perjantai 4. syyskuuta 2015

Laitoinpa lapion heilumaan

Amiraali pyrähti Vanilla Fraiseen

Eilen satoi koko päivän ja huomiseksi on niinikään luvassa sateita. Tänään sitten kiireesti pihamaalle kaivuhommiin. Kävin nimittäin eilen kotiinpaluumatkalla hakemassa tonkallisen valopetroolia kasvarin lämmittämistä varten ja osuin suoraan houkutusten ääreen.


Honkkariin oli juuri saapunut pari häkillistä pikkutaimia, joita myyvät 4 kpl/10 eurolla. Ihan hirveästi eri vaihtoehtoja ei ollut, mutta tokihan sieltä taas jokunen taimi mukaan lähti. Taimet olivat hyväkuntoisia ja reheviä. Minusta hinta on varsin kohtuullinen, kun yhden taimen hinnaksi tulee 2,50 €. Maksoin nimittäin kesällä 'Palace Purple' -purppurakeijunkukasta 4,50 € eräässä taimikaupassa. Taisivat nekin taimet tulla samasta kasvitukusta, kuin nämä honkkarin taimet.

Varoitan, etteivät seuraavat kuvat ole erityisen laadukkaita, mutta oli pakko napsia pikaisesti sekä uusien että siirrettyjen kasvien sijoituspaikat. Tämän blogin tarkoitus on muunmuassa toimia puutarhapäiväkirjana ja muistipaikkana itselleni.


Kiemurapenkki on muutaman viikon takaisen aukimylläyksen jäljiltä edelleen kovin alaston ja sinne istutin entisten väriminttujen seuraksi tuota punaista 'Cambridge Scarletia' (joka on luultavasti samaa, kuin jo olemassa oleva). Punahattuja olen kasvattanut siemenestä ja niihin olen kovasti ihastunut. Niinpä kiemurapenkkiin pääsi myös kaksi punaista 'Magnusta' ja kaksi valkoista 'White Swania'. Niinikään kiemurapenkkiin pääsi kaksi 'Palace Purple' -purppurakeijunkukkaa, yksi siperianunikko 'Gartenzwerg' ja yksi kurjenkello. 


Lisäksi siirsin runkotuijan tieltä viime vuonna hankitun pallotuijan kiemurapenkin toiseen päähän. Sinne, jossa jo on kartiotuija.


Runkotuijat ovat viettäneet kesän sisääntulon edessä isoissa ruukuissa. Etummaisen siirsin jo kuukausi sitten hortensiapenkin päähän ja nyt se sai parikseen myös toisen yksilön. Olin tätä runkotuijapaikkaa pyöritellyt pitkään mielessäni ja hetken jo meinasin istuttaa toisen runkotuijan ihan muualle. Lopulta päädyin kaivamaan valtaisan saksankurjenmiekkamöhkäleen pois tuosta kriikunapolun haaran toiselta puolelta, jotta runkotuija istuisi siihen paremmin. Mielestäni istutussuunnitelman muutos kannatti, sillä runkotuijat ovat nyt ikäänkuin porttina kriikunapolulle tuosta suunnasta.


Saksankurjenmiekkamöhkäle löysi uuden paikan entisestä ruusutarhasta, joka ruusujen poismuuton myötä sai uudeksi nimekseen Ovaalipenkki - kyllä se on ihan ovaalin muotoinen, vaikka kuvassa ei siltä näytäkään. Ruusupensaille tämä paikka oli aivan liian varjoinen ja niille avautui loppukesästä uusi paikka naapurin aidan vierestä, kun päätin vihdoin kaivaa siellä asustaneet kaksi punaherukkaa pois. 

Ovaalipenkki on vielä vähän valjun oloinen, mutta kyllä se tuosta paranee, kunhan kasvit kotiutuvat. Nythän kaikki siinä on vasta istutettua. Vielä siihen mahtuisi muutakin, mutta antaa ideoiden pulpahtaa omaan tahtiinsa. Juuri huomasin, että Ovaalipenkistä tulikin sitten sinisävyinen, sillä entuudestaan siellä kasvaa vuorikaunokkia ja kyläkurjenpolvea.


Vasenrinne sai uusiksi asukeikseen Laukkaneilikkaa ja Loistotädykettä. Kaupassa tuo armeria tuntui kovin tutulta, mutten millään saanut päähäni, miksi. Kotona selvisi, että olen ostanut samaista kasvia jo keväällä. Ei haittaa, sillä laukkaneilikka on hyvin kotiutunut myös aikaisempaan paikkaansa.


Vasenrinne on tällä hetkellä aika surkean näköinen, sillä viikko sitten revin sieltä pois kottikärryllisen hopeahärkkiä. Tarkoitus on monipuolistaa paikan kasvivalikoimaa ja mieluummin sellaisilla kasveilla, jotka eivät tyystin tukehduta kaikkia muita.


Taivas tummui uhkaavasti, mutta päätin huhkia samaan hikeen kaikki kaivuuhommat. Muuttamaan pääsi tai joutui myös Mantsuriankärhö, jonka keväisen alastomuuden hämäämänä istutin vuorimännyn yläpuolelle oikeaan rinteeseen. Enpä ajatellut, ettei siitä näkyisi edes latvaa kesän etenemisen myötä. Nyt sillä on uusi koti samaisen vuorimännyn kupeessa, mutta rinteen alaosassa, jossa sillä on mahdollisuus kiivetä havupuuhun, ja se saa myös enemmän valoa ja on kasvattajansa ihailtavissa. Toivottavasti kärhö kotiutuu. Kaivoin sille syvän kuopan ja laitoin muutaman vuorenkilven suojaamaan kärhön tyventä.


Toinen omituisiin istutuspaikkoihin joutunut keväinen kärhöuhri on tarhakellokärhö Ajonushka, jolle uusi koti löytyi naapurin aidan vierestä, ruusujen läheisyydestä. Kerrankin istuttaminen oli helppoa, sillä paikka tuli perusteellisesti myllättyä herukoiden poiskaivuun yhteydessä ja multaa oli jo entuudestaan mukavasti. Pääsi heti istuttamaan, eikä tarvinnut kaivaa ensin jotain muuta pois ja sen lisäksi kitkeä rikkaruohoja.


Mustien pilvien mukanaan tuoman sateen jo ropistessa tein vielä päivän viimeisen siirron eli muutaman viikon paikkaa etsinyt kiinanlaikkuköynnös löysi vihdoin lopullisen - tai ainakin toivotaan niin - sijoituspaikan. Nyt sen tarkoitus on kasvaa alapihalle johtavien portaiden yläpäässä olevaan porttirakennelmaan. Köynnökseltähän tuo ei vielä näytä, mutta kasvin tuonut ystäväni väitti kivenkoveen sen olevan kiinanlaikkuköynnös. Kiinanlaikkuköynnöksestä  olen pitkään haaveillut, joten olen iloinen, jos se tuohon kotiutuu.

Vanilla Fraise punastuu

Honkkarista lähti mukaan myös kaksi köynnöshortensiaa. En voinut vastustaa, kun hinta oli pudotettu puolella. Neljä euroa ei ole paljoa hyvästä köynnöksestä. Nyt vielä pitäisi keksiä niille sopivat paikat. Eiköhän se onnistu, kun antaa ideoiden hiukan muhia takaraivossa.


Etupihan Bermudankolmio oli ihan hieno muutama päivä sitten. Sade on nyttemmin hakannut syysleimut ihan lakoon ja alkaahan niiden terälehdetkin jo varista.

Luvassa on lisää sateita ja siksi jätinkin kodin viikkosiivouksen lauantaille. Nyt on pakko priorisoida aurinkoiset ja sateettomat hetket pihahommille. Pölyjä ja Juuson irtokarvoja ehtii  imuroida silloin, kun ulkona sataa.


Juuson karvoista tuli mieleeni, että yleensä olemme siirtäneet tyynyt sohville siten, ettei Juusolle jäisi tilaa mennä sinne köllöttelemään. Tyynyjen väliin se ei syystä tai toisesta koskaan ahtaudu, vaikka pienenä suorastaan rakasti kaikenlaisia ahtaita paikkoja ja saumakohtia. 

Juusolla on monta muutakin pehmoista nukkumapaikkaa, joten yritän varjella sohvia ja vähentää myös niiden imurointitarvetta. Totuus on, että kissan nukkumapaikkaan tulee ajan mittaan tumma rasvaläiskä, vaikka karvat siitä saakin imurilla pois.


Toisinaan ne tyynyt jäävät kuitenkin laittamatta ja sellaisen tilaisuuden Juuso kyllä haistaa. Se on oitis nautiskelemassa olohuoneen ykköspaikoista, jolloin palveluskunta saa könytä, mistä nyt kukin istuinsijansa löytääkin. Sen enempää minä kuin Ukkokultakaan ei raaski siirtää nautinnollisesti nukkuvaa kissaa minnekään. Pakko vain odottaa, että se itse keksii lähteä ja sitten rynnätään valloittamaan kissalta vapautuneita paikkoja.


Tänään on perjantai ja päivä kääntyy jo illaksi. Perjantai on minusta viikon paras päivä, kun työviikko on takana ja edessä viikonloppu. Tänään perjantai-ilta tuntuu erityisen mukavalta, kun olen saanut työlistaani mukavasti lyhennettyä.

Mukavaa viikonloppua siis kaikille tasapuolisesti!

 

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Turhaa herkkänahkaisuutta kenties...

Teresanruusu innostui uuteen kukintaan

Tykkäättekö kierrättää vieraitanne puutahassanne? Minä tykkään. Puutarha on minulle tärkeä paikka ja välillä taidan olla vähän liiankin innoissani kaikesta siellä tekemästäni. En ehkä riittävän hyvin ymmärrä, ettei kaikkia kasvit kiinnosta samalla tavoin, kuin itseäni.

Sinipiikkiputkessa on oma herkkyytensä

Välillä tuntuu, ettei varsinkaan niitä muutoksen kourissa olevia ja hiljan aukikaivettuja kukkapenkkejä ole erityisen viisasta esitellä muille ihmisille. Joskus tulee mieleen vanha sanonta, ettei keskeneräistä työtä pidä näyttää hullulle eikä lapselle. No, lapset eivät meillä yleensä alapihalle edes mene, kun leikkimökki sijaitsee yläpihalla. Jonkun hulluutta on taasen vaikea päältä katsoen arvioida. Niinpä useimmat meille eksyvät ihmiset tuppaavat saamaan pihaesittelyn näköön katsomatta.

Punertava päivänlilja kukkii ja kukkii

Monet toki ymmärtävät, etteivät kasvit yksinkertaisesti voi näyttää hienoilta ja hyvinvoivilta huhtikuusta lokakuuhun ja että hiljan istutetun ruusupensaan täysimittaiseksi kasvamiseen menee useampi kuin yksi kesä. Tai että joku tykkää tasaisen nurmikon sijasta täyttää puutarhansa kukkapenkeillä ja kummallisilla puutarhaan löyhästi liittyvillä härpäkkeillä. 

Mutta voi, millaisia ristiriitoja syntyykään puutarhakierroksella sellaisen ihmisen kanssa, jonka mielestä puutarhan pitää olla mahdollisimman helppo ja yksinkertainen. Siis usein sellainen, jossa samettisen vihreä nurmi - tai ainakin vihreä nurmi - tai ainakin nurmi - peittää tontin taloa lukuunottamatta. Ja jossa sen nurmen ja talon lisäksi sisäänkäynnissä on asfaltilla tai laatoituksella päällystetty kahden auton paikka. Ja paikka roskalaatikolle tietenkin.

Sulkajaloangervo

Miten minä kerta toisensa jälkeen sorrun ylpeänä esittelemään tekemisiäni ja selostamaan suunnitelmiani ihmisille, joiden silmistä näen jo kierroksen alkutaipaleella, ettei kiinnosta. Jotka katsovat minua ja puutarhaani säälivän näköisinä ja odottavat vain hetkeä, jolloin pääsevät kertomaan hengenheimolaisilleen, millaisessa rytöpesässä taas tuli vierailtua. Tai vähintäänkin illalla nukkumaan mennessään tokaisevat elämänkumppanilleen, että "kaikkea sitä näkeekin, ei minkäänlaista järjestystä eikä tyylikkyyttä".

Lilja Stargazer kasvoi pöheikköön vaikeasti kuvattavaksi

Tällaisille ihmisille on turhaa jutella ruusujen leikkaustavoista tai luetella jossain penkissä kasvavien liljojen nimiä. Heille kun usein lilja on vain lilja ja ruusujenkin suhteen ihmetellään, kasvaako Suomessa muitakin kuin kurttulehtiruusu ja maljakkoon asetettavat leikkoruusut.

Punatähkä Lidlin kevättarjouksesta

Milloinkahan sitä oppii, ettei kaikkien ihmisten sanomisista kannata välittää. Että aikuisella ihmisellä on kaikki valta ja oikeus tehdä puutarhassaan tismalleen niin kuin itse tahtoo. Siirrellä kasvejaan vaikka kerran viikossa tontin toisesta nurkasta toiseen, jos itse niin parhaaksi näkee. Välittämättä trendeistä tai mistään muustakaan normista, jonka joku toinen sanelee. Ei ole oikeaa tai väärää puutarhaa. On vain puutarhoja, joista itse kukin tekee omanlaisena. Ja jotka juuri siksi ovat niin houkuttelevia ja kiinnostavia.

Ukonhattukin vielä kukkii

No, nyt tuli taas hiukan avauduttua. Ja purkauduttua. Tämän kun olen tehnyt, on taas keveä mieli ja voin jatkaa syystyölistan laatimista. Jonkin verran on tiedossa siirtelyä ja mielellään myös jotain ihan uuden istuttamista. Onneksi meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Muutenhan ei mitenkään olisi mahdollista löytää aina vain uudenlaisia ja toinen toistaan hienompia puutarhoja. Sellaisia, joita täällä puutarhablogimaailmassa on esillä. Osan olen jo löytänyt, mutta varmasti on vielä monta hienoa puutarhaa löytymättä. Kohti uusia löytöjä siis reippain mielin!
 
 

tiistai 1. syyskuuta 2015

Syksy alkaa

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vanilla Fraise'

Kesä kukkien myötä kulkee pois,
kesä, jonka aina vain jatkua sois.
Sen muistokin voimia antaa,
sen unelmaa sielussaan kantaa.
Ei aina aurinko paistanut, niin,
se peittyi pilvien pumpuliin 
tai taakse sateisen kaavun
jo noustessaan harmaaseen aamuun.
Olen seurannut pilvien leikintää,
olen kuunnellut sateiden sävelmää.
Olen miettinyt ihmisen unelmaa,
- ikikesää, lämmintä, ihanaa.

- Tuntematon -

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vim´s Red'

Kesä päättyy ja syksy alkaa. Kevät ja kesä ovat minun vuodenaikojani. Sitten vasta tulee syksy ja viimeisenä talvi. Jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Turha surkutella mennyttä aikaa ja seisoa selkä vasten tulevaa. Iloisin mielin eteenpäin, kesähän on taas edessä.
  

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Juhlantynkää

Naapurilta saatuun ikiomaan syrikkään löysi heti tiensä neitoperhonen.

Pienen painostuksen alla päätin juhlia vähemmän pyöreitä välivuosia tarjoamalla eilen lähimmille sukulaisille ruokaa ja kakkukahvit. Samalla tuli vietettyä tämän kesän päättäjäisiä, vaikka minun kesäni ei totisesti vielä ole päättynyt. Ukkokulta savusti kalaa ja grillasi herkullisia porsaanfilepalleroitaan, minä tein täytettyjä herkkusieniä ja väsäsin tietenkin myös suklaarahkakakun ja perinteisen mansikkakakun. Leivoin jo viikolla korvapuustejakin, mutta unohdin ne pakastimeen. Salaattiinkin löytyi tarpeita omasta takaa, sillä kasvihuone tuottaa jatkuvasti kurkkuja ja kasvimaalta hain villirugolaa ja purjoa.

Amiraali kallionauhuksessa

Ihana naapurini on lukenut blogiani ja katsellut sivusta, kun olen ihaillut perhosten tanssia heidän syriköissään. Maritilla on aivan ilmiömäinen kyky keksiä oivallisia tapoja muistaa ihmisiä ja niinpä minäkin sain näiltä naapureilta synttärilahjaksi ikioman syrikän. Pari päivää syrikkä vietti terassin reunalla purkissaan, kunnes tänään keksin, minne sen istuttaisin. Paikkaan, jossa riittää lämpöä ja aurinkoa ja jossa saatan helposti ihailla sen kukkiin pyrähtäviä perhosia. Tuskin olin ehtinyt saada syrikän juuret multaan, kun jo ensimmäinen neitoperhonen oli löytänyt tiensä uuteen kukkaani.

Amiraali purppurapunalatvassa

Viime päivinä perhosia on ollut runsain mitoin. Meidän pihalla niitä houkuttelevat purppurapunalatvat, kallionauhukset ja punahatut. Eniten näkyy amiraaleja, kaali- ja sitruunaperhosia. Amiraalit ovat isoja ja niiden "tanssia" kukissa voisi katsella iäisyyden.

Teresanruusu - Rosa Therese Bugnet aloitti kukinnan uudelleen

Kun kerran olin lapion jo kouriini ottanut syrikän istuttamista varten, päätin samalla kaivella muutenkin. Ranskanruusu Duchesse de Montebello pääsi pikkupuutarhan kivimuurin viereen Tove Janssonin ja Hurdalin seuraan. Kaivoin vasemmastarinteestä pois tarhalyhtykärhö Princess Dianan ja istutin sen uudistettuun kiemurapenkkiin lähelle tuijaa. Voivat vaikka perustaa kimppakasvuston, jossa tuija tarjoaa oksistonsa kärhön kiemmurreltavaksi.

Rouge Cardinal jatkaa kukkimistaan, tosin pienemmin kukin.

Vasenrinne on tympinyt minua pitkään, mutta olen antanut sen olla. Lähinnä sen on valloittanut hopeahärkki, joka ei kuitenkaan koskaan ole kukkinut kovin kummoisesti. Jokunen valkoinen kukka siellä täällä. Kaivoin rinteestä kottikärryllisen hopeahärkkiä kompostin täytteeksi, joten suurin osa alasta on nyt mullalla. 

Tarhalyhtykärhön paikalle istutin ystävän tuoman pienen kiinanlaikkuköynnöksen taimen. Aiemmin olen jo siirtänyt kiemurapenkin mylläyksestä yli jääneitä kuunliljoja rinteeseen. Rinne on aurinkoinen ja osin kuumakin, joten mahtaako köynnös tai kuunliljat siinä viihtyä, jää nähtäväksi. Kuunliljat ehkä lähtevät jossain vaiheessa muualle, mutta nyt olkoot rinteessä.

Japanin ihmekukka - Mirabilis jalapa

Muutama vuosi sitten kevätmessuilta ostamani ihmekukka on vihdoin päässyt kukkimisen vauhtiin. Yksittäiset kukat ovat pieniä, mutta niitä on paljon. Valtaosa kukista on keltaisia, mutta joukkoon mahtuu myös punaisia, valkoisia sekä tämän kesän uutuutena vaaleanpunaisia. Olisivatko tummeneita valkoisia vai vaalenneita punaisia? Tiedä häntä. 

Kukka on aikamoinen pensas ja aina janoinen. Istutan ihmekukan porkkanamaiset juurakot keväisin isoihin ruukkuihin, joista ne on syksyn tullen helppo kaivaa ylös ja viedä kellariin talvehtimaan.


Olenkohan profiloitunut jo liikaakin puutarhaihmiseksi? Tätä mietin, kun ystävät muistivat minua kasviaiheisin lahjoin. Oikeaan osuivat joka tapauksessa, sillä kummasti aina huomaan hipelöiväni kasviaiheisia kankaita, servettejä ja astioita. Mahtaakohan Lontoon reissun tuliaisena kotiin saapua jokin ruusukuvioinen teepannu? 

Kaikkein läheisimmältä ystävältäni sain Merja Osasen käsityönä tekemän korun, jossa lasin alle on taiteiltu pieni puu oikeista mustikan terälehdistä. Näitä samoja kasviaiheisia koruja kastselin itsekin viime vuonna joulumarkkinoilla. Kyllä ystävät tietävät, mistä minä tykkään.


Ukkonen pyöri hetken tässä talon päällä ja mietin jo, pitääkö sammuttaa tietokone. Kerran kolahti sen verran kovaäänisesti, että työpöydällä pitkin pituuttaan päiväuniaan viettänyt Juuso säikähti ja loikkasi lattialle häviten jonnekin pelkäämään. Hetki sitten huomasin sen kömpineen olohuoneen pöydän alla olevaan koriinsa. Uskokaa tai älkää, mutta kuorsaus kuuluu nytkin tänne työhuoneeseen saakka. Yleensä se viettää päivänsä rötköttämällä patiolla tai angervopuskassa. 


Viimeisiä viedään eli elokuu on lopuillaan. Huominen päivä ja sitten taas siirrytään syyskuuhun. Helteiden myötä mielen vallannut ylenmääräinen laiskotus, jopa lamaannus alkaa olla poissa ja nyt taas riittäisi virtaa ties mihin. Niitä virrankulutusprojekteja kohti sitten lähdetään.

perjantai 28. elokuuta 2015

Vielä on kesää jäljellä


Elokuun viimeinen viikonloppu on alkamassa. Ulkona sataa taukoamatta. Ei kaatosadetta, mutta sadetta, joka kastelee. Vielä muutamaksi päiväksi on luvattu lämmintä ja välillä aurinkoistakin. Erään lehden mukaan kesä päättyy ensi viikolla.


Elokuu on ollut aivan upea. Alkukuusta oli aurinkoista ja lämmintä, mutta siten, että puutarhassa jaksoi touhuta. Sitten tuli helteet, jolloin oli ihan pakko vain istua ja nauttia. Kerrankin tällainen touho malttoi pysyä erossa multahommista ja aika kului dekkarin parissa. Saatoin jopa torkahtaa pihatuoliin. Mikä sen mukavampaa, kuin torkkua auringon lämmittäessä paljaita jalkoja ja perhosten ja sudenkorentojen surratessa lähistöllä.


Elokuun kauniit säät korvasivat monin verroin alkukesän koleuden ja pilvisyyden. Ihmisen muisti on hyvin valikoiva ja näin loppukesään osuneet helteet muuttavat varmasti koko muistikuvan tästä kesästä. En ole syksyn ihminen, en laisinkaan. Rakastan valoa ja lämpöä. Sitä, että ovet ja ikkunat ovat auki pihalle saakka. Tykkään kuljeskella paljain varpain ja vähissä vaatteissa. Tykkään kattaa päiväruoan pihapöydälle ja juoda iltapäiväkahvit ulkona. 

Toivon, ettei lehden uutinen kesän päättymisestä ensi viikolla pidä kirjaimellisesti paikkaansa, vaan saamme nauttia pitkästä ja lämpimästä syksystä. Että pihalla ja puutarhassa voi edelleenkin istua monenlaisen puuhastelun lomassa ja päätteeksi. Ja kun syksy vihdoin päättyy, ryhdyn innokkaasti odottamaan seuraavaa kevättä ja kesää.

Mukavaa viikonloppua teille kaikille ihanille puutarhaihmisille - ja niillekin, jotka eivät itseään puutarhaihmisiksi koe - tasapuolisesti kaikille!
 

tiistai 25. elokuuta 2015

Sade saa tulla


Viime syksynä purkista maahan siirretty jalohortensia on nyt avautunut kokonaan. En ole sitä laisinkaan kastellut ja kuivuudesta huolimatta lehdet ovat jänteviä ja kasvi mukavan elinvoimaisen näköinen.


Siirsin maahan tämän kesän purkeissa viettäneet punaiset jalohortensiat. Ensin piti kaivaa mullasta kaikki pikkutalviot. Tulipa samalla noukittua melkoinen määrä mullan sisään kesäpäiviä viettämään kaivautuneita kotiloita. Rajasin puhtaaksi kaivamani alueen muovinauhalla, sillä koko penkin putsaamiseen ei nyt aikaa ja puhtia riittänyt. Hortensiat ovat aika raaskun näköiset, mutta kyllä ne tuosta vielä virkistyvät. Yleensä niin on käynyt.


Purkista maahan pääsi myös ystävän tuoma hortensia, joka on ihan eri näköinen, kuin nuo omat ressukkani. Nuppujakin on aika runsaasti, joten hyvällä tuurilla hortensia vielä kukkii.

Neilikkaruusu - Rosa F.J. Grootendorst

Leikkasin kuihtuneita kukanvarsia pois ja kierrosta puutarhassa tehdessäni huomasin, että neilikkaruusu alkaa kukkimaan uudelleen. Kaikki uuteen penkkiin siirtämäni ruusut ovat juurtuneet ja kasvattavat jo uusia oksia ja lehtiä. Tuskin muut enää tänä kesänä kukkivat. Nyt täytyykin vihdoin antaa kasveille rauha kotiutua ja ryhtyä kasvamaan. Tämä kesä on mennyt varsinaiden mylläyksen parissa ja kaikkialla on enemmän tai vähemmän vaiheessa olevia penkkejä.

Punahattu - Echinacea purpurea

Punahatut ovat vihdoin avautuneet ja niistä iloitsen todella paljon. Näytti jo, ettei niihin tule nuppuja laisinkaan, kun jokin ötökkä oli järsinyt punahattujen varsia. Aika hitaita nämä punahatut ovat, joten niiden suhteen ei kannata hosua.

Rhodo Cunningham´s White

Rhodo Cunningham´s White tekee tänä kesänä samat tepposet kuin viime vuonna eli päättää kukkia näin loppukesästä. Eipä sitten kuki keväällä, tuskin ehtii kasvattaa uusia nuppuaihioita. Viime kesänä se kukki kahden nupun voimin ja keväällä sitten aukesi yksi nuppu. Jospa nyt kävisi toisin päin. Tämä rhodo on vielä aika pieni, joten kovin montaa nuppua siihen ei voi tullakaan.


Syyshortensia on täynnä kukkia. Niin tämä isompi, kuin pienempikin. Pienemmän söi muutama vuosi sitten myyrä tai jänöjussi aivan tapille ja luulin se siihen kuolevan. Vaan sieltä se versoi uusia oksia ja kasvaa jälleen hurjaa vauhtia. Leikkaan keväisin kaikki edellisen vuoden kuihtuneet kukinnot pois ja muutenkin typistän heikompia oksia. Luin jostakin, että näin parannetaan kukintaa. Espoon Tapiolassa on käytetty istutuksissa paljon syyshortensiaa ja siellä aikoinaan asuessamme seurasin, kuinka niitä hoidettiin leikkaamalla melko voimakkaastikin.

Lilja Henryi

Messuilta ostettu Lilja Henryi on vihdoin avannut kukkansa. Istutin sipulit isoon piharuukkuun, jossa lilja kasvatti huikean pitkän varren ja sen latvaan muutaman aika onnettoman kokoisen nupun. Kyllästyin siihen, että tuennasta huolimatta lilja on kaiken aikaa ollut kallellaan milloin mihinkin suuntaan ja jymäytin koko valtavan multapaakun kukkapenkkiin kaivamaani kuoppaan. Siellä Henkka nyt on avannut nuppunsa. Miten kuvittelin, että tämä lilja olisi valkoinen, mutta oranssihan tuo.


Myös perinteinen mummonmökkien oranssi tiikerinlilja on avannut nuppunsa. Tämä oranssi tiikeri nyt yksinkertaisesti kuuluu syyspuutarhaan.

Lilja Tiber

Viimeinen vielä nupulla olevista puutarhani liljoista eli Tiber alkaa sekin vihdoin avautua. Sen jälkeen liljat ovat kukkineet tältä kesältä.


Vielä on tälle kesälle joitakin siirtoprojekteja. Ehkä pitäisi siirtyä kokonaan istuttamaan kaikki kasvit syksyisin. Silloin ainakin olisi helpompi nähdä, millaiseen ympäristöön ne joutuvat. Keväällä ja vielä alkukesästäkin kasvusto on matalaa ja avaraa. Kasvien koko ja rehevyys näkyy vasta myöhemmin ja ainakin minulle valkenee parhaiten näin loppukesästä, millaisiin pöpelikköihin jotkut kasvini olen istuttanut. 

Mantsuriankärhön laitoin ison vuorimäntykeskittymän viereen ajatuksella, että se näyttäisi nätiltä kukkiessaan valkoisena vihreän havupuun oksistossa. Idea on edelleen hyvä, mutta sijoituspuoli väärä. Siirrän kärhön siten, että se tukeutuu havuun sivusuunnasta. Tällöin myös puutarhurilla on mahdollisuus nähdä kärhönsä, eikä tarvitse kurkkia aroniapensaiden taakse, kuten nyt.


Pitkä sateeton kausi alkaa näkyä puutarhan kasveissa. Syysleimutkin seisovat, kuin surulliset hattivatit kukkapenkissä. Sääkartan mukaan aamuyöstä pitäisi tulla sade tänne meidänkin nurkille ja sitä riittää huomiselle päivällekin. 

Vanilla Fraisessa pientä punerrusta

Nurmikko ei näillä helteillä ole kasvanut yhtä nopeasti, kuin aiemmin kesällä. Kerrankin ehdin ennen sadetta, kun äsken huristelin leikkurilla nurmikon lyhyemmäksi. Tulkoon siis sade. Olemme valmiita - minä ja puutarhani.
 

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kyllä tarkenee

Neitoperho naapurin syrikässä

Niin on lämmintä, ettei paremmasta väliä. Ulkona ei tosin mitään jaksa tehdä, eikä kyllä kannatakaan. Kaikki kaivuuhommat ja muut puutarhatyöt ovat pysähdyksissä. Saavat ihan rauhassa odotella viileämpiä ja erityisesti kosteampia säitä. Pitkä, sateeton kausi näkyy jo puutarhassa melkoisena kuivuutena.


Illat pimenevät jo varhain ja öisin on suorastaan kylmää. Tänä aamuna vein Juuson ulos seitsemältä ja silloin mittari näytti +9 astetta. Aika kalsalta tuntui. Ei ihme, etteivät tomaatit kasvarissa tahdo millään muuttua punaisiksi, kun lämpötilaerot ovat niin huikeita.

 


Omassa pihassa on lennellyt monenlaisia perhosia, mutta neitoperhot ovat ihastuneet naapurin syyssyriköihin. Eilen kävin niitä kuvaamassa illansuussa auringon vielä paistasessa kukkiin. Neitoperhojen ruokailu on kuin tanssia. Siivet levällään ne kiertävät kukintoa ja hyvin systemaattisen näköisesti käyvät jokaisen pienen kukan kerrallaan läpi. Toivoin saavani useamman perhosen samanaikaisesti kuvaan, mutta siinä en onnistunut. Jokainen valitsi oman kukkansa.

Syysleimuja

Juttelin eilen saunomaan tulleen Pojan kanssa maailman tapahtumista. Uutiset ovat niin ahdistavia ja koskettavat ihan meitä jokaista. Pahimmalta tuntuu itsekkyyden ja omaan napaan tuijottamisen merkittävä lisääntyminen. Toisten hädänalaiseen asemaan asettuminen näyttää olevan vierasta ja "minä-itse-minulle-heti-kaikki" -asenne valtaa yhä enemmän alaa. Se näkyy mediassa, liikenteessä, politiikassa, taloudessa, ihan kaikkialla. Se on pelottavaa.


Saatan olla vanhanaikainen idealisti, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että yhteispelillä, toinen toisemme huomioiden on ainut mahdollisuus selvitä ongelmista. Neuvottelemalla ja toista kuuntelemalla voidaan rakentaa rauhaa ja hyviä elinolosuhteita kaikille. Ei voi olettaa, että aina olemme kaikesta samaa mieltä, mutta erilaisuuden hyväksymällä ja sen pohjalta rakentamalla saadaan enemmän hyvää aikaa, kuin repimällä ja tiukasti omasta kannasta kiinni pitämällä.

Lilja Sweet Surrender

Poikani on herkkä havainnoimaan toisten tunnetiloja. Keskustelumme päätteeksi hän antoi minulle neuvon keskittyä seuraamaan puutarhablogeja ja kaivelemaan omassa puutarhassa. Siinä olisi oiva neuvo varsin monelle muullekin. Luonto ja kasvit rauhoittavat ja avaavat uudenlaisia näkökulmia elämään. Itse kukin valitsee arvomaailmansa, mutta elämän varrella on myös mahdollisuus arvoja muuttaa ja suuntaa vaihtaa. Luonto tarjoaa ihanteellisen ympäristön arvopohdiskeluille. Koittakaa vaikka itse.

perjantai 21. elokuuta 2015

Malvamystiikkaa

Myskimalva - Malva moschata

Tänä kesänä olen törmännyt useaankin keskusteluun, jossa yksi puhuu myskimalvasta ja ruusumalvasta, toinen harmaamalvikista ja kolmas tokruususta. Vanhat ihmiset ovat vähän alueesta riippuen kutsuneet malvoja tokruusuiksi. Omat vanhempani ovat Satakunnasta ja heidän tokruusunsa on salkoruusu. Eipä ihme, että sekaannuksia sattuu, sillä samaan heimoonhan kaikki kuuluvat. 

Myskimalvan nuppuja

Omassa puutarhassani kasvaa vain yhtä malvasorttia ja sen olen nimennyt myskimalvaksi. Kuten alempana olevassa tekstissä mainitaan, myskimalvan ja ruusumalvan erottaminen toisistaan on tarkkaa hommaa, jota helpottaisi niiden asettaminen rinnakkain. Ja sitten pitäisi olla vielä harmaamalvikki kolmantena nimeämistä avittamassa - tai lisää sekottamassa.

Myskimalva - Malva moschata 'Alba'

Vaaleanpunainen myskimalvani on peräisin ystävän entisen kodin vanhasta pihapiiristä. Valkoisen olen kasvattanut siemenistä. Sen sijaan salkoruusua minulla ei ole ollut. Siemeniä kyllä löytyy, mutta miten ovat jääneet kerta toisensa jälkeen kylvämättä.

Ohessa hieman netistä bongattua malvatietoutta. Lisääkin löytyisi pilvin pimein, joten klikkaamalla ja googlettamalla saat mahdollisuuden sekoittaa päätäsi vähän enemmän.
 

Myskimalva - Malva moschata
Ruusumalva
- Malva alcea

Myskimalva muistuttaa suuresti niin ikään koristekasvina suosittua ruusumalvaa. Lajien erottaminen toisistaan ei ole aivan helppoa, ellei niitä voi vertailla vierekkäin puutarhassa. Ehkä parhaiten ne voi erottaa tarkastelemalla varren karvoja, jotka ruusumalvalla ovat lyhyehköt ja tähtimäiset, myskimalvalla pidemmät ja selkeästi ojossa. Ulkoverhiön lehdet ovat lisäksi ruusumalvalla leveämmät ja muodoltaan puikeat, myskimalvalla kapeansuikeat. Puutarhaliikkeissä lajien eriasteisia risteymiä myydään yleisesti kukkapenkkien koristeiksi. 

(Lähde: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/myskimalva)

Harmaamalvikki
Harmaamalvikki on suomalaisten rakastaman huonekasvin, kiinanruusun (Hibiscus) ja puutarhakasveina suosittujen malvojen (Malva) lähisukulainen. Sen voikin sekoittaa äkkiseltään esimerkiksi myskimalvaan (M. moschata), jonka kukat ovat yleensä isommat. Suvut erottaa toisistaan tarkastelemalla lajien ulkoverhiötä, joka malvikeilla on tyveltä yhdislehtinen; malvoilla ulkoverhiön lehdet ovat täysin erilliset. 
(Lähde: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/harmaamalvikki)

Tarhasalkoruusu
Tarhasalkoruusu kuuluu Malvaceae heimoon. Alcea on vanha kasvinnimi antiikin ajoilta (Månsson ym. 2002, 80). Ennen käytettiin nimitystä Althaea rosea. Suvun nimi althaea tulee kreikan sanasta ”altho” parantaa. Suomalainen nimi salkoruusu viittaa kasvutapaan: ruusumaiset kukat ovat sijoittuneet pitkin tanakkaa, keppimäistä vartta (Månsson ym. 2002, 80). Kansanomaisesti kasvia kutsutaan nimellä tukkiruusu tai stokruusu - ruotsiksi stockros, (Alanko 1998). Tarhasalkoruusu on erittäin vanha viljelykasvi ja saapunut Eurooppaan jo 1500-luvulla Kiinasta (Yrttitarha 2000). Salkoruusun historiaan liittyvän tarinan mukaan ristiretkeläiset toivat sitä Pyhältä maalta Eurooppaan (Alanko 1998). Viljellään nykyään pääasiassa koristekasvina, mutta sitä on ennen viljelty myös rohdoksi.
(Lähde: https://sites.google.com/site/koristekasvit/salkoruusu).


Tälle päivänliljalle etsin nimeä. En kuolemaksenikaan muista, mistä se on pihaamme tullut. Ehkä naapurin jakotaimena vuosia sitten. Kukista on vaikea saada kuvaa avoimina, sillä ne kestävät vain hetken. Nuppuvaihe sen sijaan on aika pitkä ja nuput ovat, kuin minikokoisia banaaneja. Ei ehkä mikään kukkien kaunotar, mutta jotenkin hurjan sympaattinen.


Pelaguut tykkäävät, kun aurinko paistaa lämpimästi. Nautitaan mekin näistä elokuun ihanista päivistä ja tulevasta viikonlopusta.

PS.
Aina, kun copy-pastaan tekstiä netistä tänne blogiin, fonttikoko sekoaa täysin. En vain nytkään löytänyt mitään keinoa saada fontista koko tekstiin samanlaista, joten olkoon. Onhan se sentään ihan lukukelpoista.