Asiantynkää lumesta

 

Kevättä ja siemenkylvöjen itämistä odotellessa on välillä väännettävä tikusta asiaa. Tai tässä tapauksessa pikemminkin lumesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Määrällisesti lunta on tänä talvena niin paljon, että sen puoleen ei luulisi aiheiden loppuvan. Vaikeus on siinä, että kaikki oleellinen tuntuu jo olevan sanottu.

Reikäjuustoa hangella

Ukkokullan kanssa käytiin yhtenä päivänä kävelemässä läpi läheisessä metsässä pururatalenkki. Eräs alueella asunut maanomistaja ylläpiti aikoinaan kivaa pururataa tiluksillaan. Nykyisin pururata on ahkerasti tallottu polku, joka suosionsa vuoksi pysyy käveltävänä runsaslumisenakin aikana. Metsässä ei ole aivan niin paljon lunta, kuin muualla. Tiheä puusto estää lumen kasautumisen. Tuuli pudotti lumet puista, jolloin hangesta tuli hauskaa reikäjuustoa.

Joku oli hiihtänytkin metsässä. Tosin luultavasti latu johti taloilta lähellä oleville pelloille, jonne aktiiviset henkilöt tekevät ja ylläpitävät erinomaisia ja runsaassa käytössä olevia latuja.

Siellä puiden takana sijaitsevalla peltoladulla joku sivakoikin rivakkaan tahtiin.

Omassa pihassa rikkumattomasta hangesta ei ole tietoakaan. Ylläoleva kuva on puiston puolelta, jossa jänisten trafiikki on jäljistä päätellen moottoritieluokkaa. Aika lailla saman näköistä on meidänkin alapihalla, vaikka on siellä minunkin jälkiäni. Muutaman kerran olen kahlannut hangessa tutkimassa puiden ja pensaiden tilannetta. Korkeidenkin verkkojen suojaamien kasvien ympäriltä on syytä käydä tallomassa hankea matalammaksi, jotta rusakot eivät ylety runkoa tai matalalla olevia oksiakaan napostelemaan.

Lumikärhön tyvellä jänikset ovat pitäneet palavereitaan oikein porukalla. Mikä on mennyt ristihuulien välistä vatsaan, on näköjään tullut peräpäästä papanoina ulos. Lumikärhöä on nakerrettu kunnolla. Onneksi kärhö nousee tyvestä. Edellisen vuoden kasvustoa saa joka tapauksessa keväisin karsia runsaasti.

Pensasruusujen kohtalo on lumikärhöä rankempi. En ole pensasruusuja verkottanut, mutta ehkä ainakin osa olisi kannattanut suojata. Suviruusua on syöty urakalla, samoin yläpihalla kasvava ranskanruusu Duchesse de Montebelloa on lyhennetty melkoisesti. Kärsineiden joukkoon lukeutuvat myös alapihan juhannus- ja Hansa-ruusu. Missään vaiheessa en ole mielestäni delegoinut ruusupensaiden hoitoleikkausta jäniksille.

Kuntokävelyillä tulee tarkkailtua ympäristöä ja nähtyä kaikenlaista hassua. Viikolla meidän kaduilta on kauhottu ja kuskattu isoja lumikasoja pienemmiksi. Varsinkin risteysten näkemäesteitä on madallettu. Hyvä niin, sillä varsinkin pikkuiset koululaiset aiheuttavat ylimääräisiä sydämentykytyksiä putkahtaessaan valtaisan keon takaa yllättäen eteen.

Kuvan risteyksessä lumensiirtäjät käyttivät hieman erikoista luovuutta. Lumi kasattiin pientareilta ensin keskelle risteystä. Ihmettelinkin, miksi muuten rauhallisella kadulla oli päivän mittaan kovin ruuhkaista. Kaikkien piti tehdä usean tunnin ajan isompi lenkki risteykseen kasatun lumen vuoksi. Sulaan aikaan risteyksessä olevasta korotetusta suojatiestä varoitetaan TÖYSSY-merkillä. Nyt töyssyn ylitys olisi vaatinut vähintäänkin lumilaudan.

Kotimme viereisen puistoalueen kulkuväyliä ei talviaikaan aurata. Jalankulkijat, pulkkailijat ja hiihtäjät ovat luoneet oman oikopolun hankeen. Nyt olisi tilaa istua päiväkahvilla puistopenkeillä. Kuvan ulkopuolelle jää pienelle alueelle useampi roska-astia. Kerran viikossa kunnan mies hurauttaa autolla tien varteen, kahlaa jätesäkin kanssa kurkkaamaan jokaisen roskiksen täyttöasteen ja tarvittaessa myös vaihtaa niihin uuden jätepussin. 

Kesällä roskiksissa on paljon koirankakkapusseja, jolloin säännöllinen tyhjennys on tarpeen. Sen sijaan talvella tyhjentäjä voisi pelkästään jälkiä katsomalla todeta, ettei kukaan ole hänen edellisen käyntinsä jälkeen edes lähestynyt roskiksia.

Torstaiaamuna 18.2. meinasin lämpömittaria katsoessani pudota pyllylleni. Tuoli oli lähellä, joten saatoin nauttia aamupuuroni mukavasti keittiön lämmössä. Helmikuun aikana pakkasia on riittänyt, ehkä tämä on tämän talven kylmyyden lakipiste. Toivon mukaan tästä on suunta leudompiin säihin.

Samaisen hyytävän kylmän pakkasaamun jälkeen ilta koitti huomattavasti leudommissa merkeissä mittarin näyttäessä -6 astetta. Päivä pidentyy melkoista vauhtia ja auringonpaiste vain lisää valon määrää. Illalla auringonlasku värjäsi taivaan pastellisin sävyin.

Mukavaa viikonloppua kaikille ja hyvää hiihtolomaa sitä viettäville! Pysykäähän terveinä.

Itää ne sittenkin...

 
Ulkona on oikea talven ihmemaa. Vaahteroista on tullut taivaan puuvillapeltoja. Kunhan lämpö lisääntyy ja tuuli sopivasti osuu, varisevat höyhenen kevyet lumipuuvillat puiden oksilta alas.

Sisällä ei kasva puuvilla, ei luminen eikä tavallinen. Sen sijaan kelloköynnökset ovat aloittaneet voimallisen kasvunsa kohti kesää. 

Perfektionistiselle listaihmisellekin sattuu vahinkoja ja niinpä sekoitin kylvöjä kirjatessani paprikat ja kelloköynnökset. Aloin kyllä ihmetellä "paprikoiden" pukatessa vartta ja lehtiä, olenko mukamas noin monta paprikaa kylvänyt. En ollut. Kelloköynnöksiä ovat.

Koulin hyvin kasvuun lähteneet taimet ja laitoin ne kellarin kasvivalaisimen alle. 

Lauantaina sain vihdoin kellarin kasvatustilan tarvittavaan järjestykseen. Kellarissa on kaksi tehokasta kasvivalaisinta; toinen ns. romuhuoneessa ja toinen kellarin yleistilassa. Kellarissa ei ole varsinaista lämmitysjärjestelmää. Ison tilan toisessa päässä on PorinMatti, jota lämmitetään kovimmilla pakkasilla. Kellari on suurimmaksi osaksi maan alla ja lämpötila pysyy ilman lämmitystäkin +14 asteessa. 

Romuhuoneen oven ollessa kiinni lämpötila nousee siellä noin +18 asteeseen, mihin vaikuttaa myös kasvivalaisimen tuottama lämpö. Isossa tilassa on hieman viileämpää, mutta huhtikuussa sielläkin lämpötila on jo +18. Sopii hyvin tomaateille ja kurkuille, jotta eivät aivan hillittömästi kasva ennen kasvihuoneeseen siirtoa.

Turhaan luulin ikkunattoman kellarin olevan mahdoton taimikasvatukseen. Ajastimella toimiva tehokas kasvivalaisin on se olennaisin asia. Sopivan viileässä tilassa taimista kasvaa tanakoita ja terveitä kasveja.

Kylvölistan pohja on osin viime vuodelta. Tyhjiä rivejä riittää, eikä kunnon kylvösuunnitelma ole muutenkaan vielä kirkastunut. Olkapäillä on vielä tammikuun alun ajatus, ettei tässä mitään kiirettä. Ei toki kiirettä olekaan, mutta maaliskuuta silmällä pitäen olisi jo syytä kirjata yksityiskohtaisempia lajinimiä paperille.

Tokmannilla käydessäni löysin muovisia taimikylttejä euron pakettihintaan. Suunnittelin tekeväni niistä pitkäikäisempiä taimikylttejä eritoten esikasvatettavia varten. Olen jo naputellut muutamia tomaatti- ja kurkkukylttejä. Valitettavasti dymonauhan liima on kovin "ilmavaa", jonka vuoksi niminauhat irtoavat omia aikojaan kylteistä. Alunperin ajattelin, että dymolla tehdyt nimet olisi mukava tarvittaessa voida vaihtaa. Ei sentään ajatuksen voimalla, kuten ne nyt näyttävät tekevän.

Taimikylttejä varten ostin ensimmäisen löytämäni dymolaitteen nauhoineen. Hiukan huterasti kirjaimet kaivertuvat nauhaan. Pitkät nimet on leikattava kahtia, jotta mahtuvat kylttiin. Ei haittaa. Ja kyllä minä läheltä lukiessani erotan teksteistä eet ja iit, vaikka kauempaa katsoen ne näyttävät liukenevan erottamattomiksi.

Sain tyttäreltä mieluisan joululahjan. Hänen kotinsa läheisyydessä on hevostila, jossa tyttärenkin ravihevonen ennen myyntiä oli. Hevostilan isäntä tekee Raalan Paja -toiminimellä käytetyistä hevosenkengistä käyttö- ja sisustustuotteita. Kuvan pallon halkaisija on 500 mm. Palloa valmistetaan myös 300 ja 1000 millisinä. Tämä pallo ylennetään puutarhakoristeeksi. Katsotaan, mihin sen sijoitan.

Paukkupakkasetkin ovat lauhtuneet inhimmillisiin lukemiin. Sunnuntailenkillä kierrettiin katsomassa lähijärvien jäätilanne. Jätimme jäällä kävelemisen toiseen kertaan, jotta emme sotkisi vaivalla tehtyjä latuja.

Kutomisen terapiaa

 

Alkuvuoden hässäkkä on verottanut keskittymiskykyä. Kutimet eivät silti pysy poissa hyppysistä. Perussukkaa kutomalla saa hyvin nollattua oman päänsä iltaisin ennen nukkumaan menoa. 

Tummaruskea nilkkasukka kuvan vasemmassa ylälaidassa on kudottu korppoolaisen lampaan villasta valmistetusta langasta. Ostin kerän Saaripalstan Sailalta vuoden 2019 Marketanpuiston joulumarkkinoilla. Pelkäsin, ettei lanka riittäisi sukkiin ja siksi tein varren ruskeasävyisestä raitalangasta. Aidosta villalangasta oli mukava kutoa, sillä lanka tuntui selvästi rasvaiselta, eikä kuitenkaan millään tavoin epämiellyttävässä mielessä.

Ylärivin keskimmäisen sukan mallineule on kerrosrivinousua, jossa vaihdoin neulomatta nostettavan silmukan paikkaa. Muut sukat ovat perussukkia, joihin käytin laatikosta löytyviä raitalankoja.

Yritän aktiivisesti "tuhota" omia lankavarastoja ja välttää jatkuvasti hamstraamasta uusia lankavärejä. Ajattelin, että saisin punasävyisen raitalangan uppoamaan polvisukkiin, mutta yhä sitä jäi. Polvisukan mallineuleena on 3 o, 1 n. Pohkeen jälkeen kavensin mallineuleen oikeita silmukoita kahdesti siten, että nilkassa on 12 s/puikko.

Omassa käytössä olevat punaiset nilkkasukat alkavat olla kovan käytön ja ahkeran pesun jäljiltä kuluneen näköiset. Niinpä kudoin uudet punasävyiset tilalle. No, nyt on sitten kahdet punaiset sukat käytössä, sillä pelkkä "kuluneen näköinen" ei vielä riitä sukkien pois heittämiseen. Pitää olla ihan aidosti reikäiset.

Koska keskittymiskyky on tällä hetkellä varsin matalalla tasolla, en jaksa opetella kauniita pitsikuvioita. Enkä myöskään kirjoneuletta, joka yhä siintää suunnitelmissa. Ailin lapaset -mallilla olen ennenkin kutonut. Se on helppo ja sillä saa kivasti eloa tavalliseen sukkaan. 

Kuvan sukkiin sain älynväläyksen joulun jälkeen keittiön ikkunalaudalla olleesta vaaleanpunaisesta amarylliksestä. Valitettavasti en löytänyt amaryllismallin mukaista hennonvihreää lankaa vaaleanpunaisen kumppaniksi, mutta ei tuokaan vihreä hullumpi ole.

Ailan lapaset -mallineuleen ohjeen löydät täältä. 

Punaiseen amaryllikseen meinasin jo hermostua. Se kukki kauniisti joulunaikaan ja sen jälkeen kasvatti pitkän kukkavanan, joka ei vaan auennut. Ei edes pullistunut. Sanoin amaryllikselle, että parin päivän päästä leikkaan vanan kukkamaljakkoon. Taisi pelästyä, sillä sen lupaamani parin päivän kuluttua nuppu alkoi hissukseen raottaa verhojaan ja näyttää hivenen punaista väriä. Nyt kaksi kukkaa on jo täysin avoinna ja kaksi nuppua odottaa vuoroaan.

Nippa nappa ehdittiin syödä Runebergin tortut kun jo oli vuorossa laskiaispullat. Samaan syssyyn sitten vielä ystävänpäivä, joten elämä on pelkkää juhlaa. Kameraakin uskaltaa jo ulkoiluttaa, kun pakkanen lauhtui -23 lukemista inhimmillisiin lukemiin eli -3 asteeseen.

Helmikuun hangilla lasketaan mäkeä,
kelkka on pullollaan iloista väkeä.
Mäestä kotiin on mukava tulla,
pöydällä odottaa laskiaispulla.

Iloista laskiaistiistaita kaikille!

Hyvää Ystävänpäivää!

 

Mitä voisi lahjoittaa sille,
joka omistaa jo kissankellon,
vanamon, säteet kevätauringon,
jolla on talvi ja syys
– kävisikö ystävyys?

-Elina Karjalainen-

 

Hyvää Ystävänpäivää!

T. Between

 

Kevään kaipuu -haaste 2021

 

Viherrin -blogin Eeva ja Anun puutarha -blogin Pioni laittoivat minulle Kevään kaipuu -haasteen. Haasteen on laittanut liikkeelle Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogin Tiiu. Lämmin kiitos haastajille ja haasteen liikkeelle laittaneelle Tiiulle. 

Mikäs sen mukavampaa näin hankien keskellä elellessä kuin paneutua keväisiin kuviin.

Siemenistä ja kylvöistähän se puutarhahörhön kevät jo alkaa. Pian joulun jälkeen rapisevat pussukat ilmestyvät hyppysiin, jolloin saakin itseään pidätellä, ettei se kuuluisa mopo karkaa heti alkuunsa. Tammikuussa voi aloittaa ylimääräisten höyryjen päästämisen kylvämällä chilejä, paprikoita ja vaikkapa kelloköynnöksiä.

Suikeroesikko 18.2.2020

Normitalvena lumi peittää tienoon helmikuussa ja usein vielä maaliskuussakin. Viime vuosina normitalvet ovat kaikonneet ja lunta on varsinkin maan eteläisimmissä osissa vähän. Talvi 2019-2020 oli Etelä-Suomessa käytännössä lumeton. Muutamana päivänä satoi kevyt kerros lunta sulaen sitten nopeasti kokonaan pois. Pakkastakaan ei isommin ollut, mikä tietenkin helpotti kasvien talvehtimista.

2.3.2020

Lumi- ja pakkastalvina meidän pihan kevättöihin on kuulunut lumen levittäminen sulamisen edistämiseksi. Käytävien jäiseen pintaan hakkaamme uomia puroille. Mitäpä sitä ei tekisi kevään edistämiseksi.

Pystykiurunkannus Beth Evans 13.3.2020

Lumi ei ehdi kunnolla edes sulaa, kun puutarhahörhö jo kulkee pihassaan katse kohti maata. Tilusten kartoitus on tehtävä monta kertaa päivässä, sillä joku mullasta tunkeva piippo on saattanut ilmestyä näkösälle juuri silloin, kun puutarhahörhö ansaitsee elantoaan tai viettää ruokatuntia. Maailma ei suinkaan siihen kaadu, että jonkun piipon ilmestyminen jää kirjaamatta. Voi se silti horjuttaa vuosittaisten tilastojen paikkansapitävyyttä.

Peura- ja jänisverkko 20.3.2020

Kevät on kaikin puolin positiivista aikaa. Jokainen uusi päivä tarjoaa iloa ja väriä elämään. Pakko sanoa, että muutama harmikin kevääseen sisältyy. Jänikset ja peurat koikkelehtivat ahkerasti nauttimassa puutarhan tuoreista antimista. Kevätkukkien kauneuden ihailulle on siitä syystä asetettava pikkuisia esteitä ja rajoitteita. Krookuksia kuvatessa puutarhahörhön on puntaroitava, ottaako verkot ja muut vempaimet pois, vai jättääkö stailaukset tekemättä.

Sen lisäksi, että kevät aktivoi puutarhahörhön konttaamaan maan tasolla sipulikukkia bongaamassa, laittaa se myös kaikenlaisen työn ja toiminnan liikkeelle. Enää ei riitä pelkkä ruokakaupassa käyminen. Samalle reissulle on sopivaa yhdistää käynti rautakaupan tai puutarhamyymälän ulkopihalla täyttämässä takakontti multasäkeillä ja monenmoisilla tarpeellisilla välineillä. Lämmön lisääntyessä puutarhamyymälät täyttyvät houkuttelevista taimista, jotka houkuttelevat tutkimaan - ja ostamaan.

Nokkosperhoset 7.4.2020

Piippojen ja perennojen heräämistä vahdatessa pääsee seuraamaan myös hyönteisten ja lintujen keväistä pörräämistä. Mustarastaan luritus on yksi kevään hienoimpia ääniä, joka pysähdyttää kuuntelemaan. Kalenterin kulmaan ilmestyy harva se päivä uusia havaintomerkintöjä. Milloin ovat kurjet lentäneet talon yli, milloin jokin pikkulintu istahtaa syreenin oksalle. Linnut, perhoset ja kaikki pikkuötökät ovat kasvien kannalta tärkeitä ja siksi olennainen osa puutarhahörhön kiinnostuksen aihepiiriä.

Jouluruusujen takatalvi 15.4.2020

Suomalaiseen kevääseen kuuluu erottamattomasti myös takatalvet, jotka saavat mielen hetkeksi painumaan alavireeseen. Valkoiseen aamuun herääminen huhtikuussa aiheuttaa halun paeta takaisin peiton alle. Yhä lämpenevä maa ja korkealta paistava aurinko tekevät ihmeitä sulattaen lumet. Reippaat kasvit ravistelevat painavan rännän harteiltaan ja jatkavat kasvuaan ja kukkimistaan iloiten ylimääräisestä kostukkeesta juurillaan.

Tuurenpihlaja 21.4.2020

Keväällä puutarhassa ja luonnossa kulkiessa on avattava silmät selälleen ja katsottava kaikkea ihmeellistä ihan läheltä. Miten erikoisen kauniita yksityiskohtia siten voikaan havaita. Kasvien työntyminen mullasta ja silmujen vapautuminen kuoristaan tarjoaa ihmeitä kerrakseen. Vaikka kuinka tietäisi ja tunnistaisi jokaisen istuttamansa kasvin, keväällä niiden pörröinen olomuoto saa hetken miettimään "mitä kummaa tuosta nousee?"

Tulppaanit 30.4.2020

Kevät on täynnä uutta tuoreutta, tuoksujen huumaa ja äänien runsautta. Kaikki aloittavat heräämisen ja kasvun kiivaassa tahdissa. Eilisen millimetri on tämän päivän sentti tai viisi. Keväällä ei malttaisi olla poissa kotipihasta päivääkään, viikoista puhumattakaan. Kaikki on tuttua jo edellisiltä vuosilta, mutta silti ihan uutta jokaikinen kevät. Puutarhaa harrastamattoman saattaa olla vaikea ymmärtää sitä intohimoa, joka puutarhahörhön valtaa lumien sulamisen myötä. Se on vakava sairaus vailla vertaa. Tauti, jolta ei kannata suojautua.

Balkaninvuokko 2.5.

Monen kasvuvyöhykkeen maassamme toukokuu on etelässä jo lähellä kesää. Vuodesta riippuen voi olla hyvinkin lämmintä. Kukkapenkkien multa alkaa olla kasvien peitossa. Ensimmäiset sipulikukat ovat siirtyneet keräämään voimia tulevien vuosien kukintaan ja antavat tilaa tuoreimmille ja isommille kasveille. Kevätkukkien hennot värit väistyvät räiskyvämpien avatessa leiskuvia terälehtiään.

Suikeroesikko 14.5.

Uuden kasvukauden kynnyksellä oleminen on askel askeleelta etenemistä. Joka päivälle riittää jännitettävää. Itävätkö kylvöt, onko myyrät syöneet sipulit, milloin on riittävän lämmintä taimien kasvihuoneeseen siirtämiseen, miten perennat ovat selvinneet talvesta. Tulevan kesän sää on suuri kysymysmerkki. Puutarhahörhö toivoo lämmintä ja sopivasti sateita, etteivät kädet veny kastelukannuja siirrellessä. Ja aina syksyllä voi todeta, että olipa ihana kevät ja kesä, oli se millainen tahansa.

Tulipa Show Case

Puutarha on juuri nyt tulvillaan lunta. Paljon mahdollista, että lisääkin vielä saamme. Päivä on pidentynyt mukavasti, aurinkokin paistaa jo korkealta. Ensimmäiset taimet odottavat koulimistaan. Lumi sulaa ajallaan täydentäen pohjavesiä ja paljastaen maan täyttymään vihreydestä ja vehreydestä. 

Vuoden parhaat ajat ovat edessä. Että voikin kaivattu kevät olla hienoa aikaa!

Metsätulppaanit 28.5.2020

 

Haastan mukaan seuraavat blogit:

 

Kukkia ja haaveita

Päivänpesän elämää

Selätön puutarhuri

Haasteen saa ottaa myös ilman haastetta.

Idänunikot aroniapensaissa 30.5.2020

Haasteen on laittanut liikkeelle Puutarhahetki -blogin Tiiu ja  haasteen tarkoituksena on kerätä postaukseen itselle merkityksellisiä keväisiä kuvia. Kuvien ei ole pakko olla kukista ja puutarhasta, vaan kaikki keväiseksi mieltämäsi käy.

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvat silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki, jotta Tiiu ne löytää.

Omena Huvitus

Siemenpussikaupoilla

 

Parin maltillisen vuoden jälkeen intouduin tänä keväänä rohmuamaan siemenpusseja. Nettikaupassa ostosten tekeminen on liiankin helppoa ja vasta ostoskorin loppusummaa katsellessa katumus iskee päälle aiheuttaen jonkinlaista karsintaa.

Monta siemenpussia tilasin ihan aiheellisesti ja etukäteen harkittuna. Tomaatteja, kurkkuja ja paprikoita uupui jokunen lajike. Tuoksuherneitäkään en nyt voinut vastustaa.

Ensimmäisen siementilauksen tein Impectalle ja toisen Exotic Gardenille. "Kivijalka"kaupoissa en ole kovin paljon ehtinyt käydä, mutta naapurikylän isossa marketissa törmäsin varsin laajaan valikoimaan. Sieltä lähti mukaan muutama pussukka. Samoja siemenpusseja näin nettikaupassa, mutta jostain syystä omin sormin rapistelu synnyttää oitis "haluan näitä" -suhteen. Pussukoiden kuvatkin ovat livenä katsellen paljon nettikaupan kuvia houkuttelevammat.

Viime kesänä kasvattamaani vihannespaprika Zazua metsästin netissä ja odotin hartaasti nettikaupan julkaisevan tämän vuoden tarjontaansa. Kun sinne ilmestyi Zazu, kllikkasin heti sen ostoskoriin. Tunsin itseni hivenen petetyksi, kun samaisia Zazun siemeniä olikin myös marketin siemenhyllyssä. Netistä tilasin kaksi pussia. Taidan kaupassa käydessäni napata sieltä Zazua lisää, sillä yhdessä pussissa on vain 4 siementä. Aika hyvin jo kylvämäni paprikat ovat itäneet, mutta tuntuu turvallisemmalta, jos laatikossa on myös varasiemeniä.

Spagettikurpitsaa en ole aiemmin kasvattanut. Ystävä kehui sitä kovasti, joten päätin kokeilla. Onko teillä muilla kokemuksia spagettikurpitsasta?

Tomaateilla ei ole vielä mitään kiirettä. Laadin jo syksyllä tulevan kesän lajikesuunnitelman. Siksi täydensin siemenvarastoon niitä, joita aion nytkin kasvattaa. Keskityn viime kesäiseen tapaan kirsikkatomaatteihin, jotka kypsyvät nopeammin ja helpommin kennokasvarissa. 

Pienikokoista vihannespaprika Koralia tilasin ja kylvin siitä syystä, että olen muutaman kerran ostanut kaupasta mausteöljyyn säilöttyjä, vuohenjuustolla täytettyjä minipaprikoita. Voisin syödä niitä vaikka joka aterialla. Niinpä ajattelin kokeilla, josko saisin pikkupaprikoita itse kasvatettua ja sen jälkeen säilöttyä.

Paprikat venyvät hurjaa vauhtia

 

18.1. kylvetyt pelaguut ovat alkaneet kasvaa hurjaa vauhtia. Pian ne täytyy koulia. Samana päivänä kylvetyistä kelloköynnöksistä ainakin kaksi tunkee mullan päälle ensimmäistä viherrystään. Ensimmäiset kelloköynnökset kylvin turvenappeihin. Toisen satsin kylvin multaan 31.1. ja niistä jo kaksi puskee itseään esille.

Pelaguutkin ovat heränneet kiitettävästi. Toivottavasti saan kaikki itäneet taimet hengissä koulittua ja kesäksi kasvuun ja kukkimaan. Vanhojen pelaguiden talvettaminen meni tällä kertaa täysin pieleen. Ne kuihtuivat ja kuolivat pois yksi toisensa jälkeen. Ehkä en jaksanut jutella heille riittävästi mukavia.

Runebergin päiväkin tuli ja meni. Monena vuotena olen itse leiponut Runebergin torttuja, mutta tänä vuonna turvauduimme kaupan valikoimaan. Herkullisia olivat nekin. Sopivan kosteita ja mausteisia.

Ruokakaupassa käydessäni ostin kevään ensimmäisen esikon. Löysin nätin lilakukkaisen, joka sopii hyvin keittiöön vaihtamaani pöytäliinaan. Olisi hienoa saada tämä esikko pysymään hengissä kevääseen saakka, jotta voisin siirtää sen jatkamaan kasvuaan kukkapenkissä. Tähän saakka onnistumiseni näiden kaupasta ostettujen esikoiden kanssa on ollut vaatimaton. Rehellisesti sanottuna täysi nolla.

Clematis 'Purple Dream'

Pahoittelen, etten ole kovin aktiivisesti kommentoinut blogejanne. Käyn kyllä lukemassa pysyäkseni kärryillä tapahtumista ja tuulettaakseni ajatuksiani. Pää on liian täynnä kaikkea muuta jaksaakseni keskittyä. Nippanappa saatiin vanhempien muutto hoivakotiin ja heidän kotinsa tyhjentäminen hoidettua, kun vuorossa onkin hautajaisten järjestely. Elämä jatkuu ja siinä ohessa arki pyörii.

Mukavia talvipäiviä!

Surullista aikaa

 

Hektinen tammikuu vaihtui surulliseen helmikuuhun. Äiti nukkui pois 4.2. Olisin toivonut, että äiti olisi ehtinyt nauttia isän kanssa turvallisesta olostaan kummankin saatua vihdoin mukavan paikan hoivakodissa. Sydämen ja munuaisten vajaatoiminta sekä kesällä iskenyt sydänläpän tulehdus uuvuttivat äidin. Vointi oli jo pitkään yhä vain huonompi, mutta viimeisen viikon aikana äidin kunto romahti silmissä. Äiti olisi täyttänyt kesäkuun alussa 88 vuotta. Hänellä oli pitkä elämä ja onneksi hän sai viettää viimeisetkin hetkensä isän kanssa.

Isä täyttää ensi kuussa 93 vuotta. Toivotaan, että hän selviää 69 vuotta rinnallaan kulkeneen kumppanin menettämisestä.

Henkisesti olin varautunut äidin matkan päättymiseen. Silti läheisen ihmisen kuolema on aina kova paikka.

Korjaus aikaisempaan postaukseen

 

Postauksessani "Nyt kyllä laiskottaa" 30.1. kirjoitin erheellisesti Helpponoudon olevan Lassila-Tikanojan, kierrätyskeskuksen, Pirkanmaan kierrätys ja työtoiminta ry:n sekä SPR:n Kontin yhteisyritys.

SPR:n Kontin toimintamalli on se, että heiltä on käyty Helpponoudon varastolla katsomassa sinne tulleita tavaroita ja saatu sieltä noutaa Konttiin sopivia tuotteita. Helpponoudon kanssa tehtävässä yhteistyössä on kyse nimenomaan Helpponoudon ja mainittujen yritysten kahdenvälisestä yhteistyöstä.

Helpponouto tekee siis yhteistyötä mainitsemieni toimijoiden kanssa, eikä kyseessä ole missään tapauksessa yhteisyritys näiden toimijoiden kesken.

Kiitos SPR, Kontti-kierrätystavarataloketjun ketjuohjauspäällikkö Tiina Sippulalle virheellisen tiedon korjaamisesta. On hyvä tietää, että blogejamme seurataan monella taholla ja antamaamme tietoon suhtaudutaan vakavuudella. Ollaan siis tarkkoja jatkossakin. Pienilläkin sanoilla voi olla suuri ero.