sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Menneen ajan joulumarkkinat


Menneen ajan joulumarkkinat Lohjalla on tapahtuma, jonne pyrin menemään, vaikka kaikki muut markkinat jäisivät käymättä. Tänä vuonna näytti tosi tiukalta, mutta keksin yhdistää markkinat samalla suunnalla asuvan tuttavan joulupaketin vientiin. Pari viikkoa sitten tuntui, että tässähän on aikaa pilvin pimein ja nyt kalenteri täyttyy niin kiivasta tahtia, että aukkopaikkoja saa jo hakea. 

Koska aikataulu lauantaille oli täynnä kellotettuja menoja, ei aikaa ylimääräiseen haahuiluun jäänyt laisinkaan. Kiersin runsaan tunnin markkinoita varpaat ja sormet kohmeessa. Miten aina markkinoiden aikaan onkin niin hyytävän kylmää. Ensin kierros kameran kanssa ja samalla silmäys kojuihin, joihin voisi palata ostoksille. Kuvaaminen oli tavalliseen tapaan haasteellista, sillä ihmisiä oli paljon ja aina jonkun pää tai käsilaukku oli objektiivin edessä. Muutenkin niukka päivänvalo oli hurjaa vauhtia hupenemassa, sillä auto ei aamulla lähtenyt liikkeelle ja akkua ladatessa valoisaa aikaa kului hukkaan. 

Ostin pari joululahjaa ja purkillisen herkullisia ja mausteisia valkosipulinkynsiä. Mukavia lahjaideoita näin enemmänkin, mutta matkalla markkinoille en jaksanut jäädä ottoautomaatteille jonottamaan. Jonot ulottuivat korttelien taakse. Osalla markkinamyyjistä oli käytössään maksupääte, mutta ei suinkaan kaikilla. Siksi luultavasti ihmiset pyrkivät varautumaan käteisrahalla.

Ohessa muutamia hämäriä räpsyjä markkinoiden tarjonnasta.



















Puutarhahörhö ei tietenkään voinut ohittaa lilliputtikokoisia taimipurkkeja. Hetken jo olin ostamassa pientä tontuntainta, mutta sitten tulin toisiin aatoksiin. Kun joulu on juhlittu, katse suuntautuu kohti kevättä ja kesää, enkä silloin enää ole kovin innostunut kukkapenkeistä kasvavista tontuista. Mitä, jos nuo pienet valkoiset hiippalakit muuttuvatkin kasvaessaan kirkkaanpunaisiksi?



Lohjan Menneen ajan joulumarkkinat on siitä mukava tilaisuus, että sieltä puuttuu kokonaan metrilaku ja kaikki muovikrääsä. Kauppiaat panostavat kojujen ulkoasuun ja pukeutumiseen. Seppien taontaäänet, palavan tulen ja tervan tuoksu ja lasten kirkkaalla äänillä laulamat joululaulut luovat todellakin menneen ajan tunnelmaa.


Yritin rajata kuvista pois roskalaatikot ja muita menneeseen aikaan viittaamattomia härpäkkeitä, joita pakostikin joka kuvaan tuppasi tulemaan. Ja kas kummaa, niin vain tähänkin kuvaan yksi roskis jäi, vaikka parhaani yritin. Ei anneta sen häiritä.

Mukavaa joulunodotusta teille kaikille!
 

Blogger Recognition Award

 

Pioni Anun puutarha -blogista ilahdutti lukuisaa joukkoa puutarhabloggareita tällä tunnustuksella, jonka ideana on kertoa, kuinka aloitti bloggaamisen ja sen lisäksi antaa ohjeita aloitteleville bloggaajille.

Huomasin vastanneeni tähän tunnustukseen 31.7., joten lienee viisasta, etten toista itseäni. Pääset lukemaanpostaukseni tunnustuksen tiimoilta tästä.


Tunnustus on kiertänyt blogeissa sen verran tiheästi, etten itse lähde sitä tämän enempää kierrättämään. Koska näin talviaikaan puutarhajutut saattavat olla hiukan hakusessa, voit ottaa tunnustuksen tästä ja jakaa sitä omalta osaltasi eteenpäin. Tunnustuksen ansainneita puutarhablogeja on minunkin lukulistallani runsaasti. Eli tässä säännöt.
Kiitos vielä Pionille!

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.  
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.  
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.  
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.  
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi. 


Joulu lähestyy ja valmistelujen tahti kiihtyy.
Muistetaan silti välillä vähän hengähtää ja istahtaa nautiskelemaan!
   

perjantai 9. joulukuuta 2016

Kissamaiset vuodenajat


Ihanat pojat saaristosta eli Saaripalstan Ransu ja Musti lähettivät minulle eli Betweenin komealle Juusolle Romppalan Mimman omatassuisesti kissamaiseksi muuttaman vuodenaikahaasteen. Haaste on alunperin Kivipellon Sailan liikkeelle lähettämä ja se kuuluu näin:

Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.


Paksusta turkista huolimatta rakastan lämmintä ja kuivaa, enkä siis ole laisinkaan talvikissa. Pienelläkin pakkasella tassuja palelee niin vietävästi, että niitä täytyy nostella kiivaaseen tahtiin. Silti en mitään tossuja käpäliini laita, vaikka mamma on kyllä joskus minulle ehdottanut, että hän voisi kutoa neljä pientä villasukkaa. Ihan vain minua varten. Mutta minä olen aito maatiaisKISSA, enkä mikään lemmikkipuudeli. Ei siis mitään ihmisten härpäkkeitä peittämään pehmeän nahkaisia polkuanturoitani.

Joulurekvisiittaa, ei todellakaan Juuson tassujen lämmikkeeksi

On meillä sisävessakin, jota käytin nuorena ahkerasti. Nykyisin minusta on paljon mukavampi käyskennellä hitaaseen tahtiin ympäri pihaa ja metsikköä ja siksi ulkoilu talvellakin kuuluu päivittäiseen ohjelmaani. Silloin pääsee rauhassa haistelemaan muiden kissojen jättämiä merkkauksia ja välillä voin vähän terottaa kynsiä puunrunkoja vasten. Ehkä hiukan spurttailla niiden rungoillakin.

Mamman palatessa joltain koko päivän reissultaan, odotan yleensä kodinhoitohuoneessa tai keittiön ikkunalaudalla ulos pääsyä. Vaikka minulla ei kovaa hätää olisikaan, olen sen näköinen, kuin kupla olisi jo otsassa. Joskus kyllästyn jalat ristissä odottamaan ja kipaisen hiekkalaatikolla. Mutta vain äärimmäisen harvoin, sillä minun ulkoiluttamiseni olkoon isäntäväen tärkein tehtävä.


Kevään tullen viihdyn talvea paremmin pihamaalla. Ellei sada ja tuule. Tuulessa laitan korvat luimuun ja etsiydyn suojaisaan paikkaan. Kova tuuli aiheuttaa aina ihmeellisiä ääniä, joista en yhtään tykkää. Sade häiritsee minua toisinaan ja toisinaan sitten ei laisinkaan. Jos löydän jonkin mielenkiintoisen vainun, ei sateella ole mitään merkitystä.


Kesällä vietän pihassa paljon aikaa. Mieluummin tietenkin siellä, missä mammakin. Jos mamma touhuaa jotain alapihalla, istun portaiden yläpäässä ja naukumalla käsken  hakemaan oitis minutkin mukaan hommiin. Mielellään kömmin johonkin varjoisaan paikkaan ja nukun siellä tyytyväisenä. Kunhan ensin olen haistellut minttupuskani ja tarkastanut mahdolliset hiiri- ja myyräapajat


Syksy on yhtä mukavaa aikaa kuin kesäkin. Silloin tosin on paljon uusia elementtejä, jotka minua vuodesta toiseen ihmetyttävät. Esimerkiksi maahan pudonneet puun lehdet olopihalla täytyy joskus tassulla varovasti taputtaen todeta vaarattomiksi ennen, kuin niiden ohitse voi kävellä. Tiedänhän minä, ettei niistä mitään uhkaa muhkealle kissalle ole, mutta kunnon kissan kuuluu järjestää aika ajoin talonväelle uutta ihmeteltävää ja muille kerrottavaa.


Johan tässä tätä jaarittelua riittää ja voinkin mennä jatkamaan lokoisia pötköttelyjä olohuoneen sohvalle. Ai niin, ennen lopettamista piti sanomani, että tämä kissamainen haaste lähtee seuraaville kivoille kissoille:

Maijalle ja Penalle Jonninjoutavaa ja kaikkea siltä väliltä -blogiin
Almalle, Iinekselle, Otolle, Jalolle - siis kaikille kissoille Päivänpesän elämää -blogiin
Nerolle Autuas olo -blogiin
Muruselle Oravan kesäpesä -blogiin

Miau, kissamaista jatkoa toivottaen,
Juuso 
 

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Sukkia joulupukin konttiin


Puna-beiget nilkkasukat 7-veikasta, 12 silmukkaa puikolla.
Mallineule: yhden kerroksen aikana *lk, 2 o yhteen*
Muuten oikeaa niin monta kerrosta, kuin sopivalta tuntuu.
Jalkaosassa mallineule vain jalkaterän päällä eli II ja III puikoilla. 


Lasten nilkkasukkia, joiden varsi valepalmikkoa ja kerrosrivinousua.
Oikealla vaaleanpunaiset pöllösukat, joissa pöllöt II ja III puikoilla.



Keltaiset kerrosrivisukat yksivärisestä ja raitalangasta.
Resorissa valepalmikkoa.

Oikealla pöllösukat pienelle tytölle.
Yksi pöllö jokaisella puikolla. Puikolla 10 silmukkaa.


Minun käsialallani pöllökuvio kiristää vähän, joten pöllöjen väliin voisi lisätä nurjia silmukoita varren väljyyden lisäämiseksi ja kaventaa ylimääräiset vaikka kantapään yhteydessä. Nämä kyllä joustavat riittävästi, mutta mukavampi ehkä väljempinä.


Mustat nilkkasukat lilasävyisellä tweed-lankalla höystettynä.
14 silmukkaa puikolla ja vähän pidempi teräosa, jotta menee isompaan jalkaan. 

Ruskeat nilkkasukat niinikään 14 silmukalla.
Lankana 7-veikka ja 7-veikan ruskeasävyinen Polkka. 


Helpon pitsikuvion löysin netistä, mutta enpä taas muistanut laittaa lähdettä talteen
Malli on varmasti kaunis myös yksivärisissä sukissa.
Mallikuvio koostuu seitsemästä silmukasta ja se joustaa hyvin. Jalkaosiossa tein kuvion vain II ja III puikoilla ja kavensin kantapään yhteydessä I ja IV puikoilta kummaltakin kaksi silmukkaa, jotta sukat istuisivat napakasti jalassa. Hyvät tuli. 


7 silmukan mallikuvio
1. ja 2. krs: 5 o, 2 n
3. krs: 3 o, 2 o yhteen, lk, 2 n
4. krs: 5 o, 2 n
5. krs: 2 o, 2 o yhteen, lk, 1 o, 2 n
6. krs: 5 o, 2 n
7. krs: 1 o, 2 o yhteen, lk, 2 o, 2 n
8. krs: 5 o, 2 n
9. krs: 2 o yhteen, lk, 3 o, 2 n
toista näitä yhdeksää kerrosta.


Muutama sukka täytyy vielä lahjakonttiin tehdä. Hyvin vielä ehtii.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Neljä kuvaa vuodesta

Kaunokainen 27.11.

Kivipellon Saila laittoi liikkeelle uuden, kivan haasteen, joka kuuluu näin:

Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.

Olopiha 17.1.2016
 
Sen lisäksi, että haasteet tuovat mukavaa vaihtelua postauksiin, ne herättävät huomaamaan, miten eri tavoin ja monenlaisista näkökulmista omaa puutarhaa voi katsella ja kuvata. Haasteista viisastuneena olen yhä enemmän pyrkinyt kuvaamaan yksittäisten kukkien lisäksi myös yleisnäkymiä. Tosin harvemmin niitä julkaisen, sillä koen olevani huono maisemakuvaaja. Yleisnäkymät ovat kuitenkin tärkeitä ihan jo puutarhan suunnittelun kannalta ja niiden avulla pääsee hyvin havainnoimaan omaa puutarhaa kokonaisuudessaan eri aikoina, niin vuodenaikoina kuin vuosien kuluessakin. Kukkapenkkien ja muiden yksittäisten osa-alueiden kuvaaminen on hyödyllistä uusia kasveja miettiessä ja etenkin, kun syksyllä pohtii, minne sipuleita istuttaisi. Keväisen paljaat kukkapenkit toimivat silloin erinomaisena osviittana, mihin väriloistoa olisi syytä lisätä.

Olopiha 12.5.2016

Etsiessäni kuvia tähän Sailan haasteeseen, jouduin jälleen kerran toteamaan oman rajoittuneisuuteni pihan kuvaamisessa. Kiitos siis Saila, että avasit silmäni. Yritän monipuolistaa tapojani tältäkin osin.


Olopiha 30.6.2015

Kuvittelin kuvanneeni tämänkin kohdan vähintään kerran kuukaudessa, mutta ilmeisesti niin ei ole. Siksi kesä- ja syyskuvat ovat viime vuodelta. Talvi- ja kevätkuvat sen sijaan tämänvuotisia. Kovin paljon tämä kohta pihasta ei viime aikoina ole muuttunut. Kasvivalikoima on jonkin verran laajentunut. Olen myllännyt pääasiassa alapihalla ja Pikkupuutarhassa, mutta kuluneen kesän aikana käänsin katseet olopihaan. Muutosmieli on siis viriämässä, joskin ideat vielä täysin hakusessa.


Olopiha 12.11.2015

Laitan tämän haasteen seuraaville:

Pirjolle Mökkipuutarhassa -blogiin
 Navettapiialle Navettapiian puuhamaa -blogiin
Annelille Pihakuiskaajan puutarha -blogiin
Saraheinälle Saran mökissä ja puutarhassa -blogiin

Muistattehan, ettei näihin haasteisiin vastaaminen ole millään tavoin pakollista. Niitä voi myöskin tallentaa sellaisia hetkiä varten, jolloin tekisi mieli jotain kirjoittaa, mutta pää on ihan tyhjä, eikä yksikään ihana kuva tuota uusia sanoja. Ja vaikka haasteet useimmiten on suunnattu tietyille blogeille, saa haasteen vapaasti napata kuka tahansa. Hyvää ja kivaa ei koskaan tule liikaa jaetuksi.

Olkaa siis hyvä kaikki joulukiireiset ja -kiireetömät!
 

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Tinttejä tähtäillen

Pieni haaveri muutti tämän tipusen ilmettä.

Kotipihan lintujen seuraamisesta on tullut oivallinen talvikauden harrastus. Ennen erotin suurin piirtein talitintin variksesta, mutta aivan muutaman viime vuoden aikana tunnistamieni lintujen lajikirjo on kasvanut melkoisesti.

Vuosiin en juurikaan harrastanut lintujen ruokintaa. Puutarhaharrastuksen lisääntyessä ymmärsin, että linnuilla on iso rooli puutarhan hyvinvoinnissa. Puutarha tarvitsee lintunsa ja ötökkänsä. Bonuksena, eikä suinkaan vähäisimpänä, lintujen tunnistamisesta ja niiden touhujen seuraamisesta saa runsaasti iloa.


Yleisimmät ruokailijat lintulaudoillamme ovat tali- ja sinitiaiset. Myös jokunen kuusitiainen käy silloin tällöin. Mustarastaita on runsaasti ja joskus näkyy muutama varpunenkin. Närhiä on välillä kolmekin kappaletta. Käpytikka on tuttu kaveri talipötkylän kyljessä. Tänään se nökötti liikkumattomana pitkän aikaa nukkuvan näköisenä. Lopulta se alkoi nakuttaa talia.


Tämän syksyn uusiin kävijöihin ovat kuuluneet punatulkut, joista iloitsen kovasti. Samoin kerran olen nähnyt pyrstötiaisten pyrähtävän porukalla syreenin ruokinta-automaatille. Se oli tosiaan pyrähdys, sillä pian koko joukko jatkoi matkaansa. Yhden kerran olen nähnyt myös töyhtötiaisen. Viime viikolla siemeniä kävi syömässä lintu, joka saattaisi olla pähkinänakkeli. Sekoitan siementen sekaan pähkinöitä, joista monet linnut tuntuvat tykkäävän. Nimensä mukaisesti myös pähkinänakkeli.


Viime talvena näin pihassamme harmaapäätikan ensimmäistä kertaa ja viime aikoina se on jatkanut vierailujaan. Harakoita ja variksia pihassa kulkee alituiseen. Varisten en ole nähnyt tulevan ruokintapaikoille. Sen sijaan harakat saapuvat meluisasti rehvastellen kahden kimpassa ruokintapaikan alle, jolloin pikkulinnut pyrähtävät kauemmaksi. Tintit varmaan tietävät, etteivät isot linnut pitkään pysty siemeniä nokkimaan ohuilla syreeninoksilla taiteillen ja siksi odottavat maltillisesti ylemmillä oksilla harakoiden lähtöä.


Oravia pihapiirissä näyttää olevan vähintäänkin kolme vakiokävijää, ellei enemmänkin. Usein kaksi kurrea kisailee olopihan syreeneissä. Ne ovat kuin pieniä apinoita riippuessaan häntänsä ja takajalkojensa varassa pää alaspäin napsien samalla siemeniä etujaloillaan automaatista. Oravat ovat pesineet muutamien naapuriemme välikatossa riipien lämpöeristeitä. Saattavat saada aikamoista tihutyötä aikaan, mutta en minä niitä osaa silti inhota.


Minulla ei ole lintukuvaukseen soveltuvaa putkea, joten en edes yritä leikkiä lintukuvaajaa. Joskus nappaan pokkarin zoomilla keittiön ikkunasta mielenkiintoisia lintuja lähinnä tallentaakseni niitä omiksi muistikuviksi. Hyviä lintukuvaajia on netti pullollaan ja monet puutarhabloggaajat julkaisevat hienoja tinttiotoksia. Viimeksi kävin ihastelemassa närhiä Susannan Luonnon luomaa -blogissa.

Niinpä saatte tämän postauksen kuvituksena katsella kotipihani helpommin kuvattavia tinttejä. Kyseisten lintujen valmistaja on käyttänyt luovuutta varsin vapaasti. Jokainen saa täyttää puuttuvat tunnusmerkit mielikuvituksellaan.


Naapurin Leevi-kissa on ottanut vakiopaikakseen meidän marjakuusen alustan. Siinä se nököttää pitkiäkin aikoja. Mahtaako se odottaa, että puusta putoaa tintti sen suuhun, vai odottaako se kenties Juusoa kaverikseen. Roikkuvissa automaateissa ruokailevat tintit eivät pahemmin Leeviä säiky, mutta maassa syövät mustarastaat katoavat hetkessä Leevin saapuessa. Tulevat kyllä onneksi pian takaisin Leevin poistuttua. 

Leevi on hiukan säikky kissa ja niinpä ainut tapa saada siitä kuva, on tähtäillä ikkunan läpi. Juuson kanssa se ei ala reviiristä kiistelemään. Katsovat vain aikansa toinen toisiaan ja lähtevät sitten kumpikin omille teilleen. No, Juuso yleensä jatkaa kävelyretkeään tai palaa sisälle. Sehän ei ulkona vapaana ulkoile.


Joskus Juuso yltyy ikkunalaudalla istuessaan naksuttamaan tintti-tv:n näkymille. Aikansa ohjelmaa seurattuaan se kellahtaa oman nojatuolinsa syliin nautiskelemaan päiväunistaan. Pienistä täplistä ikkunalasissa mamma tietää, että päikkäriensä lomassa Juuso kyllä seuraa tintti-tv:tä ahkerasti silloinkin, kun mamma ei ole näkemässä.

Mukavia lintuhavaintoja kaikille!

torstai 1. joulukuuta 2016

Virallista joulufiilistelyä

Ritarinkukka Rozetta

Marraskuu vaihtui vihdoin joulukuuksi. Tai vihdoin ja vihdoin. Aika tuntuu suorastaan lentävän ja tätä vauhtia ollaan keväässä ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Hyvä niin, sillä kesä on aina yhtä tervetullut. Vietetään tämä joulukausi kuitenkin ensin tästä alta pois.


Eilen olin Lohjan kirkossa erään pankin tarjoamassa joulukonsertissa. Oli kyllä komeaa kuunneltavaa. Sopraano Mari Palon ja tenori Ilkka Hämäläisen lisäksi konsertissa esiintyivät Lohjan kaupunginorkesterin ammattimuusikot johtajanaan kapellimestari Esa Heikkilä. Mari Palon ääni soi niin kauniisti, että sitä olisi kuunnellut mielellään ilman säestystäkin. 

Ritari Rozetta hieman eri valaistuksessa

Minä aina liikutun kaikenlaisen kauneuden edessä. Kauniit ja upeasti esitetyt joululaulut nostivat monia lapsuudenmuistoja mieleen ja niitä miettiessä liikutus vain syveni. Kotiin päästyäni katsoin nauhalta Master Chef Australia 2016 loppuhuipennuksen ja valmiiksi liikuttunut mieli vuodatti kyyneliä kuunnellessani tuomarien lämpimiä sanoja kolmella parhaalle kilpailijalle. Olkoon vain etukäteen käsikirjoitettua tositv:tä, mutta omassa kategoriassaan tämäkin kausi oli jälleen lämminhenkistä ja kivaa katseltavaa.


Joulumarkkinoiden kavalkaadi on alkanut ja tulevana viikonloppuna olisi ainakin Hvitträskin joulumyyjäiset upeassa vanhassa museomiljöössä. Sinne menen, jos vain suinkin ehdin, mikä on kylläkin hiukan epävarmaa.

Eilen ripustin perinteisen joulukalenterin eteisen seinälle. Ystäväni on tehnyt kalenterin meille 30 vuotta sitten ja joka joulu se on ollut esillä. Kuvaa ottaessa pussukoissa ei vielä olut mitään, mutta eilen laitoin sinne niinikään perinteen mukaisesti joulukarkkeja.


Toivotan kaikille oikein mukavaa viikonloppua. Älkää stressatko jouluvalmisteluiden kanssa. Joulu tulee ja menee, teki niin tai näin.