Leskenlehtiä nähty

 
Leskenlehtiä kasvaa tienpientareilla lähes joka paikassa. Meidän tontin lähistöllä niitä ei ole ollut. Ehkä se johtuu muutaman vuoden takaisesta alueremontista, jolloin tiet ja monet muutkin paikat myllerrettiin perusteellisesti. Jospa siinä yhteydessä kaivurit kaivoivat leskenlehtien asuinpaikatkin niin tehokkaasti, että niillä on mennyt aikaa kasvattaa uusia juuria.

Tilasin talvirenkaiden vaihdon kotipihalle. Meidän kylällä on kaksikin nuorten perustamaa porukkaa, jotka tulevat asiakkaan kotipihalle vaihtamaan renkaita niin keväällä kuin syksyllä. Saatuani oman autoni alle kesärenkaat, siirsin sen varaparkkipaikalle tehdäkseni tilaa Ukkokullan auton renkaiden vaihdolle. 

Silloin tällöin ohikulkijat heittävät roskia tienvarren ojiin. Silmäkulmastani näin jotain keltaista, jota lähdin muoviroskana pois korjaamaan. Eivätpä olleekaan roskia, eivät ollenkaan. Kevään pieniä aurinkoja kukkii nyt pientareella. Ja katsokaa, miten hedelmättömän näköisessä maasta ne ponnistavat ilmoille. Ihan on hiekkaa ja soraa.

Iris ret. 'Katharine's Gold'

Kevätkurjenmiekkoja putkahtaa mullasta kiihtyvällä vauhdilla. Tiistaina en ehtinyt pihakierrokselle kameran kanssa. Uusia nousijoita olikin sitten ilmaantunut monen monta. Olen tyytyväinen, että olen istuttanut kevätkurjenmiekkoja yhä enemmän. Alkaa vähitellen hahmottua, missä ne tontillamme viihtyvät.

Iris ret. 'Frozen Planet'

Tämän iriksen on pakko olla 'Frozen Planet'. Istutin sitä Oikearinteeseen syksyllä 2020. Seuraavana keväänä se nousi, mutta sen jälkeen emme olekaan tavanneet. Nyt niitä kukkii kaksi kappaletta lamohietakirsikan välissä. Saattaapa tulla vielä pari kukkaa lisää.

Helleborus - Jouluruusu

Toistaiseksi olen antanut jänisverkkojen olla paikoillaan. Usein tähän aikaan keväästä on vielä luntakin. Nyt maa on ojia lukuunottamatta aivan paljas. Parista paikasta täytyy ottaa verkko pois nyt, koska myöhemmin verkkoja poistaessa on vaara vahingoittaa muita kasveja. Kuvassa jouluruusu kasvaa verkon molemmin puolin pikkupuutarhassa. Tämän verkon otin jo pois. Toivon, että muut alueelle viritetyt verkot torjuisivat jäniksiä edes vähän.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Talon päädyssä kulkiessani tuli yhtäkkiä mieleen, että kurkkaanpas punakolmilehden asuinpaikkaa. Hyvä, että kurkkasin. Siellä se on jo nousemassa. Keräsin mullasta nousevien kärkien päälle kuivia lehtiä ja merkkasin paikan tikulla. Minä kyllä muistan varoa astumasta aarteideni päälle, mutta Ukkokullasta en mene niin takuuseen.

Vaahteravauva

Siistin istutusalueita ripottelemalla niille multaa, johon sekoitin kanankakkarakeita. Ihmeen pienelläkin multamäärällä näkymä muuttui oitis paremmaksi. Nyt tuuli ei pääse kaikkia kuivuneita lehtiä pyörittämään ympäri pihaa. Siellä ne maatuvat uuden mullan alla. Enää on jäljellä kaksi multasäkkiä, joten siistimistouhuun tulee pakollinen tauko. Lavallinen mustaa multaa on jo tilattu.

Näköjään yksi tai kaksi lämmintä päivää riittää herättämään vaahteranenät, joita on pihassamme kaikkialla. Sunnuntaina en vielä hennon vihreitä koukkuja nähnyt, mutta keskiviikkona nypin niitä jo kymmenkunta. Tässä vaiheessa pieni taimi lähtee melkeinpä henkäisemällä. Se ei ole vielä ehtinyt kasvattaa pitkää juurta. Pelkäänpä, että tänä(kin) keväänä edessä on miljoonan vaahteravauvan kitkentätalkoot.

Narsissit 'Westward' ja 'Apricot Whirl'

Kauppareissulla hain pari pussillista kanankakkaa. Tiirailin hyllyjä sillä silmällä, että löytäisin sinisiä helmililjoja. Valkoisia oli kahdessakin kaupassa, mutta sinisiä vain isoissa istutuksissa. Olisin ostanut muutaman ihan tavallisen potin. Kun en saanut helmililjoja, ostin kaksi ruukullista narsisseja. Toisessa on viisi 'Westward'-narsissia ja toisessa viisi 'Apricot Whil'-narsissia. Laitoin narsissit koriin terassin pöydälle. Koristeeksi lisäsin muutaman pienen marjakuusen oksan, kun narskut näyttivät niin viluisilta. Näitä narsisseja olen ostanut purkeissa aiemminkin. Myöhemmin istutan nämäkin puutarhaan.

Crocus species '¨Fuscotinctus'

 

Aurinkoisia kevätpäiviä ihan jokaiselle!

Piippojen juhlaviikot avattu

Iris reticulata 'Katharine Hodgkin'

 

Arvoisat puutarhaystävät! Täten julistan tämän vuoden piippojen juhlaviikot avatuksi. Etunenässä purjehtivat terälehdet hulmuten Katharine Hodgkin -kevätkurjenmiekat. Nämä ovat olleet Oikearinteessä lähtövalmiina jo pidemmän aikaa. Vihdoin siniseltä taivaalta paistava aurinko sai koko porukan houkutelluksi avautumaan.

Iris reticulata 'Clairette' - ehkä

Kurgaanin kevätkurjenmiekkajoukko on Oikearinteen porukkaa ujompi. Näistä avajaispäivänä kukintaan ehti vasta sininen Clairette, jonka olen istuttanut Harmonyna. Tai sitten Alidana. Olipa nimi mikä tahansa, yhtä kaikki suloinen kuin mikä. Kauaa ei hänenkään tarvitse yksin puutarhuria ilahduttaa. Muut putkahtelevat kilvan ylös mullasta nuppujaan pullistellen.

Eranthis cilicica - Talventähti

Valkeakuulaan alla pikkuruiset maa-auringot eli talventähdet suuntaavat kasvonsa kohti sinitaivaalla valaisevaa oikeaa aurinkoa. Toiveeni näiden runsastumisesta alkaa vihdoin tuottaa tulosta. Useita nuppuja on vielä avautumatta.

Crocus species Fuscotinctus

Keltainen crocus Fuscotinctus ei enää millään jaksanut pysytellä nupulla. Juhlaviikkojen kunniaksi se napsautti terälehdet levälleen. Sen lehdet ovat olleet maan pinnalla jo helmikuusta lähtien. 

Kuvausta varten otin verkon pois ja laitoin taas takaisin. Näitä(kään) en halua tarjoilla talttahampaille. Edellisellä viikolla pihassamme tepasteli valkohäntäpeura. Sen kaveri odotti puiston puolella. Niinpä pihaamme tullut peura loikkasi leikiten 150-senttisen aidan yli jatkamaan matkaa kumppaninsa kanssa.

Crocus 'Vanguard', Vasenrinne

Yksittäisiä krookuksia on noussut ja aloittanut kukinnan siellä täällä. Kevätpäivien edetessä maasta nousee lisää versoja valmiina kukkimaan.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja, Päivänliljapenkki

Mikäs suukkosuu sieltä kömpii esiin? Ensimmäinen keisarinpikarinliljahan se. Yläpihallakin fritillarioita taitaa olla nousemassa. 

Helleborus - Jouluruusu

Jouluruusut pukkaavat lehtiä ja nuppuja. Tämän Teresanruusun vieressä asustavan jouluruusun päälle tuli kolattua paksu kasa lunta. Siitäkin vähästä, mitä tänä talvena pihalla oli. Ajattelin jouluruusun pärjäävän tuulisessa ja avoimessa paikassa paremmin lumitakkiin kääriytyneenä. Vanhat lehdet ovat kärsineen näköisiä, mutta uutta kasvua nousee mullasta terhakkaasti.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Allaspenkki

Allaspenkin pystykiurunkannukset kasvavat suorastaan silmissä. Nämä ovat Koska kukkii -haasteen seurannassa. Taitaa kukinta-ajan arvaus mennä näiden osalta oikein kunnolla pieleen. Ajattelin oikukkaan talven ja kevään viivästyttävän kasvien kukintaa, jonka seurauksena arvioin näiden Allaspenkin Bethien kukkivan 28.4.

Sepelkyyhky

Edellisellä viikolla kuulin sepelkyyhkyn huhuilevan jossain naapuruston puussa. Siitä vasta keväinen tunnelma syntyi. Perjantaiaamuna sepelkyyhky ilmestyi marjakuusen alle tepastelemaan. En uskaltanut avata sälekaihdinta, jotta lintu ei säikähtäisi. Toivottavasti tämä yksilö löytää itselleen kaverin. Yleensä ne kulkevatkin pihassamme parittain.

Eranthis cilicica - Talventähti

Aamut ovat olleet koleita, koska öisin on pakkasta. Sunnuntaiaamunakin keittiön mittari näytti -6.9 ja auton ikkunat olivat umpijäässä. Auringon noustessa lämpötilakin nousee nopeasti. Tuuli saa sään tuntumaan kylmemmältä verrattuna mittarilukemaan. 

Upea kevätviikonloppu kutsui pihamaalle. Ensin kuitenkin kävin kellarissa kylvämässä tuoksuherneet. Toin ne takkahuoneeseen itämään. Sitten olikin jo sopiva sauma siirtyä ulkohommiin. Keräsin kuivia lehtiä ja pudonneita koivunoksia nurmikolta ja kanttausurista. Hetken jo mietin kanttausurien kohentamista, mutta maa on edelleen hiukan kohmeista. Olkoon siis toistaiseksi.

Galanthus 'Flore Pleno' - Lumikello

Alkavalle viikolle on luvattu epävakaista säätä, vesisadettakin. Minusta sade on ihan tervetullutta putsaamaan kaikkialla leijuvaa pölyä. Maa ei tunnu kovin kuivalta, mutta kyllä keväällä saa vettäkin tulla.

Mukavaa alkavaa maaliskuun viimeistä kokonaista viikkoa!

Tampereella

Manserock näkyy parhaillaan Tampereen ratikoiden kyljessä.

Puutarhaelämän alkamista odotellessa voi vaikka piipahtaa Tampereella. Kotoa lähtiessä tuuli sai ilman tuntumaan talvisen kylmältä. Perille päästyäni ohjelmaa oli niin paljon, ettei vilua ehtinyt edes huomata.

Ystäväpariskunnan kanssa aika kului jälleen kerran kuin siivillä. Tutustuttiin museoihin ja näyttelyihin sekä tamperelaisiin paikkoihin. Syötiin ja kahviteltiin kivoissa paikoissa.

Tampereen kaupunginkirjaston pääkirjasto tunnettiin ennen nimellä Vanha Kirjastotalo (valmistunut v. 1925). Raili ja Reima Pietilän suunnitteleman uuden kirjaston Metson valmistuttua 1986 kirjat muuttivat sinne. Vanha kirjastotalo peruskorjattiin ja muutettiin virasto- ja kulttuuritiloiksi. Se avautui 1988. Vuonna 2016 rakennus suljettiin uudelleen ja avattiin remontoituna kulttuuritalona v. 2018.

Tänä vuonna Kulttuuritalo Laikku täyttää 100 vuotta. Merkkipäivän lähestyessä syntyi ajatus, että kirjastotalossa lainattaisiin jälleen, mutta tällä kertaa toiseen suuntaan ja kirjojen sijasta kuvataidetta.

Lainastoksi nimettyyn taidenäyttelyyn sai kuka tahansa ehdottaa esille pantavaksi mieluisinta oman kotinsa taideteosta. Tärkeintä teosten valinnassa ei ollut niiden rahallinen arvo tai tekijän kuuluisuus, vaan teoksen merkityksellisyys omistajalleen. Näin saatiin keskenään erilaisia teoksia, joihin jokaiseen liittyy tarina.

Lainasto-näyttelyn ehtii vielä käydä katsomassa, jos kiirettä pitää. Se päättyy 30.3.2025.

Helmi Sinivirta: Unikot 1934-1940. Teoksen omistaja Hannele Sarjakivi

Ystäväni isoäidin Unikot-niminen maalaus on yksi 34:sta näyttelyyn valituista teoksista. Helmi Sinivirran taulun tarina sijoittuu Tampereelle.

Alpo Jaakola: Nukkekoti 1961. Teoksen omistaja Johanna Kiuasmaa

Alpo Jaakolan Nukkekoti viehätti minua. Sen kolmiulotteisuus ja puusta tehdyt hahmot muodostivat jännän "kerrostalon" tai nukkekodin, kuten teoksen omistaja sitä kutsuu. Nukkekoti ei ole teoksen nimi.

Mario Curasi, 2000. Teoksen omistaja Saara Savolainen.

Perulaisen Curasin pöllöjä kuvaava teos on maalattu puupalalle. Taulussa on halkeamia, joita taiteilija on vahvistanut niiteillä. 

Näyttelyssä on tietenkin myös muita teoksia. Kaikkia en kuvannut, eivätkä kaikki edes minuun vedonneet. Tauluihin liittyvät tarinat ovat kiinnostavia ja tekevät näyttelystä mielenkiintoisen.

Tiesitkö, että Tampereella on Salainen kahvila? En tiennyt minäkään, mutta nyt olen senkin paikan ystäväni ansiosta päässyt kokemaan. Kahvila sijaitsee Lapinniemessä, Bybias-myymälän kanssa samassa rakennuksessa. Tai oikeastaan kahvilan myymälä on rakennuksessa ja terassilta sekä pihalle pystytetystä teltassa löytyvät pöydät asiakkaille.

Teltta on viehättävästi boho-tyyliin sisustettu. Siellä on lämmittimet ja kynttilöitä pöydillä, vilttejä hartioille laitettavaksi. Kesällä paikka on varmasti hyvinkin lämmin, mutta silloin seiniä voi avata.

Bybias-myymälällä on tilat sekä rakennuksen alakerrassa että yläkerrassa.

Bybias-myymälöiden tuotteiden väritys ja materiaalit ovat luonnonläheisiä. Pellavaan ja pastellisävyihin törmää heti sisään astuessa.

Vapriikissa kävimme katsomassa Songlines, Australian seitsemän sisarta -näyttelyn, joka kertoo alkuperäiskansan unimaailman tarinoita. 

Tämän näyttelyn esittelyssä mainitaan seuraavaa: "Seitsemän sisaren tarina tunnetaan kautta maailman.  Se esiintyy myös esimerkiksi Persian, Kreikan, Egyptin, Kiinan ja Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöjen mytologiassa.  On arveltu, että tarina olisi peräisin ihmisen alkukodista Afrikan mantereelta ja kulkeutunut sieltä kaikille muille mantereille muuttajien mukana. Siksi seitsemän sisaren tarinaa onkin joskus kutsuttu maailman vanhimmaksi tarinaksi."

Näyttelyn maalausten värit ovat aurinkoisia ja lämpimiä. Paljon oranssia, punaista, keltaista. Valtaosassa maalaustekniikka on täplämaalausta, josta termistä australialaiset aborginaalit tuskin ovat aikojen alussa edes tienneet.

Juice Leskinen on yksi tunnetuimpia Manserockin edustajia.

Vapriikin Manserock-näyttely piti käydä katsomassa jo edellisellä Tampere-retkellä. Kokemusten ja tekemisten paljoudessa se jäi, joten käytiinpä nyt sekin katsomassa. Aikaa tosin on vielä kokonainen ensi vuosi.

Työväenmuseo Werstaalla on paljon katsottavaa. Siellä kiertämiseen kannattaa varata runsaasti aikaa. Tai sitten lohkoa tila sopiviin annospaloihin ja palata tutustumaan osaan jonain toisena päivänä. Me teimme ylimalkaisen kierroksen ja jatkoimme määrätietoisesti höyrykoneen luo. 

Suomen suurin höyrykone on edelleen alkuperäisellä paikallaan Finlaysonin tehtaalla, jossa sitä käytettiin 1900-luvun alussa voimanlähteenä. Koneen keskellä olevan vauhtipyörän halkaisija on 8 metriä. Höyrykoneen syliterit on nimetty tehtaan omistajien vaimojen mukaan Heleneksi ja Marieksi. Kuvassa Marie.

Nämä komeat tornit eivät kuulu linnalle eikä kirkolle. Kyseessä on Tampereen Lielahdessa sijaitsevan Niemen kartanon navetta. Tai oikeastaan navetta sijaitsee samaisen rakennuksen matalammassa osassa. Nämä tornit ovat olleet rehusiiloja. Navettarakennus on Birger Federleyn suunnittelema, vuonna 1918 valmistunut rakennus, jossa oli tilat 70 lehmälle ja 26 hevoselle. Navettana rakennus toimi vuoteen 1957 saakka. Sen jälkeen rakennuksessa on toiminut mm. sopimuspalokunta.

Nähtävää ympäristössä olisi ollut enemmänkin, mutta poikkeuksellisesti pysäköintipaikat olivat vähissä. Lähelle pääsee myös ratikalla, jonka lähimmältä pysäkiltä on vain pieni pyrähdys.

Kävimme tutustumassa navetassa sijaitsevaan sisustuskauppa Severiinaan.  

Myymälässä on kauniita esineitä huonekaluista pieniin koristeisiin. Ihastuin muutamiin ruukkuihin, mutta ajatus niiden kuskaamisesta junassa ja bussissa sai torjumaan ostoaikeet. Toisinaan on kiva vain katsella ja ihastella.

Tahmelan huvila

Pyhäjärven rannalla sijaitseva Tahmelan huvila (entinen Tahmelan monitoimitalo) on rakennettu 1890-luvulla. Nykyisin talossa toimii Pirkanmaan rakennuskulttuuriyhdistys Piiru. Talossa on monenlaista ohjelmaa. Sauna lämpiää kolmesti viikossa. Saunasta voi pujahtaa järveen uimaan talvisinkin.

Kahvilassa voit nauttia keittolounaan tai juoda pullakahvit. Talossa on myös pikkuruinen Pispalan sivukirjasto. Yläkerrassa on huoneita, joita voi vuokrata edullisesti kulttuurityön tekemiseen.

Rakennus on kauniimpi järvenpuoleiselta sivulta. Taisimme olla kovin tohkeissamme, kun unohdimme käydä sitä kuvaamassa.

Tallipiha on entinen ratsuhevosten ja vaunujen toimipaikaksi rakennettu puutalomiljöö, joka sijaitsee Finlaysonin tehdasalueella, osoitteessa Kuninkaankatu 4. Alueella on useita viehättäviä puoteja, kahvila ja tapahtumia. Tallipihalla vierailee myös eläimiä (hevosia, kanoja, pupuja, lampaita, marsuja). Kahvila ja puodit ovat avoinna myös talviaikaan. Kannattaa kuitenkin tarkastaa aukioloajat etukäteen.

Yhdessä puodissa on myynnissä ihastuttavia huonekaluja ja tarvikkeita nukkekotiin. Lauri Karskela myy itse valmistamiaan huonekaluja, joista huomioni kiinnittyi erityisesti Ilmari Tapiovaaran suunnittelemiin pinnatuoleihin. Hyllyllä Tapiovaaran 1949 suunnittelema Fanett-tuolit. Näitä oli minunkin lapsuudenkodissani. 

Tallipihan rakennusten sisäänkäynnit on koristeltu kauniisti. Kivoja ideoita ja yksityiskohtia löytyy koko alueelta. Huomasimme tikkaille ripustetut lyhdyt. Idea jäi muhimaan päähäni, vaikka meidän tikkaat eivät ole kovin näkyvällä paikalla. Toisaalta, kuljemme itse enimmäkseen varaston kautta, jolloin mennen tullen näkisimme tikkaihin ripustetut lyhdyt. Tässäpä mietittävää seuraavalle syksylle.

Kissa on kissa kukkia päälaellaankin. Nämäkin esineet kuvasin yhdessä Tallipihan puodeista. Olisiko ollut Nooran putiikki.

Kivoja kaktuksia.

Poikkesimme myös Kukkatalossa tankkaamassa keväisiä värejä. Pääsiäinen näkyi jo vahvasti niin kukkien kuin koristeidenkin tarjonnassa. Täälläkin oli hienoja ruukkuja, mutta ne oli helppo jättää myymälään. Olisin tietenkin voinut istua junamatkan nurin käännetyn ruukun päällä.

Paljon teimme ja koimme kahdessa päivässä. Käveltyä tuli useita kilometrejä. Muutamat pullakahvitkin joimme ja pari kertaa lounastimme. Ilman muuta matkustimme myös tamperelaisen suosimilla ratikoilla, joihin minäkin tykästyin. Tällä kertaa sain tilaisuuden nähdä, kuinka Tampere kasvaa ja kehitty reunoiltaankin. 

Kivahan sitä on reissata ulkomaille, mutta paljon on näkemistä kotimaassakin. Minulla on vielä Tampereellakin moni paikka koluamatta. Valtavasti tietoa omaavan ystävän opastuksella ja seurassa matkaaminen on antoisaa. 

Kiitos Hannelelle ihanista hetkistä. 

Kotiuduttuani ehdin toivon mukaan taas palata teidänkin juttujenne pariin.
Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!

 

Takatalvellista maaliskuuta

Päivälenkin tarkastuspisteenä lähijärven ranta

 
Turha kieltää, etteikö viikon ajan kestänyt takatalvi hiukan madalla mieltä. Edellisen viikonlopun uskomattoman lämpimäksi heittäytynyt sää tuntui aivan ihanalta. Auringonpaiste ja runsas +10 astetta mittarissa sai hymyn huulille ja naisen pihalle. Ehdin jo harjoittaa pientä pihasiivousta ja pesin etelänpuolen ikkunoiden ulkopinnat. Sisälle tultuani ilo ei päässyt täysillä kuplimaan, sillä ikkunoiden sisäpinnat vasta harmaat ovatkin. Mitäpä tuota murehtimaan. Työt eivät tekemällä lopu. 

Tienpiennar

Lauantaipäivän ratoksi kävelin kylän torille markkinoille. Ei siellä sentään metrilakua tällä kertaa myyty. Kojuja oli kuitenkin tosi vähän. Käsintehtyjä puukkoja, saippuaa, sukkakauppias ja yhden puolueen vaaliteltta sekä muutama muu vähemmän kiinnostava koju. Helsinkiläiseltä leipomoyrittäjältä ostin mustikkapiirakkaa, kun oli niin herkullisen näköistä. Olin kyllä leiponut perjantai-iltana itsekin. Korvapuusteistani tuli ruman näköisiä, mutta hyvältä ne maistuvat.

Toria kohti kävellessä tarkkailin tietenkin ympärillä olevaa luontoa. Nappasin kuvan tienpientareesta, jolla kohdin keväisin näen ensimmäisiä sinivuokkoja. Eipä vielä näkynyt. En edes odottanut näkeväni. Viime öinä on ollut reiluja pakkasia, eikä päivätkään lämmöllä ole leveilleet.

Pikkutalviot saivat untuvapeiton.

Lunta tuprutteli alkuviikosta muutaman sentin verran peittäen maan jälleen valkoiseksi. Toivottavasti se vähä on suojannut lukuisia ylös nousseita piippoja ja heräämisen merkkejä osoittavia muita kasveja. Lauantaina tuuli on tuivertanut voimalla aamusta alkaen. Piha on tämän jälkeen varmasti jälleen täynnä koivusta ja muista puista lentäneitä oksia. Ehdin ennen lumia niitä yhden säkillisen verran jo pois kerätä.

Pupujussitkin ovat ehkä siirtyneet metsiin, kun alapihalla ei niiden jälkiä näy. Minä siellä olen kameran kanssa kiertänyt. Ei vain jaksa jatkuvasti ikuistaa samoja lumen peittämiä alueita, vaikka aina jälkikäteen harmittelen, ettei tullut otettu enemmän kuvia. 

Mitähän nämäkin tulppaanit miettivät saatuaan niskaansa uutta lunta? Onneksi satanut lumi on kevyttä ja ilmavaa. Se ei paina herkkiä varsia maahan makaamaan. Ennen lumisadetta ruiskutin näiden piippojen ympärille TricoGardenia, etteivät peurat tapansa mukaan napsi tulppuja ylös. Ihan jokaista kevätkasvia ei millään pysty verkoilla suojaamaan. Helpompaa olisi aidata koko tontti, mikä taasen ei ole mahdollista.

Nämä eivät ole Austin-ruusuja, vaan reilun kaupan kimppu.

Maaliskuu on ollut monin tavoin vilkasta iltoja myöten. Edellisellä viikolla kävin Helsingissä kuuntelemassa Ruususeuran järjestämää luentoa, jossa meille monille tuttu Saaripalstan Saila oli kertomassa Austin-ruusuista. Sain tietoa ja hyviä vinkkejä niin Sailan esitelmästä kuin yleisön kysymyksistä. Bussimatka kotiin sujui huomaamatta, kun pohdin uusille Austineille mahdollisia istutuspaikkoja pihassani. Hyvä, että otollista istutusaikaa joutuu vielä hetken odottamaan. Ehtii joku tolkku tulla näihin ruusu-unelmiin. Ehkä.

Päiviin on sisältynyt myös viimeisiä hyvästejä. Laila-ystäväni menehtyi tammikuun lopussa. Hän sai sairaskohtauksen toukokuussa 2023 lomaillessaan miehensä kanssa Tukholmassa. Sairaskohtauksesta Laila ei enää hoidoista ja kuntoutuksesta huolimatta toipunut. 

Koristemansikka nuppuilee 9.3.2025

Kahvipullan aiheitakin on maaliskuuhun sisältynyt. Isäni täytti 97 v. Hän oli vähän vaisu juhlija flunssan vuoksi. Yskivä ja nuhainen pappa vietti synttäriään omassa huoneessaan, ettei tartuttaisi muita asukkaita. Eikä hän ollut ainut eristetty, sillä monenlaista virusta on hoivakodissakin liikkeellä. Isän virustestit onneksi näyttivät negatiivista.

Vein asukkaille ja hoitajille kahvin kanssa tarjottavaa. Talon puolesta sattui poikkeuksellisesti olemaan tarjolla kuivakakun pala. Sovimme, että minun tuomani tarjotaan seuraavana päivänä. 

Kahvitarpeet osastolle tuonut emäntä kertoi hyvinvointialueen kilpailuttaneen hoivakodin ruoat. Aiemmin ruoka tehtiin talon omassa keittiössä. Nyt ruoka tuotetaan yrityksessä, joka toimittaa aterioita satoihin kouluihin, päiväkoteihin ja hoivakoteihin. Taustalla on ulkomainen terveysjätti. Ihmetystä aiheuttaa mm. se, että rahkaa/jugurttia on vanhuksille tarjolla aamulla, iltapäivällä ja illalla. Iäkkäät vanhukset eivät välitä rahkasta tai jugurtista. Eivät ainakaan kolme kertaa päivässä. Tämän seurauksena hävikki on kasvanut valtavasti. Hoitajat ovat laittaneet yritykseen palautetta, että rahkaa/jugurttia olisi vähemmän/harvemmin. Kahdeksan-yhdeksänkymppiset eivät enää tarvitse dieettiä eivätkä rajoituksia. He ovat ansainneet kahvipullansa.

Käytän aika paljon keittiöpyyhkeitä, milloin mihinkin. Nyt vanhimmat ovat kuluneet liiankin ohuiksi. Kaupoissa käydessäni vilkuilin kivan näköisiä pyyhkeitä. Väriskaala oli monessa paikassa ankea. Harmaata, beigeä, himmeää ruutua tai raitaa. Monessa tapauksessa keittiöpyyhkeen kokokin on pienentynyt. Perinteisesti 50 cm x 70 cm on ollut keittiöpyyhkeen koko. 

Netistä löysin muutaman kauniin keittiöpyyhkeen. Hintaa toki oli vähän enemmän. Ei kuitenkaan niin mittavasti, ettenkö raaskinut kolmea pyyhettä tilata. Yhdessä tilaamassani pyyhkeessä on pionin kuva. Toisessa taasen puutarhurin kalenteri, kuten tuossa kollaasissa näkyy.

Kolmannessa pyyhkeessä on erilaisia kissoja, joista yksi kääntyy keskellä pyyhettä "hymyilemään". Kissapyyhkeitä oli muitakin erilaisia. Ehkä seuraavalla kerralla tilaan niitä. Näiden materiaali on 100 % puuvillaa.

Kellarin taimikasvattamo on nyt avattu. Toistaiseksi siellä ei ole potteja pilvin pimein. Aion vielä tämän maaliskuun aikana kylvää mm. tuoksuherneet, yrttejä ja muutakin. Kunhan nyt ehdin saada pussukat taas järjestykseen. Huhtikuussa on kylväminen kiihtyy entisestään.

Ostin taimikasvattamon pöydälle uuden kernin (halvalla), jotta vanha keittiönpöytä ei suotta menisi pilalle. Enpä usko meillä olevan pöydälle käyttöä, mutta kerni on mustaa muovia nätimpi ja siitä on helppo pyyhkiä multaiset läiskät pois. Täytyy vielä pudottaa valaisinta vähän alemmas. 

Lumi sulaa näköjään tuulenkin voimalla.

 

Toisaalta on hyvä, että kevään tulo keikkuu sinne tänne. Kylminä päivinä saa edistettyä koti- ym. töitä. Ja raaskii käydä muuallakin niin tuttuja tapaamassa kuin muissa riennoissa. Aurinkoiset ja lämpimät kevätpäivät saapuessaan houkuttelevat pihaan ja puutarhaan voimalla, jota on mahdoton vastustaa. Eiköhän ne päivät ole pian edessä.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!