkoa pieniin karsinoihin ja puhua vain suurta yleisöä kiinnostavista seikoista. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Asioiden, vaikeidenkin, jakaminen avaa stressaantunutta mieltä. Kenties joku toinen löytää tarinastani vertaiskokemuksen voimaa itselleen. 

Tämän viikon kylvöinnostukseni ja pienien taimien hoito on jäänyt tyystin taka-alalle, kun kaikki voimat ovat menneet vanhuksen kuljetusongelmien kanssa painimiseen. Joka tapauksessa olen taas muutaman kokemuksen rikkaampi.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Siemensunnuntai

 
Helmikuun viimeinen sunnuntai oli aurinkoinen pakkaspäivä. Reippaan järvilenkin ja ruokailun jälkeen oli sopiva hetki ryhtyä kylvöpuuhiin. Kelloköynnökset ja paprikat on jo kylvetty ja koulittu. Ne jatkavat taivaltaan kellarin kasvattomassa. Muilla ei vielä niin suurta hoppua ole, mutta enpä kyennyt pitämään näppejäni irti mullasta.

Varaston pakastimen päällä on sopivan korkuinen ja laakea tila kylvöhommille. Kellarissa olisi toki vapaampaa huiskia mullan kanssa, mutta toisaalta kylvökset on kuitenkin kiikutettava pesuhuoneeseen itämään ja sen jälkeen vielä vähäksi aikaa takkahuoneen ikkunalaudalle. Koulimisvaiheessa taimityöt siirtyvät kellariin ja koulimisen jälkeen taimet jäävät omaan tilaansa kasvilamppujen lämpöön ja valoon.

Muistiinpanojeni mukaan kylvin tomaatit vuosi sitten 25.2. Aikaista ehkä, mutta ensimmäiset tomaatit jo kukkivat siirtäessäni niitä kellarista kasvihuoneeseen 18.5.

Kylvin seitsemää tomaattia. Kuvasta puuttuu Sungold, jonka siemenpussin ehdin heittää tyhjänä roskiin ennen kuvaamista. Enimmäkseen kirsikkatomaatteja, koska ne kypsyvät hyvin hatarassa kennokasvarissani. 

Kirsikkatomaatti Artisan Golden Bumble Bee
- Keltaoranssi kirsikkatomaatti, jonka mausta pidän yhtä paljon kuin sen ulkonäöstä, osoittautunut varmaksi ja tuottaisaksi lajikkeeksi

Luumutomaatti Artisan Pink Tiger
- Kesän 2022 uusi kokeilu. Näytti, ettei tekisi yhtään hedelmää, vaan vauhtiin pääsytään satoa tulikin reilusti. Varret  kasvoivat ja rönsyilivät sinne tänne. Hedelmän kärkeen muodostui jännä terävältä näyttävä "piikki", joka ei syödessä haitannut ollenkaan.

Tomaatti Golden Sunrise
- Tästä kullankeltaisesta tomaatista on tullut yksi suosikkini. Maukas ja yllättävän satoisa.

Kirsikkatomaatti Gardener's Delight
- Tämä vanha ja satoisa lajike on saanut lisänimen "maailman paras tomaatti". Suurehkot hedelmät ovat makeita. Kuuluu vakiokasvattamiini.

Kirsikkatomaatti Supersweet 100
- Tämä on satoisa, pieniä tomaatteja tuottava lajike. Varret kasvavat ja rönsyävät helposti ympäriinsä. Pitkiin rypälemäisiin terttuihin tulee lukuisia hedelmiä. Supersweet pitää kasvihuoneolosuhteista, mutta menestyy ulkokasvatuksessa hyvin suojattuna ja tuettuna.

Kirsikkatomaatti Sungold
- Oranssikeltaiset, hieman tavallista kirsikkatomaattia isompi hedelmä, testien mukaan maailman makein tomaattilajike (netistä bongattu juttu).

Päärynätomaatti Yellow Pearshaped
- Tämä on kulttuuriperintölajike 1800-luvun alusta. Tekee keltaisia, päärynän muotoisia, ohutkuorisia hedelmiä. Kuin karkkeja.

Värinokkosiin eli isokirjopeippiin tykästyin viime kesänä. Silloin esikasvatin kolmea väriä, jotka menestyivät hyvin. Aluksi näytti, etteivät oikein meidän pihalla viihdy. Kun sitten siirsin ruukut pois suorasta auringonpaisteesta, rehevöityivät hienosti. Otin syksyllä pistokkaita, jotka lähtivät takkahuoneen ikkunalaudalla hyvin kasvuun. Kaikki  kolme kuitenkin menehtyi talven aikana. Mikä lie mennyt pieleen?

Tilasin Impectalta kuvan värinokkoset. Siemenpussit olivat aika tyyriitä ja kussakin pussissa siemeniä vähän. Kahdessa 20 pientä siementä, yhdessä 6.

Kylvin myös yrteistä timjamia, salviaa ja basilikaa. Korianteria olen kasvattanut onnistuneesti joka kesä. Sen siemeniä on vielä tallessa, joten laitan ne multaan jossain vaiheessa myöhemin.Edellisen timjamin ostin kaupasta ruukkuyrttinä. Se vietti kesän puutarhassa, mutta talvea se ei kasvimaalla kestänyt.

Vuosi sitten esikasvatin salkoruusuja näistä kuvan pussukoista. Champagne, Carnival ja Chaters Double itivät kaikki ja osan sain taimina istutettua penkkeihin. 

Alcea rosea 'Champagne' 21.8.2022

Champagne jopa kukki loppukesästä, tosin kovin matalana.

Sunnuntaina alkoi YLE Femmalta ruotsalaisen Puutarhakausi -ohjelman 8. kausi. Sarja on jo katsottavissa Areenassa. Huhtikuinen maisema Skånessa on kovin kesäistä verrattuna meidän vastaavan ajankohdan niin paljaaseen luontoon ja puutarhanäkymiin. Siitä huolimatta ohjelman katsominen kirvoitti valtavan kaipuun suomalaiseen huhtikuuhun.

Mustarastas vaahterassa. Ei vielä laulanut.

Kuukauden vaihtuessa maaliskuuksi on jo luvallista ja ajankohtaista ryhtyä suunnittelemaan puutarhan kesää. Sehän on jo nurkan takana. 

PS.
Suosittelen kaikkia edelleen seuraamaan roskapostiaan. Lähes joka postauksen kohdalla osa kommenteista menee edelleen roskapostien joukkoon. Sieltä kommentit on helppo palauttaa. Tosin jotkut roskapostiin menneet kommentit liittyvät vanhempiin postauksiin, jolloin niihin vastaaminen on vaikeampaa, kun pitää selata omia juttujaan taaksepäin.

Huomasin myös, että käydessäni toisten blogeissa, kommenttini ei ilmestykään näkyville. Joissain blogeissa kaikkien kommenttien julkaisu vaatii blogin pitäjän hyväksynnän eli kommentin ei heti kuulukaan näkyä. Mikäli oma kommentti ei ilmesty julkaistuna, se on saattanut mennä roskapostiin. Aina on tietenkin myös sellainen mahdollisuus, ettei blogin pitäjä ole halunnut lukijan kommenttia julkaistavaksi. Sellaiseen viittaavaan ilmapiiriin en seuraamissani blogeissa ole törmännyt.

Blinien voimalla museoon

Ravintola Lasipalatsista näkymä Mannerheimintielle, Sokokselle ja Postitalolle.

 
Lumityöt ja takan lämmitys sujuu rattoisammin, kun välillä käy tankkaamassa kulttuuria ja hyvää ruokaa. Kuulun Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry:een, joka tarjoaa jäsenilleen retkiä mielenkiintoisiin paikkoihin. Sellaisiinkin, joihin muuten saattaa olla vaikea päästä.

Kevättalven retket suuntautuivat Tove Jansson ateljeekotiin ja Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseoon. Tove Janssonin retki täyttyi niin nopeasti, etten sinne mahtunut. Sen sijaan Sohlbergin kotimuseoon pääsin.

Museokäynti ajoittui myöhäiseen iltapäivään, joten päätimme veljenvaimon kanssa yhdistää reissuun meneillään olevat bliniviikot. Paikaksi valikoitui 1930-luvulta lähtien samalla paikalla sijainnut funkistyylinen Ravintola Lasipalatsi, joka oli sopivasti matkan varrella. Lasipalatsi on rakennuksena tuttu. Sen ohi ja läpi on tullut käveltyä lukemattomat kerrat. Bio Rexissä olen käynyt katsomassa monen monta leffaa. Myös Amos Rex -museo sijaitsee Lasipalatsissa. Ravintola Lasipalatsissa en ole koskaan käynyt syömässä. Alakerran kahvilassa kyllä monetkin kahvit on tullut juotua. 

Tutustu Lasipalatsin historiaan täällä.

Koska blinejä mentiin syömään, niitä myös tilattiin. Annokseeni kuului blinit kuudella täytteellä. Lautasen reunoille oli koottu muikunmätiä, punasipulia, lohipastramia, punajuuri-omenatartaria, katkarapuja ja tilliä, metsäsienisalaattia ja marinoitua punasipulia, suolakurkkuja, hunajaa, muikunmätiä ja sipulia. Ja luonnollisesti smetanaa. 

Blinit olivat isoja ja paksuja. Ensimmäistä bliniä syödessäni maistelin täytteitä maltillisesti ja niinpä niitä jäi lautasen reunalle. Otin siis toisenkin blinin, ettei täytteitä tarvitse sellaisenaan syödä. Olisi kyllä kannattanut, sillä toinen blini alkoi jo olla liikaa.

Jälkkäriksi söin mustaherukkajäädykettä ja valkosuklaakreemiä. Hyvä, että näissä fine dining -ravintoloissa annokset ovat pieniä. Yhtään enempää en olisi jaksanut syödä. Hyvää oli.

Ravintolaan suositeltiin varattavan pöytä etukäteen. Näin tein, mikä oli fiksua. Ravintola oli aivan täynnä. Ilman pöytävarausta olisimme saaneet odottaa pitkään vapautuvaa pöytää.Tai vaihtoehtoisesti lähteä etsimään toista ruokapaikkaa.

Ruoka oli tavattoman hyvää, palvelu myös. Lasipalatsin keskeinen sijainti on iso plussa ja rakennuksen sekä ravintolan historian havina kiinnostavaa.

Kalasataman korkeat talot näkyvät hyvin Kanavakadun alkuun.

Vatsat täynnä suunnistimme kohti Katajanokan Kauppiaankatua. Keskiviikko oli viikon kylmin päivä. Vaikka pakkanen oli pudonnut alle -10 asteen. Mereltä puhaltava tuuli oli varsin hyytävää. Jalkakäytäville paakkuuntuneiden lumien päällä käveleminen oli väsyttävää liukkaalla lasilla tasapainottelua. Tulikin enimmäkseen raahattua jalkoja pitkin maata, jotta pysyisi paremmin pystyssä. 

 Saavuimme Katajanokalle ehjin nahoin.

Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseossa ei saanut kuvata. Saimme kaikki museosta kertovan esitteen. Lisää tietoa museosta, sen perustajista ja asukkaista saat täältä. 

Oy G.W. Sohlberg Ab on 1876 perustettu metalli- ja muoviteollisuuden suomalainen perheyhtiö. Moni peltipurkki ja kylpyhuoneen peilikaappi on Sohlbergin valmistama. Vuorineuvos Sakari Sohlberg (1907-2000) oli Sohlberg-suvun vesa, joka avioitui Päivikki Tulenheimon (2013-2001) kanssa 1951.

Lapsettomaksi jääneen pariskunnan toivomuksesta heidän asunnostaan on muodostettu kotimuseo. Yli 300-neliöinen jugendtalon ylimmän kerroksen huoneisto on täynnä arvokkaita ja mielenkiintoisia esineitä ja maalauksia. Samalla se on edustava esimerkki 1900-luvun porvariskodista. Kodin neljä komeaa kaakeliuunia, lukuisat itämaiset matot ja yksityiskohtien runsaus niihin liittyvine tarinoineen oli kiehtovaa katseltavaa ja kuunneltavaa.

Miellyttävän ja asiantuntevan oppaan johtama kierros kesti puolitoista tuntia. Saimme paljon tietoa kivoilla anekdooteilla maustettuna. Kierroksen päätyttyä oli sellainen olo, että vielä voisi palata monien taulujen ja esineiden äärelle uudelleen. Saattaa olla, että tutustun tähän kotimuseoon uudemman kerran. 

Kotimuseon sivuilla on tieto, milloin museoon on mahdollista tutustua.

Uspenskin katedraali

Kamera oli mukana, mutta aika vähän sitä tuli laukusta kuvaamista varten kaivettua. Iltaseitsemältä kohti Kamppia kävellessä näimme sinisellä taivaalla kuusirpin kaverina Jupiterin ja Venuksen. Tosin tiedon näiden taivaankappaleiden yhtaikaisesta näkymisestä sain vasta kotona uutisia katsoessani. Olisi kannattanut kuvata, kun olosuhteetkin olivat mitä mainioimmat.

Tulppaanien loppusuora meneillään

Kauan on nukkunut pajunkissa
oksalla suomun alla,
huomenna varmaan talitintti
sen herättää tiukuttamalla.

Koska kukkii -haaste

Galanthus nivalis 'Flore Pleno' - Lumikello

 

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna heitti taas viime vuonna aloittamansa Koska kukkii -haasteen, johon ilman muuta vastaan. Tämä ei ole ihan helppo haaste selätettäväksi. Vaikka laadinkin kaikenlaisia listoja, kasvien kukkimisajoista en ole tehnyt omia tilastoja. Viime vuotiseen tapaan mennään siis sillä kuuluisalla mutu-tuntumalla vankan kokemusperäisen tiedon sijaan.

Olipa muuten ilahduttavaa uppoutua viime kevään kuviin. Kuin kivoja vanhoja tuttuja olisi käynyt treffaamassa. Valoa, värejä, vihreää, runsautta. Jo pelkästään tällaisen aistielämyksen vuoksi haaste tuli mitä parhaimpaan rakoon. Kiitos Minna!

Lumikellot omenapuun alla 13.4.2022

 
Viime vuonna valitsin haasteeseen suikeroesikko Wandan, talventähden, keisarinpikarilija Rubran ja kevätkurjenmiekka Katharine Hodgkinin. Tutut sipulikasvit ovat aika varmoja kukkijoita, vaikka keväästä riippuen ajankohta saattaa jonkin verran heitellä. 

Tällä kertaa valintani kohdistui perennoihin, joiden kukinta osuu yleensä huhti-toukokuuhun. Vaikka toukokuu täällä etelässä on usein jo yksi kesäkuukausista, lasken valitsemani perennat kevätkukkijoihin. Tai varhaiskesän kukkijoihin.

Valitsemissani kasveissa kukinta-ajan ennustamisen lisäksi haastetta riittää jo siinä, nousevatko ne ollenkaan. 

1. Glaucidium palmatum - Sinikämmen, kukkii 20.5.2023

Glaucidium palmatum - Sinikämmen 17.5.2022

 
Sinikämmenen herääminen ja kukkiminen viime keväänä oli joka suhteessa ilo ja yllätys. Siirsin kasvin syksyllä 2021 talon puistopäädyssä sijaitsevasta ns. Metsäpuutarhasta Pikkupuutarhan Harkkokäytävän reunalle. Metsäpuutarhamme ei ole alueuudistuksen jälkeen ollut enää mikään metsäpuutarha, vaan varsin valoisa paikka, jonne varjoa tuovat lähinnä muutaman suuren puun lehdistöt. Olin istuttanut sinikämmenen lähelle rhodoa ja yhä laajemmalle levittäytyvää sormivaleangervoa. Sinikämmenen kukinta jäi monena keväänä kokonaan huomioimatta. Sinne se hukkui isompiensa helmoihin.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen 20.5.2022

Kasvien siirtäminen on aina riski. Joskus on vain mietittävä, kannattaako pitää nättiä ja näkemisen arvoista kasvia piilossa. Toisinaan voi olla parempi hankkia kokonaan uusi kasvi uuteen paikkaan, kuin riskeerata vanhan kasvin selviytyminen. Joka tapauksessa rohkenin kuopaista sinikämmenen lapiolla ylös vanhasta paikasta ja istuttaa se sille valmistamaani kuoppaan.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen 24.5.2022

Koleasta ja hitaasta keväästä sekä siirron mahdollisesti aiheuttamasta traumasta huolimatta sinikämmen heräsi toukokuussa ilahduttavan reippaana. Se kukki enemmän ja pidempään kuin kertaakaan aiemmin. Netin tietojen mukaan sinikämmen kukkii kesäkuussa. Minulla se on aina kukkinut toukokuussa, mutta paikka tietenkin vaikuttaa kukinta-aikaan.

Koska maa paksuine jääkansineen suli viime vuonna tavallista hitaammin, eteni myös kasvien kasvu ja kukinta jälkijunassa. Tämä ja sinikämmenen uusi kasvupaikka huomioiden veikkaan tänä keväänä muutamaa päivää aikaisempaa kukintaa.

2. Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä, kukkii 14.5.2023

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefelf' - Valkotäpläimikkä 13.4.2022

Toiseksi seurattavaksi valikoitui Pikkupuutarhan Kriikunapenkin valkotäpläimikkä. Istutin näitä imiköitä viime kesänä uusiin paikkoihin parin vanhan lisäksi. Etenkin Makkaripenkin imiköiden suhteen jännään eniten sitä, selviytyvätkö ne kuluneen talven sahaavien sääolosuhteiden aiheuttamista hankaluuksista. Olen lapioinut imiköiden päälle lunta, jotta ne olisivat olleet edes hiukkasen suojassa.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefelf' - Valkotäpläimikkä 20.4.2022

 
Kriikunapenkin valkotäpläimikkä vapautui jään alta ihmeen reippaana. Normaalisti tämä paikka on ensimmäisten sulapaikkojen joukossa. Penkki on kohollaan ja kallellaan siten, ettei vesi jää siihen seisomaan. Viime keväänä jääkansia oli ihan joka paikassa.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefelf' - Valkotäpläimikkä 8.5.2022

Talven kurittama valkotäpläimikkä kasvatti nopeasti uusia lehtiä, joiden keskeltä nousi nuppurykelmiä.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefelf' - Valkotäpläimikkä 20.5.2022

Kaadoimme loppukesästä kriikunapenkistä siinä vuosia kasvaneen kriikunapuun, koska kyllästyin sinne tänne nouseviin juurivesoihin. Istutuspaikka siis kaipaa uutta nimeä, mutta vanhalla mennään. Saattaa olla, että jatkossa paikka on liian kuuma valkotäpläimikälle, kun kriikunan tarjoama varjo on poissa. Kasvin muutto siis siintää.

Valo-olosuhteiden muutoksen vuoksi ennustan valkotäpläimikän viime vuotista aikaisempaa kukkimisaikaa. Jotenkin on sellainen kutina, että tänä vuonna kevättä ei tarvitse niin kauan odottaa.

3. Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka, valkoinen, kukkii 20.4.2023

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka 22.4.2022

Tarhakylmänkukassa nuput tulevat esille melkeinpä ennen lehtiä. Tämä valkoinen kaveri asustaa Vasenrinteen alaosassa. Edellisenä keväänä se ei kukkinut ollenkaan. Ajattelin sen  kenties menettäneeni. Toisaalta istutin kasvin 2020, joten saattoi se haluta pidemmän miettimisajan "jäädäkö tänne vai vaihtaako maisemaa"?

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka 29.4.2022

 

Kylmänkukkien olomuoto on alusta loppuun hyvin sympaattinen. Ne ovat kuin kasvimaailman karvaisia lemmikkejä, kissoja ja koiria, joita ei sentään tarvitse kyykistyä paijaamaan.

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka 7.5.2022

Tällekin kasville veikkaan viime vuotista aikaisempaa kukintaa. Sen sijainti lämpimässä ja nopeasti sulavassa paikassa on otollinen kevätvirkulle kasville. Se on myös ehtinyt vahvistaa juuriaan, mikä puoltaisi sekä runsaampaa että varhaisempaa kukintaa. Laitetaan arvioksi 20.4., vaikka yltiöpäiseltä tuntuisikin.

4.Trillium erectum - Punakolmilehti, kukkii 15.5.2023

Trillium erectum - Punakolmilehti 20.4.2022

Punakolmilehti kuuluu myös viime vuonna siirrettyihin. Tosin tämä kasvi siirtyi vain vajaan metrin oikealle entisestä paikasta. Se oli jäänyt pahasti vieressä kasvavan rhodon jalkoihin. Niin pahasti, että kukkiminen oli joka vuosi mennä täysin katsojalta ohi.

Trillium erectum - Punakolmilehti 8.5.2022

Ei ollut ihan helppo homma kaivaa punakolmilehti riittävän suuren paakun kera ylös vahingoittamatta viereistä rhodoa. Uuden istutuspaikan olosuhteet ovat muuten entisen kaltaiset, paitsi kasvutilaa on enemmän. Huolehdin siirretyn kasvin kastelusta erityisen tarkasti, jotta se ei ainakaan kuivuisi. Kitkin myös ympärillä kasvavaa pikkutalviota laajalti, ettei se tukehduttaisi kolmilehden kasvua heti alkuunsa.

Trillium erectum - Punakolmilehti 11.5.2022

Uudesta istutuspaikasta ei ole ainuttakaan kuvaa. Mahdoinko sellaista ottaakaan vai enkö vain löydä? Niin tai näin. Nyt toivon tämän Vakka-Taimesta hankitun punakolmilehden kotiutuvan uuteen asuinpaikkaansa.

Trillium erectum - Punakolmilehti 20.5.2022

Siirto saattaa myöhästyttää punakolmilehden kukintaa. Tai se jättää kukinnan tältä vuodelta kokonaan väliin. Sekin on mahdollista. Kaivoin kasvin kuitenkin niin suurena paakkuna, että uskoisin sillä olevan voimaa kasvuun ja kukintaan tänäkin keväänä. Uskallan veikata punakolmilehdellekin viime vuotista aiempaa kukintaa eli 15.5.

Pulsatilla vulgaris 'Alba' 17.4.2022

Haastan seuraavat blogit kisaan mukaan:

Kukkia & Haaveita -blogin Sirkku
Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokko

Säännöt ovat seuraavat:

Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. 

Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, ettei kasvi olisi lähtenyt kasvuun. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen (tai kuukausien) päähän. 

Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä (sitähän me kaikki teemme jossain vaiheessa kevättä), mutta harsoviritelmät ynnä muut, joita et normaalisti tekisi, lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukintaa saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat oikeasti tehdä. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi.

 

PS. Kaikki postauksen kuvat ovat viime vuodelta. Tässä vaiheessa talvea valitsemistani kasveista ei näy henkäystäkään.