Arkadianmäellä kylässä

14 korinttilaistyylistä pylvästä ja 46 porrasta. Materiaali on kotimaista graniittia Kalvolasta.

 
Osallistuin Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry:n järjestämälle tutustumiskierrokselle Eduskuntataloon. Edellisen kerran kävin rakennuksessa joskus kouluaikana. Siitä on jo paljon aikaa ja maailma on muuttunut sen jälkeen monella tavoin.

Eduskuntatalo on suosittu nähtävyys. Ryhmämme vetäjä kertoi, että varauslista täyttyy hetkessä. Opastettu kierroksemme kesti noin tunnin. Eduskuntatalo järjestää vuosittain Avoimet ovet -tapahtuman, jolloin talossa pääsee tutustumaan sellaisiinkin paikkoihin, jotka eivät ole tavallisesti avoinna yleisölle. Tällöin saattaa joutua jonottamaan ulkona pitkäänkin. Ryhmävarauksella sisäänpääsy tapahtuu kellontarkasti.

Kierroksemme alkoi samanlaisella turvatarkastuksella, kuin lentoasemalla. Takit ja isommat laukut oli jätettävä naulakkoon/lukittavaan lokeroon. Kännykän tuli olla äänettömällä. Talvella talossa ei saa kulkea nastakengillä herkkien lattiamateriaalien vuoksi.

Kuvan pyöreä ikkuna avautuu sivusisäänkäynnin portaikkoon, josta tulimme sisälle. Aikoinaan vierailijoille on annettu vuoronumerolappu. Lapun antaja on istunut pyöreäikkunaisessa huoneessa.

Eduskuntatalon suunnittelukilpailun v. 1924 voitti arkkitehtitoimisto Borg-Sirén-Åberg ehdotuksellaan Oratoribus (Puhujille). Käytännössä suunnittelu oli arkkitehti Johan Sirénin käsialaa. Eduskuntatalon rakentaminen alkoi v. 1926 ja talo valmistui v. 1931.

Ennen Eduskuntatalon valmistumista, eduskunta toimi 1907-1910 Vapaaehtoisen palokunnan talossa Keskuskadulla ja vuodesta 1911 lähtien Heimolan talossa, joka sijaitsi nykyisen Yliopistokadun ja Vuorikadun kulmassa. Heimolan talossa eduskunta hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen joulukuussa 1917. Heimolan talo purettiin 1960-luvulla.

Sisustus on pääosin klassistinen, mutta yksityiskohdissa myös funktionalismin pelkistyneisyyttä ja art decon koristeellisuutta.

Rakennuksen molemmissa päädyissä on marmoriportaikko, joissa ensimmäisellä tasanteella on suomalaisia elinkeinoja kuvaava pyöreä mosaiikkityö.

Marmoriportaiden kaiteita koristavat arkkitehti Sirénin suunnittelemat ornamentit. Erimuotoisia ja -kokoisia ruusukkeita löytyy monesta muustakin paikasta Eduskuntatalossa.

Hallitus kokoontuu Valtioneuvoston linnassa, joka sijaitsee Senaatintorin laidalla. Hallitus voi tarvittaessa kokoontua Eduskuntatalossa toisen kerroksen pohjoispäädyssä sijaitsevassa kokoushuoneessaan. Hallituksen kokoushuoneen, vastaanottohuoneen sekä pääministerin työhuoneen lisäksi tällä käytävällä on Harmaa naisten huone.

Eduskuntatalon naisille suunniteltiin kolme omaa huonetta, joissa he voivat levätä ja jutella. Huoneet nimettiin sisustuksen mukaisesti Harmaaksi, Keltaiseksi ja Punaiseksi naisten huoneeksi.

Tämä kuva Harmaasta huoneesta. Huone ei ole kovin suuri, mutta viihtyisä. Vastaavanlaisia huoneita oli 1900-luvun alkupuolella julkisissa rakennuksissa. Tänä päivänä nämä tilat ovat kaikkien käytettävissä.

Mannerheimintien puolen ikkunoista avautuu näkymä mm. kirjasto Oodille, Musiikkitalolle ja Kiasmaan.

Valtiosalin seinäkomeroissa on viiden Suomen presidentin rintakuvat. Valtiosalissa on vain niiden presidenttien rintakuvat, jotka ovat aiemmin toimineet myös eduskunnan puhemiehenä.

Kotimaisten materiaalien lisäksi esimerkiksi ruotsalaista Kolmårdenin kiveä ja italialaista Carraran alueen marmoria lattiapinnoissa ja portaikoissa.

Kalusteet ovat tummanruskeaksi käsiteltyä loimu- ja visakoivua, tammea ja pähkinäpuuta. Eduskuntatalon mittavan remontin yhteydessä v. 2017 entisöitiin myös kaikki huonekalut.

Eduskuntatalon pater noster -hissi on oikeastaan 12 erillistä hissikoria liitettyinä toisiinsa helminauhan tavoin. Hissin käyttäjä nousee hissiin ja sieltä pois hissin liikkuessa. Eduskuntatalon ylimmässä kerroksessa ja kellarissa hissikori siirtyy sivusuunnassa ja jatkaa matkaansa, joten hissillä voi matkustaa pitempäänkin, mutta ei kovin kauas. Hissin käyttö on rajoitettu eduskunnassa työskenteleville. Vieraat eivät siis pääse hissin kyytiin.

Oviverhon takana pilkottaa Istuntosalin pyöreän muotoinen takaseinä, jonka keskeltä ja molemmilta sivuilta on käynti Istuntosaliin.

Ovet istuntosaliin. Yleisölle löytyy paikat seuraavasta kerroksesta, jossa sijaitsevilla lehtereillä on noin 300 paikkaa.Lehterillä on paikat myös toimittajille ja diplomaateille.

Kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen (1894–1966) Työ ja tulevaisuus -ryhmän viisi kullattua kipsiä, Raivaaja, Henkinen työ, Tulevaisuus, Usko ja Sadonkorjaaja koristavat istuntosalia. Raivaaja esittää fyysistä työtä, Henkinen työ painottaa luovaa työtä. Tulevaisuus-veistoksen äiti kantaa sylissään tulevaisuutta, pientä poikaa, joka tervehtii salissa istuvia kansanedustajia. Usko esittää uskoa työhön ja tulevaisuuteen. Sadonkorjaaja kuvastaa työn tulosta.

Täysistuntosalin kupolimuotoisen katon sokeriruokolevyistä tehty verhoilu antaa istuntosalille hyvän akustiikan.

Kupolikaton huipulla on lanterniini, jonka ikkunoista päivänvalo lankeaa muuten ikkunattomaan tilaan.

Eduskuntakahvilan katto on maalattu korkeakiiltoisella sinivihreällä värillä, jonka ansiosta ikkunat ja pylväät heijastuvat katosta. Tämä lisää kahvilassa tilan tuntua. Kahvila tuntui todellakin suuremmalta ja avarammalta, kuin se todellisuudessa oli.

Tyra Lundgrenin suunnittelema ja Arabian valmistama astiasto Eduskuntalon käyttöön.

Kahvilan ikkunasta avautuu näkymä Pohjoisen Rautatiekadun yli Pikkuparlamenttiin.

Pikkuparlamentin puisto on parhaillaan myllerryksen vallassa. Siellä tehdään tilaa presidentti Mauno Koiviston muistomerkille, jonka on suunnitellut kuvanveistäjä Kirsi Kaulanen. Muistomerkin julkistustilaisuus on marraskuun lopulla.

Eduskuntatalossa työskentelee noin 1000 ihmistä. Tila on käynyt ahtaaksi vuoden 1978 laajennusosasta huolimatta. Vuonna 2004 valmistui arkkitehtitoimisto Pekka Helinin suunnittelema Pikkuparlamentti (kuvassa etualalla).

Monet tahot järjestävät tutustumiskäyntejä Eduskuntataloon. Museonystävien kierros oli antoisa, mutta mielelläni olisin kurkistanut myös valiokuntahuoneisiin, sihteeristön tiloihin ja eduskuntaryhmien kokoushuoneisiin. Ehkä odotan seuraavaa Eduskuntatalon Avoimien ovien -tapahtumaa, jolloin on mahdollisuus nähdä tiloja laajemmin.

Eduskuntatalon julkisivujen punertavanharmaa Kalvolan graniitti luo jykevän ensivaikutelman 14 pylvään ja 46 porrasaskelman kera. Sisätilojen klassistinen tyyli art decolla ja funktionalismilla sekä 20-luvun moderneilla yksityiskohdilla maustettuna on eleetön ja silti hyvin arvokas ja juhlava. 

Kaikkinensa koko rakennus on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Opastetulla kierroksella saa kerralla paljon faktaa, jota on mukava kuulla.

Eduskuntatalon Pikkuparlamentin puoleisessa päädyssä on pieni, takorauta-aidoin rajattu puistikko. En löytänyt paikasta mitään tietoa. Katselen kasvillisuutta aina ikkunasta bussin pysähtyessä punaisiin liikennevaloihin odottamaan pääsyä Kampin halliin. Etenkin alkukesästä kasvien eriväriset lehdet ja runsas maanpeitekasvillisuus muodostaa kauniin kokonaisuuden.

Osa postauksen tekstistä koostuu kierroksella tekemistäni muistiinpanoista. Osan olen kerännyt netin eri lähteistä. Eniten tietoa löytyy Eduskunnan talot ja taide.  Voit myös lähteä virtuaalikierrokselle Eduskuntataloon täältä.

Haikeutta ilmassa ja vaivaa jalassa

Rosa Sävel 9.9.

 

Yritän kovasti pitää kiinni kesästä, mutta väkisinkin tuo syksy tunkee väliin kaikin mahdollisin keinoin. Viikonloppu ja alkuviikon pari ensimmäistä päivää saimme nauttia lähes kesäisistä ilmoista. Keskiviikkona pilvet peittivät taivaan ja valuivat alas rankkasateena.

Kurpitsa kukkii yhä

Tutkittuani tulevien päivien sääennusteita päädyin menneenä viikonloppuna siivoamaan kasvihuonetta. Aurinkoa on toki luvassa, mutta varsinkin selkeinä öinä lämpötila tippuu reippaasti alle +10. Tomaateissa on vielä runsaasti raakileita, samoin paprikoissa. Katsoin parhaaksi tuoda ne huoneenlämpöön kypsymään. Kurkut lähtivät kompostiin jo pari viikkoa sitten, kun eivät enää kukkineet eivätkä tehneet hedelmää.

Tyhjensin koko kasvarin, lakaisin kivilattian ja pesin sisäpinnat. Puhdistin Blumat-kastelujärjestelmän ja vein sen kellariin odottamaan ensi kesää. Pesin myös Blumatin käyttämän 150 litran vesitynnyrin sekä kasvatusastiat. Sitähän tämä kasvukauden loppu on: siivoamista ja tavaroiden varastoon kantamista.

Samettikukka Farourite Red

Kasvimaalla kurpitsat jatkavat kukintaansa ja lehtikaali sekä mangoldi kasvuaan. Persiljaa leikkasin rasiaan pakkaseen laitettavaksi. Samettikukissa ja tuoksuherneissä on vielä kukkia, mutta muuten niiden olemus on muuttunut aika rähjäiseksi. Näiden kesäkukkakaverien mielestä siementen kehittäminen on nyt selvästi kukintaa tärkeämpää tekemistä.

Alapiha 9.9. nurmikonleikkuun jälkeen

Nurmikko kasvaa hurjalla vauhdilla. Kertaviikkoinen leikkaus ei vain riitä, jos haluaa huoliteltuja näkymiä. Ja minähän haluan. Ongelmaksi on muodostunut elokuinen rasitusvamma kantapäässä eli plantaarifaskiitti. Jalka ärsyyntyy liikkumisesta, mitä ruohonleikkurin perässä käveleminenkin on. Aktiiviliikunta aiheuttaa kivuliaita askelia ja pahimmillaan jäytävää särkyä. Kerrassaan ärsyttävää olla tällä tavoin estynyt.

Alapiha 9.9. nurmikonleikkuun jälkeen

Olin melko varma kivun aiheuttamasta diagnoosista, mutta varmuuden vuoksi halusin asiaan lääkärin näkemyksen. Sepä ei tänä päivänä olekaan mikään helppo asia. Oman kylän terkkarissa akuuttiaikoja ei ole tarjolla ja kiireettömän hoidon ensimmäinen aika lääkärille olisi löytynyt viiden viikon päähän. Satasen hinta yksityiselle ei houkutellut sekään. Yhden viikon lisää kärvisteltyäni ajoin 25 km kunnan keskustaan päivystykseen. Siellä on vajaan vuoden toiminut upouusi hyvinvointikeskus. Komea rakennus kuin mikä, mutta ei pysäköintipaikkoja. Millähän päättäjät kuvittelevat potilaiden tulevan apua hakemaan kunnassa, jossa lähimmälle bussille päästäkseen on käveltävä kilometri jos toinenkin?

Olopiha 9.9.

Aikani kytättyäni vapautuvia pysäköintipaikkoja, pääsin vihdoin sisälle ilmoitautumaan. Sitten seurasi vajaan puolen tunnin odotus, jotta pääsi sairaanhoitajalle kertomaan vaivansa syyn. Hoitaja varoitti, että edelläni on seitsemän muuta potilasta. Tähän olin varautunut ottamalla mukaan sukankutimen, banaanin ja lukemista. Olihan siinä ohessa jännä seurata muiden odottajien touhuja ja uuden rakennuksen sokkeloihin eksyneiden ihmisten opastustoimia.

Kahden tunnin odotuksen palkkioksi nuorehko mieslääkäri kutsui minut huoneeseensa. Plantaarifaskiittihan se on, kuten epäilinkin. Vaivaan ei ole oikein muuta parannuskeinoa, kuin rasituksen välttäminen, venytykset ja tarvittaessa fyssarin konsultaatio. Paranemiseen voi mennä viikkoja, kuukausia, joskus jopa vuosi. Särkylääkkeillä ei ole tutkittua tehoa. Sen olin huomannut jo itsekin. 

Jos jotain hyvää asiassa pitää löytää, niin se on tällä kertaa edessä oleva talvikausi. Eipä tee mieli puutarhahommiin siinä vaiheessa kun lumi valtaa maat ja mannut. Jospa jalka tokenee kevättä odotellessa, toivon.

Pikkupuutarhaa 9.9.

Nurmikonleikkuu on vuosikausia ollut minun hommiani, kuten valtaosa muistakin puutarhaan liittyvistä töistä. On vaikea siirtää tehtäviä sellaiselle, joita ne eivät kovin paljon kiinnosta ja joissa pitäisi olla vähän myös neuvomassa. Nyt Ukkokulta on leikannut nurmikon ja lupasi tehdä sen jatkossakin, kunnes kykenen sen tekemään itse. 

Näin syksylläkin puutarhassa riittää tekemistä, joista en jalkavaivasta huolimatta kykene täysin pidättäytymään. Leikkelemistä, kitkemistä, siistimistä, sipulien istuttamista, haravointia. Löydän itseni pihahommista, tiedän. Koitan kuunnella, mitä jalkani viestittää. Ja yritän tasapainoilla jalan ja pään välillä. Tekemättömyyskään ei minulle sovi. Alkaa potuttaa ankarasti, jos joudun ikkunasta kuikuilemaan holtitonta puutarhaa.

Saapaspolku 9.9.

Sääennusteet eivät ole kaikkein mieluisimpia, kun vettä on luvassa harva se päivä. Lämpöä kuitenkin riittää ihan kivasti, joten pihalle on paras mennä jokaisessa sopivassa välissä. Kaikkea ei tarvitse kerralla tehdä. Yksikin tehtävä lyhentää listaa ja piristää päivää.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Tärkeää on muistaa myös nauttia kaikesta kauniista, vaikkapa komeista syyshortensioista. Pitäkäähän jalat kuivina!

Yksi perhonen

Amiraali syysasterissa

 
Elo-syyskuussa on aina kiva ihastella lukuisia perhosia. Muutamissa blogeissa onkin ollut hienoja kuvia erilaisista perhosista. Meillä niitä ei ole tänä vuonna juuri näkynyt. Keskiviikkoiltana ihan säikähdin, kun syysastereille lennähti yksi amiraali. Kerrankin kamera oli oikeaan aikaan mukana ja tähtäysvalmiudessa.

Pyjamalude villiporkkanassa

Muita ötököitä onkin sitten kukilla mönkinyt pilvin pimein. Monta vuotta kummastelin muutamissa blogeissa pyjamaluteiden kuvia. Nykyisin niitä löytyy meiltäkin. Etenkin kasvimaalla kukoistavat villiporkkanat ovat pyjamaluteiden suosikkipaikkoja.

Silene uniflora - Merikohokki

Pari vuotta sitten ostin pikkuisen merikohokin taimen, joka on valkoailakin sukulainen. Istutin sen ihan väärään paikkaan. Siellä se näivettyi ollen vaarassa menehtyä. Niinpä siirsin tänä keväänä merikohokin syysomenan alle, jossa se on pörhistynyt melkoisesti.

Silene uniflora - Merikohokki

Edellisessä postauksessa kerroin pihaani ilmestyneestä mahdollisesta valkoailakista (silene latifolia). Hiidenmäen puutarhassa -blogin Minna kertoi, että kasvi voi olla myös valkoinen puna-ailakki (silene dioica). Löysin netistä erään valokuvaajan oivallisen tunnistustekstin loistavine kuvineen. Käyhän tutustumassa, jos aihe kiinnostaa.

Rhododendron x Nothern Hi-Lights - Revontuliatsalea

Revontuliatsaleani ei tykännyt viime talvesta eikä keväästä ollenkaan. Lähellä kasvava Ruususen uni teki sentään yhden kukan, mutta revontuliatsalean jokaisesta oksasta oli kadonnut henki ja elämä. Leikkasin versoja pätkä kerrallaan nähdäkseni, löytyykö niistä virtaa. Ei löytynyt. Aivan kuivunutta korppua maahan saakka. 

Leikkasin kuolleet versot pois ja ajattelin, että annan juurille mahdollisuuden. Niin vain on kesän aikana kasvattanut uusia versoja 50-senttisen puskan edestä. Seuraavaksi pitääkin kitkeä kaikkialle leviäviä lehtosinilatvan taimia revontuliatsalean viereltä pois.

Peittokurjenpolvi Kurgaanissa

Edellisessä postauksessa kehuskelin myös etupihan Bermudan komeaksi kasvanutta peittokurjenpolvipöheikköä. Meinasin jo unohtaa, että samaa kurjenpolvea on tullut jaettua muuallekin sen oivallisen peittävyysominaisuuden vuoksi. Kuvan Kurgaanissa alkaa kohta sammalleimukin olla hätää kärsimässä, kun peittokurjenpolvi levittäytyy joka puolelle.

Siirsin elokuussa Kurgaanin takapuolella kasvavan pionin toiseen paikkaan, kun sen kukat peittyivät riippahernepuun lehvistöön. Samalla tuli myllättyä sammalleimua kovalla kädellä. Se on saanut sateista reippaasti uutta energiaa ja kasvaa vauhdilla peittämään omaa osuuttaan (joka sijoittuu oikeaan laitaan ja Kurgaanin takapuolelle.

Phlox paniculata 'Creme de Menthe - Syysleimu kirjavalehtinen

Kirjavalehtisen syysleimu Creme de Menthen kukinta taitaa jäädä tänä vuonna vaisuksi. Osasyyksi epäilen leimun eteen istuttamaani salkoruusua, joka voimakkaalla kasvullaan vei leimulta ison osan valosta ja energiasta. Siirsin salkoruusun muualle, jossa sillä on enemmän tilaa kasvaa niin ylös kuin sivuillekin. Eikä se häiritse pienempiensä elämää. Jos nyt suostuu kotiutumaan uuteen kasvupaikkaansa.

Krassi ja kaaliperhosen toukka

Krassit ehtivät kukkia pitkään ennen ensimmäisten kaaliperhosen toukkien ilmaantumista. Nypin kaikki löytämäni toukat ja kiikutin ne puiston puolelle. Sitten meni melkein kuukausi, ettei yhtään toukkaa näkynyt. Kunnes viime päivinä niitä on ilmaantunut riesaksi asti. Lehdistä tulee nopeasti reikäisiä ja kohta on vain ruodit jäljellä.

Krassi Alaska Salmon Orange

Hiljaa mielessäni toivoin, etteivät toukat löytäisi terassin toisessa päässä kasvavaa krassi Alaska Salmon Orangea. Turha toivo, hyvin löysivät. Ensimmäisen krassipuskan heitin jo kompostiin kyllästyttyäni toukkia nyppimään. Tämän Alaska Salmonin toukkaesiintymän kanssa olen vielä voitolla. Saapa nähdä, kuinka kauan.

Kehäkukka

Hölmöyksissäni kylvin kehäkukan siemeniä yhteen lavakaulukseen tuoksuherneen ja ruiskukan väliin. Ruiskukat itivät ja kasvoivat nopeasti kallistellen laatikossa sinne tänne muiden kasvien päälle. Ei siinä jäänyt tilaa ja valoa kehäkukkien itämiselle. Pieleen  meni.

Viime kesänä kehäkukkia kasvoi laatikko numero kakkosessa. Syksyllä Ukkokulta laittoi samaiseen laatikkoon talvivalkosipulia ja minä vielä keväällä muutaman istukassipulin valkkarien kaveriksi. Jossain vaiheessa sipulien välistä alkoi pilkistellä pikkuisia vihreitä lehtiä ja muutama kehäkukan nuppukin ilmestyi. Kun sipulisato korjattiin pois, kehäkukat innostuivat kasvamaan ja kukkimaan. Yhtään kehäkukan siementä en ole sipulien väliin laittanut, mutta siellä ne viime kesäisistä kukista rapisseet siemenet ovat talvehtineet mullassa ja kukkivat nyt ilonani.

Dahlia Cafe au Lait

Tapani mukaan kiirehdin tänäkin keväänä laittamaan daaliamukuloita liian aikaisin multaan. Kellarin kasvilampun valossa niistä kasvoi aneemisia honkkeleita. Leikkasin pisimmät versot pois ja istutin daaliat talon seinustalle isoihin ruukkuihin. Aluksi suojasin kasvit harsoilla, kunnes lämpötilat nousivat sopiviksi. Yllättäen tästä tulikin oikein hyvä daaliakesä. 

Sneezy ja nimetön pinkki ovat kukkineet kiitettävästi. Cafe au Lait aloitti vähän muita daalioita myöhemmin. Kylläpä siinä onkin kukkia riittänyt. Varsille on tullut mittaa toista metriä. Olen laittanut sille kaksi kunnon tukea ja silti katson turvallisemmaksi pitää daalia nojaamassa varovasti talon seinustaan. Riski painavien kukkien rasittamien varsien romahtamiselle on suuri.

Alppikärhön valtaama köynnöskaari

Vähän huolestuneena katson myös Pikkupuutarhan köynnöstukea. Sen jokaisen neljän jalan tueksi olen laittanut 150-senttiset harjateräkset. Silti kahdesta suunnasta tukeen kietoutuvista alppikärhöistä kertyy painoa sen verran paljon, että romahtamisvaara on olemassa. Köynnöstuen alta ei enää selkä suorana voi kulkea. Varsinkin sateen jälkeen on kierrettävä toista kautta välttyäkseen kunnon kastumiselta.

Alapuolelta katsoessa näkee, kuinka risuinen alppikärhö on. Alaosassa taasen varsinkin vasemman puolen alppikärhö on metrin korkeudelle saakka lähes lehdetön. Oikean puolen alppikärhö Columnella on vehreä myös alhaalta, mutta ylhäältä niinikään risuinen. Tässä vaiheessa on mahdotonta erottaa kärhöjä toisistaan. Ovat solmineen lukuisia versoliittoja korkeuksissa. Kunhan syksy tästä vielä vähän etenee, tartun saksiin. Tiedän, menetän kevään kukinnan. Joskus vain on tehtävä kipeitä leikkauksia.

Clematis viticella Black Prince - Viinikärhö

Alapihan kasvarituijan viereisessä köynnöstuessa kasvaa viinikärhö Black Prince. Tai oletettu Black Prince. Pari viikkoa sitten sain vihdoin leikattua pihan tuijia. Niin myös kasvarituijan holtittoman pitkiksi venyneitä oksia. Black Prince oli tapansa mukaan kasvanut risteilemään tuijan latvuksiin. Päästäkseni leikkaamaan tuijaa kunnolla, irrottelin varovasti tiukasti tuijaan tarttuneita kärhön oksia. Vahinkoa tuli, mutta onneksi aika vähän. Suurin osa versoista ei katkennut, eikä taipunut kriittisesti. Laitoin ne valumaan tuesta alaspäin, kuten mielestäni pitääkin. 

Oikeastaan ensimmäisen kerran pääsen nyt katselemaan kukkia "silmästä silmään". Aiemmin ne ovat sijainneet korkealla pääni yläpuolella. Koitan ottaa tästä opikseni siten, että ensi vuonna ryhdyn ajoissa ohjaamaan kasvavia versoja tukeen. Enkä päästä niitä huitelemaan jälleen kerran tuijan latvuksiin. Vikkelä on oltava, sillä tämän kärhön kasvuvaihti on samaa luokkaa lumikärhön kanssa. Kasvaa ihan silmissä.

Ukkokulta sai vihdoin piikattua betonisen kaivonrenkaan neljään osaan. Olipa homma. Vaati myös melkoista ponnistusta kuskata palat kottikärryillä varaparkkipaikalle odottamaan kaatopaikalle lähtöä. Yksi pala painoi tajuttomasti ja vaati kahden ihmisen kaiken nostovoiman, jotta pala siirtyi maasta kottikärryihin. Ei puhettakaan, että palat olisi voinut kärrätä kerralla samoilla kottareilla odotuspaikkaan. Ei, jokainen siivu oli kärrättävä erikseen. Hiki nousee otsalle jo pelkästä ajatuksesta, miten saamme nostettua viipaleet peräkärryyn kaatopaikalle vietäväksi.

Clematis Texensis-ryhmä 'Princess Kate' (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö

Olen ollut tavallista kiireisempi, eikä aikaa ole jäänyt liiemmin pihahommiin. Kun sopiva rako on ilmaantunut, laiskotus on ollut niin massiivista, että puutarha on saanut olla lähestulkoon omassa rauhassaan. 

Minna Mama's Garden -blogissa lausahti Puutarhakrapula-postauksessaan ajatuksia herättävästi: " Voisiko puutarhasta vain yksinkertaisesti nauttia enemmän, eikä aina luoda jotakin uutta?!" Toki puutarhahommat ovat muutakin kuin uuden luomista, mutta etenkin kaltaiselleni perfektionistille olisi terveellistä välillä pysähtyä, hengähtää ja antaa itselleen vapaata alituisesta tekemisen pakosta. Vaikka kuinka tykkäisi puutarhahommista, tauot ja loma ovat tarpeellisia.

Clematis Texensis-ryhmä 'Princess Kate' (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö

Niin vain viikko taas vierähti ja viikonloppu on käsillä. Luvassa on välillä vähän erilaistakin, sillä sunnuntaina menemme juhlimaan Ukkokullan sukulaisen 100-vuotissynttäreitä.

Aurinkoista syyskuun viikonvaihdetta kaikille!

Pikavisiitti pihalle

Clematis 'Princess Diana', Texensis-Ryhmä - Tarhalyhtykärhö

Viikko on ollut täynnä ohjelmaa, enkä ole ehtinyt pihalla pahemmin edes pyörähtää. Eipä siihen ole ollut muutenkaan tilaisuutta, kun vettä tulee taivaalta usein ja lujaa. Tiistai oli poikkeuksellisesti sateeton päivä ja silloin ryntäsin leikkaamaan nurmikon. Toinen lyhyt pikavisiitti tapahtui perjantai-iltapäivällä, kun yllättäen aurinko pilkisti pilvien lomasta.

Suuntasin tutkimaan kärhöjen tilannetta. Tarhalyhtykärhö on innostunut tekemään uusia nuppuja. Yksi niistä oli taas avautunut ja pari-kolme pullistelee lupaavasti. Loppukesän kukkijoille on aina tilaa.

Clematis Princess Kate (Zoprika, Clematis Texensis-Ryhmä) - Tarhalyhtykärhö

Toinen prinsessa eli Kate kukkii runsaana etupihalla. Työlistalla on lecasoran laittaminen muutamien kärhöjen tyvelle. Se kelvannee soran tai karkean hiekan korvaajaksi, kun sitä sattuu olemaan säkillinen varastossa. Karkeampi aines estää lakastumistautia ja pitää herkän kärhön juureniskan kuivempana.

Clematis Viticella-ryhmä 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Madame Julia Correvonin ensimmäiset kukat olivat huonokuntoisia. Syynä saattaa olla kevään kylmyys ja/tai kuivuus. Vähitellen nupuista on kehkeytynyt ehjiä ja kauniita kukkia. Tämän madamen ostin pikkuisena rimpulana ja siltä meni aikaa kotiutumiseen. Elän toivossa, että saan tästä vielä runsaan ja rehevän kärhön.

Alkukesästä ei pahemmin tarvinnut itseään ruohonleikkuulla rasittaa. Kuivuuden vuoksi kerta kahdessa viikossa riitti. Nyt ylenmääräinen kosteus ja mukava lämpö on kiihdyttänyt nurmikon kasvun uusiin ulottuvuuksiin. Leikkasin nurmikon tiistaina. Eilen perjantaina totesin uuden leikkauskierroksen olevan tarpeen. Samalla saisin tuulen ja sateen alas tuomia puunlehtiä pilkotuksi ravinteeksi. 

Hyvin nurmikko pärjää pitkänäkin, eikä sitä kukaan sateella ole katselemassa. Mieluummin pidän nurmikon aika lyhyenä, koska leikattuna se ryhdistää ja siistii yleisilmettä. En sitten enää illalla alkanut leikkuria pörisyttämään, vaan suunnittelin tehtävän lauantaiksi. Pieleen meni suunnitelma. Lauantaina vettä roiskii taivaalta. Sama ilmiö jatkuu seuraavinakin päivinä, joten kenties joudun nurmikkoni viikatteella siistimään.

"Kasvaa kuin sieniä sateella" -sanonta toteutuu nyt konkreettisesti. Monenlaisia mollukoita on kukkapenkeissä ja nurmikolla. Kuvan keskittymä löytyy alapihan aidan toiselta puolelta. 

 

 
Naapurin Marit kävi kysymässä, kelpaako pussillinen hänen keskimmäisen poikansa keräämiä sieniä. Ilman muuta kelpaa. Olivat kuulemma putsaamattomia, mutta eipä noista paljon roskia tullut. En vielä ole päättänyt, mitä herkkua näistä sienistä valmistan. Risottoa, muhennosta? Aarteita tällaisia tuliaisia tuovat naapurit, eikö vain!

 

Ilmatieteenlaitoksen tilastoissa sadekäyrät näyttävät aika maltillisilta. 0.5 mm ja sitä pienemmät sademäärät eivät näy tässä kuvassa ollenkaan. Viime maanantain pylväs on komeaa katsottavaa: 53.5 mm. Ei ihme, että pääkaupunkiseudulla palolaitokset olivat kiireisiä joutuessaan ratkomaan ylikuormittuneiden hulevesijärjestelmien aiheuttamia ongelmia.

Kasvihuoneen kausi on kääntynyt loppusuoralla. Kurkut eivät enää tehneet uusia kukkia, eikä siten kurkkujakaan tullut. Kyllä niitä syötiinkin välillä ihan urakalla. Ja jaettiin muille. Tomaattisato on ollut kiitettävän runsas. Raakileita on yhä paljon. Kypsyminen on selvästi hidastunut, vaikka lämpötila huitelee pilvisinäkin päivinä +18 asteessa. Tomaatit kaipaavat varmaan aurinkoa. 

Somen puutarharyhmissä monet ovat keränneet raakileet sisälle kypsymään. Annan omieni vielä jatkaa eloa kasvarissa. Jospa niitä aurinkoisiakin päiviä tulisi kiihdyttämään tomaattien kypsymistä.

Monet säilövät vihreitä tomaatteja lisukkeeksi. Tomaatti sisältää glykoalkaloideja (samoja lievästi myrkyllisiä aineita kuin vihreissä perunoissa). Glygoalkaloidit haihtuvat tomaatin kypsyessä. Raakojen tomaattien syömistä ei suositella edes ruoaksi valmistettuna. Olemassa on tomaatteja, joiden väri kypsänäkin on vihreä, eivätkä ne sisällä gkykoalkaloideja.

Perjantaina keräsin tuoksuherneistä palkoja irroittaakseni niistä siemeniä. Jonkun verran olen siemeniä kerännyt niistä jo aiemmin. Osa paloista on jo kuivunut ruskeiksi. Ilta-auringon valoa vasten saattoi myös todeta, etteivät kaikki siemenet ole vielä kypsiä ja palkokin on useissa edelleen täysin vihreä.

Tuoksuherneissä on vielä jokin verran kukkia, mutta selvästi se on hiipumaan päin. Ehkä eivät tykkää jatkuvista sateista nekään.

Rikkaruohot irtoavat litimärästä maasta helposti. Kolmesta pienikokoisesta voikukasta kaksi sain nyhdettyä kokonaisina juurineen. Kolmannesta (kuvassa etummaisena) pieni pala juurta jäi maahan. Sieltähän se taas kasvaa. Kunnon rikkaruohokierros on edessä, kunhan sää ja aika sen sallii. Nyt tulee nyhtäistyä rikka sieltä toinen täältä ohi kulkiessa. Sen näköiset ovat kädetkin, kun vaikkapa postilaatikolta pääsee takaisin sisälle.

Valkoailakki (Silene latifolia ssp. alba) ?

Tällainen kasvi löytyi etupihan Bermudasta, syysleimujen välistä. Olisiko kyseessä valkoailakki (Silene latifolia ssp. alba)? Alapihalla kasvaa merikohokkia (Silene uniflora), jonka olen taimena ostanut ja istuttanut. Etenkin kukka on hyvin samanlainen. Loppukesän kosteudessa merikohokki on selvästi viihtynyt kasvattaen matalahkon puskan, josta nousee kivasti valkoisia kukkia.

Wikipedian mukaan Suomessa merikohokkia tavataan Pohjanlahden rannikkoalueella ja läntisen Suomenlahden rannikolla. Suomessa se on alkuperäislaji.

Austin-ruusu Carolyn Knight

Joihinkin kasveihin olisi syytä asentaa nuppuhälytysjärjestelmä, jotta kukkien avautumisen ehtisi nähdä. Elokuun puolivälissä istuttamani Austin-ruusu Carolyn Knightin ensimmäisen kukan missasin, kun en älynnyt nuppua käydä aktiivisesti vahtimassa. Nyt tässä ruusussa on useita uusia nuppuja, joista yhdessä väriä pilkistää. Myös Lady of Shalottissa on uusia nuppuja. On siis useampi syy kipaista pikkupuutarhan Kriikunapenkin äärelle.

Geranium x cantabrigiense - Peittokurjenpolvi

Alkukesän kuivuudessa voivottelin etenkin etupihan Bermudan nääntyviä kasveja. Silloin huomasin, että kurjenpolvet näyttävät pärjäävän muita paremmin sateettomuudessa. Nyt, kun vettä on saatu yli omien tarpeiden, kurjenpolvet senkun pörhistyvät. Eivät siis pahastu vesisateistakaan. 

Peittokurjenpolvi pullistelee joka suuntaan. Otin siitä kuukausi sitten jakopaloja muualle istutettavaksi, lisääkin voisin ottaa. Paras tarkkailla omassa puutarhassa sään ääritilanteissa pärjääviä kasveja ja suosia niitä.

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho

Komeamaksaruohojen kukat ovat olleet avoinna jo pitkään joissakin paikoissa. Osa niistä taasen vasta aloittelee. Pikkupuutarhan Kriikunapenkin Herbstfreude suorastaan räjäytti kasvunsa uusiin ulottuvuuksiin kriikunan kaatamisen jälkeen. Saatan jakaa kasvuston, mutta se jääköön ensi vuoteen.

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko

Vaikkei vielä paljain silmin voi nähdä
että on syksy, jokin tuulen äänessä saa
minut värähtämään. 

 Tervetuloa syyskuuhun.