Varjoa ikivihreille

 
Vajaa viikko kevätpäiväntasaukseen eli ma 20.3. maapallon pohjoinen puolisko kääntyy taas kohti aurinkoa. Viime päivien lumisateet ja hyiset pakkasaamut ovat vaatineet ylenmääräistä ponnistelua, jotta toivo kevään saapumisesta pysyisi päällimmäisenä. Viime viikolla oli kaksi kunnon lumipyryä, joiden seurauksia kolattiin hikipäässä. Onneksemme lumi oli kevyttä, vaikka sitä oli taas tajuttoman paljon.

Tiistaivastaisena yönä alkoi vesisade, jota navakka tuuli viskoi ikkunoihin. Pihakäytävät muuttuivat lainehtiviksi vesialtaiksi, kunnes saimme kolattua loskan sivummalle. Vesi hävisi jonnekin lähes silmissä. Luultavasti osa imeytyi maahan, osan kova tuuli haihdutti. Roudan syvyys täällä etelärannikolla on vähäistä. Ajankohdan keskiarvo on 10.2 cm, nyt vajaa 3 cm.

Sunnuntaina viritin varjostusverkot ikivihreille eli rhodoille, mahonioille, parille kartiovalkokuuselle ja runkotuijille sekä nuoremmille tuijille. Isot tuijat pärjäävät jo omillaan. Tuleville päiville on luvattu aurinkoa ja plusasteita eli kevätahavan vaara on olennainen.

Kompostorin lämpötila nousi helmikuussa kiitettävästi, kunnes viikko takaperin mittari alkoi valua kiivaassa tahdissa kohti nollaa. Tammikuun leudolla kaudella tyhjensin alaluukusta useamman lapiollisen viereiseen kompostoriin jälkikypsymään. Luultavasti kompostori alkaa taas olla liian täynnä. Odotan sopivan aurinkoista vapaapäivää, jolloin voin taas tyhjentää alaluukkua.

Todennäköisesti yksi lämpötilaan vaikuttava seikka oli kompostorin takana olevan poistoilmaventtiilin murtuminen. Osan rikkoutuminen oli saanut sen löystymään ja se oli ilmeisesti lumitöiden ohessa singonnut maahan. Sieltä sen löysin ja laitoin paikoilleen, kunnes sain tilattua uuden. Kompostorissa ei kovin paljon rikkoutuvia osia ole, mutta kaikkia niitä on  mahdollisuus saada tilaamalla. Uusi poistoilmaventtiili tuli postissa nopeasti.

Piha lumitöiden jälkeen sunnuntaina 12.3.

Lauantai-illan lumipyry kasvatti hankea meidän pihalla 15 cm. Hetken aikaa kinokset näyttivät valkeilta hattaroilta. Vaikka tiistaina näkymät olivatkin vähemmän postikorttimaisia, ei vielä toivoakaan krookuspiippojen löytymisestä.

Puistosta kulkee jänisten valtatie meidän pihalle. Valtavan kokoinen rusakko on ottanut tavakseen röhnöttää pitkin pituuttaan yläpihan Syreenipenkissä. Yläpuolella on lintujen siemenautomaatti, josta on varmaan pudonnut rusakkoa houkuttelevia siemeniä alas. Tapaan nukkumaan mennessäni vilkaista ikkunasta ja siellähän se pitkäkorva venyttelee koipiaan.

Rusakot kaivavat innokkaasti hankia varsinkin käytävien varsilla löytääkseen vihreää syötävää. Lumisateen jälkeen hanki on vain lyhyen aikaa rikkumattoman sileä. Pian jänikset mylläävät lumeen omia kuvioitaan.

Isän 95-vuotissynttäreitä vietettiin meidän läheisten kesken jo lauantaina, vaikka varsinainen merkkipäivä osui sunnuntaille. Isä oli hyväntuulinen. Kakku ja kahvi maistuivat hänelle. Keskusteleminen hänen kanssaan ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, koska isä kuulee niin huonosti. Lisäksi hän oli taas vaihteeksi jossain muussa ajassa, kuin me muut. Kyseli autonavaimia ja ilmoitti olevansa kohta lähdössä saunaan.

Tilasin oman kylän leipomosta kaksi kakkua. Kuvan suklaamoussekakkua söimme isän kanssa hoivakodin monitoimitilassa lauantaina. Isomman vadelmakakun vein osastolle eli noppaan, jossa isä juhli synttäreitään sunnuntaina muiden asukkaiden ja hoitajien kanssa. Edelleen voimassa olevien koronasäännösten vuoksi omaiset eivät voi kokoontua asukkaiden kanssa yhteisiin tiloihin. Isän huoneessa taasen tilaa on aivan liian vähän kahvitteluun.

Olen kasvattanut ennenkin akileijoja siemenestä, mutta edellisestä kerrasta on jo vuosia. Niinpä piti lukea kasvatusohjeet ostamani pussin takaa. Kylvin siemenet kosteaan multaan ja vein potit kahdeksi viikoksi autotalliin, jossa on noin +5℃. 

Tekisi mieli kylvää perennoja enemmänkin, mutta koska tilaa tarvitaan hyötykasveille ja kesäkukille, lienee mietittävä muita kasvatustapoja. Miten esikasvatatte perennoja, jotka eivät tarvitse kylmäkäsittelyä? Kertokaa, miten ja milloin kylvätte perennoja?

Tammikuussa kaipasin kelta-ansaa viherkasveissa pörrääville ötököille. Silloin kelta-ansat olivat joka kaupasta loppu. Nyt löysin kuvan pakkauksen rautakaupasta. Tällä hetkellä kelta-ansalle ei ole tarvetta, mutta ostinpa pahan päivän varalle. Ettei tarvitse taas tiukan paikan tullen kiertää puolta Uuttamaata niitä löytääkseen.

Kauppoihin on ilmestynyt tete-narskuja ja muita keväisiä kukkia. Niin ihania kuin ne ovatkin, olen toistaiseksi jättänyt ostamatta. Lämpimässä huoneilmassa kukinta on äkkiä ohi. Pääsiäiseksi saatan hommata muutaman ruukun ainakin sisäänkäynnin laatikoihin. Jospa silloin pahimmat yöpakkaset olisivat ohi, eikä narskulaatikoita tarvitsisi kantaa edestakaisin autotalliin ja ulos, ulos ja autotalliin.

Mukavia maaliskuun päiviä teille kaikille!

Kasvaa ja kehittyy

 
Talvi ei irroita otettaan. Pakkanen paukkuu nurkissa, etenkin öisin. Tiistaiaamuna mittari näytti -18.4℃, mikä taitaa olla meidän tienoon kylmin lukema tälle talvelle. Aurinko tosin lämmitti päivän aikana ja mittarilukemakin nousi muutamaan pakkasasteeseen.

Alcea rosea 'Champagne' - Salkoruusu 4.3.

Viikko sitten kylvetyt siemenet itävät vauhdilla. Salkoruusuista parhaiten on noussut Champagne, kakkoseksi kiri Chaters Double. Carnival antaa odottaa itseään.

Alcea rosea 'Champagne' - Salkoruusu 7.3.

Vauhdikkaan itämisen lisäksi salkoruusut myös näyttävät kasvavan nopeasti. Pian nämäkin pitäisi saada koulittua.

Tomaatit ottivat salkoruusuista mallia ja itivät nopeasti nekin. Laitoin kylvökset pesuhuoneen lattialämpöön, enkä sitten muistanut niitä muutamaan päivään edes vilkaista. Pikkuiset taimet ehtivät venyä laiheliinihujopeiksi. Onneksi tomaatin voi istuttaa syvempään, jolloin se kasvattaa juuria varteen. 

Näin tomaattien kylvöaikaan on syytä olla tarkkana, millaisia siemeniä multaan laittaa. Tomaatti ja paprika ovat ruskokurttuviruksen isäntäkasveja. Virus leviää hedelmien ja siementen välityksellä. Kylvä siis vain tarkastettuja siemeniä, sillä ruskokurttuviruksen leviämisellä on vakavat seuraukset. Virusta on löytynyt niinkin läheltä kuin Virosta. 

Viruksen torjuminen vaatii kovia hygieniatoimia. Viruksen löytyessä, kasvustot on hävitettävä ja kasvihuoneet desinfioitava. 

Ruokavirasto suosittelee meitä harrastajiakin hankkimaan siemenet siemenkaupasta, sillä ulkomaisista tomaatin, chilin ja paprikan hedelmistä otettuihin siemeniin liittyy todellisia virusriskejä. 

Siementen hinnat ovat nousseet, jolloin saattaa syntyä houkutus hyödyntää ostotomaattien siemenet. Hetkellinen säästäminen voi kuitenkin aiheuttaa huomattavan vakavat seuraukset ja isot kustannukset. Kannattaa siis miettiä toisenkin kerran, mistä siemenet otat.

Tutustu aiheeseen Ruokaviraston blogissa: Ajattele ennen kuin kylvät.

Värinokkoset eli isokirjopeipit

Värinokkosetkin itivät muutamassa päivässä. Niiden siemenet olivat niin pieniä, että ne menivät kylväessä väkisinkin liian lähekkäin. Täytyy olla erityisen varovainen pieniä taimia kouliessa, etten vahingoita niiden juuria.

Kylvin kolmea eri väristä isokirjopeippiä:

Plectranthus scutellarioides 'Fairway Mosaic'
Plectranthus scutellaroides 'Premium Sun ruby Heart'
Plectranthus scutellaroides 'Superfine Rainbow Festive Dance'

Lehtiselleriä suunnittelin kesällä kasvattavani, mutta olin unohtanut katsella kaupasta sen siemeniä. Parissakin blogissa törmäsin jo itäneisiin lehtisellereihin, joten kauppareissulla kipinkapin siemenhyllyn ääreen, josta löysin etsimäni. Lehtisellerin siemenet pääsivät multaan vasta maanantaina 6.3., joten vielä ei luonnollisesti mitään vihreää ole näkyvissä.

Somerolainen ystäväni ilahduttaa minua tämän tästä kivoilla paketeilla. Nyt hän lähetti Satu Hovin Yrttikirjan, jota olen selannut innoissani. Haluaisin lisätä yrttien käyttöä ja niiden kasvattamista. Tähän saakka olen kasvattanut ruohosipulin, tillin ja persiljan lisäksi lähinnä minttua, korianteria, timjamia, sitruunamelissaa ja salviaa. 

Kirjassa on runsaasti tietoa useista yrteistä. Esiteltävänä on 99 yrttiä, joista osa on monen puutarhasta löytyviä perennoja ja kesäkukkia. Lukuisten yrttien käyttöön liittyvien ruokaohjeiden lisäksi kirjassa on tietoa yrttien käyttötavoista, säilömisestä ja vaikutuksista. Löytyypä kirjasta myös luettelo myrkyllisistä puutarhakasveista kuvineen.

Ennen kirjan saamista kylvin basilikaa, timjamia ja salviaa, joista salvia ei ole ainakaan vielä itänyt. Aion tutustua kirjan antiin löytääkseni muita käyttööni soveltuvia yrttejä.

Toinenkin ystävä ilahdutti kivalla kirjalla. Sain häneltä Maija Paavilaisen Kukkanainen -kirjan. Maija Paavilainen on tehnyt vuosikymmenien ajan kuva-aforismeja. Vuodesta 1971 hän on tehnyt Kotimaa-lehteen kuva-aforismin viikossa. Kukkanainen -kirjan eleettömin kuvin varustetut aforismit ovat kuin omia kasvattamiseen ja puutarhassa touhuamiseen liittyviä ajatuksia.

Olen jo viikkotolkulla pähkäillyt, menenkö tänä vuonna puutarhamessuille vai en? Mieli tekee, ilman muuta. Korona-aika taisi kylvää minuun lähtemisen vaikeuden, josta poisoppiminen vaatii ylimääräisiä ponnisteluja. Tiedän olevani tyytyväinen ja iloinen, kun olen saanut itseni liikkeelle. Tiedän, että "elän" viikkoja yhdelläkin tavallisesta arjesta poikkeavalla tapahtumalla. 

Sain kuin sainkin aktivointipotkun takamukselleni naapurin Maritilta. Hän toi minulle pojaltaan saamansa lipun Helsingin Kevätmessuille. Kiitos Marit, kiitos Visa! Pähkäily loppui tähän. Kevätmessut on lisätty kalenteriini.

Kevätauringon sisälle tunkeutuvat säteet innostavat tavanomaisuudesta poikkeaviin siivousprojekteihin. Vuoden takaisessa keittiörempassa kaapeista lähti pois yhtä sun toista tarpeetonta. Mausteet kävin toki läpi nekin, mutta niiden säilytysjärjestelmä on ollut hakusessa. Löysin tarvitsemani purnukat ruotsalaisesta huonekalujätistä. 

Suosiolla jätin kaupan yläkerran kiertämättä ja suunnistin suoraan alakerran tilpehööriosastolle. Kulku kassoille ja ulos käy kuitenkin viherkasvien ohi. Mukaan tarttui kolme minikokoista kultapalmua (vai ovatko niitä?). En tiedä, kasvaako noista koskaan isokokoisia kasveja. Ehkä ovat luonnostaankin lilliputtimittaisia? Keittiön pöydän ääressä tulee istuttua aamuin illoin, joten ikkunalauta sopii somistaa vihreällä silmänilolla.

Auringonnousut ja -laskut ovat viime päivinä olleet mieltä ylentävää katsottavaa. Valoisalla päivälläkin on jo kivasti pituutta.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Iloista Naistenpäivää!

 

Samanlainen, erilainen,
ihanainen, heiluvainen,
kiharainen, kukikkainen,
kotimainen, muukalainen,
petomainen keijukainen,
hienonlainen tuliainen,
NAINEN.

Iloista Naistenpäivää kaikille ihanaisille!

Helmikuun sukkia

Tammikuun sukkasesssion jälkeen päätin seuraavaksi kutoa isompiin jalkoihin sopivia sukkia. Ensimmäisenä valmistuivat tummanharmaasta (044) 7veikasta nilkkasukat varren turkoosilla Janne-langan raidalla. Puikoilla on 14 silmukkaa. Varressa 1 o 1 n siten, että värinvaihdon jälkeinen kerros on kudottu oikein.

Naapuri pyysi kutomaan itselleen säärystimet. Marit tykkää väreistä, mikä helpottaa lankavalintaa. Omasta varastosta löytyi vain harvoja värejä 100 gramman kerää enemmän. Siksi resorit viininpunaisella (596) ja itse säärystinosa marjapuuron punaisella (053). Aloituksessa on 64 silmukkaa. Säärystimen alaresorissa vähensin silmukoita 2 per puikko eli 14 s/puikko.

Säärystimien mallineule on ollut viime aikoina kovin suosittu netin käsityöpalstoilla. Mallineule löytyy monilla nimillä. Se on helppo ja sitä varioimalla saa vähän erilaista. Käytin tässä 8 silmukan kuviota.

1. krs: kaikki oikein
2. krs: 7 o 1 n
3. krs: 6 o 2 n
4. krs: 5 o 3 n
5. krs: 4 o 4 n
6. krs: 3 o 5 n
7. krs: 2 o 6 n
8. krs: 1 o 7 n
9. krs: kaikki nurin

Tein Maritille myös toiset säärystimet. Käytin yksiväristä sinistä ja liukuvärjättyä pinkkisinisävyistä jämälankaa sekä resoreihin luonnonvalkoista valepalmikolla. Kuvassa säärystimet näyttävät aika lyhyiltä, mutta ihan polvisukan mittaiset ne ovat. Pitkäsääriselle mittaa olisi ehkä saanut olla enemmän. Tiedänpähän seuraavalla kerralla.

Tummien sävyjen ystävälle tein nilkkasukat kerrosrivinousulla. Lankoina musta 7veikka ja punamustasävyinen Nostalgia (096).

Kerrosrivinousu kiristää hieman, jolloin puikkoa kohden kannattaa laittaa silmukka pari tavallista enemmän.

Näihin nilkkasukkiin halusin kokeilla ylempänä säärystimiin käyttämääni mallineuletta. Tällä kertaa tein kuvion kuudella silmukalla, jolloin 12 silmukkaa/puikkoa kohti tuli kaksi mallikertaa.

Lankoina 7veikan turve (691) ja varressa luonnonvalkoinen Nummi (945)

Novitan Fazer II-lehdessä tämä malli on tehty ruskeasta ja vaaleanpunaisesta. Se on saanut nimekseen Geisha II. Itse toteutin mallin sinivalkoisena. Jalkaosioon laitoin kuvion vain sukan kärkeen kahtena rivinä. Mallineule on minusta likimain sama, jonka olen joskus löytänyt Suvikumpu-blogista. Kuvio syntyy kutomalla sama silmukka ikäänkuin kolmena. Ei ole ollenkaan vaikea, kunhan muistaa tehdä kuviota edeltävä kerros riittävän löysänä. Muuten joutuu hampaat irvessä työntämään ja vetämään puikkoa kolmen silmukan läpi.

Naapurin Penalle kudoin synttärisukat "vihreitä kuulia" -teemalla. Lankoina on Novitan vihreäsävyinen Karkkiraita Vihreitä kuulia-lanka (9031) ja yksivärinen vihreä (343). Jotta langat riittäisivät paremmin isompikokoisiin sukkiin, kudoin yksiväristä vihreää raitalangan väliin.

Jämälankoja kertyy tasaiseen tahtiin. Keräsin punasävyiset eteeni pöydälle ja kudoin niitä pötköksi. Silmukoita työssä on 44, mikä on ihan sopiva pikkulapsen madoksi. Täytteeksi käytin kaupan tyynyn pallokuitusisuksia. Aiemmin tekemilleni madoille olen ommellut napit silmiksi ja häntäpäähän puisia helmiä. Nyt kirjoin silmät, suun ja nenän langalla, jotta pieni ihminen ei saisi suuhunsa irtotavaraa. Madolle tuli mittaa 77 cm. Metrin mittainen voisi olla mukavampi, ainakin isommalle lapselle.

Jämälankaprojekti jatkuu. Madon valmistuttua punasävyisiä pikkukeriä oli edelleen aika monta. Kudoin molempia sukkia samanaikaisesti nähdäkseni, miten saan langat riittämään. Tarkoitus oli saada identtiset sukat. Tarkkasilmäinen huomaa ainakin yhdessä paikassa värieron, mutta luultavasti sukkien lämmittävyyteen sillä ei ole vaikutusta.

Elävöittääkseni raitasukkia käytin mallineuleena helppoa ja kivaa:

1-2. krs: kaikki oikein
3. krs: 1 o 1 n

Punasävyiset pikkukerät alkoivat loppua. Seuraavista jämälankasukista tulikin sitten tällaiset. Tosin jalkateriä varten ei ollut riittävästi sopivia jämälankoja. Niinpä tein ne täydestä 7veikan mustasta kerästä. Näissä sukissa on 14 s/puikko ja sukan koko noin 42-43.

Pienistä nöttösistä valmistuivat nämäkin sukat. Resori, kantapää ja teräosa on keskiharmaasta 7veikasta. Kuvassa väri vihertää, mikä johtunee kameran säädöistä ja kuvausolosuhteista.

Lajittelin jämälankakeriä väreittäin. Näiden sukkien teema on ruskea väri, johon oranssi ja persikansävy sopivat. Punnitsin kerät, jotta saisin tiettyä väriä riittämään jotakuinkin saman verran kumpaankin sukkaan. Toisessa sukassa kärkeen ei enää riittänyt samaista tummanruskeaa, joten oli jatkettava pidemmpään vaaleammalla ruskealla. Raitojen leveys määräytyi enemmän sattuman kuin suunnitelman mukaan. Parin pyrin tekemään samanlaiseksi.

On se muuten jännä, miten lankakerän lähestyessä loppuaan kutomisen vauhti kiihtyy. Ikäänkuin nopeammin kutomalla lanka riittäisi pidempään. Sitten kaiken hosumisen päätteeksi saa todeta, että tähteeksi jääneestä määrästä olisi kutonut kaksi-kolme kerrosta ihan kevyesti.

Erilaisia liukuvärjättyjä nöttösiä löytyi niitäkin. Käytin samanaikaisesti aina kahta erilaista raitalankaa kutomalla kummallakin vuorotellen kaksi kerrosta. Näissä identtisyys oli mahdotonta, mutta tuskin haittaa. Kyllähän nuo selvästi ovat kumppanit keskenään. Osan langoista päättelin jo kutoessani, osan päättelin valmistumisen jälkeen. Säärystimille tuli mittaa 35 cm.

Koivu ja kuu

Maaliskuu on alussa, samoin maaliskuun käsityöt. Lumi ja pakkanen takaavat, että on aikaa viettää kutimien seurassa. Kevään edistyessä viherpeukalo karkaa enenevässä määrin omille teilleen, kauaksi kutimista.

Olihan taas seikkailu

Auringonlasku 21.2.2023

 

Isäni täyttää viikon päästä 95 v. Kunnioitettava ikä. Hän on asunut kaksi vuotta espoolaisessa hoivakodissa, johon olen tyytyväinen. Etenkin koronan vihdoin hellittäessä hoivakodissa on taas monenmoista toimintaa ja virikkeitä. Henkilökunta on motivoitunutta ja mukavaa. Saamieni tietojen mukaan hoitajien paikat on saatu täytettyä. Silti välillä käydessäni tulee sellainen olo, että lisäkäsille olisi tarvetta.

Lähijärvi 26.2.2023

Alkuviikosta isän luona käydessäni sain tietää, että isän ikenestä on löytynyt suurikokoinen patti. Hoitaja sai varattua isälle akuuttiajan terveyskeskuksen hammaslääkärille, mutta mm. hiihtolomien vuoksi heiltä ei tahtonut löytyä saattajaa isälle. Kysyivät minua ja minähän lupauduin. Tilasivat Kelalta invataksin, sillä isä tarvitsee liikkumiseensa pyörätuolia.

Saavuin hoivakotiin riittävän ajoissa, että ehtisin pukea isälle ulkotamineet. Seuraavaksi kärräsin isän pihalle odottamaan taksia, jonka piti tulla klo 12. Lääkärinaika oli klo 12.15. Kello kävi, viisarit nakuttivat, vaan taksia ei näkynyt. Soitin osastolle, jotta ilmoittavat hammaslääkärille meidän myöhästyvän. Ja soittaisivat Kelataksille. Samalla yritin itsekin soittaa Kelataksille, jossa pääsin kuuntelemaan nauhoitetta "kaikki asiakaspalvelijamme ovat varattuja. Palvelemme teitä mahdollisimman pian."  

Hoivakodista saivat yhteyden Kelataksille, jolloin sieltä luvattiin toinen auto. Matala, sulavalinjainen mersu saapui 12.40. Totesimme hoitajan kanssa, että isän hammaslääkäriaika on jo mennyt. Lähdin kuitenkin matkaan sillä ajatuksella, että saisimme paikan päällä uuden ajan. Tai että joku olisi ylipäätään ymmärtäväinen ja armollinen tarjoamalla meille ylimääräisen ajan.

Sokean, lähes kuuron, huonosti liikkuvan ihmisen ahtaminen matalaan autoon on kuulkaa vaikea juttu. Kuski keskittyi pyörätuolin laittamiseen takakonttiin, kun me sairaanhoitajan kanssa koitimme saada isän jalkoja taivutettua ja takamusta venytettyä niin, että hän saisi päätään kolhimatta itsensä autoon. Hikisen urakan jälkeen onnistuimme. Ja sitten matkaan.

Puutarhaportti kävelyreitin varrella 26.2.2023

Ilmoittauduin hammaslääkäriin, mutta ei meitä tietenkään sisään kutsuttu. Olimmehan lähes tunnin myöhässä. Kysyin infosta, mitä tehdä. Ystävällinen asiakaspalvelija sanoi, ettei sille päivälle ollut enää yhtään vapaata aikaa. Kun ne tarjolla ajat eivät muutenkaan riitä kaikille halukkaille. Pyysin häntä mitätöimään isälle lähetettävän laskun, sillä syytön isä tähän jupakkaan oli. Infotäti sanoi ilman muuta peruvansa laskun. Peruuttamattomista ajoistahan laskutetaan asiakasta. 

Aikansa tietokonetta räpellettyään infotäti kertoi löytäneensä peruutusajan isälle seuraavalle aamulle. Kelpaisiko se meille? Varmasti kelpaa. Patti ei sieltä ikenestä ilman jotain toimenpiteitä mihinkään lähde. Varattiin sitten aika perjantaille klo 9. Tällä kertaa toiseen espoolaiseen hammashoitolaan.

Seuraavaksi oli pohdittava, miten pääsemme takaisin hoivakotiin. Soitin Kelataksin numeroon ja tällä kertaa siellä vastattiin ihmeen nopeasti. Erilaisten nimi- ja osoitetietojen jälkeen asiakaspalvelija kysyi, milloin pääsemme lähtemään. Sanoin, että olemme valmiina heti. Auto tulikin vajaan puolen tunnin kuluttua. Jälleen sellainen matalalla maavaralla varustettu kiiltäväpintainen henkilöauto. Jälleen myös samat hikeä otsalta puristavat manööverit isän saamiseksi autoon. Kuljettaja keskittyi pyörätuoliin.

Hoivakotiin päästyämme olimme aivan kuitteja, isä ja minä. Minua itketti väsymyksestä, pettymyksestä ja jännityksen purkautumisesta. Isä ei onneksi tainnut paljon ymmärtää, mitä oli tapahtunut. Totesi vain, etteivät sitten kiskoneet häneltä hampaita suusta. Muistisairaan vanhuksen arkihuumori onnistui pelastamaan tilanteen tälläkin kertaa.

Lunta pensaissa 26.2.2023

 
Perjantaiaamuna heräsin varhain, sillä Kelataksi oli tilattu tulevaksi tavallista aikaisemmin. Ihan siltä varalta, että jäisi enemmän aikaa mahdollisten ongelmatilanteiden setvimiseksi. Ja kuljetusmatkakin oli tällä kertaa pidempi. Saavuin hoivakotiin aamulla puoli kahdeksan jälkeen pukemaan isää. Kelataksin ilmoitettiin tulevan klo 8.10. Lääkäriaika oli klo 9.00.

Kello tuli 8.10, ei taksia. Kello tuli 8.15, ei taksia. Kello tuli 8.20, ei taksia. Silloin soitin osastolle kertoakseni, ettei taksia tule enkä voi pidempään odottaa. Emme ehtisi ajoissa hammaslääkäriin. Olin varautunut tilanteeseen tuomalla oman autoni jo valmiiksi hoivakodin yläpihalle, jossa on muutama lyhytaikainen autopaikka. Tila tarvitaan isoille
invatakseille. En voisi jättää isää odottamaan auton noutamista. Enkä lumisohjossa saisi häntä helposti työnnettyä alempana sijaitsevalle parkkipaikalle.

Harjoitus tekee mestarin ja niinpä sain isän autooni, joka on hieman edellispäivän takseja korkeampi ja tilavampi. Pyörätuolinkin sain litistettyä ja siirrettyä takakoslaan. Sitten kohti kauempana sijaitsevaa hammashoitolaa. Bussilakon vuoksi tiet olivat täynnä henkilöautoja. Kiiretilanteelle tyypillisesti eteen sattui vielä pari hidasta traktoria. Kelloajan rivakkaa etenemistä tuijottaen koitin pysyä nopeusrajoitusten puitteissa.  

Pienet vuorimännyt uneksii lumen alla 26.2.2023

 
Seuraava pelkoni oli, onko terveyskeskuksen pihalla vapaata pysäköintipaikkaa. Tunnetusti niitä ei yleensä ole. Olin ottanut isälle hankitun invatunnuksen mukaan siltä varalta, että joudun tyrkkäämään auton johonkin tavalliseen parkkipaikkaan. Hiki helmeili taas otsalla, kun ajattelin, että pahimmassa tapauksessa joudun viemään auton paljon kauemmas. Isän saaminen pois autosta ja pyörätuolilla kärrääminen kuluttaisi taas niitä vähiä minuutteja, joita oli jäljellä. 

Kerrankin onni suosi minua. Täpötäyden ja tyhjeneviä paikkoja jonottavien autojen perässä ajaessani huomasin pysäköintialueen viimeisessä kulmassa invapaikan ja vieläpä tyhjän. Sinne vain auto ja keuhkot täyteen ilmaa puhaltaen jälleen siirtämään isää autosta pyörätuoliin.

Isommat vuorimännyt makaavat pitkin pituuttaan 26.2.2023. Ovat jo nousseet ylös.

 
Olimme hammaslääkärin oven takana kaksi minuttia ennen meille varattua aikaa. Hilkulla, etten mennyt halaamaan nuorta hammaslääkäriä siitä ilosta, että onnistuimme pääsemään vastaanotolle. Isän patin tutkiminen sujui hyvin. Hammaslääkäri kutsui paikalle suukirurgin, jonka kanssa he totesivat kyseessä olevan kystan tai muun sellaisen. Terveyskeskuksen hammaslääkärissä ei kuitenkaan pattia voida poistaa. Isä sai kiirelähetteen Meilahteen. 

Paluu hoivakotiin sujuikin jo rutiinilla. Isä oli hiljainen ja selvästi uupunut. Laitoin hänet peiton alle lepäämään. Itse olin helpottunut, että ylipäätään pääsimme onnistuneesti lääkärin vastaanotolle. Takkini ja housuni kuraantuivat auttaessani isää ahtaissa paikoissa autoon ja ulos sieltä. Pyörätuolikin on aika painava ja likaa tuli senkin käsittelystä. Käsipyyhkeille olisi ollut tarvetta, mutta ehdin juuri jokin aika sitten heittää pois vanhentuneena kuivuneen käsipyyhepakkauksen pois.

Ei näkynyt koskikaraa 26.2.2023

 
Tämä tiistaina alkanut pattiseikkailu on vaatinut lukuisia puheluita, joista suurimman osan on hoivakoti hoitanut kiitettävästi. Minun kontolleni jäi kuskata isä hammaslääkäriin ja sieltä takaisin. Vähempi draama asian tiimoilta olisi riittänyt minulle vallan mainiosti. Parin viime päivän aikana on palautunut elävästi mieleen vanhempien viimeiset kotona asumisen ajat. Silloin vastaavaa draamaa oli päivä toisensa perään. Välillä jopa huomattavasti vakavammissa merkeissä. Hetkittäin pelkäsin, että itse romahdan niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tällä kertaa sentään voin jakaa ongelmatilanteet hoivakodin ihmisten kanssa.

Jännitettävää on edelleen edessä. Kun isä saa toimenpideajan Meilahteen, miten sinne kulkeminen ja siellä toimiminen taas käytännössä järjestetään?  Ehdin onneksi muutaman päivän toipua näiden päivien koettelemuksista ja kerätä voimia tuleviin taisteluihin.

Clematis Purple Dream houkuttelee kuvaamaan kerta toisensa jälkeen (26.2.2023)

 
Hoivakoti laittoi palautetta Kelataksin toiminnasta. Minä myös. Hoivakodin kertoman mukaan Kelatakseihin ei voi enää luottaa. Niiden saapumattomuus on liian yleistä. Laitoin palautetta myös Hyvinvointialueelle, sillä Kelataksien toimimattomuudella on monitahoisia vaikutuksia. Vanhukset eivät saa apua ja hoitoa silloin, kun sitä tarvitsevat. Lääkärit ja muut hoitotahot odottavat turhaan potilaita vastaanotolleen. Muutenkin niukasti tarjolla olevia aikoja jää käyttämättä. 

Entä ne vanhukset, joilla ei ole omaisia korvaamassa omilla kulkupeleillään saapumatta jääviä Kelatakseja? Entä ne vanhukset ja sairaat, joita ei voida kuljettaa tavallisella henkilöautolla? 

Itse kunkin kannattaa vahvistaa omia lihaksia ja treenata henkistä puolta, jotta jaksaa jeesata ikääntyviä omaisiaan. Ehkä pitää laittaa rahaa sivuun oman vanhuuden varalta, jotta voi hankkia lähiomaiselle sopivalla tekniikalla varustetun pakettiauton mahdollisia terkkarikuljetuksia varten. Tai ehkä on parempi hankkia syanidipilleri laitettavaksi hampaankoloon sen pahimman päivän pelastukseksi. Näyttää vahvasti siltä, ettei vanhusten- ja terveydenhoito tästä suinkaan parane.

 

Pahoittelut, jos tilitykseni on liian roisia. Tällaiset asiat eivät puutarha-asioihin liity eivätkä kuulu. Elämän tapahtumia on kuitenkin vaikea pilkkoa pieniin karsinoihin ja puhua vain suurta yleisöä kiinnostavista seikoista. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Asioiden, vaikeidenkin, jakaminen avaa stressaantunutta mieltä. Kenties joku toinen löytää tarinastani vertaiskokemuksen voimaa itselleen. 

Tämän viikon kylvöinnostukseni ja pienien taimien hoito on jäänyt tyystin taka-alalle, kun kaikki voimat ovat menneet vanhuksen kuljetusongelmien kanssa painimiseen. Joka tapauksessa olen taas muutaman kokemuksen rikkaampi.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Siemensunnuntai

 
Helmikuun viimeinen sunnuntai oli aurinkoinen pakkaspäivä. Reippaan järvilenkin ja ruokailun jälkeen oli sopiva hetki ryhtyä kylvöpuuhiin. Kelloköynnökset ja paprikat on jo kylvetty ja koulittu. Ne jatkavat taivaltaan kellarin kasvattomassa. Muilla ei vielä niin suurta hoppua ole, mutta enpä kyennyt pitämään näppejäni irti mullasta.

Varaston pakastimen päällä on sopivan korkuinen ja laakea tila kylvöhommille. Kellarissa olisi toki vapaampaa huiskia mullan kanssa, mutta toisaalta kylvökset on kuitenkin kiikutettava pesuhuoneeseen itämään ja sen jälkeen vielä vähäksi aikaa takkahuoneen ikkunalaudalle. Koulimisvaiheessa taimityöt siirtyvät kellariin ja koulimisen jälkeen taimet jäävät omaan tilaansa kasvilamppujen lämpöön ja valoon.

Muistiinpanojeni mukaan kylvin tomaatit vuosi sitten 25.2. Aikaista ehkä, mutta ensimmäiset tomaatit jo kukkivat siirtäessäni niitä kellarista kasvihuoneeseen 18.5.

Kylvin seitsemää tomaattia. Kuvasta puuttuu Sungold, jonka siemenpussin ehdin heittää tyhjänä roskiin ennen kuvaamista. Enimmäkseen kirsikkatomaatteja, koska ne kypsyvät hyvin hatarassa kennokasvarissani. 

Kirsikkatomaatti Artisan Golden Bumble Bee
- Keltaoranssi kirsikkatomaatti, jonka mausta pidän yhtä paljon kuin sen ulkonäöstä, osoittautunut varmaksi ja tuottaisaksi lajikkeeksi

Luumutomaatti Artisan Pink Tiger
- Kesän 2022 uusi kokeilu. Näytti, ettei tekisi yhtään hedelmää, vaan vauhtiin pääsytään satoa tulikin reilusti. Varret  kasvoivat ja rönsyilivät sinne tänne. Hedelmän kärkeen muodostui jännä terävältä näyttävä "piikki", joka ei syödessä haitannut ollenkaan.

Tomaatti Golden Sunrise
- Tästä kullankeltaisesta tomaatista on tullut yksi suosikkini. Maukas ja yllättävän satoisa.

Kirsikkatomaatti Gardener's Delight
- Tämä vanha ja satoisa lajike on saanut lisänimen "maailman paras tomaatti". Suurehkot hedelmät ovat makeita. Kuuluu vakiokasvattamiini.

Kirsikkatomaatti Supersweet 100
- Tämä on satoisa, pieniä tomaatteja tuottava lajike. Varret kasvavat ja rönsyävät helposti ympäriinsä. Pitkiin rypälemäisiin terttuihin tulee lukuisia hedelmiä. Supersweet pitää kasvihuoneolosuhteista, mutta menestyy ulkokasvatuksessa hyvin suojattuna ja tuettuna.

Kirsikkatomaatti Sungold
- Oranssikeltaiset, hieman tavallista kirsikkatomaattia isompi hedelmä, testien mukaan maailman makein tomaattilajike (netistä bongattu juttu).

Päärynätomaatti Yellow Pearshaped
- Tämä on kulttuuriperintölajike 1800-luvun alusta. Tekee keltaisia, päärynän muotoisia, ohutkuorisia hedelmiä. Kuin karkkeja.

Värinokkosiin eli isokirjopeippiin tykästyin viime kesänä. Silloin esikasvatin kolmea väriä, jotka menestyivät hyvin. Aluksi näytti, etteivät oikein meidän pihalla viihdy. Kun sitten siirsin ruukut pois suorasta auringonpaisteesta, rehevöityivät hienosti. Otin syksyllä pistokkaita, jotka lähtivät takkahuoneen ikkunalaudalla hyvin kasvuun. Kaikki  kolme kuitenkin menehtyi talven aikana. Mikä lie mennyt pieleen?

Tilasin Impectalta kuvan värinokkoset. Siemenpussit olivat aika tyyriitä ja kussakin pussissa siemeniä vähän. Kahdessa 20 pientä siementä, yhdessä 6.

Kylvin myös yrteistä timjamia, salviaa ja basilikaa. Korianteria olen kasvattanut onnistuneesti joka kesä. Sen siemeniä on vielä tallessa, joten laitan ne multaan jossain vaiheessa myöhemin.Edellisen timjamin ostin kaupasta ruukkuyrttinä. Se vietti kesän puutarhassa, mutta talvea se ei kasvimaalla kestänyt.

Vuosi sitten esikasvatin salkoruusuja näistä kuvan pussukoista. Champagne, Carnival ja Chaters Double itivät kaikki ja osan sain taimina istutettua penkkeihin. 

Alcea rosea 'Champagne' 21.8.2022

Champagne jopa kukki loppukesästä, tosin kovin matalana.

Sunnuntaina alkoi YLE Femmalta ruotsalaisen Puutarhakausi -ohjelman 8. kausi. Sarja on jo katsottavissa Areenassa. Huhtikuinen maisema Skånessa on kovin kesäistä verrattuna meidän vastaavan ajankohdan niin paljaaseen luontoon ja puutarhanäkymiin. Siitä huolimatta ohjelman katsominen kirvoitti valtavan kaipuun suomalaiseen huhtikuuhun.

Mustarastas vaahterassa. Ei vielä laulanut.

Kuukauden vaihtuessa maaliskuuksi on jo luvallista ja ajankohtaista ryhtyä suunnittelemaan puutarhan kesää. Sehän on jo nurkan takana. 

PS.
Suosittelen kaikkia edelleen seuraamaan roskapostiaan. Lähes joka postauksen kohdalla osa kommenteista menee edelleen roskapostien joukkoon. Sieltä kommentit on helppo palauttaa. Tosin jotkut roskapostiin menneet kommentit liittyvät vanhempiin postauksiin, jolloin niihin vastaaminen on vaikeampaa, kun pitää selata omia juttujaan taaksepäin.

Huomasin myös, että käydessäni toisten blogeissa, kommenttini ei ilmestykään näkyville. Joissain blogeissa kaikkien kommenttien julkaisu vaatii blogin pitäjän hyväksynnän eli kommentin ei heti kuulukaan näkyä. Mikäli oma kommentti ei ilmesty julkaistuna, se on saattanut mennä roskapostiin. Aina on tietenkin myös sellainen mahdollisuus, ettei blogin pitäjä ole halunnut lukijan kommenttia julkaistavaksi. Sellaiseen viittaavaan ilmapiiriin en seuraamissani blogeissa ole törmännyt.