Kesän käsityöt - ja vähän syksynkin

Hartaasti toivotun sateen ropistessa kattoon on aikaa hetkeksi istahtaa tietokoneen äärelle. Katse kyllä etsiytyy väkisinkin ulos ikkunasta. Siellä pelaguut ottavat pisaroiden tulvan nöyränä vastaan. Kohta pelaguiden on aika matkata sisätiloihin. Tosin öisin on pitkästä aikaa varsin lämmintä, +10 astetta näyttää mittari näinä sadeaamuina.

Yleensä kesän aikana ei tule pahemmin kutimia käsiin otettua. Heinä- ja elokuun viikkoina piti keksiä sormille jotain tekemistä, kun istuin iltoja terassilla tai pergolassa karkuteillä olevaa kissaa odottelemassa. Oikeastaan enemmän aikaa meni hämärän ja pimeän odottamiseen, koska silloin oli helpompi etsiä ja nähdä taskulampun valossa kiiluvia kissansilmiä. Aivot eivät taipuneet monimutkaisiin pitsimalleihin, joten keskityin vähentämään olemassa olevia lankakeriä. Raitasukkaahan niistä valmistui.

Nilkkasukat valmistuvat nopeammin ja vähemmästä langasta. Yhdet polvisukat tein, jotta sain epämääräisen värisen raitalangan käytettyä varsiin.

Näihin viinipunaisiin sukkiin löysin mallin SatunTuulia -blogista. Tosin käänsin mallikuvion ylösalaisin, minkä vuoksi kuvio näyttää hieman erilaiselta verrattuna alkuperäiseen ohjeeseen. Ehkä jokin muukin meni oman pään mukaan, kun nyt katselen valmiita sukkia.

Piirakkamalli on aina varma onnistuja. Muistan, kuinka ensimmäisiä piirakkasukkiani kutoessa ajattelin jo etukäteen ohjeen olevan liian monimutkainen vaikkapa televisiota samalla katsellessa. Ei ollut ollenkaan vaikea, päinvastoin. Parin kierroksen jälkeen ohje on selkeänä päässä ja sukka etenee vauhdilla. Näihin tein ristiinvahvistetun kantapään. 

Keltainen lanka on kuvassa tummempaa kuin todellisuudessa. Ostin kerän joskus yhdistettäväksi erääseen raitalankaan. Raitalanka on tullut käytettyä, yksivärinen on jäänyt laatikkoon odottamaan kohtaamista.

Näihin punaisiin nilkkasukkiin pitsimallin olen niinikään löytänyt SatunTuulia -blogin kautta. Malli on Novitan 2011 sukkalehden pitkien neulesukkien pitsi. Kuvio näkyisi paremmin, jos olisin malttanut laittaa sukat kuvaamista varten vaikka omiin jalkoihin. Pitsineule on aika helppo ja se toimii hyvin myös ohuemmalla langalla. Nämä sukat on kudottu 7veikasta.

Tänä vuonna olen valmistanut jos jonkinlaista ruokaa satokauden tuotteista. Oma kasvimaa ja kasvari ei tietenkään yksinään riitä täyttämään vatsaa. Niinpä jatkeeksi ja täydennykseksi on ostettu tavaraa kaupan vihannestiskiltä.

Kesäkurpitsasato jäi aika vähäiseksi. Pyöreitä kurpitsoja kypsyi kolme. Niistä kaksi pilkoin lohkoiksi ja paahdoin uunissa oman maan porkkanoiden ja sipulien kanssa. Kyytipojaksi yrttimausteita, mustapippuria ja oliiviöljyä. Kolmannen kurpitsan laitoinkin vaihteeksi pikkelssiksi. Valmistin liemen samalla ohjeella, mitä tein paprikoille. Sinapinsiemeniä ei kotoa löytynyt. Laitoin niiden tilalle neilikoita. Hyvää tuli. Toisen paprikapikkelssipurkin pohja jo häämöttää. 

Tein myös ison kattilallisen borsh-keittoa, kun punajuuret, kaali ja sipulit ovat nyt edullisia ja parhaimmillaan. Soppaa syötiinkin reilusti kaksi päivää. Tyhmyyksissäni vaihdoin borsh-keittopäivien välissä keittiön pöytäliinan. Ei olisi kannattanut. Miten se soppalusikka osaakin niin taitavasti läiskyä yli, että kumpikin pöytäliina joutui pyykkiin. Onneksi punajuuritahra lähtee hyvin pesussa.

Kriikunoita tuli kahden ihmisen tarpeisiin älytön määrä. Lähes neljä ämpärillistä ja kriikunoita vielä jäikin puiden latvuksiin, kun eivät tikkaat ja kädet sinne saakka venyneet. Kriikunoita on syöty sellaisenaan, annettu ystäville ja naapureille. Olen tehnyt niistä mehua ja sosetta. Piirakkaakin piti tehdä luumupiirakan ohjeella, mutta siitä ei tullut mitään. Kriikunan kiven poistaminen on tosi työlästä ja tuloksena on lähinnä sormien välistä valuvaa mössöä.

Omenoista olen leiponut vaikka kuinka monta piirakkaa. Olen laittanut omenoita myös pakastimeen niin lohkoina kuin paloinakin. Valkeakuulas ja Huvitus sopivat hyvin kannellisen omenapiirakan täytteeksi. Kannen alla mehukas omena muuttuu fariinisokerin, kanelin ja perunajauhon kanssa melkein hillomaiseksi. 

OMENAPIIRAKKA KANNELLA

150 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 muna
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vatkataan voi ja sokeri vaahdoksi, lisätään muna ja lopuksi jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Laitetaan hetkeksi kylmään kovettumaan ja tehdään sillä aikaa täyte.

Täyte:
runsas litran kulhollinen omenapaloja
1 dl fariini- tai tavallista sokeria
¾ dl perunajauhoja
runsaasti kanelia

Sekoitetaan täytteen aineet ja annetaan hetken imeltyä. Pehmeämaltoisesta omenasta tulee paras täyte.

Jaetaan taikina noin puoliksi ja toinen osa painellaan piirasvuoan pohjalle. Päälle kaadetaan täyte ja toisesta taikinanpuolikkaasta kaaviloidaan kansi, joka laitetaan piiraan päälle. Kiinnitetään haarukalla reunat kiinni ja vielä kanteen muutama reikä haarukalla.

Paista 200 asteessa noin 20 – 25 min.

Taikina-annos on aika pieni, joten olen tehnyt sen tuplana, jolloin siitä saa kunnolla normaaliin piirasvuokaan sekä pohjan että kannen.

Tarjoile hieman lämpimänä joko vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

 
Valkeakuulas ja Huvitus onkin jo tyhjennetty hedelmistä. Punakanelia ja syysomenaa syödään sellaisenaan. Eipä tarvitse kaupasta hedelmiä vähään aikaan ostaa.

Kellonummen hautausmaalle on hauskoja linnunpönttöjä.

Isääkin täytyy välillä käydä hoivakodissa moikkaamassa. Keväällä 94 vuotta täyttänyt isä on fyysisesti ikäänsä nähden hyvässä kunnossa. Näkökyky on glaukooman vuoksi kokonaan mennyt, eikä kuulokaan pelaa kunnolla. Muistisairaus on edennyt, minkä vuoksi isän kanssa on yhä vaikeampi löytää sujuvaa keskusteltavaa. Niinpä tavanomaisista rutiineista on helpointa virittää juttua. Huumorintaju on isällä tallella. Hän on myös varsin positiivinen, kohtelias ja sopuisa. Hoitajien mukaan mukava ja helppo. 

Kellonummen hautausmaan puihin oli ripustettu ötökkähotelleja.

 
Useimmiten isä on huoneessaan nukkumassa mennessäni häntä katsomaan. Tai jos hän onkin salin puolella, hän torkkuu pyörätuolissa. Tällä käynnillä autoin isän ylös sängystä, kysyin häneltä, miten hän on nukkunut. Hän vastasi nukkuvansa oikein hyvin. Menee kuulemma iltaisin yhdeksän maissa yöpuulle, herää aamulla seitsemän kahdeksan maissa, lukee lehdet ja katselee uutiset. Siitä se päivä alkaa. Seuraavaksi hän ihmettelikin, kun ei ole pitkään aikaan tavannut vanhoja työkavereitaan. Mitä nyt kadulla joku kaveri toisinaan tulee vastaan ja pysähtyy juttelemaan. 

Isän jutut huvittavat, eikä tulisi mieleenikään alkaa niiden todenperäisyydestä hänen kanssaan kiistelemään. Jos isä mielessään lukee lehtiä ja katselee uutisia sekä tapaa kadulla vanhoja työkavereitaan, hyvä niin. Meneepä päivät vikkelämmin kivoissa mietteissä sen sijaan, että murehtisi menetettyä näköään ja valtaosin jo edesmenneitä työkavereitaan.

Yhdistin isän tapaamiseen käynnin äidin haudalla. Hoivakoti ja hautausmaa eivät ole ihan samalla suunnalla, mutta kun Espooseen lähtee ajelemaan, on yksinkertaisempaa yhdistää useita asioita. Kuulin uutisista, että espoolaiselle Kellonummen hautausmaalle on ensimmäisenä hautausmaana Suomessa myönnetty arvostettu kansainvälinen viheralan tunnus, Green Flag Award. Sää oli lämmin ja aurinkoinen. Minulla oli aikaa, joten kiertelin katselemassa aluetta vähän laajemminkin. Tosin 20 hehtaarista jäi monta nurkkaa tutustumatta. Toisen kerran sitten.

Sade 14.9.2022

Sade 15.9.2022

 Sade 16.9.2022

Nappasin kuvakaappauksen Ilmatieteenlaitoksen sadetaulukosta. Toivoin sadetta ja sitä olemme saaneet. Hetkittäin on ollut sellainen olo, kuin taivaalta tulisi kerralla kolmen kuukauden annos. Vettä on luvassa viikonlopun lisäksi vielä maanantaillekin. Niin kiire minulla ei ole syyshommiin, ettenkö jaksaisi odottaa sään kirkastumista. Onpa sitten helpompi istuttaa kukkasipuleita, kun maa on pehmeämpää.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu

Syksyn säilömiset on tehty. Sukkapuikkojen kilistely aloitettu, lukemista kirjastosta ja kirjakaupasta hankittu. Puutarhan syystyötkin ovat jo alulla. Eikun jatkamaan, kunhan luontoäiti on saanut kastelu-urakkansa hoidettua.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

PS. Käykääpä välillä kurkkaamassa roskapostiinne. Viime aikoina sinne on mennyt pitkäaikaisten vakiolukijoiden kommentteja. Muutaman kerran toisen blogiin juuri kirjoittamani kommentti on hävinnyt, vaikka saan ilmoituksen kommentin julkaisusta. Enkä tarkoita niitä blogeja, joissa kommentin julkaisu vaatii blogin pitäjän hyväksynnän. Epäilen, että näissä katoamistapauksissa kommenttini on saattanut mennä roskapostiin. 

Muutama päivä sitten roskapostistani löytyi isompi joukko kommentteja. Klikkasin ne peräjälkeen julkaistaviksi. Osa meni vanhempiin postauksiin. Siitä syystä en välttämättä ole älynnyt käydä tällaisiin kommentteihin vastaamassa. Kärsivällisyyttä ja ymmärrystä ystävät. Blogger haluaa pitää meidät vireinä.

Yksi perhonen sentään

Nokkosperhonen

Meidän nurkilla perhoset ovat olleet tänä kesänä vähissä. Ei edes lämmin elokuu tuonut niitä punahatuille tai kallionauhuksille. Ilokseni olen saanut sentään ihailla perhosten tulvaa monien bloggareiden postauksissa, joten paitsi en siitäkään ilosta ole jäänyt.

Viikonloppuna jatkoin kasvihuoneen ja kasvimaan tyhjentämistä. Yksi nokkosperhonen saapui katsomaan touhujani. Tai luultavammin sitä kiinnosti enemmän kukista saatava ravinto, kuin minun urakointini. 

Nilalta saatu ruostekukka on kukkinut viikkoja

Olemme monena kesänä saaneet ihailla Saraheinän mökissä ja puutarhassa -blogissa ruostekukkien onnistunutta kukintaa. Monta kertaa olen itsekin ruostekukan mukuloita multaan laittanut, mutta kokeilujen jälkeen olin jo luopunut toivosta, että joskus näkisin ruostekukan omalla pihalla kukkimassa. Niin vain tänä kesänä tämä on tapahtunut.

Crocosmia - Ruostekukka

Ilahduin suuresti Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saadun isokokoisen juurakon yltyessä kukkimaan ruukussa. Vielä ihmeellisempää on omin kätösin lavakaulukseen istutetun mukulan viikkoja kestänyt kukinta. Jo kolmas vana uhmaa kaikkia epäonnistumisen lakeja. Saatanpa kokeilla toistekin.

Pulmonaria saccharata - Valkotäpläimikkä

Muutama postaus taaksepäin kerroin istuttaneeni valkotäpläimikkää ns. Makkaripenkkiin, joka on ison osan päivästä varjossa. Tuossa penkissä on yhtä kuivaa kuin kaikkialla muuallakin puutarhassani, mutta aurinko ei sentään porota aamusta iltaan suoraan kasveihin. Istutuksen jälkeen kastelin imiköitäni, mutta sittemmin ovat saaneet olla omassa rauhassaan. Ovat kasvaneet mukavasti ja näyttävät hyvinvoivilta. Tuleva talvi tietenkin asettaa omat haasteensa kasvien selviytymiselle. Joka tapauksessa olen pikkuisen innoissani, josko vuosien räpeltämisen jälkeen keksin vihdoin sopivia kasveja hankalaan paikkaan. Ainakin pari viimeistä kuukautta olen joka kerran ohi kulkiessani pysähtynyt nauttimaan imiköiden rehevyydestä.

Perhoangervo 28.6.2022

Kaikki neljä perhoangervoani ovat "tuon kasvin minäkin hommaan" -ilmiön tulosta. Aikoja sitten törmäsin jossain blogissa kesällä kukkivan perhoangervon kuvaan. Kukkiessaan perhoangervo on kuin kevyesti tanssivien keijukaisten pilvi. Ensimmäisen istutin olopihan Syreenipenkkiin, jossa se on ehtinyt lunastaa paikkansa. Kaksi muuta istutin vasta pari vuotta sitten naapurin aidan viereen. Ne eivät ole vielä kasvaneet kovin suuriksi, mutta ensi kesä saattaa olla jo niiden juhlaa.

Gillenia trifoliata - Perhoangervo

Neljännen istutin vasta viime syksynä lähelle sisäänkäyntiä. Ilahduin, että se oli keväällä ylipäätään hengissä. Aiemmista perhoangervoista olen jo oppinut, että kasvilla menee hetki aikaa röyhähtää täyteen kasvuun ja kukintaan. Tämä neljäs pikkuinen on selvästi myöhäisherännäinen, sillä se päätti ryhtyä kukkimaan vasta elokuun lopussa.

Varjoliljat kukkivat kesällä runsaina. Varsinkin olopihan Syreenipenkissä on viikkokausia sojottanut pitkien varsien päässä rypäs ruskettuvia varjoliljan siemenkotia. Olen vuosien mittaan ripotellut varjoliljan siemeniä pariin paikkaan. Niinpä niitä on alkanut putkahdella mukavasti kyseisistä penkeistä. Nyt laajensin varjoliljojen reviiriä, koska haluan niitä myös Pikkupuutarhaan. Menee varmasti tovi jos toinenkin ennen kuin näen kukkivia varjoliljoja Pikkupuutarhassa. Vaan eipä pääse koskaan perille, ellei matkaa aloita juuri nyt.

Penan begonia

Keikuin pari tuntia korkeilla tikkailla keräämässä alapihan kahdesta puusta kriikunoita. Niitä tulikin 2½ ämpärillistä. Taas on keitetty sosetta ja syöty vatsat täyteen kriikunoita. Veinpä satsin niitä myös naapureille. Samalla ihastelin Penan begoniaa, joka on aina yhtä kaunis. Amppeli on täynnä kerrottuja keltaisia kukkia, joissa on häivähdys punaista ja oranssia. Penan begoniapeukalossa on selvästi taikaa.

Hydrangea paniculata Vanilla Fraise - Syyshortensia

Yksi jos toinenkin hehkuttaa tähän aikaan vuodesta syyshortensioita. Eikä syyttä. Liityn samaan joukkoon, sillä olen vuosi toisensa perään yhtä lumoutunut Vanilla Fraiseni vaaleanpunaisesta kukkapilvestä. Yläpihan grandiflorat kukkivat aivan yhtä valtoimenaan, mutta niiden ulkoasuun tuo häivähdyksen surua kuivuuden vuoksi roikkuvat lehdet. Valkoisiin kukkiinkin on tullut annos ruskeaa tavallista aiemmin. Tuskin maltan odottaa tulevia vuosia, jolloin tänä vuonna istuttamani syyshortensiat ovat yhtä uhkeita ja kauniita.

Kirjastomäki

Olen lukenut kesän aikana vinon pinon kirjoja. Laitoin joitain uutuuksia varaukseen, mutta pitkän jonon vuoksi joudun niitä vielä odottelemaan. Aina pitää olla joku kirja yöpöydällä ja pari muuta hyllyssä odottamassa vuoroaan. Siksi lähdin reppu selässä kirjastoon. 

Matka meinasi tyssätä heti alkuunsa pääsalin esittelyhyllyyn, johon kirjastoväki oli nostanut tarjolle tuoreita teoksia. Useimmissa oli laina-aika kaksi viikkoa, jonka vuoksi pakotin itseni ohittamaan hyllyn. Jos voisin maata kirja nenän edessä aamusta iltaan, ei kahden viikon laina-aika olisi ongelma. Mutta kun elämässä on muutakin tekemistä ja toimintaa. Hyvin löytyi lukemista, onneksi vähän pidemmällä laina-ajalla.

Puro ilman vettä

Paluumatkalla poikkesin tarkastamaan kylän järvien välisen puron. Tähän aikaan vuodesta ei koskikaroja kannata purossa tähtäillä. Nyt ei kyllä muutenkaan, sillä puro on käytännössä rutikuiva. Ei kivien välissä solisevaa vettä, ei kasvoille pärskähtäviä pisaroita. Meillä on satanut viimeksi 22.8. varhain aamulla. Silloin vettä tuli parin tunnin ajan ihan mukavasti. Sitä edeltävät sateet olivat 6.8. ja 8.8. Kumpikin määrältään sellaisia, ettei niitä voi sateiksi edes kutsua. Muuten aurinko on paistanut täydeltä tai lähes täydeltä taivaalta. Voi luontoa, voi puutarhaa.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Tämä kuva antaa ehkä kalpean aavistuksen siitä, miten hieno purppurahappomarja on auringon osuessa sen lehtiin. Pieni pensas on punainen koko kasvukauden, mutta näin ruskan lähestyessä  ja auringon paistaessa alhaalta sen purppurainen olemus korostuu. Näitä voisi istuttaa useamman samanlaisen porukan ihan vain silmäniloksi.

Illat pimenevät vauhdilla. Nyt on sopiva aika sytyttää kynttilöitä. Laitoin puutarhaan muutamaan lyhtyyn patteritoimiset kynttilät, jotka syttyvät ajastettuina palaen 6 tuntia. Yllättävän pitkään patterit kestävät pakkasillakin ulkona. Kaupoissa on nyt hyllytolkulla kaikenlaisia aurinkokennotoimisia koristelyhtyjä. Muutamia olen joskus ostanut, mutta ilo niistä on ollut aika lyhytaikaista. Tuikkivat hetken, jonka jälkeen saakin kantaa muoviroskaa keräykseen tai sekajätteeseen. 

Vanhassa ladossa ainakin ilmastointi toimii.

 
Sähkön säästäminen on nyt sana jokaisen median otsikoissa.  Vastuulliset ihmiset ovat säästäneet iät ja ajat. Meidän huushollissa veden ja sähkön kulutusta on seurattu jo vuosikausia. Lamputkin vaihdettiin ledeihin pian niiden markkinoille saapumisen jälkeen. Alkaa olla vaikea keksiä, mistä vielä nipistäisi. Pahaa pelkään, että osa ihmisistä tekee kaikkensa sähkön säästämiseksi ja kärsii huonoa omaatuntoa lopusta. Sitten on paljon ihmisiä, jotka eivät tikkua ristiin laita tässäkään tilanteessa.

Taivas täyttyy pilvistä ja tuulee navakasti. Sateita odottaville sää vaikuttaa lupaavalta. Josko viimein pölisevä puutarha saa kaipaamaansa kastelua.

Clematis Ville de Lyon

Syyskuun puoliväli on tuossa tuokiossa. Tintit tepastelevat keittiön ikkunalaudalla vihjailemassa, että täällä taas ollaan. Sanoin niille, ettei vielä ole aika aloittaa talviruokintaa. Syötävää riittää puutarhassa ainakin mustarastaille päätellen kukkapenkeistä kulkuväylille singotuista multapaakuista ja kuorikatteesta.

 Syysmetsään hiljaa keiju kulkee, 
sammaleiseen syliinsä hänet sulkee, 
usvaan utuiseen kietoo maan, 
rauhaan ja puiden havinaan. 
Askel on keveä, ei jälkiä jää, 
niittyvillain taipuu hiljaa pää. 
Sieni hattunsa laskee maahan.

Ahkerointia puutarhassa

Malus domestica Punakaneli

Hoitokissan karkumatka kaikkine sivujuonteineen imi energian ja tahdonvoiman viikkojen ajaksi. Kun voipunut seikkailija vihdoin löytyi, sain taas itseni paneutumaan puutarhatöihin. Kuivuus ja tekemättömyys toki näkyy mielestäni kaikkialla, mutta pala palalta hissukseen edeten otan puutarhan jälleen haltuuni.

Uudistimme kasvimaata loppukesästä 2019. Vanhat lavakaulukset korvattiin uusilla. Pohjan alle laitettiin maanrakennuskangas, koska sieltä tunki jatkuvasti puunjuuria. Pinnaksi laitettiin kivituhka. Reunustin silloin kasvimaan mustalla muovinauhalla, joka alkoi jo toisena kesänä kallistella ja päästää multaa kivituhkalle. Lisäksi muovi ei vaan kestä kovin pitkään, vaan alkaa vähitellen hapertua. Nyt otin muovinauhat pois ja laitoin tilalle Pikkupuutarhassakin käyttämääni metallireunusta. Uusi reunus ruostuu ajan kanssa, jolloin se ei pistä niin kirkkaana silmään.

Meillä on ollut muutama varsin kylmä yö. Maanantai-aamuna keittiön mittari näytti +0.4 eli yöllä on todennäköisesti mennyt pakkasen puolelle. Ryhdyin tyhjentämään kasvihuonetta, koska en usko tomaattien siellä enää kypsyvän. Paljon ei enää raakileita olekaan. Golden Sunrisen jätin vielä paikoilleen, samoin vesimelonit. Viimeiset paprikatkin keräsin ja pikkelöin ne edellisten tapaan. Tuotantonsa lopettaneet kurkut poistin jo viikko sitten.

Lavakauluksista sato on jo valtaosin kerätty. Pari isoa kurpitsaa toin terassille. Aion valmistaa niistä lähipäivinä syötävää. Luultavasti laitan kurpitsalohkot muiden juuresten kanssa uuniin. Keväällä kylvämäni kiinansipulit siirsin maahan, jossa ne toivon mukaan jatkavat eloaan. Samoin muutaman persiljan siirsin pois lavakaluksesta. Kaksivuotisena se nousee hyvällä tuurilla taas ensi keväänä. Viimeiset mangoldit korjasin syötäväksi ja tillit pakastettaviksi.

Kehä- ja samettikukat saavat jatkaa vielä kukkimistaan.

Daucus carota - Koristeporkkana

Vuosi sitten  koristeporkkanat kasvoivat ja kukkivat valtoimenaan. Tänä vuonna nousi joitakin siementaimia. Myös lavakauluksista, joihin ne ovat levittäytyneet. Muutamia tanakoita koristeporkkanoita siirsin lavakauluksista maahan. Jospa ne jaksaisivat siellä kasvaa ja kukkia paremmin tulevinakin kesinä.

Graphosoma lineatum - Pyjamalude

Mennyt  kesä on ollut kunnon ötökkäkesä. Leppäkerttuja meillä on näkynyt tavallista vähemmän. Samoin perhosia. Sen sijaan kaikenlaista muuta lentävää ja mönkivää on ollut pilvin pimein. Olen joskus marmattanut, kun pyjamaluteet eivät meillä vieraile. Nyt sekin asia on korjaantunut.

Tarhakalliokielon toukat heinäkuun lopussa

Heinäkuussa seurasin netin puutarharyhmissä keskustelua, jossa taivasteltiin tarhakalliokielon lehtiä syöviä toukkia. Eipä mennyt kauaakaan, kun näin samanlaisia toukkia omissa kalliokieloissa. Yksi hujaus vain, niin kasveissa oli pelkät rangat jäljellä. Viereiset rhodot eivät kelvanneet. Jokaisella kasvilla tuntuu olevan omat tuholaisensa, mikä on puutarhurin kannalta hyvä. Harvemmin on niin huono tuuri, että kaikki eri ötökät tulevat juhlimaan samanaikaisesti.

Mikä lie tämä kirkkaanvihreä toukka muutama päivä sitten purppuraheisiangervon lehdellä? LuontoPortti on erinomainen paikka etsiä tunnistusta löytämilleen ötököille (myös linnuille ja kasveille ym.). Kuukausi sitten kävin hakemassa nimeä grillipeitettä pystysuoraan ylös kiipeävälle isolle toukalle. Se osoittautui puuntuhoojan toukaksi. Petyin lievästi, sillä toivoin nähneeni jonkun hienon perhosen toukan.

Kesäkukille varattu Vapaapenkki muutti tarkoitustaan. Istutin siihen kaksi uutta pensasta. Purppuraheisiangervon viereen istutin syyshortensia Sundae Fraisen ja sen vasemmalle puolelle syyshortensia Strawberry Blossomin. Niiden kasvimaan puoleisella sivulla kasvakoon toistaiseksi ruoho- ja kiinansipulit sekä persiljat. Katsojan puolelle laitan todennäköisesti sipulikukkia. Aikanaan pensaat kasvavat, jolloin tyven kasvillisuus vähenee.

Hydrangea paniculata Vanilla Fraise

Lapiohommat aloitettuani kaivoin herukkarivistöstä yhden punaherukan kokonaan pois. Jäljelle jäi kaksi isoa punaherukkaa, joiden sato riittää meille mainiosti. Poistettu punaherukka on  kasvanut muita väljemmin. Niinpä siirsin tilaan kaksi mustaherukkaa toisaalta. Nyt marjapensaat on paremmin keskitetty omaan ryhmäänsä.

Mustaherukoiden entisen paikan läheisyyteen istutin purppuraheisiangervo Diabolon ja syyshortensia Vanilla Fraisen. Totesin, että aina on tilaa yhdelle tai useammalle syyshortensialle. Niitä löytyykin puutarhastamme nyt  10 kpl eli kaksi Grandifloraa, yksi vanhempi ja kaksi uutta Vanilla Fraisea, Vim's Red sekä vuosi sitten istutettu Moonlight ja nyt istutetut Sundae Fraise ja Strawberry Blossom sekä Mustilanhortensia. Lisäksi safiirihortensia, Pink Annabelle ja pallohortensiat, joita en laskenut mukaan.

Keskellä koristeomena Musta Rudolf

Saapa nähdä, millainen ruskasyksy tästä on tulossa. Hiukan näkyy jo värittymistä. Koivunlehdet ovat jo pitkän aikaa leijailleet keltaisina nurmikolle, mikä kyllä johtuu kuivuudesta. Yleensä puiston puoleisen raja-aitamme päällä kasvavat villiviinit ovat olleet hienoja syysasussaan. Musta Rudolfin tummahipiäinen olemus on hieno koko kesäkauden ja sitä se on naapurikasvien syksyisin punastelevassa seurassakin.

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

Kunnan syksyllä 2018 lähelle rajaamme istuttamat mongolianvaahterat ovat kasvaneet kivasti kokoa. Paitsi kolmesta se yksi, joka taistelee olemassaolon oikeutuksestaan sinnikkäästi. Muutama päivä sitten kävin kävellen kirjastossa. Paluumatkalla bongasin valtavan mongolianvaahteran, jota en syystä tai toisesta ole aiemmin huomannut. Puu oli täynnä vaaleanpunaisia neniä, joita onneksi meidän aidanvierustan mongolianvaahteratkin jo tekevät.

Viini Zilga

Yhdistimme viikonloppuna Ukkokullan kanssa voimamme kiipeällä kumpikin omille tikkaillemme. Minä kriikunaan kurkotellen, Ukkokulta pergolan rypälesatoa poimimaan. Osa rypäleistä on yhä raakoja, joten ne saivat jäädä paikoilleen. Joko kypsyvät tai sitten eivät.

Rypäleitä tuli täysi ämpärillinen. Zilga on hyvän makuinen, mutta pienikokoisen kivellisen rypäleen syöminen on tylsää. Pieniä kiviä on hampaanvälit ja kielenalusta kurkkua myöten täynnä. Rypäleitä pitäisi syödä vaikka alapihan portailla istuen, jotta voisi sylkeä kiviä pitkin pusikkoa. Keitin kaikki maijalla mehuksi, jonka pakastin. Tarkoitus on tehdä ainakin osasta mehua hyytelöä, mutta se jää myöhemmäksi. Kotona ei ollut ollenkaan hyytelösokeria.

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Kriikunasato on todella runsas. Aloitin keräämisen Pikkupuutarhan kriikunapuusta, jonka olemme aikeissa kaataa yltiöpäisen juuruvesatuotannon vuoksi. Myös hedelmien poimiminen vaatii kommervenkkeja, sillä ahtaassa paikassa ei tahdo millään saada tikkaita järkevästi pystyyn. Osa hedelmistä jäikin yläoksille lintujen syötäväksi. Alapihan kahdesta puusta kriikunat on vielä keräämättä.

Osa kriikunoista oli niin kypsiä, että putosivat pelkästä katseesta. Hetken harkitsin etelämaalaista oliivienkeruutapaa, jossa puun alle levitetään verkko tai kangas. Sitten ravistellaan puuta, jolloin kypsät oliivit putoavat verkon päälle helposti kerättäviksi.

En kuitenkaan toteuttanut verkko-/kangaskikkaa, vaan tyydyin keikkumaan tikkailla. Laitoin pienikokoisen ämpärin s-koukulla kiinni tikkaisiin tai oksaan, jolloin sain molemmat kädet käyttööni. Välillä piti kavuta tikkaat alas tyhjentämään täyteen käynyt ämpäri isompaan.

Annoin naapurille pienemmän ämpärillisen kriikunoita. Isomman keitin mehuksi. Pienen erän höyrytin ja pyöritin sosemyllyllä soseeksi. Myllyn pyörittäminen ei käynyt yhtä sutjakasti, kuin esimerkiksi omenia soseuttaessa. Kiviä oli nimittäin niin paljon, että mylly meni jatkuvasti jumiin. Lisää kriikunasosetta on tarkoitus tehdä, kunhan ehdin hakemaan kaupasta sokeria.

Aster novi-belgii - Syysasteri

Pikkupuutarhan syysastereista ensimmäiset ovat avanneet nuppunsa. Kaikki eivät taida tänäkään syksynä ehtiä kukkimaan. Ja monet syysasterit ovat aivan lurpallaan kuivuuden vuoksi. Sateita meidän alueelle ei näy edes pitkän aikavälin ennusteissa.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' - Syysasteri

Syysasteri Patricia Ballard olisi hieno vaaleanpunainen kukkapilvi täydessä kukassaan. Vaan ei ilmeisesti kuki tänäkään kesänä. Olen harkinnut tämän poistamista penkistä, koska se valtaa hurjalla vauhdilla tilaa muilta kasveilta. Jos kukkisi joka vuosi, saattaisin antaa sille yhden tai kaksikin uutta mahdollisuutta. Vihreää on puutarhassani muutenkin riittävästi, joten pelkästään sen vuoksi en näe järkeväksi myöntää kasville olemassaololupaa. Ainakaan nykyisessä paikassaan.

Rosa rugosa Sävel

Leikkasin jokin aika sitten mm. Sävelestä ja neilikkaruususta kuihtuneet kukinnot pois. Pensaat innostuivat kasvattamaan uusia nuppuja, joita avautuu tasaiseen tahtiin. Sävel on ilahduttavan aktiivinen kukkija myöhäiseen syksyyn saakka.

Rosa F.J. Grootendorst - Neilikkaruusu

Samanlainen kukkatehdas näyttää olevan neilikkaruusu. Leikkasin koko puskan keväällä radikaalisti. Siitä se vain yltyi kasvamaan ja kukkimaan. On taas ihan entisissä mitoissaan, joten aion jatkossakin leikata sitä rohkeasti.

Rosa rugosa Ritausma

Myös Ritausman leikkasin keväällä melko matalaksi. Se oli kasvattanut pitkiä hujoppioksia, jotka vankasta olemuksestaan huolimatta vaativat tukemista. Ehkä voimakkaasta leikkaamisesta johtuen kukinta on painottunut loppukesään. Kuivuuden vuoksi Ritausman kukat eivät mene heti ruskeiksi tai peräti mätäne nuppuisina. Kukatkin ovat nyt enemmän vaaleanpunaisia kuin valkoisia.

Rosa Sommerwind - Maanpeiteruusu

Ruusujen kukkiminen painottuu enemmän loppukesään. Sommerwind, jonka luulin jo kuolleen, aikoo ottaa alkukesän verikurjenpolven alla lojumisen takaisin pukkaamalla jatkuvasti uusia kukkia.

Rosa rugosa Therese Bugnet'

Teresanruusu sen sijaan on nyt tavallista laiskempi kukinnassa. Alkukesästä se oli jatkuvasti täynnä uusia nuppuja ja auenneita kukkia. Leikkasin kuihtuneet pois, mutta uusia nuppuja ei ole ilmaantunut. Korkeiden versojen keskellä yksi tuoreempi verso muita matalampana ehti kukkia pitkään ennen kuin sen huomasin.

Echinacea - Punahattu

Punahatut ovat saaneet ihan omassa rauhassaan kukkia, eivätkä perhoset ole sen luokse saapuneet. Takana kasvava nuokkuluppio työnsi kukintonsa punahattujen päälle, kunnes leikkasin kaikki kuihtuneet pois. Vasemmassa reunassa näkyy särkyneensydämen ruskeiksi menneet oksat, jotka nekin olisi pitänyt leikata ajat sitten näkymien kohentamiseksi. Aina ohi kulkiessani muistan asian, mutta paluumatka ei sitten osukaan tähän kohtaan. Niin leikkaaminen on siirtynyt ja siirtynyt.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnös ryhtyi avamaan nuppujaan vauhdilla. Yksi kukka ei pitkään paikallaan ole, vaan putoaa maahan lähes kuihtumattomana. Moni suree köynnöksen myöhäistä kukintaa. Toki olisi kiva katsella hienoja kukkia vaikka läpi koko kesän. Minulle merkitsee lähes yhtä paljon ellei enemmän kelloköynnöksen kyky kasvaa nopeasti vihertämään haluttuja paikkoja. Kasvista on tullut jokakesäinen koriste pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin.

Auringonlasku 6.9.

Tiistai-iltana katselin olohuoneen sohvalla uutisia. Tavanomaiseen tapaan katse harhautui ikkunasta näkyvään taivaanrantaan. Monena iltana aurinko on laskiessaan värjännyt taivaalle pastellisävyjä. Tiistaina taivas suorastaan hehkui punaista väriä. Siltä istumalta nappasin kameran ja lähdin ulos tähtäilemään hienoja värejä. Asia oli huomattu laajemminkin, sillä luin aamulla lehdestä monen muun ihastelleen punaista taivasta auringon laskiessa.

Hämärä laskeutuu illalla yhä aiemmin. Nyt on sopiva aika aloittaa kynttilöiden sytyttäminen. Ensimmäiset patteritoimiset laitoin jo ajastimella syttymään pihalle. Meidän nurkilla valoa tarvitaan parhaillaan siksikin, ettei kunta ole saanut katuvaloja toimimaan. En kaipaa mainosvalojen tulvaa, jota ei meidän kylällä edes ole. Sen sijaan katuvalot helpottavat liikkumista pimeän aikaan ja tuovat turvaa.

Helenium autumnale - Syyshohdekukka

Valoisia syyskuun päiviä kaikille!