Bloggaajailta Marketanpuistossa

Sateinen kevätilta kului eilen sukkelaan yhdessä muiden puutarhasta innostuneiden kanssa Espoon Marketanpuistossa järjestetyssä bloggaajatapaamisessa. Koolle kutsujana toimi Kotipuutarhalehti yhteistyökumppaneidensa Kekkilän, Ruduksen, Tikkurilan ja Tahvosten kanssa, joista kullakin oli kiinnostava ja informatiivinen esittelynsä tilaisuudessa. Illan juontajana toimi Kotipuutarhalehden päätoimittaja Maija Stenman.

Huvila&Huussi -ohjelmasta tuttu Puutarhaetsivien Tanja Nieminen kertoi meille puutarhan trendeistä ja suoritti oikeaoppisen puunistutusnäytöksen, jossa varmasti jokaiselle läsnä olleelle tuli selväksi, missä viimeisen tutkimustiedon mukaan sijaitsee puun aivot. Eivät suinkaan latvuksessa eikä juuristossa, vaan puun varren ja juuriston yhtymäkohdassa, juurenniskassa. Kunhan ehdin ja sade hellittää, aion lähteä pihamaalle katsomaan, millaisiin syvyyksiin omien, hiljan istuttamieni koristeomenapuideni aivot olen kätkenyt.

Puutarhaetsivä Tanja Nieminen

Asiaosuuden lisäksi tarjolla oli pientä purtavaa ja mahdollisuus jutella muiden bloggareiden kanssa. Sateenvarjo haittasi sen verran tutustumista, että moni blogeista tuttu ihminen jäi moikkaamatta. Muutama jo ennestään tuttu oli paikalla ja jotkut blogit saivat viimein konkreettisen henkilönsä.

Marketanpuistossa olen käynyt lähes joka kesä. Ensimmäiset kerrat jo silloin, kun se ei ollut nykyisenoloinen näyttelyalue. Aikanaan siellä oli myös pari hevosta, porsaita ja muistaakseni kanojakin, joita käytiin lasten kanssa kesäisin katselemassa. Puistossa kannattaa käydä useamman kerran kesässä, jos siihen vain on mahdollisuus, sillä monipuolinen kasvillisuus takaa kauneutta keväästä syksyyn. Lauantaina 23.5. puistossa on perinteiset puutarhamarkkinat.

Mukavan illan päätteeksi saimme kaikki ihanan puskan eli Ruusuherukan, jota muutamissa blogeissa olen käynyt ihastelemassa. Olisipa viikonvaihteessa sen verran sateetonta, että pääsisin sen maahan kaivamaan.

Ihan alkoi kotiinajaessa huvittamaan, kun mietin näkemiäni tuttuja kasvoja. Aivan kuin olisi iäisyyden jotkut henkilöt tuntenut, vaikka ei ole koskaan heitä livenä edes nähnyt. Puutarha ja kasvit ja luonto ovat ihania asioita, sillä ne yhdistävät hyvinkin erilaisia ihmisiä tiiviimmin kuin moni muu asia tässä elämässä ja maailmassa.

 
Kiitos kaikille illan järjestäjille ja läsnä olleille bloggaajille. Niillekin, joiden moikkaaminen siinä sateisessa hötäkässä jäi tekemättä. Oli mukavaa ja ilta loppui ihan liian nopeasti.

 

Vastaukset Nuppuja -blogin esittämiin "11 asiaa minusta" -kysymyksiin

Pikkusydämen lehdistö on jo aika tuuheaa

 Nuppuja -blogista tuli seuraavat kysymykset "11 asiaa minusta" -haasteen tiimoilta:

1. Viimeksi kuulemasi kappale?

Kuuntelen yleensä paljon radiota, mutta nyt on menossa jakso, jolloin tykkään ympärilläni 
olevasta hiljaisuudesta. Ulkona ollessani nautin lintujen laulusta ja kaikista luonnonäänistä, 
mutta sisällä saa olla hiljaista. Autolla liikkuessa radio on yleensä päällä. Sunnuntaina 
ajelimme vanhempieni luo äitienpäiväkahville ja silloin Ukkokullan autossa soi Bob Dylanin
Sara. Pidän siitä kovasti ja kipaleen loputtua tuumin, että täytyypä laittaa kotonakin joku 
päivä Sara soimaan. Ei ole tullut vielä laitettua. 

Muutama aurinkoinen päivä, niin Norjanangervo kukkii täysillä

 

2. Kahvi vai tee?

Kumpi vain riippuen tilanteesta. Iltaisin en enää kovin mielelläni juo kahvia, koska 
se valvottaa minua. Silloin valitsen teen.

Ketunleipä kukkii metsikössä

 

3. Jos elämästäsi tehtäisin tv-ohjelma, minkälainen tv-ohjelma siitä tulisi?

Minua on muutaman kerran haastateltu televisiossa, enkä yhtään tykkää katsella itseäni. 
Ajatus omaa elämää käsittelevästä tv-ohjelmasta ei kuulosta laisinkaan hyvältä, tylsä 
siitä tulisi.

Sommarwind -ruusu valmistautuu kesään

 

5. Viimeisin kuva mikä on otettu kamerallasi?

Kävin aamulla makrokuvailemassa omassa puutarhassa. Viimeisin kuva näyttää 
olevan narsissista, jolle en vielä ole löytänyt nimeä. Valtaosa kuvistani on puutarhakuvia. 
Jollei omasta, niin sitten jonkun muun puskista.

Kissanmintutkin puskevat maasta

 

6. Uusin blogituttavuus?

Uusin blogituttavuus taitaa olla Siirtolapuutarhaunelmien Villa Veranda. Seurantalistallani 
on jo niin paljon mielenkiintoisia blogeja, että alkaa olla tyystin mahdotonta kaikkiin 
postauksiin kommentoida. Muuten jää oman blogin postaukset tekemättä. 
Puhumattakaan siitä muusta elämästä, jota puutarhatouhujen lisäksi pitäisi jossain 
välissä hoitaa.

Nokkosesta pääsee kohta valmistamaan voimajuomaa kasveille

 

7. Jos saisit yhden supervoiman niin minkä valitsisit?

Supervoimasta tulee ensimmäisenä mieleen kyky nostaa tai kantaa painavia taakkoja. 
Vaan mitäpä minä sellaisella supervoimalla pitkän päälle tekisin. Enemmän tarvetta 
olisi kärsivällisyydellä, sillä olen luonteeltani aivan liian kärsimätön. Kaiken pitäisi tapahtua 
nyt ja heti, enkä millään jaksaisi odottaa. Toisaalta elämä on kyllä opettanut, enkä 
mielestäni ole enää laisinkaan niin kärsimätön, mitä nuorempana.

Tuomi viikko sitten, nyttemmin jo kunnon lehdet

8. Viimeisin korvamatosi?

Kun nyt siitä viimeisestä kuulemastani kappaleesta tuli tuolla ykköskysymyksessä juttua, 
soi se Sara jälleen korvassa. Ei siinä mitään, hyvää biisiä jaksaa kuunnella 
korvamatonakin.

Metsäruusu aikoo valloittaa pikkupuutarhan käytävän

 

9. Viimeisin luonnossa näkemäsi eläin?

Pihalla käydessäni totesin, että altaassa uiskenteli kymmenisen kirkkaanpunaista 
samettipunkkia. Pikkaraisia punaisia pilkkuja veden pinnassa. Tykkäävätköhän ne 
uimisesta?

Varjoliljakin on tästä kuvasta jo kasvanut kummasti

 

10.  Meri vai järvi?

Kumpi vain. Usein kehittelen mielessäni, kuinka hienoa olisi, jos meidän alapihalle 
johtavat portaat olisivatkin laituri omaan rantaan. Hetken näin tuumaillessani totean 
sitten, että siinä tapauksessa myös piha olisi merkittävästi pienempi ja lopetan kehittelyn 
siihen. 

Kaunokaiset aloittamassa kukintaansa

 

11. Mistä olit tänään iloinen?

Erityisestä iloisuutta en nyt havaitse, mutta mukavaa tyytyväisyyttä kylläkin. Ulkona sataa, mutta luonto näyttää hyvin kauniilta hennossa vihreydessä ja lisääntyvässä vehreydessä. Ikkunat on ulkopuolelta pesty ja eilen leikkasin myös nurmikon. Koneellinen pyykkiä on pesty ja ripustettu kuivumaan. Jääkaapissa on ruokaa, eikä mistään liiemmin kolota. Läheisetkin voivat olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Oikeastaan tässä on jo monta syytä iloon.

PS.

Blogger ei taasen taipunut kirjasinkoon muuttamiseen, joten näillä mennään.

En laita haastetta eteenpäin, sillä se näyttää liikkuneen varsin ahkerasti

blogista toiseen. 

Alkuja siellä ja täällä

Kuluvan vuoden ruohonleikkuukausi on nyt sitten avattu. Omenapuiden alla on enemmän sammalta kuin nurmikkoa, joten sinne en mennyt edes lähelle. Ja joitakin ihania valkovuokkoesiintymiä oli ihan pakko kiertää. Kuka nyt tuollaisia upeita mättäitä raaskisi mennä tuhoamaan.

Tähkäesikko - Primula vialii

Lauantaina kävin Plantsussa hakemassa äitienpäiväkukat äidille ja anopille ja tietenkin sieltä lähti mukaan pari esikkoa omaan pihaan. Katsokaa tuossa yläkuvassa olevaa Tähkäesikon kukkaa. Aivan mielettömän suuri ja erikoisen mallinen. Kuin jokin eskimojätski tai mikä lie. Alla kuva samassa pehkossa olleesta tavallisesta kukinnosta.

Tai ehkä tämä kukka on hieman normaalia pienempi. Olihan tuo taimikin varsin muhkea ja hetken jo mietin, jakaisinko sen kahtia ennen istutusta. En sitten kuitenkaan jakanut. Jossain puutarhaohjelmassa kerran ohjeistettiin, että isot ostotaimet voi jakaa ennen istutusta ja näin saa helposti useamman taimen samaan hintaan.

Kuunlilja - Hosta

Pihakierroksella piti käydä myös tarkastamassa, mitä mullasta missäkin nousee. Kuunliljat ovat jo paikoin kasvunsa alussa. Varjoisimmilla alueilla tosin hyvin maltillisesti.

Jaloangervo - Astilbe

Samoin jaloangervot ovat hissukseen kerimässä itseään avoimiksi ja joissain lehdissä näkyi jo aavistus vihreästä.

Syysleimu - Phlox paniculata

Syysleimuissakin on reipasta kasvua.

Keltavuokko - Anemone ranunculoides

Keltavuokkokin on selvinnyt talvesta useamman kukan voimin ja nyt vain toive, että se jonain päivänä kasvaisi isoina mättäinä pihassani.

Hämyvuokko - Anemone nemorosa Robinsoniana

Myös hämyvuokko on selvinnyt talvesta ja alkaa vihdoin kukkimaan. Vieressä keltainen mukulaleinikki. Hämyvuokkoja jouduin sihtailemaan kameralla melko kaukaa ja silloin tuli mieleen, että pitäisikö istutustilanteessa ottaa huomioon myös mahdolliset kuvaussessiot. Joko merkata paikat, joihin on turvallista astua survaisematta saappaallaan jotain tärkeää kasvia tai sitten ripotella sopivia astinkiviä kukkapenkkeihin. No, tämä oli ehkä puolittain vitsi, mutta välillä kyllä saa kykkiä kieli keskellä suuta kukkiensa joukossa, ettei niitä kuvatessaan tallo kaikkea muuta ympärillä kasvavaa.

Mukulabegonia - Begonia Tuberhybrida

Takkahuoneen ikkunalla marketista ostetut mukulabegoniat ja Karjalanneidot ovat karistaneet mullat niskastaan ja kasvavat hurjaa vauhtia. Nuppujakin on jo näkyvissä. Näiden begonioiden pitäisi olla amppelityyppisiä, joten aikanaan laitan ne sisäänkäyntiterassille roikkumaan. Se on varjoinen paikka, mutta riippabegoniat ovat siellä viihtyneet aina hyvin. Viime vuonna kylän omalla taimitarhalla ei ollut laisinkaan riippabegonioita, enkä niitä muualtakaan löytänyt. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kokeilen kasvattaa niitä itse.

Pihalla pyöriessä löysin taas useita kotiloita. Laiska ihminen keksii elämäänsä helpotusta mistä vain ja hain tyhjäksi jääneen d-vitamiinipurkin, jonne sujautin löytämiäni kotiloita matkan varrelta ja purkki takaisin taskuun. Kun sitten reitti osui etikkaliemipurkin lähistölle, kävin tyhjentämässä kotilot taskupurkistani. Hetken kyllä kävi mielessäni, että jospa purkin kansi jää auki ja kotilot ryömivät taskuuni. Ja sitten työnnän paljaan käteni kotiloiden joukkoon. Iiiihhhh. En minä nyt kovin säikky ihminen ole, mutta ajatus taskussa ja sormissa vyöryvästä kotiloarmeijasta ei tunnu oikein mukavalta. 

Aamupäivän taivas oli pilvessä, mutta iltapäivän aikana taivas on seljinnyt ja aurinko alkanut paistaa. Seuraaville päiville on luvassa sadetta ja loppuviikoksi koleaakin, joten hissukseen kevät etenee. Viime yönä maan tasolla oli ollut pientä pakkastakin.

Kasvimaan vartija

Juuso teki oman tarkastuskierroksensa ja jäi miettimään syntyjä syviä kasvimaalaatikon viereen. Ehkä sitä kiinnostaa, kun metsikön takana tehdään tasakattotaloon uutta aumakattoa.
 

Melkein kuin purkkiruusu

Mönkään menneestä hääpäivämuistamisesta viisastuneena sanoin jo hyvissä ajoin Ukkokullalle, että marketin tusinaruusun sijasta voisin ottaa äitienpäivälahjaksi jotain järkevämpää. Lasten puolesta hän on yleensä jonkun "narinapuskan" minulle kotiin kantanut. Koska talouteen tarvitaan joka tapauksessa uutta ruohotrimmeriä, sen voisi hankkia äitienpäivälahjana - kun nyt ei ihan heti muita merkkipäiviä ole lähellä.

Ruohotrimmeriä meidän tontilla tarvitaan lähinnä kadunvarren ojien siistimiseen. Muutaman kerran kesässä siistin ojat voikukista ja ties mistä rikkaruohoista. Ruohonleikkurilla ei kivisiä ja syviä ojia pysty ajamaan. Tähän saakka olen kiskonut perässäni pitkääkin pidempää sähköjohtoa, johon olen liittänyt jatkojohdon. Välillä jatkojohto irtoaa keskeyttäen hikisen homman ja manaillen olen käynyt sen kiinnittämässä takaisin. Vanhaan trimmeriin on ollut vaikea löytää sopivia siimakeriä, joten uusi kahden akun trimmeri oli enemmän kuin tarpeellinen. Kovin innostunut en ole erilaisia härpäkkeitä varastoihin keräämään, mutta trimmerille löytyy kyllä aktiivikäyttöä. Olen siis uuden ruohotrimmerin onnellinen omistaja.

Eilen kävin kaupassa hakemassa äidille ja anopille kukkaset ja samalla ohi ajaessani päätin katsastaa monitoimitavaraliikkeen (tunnetaan lähinnä B:llä alkavana auto- ja rakennustarvikeliikkeenä) varaston. Josko sinne olisi jo tullut sytytyssäleitä, joita parikin ihmistä on täällä blogimaailmassa ideoinut taimikylteiksi. Viimeksi ne olivat loppuneet. Myyjä kertoi, että sytytyssäleet ovat sivutuote, jota saapuu kauppaan tietyin välein, mutta päivämäärää he eivät pystyneet silloin sanomaan.

Nyt säleitä löytyi ja pussi olikin isompi, kuin olin osannut ajatellakaan. Viiden kilon säkki maksoi vaatimattomasti kuusi euroa ja nyt riittää taimikylttejä ties kuinka moneksi vuodeksi. Taimitikut ovat sen verran pitkiä, että ne kannattaa pätkiä puolikkaiksi, ainakin kevään taimi-istutuksiin. Ei siis tässä huushollissa enää kertakäyttöveitsiä tai -lusikoita eikä rautakaupan värikkäitä muoviliuskoja. Ei myöskään laminoituja tietokonetekstejä, vaan ehtaa takassa tai saunanpesässä poltettavaa puumateriaalia, joka on kaiken lisäksi varsin hyvännäköistä.

Narsissi Ice King

Äitienpäivä alkaa olla juhlittu ja aurinkoinen päiväkin on mennyt muisto vain. Kakkukahveilta kotiin ajaessamme auton tuulilasiin satoi jo lautasen kokoisia pisaroita. Huomenna olisi tarkoitus tehdä jotain pihassa, mutta siihen vaikuttaa pitkälti sää. Luvassa on aika epävakaista ja loppuviikoksi melko viileääkin. Ulkona on pilvisyydestä huolimatta kuitenkin niin huikean keväistä ja hento vihreys on vallannut maat ja mannut. Peipposet livertävät ja mustarastas lurittelee aamuvarhaisella ja iltamyöhäisellä. Niin on kaunista, ettei voi olla nauttimatta.

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

PS.
Paristakin blogista on tullut kysymyshaasteet, joihin ilolla vastaan lähiaikoina. Kiitos vain.
 

 

Puutarhaelämä on sitten mukavaa

Pikkupuutarhassa kukkivat kevätkaihonkukat ja scillat

Aika mainioita pihapuuhailuilmoja on viime aikoina ollut. Eilen varsinkin saimme maistiaisia oikeasta kesästä, sillä auringossa työskennellessä oli pakko heivata pitkähihainen pois ja siirtyä kesäisesti pelkkään T-paitalookiin. Onpa kyllä välillä vettäkin satanut ja aivan tajuttomia määriä. Siitäkös kotilot ovat innostuneet ja aamuisin Juusoa ulos viedessä on samalla tullut noukittua useamman kotilon kerrallaan etikkaliemeen.

Paikoin vastaan on tullut oikein lihavia ja kookkaita kotiloita sarvet tanassa. Törmäsin facebookin puutarharyhmässä keskusteluketjuun, jonka aloitti kotiloiden onnetonta kohtaloa surkutteleva ihminen. Hänestä kotiloiden tappaminen etikkaliemessä sihauttelemalla on julmaa ja tarpeetonta. Hänen puutarhassaan ei tosin ollut kotilo-ongelmaa, joten ehkä mieli muuttuu, kun aamusella nurmikolla tepastellessa jalkojen alla raksuu mukavasti. No, ihan niin paljon meilläkään ei vielä kotiloita ole, mutta selvästi joka kesä edellistä enemmän. Kaikista keruu-urakoista huolimatta. En ole erityisen kärkäs tappamaan yhtä ainutta elukkaa, mutta kotiloiden suhteen alan olla aika tunteeton.

Vihdoin hyasinttinikin alkavat avautua. Viidesstä istutetusta sipulista yksi näyttää olevan pinkki, muut valkoisia. Olen aina pitänyt hyasinteista ja minusta niiden tuoksu kuuluu jouluun. Pääsiäisenä minulla oli messuilta ostettuja keltaisia hyasintteja, jotka tuoksuivat niin voimakkaasti, että päänsärkyä välttääkseni ne oli pakko siirtää etäämmälle. Ulos tuoksuja mahtuu ja iloiten toivotan nämäkin yksilöt tervetulleiksi puutarhaani.

Keltamo

Eilen tein ensimmäisen ISON rikkaruohokierroksen eli kuljin pitkin pihaa pitkävartinen rikkaruohovempain ja ämpäri käsissäni. Joitakin voikukkia, sitäkin useampia rönsyleinikkejä ja muutamia keltamoja lähti kukkapenkeistä kohti kompostia. Keltamo ilmestyi pihaamme muutama kesä sitten ja nyt se näyttää lähteneen leviämään, vaikka en anna sen kukkia - sen ensimmäisen kesän jälkeen. Silloin en nimittäin tuntenut kasvia ja ihastelin sen kauniinkeltaista kukintoa ja rehevänvihreitä lehtiä. Kun se sitten yltyi leviämään, kuin Elanto ennenvanhaan, annoin sille lähtöpassit. 

Lemmikki - Myosotis sylvatica - ilta-auringossa

Lemmikki on niinikään ilmestynyt pihaamme omia aikojaan. Näin alkukeväästä sen kasvusto on runsasta, mutta koska pidän kovasti lemmikin sinisistä kukista, annan sen rehottaa. Kukkimisvaiheen jälkeen lemmikki alkaa näyttää resuiselta ja silloin se lähtee helposti nyppäämällä - tullakseen jälleen seuraavana kesänä ilokseni.

Joskus sinne tänne leviävät kukat saattavat harmittaa ja niitä tulee kitkettyä pois. Kevätkaihonkukka kuuluu niihin kasveihin, joista tykkään vaikka väärässäkin paikassa. Tässä se on valloittanut pikkupuutarhan käytävän reunaa ja siinä saa kasvaakin, kunhan pysyy kuosissaan. Näin keväällä ja vielä alkukesästäkin sen kasvu on ihan maltillista, mutta loppukesästä voin jo tuostakin paikasta kiskaista kokonaisen kourallisen ja siirtää vaikka muualla kasvamaan. Kevätkaihonkukka on kyllä aivan erinomainen maanpeiteperenna, kaunis ja kestävä.

Punaherukkapensaat ovat jo nupullaan. Ilmeisesti ne eivät ole kovin hallanarkoja, sillä viime keväänä ajoitus oli samanlainen ja yöt aika kylmiä vielä ennen juhannustakin. Silti sato oli melkonen. Kaipa se riippuu tuon kukinnan vaiheesta, miten halla niihin puree?

Useamman vuoden ahkera kanttaaminen on tehnyt tehtävänsä. Enää nurmikko ei kykene saamaan yliotetta, vaikka puutarhuri välillä heittäytyisi laiskaksikin. Pari kertaa kesässä käyn hedelmäpuut ja kukkapenkit läpi. Hedelmäpuille ja marjapensaille olen säännöllisesti laittanut kasteltua sanomalehteä ja oksahaketta, joten rikkaruohoista ei enää vuosiin ole ollut juurikaan ongelmaa. Ja kuten huomaatte, myös pienet sipulikasvit löytävät paikkansa omenapuiden alustoilta. Yhden omenapuun alla kasvaa sipulikukkien lisäksi pikkutalviota. Istutin sitä kerran kokeeksi, mutta ehkä puiden alustat saavat mieluummin olla paljaita, koska haluan löytää pudonneet omenat helposti. Mitä syvemmälle kasvien joukkoon omenat putoavat, sen isompi kisa hedelmän syömisestä käydään matojen ja muiden ötököiden kanssa.

Enää ei mene montaa päivää siihen, kun tämä täti käynnistää nurmikonleikkurin kevään ensimmäisen kerran. Sammalen ja nurmikolle levinneiden sipulikukkien välistä alkaa jo nousta nurmikin. Paikoin ihan tanakasti. 

Kotkansiipiä täytyy käydä katsomassa ihan joka päivä, sillä niiden ulkomuoto muuttuu nopeasti. Pienestä ruskeasta kerästä on sukeutunut norjia vihreitä varsia, jotka kerivät itseään auki ilta-auringossa.

Taimia on ulkoilutettu muutamina päivinä ja pian lähestyy niiden siirto kasvariin. Viime vuonna vein tomaatit kasvariin toukokuun puolivälin tienoilla, vaikka yöt olivatkin useaan otteeseen melko kylmiä. Alkuun poltin kasvarissa lämpökynttilöitä ja sitten rahtasimme sinne auton sisätilalämmittimen. Tänä vuonna tilasin netistä lamppuöljyllä toimivan kasvihuonelämmittimen. Enpä tiedä sen tehokkuudesta, mutta ainakaan ei tarvitse viritellä sähköjohtoja jatkopiuhoineen läpi pihan.

Puutarha näyttää olevan kasvien lisäksi erinomainen kohde kaikenlaisille härpättimille. Kerrankin on etua siitä, että talossa on iso kellari. Mihinkä muualle moisten vempainten kanssa talvella joutuisi. Yritän kyllä olla hyvin maltillinen hankintojen suhteen. Paljon mainostetaan, mutta ihan kaikkea ei ole syytä mennä ostamaan. Puutarhan ja pihan sisustaminen on jo muutaman vuoden ajan suorastaan vyörynyt mediasta koteihimme. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, onko kaikelle tilaa pihassamme ja löytyyko niille säilytystilaa talveksi? Onko ehkä etupäässä lämpimiin ja aurinkoisiin olosuhteisiin tarkoitetut tuotteet kertakäyttöisiä meidän vaihtelevissa säissämme? 

Pikkutalvio -Vinca minor

Siitä olen iloinen, että puutarhan laittaminen on lisääntynyt ja suosio näyttää vain kasvavan. Mikä sen mukavampaa, kuin touhuta kasvien kanssa ja nähdä monenlaiset ihmeet uudelleen ja uudelleen. Kun tietää, miten puutarhassa silmä ja sielu lepäävät, voi vain toivoa, että mahdollisimman moni saisi saman kokea.

Mukavaa keväistä viikonloppua kaikille ja oikein hyvää Äitienpäivää!

Samalla toivotan Intopiin, TaRan, Villa Verandan, Vaahteran lehden Leenan ja Johannan lämpimästi tervetulleiksi blogini pariin.

Keväisiä tunnelmia

Pionihan se siellä

Vuorossa on sateinen vapaapäivä, joten nyt on hetki aikaa istahtaa koneen äärelle. Pihapostauksen lisäksi pitäisi ahkeroida äitienpäiväkortit ja synttärikortti pikkuveljen 13 vuotta täyttävälle tyttärelle.

Alppikärhö

Eilen tulin alkuillasta kotiin ja lähdin Juuson kanssa kiertämään pihaa. Tietenkin kamerakin oli mukana ja taas kerran tuskailin tarkennuksen kanssa. Sen kanssa joudun jatkuvasti tekemään töitä ja silti olen enimmäkseen lopputulokseen tyytymätön. Joko en pääse tutuksi kamerani kanssa tai sitten voin ylipäätään heittää hyvästit valokuvaamiselle. Ehkei se ole laisinkaan minun lajini. Oli miten oli, kun on ikänsä kulkenut kamera kainalossa, ei siitä tavasta ihan helpolla pysty luopumaan. Kenties pitää madaltaa vaatimustasoa. Täällä blogistaniassa on vain niiin mahtavia valokuvaajia, että heidän rinnallaan meikäläisen kuvat kalpenee kerran jos toisenkin.

Omenapuu Huvitus

Vapaa-ajat ovat kuluneet pihamaalla. Vihdoin sain vesialtaan tyhjennettyä talvisista vesistä, kuolleista kastemadoista ja limaisista vaahteranlehdistä. Pesin altaan, täytin uudella vedellä ja laitoin suihkulähdepumpun ajastimen kanssa litisemään. Koska emme aikoinaan ajatelleet, että puutarhassakin olisi hyvä olla niin sähkö- kuin vesipisteitä, on vesiallas kohtuullisen lähellä taloa, jotta sähköjohtoa ei tarvitse pitkin puskia vedellä. Silti se on häiritsevässä paikassa, mutta kun se allas ja pulppuava vesi on niin mukava elementti.

Tähän aikaan keväästä allas on paljaan ja vähän pölhönkin näköinen, mutta pian kasvit peittävät rumat muovireunat. Ihan joka puolelle kasveja ei voi istuttaa, jotta allasta pääsee siivoamaan tallomatta istutuksia. Tuossa reunalla on yksi kivi, jonka päälle asetan pehmusteen ja siinä sitten polvillani äyskäröin ensin enimmät vedet, jonka jälkeen pesen vielä altaan varrellisella lattialuutulla. On meillä pumppukin, jolla voisi imeä vedet altaasta, mutta syystä tai toisesta homma sujuu ilman sitäkin. Seisonut vesi on erinomaista kasteluvettä, joten hyödynnän sen mm. kesäkukkien kastelussa. Siivoan altaan kerran tai pari kesässä. Nyttemmin allas ei roskaannu niin helposti, kun iso pihakoivu kaadettiin pois.

Sisääntulon isoihin ruukkuihin tapaan ostaa kesäistutukseksi jotain vihreää, jonka siirrän syksyllä maahan. Usein ruukuissa on ollut tuijia, mutta tänä vuonna törmäsin runkotuijiin ja tykkäsin niistä. Istutin juurelle muutaman pikkutalvion, jota olin kitkenyt muiden istutuspuuhien yhteydessä. Meidän sisäänkäynti on aika varjoinen, joten mitään kukkivaa tuohon on hankala keksiä. Joskus on ollut myös rungollisia verenpisaroita.

Kivipuronkin laitoin jälleen virtaamaan eli hain kellarista tuon ruukun ja kivet. Jossain näin idean, jossa tuollaiseen kumollaan olevaan ruukkuun oli istutettu köynnöstävää kesäkukkaa siten, että kukka ikäänkuin valui ruukusta. Sellainen voisi olla hauskan näköistä, mutta tähän hätään saa kivipuroni kelvata. Talveksi noita kiviä ei voi tuohon jättää, sillä lumikolan jäljiltä niitä saisi etsiä pitkin pihaa.

Raparperi kasvaa kohisten ja kohta siitä voi jo leipoa ensimmäiset piirakat tai keittää sopat. Kaukana ei enää ole sekään hetki, jolloin voin ryhtyä tekemään rapskulaattoja. Niille onkin jo sijoituspaikat valmiiksi katsottuna.

Myös ruohosipuli on jo jonkin aikaa ollut korjuukelpoista. Tosin en ole sitä muistanut vielä kertaakaan käydä ruokapöytään noutamassa. Sen sijaan joskus napsin puskasta suoraan suuhuni istuessani kasvimaalaatikon reunalla Juuson seurana.

Tänään vaihdoin pari muoviruukussa ollutta kukkaa ruukkuruukkuihin. Useimmiten salaojana tulee käytettyä ruukunpalasia, mutta nyt autotallista löytyi muhkea pussillinen lecasoraa. Jotta sitä ei tarvitse ruukun pohjalta seuraavan mullanvaihdon yhteydessä nakata kompostiin, muistin anopin kikan ja pussitin lecasoraa vanhoihin polvisukkiin ja tätä tarkoitusta varten säästämiini sukkahousuihin. Yhdestä sukkahousunlahkeesta tulee kaksi tai kolmekin pientä lecasorapussukaa. Sukan kärkiosaan riittää yksi solmu, mutta varresta leikattuihin paloihin luonnollisesti solmu kumpaankin päähän. Sukkapussukoiden täyttämistä helpottaa pussukan laittaminen vaikkapa sopivaan lasipurkkiin (kuten kuvassa).

Lopuksi pussukka ruukun pohjalle ja multaa päälle. Hyvin toimii ja pussukka on käyttökelpoinen seuraavankin kerran. Sehän ei mätäne, vaan mullasta ravisteltuna kelpaa taas seuraavaan ruukkuun.

Eilen illalla kävin kuvaamassa alapihalla myös hyasinttini. Syksyllä ostamani pussukka oli jokin sekoitus ja nyt näyttää, että yksi niistä olisi vaaleanpunainen. Illalla se oli kuvassa näkyvän kokoinen, mutta hetki sitten katsoessani työhuoneen ikkunasta alapihalle, näkyy selvästi, että kukka on yön aikana kasvanut ja avautumassa. Harmi vain, että ulkona sataa kaatamalla. En siis hetkeen pääse hyasinttiani lähemmin tutkiskelemaan.

Ensi sunnuntaina on äitienpäivä. Meitä kehotetaan aina muistamaan äitiä lämmöllä ja rakkaudella. Toivottavasti myös äiteinä kohtelemme lapsiamme niin, etteivät he koe muistamista pakollisena velvollisuutena. Että heidän välittämisensä tulee vilpittömästä sydämestä. Ei ole lapsenkaan mukava kuulla jatkuvaa arvostelua ja itseensä kohdistuvia moitteita. Sitä aina yrittää ajatella, että vanhempi sukupolvi on oman aikakautensa kasvatteja, eikä heillä siten välttämättä ole samoja lähtökohtia ajatella ja käyttäytyä, kuten toivoisimme. Se ei kuitenkaan kovin paljon lohduta silloin, kun saa osakseen kärkeviä nuolia. Ne nuolet tuppaavat menemään sieluun saakka ja sinne jäävät. Halusi tai ei. Olkaamme hyviä toinen toisiamme kohtaan. Niin aikuiset kuin lapsetkin.

Esikko

Tänä aamuna ulkona tuoksui lämpimältä ja kostealta. Sadettahan se tiesi, mutta samalla ilmassa oli selvästi toukokuun tunnetta ja lupausta kesästä. Sitä kohden siis jatketaan kulkua ja nautitaan jokaisesta päivästä.