Hetki kerrallansa

Minä sitten tykkään raparperista. Oikeastaan sen jokaisesta olomuodosta. Näin keväällä se nousee pirteänä kohmeisesta maasta, jopa lumen keskeltä. Muuten harmaassa luonnossa sen iloinen punakkuus näkyy jo pitkälle, vaikka kokoa ei vielä paljoa olekaan. Vuodesta toiseen raparperi tuottaa piirakka- ja soppatarpeita keväästä syksyyn. On se niin helppo ja tuottelias puutarhakasvi, ettei paremmasta väliä. 

Tänään en tehnyt pihamaalla juuri mitään. Tai sirottelin sentään viitisen kiloa etanamyrkkyä pitkin tonttia. Siitä ei taida suurta iloa olla, sillä säkin kyljessä annostukseksi oli mainittu 5 kg/neliö korjaus 5 grammaa/neliö maata. Kalliiksi tulevat meikäläiselle moiset kotilopirulaiset.

Suuri ilonaihe tälle päivälle on kuitenkin tarhakylmänkukan selviytyminen talvesta. Aiemmin olen istuttanut sellaisen rhodojen viereen, mutta sieltä se katosi. Tämä yksilö on vasemman rinteen alaosassa, lähellä portaita ja sen päältä sulivat lumet vasta eilen. Kuvissa - etenkin ylemmässä - näkyykin vielä vähän lunta. Tarhakylmänkukkani on vielä kovin pieni, mutta niin suloinen karvaisessa olomuodossaan.

Eikä ne ilonaiheet yhteen kasviin loppuneet, vaan leikkimökin kulmalta löytyi myös sininen esikonkukka. Tämän esikon sain työllä ja tuskalla säilymään elossa niin pitkään, että kykenin istuttamaan sen viime vuoden keväällä maahan. Ja näin ihanasti se minut nyt palkitsee. Kukan takana oli uusia nuppuja ja tyvestä tulee myös uusia lehtiä. En ryhtynyt rupsahtaneita lehtiä kasvin päältä nyppimään, jotta ei vaan loukkaantuisi ja lopettaisi kukintaansa.

Aurinkoisimmissa paikoissa kevätkaihonkukat ovat jo aukaisseet nuppunsa. Kevätkaihonkukan kiitollisuutta ja kätevyyttä jaksan hehkuttaa vuodesta toiseen. Nopeasti se alkaa vihertämään ja tuottamaan väriä muuten harmaaseen kevätpuutarhaan. Kukat ovat toki pieniä ja vaatimattomia, mutta niitä on paljon ja pitkään. Nuo lieriömäiset pallurat kuvassa ovat kotilomyrkkyä.

Jouluruusun suhteen ei kannata hätiköidä. Ostin viime syksynä edullisia jouluruusuja useampia ja istutin niitä eri paikkoihin nähdäkseni, missä kenties viihtyvät parhaiten. Pikkupuutarhan kivipenkissä on peräti kolme pientä jouluruusua rinnakkain. Kaikki ovat hengissä. Myös kuvassa näkyvä keskimmäinen, jonka lehdistä voisi kuvitella kasvin heittäneen henkensä jo aikoja sitten. Vaan tarkkasilmäinen huomaa, että sieltä mullasta tunkee sinnikkäitä nuppuja. Uusia lehtiäkin tulee useimmiten vähän jälkijunassa.

Myös alppikärhö on jo herännyt kevääseen. Kauempaa katsottuna köynnös näyttää lähinnä ruskealta risukasalta, mutta niin vain silmut innokkaasti pullistelevat uutta elämää.

Ulkona ei ole erityisen lämmin, vaikka aurinkokin paistoi vähän aikaa. Öisin on ollut muutaman asteen pakkasia, mikä lämpöä innokkaasti odottavan mielestä tuntuu suorastaan takatalvelta. Joka päivä täytyy käydä vähintäänkin sormella multaa tökkimässä ja tarkkailemassa, miten kevät etenee. Aina löytyy jotain uutta ja kiinnostavaa. Yleisilme on edelleen aika paljas ja väritönkin, jonka vuoksi täytyykin kumartua alas ja tarkentaa katse maanrajaan.

Kevättalvesta päätin tsempata itseni nauttimaan tästä keväästä päivä kerrallaan. Etten koko ajan eläisi ikäänkuin tulevassa ja hoputtaisi jotain tapahtuvaksi. Jokainen narsku ja tulppu nousee omassa tahdissaan ja kun ottaa ilon irti sentti sentiltä, riittää jo niiden kasvussa iloitsemista mielin määrin. 

Säähänkään emme voi vaikuttaa. Sitä joko paistaa tai ei paista, vaikka päällään seisoisi. Siihenkin on varauduttava, että räntää tai lunta voi vielä sataa täällä etelässäkin. Jokainen kylmä henkäys on kuitenkin ohimenevää ja kaiken aikaa kuljemme kohti kesää. Jo nyt päivällä on pituutta aivan upeasti. 

Tässä päivässä eläminen ei ole ihan helppoa. Varsinkin, kun näkee monissa blogeissa ihania ja paljon omia kasveja pidemmällä kukkivia juttuja. Silloin tulee mieleen kiireen poikanen, että kunpa minunkin krookukseni jo kukkisivat. Vertailu on ihan turhaa. Olosuhteet eri puutarhoissa saattavat olla hyvinkin monenlaisia ja toisistaan eroavia. Ja jos sitä kevättä koko ajan hoputtaa eteneväksi, ei ehdi pysähtyä nauttimaan pienimmistä piipoista. Syksy on edessä ennen kuin huomaakaan, joten edetään nyt hetki kerrallansa.

Pelaguu Pink Inspire

Mukavaa viikonvaihdetta ihan kaikille!

PS.

Toivotan lämpimästi tervetulleiksi blogini pariin

Marketta Konttilan Rakkautta ja maan antimia -blogista

Marian Marian koti ja puutarha -blogista 

Päivikin Pala maata ja muita tarinoita -blogista 

Marian Puutarhassa -blogista

... ja tietenkin kaikki, joita en ole muistanut mainita.

Ostinpa kamerarepun

Muutama vuosi sitten ostin kameralaukun, joka heti alkuunsa osoittautui hankalakäyttöiseksi ja liian pieneksi. Kun halvalla sai -ostos on jäänyt likimain turhaksi. Periaatteessa olen käsilaukkunainen, mutta tungepa järkkäri oheislaitteineen käsilaukkuun. Ei oikein onnistu, kun sinne pitää saada mahtumaan yhtä sun toista muutakin.

Käsilaukun kumppanina tai korvaajana olen käyttänyt ihan tavallista reppua. Sinne on kamera mahtunut hyvin, mutta koko ajan on pieni pelko, ettei kameralla ole siellä pohjalla erityisen turvallinen olo. Niinpä vihdoin sain hankittua kamerarepun. Niitähän olisi ollut tarjolla pilvin pimein, mutta jälleen kerran käytettävissä oleva budjetti asetti aika tarkat raamit ostokselle.

Reppu on Lowepro Photo Hatchback 22L AW ja ostin sen Verkkokaupasta nettihankintana. Ei se aivan punainen ole, kuten teksti antoi ymmärtää. Pikemminkin oranssi, mutta tykkään silti. Muina vaihtoehtoina olisi ollut ainakin sininen ja harmaa. Lueskelin asiakkaiden antamia arvosteluja ja pähkäilin, millaisia asioita painottaisin. Täytyy sanoa, että muutaman päivän pyörittelyn jälkeen olen aika tyytyväinen hankintaan.

Repussa on hyvät tilat itse kameralle ja objektiiveille. Väliseiniä voi siirrellä tai ottaa kokonaan pois. Lisäksi koko kameratila on irroitettavissa. Yllätys oli, miten reilu tila muille tavaroille (minulla pitää aina olla lyhyelläkin turneella vähintäänkin huulirasva, nenäliinoja, avaimet, kännykkä ja useimmiten myös kukkaro) löytyy repun yläosasta. Ja vielä suurempi yllätys on se, että jos ottaa pois alaosan kameratilan ja aukaisee ala- ja yläosan erottavan välipohjan tarrat, saa yhtenäisen ison tilan. Eli reppua voi käyttää myös muuhunkin, kuin kamerareppuna. Se monipuolistaa repun käyttöä merkittävästi. Repussa on myös pieniä sivutaskuja, jolloin tavarat on helpompi löytää.

Repun pohjasta löytyy erillinen sadesuoja, joka on nauhalla kiinni repun pohjassa. Näin se ei pääse katoamaan, vaikka sitä ei muistaisi kunnolla takaisin sulloakaan.

Se, mikä jäi mietityttämään, pysyykö jalusta kunnolla jommassa kummassa sivutaskussa. Ne ovat kyllä melko syvät ja tuo harmaa osa joustavaa kangasta, jonka yläreuna on kuitenkin aika napakka. Kameratila aukeaa käyttäjän selän puolelle, joten ihan helppo vorojen ei ole tehdä tepposiaan.

Vielä en ole reppua käytännön toimissa kokeillut, mutta se tapahtunee lähipäivinä. Aika kätsyltä se tuntuu näin kotioloissa hypisteltynä.
 

Pika-arpajaisissa liput Pihapiiri-messuille Lahteen

Muokattu 20.4.2016: Poistin tästä postauksesta netistä lainatut Pihapiiri-messujen kuvat, koska jostain syystä ne sekoittivat sivupalkkini täysin.

Between

Suomi on sen verran suuri maa, ettei kaikilla ole mahdollisuus matkata pääkaupunkiseudun messuille. Siksi onkin mukavaa, että myös puutarhamessuja järjestetään eri paikoissa ja niiden ajankohta on porrastettu siten, että halutessaan voi reissata katsomassa vaikka kaikkien puutarhamessujen annin.

Sain arvottavaksi kahden hengen lippupaketin Pihapiiri-messuille Lahteen 22.-24.4.2016.
Messujen juontajana ja kasvona toimii tuttu hortonomi ja puutarhuri Paula Ritanen–Närhi.

Pihapiiri – messut on jokavuotinen odotettu kauden avaus viherpeukaloille, pihan ja puutarhan rakentajille sekä kaikille kesäihmisille ja elämännautiskelijoille. Tapahtuma esittelee kattavasti puutarha-alan tuotteita sekä palveluita ja tarjoaa runsaasti ideoita koti- ja mökkipihalle, terassille tai parvekkeelle. Pihapiiri -messuilla pääset keräämään kevään ensimmäiset taimet, siemenet ja sipulit sekä tekemään parhaat pihahankinnat! Vinkkejä omaan koti- tai mökkipihaan voi messuilta hakea mm. Kesäiset pihamiljööt -teema-alueelta, Ideapihat -yleiskoristelualueelta, Kevään kaunein terassi – näyttelystä sekä Kukkakauppiaiden kevätnäyttelystä.


Koska messut ovat jo aivan pian, arvonta-aika on varsin lyhyt. Osallistut arpajaisiin jättämällä kommentin perjantai-iltaan 18.4. klo 21 mennessä. Jokainen voi osallistua yhdellä arvalla. Mikäli et ole blogini lukija tai kommentoit anonyyminä, laita kommentiin esimerkiksi sähköpostiosoitteesi.

Nyt vain hyvää arpaonnea ja aurinkoisia kevätpäiviä toivottaen.

Juuson kanssa pihamaalla

Aika hyvä naamiointi. Meni hetki tajuta, että viereisen puskan lomassa kurkkii ihka oma katti. Mitä lie näkee, kun noin intensiivisesti jotain katselee.

Ehkä Juuso odotti, että mamma poistuu sen reviiriltä. Sisälle päästyäni vilkaisin ikkunasta ja siellähän kissa makaa onnellisena auringossa kellien taponlehtipatjalla. Viittä vaille, ettei valinnut päiväunipaikakseen suikeroesikkomätästäni, jonka selviytymisestä olen ollut viime päivät niin otettu. 

Tästäpä muistuikin mieleeni, että täytyy tilata Juusolle rokotusaika ja laittaa punkkiöljyä sen niskaan. Niin ja se matolääkekin on muistettava tuikata sen suuhun.

Pihalla tuli touhuttua monenlaista, mutta vielä ennen sisälle tuloa oli ihan pakko käydä levittämässä alapihan portaihin jumittunutta lumimassaa. Nopeasti tuo helikopterikentäksi kutsumamme läjä on kutistunut. Varsinkin, kun tietää sen olevan hyvin tiivistä, yläpihan käytäviltä kolattua lunta. 

Jotta lumikuva ei piirtyisi viimeiseksi verkkokalvollenne, laitetaan tähän kuva tuoksuköynnöskuusaman keväisestä olomuodosta. Syksyllä osa sen pitkistä oksista näytti hyvin kuivilta ja tuossa jo tuumasin, josko ryhtyisin niitä lyhentelemään. Vaan annanpa nyt olla ja katson, mikä osuus puhkeaa lehtiin ja mihin ei tule eloa laisinkaan. Eipä kannata näiden kanssa kiirehtiä.
 

Täydellinen kevätsunnuntai

Voisiko enää upeampaa säätä kevätsunnuntaiksi toivoa, kuin nyt on saatu. Ja samanlaista on luvassa tulevillekin päiville. Koko päivä kului pihalla puuhatessa. Kunhan kiireisesti kävin välillä syömässä. Iltapäiväkahvitkin jäivät väliin, kun en vaan raaskinut mennä sisälle. Vähän väsähtäneenä pelkäsin, etten enää jaksaisi palata takaisin pihalle.

Lehtosinilatva

Maa on meillä useimmissa paikoissa vielä selvästi jäässä. Vaikka mullasta nousee monenlaista piippoa ja vihertävääkin, on pinnan alla kylmää ja kohmeista. En ole edes yrittänyt työntää lapiota maahan, mutta muutamia kasvitukia siirrellessä totesin, ettei maahan niin vain vielä mitään työnnetä.

Pioni Coral Charm

Pikkuhiljaa paljastuu talven tekoset. Vielä en tiedä, mitä maasta jää nousematta, mutta joitakin iloisia yllätyksiä on jo ilmaantunut. Esimerkiksi pioni Coral Charm on hengissä. Tilasin niitä nettikaupasta viime keväänä kaksi kappaletta ja istutin juurakot purkkeihin autotalliin. Tulivat niin kovin aikaisin ja olivat kyllä aika kämäsen oloisia. Kesällä siirsin ne maahan, jossa viettivät kesän sen näköisinä, että heti kohta heidät kuolema korjaa. Ajattelin, että talvi tekee viimeisen niitin. Vaan sieltä ne kumpikin mullasta kurkkaavat iloisen punaisina ja pinkeinä. Hurraa heille!

Sinipiikkiputki

Aikamoista arvausleikkiä meikäläisen pihakierrokset taas tuottavat. Kun ei muista, eikä tunnista. Miten sitä voikaan yhden talven aikana unohtaa edellisen kesän tekoset. Pitänee jatkossa tehdä tsekkauskierrokset kukkapenkkikohtaisen istutusluettelon kanssa. Tosin sekään ei ole ihan ajan tasalla, sillä yhtenä päivänä huomasin, että esimerkiksi vuosikausia samalla paikalla viettänyt alppikärhö on jäänyt listaan merkkaamatta kokonaan.

Scilla - tai kevätkirjotähti

Monenmoista piippoa tunkee itseään mullasta. Osasta pystyn heti sanomaan, mikä se on. Osan kanssa joutuu pähkäilemään. Jälleen kerran tänäänkin totesin, että ensi syksynä on ehdottomasti panostettava pikkusipuleihin. Viime vuosina olen istuttanut tulppuja ja narskuja, mutta paljon olisi vapaita paikkoja varhaisille kevätkukkijoille.  

Ruohosipuli

En myöskään pystynyt pitämään haravakättäni irti kukkapenkeistä. Pikkaisen piti sieltä täältä vähän rapsuttaa. Olin niin päättänyt, että annan kaikkien kukkapenkkien olla ihan rauhassa ja ripottelen korsien ja maatuvien lehtien päälle tuoretta multaa. Sitä katemullaksi kutsuttuakin kaunistusta. Mutta ripottele nyt sitten, kun iso multasäkki on vielä tiukassa jäässä. Hiukan sain pinnalta lapiolla kaapaistua, mutta ei siitä ämpärillisestä moneen paikkaan katemullaksi riittänyt.

Pikkusydän

Kaiken kaikkiaan aivan ihana kevätpäivä. Pensaita tuli leikattua ja pihaa sieltä täältä siistittyä. Vähän jo alapihaakin pääsi haravoimaan. Välillä nojasin haravanvarteen ja katselin ja kuuntelin. Joutsenpariskunta lensi talon yli ja punarinta lauloi kuusen oksalla. Sitruunaperhonen liihotteli keveän näköisenä ja kimalainenkin oli jo herännyt.

Maksaruoho

Pihatöiden ohessa sain sentään pestyä pari koneellista pyykkiä. Tai konehan homman hoito. Minä vain kannoin puhtaat pyykit narulle kuivumaan. Yhden satsin froteepyyhkeitä toin jo tullessani sisälle, mutta toinen odottaa vielä narulla. Ajattelin hakea ne ennen pimeän tuloa. Mikäs sen ihanampaa, kuin kerätä puhtaan raikkaita pyykkejä narulta mustarastaan laulaessa iltalauluaan.

Tämä postaus on kirjoitettu sunnuntai-iltana, mutta ajastan sen julkaistavaksi maanantaiaamuksi. Kun ehdin jo tälle päivälle kyyhkypostauksen julkaista.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille. 
 

Kyyhky näkösällä

Aikoihin en ole kyyhkyä nähnyt, ainoastaan kuullut. Viime päivinä naapurimetsiköstä on kuulunut melkoinen huhuilu, jota ehdin jo hiukan kaipaillakin. Tänään aamukahvin aikaan näitä lehahti kaksin kappalein marjakuusen alle maata nokkimaan. Pokkarikamerassa on sen verran zoomia, että kuvaan saattaa saada muutakin, kuin pieniä pisteitä kaukaisuudessa ja sen ehdin napata käsilaukusta. Tämä on ainoa vähänkään onnistunut kuva, mutta pitihän se tänne arkistoida myöhempien aikojen varalle.

Sepelkyyhkyn - tai oikeastaan minkä tahansa kyyhkyn nähdessäni minua aina naurattaa ensimmäiset vuodet täällä asuessamme. Pitkään ihmettelin, kuinka pöllöt huhuilevat aivan lähistöllä päivät päästään. Sitten eräänä päivänä kyyhky lensi kotikoivun oksalle ja alkoi siinä tapansa mukaan huhuilla varsin äänekkäästi. Silloin tajusin, että ei todellakaan ole kyse pöllöstä, vaan kyyhkystä.

Kovin paljon en erehdystäni kenellekään mainostanut, kunnes kerran tuli huhuilusta juttua ystäväni kanssa. Hän oli niinkään luullut kotinsa metsiköstä kuuluvaa ääntelyä pöllöistä lähteväksi, kun joku oli häntä valistanut kyseessä olevan kyyhky. 

Tietämättömyyteen paras lääke on tiedon lisääminen. Mistäs sitä tietää olevansa väärässä, ellei kenellekään mitään mistään hiisku. Turha pelätä itsensä nolaamista. Oikean tiedon kanssa eläminen on huomattavasti mukavampaa. 
 

Messutuliaisia

Vanhat, hyvin palvelleet pihasaappaat olivat niin rikki, että meinasin heittää ne roskiin. En sitten heittänyt, vaan kiikutin kellariin. Meinaan, jos niistä kesällä valaisi vaikka betonisaappaat. Uudet oli tilalle hommattava ja pitkällisen harkinnan jälkeen kaupasta mukaan lähtivät runsaalla 20 eurolla pinkit halpissaappaat. Halvempiakin olisi ollut, mutta ei sopivia kokoja. Minun pihakäytössäni saappaat joutuvat niin kovalle koetukselle, että on ihan turha investoida suuria summia. Kokemuksesta tiedän, etteivät ne kalliit kestä yhtään sen kauempaa kuin halvatkaan.

Saappaita en tietenkään messuilta ostanut, mutta vaakakuva sopi hyvin postauksen aloitukseksi. Paremmin, kuin nämä pystykuvat. 

Ihmettelen vieläkin, miten saatoin messuilla pysyä niin maltillisena runsaiden kukkapunttien ja sipulipöytien äärellä. Hollantilaiselta kauppiaalta ostin yhden pussillisen Dark Blue -iristä. Olivat muuten aika komeita juurakoita.

Sysitumman iriksen kaveriksi valitsin valkoista punatähkää. Pussissa on kymmenen palluraa ja jokaisessa jo pientä itua esillä.

Joku aika sitten löysin lähikaupasta keltaisia begonian mukuloita. Messuilla oli tarjolla valkoista riippuvaa begoniaa, jota olen joskus ostanut esikasvatettuna kotikylän kasvihuoneelta. Puutarha on kasvattanut kevättä kohden vain jokusen yksilön ja tuurilla olen joinankin keväinä osannut ajoissa itselleni pari amppelia käydä varaamassa. Viime keväänä onni ei minua suosinut. Kun nyt näitä messuilla osui eteen, päätin ostaa ja kokeilla kasvattaa niitä itse. 

Onnistuessaan tällainen riippabegonia on oivallinen kesäkukka varjoiseen paikkaan. Kukkii runsaasti ja vaivatta koko kesän. Viime keväänä löysin pinkkiä begoniaa, mutta ostin niitä vain kaksi pussia ja yhdessä pussissa oli kaksi mukulaa/juurakkoa-mitä lie. Puutarhalta ostamassani amppelissa on ollut ainakin kolme mukulaa. Lisäksi olin liian hellämielinen, enkä raaskinut alkuvaiheessa latvoa begoniaa riittävästi, jotta se olisi haaroittunut enemmän.

Kuvan anemonen mukulat - tai miksi noita nyt kutsutaankaan - eivät ole messutuliaisia. Ostin ne muutama viikko sitten naapurikylän puutarhakaupasta, mutta meinasin unohtaa autotallin perukoille. Ajattelin niitä hetken liottaa ja laittaa multaan ja purkin sitten autotalliin odottamaan lämpimämpiä kelejä. Tokihan ne ehtivät ulkomultaankaan ajallaan istutettuina kesällä kukkimaan, mutta näin nopeutan kasvua ja kukintaa.

Kurjet matkaavat pohjoisemmaksi

Päivä kului kellarissa, sillä yllättäen siellä talvehtineet daaliat, begoniat, japanin ihmekukat, ja lukinliljat ovat alkaneet pukata uutta kasvua. Istutin ne multaan, kunhan ensin löysin kaikille sopivat purkit. Useimmat mukulat päätyivät kellariin väliaikaisiin muoviruukkuihin, joista kelien lämmettyä ja kasvuun lähdettyään siirrän ne keraamisiin ulkoruukkuihin. 

Ja ihan vain itselleni syksyä varten vinkisi: olisi kyllä huomattavasti helpompaa kevättä ajatellen, jos niille mukuloille laittaisi edes jonkinsorttisia nimikilpiä. Meni jokunen tovi niiden äärellä ihmetellessä, että mitä mikäkin on. Ja taatusti on yllätyksiä vielä tiedossa.

Kevätmessut messuttu

Eilen vietin päivän Helsingin Kevätmessuilla. Ystävälläni oli messujen yhtydessä työseminaari ja olimme tehneet treffit yhdeksi. Päätin kiirehtiä tutkailemaan messujen antia heti aamusta, koska kokemuksesta tiedän, ettei ystäväni välttämättä jaksa kiinnostua samoista asioista kanssani.

Alku ei mennyt ihan putkeen, sillä junaparkki, johon minun piti jättää autoni, oli tietenkin tupaten täynnä. Kaikki muut mahdolliset paikat olivat 2-4 tunnin paikkoja, jotka eivät mitenkään messuihin suunnittelemaani aikaan riittäneet. Missään ei myöskään ollut parkkipaikkoja, joissa olisin selvinnyt maksamalla pysäköinnin rahassa. Siis kiireesti jokunen kilometri naapurikaupunkiin, jossa onneksi löytyi pysäköintitilaa junamatkustajille. Junassa huomasin, ettei matkakortilla ollut enää arvoa, mutta onneksi kukkarosta löytyi rahaa junamatkan verran. Siis eteenpäin.

  
Messualueelle päästyäni ohitin heti tarmokkaasti lakumyyjät ja ruohonleikkurit suunnistaen katonrajassa roikkuvia sateenvarjoja kohti. Niiden läheisyydestä löysin Blogikylän, jossa Satu Kukkaiselämää-blogista olikin iloisena esittelemässä sisustamaansa kasvihuonetta ja herttaisia pupujaan.

Sadun puput ovat ihania ja jokainen oma persoonallinen yksilönsä. Itse olisin ehkä saanut aikaan yhden tai kaksi pupua, mutta Sadulta näitä syntyy toinen toisensa jälkeen. Messujen ajan Satu arpoo blogissaan päivittäin yhden pupun.

Kolmen romanttisen runsaasti sisustetun kasvihuoneen välissä on Rauharentola-blogia kirjotitavan Sadun yksinkertaisen rauhallinen kasvihuone. Muut blogikasvarit olivat Kukkala-blogin Sannan ja Koti kaupungin laidalla Fridan. 

Yleiskoristelualueen teemana on tänä vuonna Puutarhauni ja sen ovat suunnitelleet Puutarhaetsivät. Messujen yleisalueen teemassa näyttäytyvät metsä, satu ja unimaailma. Unenomaiselta keskusalueelta löytyvät muun muassa sadelampi ja yli 100 sateenvarjoa. Yllätyksellisyyttä ja sadunomaisuutta alueelle tuovat muun muassa sammalhahmot. 

Yleiskoristelualue toteutetaan tänä vuonna yhdessä Lyhty ry:n sekä Työtehoseuran aikuisopiskelijoiden ja Suomen Kivipiha Oy:n kanssa. Mm. yleiskoristelualueella löytyvät aidoin kukin koristellut kehykset on Lyhty ry:n tekemiä.

Messujen ehdottomasti parasta antia oli tämän kuvan herran tapaaminen. Hän istui tyynen rauhallisena hätkähtämättä laisinkaan kaikkia niitä ihmisiä, jotka kävivät hänestä räpsimässä kuvia kännyköillään ja kameroillaan. Kyseisen herran monet varmasti jo tuntevatkin. Hän on puutarhuri Timo Koskinen, siis ihan oikea puutarhuri, joka tällä hetkellä TTS:n (Työtehoseuran) koulutuksen palveluksessa Rajamäellä. Hän kutsui itseään pahatapaiseksi puutarhuriksi ja hän oli pukeutunut floristiopiskelijoiden suunnittelemaan asuun. Puutarhuri Koskiseen on mahdollista tutustua mm. facebookissa. Suosittelen.

Tarkoitus oli, että menisin tänään uudemman kerran messuille ikäänkuin herkuttelemaan niillä asioilla, joita eilisen päivän puitteissa ehdin vain päältä raapaista. Niin siinä kävi - kuten arvata saattoikin - että tänään menin mieluummin omalle pihalle touhuamaan, kuin jaksoin toistaa eilisen pysäköintihärdellin. Lisäksi uumoilen, että tänään ja etenkin huomenna ja sunnuntaina messuilla on melkoinen ihmispaljous. Eilen siellä oli vielä tilaa katsella ja tähtäillä.

Epäilen vahvasti, ettäkö olisin mitään ihmeempiä ideoita messuilta bongannut. Enemmänkin se on sellainen kevääseen kuuluva rituaali, joka viimeistään virittää puutarhaihmisen uuteen kasvukauteen. Tosi mukavaa on tavata vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin.

Jokaisen kevätmessurupeaman jälkeen olen sitä mieltä, että pääkaupunkiseudulla tai vaikkapa Keski-Suomen tienoilla olisi paikka ihan oikeille puutarhamessuille. Siis sellaisille, joissa pääosa olisi kasveilla ja puutarhalla ylipäätään. Ilman ponttoonilaitureita, grillikotia, metrilakua, jättikokoisia korvapuusteja tai ekovessojakaan. Ymmärrän, että messustandit ovat kalliita ja kilpailu yleisöstä kiivasta. Ja toki mökit ja kattojen sammalmyrkyt voidaan löyhästi liittää puutarhaan. On tehokkaampaa ympätä kaikki samanaikaisesti saman katon alle.

Siltikin väitän, että puutarha sinällään on jo oman tapahtuman väärti ja se kokoaisi kiinnostuneita laajemmaltikin. Tapahtuma voisi olla jossain muuallakin, kuin keskellä ruuhkaista Helsinkiä. Se voisi alkaa pienesti ja laajentua kysynnän ja kokemuksen myötä. Mikä taho uskaltaisi aloittaa ja yrittää?
 

Kevätrakkautta

Raparperi kurkistelee

Tänään oli aivan huippuhieno kevätpäivä. Aurinko paistoi välillä täydeltä taivaalta, välillä vähän pilvien lomasta. Tuuli aika navakastikin, mutta ei laisinkaan kylmästi. Mistä lie, etelämeren saarilta puhaltanut. Ihanasti, mielestäni.

Pesin pari koneellista pyykkiä ja koneen lingotessa puhdistin pyykkitelineen naruineen. Sitten vain lakanat ulos liehumaan. Hetkessä kuivuivat. Että voikin olla mukavaa ripustaa märkää pyykkiä aurinkoisella pihalla lintujen laulaessa ympärillä.

Rapsuttelin siellä täällä pihamaalla ja pääsinpä jo keräämään kotiloitakin. En katsonut, onko niissä eloa vai ei. Pääsivät etikkapurkkiin marinoitumaan. Säästän pesuainepurkit ja lorautan sitten vähän etikkaa tyhjään purkkiin. Kun purkki on riittävän täynnä kotiloita, sen voi sellaisenaan laittaa roskiin. Voinhan minä toki marinoidut kotilot lahjoittaa eteenpäinkin, jos vain joku keksii niille käyttöä.

Eilen näin peipposia ja tänään kuulin niiden laulavan. Näin myös keltaisen perhosen liihottelevan alapihalla. Metsänreunan tuomessakin on jo ihan vihreät silmut.

Auringossa lämpömittari nousi 15 asteeseen, mutta nyt pilvien täyttäessä taivaan ja sateen rummuttaessa terassia lämpötila putosi vauhdilla kymmeneen asteeseen. Huikeaa sekin. Sanotaan, ettei tavaraan saisi rakastua. Mutta entä kevääseen? Saako kevääseen rakastua? Ei mahda mitään, rakastuin jo!