perjantai 7. lokakuuta 2016

Puutarhan valmistamista talveen


Vähitellen vinhaa vauhtia tuivertava syystuuli tyhjentää puut lehdistä. Haavat ja koivut alkavat olla aika lailla paljaita, mutta vaahterat pitävät tiukasti kiinni lehdistään. Vaahteroissa on kuitenkin lehtiä niin paljon, että niitä riittää maahan ja puuhun. Ja vaahteroitakin on paljon. Näin syksyisin ihan liikaa, tuumaa eräs haravointiurakoitsija.


Kertaalleen olen ajanut nurmikon pelkästään maahan pudonneiden lehtien vuoksi. Nurmikkokin kyllä vielä kasvaa, mutta ei kovin nopeasti eikä myöskään tasaisesti. Siellä täällä on korkeampia tupsuja, kun taasen varjoisemmissa paikoissa kasvua ei ole juuri laisinkaan. Kasvaa nurmikko tai ei, lehtien silppuamisella leikkurilla säästyy ylenmääräiseltä haravoinnilta. Onpa ollut sellaisia syksyjä, jolloin olen vielä joulukuussakin viimeiset lehdet nurmikonleikkurilla nurmelle silpunnut. Eli tältä syksyltä alussa sen suhteen vasta ollaan.

Pari kertaa olen haravoinut pihakäytävät, mutta hetkessä ne ovat jälleen samanlaiset. Pienissä erissä valtaisan vaahteranlehtimassan haravoiminen on kuitenkin kevyempää ja mukavampaa.


Pihatyökaverini Juuso inhoaa tuulisia ilmoja ja silloin se haluaisi mieluummin omaan nojatuoliinsa koisimaan. Heti mamman lähestyessä alkaa hurja naukuminen ja kiskominen kohti kotiovea. Saa kyllä olla aika kylmähermoinen mamma, jos maltaa jatkaa haravointia karvapojan äänekkäästi sisälle pyytäessä.


Kuusiaidan kupeessa kasvaa Juuson minttupuska ja niitä täytyy käydä säännöllisesti tarkastamassa. Ei niin kiirettä sisälle olekaan, etteikö muutama pusku minttupuskille olisi tarpeen. Taitaa myös naapurin Leevi niissä peuhata, sillä muutamana päivänä olen nähnyt valkoisen puuhkahäntäisen kissan jolkottavan päättäväisenä kohti meidän alapihaa. Arvatenkin Leevi jättää omat merkkinsä myös kuusiin, koska Juuso haistelee ja hinkkaa itseään aina tiettyihin kuusentaimiin.


Viime päivinä on joka aamu ollut hienoinen huurre alapihalla ja auton ikkuna sen verran jäässä, että ne on pitänyt rapsuttaa auki. Aurinko sulattaa huurteen nopeasti maasta, enkä ole toistaiseksi ehtinyt kuvaamaan kimaltelevia lehtiä. Yläpiha on sen verran lämpimämpi, ettei kasvien lehtiin ole vielä huurretta kertynyt. Ilmeisesti pakkasta ei kovin paljoa öisin ole ollut, sillä päivän mittaan kasvit virkoavat ja jotkut vielä jatkavat kukintaansakin.


Piha on täynnä erikokoisia sormustinkukan taimia. Oikein ihmetyttää, miten tehokkaasti siemenet ovat pitkin pihaa levinneet, koska taimia on sellaisissakin paikoissa, joissa itse sormustinkukkia ei ole ollut lähimaillakaan. Käytäviltä ja monista muistakin paikoista olen nyppinyt joko kaikki tai ainakin osan sormustinkukista pois. Ovathan ne ihania, mutta ei sentään ihan joka paikassa.



Kukkapenkkien siivoaminen on alkanut. Parina päivänä olen siirtänyt oksasilppurin kulloinkin sopivaan paikkaan ja syöttänyt sen kitaan perennanvarsia. Aiemmin olen kantanut leikatut perennanvarret pääasiassa lehtikompostiin, mutta äkkiähän se (tai ne) täyttyvät. 

Murskaava oksasilppuri imee hyvin myös pehmeää vartta ja esimerkiksi iriksistä tuli mukavan pientä silppua. Aina välillä syötin muutaman oksan jämäkämpää ainesta ja annoin terän rauhassa pyöriä, jotta silppuri jaksoi pyörittää pehmeämmän materiaalin pois tieltä. Laatikon täytyttyä kippasin silpun takaisin kukkapenkkiin. Keväällä sitten kompostimultaa päälle, niin sinnehän maatuu.

Clematis Ville de Lyon

Vaikka kesän siivoaminen pois puutarhasta ei ehkä kaikkien mukavimpia tehtäviä olekaan, olen nauttinut valtavasti aurinkoisista syyspäivistä. Tunnin-parin aikana saa kummasti kaikenlaista tehtyä ja sisälle palatessa mieli on virkistynyt ja kroppa terveellä tavalla väsynyt.

Työtä riittää edelleen monille tulevillekin päiville. En raaski leikata hyvinvoivia perennoja, vaan annan niiden rauhassa kumota itsensä kukkapenkkiin. Tällainen asteittainen siirtyminen talveen sopii minulle hyvin. Piakkoin tulee varmasti sen verran kylmää, että se saa sitkeimmätkin kasvit uuvahtamaan.


Nyt onkin aika käydä tsekkaamassa, joko ajastettu kynttilä ulkolyhdyssä on syttynyt. Kynttiläiltojen ajanjakso on siis avattu. Viikko ja tämä perjantaipäiväkin alkaa olla pulkassa, joten Juuson kanssa toivotamme kaikille oikein mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Lokakuun alkua

Clematis Ville de Lyon

Lokakuun puolelle on vihdoin päästy ja edelleen syksy näyttäytyy aurinkoisena ja lämpimänäkin. Odottelen, joskaan en kovin innolla, luvattuja kylmiä öitä. Ne varmasti muuttavat maisemia puutarhassa melkoisesti. Viime päivien myrskytuulet ovat pudottaneet puista lehtiä kiihtyvällä tahdilla ja monet perennatkin ovat käyneet kukkapenkkeihin makaamaan. Se tietää sitä, että pian puutarhan siivoamisessa on laitettava uusi vaihde päälle.

Clematis Ville de Lyon

Osa kärhöistä kukkii vielä runsaasti. Ville de Lyonissa on paljon avautumattomia nuppuja. Saapa nähdä, kuinka niille käy, jos luvatut yöpakkaset vihdoin saapuvat.


Löysin myös yhden nupun syysvuokoksi epäilemästäni kasvista. Näitä mahdollisia syysvuokkoja on kaksi, toinen paljon isompi ja sitten tämä pieni, jossa ainokainen nuppu nyt on. Eivät ole kukkineet ja luulinkin niiden viime talveen menehtyneen. Yllättäen ovat kesän aikana mullasta nousseet.


Näistä purkkihortensioista (tuo vihreä kuvan keskellä) olen aiemminkin kertonut. Loppukesästä olen kesän ruukussa viettäneitä syyshortensioita laittanut pariin kukkapenkkiin ja kyllä ovatkin tänä kesänä komeiksi kasvaneet. Hortensiapenkissä näitä on kolme, kaksi tuolla toisella puolella. Yksi niistä on viime kesänä istutettu ja toiset kaksi ovat talvehtineet jo parin talven yli. Yksi kukkikin viime kesänä. Tänä kesänä ovat tyytyneet kasvattamaan kokoa ja lehtiä.


Tottahan olisi hienoa, jos nämä hortensiat myös kukkisivat, mutta en ala heitä painostamaan. Tykkään kovasti niiden rehevästä kasvutavasta ja terveen vihreistä lehdistä. Eivät näemmä ole etanoita ja kotiloitakaan houkutelleet.

Hopeatäpläpeippi - Lamium maculatum

Kaikkien kasvien suhteen kukka ei todellakaan ole se tärkein pointti. Hopeatäpläpeippi on toki nätti myös kukkiessaan, mutta eniten tässäkin kasvissa pidän sen lehdistä. Ne luovat jännää valoa vähän hämärämpäänkin paikkaan puutarhassa.

Picea pungens Glauca Compacta

Sain kuukausi sitten kuvassa olevan hopeasävyisen pikkukuusen. Se on jokin hopeakuusen kääpiökokoinen versio, mutta enpä ole löytänyt juuri mitään kunnollista tietoa kasvista. Glauca clobosa on pallomaisesti kasvava kääpiohopeakuusi, mutta mikä tämä on? Havu oli pakko laittaa maahan. Paikka saattaa vielä muuttua riippuen, millainen on sen kasvutapa ja tulevat mittasuhteet. Hidaskasvuinen se varmaan on, mutta soisin sille löytyvän sopivan kasvupaikan puutarhastani.

Sadepisaroita sinivaleunikon karvaisilla lehdillä

Löysin taas pari uutta kivaa blogia, mutta miten ihmeessä niitä pääsee seuraamaan omilla tunnuksillaan? Blogger mahdollistaa vain ja ainoastaan seuraamisen nimellä, ei siis nimimerkillä. Välillä nämä bloggerin uudistukset raivostuttavat, kun niihin ei tahdo millään löytyä toimintaohjeita. Eivätkä ne välttämättä muutenkaan aina ole kovin ymmärrettäviä. Muistan jonkun jokin aika sitten kysyneen tätä samaa, mutta löytyikö siihen ratkaisu? Kerro, jos tiedät, miten selätit pulman.

Clematis Ville de Lyon

Aurinkoisia päiviä viikkoonne!

maanantai 3. lokakuuta 2016

Terapeuttista voimailua

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale

Voi vietävä, miten ihmisen pitääkin keksiä itselleen hommia, vaikka ei mikään pakko olisi. Kun joku idea päähän pälkähtää, ei se sieltä pois lähde millään muulla keinolla, kuin tekemällä tai omaan mahdottomuuteensa sulamalla. Jokin aika sitten pähkäilin täälläkin, miten sitä kannattaa tehdä syksyllä kaikki mahdolliset hommat pois alta, jotta keväällä pääsee aloittamaan niinsanotusti tyhjältä pöydältä. Pähkäily jatkui oman nupin sisässä ja kanavoitui lopulta konkreettisiin toimiin. 


Pitkään olin katsellut tyytymättömänä Kriikunapolkua ja sen hiekoitusta valloittaneita rikkaruohoja. Etenkin akileija oli siementänyt lilliputtitaimiaan yhden sakaran polusta täyteen. Voihan niitä kitkeä, mutta loputtomalta se tuntui. Ja kun kerran tekee jonkun asian huonosti, sitä saa sitten paikkailla jälkikäteen loputtomiin.

Vuosi sitten Kriikunapolkua laajentaessani minulla ei ollut kotona mitään maanrakennuskangasta. Niinpä laitoin kivituhkan alle paksun kerroksen sanomalehteä. Sanomalehti toimii hyvin kukkapenkkien katteena, mutta ei kulkuväylillä. Se maatuu näköjään aika nopeasti ja sen läpi puskee vahvemmatkin kasvit. Sen nyt huomasin ihan käytännössä poistaessani rapskulaattoja ja vanhaa kivituhkaa, jota sitäkin oli aivan liian ohut kerros.


Lisäksi istutusalueet on syytä jollain systeemillä rajata hiekoituksesta, sillä multa ja mahdolliset katteet valuvat vähitellen hiekalle.

Poistin siis kivet, laatat, vanhan kivituhkan ja sen alla olevat sanomalehdet sekä tietenkin rikkaruohot ja mahdolliset juuret. Laitoin pohjalle kunnon juuriestekankaan ja rajasin istutusalueet käytävistä muovisella nurmireunanauhalla (tiedän, ei niin kaunista, mutta edullista ja helppo asentaa). Sitten odotin muutaman päivän, että tilaamani kivituhkalähetys saapuu.


Kivituhkan saavuttua olikin vuorossa lapioimista, kärräämistä ja taas lapioimista. Tilasin kivituhkan suursäkissä, joka pudotettiin autokuormasta yläpihalle. Säkistä kivituhka oli siirrettävä kottikärryyn, joka taasen oli kärrättävä alapihalle. Kuormaa ei voinut oikopäätä kipata käytävälle, sillä osa hiekasta olisi silloin mennyt istutusalueiden puolelle. Vaikka käytävä kuvassa näyttääkin aika leveältä, todellisuudessa sen leveys on alle metrin. 

Saatuani käytäville sopivan paksuisen kerroksen kivituhkaa, istutin vielä betonista tekemäni rapsku- ja ympyrälaatat takaisin. Luultavasti joudun kivituhkaa vielä lisäämään, sillä vaikka se tiivistyy heti alkuun ihan hyvin, torstaipäivän sade on varmasti painanut sitä lisää.

Saadakseni reunanauhan pysymään kunnolla pystyssä ja suorassa, tuin sitä paikoin molemmilta puolilta pienillä kivillä. Viimeistelin istutusalueet tuoreella mullalla, joka myös peitti tukemiseen käytetyt kivet. Kuvassa oikealla näkyvien havujen alustat suojasin katekankaalla, sillä en halua niitä peittämään mittavia akileijakasvustoja. Tarkoitus on peittää kankaan päällä oleva multa myöhemmin hakkeella.

Kivituhka näyttää kuvissa hyvin vaalealta, mutta todellisuudessa se on tumman harmaata ja väri tummenee pahimman kivipölyn sen pinnasta sekoittuessa. 

Pallokrysanteemi

Vaikka välillä manaankin itse itselleni järjestämiä ylimääräisiä hommia, ovat ne kuitenkin varsinaista hermolepoa ja terapiaa tämän hetken omaishoitohommien lomassa. Isän muisti on heikentynyt kuluneen vuoden aikana melkoisesti ja parin viime päivän aikana olen etsinyt hänen hukkaamiaan laskuja ja maksanut kadotetuista laskuista seuranneita muistutusmaksuja. 

Onneksi sain isän keväällä myöntymään verkkopankin avaamiseen, joten nyt valtaosa laskuista on muutettu e-laskuiksi ja voimme setviä maksettuja ja maksamattomia laskuja yhdessä hänen kanssaan kotona sen sijaan, että matkaisimme pankkiin. Jonne sinnekin on varattava aika, jos asia on vähänkin monimutkaisempi. Varmasti olisi korkea aika miettiä raha-asioiden virallistakin siirtämistä jonkun muun hoidettavaksi, mutta miten sen esittää isälle, joka on koko elämänsä vastannut omien asioidensa lisäksi myös monien muiden ihmisten asioiden hoitamisesta. 


Sain myös vihdoin kotihoidon lääkäriltä isälle lähetteen muistiklinikalle. Aikamoisen vääntämisen tulos sekin, keväällä ei kuulemma kriteerit vielä täyttyneet. Isä myöntää itsekin, että hänellä on ongelmia muistinsa kanssa. Me läheiset näemme ja koemme sen konkreettisesti. 

Pelkät muistiongelmat voisi laittaa vanhuuden piikkiin, mutta kun isän käytös on selvästi muuttunut. Hänestä on tullut riitainen ja sotkuinen. Niin peseytymisestä kuin vaatteiden vaihdostakin syntyy joka kerran riita. Hän pudottaa ruokaa rinnuksille, tahraa hihansa kastikkeeseen ja sotkee myös ympäristönsä syödessään. Mies, joka on aiemmin ollut äärimmäisen siisti ja pukeutumisestaan tarkka ihminen, kulkisi vaikka koko kuukauden samassa paidassa ja sukissa.

Isä väittää voittaneensa lotossa, mutta rahat on hänen mukaansa häneltä huijattu. Joka kerran vanhempieni luo mennessäni, käymme saman lottoasian läpi. Ei hän sitä seuraavalla kerralla muista ja aloittaa jälleen alusta. Monessa muussakin asiassa hänestä on tullut hyvin epäluuloinen ja etenkin raha-asioissa häntä aina huijataan. Lääkkeiden ottaminen on oma lukunsa. Isän mielestä ne on aina jaettu väärin ja hän järjestelee lääkkeitään ja ottaa niitä oman päänsä mukaan. Aika usein jättää ottamatta kokonaan.


On siis aivan ihana kotona vaihtaa pihavaatteet päälle ja purkaa turhautumisensa lapion ja kottikärryjen kanssa voimailuun ja kukkien nyppimiseen. Sinne ne huolet ja murheet uppoavat puutarhan multaan ja taas jaksaa soittaa äidille kuullakseen uusista ongelmista ja valmistautuakseen niiden kukistamiseen. Elämä on nyt tällaista, mutta ei sen sureminen mitään auta. Mennään hetki kerrallansa eteenpäin.


Lämmin kiitos ihanasta Elsa Beskowin kuvin koristellusta mukista, jonka sain Parasta aikaa -blogin arvonnassa. Näitä mukeja olenkin katsellut Tukholmassa käydessäni ja muistelen niitä nyt myytävän Suomessa myös Hemtexin myymälöissä. Ehkä hankin tälle parin jollain toisella kukalla koristettuna, vaikka pidän kyllä todella paljon juuri tästä kuviosta.

Kiitos myös valosarjasta Kukkia ja koukeroita -blogin Tuulikille. Arvontaa en voittanut, mutta Tuulikin kanojen, Allin ja Nupun puhekuplakeskustelun sanoitus miellytti Tuulikkia. Aika hauskoja vuorosanoja olivat monet muutkin keksineet. Valosarja odottaa pöydällä, kunhan kerkiän näihin kodin sisäpuolisiin asioihin paneutua.

lauantai 1. lokakuuta 2016

Kuunliljan lätsähdys ja muita syksyyn taipuneita


Ensimmäinen kuunliljan lätsähdys on tapahtunut. Yöt ovat olleet viime aikoina melko lämpimiä. Paljon lämpimämpiä, kuin syyskuun alkupäivinä, jolloin mittari painui yöaikaan lähelle nollaa. Silti vasta nyt etupihan suurin kuunlilja muuttui aivan parissa yössä keltaiseksi ja taipui syksyn edessä nuolemaan väsähtäneillä lehdillään maanpintaa. 

Syyshortensia Vanille Fraise

Monet muutkin kasvit ovat vaihtaneet väriä ja pian varmasti seuraa lehtien variseminen maahan. Sateet ja ensimmäinen kunnon syysmyrsky on saanut ilman sakeaksi keltaisista lehdistä.

Syyshortensia Vanille Fraise

Syyshortensia Vanille Fraise jaksoi sittenkin pukata muutamiin korkeuksia hipoviin oksankärkiinsä kukkanuput, jotka ovat vihdoin avautuneet. Eiköhän noihin vielä punerrustakin ehdi tulla.

Syyshortensia Vim's Red

Onkohan syyshortensioiden lehdet aiempina syksyinä kellastuneet niin kauniisti, kuin mitä nyt on tapahtunut? Sekä Vanille Fraise että Vim's Red kumpainenkin ovat saaneet upean syysvärin. Sen sijaan tavallinen syyshortensia on edelleen kohtalaisen vihreä.

Syyshortensia Vim's Red

Vim's Red on ihastuttanut punertuneilla kukinnoillaan jo jonkin aikaa. Kukkia on viime vuotta vähemmän, mutta niiden syysväritys on kyllä vertaansa vailla. Miten sitä heinäkuisen pionien kukinnan jälkeen voikin ajatella, että tässäkö ne kaikki ihanuudet sitten olivat. Vaan kyllä sitä kukintaa pionien jälkeenkin riittää, vaikka puutarhani ei ehkä lajien kirjolla monien muiden kanssa kilpailekaan. Muutama varma, eri aikoina kukkiva peruskasvi takaa jo aika runsaasti iloitsemisen aihetta.

Perhoangervo - Gillenia trifoliata

TainaT ihasteli Kahelinkulma -bloginsa postauksessa  perhoangervon syksyistä loistoa. Muistin, että minäkin istutin kesällä omaan puutarhaani perhoangervon nähtyäni sellaisen Marketanpuistossa. Piti lähteä pihalle katsomaan, millaisia värejä omasta puskasta löytyy ja aika kivan näköinen se onkin. Perhoangervoni ei ole ehtinyt kovin paljon kasvaa ja ehkä se voisi olla aurinkoisemmassa paikassa. Odotan ja toivon perhoangervoni selviävän tulevasta talvesta, sillä haluan nähdä sen herkän kauniin kukinnan ensi kesänä. 

Villiviini - Parthenocissus

Villiviini laittaa tänä syksynä parastaan. Talon päädyn imukärhivilliviini ei ole kovin suureksi jaksanut kasvaa. Kasvupaikka lienee sille liian vähämultainen ja karu. Aiempina vuosina se on hiukan korkeammalle kasvettuaan pudonnut alas. Olen antanut sen olla, sillä pidän siitä myös maanpeitekasvina. Tänä vuonna köynnös on kasvattanut uusia versoja ja myös pysynyt hyvin seinällä. 

Talomme olopihan puolella kasvava villiviini sitä vastoin ei ole imukärhimallia, eikä se myöskään värity yhtä upeasti. Yleensä osa sen lehdistä karisee ruskeina maahan ja osa kuivuu roikkumaan, kuin rytistetyt ruskeat paperit konsanaan. Ei niin kaunista katseltavaa.

Tuoksumatara - Galium odoratum

Tuoksumataran siirsin aiemmin kesällä toiseen paikkaan, jossa sillä on enemmän tilaa ja mahdollisuuksia levitä. Muutama päivä sitten huomasin, että nyt sitten on tuoksumataraa uudessa ja vanhassa paikassa. Sinänsä ei haittaa, sillä pääkasvusto on kuitenkin pelastettu ja vanhassa paikassa jatkakoon elämää, jos niin haluaa. Aika hauskasti tuoksumatarakin on saanut uutta syysväriä pintaansa.

Liuskavaleangervo - Rodgersia podophylla

Mielenkiintoista katsella, miten eri tavoin kasvit syksyyn suhtautuvat. Jotkut pudottavat oitis lehtensä muuttamatta väriä ollenkaan. Jotkut taasen ruskistuvat ja putoavat sen jälkeen. Liuskavaleangervo rajaa lehtensä reunat kevyesti oranssilla. Saapa nähdä, miten väri niissä kehittyy.

Kotkansiipi - Matteuccia struthiopteris

Ihmeellistä on myös, miten sama kasvi aivan vierekkäin toimii niin eri tavoin. Toisen kotkansiiven väri on muuttunut keltaiseksi, toinen porskuttaa edelleen kesäisen vihreänä. Tuskin sillä on merkitystä, että leikkasin keltaiseksi muuttuneesta kotkansiiven lehdistä suurimman osan pois, kun ne kaatuivat käytävälle. Litimärkien ja muutenkin syksyyn kuolevien kasvien lojuminen pihakäytävillä hankaloittaa kulkemista, eikä vain tunnu muutenkaan mukavalta.

Pensasmustikka - Vaccinium corymbosum

Kolmesta pensasmustikastani yksi kuoli viime talven aikana ja toinenkin on kyllä aika henkitoreissaan. Sen sijaan kolmas näyttää vahvistuneen ja alkaneen kasvattaa kokoa ja korkeutta. Siinä oli keväällä ainoastaan yksi kukka, joka ei sekään marjaksi asti kehittynyt. Vai napsaisiko joku elikko sen ainokaisen kenties suihinsa. Niin tai näin, mutta syysväri pensasmustikalla on upea. Jos tämä puska hengissä säilyy, se ansaitsee paikkansa jo pelkästään syksyisen värinsä vuoksi.

Mustamarja-aronia - Aronia melanocarpa

Mustamarja-aronia on yksi upeimmin syksyllä värittyvistä pensaista. Oheinen kuva on viikon takaa, jolloin meidän puskissa oli vähemmän punaista. Nyttemmin punaisten lehtien määrä on lisääntynyt, joskin paljon lehtiä on jo varissut poiskin. Espoon Marketanpuiston ohi viikolla ajaessani ihailin siellä kasvavan aronia-aidanteen punaista paloa. Aurinko paistoi aronioihin ja niiden takana kasvaviin vaahteroihin saaden värit hehkumaan unohtumattomalla tavalla.

Korallikanukka - Cornus alba 'Sibirica'

Joka vuosi korallikanukka ei ole yhtä upea, kuin tänä syksynä. Aiemmin meillä oli tien vieressä korallikanukka-aidanne, mutta siitä luovuttiin, koska se vaati niin suuren tilan. Oksat taipuivat tielle saakka ja talvella ojaan aurattu lumi katkoi sen maahan taipuneita oksia. Naapurin rajakulmassa on yksi valtavana rehottava korallikanukka, jonka syysloistosta pääsemme nyt mekin nauttimaan.


Annoin sitten myöden minäkin syksylle ja nakkasin tien puolen laatikoissa jo huonovointisiksi käyneet ruusuliisat kompostiin. Tilalle laitoin callunaa ja jätin reunoille roikkumaan kesän laatikoissa viettäneet muratit. Yhdestä kesäkukkaruukusta poistin lankaköynnöstä lukuunottamatta muut pois ja laitoin tilalle kanervan ja pienen sypressin. Tulkoon nyt sitten syksy - ihan pääovesta.


 Oikein mukavaa viikonloppua ja lokakuun alkua kaikille!
 

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Hujoppeja ensi kesäksi

Kesämalvikki

Kesäkukkien suhteen olen ollut turhan rajoittunut. Ruukkuihin tulee ostettua valmiita taimia ja nekin usein varmoiksi koettuja kukkijoita. Varsin vähän olen kylvänyt kesäkukan siemeniä penkkeihin ja vain muutamia harvoja esikasvattanut sisällä. Siis, tottakai olen kokeillut itse kylvettyjä petunioita ja orvokkeja ja monia muitakin, mutta puutteellisten esikasvatustilojen vuoksi kokeiluja on ollut pakko minimoida tai sitten niistä on tullut lähinnä fiaskoja. Vähäiset ikkunalauta-alueet on varattava ensisijaisesti tomaateille ja muille hyötykasveille.

Kesämalvikki

Kehäkukkia, krasseja ja tuoksuhernettä on tietenkin joka vuosi tullut laitettua. Viime vuosina myös pioniunikoita ja kosmoskukkaa. Keväällä kylvin yhteen kasvimaalaatikkoon erilaisten unikoiden lisäksi myös kosmosta ja kesämalvikkia. Kosmoskukka alkoi kukkia aika myöhään ja siinä on edelleen runsaasti nuppuja. Sen sijaan kesämalvikki aloitti heinäkuussa ja sen jälkeen se ei ole lopettanutkaan. Ei vieläkään. Sen kukka on mielestäni hyvin kuvauksellinen jo nuppuvaiheessa ja myös kukan sisälle kannattaa kurkistaa. Lisäksi se kestää pitkään myös maljakossa.

Kosmoskukka

Maurinmalvaa olen kylvänyt joka kevät jo ikkunalaudalle ja istuttanut sen sitten myöhemmin johonkin kukkapenkkiin. Nyt mietin, josko ensi keväänä kylväisi näitä aika korkeaksi kasvavia kesäkukkia ensin potteihin ja siirtäisi ne sitten myöhemmin isompiin piharuukkuihin. Yhdessä ruukussa voisi olla kahta-kolmea väreiltään toisiinsa sopivaa eri lajiketta. Ruukuissa niitä olisi kenties helpompi tukea ja lisäksi ruukut ilahduttaisivat pidempään ja paremmassa paikassa, kuin nykyinen käytäntöni kylvää kesäkukkia alapihan kasvimaalaatikkoon.

Maurinmalva

Mutta miten saisi nämä kesäkukat kukkimaan jo aiemmin? Ettei tarvitsisi odottaa juhannukseen tai peräti pidempään? Taimitarhalta hankitut petuniat ja orvokit ovat heti kukkivia ja siksi niistä saa ikäänkuin ilon irti aikaisemmin ja pidempään. Siemen vaatii tietyn itämisajan eli kylvämisen ajankohdalla on vaikutusta. Entä taimettuneen kasvin muut olosuhteet; lämpö, valo, kastelu? 

Kultapallo - Rudbeckia laciniata ´Goldquelle´

Kultapallosta luin keväällä sellaisen vinkin, että se kannattaa leikata matalammaksi, jolloin se kasvattaa vartta ennen nuppuvaihetta, mutta jää kuitenkin matalammaksi ja pysyy näin ollen paremmin pystyssä. Toimisiko tämä sama vinkki vaikkapa noilla postauksen alun kesäkukilla (kosmoskukka, kesämalvikki, maurinmalva)? Mitä sanovat viisaat ja kokeneet?


Ruukkuihin hankkimani kesäkukat olivat tänä vuonna jotenkin vähemmän harkittuja ja monin tavoin epäonnistuneita valintoja. Vaistosivatko vähäiset petuniat, tähtisilmät ja lumihiutaleet, etten jaksanut niistä innostua ja kukkivat sen vuoksi kovin vaisusti? Ehkä tiedostamattani hoidin niitä vähemmän ja ne osoittivat sen olemalla juuri niin kurjan näköisiä, kuin huonosti hoidetut kesäkukat vain voivat olla. 

Ensi kesäksi täytyy luoda tässäkin suhteessa nahkansa ja pyrkiä keksimään jotain muuta. Jollei vanhat valinnat toimi, on aika kokeilla uusia. Niitä nyt sitten on koko talvi aikaa kehitellä. Kukkalan Sannan elokuisesta kesäkukkaLove-postauksesta voisikin käydä ammentamassa uusia ideoita.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Aika veijareita


Ukkokulta oli kierrellyt Juuson kanssa päivälenkillä ja tulivat sitten lenkkinsä jälkeen sisälle. Ukkokulta kyseli, mitä kumman sipuleita olen kylvänyt kukkapenkin reunaan ja osin nurmikollekin. Pieniä, kuin kepasipuleita. Hetken mietin, kyselin lisää ja valkenihan se. Viime viikolla istutin tähtitulppaanin sipuleita ruusupenkin reunaan, josta linnut ovat ne käyneet tonkimassa ylös matoja kaivaessaan. 

Persian Pearl'in ja Bakeri Lilac Wonderin kumpaisenkin sipulit ovat pieniä ja siksi en niitä kovin syvälle kaivanut. Multa ruusupenkissä on kuohkeaa ja minun sipuleita istuttaessani vielä lisää kuohkeuttamaani, joten helppo on tinttien ollut sipuleita mullasta ympäriinsä levitellä.

Lumikärhö - Clematis Summer snow

Muuallakin puutarhassa linnut näyttävät nyt tönkivän innokkaasti. Mustarastaita, räkättejä, punarintoja ja viime päivinä runsaasti myös tinttejä on saapunut hyörimään pihamaalle. Jos jossain penkissä on oksahaketta, sitä varsinkin on pöllytetty käytäville ja ympäristöön. Ensimmäisiin sotkuihin törmätessäni olin jo syyttämässä naapurin koiraa, joka aidan poiston jälkeen pääsee nyt pihaamme esteettä. Muutaman kerran se on minut yllättänytkin tuijottamalla minua aivan vieressä kykkiessäni jonkun kukkapenkin äärellä. Monet koirat tykkäävätkin kaivella, mutta nähdessäni muutaman kerran rastaiden pelmuuttavan kukkapenkissä oikein railakkaasti, sipulien levittelijän syyllisyys selvisi oitis.

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale

Kun piti mennä pihamaalle istuttamaan uudelleen lintujen levittämiä sipuleita, päätin istuttaa lauantaina ostamani lisäsipulit samantien. Ei todellakaan ollut tarkoitus ostaa yhtään ainokaista uutta sipulia, mutta minkäs teet, kun niitä oli hyllyssä niin kauniisti esillä. Ja osa vielä halvennuksessakin. Jaa, miksikö ylipäätään menin sipulikauppaan, kun kerran olin vannonut, etten niin tekisi? Siitä yksinkertaisesta syystä, että Sametti Hortensia blogissaan Pikkuinen puutarhani kirjoitti niin houkuttelevasti syysmyrkkyliljoista. Ja minulla on niitä vain yksi. Tai itse asiassa tänään löytyi jo useampikin, mutta muutama vuosi sitten olen ostanut vain yhden sipulin ja se on näköjään alkanut monistautua.

Syysmyrkkylilja 'Waterlily' - Colchicum autumnale

Pelkästään sipulien vuoksi en lähde lauantaina naapurikaupunkiin ajelemaan, mutta tällä kertaa asiaa oli muutenkin. Olin tyystin unohtanut viedä vanhempieni käytävämaton pesulaan ja se oli tehtävä oitis, jotta saisin sen sovitussa ajassa takaisin.

Löysin siis matkani varrelle osuneesta puutarhaliikkeestä syysmyrkkyliljan sipuleita. Liikkeessä oli vain sitä yhtä sorttia, jota luultavasti tuo minun entinenkin on, mutta ei haitannut. Ostin kolme sipulia lisää Waterlilyä. Niin sitten mukaan tarttui muitakin sipuleita, mutta ihan kohtuullisesti.


Vasemmalta pikkulaukka Allium oreophilum
Tulipa puchella Persian Pearl
Hyacinthus Purple Sensation

Viime syksynä istutin tuota tähtitulppaani Persian Pearlia ja se oli varmasti yksi kevään kauneimmista tulppaaneista. Matala ja tuuhea ja kukki pitkään. Ja niin upean värinen. Tilasin sitä nettikaupasta ja ne sipulit istutin jo viikolla, mutta pakko oli ostaa tämäkin pussukka, kun ihan nenän edestä löytyi. 

Pikkulaukat ovat myös ihastuttavia ja sopivat hyvin kukkapenkin reunoihin. Niin, ja kukapa voi vastustaa hyasinttia. Viime syksynä istutin sinisiä ja valkoisia hyasintteja, jotka nousivat hitaasti ja ehtivät miltei hukkua muuhun vihreyteen. Siksi ostin nyt tuollaista varmasti näkyvää ja muusta kasvillisuudesta erottuvaa Purple Sensationia. Eikä kyllä muita värejä enää ollut tarjollakaan.


Iris reticulata Harmony
Muscari azureum 

Nämä pikkusipulit olivat alennuksessa, joten niitäkin oli vaikea vastustaa. Vielä pihaan mahtuisi pilvin pimein sipuleita, mutta niiden multaan tunkeminen ei ole minulle mieluisinta puuhaa. Ja jos meinaa levitellä kympin sinne, toisen tänne, tulee kukkaron pohja äkkiä vastaan.


Taidankin jatkaa loppuillan Kukkasuutarin seurassa. Riina Versoja Vaahteramäeltä -blogista vinkkasi tästä kirjasta kirjacorner-postauksessaan ja hyvä, että vinkkasi. Kuuntelin nimittäin loppukeväästä Yle-radion Pikkujuttuja-sarjassa Erja Mannon lukemia Mari Mörön Kukkasuutari-tarinoita ja tykkäsin niistä kovasti. Välillä tuntui, kuin olisi kuunnellut omia ajatuksiaan. Sain tietää, että Mari Möröltä on ilmestynyt samanniminen kirja ja päätin sen hankkia, mutta kesän tuoksinassa unohdin täydellisesti. Kiitos siis Riinalle, että postauksesi myötä muistutit minua hyvästä kirjasta ja sain sen tilattua itselleni.


Kirjan mukana oli yllätys eli nippu erilaisia siemenpusseja. Mainittakoon, että Kukkasuutarin sielu -kirjassa on hyvien tarinoiden lisäksi myös aivan ihastuttavia kuvia. Niitä katselee mielellään ja väkisinkin alkaa ajatella, että pitäisi kasvattaa omaan puutarhaankin tuollainen ja tuollainen ja tuollainenkin... Kyllähän te tiedätte, mitä pelkästään jonkun kukan kuvan näkeminen saa aikaan puutarhaihmisen mielessä.


Palatakseni tämän postauksen alkuun eli veijareihin, niin lintuveijarien lisäksi ilman muuta myös Juuso on aikamoinen veijari. Se on nimittäin siirtynyt nukkumaan takkahuoneen nojatuoliin, mikä ilmeisesti kissakalenterissa tarkoittaa virallista syksyyn siirtymistä. Kesällä Juuso ei koskaan nuku siinä nojatuolissa, syksyllä ja talvella kylläkin. 

15 vuoden aktiivisen kissanomistajuuden jälkeenkään en ole perillä, millä kriteerillä kissat kulloisetkin nukkumapaikkansa valitsevat. Aivan selvä kierto ja toistuva kaava siinä on, mutta mikä on paikan valinnan peruste? Kertokoon se, ken tietää.

 
PS. Pitipä vielä sanomani, että viitatessani jonkun blogiin tai muuhun lähdeaineistoon, olen yleensä lihavoinut sen nimen tai sanan, jota klikkaamalla pääsee viittauksen kohteeseen. Linkki on siis lihavoidussa osuudessa.

Mukavaa syyskuun viimeistä viikkoa kaikille!