Sinä loukkasit minua -kampanja

Maarit Garden Of My Dreams -blogista jatkaa Tipulassa -blogissa aloitettua "Sinä loukkasit minua" kampanjaa. Kuten Maarit sanoi, en minäkään täällä puutarhablogien maailmassa ole törmännyt tahalliseen tai edes tahattomaan loukkaamiseen. Päinvastoin. Kaikkien ihanien kukkien keskuudessa tuntuu olevan pelkästään mukavia ihmisiä. Täällä kannustetaan ja iloitaan ja surraankin yhdessä.

Seuraan aika vähän muita, kuin puutarhablogeja. Sen sijaan luen paljon uutisia ja muita sivuja netissä ja niissä kyllä on ajoittain hyvinkin ilkeitä kannanottoja. Aivan kuin ihmiset olisivat unohtaneet vähäisimmätkin käyttäytymyssäännöt ja kuvittelevat, että netissä kaikki on luvallista. Joskus suorastaan pelottaa, miten paljon vihaa ja ilkeyttä ihmisiin mahtuu ja miten jotkut ottavat vapauksia suoltaa ihan mitä tahansa julkisuuteen.

Meistä jokainen voi omalta osaltaan välttää toisten loukkaamista. Miksi pahoittaa toisen mieli. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ollaan mieluummin vaikka hiljaa. 

* * *

Arvosteletko kaupan kassajonossa muiden ruokaostoksia ja ulkonäköä? Kommentoitko leikkipuistossa vanhemmalle, miltä tämän lapsi näyttää? Kerrotko kanssaihmisille, kuinka rumia, ällöttäviä ja vastenmielisiä he ovat? Kehotatko ostarilla pyörivää nuorta tekemään itsemurhan?

"Vitun kaksnaamainen pullukka huora! Tajuutsä et kukaan ei lue sun blogii koska oot niin säälittävä, etkä saa ikinä munaa tolla naamalla ja parempi jos vaa tekisit jotai tolle naamalles... painu sinne vittuun mistä tulitki ja kato peiliin ja jätä ne pullat yms. pois ihan suosiolla. Oot sairas ja lihava lehmä! ammu ittes!"

""Kateelliset muuta keksi." väitätkö että joku olisi sinulle kateellinen? :D sinun elämässäsi ei ole mitään kadehdittavaa tai ihanteellista. Ruma, Läski, loismatonen joka kuluttaa yhteiskunnan rahoja."

"sun muodoillas et oo voinu sairastaa anoreksiaa, oot säälittävä huomiohuora jolla ei ole yhtään ystävää ja joka baarissa istuu yksin nurkassa turpa kiinni"

”Mietin kuvia katsoessa, kuinka Eve on tosi pullukka. Olet kertonut syömis ongelmista hänen kanssaan. Ei hän kyllä näytä yhtään siltä ettei ruoka maistu. No, tietty jos annat makeita välipaloja asia saa toisen näkökannan. Silloinhan ruoka ei enää maistu ja lihominen on taattu. Eikö neuvolassa jo puututa asiaan? Ylipainoinen lapsi noin varhaan on kyllä lihava nuori/aikuinen.” (Kyseessä on normaalipainoinen vauva.)

”Usein sanotaan, että geenien sekoittaminen tuottaa terveitä jälkeläisiä. Aina se ei kuitenkaan näy sattuvan kohdalle." (Kirjoittajan lapsen vammaisuudesta.)

"Vittu oot nolo tapa ittes"

"ootko harkinnu itsarii? Jos oot ni mitä sä tääl enää oot?"

Ilkeät kommentit loukkaavat myös netissä. Me toivomme asiallista kommentointia blogeihin.

A girl with too many pictures  -  Ai karkkii!  -  Aiatar  -  Aikuistumiskipuja  -  All hearts are wonderful  -  Alusta loppuun  -  Am I Invited  -  Annun elämä uusiksi  -  Arkilove  -  Ave Katriina  -  By Tinja Katariina  -  Elämänilon alkulähteillä  -  Elämää hetkessä  -  Elämää pyörätuolista käsin  -  Emilia Christine  -  Enni Heidi  -  Ennin kengissä  -  Erin Linnea  -  Essi Maaninka  -  Fifty Ways  -  Garden Of My Dreams  -  Haaveilen kaikesta  -  Haaveita ja oikeeta elämää  -  Harmaa ja muut iloiset värit  -  HeioonJenna  -  Hulivilini  -  Ida Parviainen  -  Ihanan karmea  -  Ikimuistoista  -  Inku-chan  -  Inspiration  -  Jemppuu  -  Jenni's Lullaby  -  Kaaosta ja kukkamekkoja  -  Kadun aurinkoisella puolella  -  Kaiken takana on äiti.  -  Kat von Yvon  -  KIDULT  -  Kitujainen.com  -  Kolme pientä porsasta  -  Kommammaa  -  Kotiäidin elämää  -  Kouluta Ite Paremmin  -  Kun äiti kelaa  -  Kuvastin  -  Käenpesä  -  Lady of The Mess  -  Leveämmin hymyilevä perhe  -  Chasing Happiness  -  Life à la Annika  -  Life is an illusion  -  Lifestyle by Maiju Kristiina  -  Love yourself first  -  Loyal Companion  -  Maalia kohti  -  Mammalaiffii  -  MammaMiia  -  Mansikkatilan mailla  -  Marika's  -  Marjukka Katariina  -  Meidän Pieni Ryyni  -  Mieleni on maalaus  -  Minäkö keski-ikäinen?  -  Moonika Kristiina  -  Munakoisoni ja minä  -  My fairytale  -  My life, with love Alesya  -  Nani - Be yourself  -  Napsahduksia  -  Natalia  -  Never Give Up  -  Nightwish Diamonds  -  Nuori ajattelija  -  On my way  -  Operaatio Äiti  -  Optimismia ja energiaa  -  Outi's life  -  paint my house BLACK  -  Paiqo  -  Perhosia masussa  -  Petran; Minä ja me  -  Piaeliina  -  Pieni Lintu  -  Pieni Hento Ote  -  Pikku Bambin Blogi  -  Pinkit korkokengät  -  Privaattikamaa  -  Rakkaudella Hannele  -  Reborn Beast  - Rouva Y  -  Ruusumäki  -  Ruusun tuhkaa  -  Saijis  -  Smagatsoff  -  Something different by Emilia  -  Spread your wings  -  Style and jewels  -  Syvältä  -  Taloni maalla  -  Tassuttelijan päiväkirja  -  Teijan Kauneus Blogi  -  The Blind Leap  -  The Diary of Mariella Elisabeth  -  The World According to Jani  -  Thinking out of the box  -  Thrill Me Tonight  -  Tipulassa  -  Touch the sky  -  Tuulanneli  -  Unelmia jahdaten  -  Unelmiin tai sinne päin  -  Vilhelmiina Lyydia  -  Villa Tuta  -  Vähäx vaikeeta?  -  Waldgeistory  -  Weekend Chic  -  Virtuaali Moleskine  -  XL elämää  -  Zeninan  -  Äiti ja melukylän lapset  -  Äiti on vihannes  -  Äiti yrittää

 

* * *

 

Tästä pääset mukaan Tipulan kampanjaan. Kopioi yllä oleva teksti (tähdistä tähtiin) tai kirjoita oma kannanottosi ja julkaise postaus blogissasi. Muista laittaa Tipulassa -blogiin kommentti, että olet mukana kampanjassa. Hän lisää blogisi luetteloon.

 

Tuulinen vapaapäivä

Tulipa Little Beauty

Tänään päätin pitää vapaapäivän - puutarhatöistä. Päätös oli helppo, mutta toteutus ei niinkään. Kuljeskelin kameran kanssa puutarhassa, mutta navakka tuuli häiritsi kuvaamista. Samoin kirkkaana paistava aurinko. Auringonpaisteesta kyllä tykkään, mutta kuvatessa se saa aikaan liian jyrkkiä varjoja ja lisäksi silmälasien kanssa kameran näyttöä tihrutessa tulee heijastumia, jotka niinikään hankaloittavat kuvaamista.

Tulipa Florosa

Lopulta istahdin pihapöydän ääreen ja keksin miljoona eri hommaa, jota voisin lähteä tekemään. Viittä vaille, etten pyytänyt Ukkokultaa köyttämään minua tuoliin kiinni. Päädyin tuijottamaan syreenipensaiden joukossa nököttävää kuivunutta puuta, joka on tarkoitus lähipäivinä karsia pois. Ai, että teki mieli heti hakea saha kellarista ja käydä tehtävään käsiksi. Mutta, mutta. Olin päättänyt pitää vapaapäivän ja periksi en antaisi.

Tulipa Silver Parrot

Tulppaanit ovat kukkineet harvinaisen pitkään, joskin alkavat nyt olla loppumetreillä. Tuulentuiverrus heitteli jo nyt joistakin tulpuista terälehtiä pitkin nurmikkoa.

Tulipa Orange Cassini

 

Tuntuu, että olen odottanut kesää alkavaksi varmasti puoli vuotta ja yhä se antaa odottaa itsään. Kyllä pihalla on jo muutamina päivinä saattanut ihan oleskellakin. Etenkin auringossa on ollut lämmintä. Kunhan vain tuo tuuli vihdoin asettuisi. Eipä näy omenapuiden kukissa juurikaan pölyttäjiä pörräämässä, ei myöskään perhosista ole ollut moniakaan havaintoja. Varmasti perhoset ja muut öttiäiset ovat taitavia lentäjiä, mutta kukas sitä jaksaisi kynsin hampain kukan terälehdistä kiinni pitäen mettä imeä, jos vain rauhallisempaakin tekemistä riittää.

Eilen jatkoin alapihan rikkaruohohommaa eli kävin kaikki 30 kuusentainta läpi ja putsasin niiden alustat rönsyleinikeistä ja muista ylimääräisistä kasveista. Lopuksi kärräsin kuusentaimille oksahaketta. Vuorotellen kuikuilin taivaalla kiivaasti ohi kulkevia pilviä ja niistä vähän väliä ropsahtelevia sadepisaroita. Mutta kun olin päättänyt tehdä homman loppuu, sen myös tein. Enkä onneksi kovin paljon kastunut, sillä pisaroita tuli harvakseltaan ja välillä jopa oli pientä taukoa.

Olisi varmaankin ollut fiksumpaa istuttaa kuusentainten sijaan 80-senttisiä tuijia, jotka nyt huitelisivat jo meikäläisen pään yläpuolella. Kuusiaitaa naisenkokoisena tuskin näemme koskaan. Ellemme sitten istu juuri tämän tontin päältä kulkevan pilven reunalla - joskus aikanaan.

Tomaatit ovat vihdoin ryhtyneet kasvarissa kasvamaan. Saivat ilmeisesti ensimmäisinä öinä kylmää, kun en muistanut viedä lämmitintä. Aika kalseita öitä on ollut nytkin. Viime yönä sentään +8 astetta, mutta edellisenä vain +2 astetta. Kasvarissa tietenkin enemmän, kun öljylämmittimeni hönkää sinne hiukan lämpöä. 

Jonkun tomaatissa on ollut jo raakileita, minulla ei edes kukkia. Aika harrastelijamaista tämä minun kasvaritouhuni, mutta ei haittaa tahtia. Kaupasta saa tomaatteja tarpeeseen, mutta jos nuo itsekasvattamani taimet tekevät edes muutaman hedelmän, olen onneni kukkuloilla. Miltei lottovoittaja. Tai ehkä mieluummin tomaattivoittaja.

Kaikenlaisia nuppuja löytyy nyt puutarhasta. Osa on kuvattu ja osa tyystin kuvaamatta. Kävin muutama vuosi sitten erään tuttavantuttavan puutarhassa. Virolaissyntyinen rouva oli kylvänyt kukkapenkkien ympäri ruohosipulia ja se oli todella kaunista. Ruohosipulilla on kauniin vihreä varsi, joka pysyy hyvin pystyssä. Kukatkin ovat kauniita ja kun ruohosipulia on paljon, siitä riittää leivän päälle ripoteltavaksi ja ties mihin ilman, että kasvustossa näkyy koloakaan. 

Rouva väitti, että ruohosipuli suojaa kukkia monenlaisilta tuholaisilta. En tiedä, onko siinä mitään perää, mutta sen jälkeen olen ripotellut ruohosipulia omaankin puutarhaan vähän enemmän. Ja vieläkin lisää mahtuisi. Kuinka olenkaan tuon päässyt unohtamaan.

Halpakaupan poistohyllystä eurolla ostamani pikkuorvokki kukkii runsaana ja kauniina. Tuotuani kukan kaupasta kotiin, kastelin sen kunnolla ja leikkasin kaikki latvoihin kuivuneet kukinnot pois. Siirsin orvokin muutama päivä sitten pois kaupan amppelipurkista uuteen multaan ja nyt se kiittää minua pelastuksesta.

Ystäväni äiti nukahti perjantaina viimeiseen uneensa. Tuntuu haikealta, sillä jotkut ihmiset ovat ikäänkuin aina olemassa. Vaikka heitä tapaa harvoin, he ovat usein ajatuksissa ja heihin törmätessä on kuin ei olisi koskaan erossa ollutkaan. Haikeutta lisää se, että edellisen sukupolven poistuessa huomaa olevansa itse se vanhin. 

Nuku hyvin Vokki!

Kun mummot kuolevat

heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää

ja joistakin mummoista tulee puita

ja he humisevat lastenlastensa yllä,

suojaavat heitä sateelta ja tuulelta

ja levittävät talvella oksansa

lumimajoiksi heidän ylleen.

Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

- Eeva Kilpi - 

Perjantain kuntojumpat pihamaalla

Tulipa Late Abigaile

Puutarhassa tapahtuu nyt niin paljon ja nopeasti, ettei perässä kerkiä. Ainakaan kameran kanssa. Viime päivinä aurinko on paistanut enimmän osan aikaa, mutta myös tuullut ihan joka päivä. Miten sitä osaakaan joka kerran siivota hiekkakäytävät juuri ennen kunnon tuulentuiverrusta. Nyt on vaahteranlehtiä ja kaikenlaista sälää taas käytävät täynnä. 

Tulipa Late Abigaile

Sitä lämmintä odotellessa on kyllä saanut ihastella harvinaisen pitkää kevätkukkien kukintaa. Tulpuissa on yhä vielä joitakin nuppuja, joskin valtaosa alkaa olla kukkimisensa kukkinut ja terälehtiä lentelee tuulessa sinne tänne.

Tulipa Pink Impression lopuillaan

Piihalla riittäisi tekemistä ja nyt onkin sellaiset ajat käsillä, että pitää jatkuvasti tehdä valintoja. Raataako hullun lailla vaiko päästää itsensä välillä vähän vähemmällä. Toisaalta puutarhassa raataessaan on yleensä koko ajan ihan hyvä mieli ja eteenpäin pyrkivä olo. Välillä pitää katsahtaa, mitä on saanut aikaan ja tyytyväisenä mittailla mantujaan.

Tulipa Coors - niinikään lopuillaan

Miten minusta tuntuu, että jos jokin tänä keväänä on kukkinut, niin se onkin kukkinut sitten aivan hurjan paljon. Lemmikinsinistä on kukkapenkit valtoimenaan. Samoin pikkutalvio kukkii täyttä päätä ja myös kukkimisensa alussa olevat omenapuut ovat meillä ainakin aivan täynnä nuppuja.

Huvitus

Ensimmäisenä meillä aloittaa aina Huvitus ja sen jälkeen Valkeakuulas ja Punakaneli. Viimeisenä syysomena, jonka nimestä en ole edelleenkään varma. Siinä olisi upeat hedelmät, mutta omenarupi valtaa ne joka ikinen kesä.

Havupuut ovat olleet viime päivinä aivan ihastuttavia. Kuusetkin niin täynnä herkullisen heleän vihreitä kerkkiä. Yhtenä iltana käytiin Ukkokullan kanssa lenkillä ja minun oli pakko pysähtyä vähän väliä taivastelemaan toinen toistaan kauniimpia kuusia.

Oman pihan vuorimännytkin pukkaavat innostuneena uutta kasvua. Kohta alkaa olla ne hetket käsillä, jolloin pitää kiertää napsaisemassa noista puolet pois. Tai joistain ehkä vähän enemmänkin.

Tänään siirsin betonivalokset alapihalle ja siivosin niiden suojina olleet muovit pois. En yleensä öljyä raparperinlehtiä laattoja tehdessäni, vaan harjaan kuivuneet lehdet muutaman päivän kuluttua pois. En kuitenkaan ehtisi niitä heti paikoillaan laittaa, joten saavat ihan rauhassa odotella vähän sivussa.

Laukka pamahtaa kohtapuoliin

Ihan pakko oli myös kaivaa kuukausi sitten istutettu Ruusuorapihlaja yläpihalta ja siirtää se parempaan paikkaan. Keväällä kaikki näyttää niin paljaalta ja tyhjältä ja näkemys jostain istutuspaikasta vääristyy kummasti. Koivuangervot vyöryvät naapurin puolelta niin voimallisesti, ettei minun pikkupuuni näytä vuosikausiin yhtään miltään, vaan hukkuu pensaiden joukkoon. Se sai alapihalta uuden ja huomattavasti paremman paikan Hortensiapenkin ja Kurgaanin välistä. Näin nuo penkit kasvoivat toisiinsa kiinni ja jälleen lähti pieni pala nurmikkoa kompostiin.

Unelmatädyke

Koska aurinko paistoi ja olin saanut itseni vauhtiin, nypin rikkaruohot molemmista rinteistä. Jatkoin nyhtämistä siivoamalla Hortensiapenkin, Kurgaanin, Päivänliljapenkin ja Kriikunapolun reunukset ja kanttaukset. Jossain blogissa nimittäin mainittiin, että 5. ja 6. päivä olisivat erinomaisia hetkiä rikkaruohojen nyhtämiseen. Jäipä urakkaa vielä huomisellekin. Ainakin Kiemurapenkki ja aidanvierustan penkit kaipaavat siivoamista.

Kaunokaiset valuvat kaiken aikaa aidanvieruspenkistä kohti nurmikkoa ja aiheuttavat nurmikonleikkuussa melkoisen mutkan. Enhän minä raaski kaunokaisten yli leikkurilla ajaa. Niitä pitää vissiin vähän nostella uusille sijoille.

Nyt alkaa päivä kaartua iltaan ja suihkun jälkeen olo on rento ja vähän jäykkäkin. Tätä naputellessani radiosta tulee Puhelinlangat laulaa, jossa ihmiset aloittelevat parhaillaan mökeillään saunan lämmitystä toivemusiikkia kuunnellen. Tulee ihan kesäinen olo. Ai, mutta kesähän nyt onkin.

Tulipa Little Beauty

Lähdenpä tästä oikomaan jäykkiä koipiani sohvalle. Toivottelen kaikille oikein mukavaa viikonloppua ja aurinkoa runsain mitoin!
 

Juuso 14 v

 

 

Juuso täyttää tänään 14 v. 

Onnea mamman karvakasalle! 

 

Tavallisia kissoja ei ole olemassa.

  - Colette -

 

Ehdinpäs

Vaahtera

Aamulla aurinko paistoi niin heleästi, ettei ollut laisinkaan vaikeuksia lähteä toteuttamaan päivän urakkaa eli nurmikonleikkuuta ja yläpihan rikkaruohokatsausta. Lämminkin oli. Kummasti nurmikko viikossa kasvaa leikkuukypsäksi. Tykkään pitää sen matalana ja siistinä, ihan kotiloidenkin vuoksi. Eivät kuulemma niin helposti matele uusille alueille, jos suojapaikat ovat vähän vähemmässä.

 

Keräsin kottikärryihin haravan, rikkaruohovekottimen (mikä sen varrellisen virallinen nimi sitten onkaan), parit oksasakset, pienen purkin kotiloita varten, sopivan purkin taimipistokkaita varten ja ämpärin, johon on hyvä kerätä rikkaruohoja, ettei jokaista tarvitse erikseen kiikuttaa kauemmaksi jääviin kottikärryihin. Yleensä aloitan tuosta talon puistopäädystä ja etenen sitten Pikkupuutarhan kautta talon tien puoleiselle sivulle, sieltä talon toisen päädyn kautta olopihalle ja sitten ympyrä jo sulkeutuukin.

Pikkupuutarhan Norjanangervot

Pidän kovasti vaahteroista, mutta en välttämättä niiden kaikkialle kasvavista pikkutaimista. Kuinkahan monta vaahteravauvaa kitkinkään tänään pois kukkapenkeistä ja pensaiden alustoilta. Niillä on ihmeellinen taito naamioitua muun kasvuston lomaan, kunnes yhtäkkiä ryöpsähtävät kasvuun ja kiinnittyvät niin tiukasti maahan, että oikein saa otsa hiessä pieniäkin taimia irti kiskoa. Olen jo oppinut, ettei pidä kiskoa niistä tuoreen vehreistä lehdistä, vaan pujottaa sormet lähelle multarajaa, jolloin saa hyvän otteen puutumisen aloittaneesta varresta. Muussa tapauksessa irti lähtee vain ne lehdet ja pieni puu on onnellisen valmis jatkamaan kasvuaan.

Rhodo Nova Zembla pullistelee

Pikkupuutarhaan päästessäni taivas oli mennyt pilveen ja välillä niskaan putoili sadepisaroita. Vaikka tänäänkin tuuli navakasti, sää oli kuitenkin aika leppoisan lämmin. Olen kyllä varsin lämminverinen ja aherruksessa tulee yleensä aina hiki. Niinpä tarkenin hyvin ihan t-paitasillani. Koska sade loppui aina hetken pisaroinnin jälkeen, totesin olevan parempi jatkaa hommaa niin pitkälle, kuin se on mahdollista. Mieluummin talon ympäri ja siten siis aiottu projekti valmiiksi.

Alppikärhökin aloittelee kukintaansa

Autotallin nurkalle päästyäni naapuri tuli juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Siinä olikin sopiva taukopaikka nojata haravaan ja oikoa jäykkää selkää. Jäljellä oli oikeastaan loppusuora, sillä talon toisessa päädyssä on tatarien hävitysprojekti menossa, eikä siihen kannata tavallista rikkaruohohetkeä käyttää. Kaksi isoksi kasvanutta tataria tosin kiukuisssani kiskasin ja laitoin sekajätteen joukkoon. En suurin surminkaan halua sitä lehtikompostiin itämään ja aloittamaan uusia aluevaltauksia.

Lopulta homma oli valmis ja kellokin lähenteli jo iltapäivää. Käsittämätöntä, miten tuolla puutarhassa aika lentää kuin siivillä ja ajantaju katoaa tyystin. Puolenpäivän aikaan kuulin kolmen kilometrin päässä sijaitsevan koulun katolla hälytyssireenin soivan. Sitä koesoitetaan joka kuukauden ensimmäinen päivä tasan kello 12. Hyvällä ilmalla jopa kuulee puheen, jossa ilmoitetaan kyseessä olevan koesoitto. Också samma på svenska. 

Saapuessani kottikärryjen kanssa olopihalle, katseli Juuso minua varsin närkästyneenä ja naukuen ilmoitti, että mamman olisi syytä lähteä pikaisesti ruokkimaan nälkään nääntyvää kissaansa. Niin tehtiin heti, kun olin saanut työvälineet omille paikoilleen. Sisälle, kissalle ruokaa, mamma pesulle ja itsellekin oli syytä ryhtyä ruokaa valmistamaan.

Rönsytiarella - Tiarella cordifolia kukkii puistopäädyssä

Olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että sain käytyä läpi yläpihan rikkaruohoja nyhtäen ja hiekkakäytävät haravoiden. Edes hetken aikaa on siistiä. Siinä voikukkia ja vaahteravauvoja nyppiessä tulee samalla käytyä läpi kasvien kuntoa ja mitä mistäkin taas ylös nousee. Ja mikä on kenties talven aikana kadonnut.

Ja sitten hiukan asiaa lämmittimestä, jonka hankin kasvariin...

Maaliskuussa netin kautta tilaamani öljylämmitin on päässyt kasvihuoneessa tositoimiin. Siirsin tomaatit runsas viikko sitten kasvariin jatkamaan elämäänsä. Ensimmäisenä yönä unohdin laittaa lämmityksen ja se näkyy tomaattien lehdissä. Yöt ovat olleet aika viileitä, alimmillaan +2 astetta. Iltaisin käyn sytyttämässä öljypolttimot siinä kymmenen-puoli yhdentoista aikaan ja sammutan aamulla. Yllättävän hyvin tuo vekotin lämmittää. Kasvarissa on kylminäkin öinä ollut +10 astetta, vaikka ulkona lämpötila on laskenut sinne +2:een. Laite käyttää lamppuöljyä ja tuohon säiliöön menee runsas neljä litraa. Viikon aikana lämmitin on ollut päällä jokaisena yönä ja siinä ajassa kului kaksi litraa.

Laite kehoitetaan kiinnittämään mukana tulevilla raudoilla, mutta meillä se seisoo tiililattialla ihan tanakasti. Sen verran katson, ettei harsot tai mitään muutakaan paloarkaa ole ihan vieressä. Nuo "savupiiput" nimittäin tulevat todella kuumiksi. Vehje on helppokäyttöinen ja sopiva meidän sähköttömään kasvariimme. Tietenkin se vaatii sytyttämisen ja sammuttamisen, eikä siinä ole termostaattia. Lamppuöljyä on hyvin saatavilla, joskin seuraavalla kerralla ostan isomman kanisterin ja jätän ne litran pullot kauppaan. 

Viime keväänä metsästin öljylämmittimiä ja jos jostain löysinkin, se oli juuri loppuunmyyty. Nyt olin lämmitinhankinnassa liikkeellä jo maaliskuussa, ja eilen lisäsydämiä tilatessani noita laitteita oli edelleen netissä saatavissa. 

Löysin lämmittimen jonkun mainoksen perusteella ja tilasin sen netin kautta Kivikangas Oy:ltä. Ei se minusta ihan halpa ollut, mutta ainakin toistaiseksi pidän ostosta ihan hyvänä. Jos olette tällaista tilaamassa, kannattaa samaan pakettiin tilata myös varasydämiä. Itse en huomannut ja näin jälkikäteen tilattuna postikulut tuntuvat aika korkeilta. Varasydämet nimittäin maksavat 7,90 € ja postikulut samainen 7,90 € päälle. 

Rhodo Cunninghams White kukki ja lopettikin jo

Seuraavat päivät ovatkin taas täynnä muita kiireitä ja omaishoitohommia. Pihalle ei juurikaan taida keritä, mutta eiköhän nuo puskat muutaman päivän pärjää ilman meikäläisen käden kosketusta. Josko sentään ehtisi jokusen kuvan käydä räpsimässä jossain välissä.

Kesä on alkanut ja ulkona ripsii vaihteeksi vettä. Ei tuolla puutarhassa niin kovin märkää ole, joten ehkä tämäkin sade tulee ihan tarpeeseen.

Nautiskellaan kesästä, ihan jokaisesta päivästä. Sateisistakin!.

PS.
А л е к с а н д г   ja Irene, olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin (venäjäksi ei kieli taivu).
 

Pyhäpäivän nuppuja

Särkynytsydän - Dicentra spectabilis

Kevään viimeistä päivää vietetään. Aurinko on paistanut vaihdellen, mutta tuuli on viilentänyt sen verran, että nipin napin on päästy +14 asteeseen. Juuri äsken huomasin taivaalle levittäytyneiden pilvien roiskasseen ihan kunnon sadekuuron. Sääli narulle kiikuttamiani pyykkejä.

Kevätkukkijoita on vielä runsaasti värittämässä puutarhaa. Tulppaaneistakin osa ihan nupulla. Pitäisiköhän syksyn tullen panostaa hiukan enemmän istutettavien sipuleiden merkitsemiseen. Eli siis tökkäisi kunkin istutetun sipulilajikkeen viereen nimikyltin, ettei näin keväällä tarvitsisi pohtia, kuka kukin on. Onhan minulla toki lista istuttamistani sipuleista ja niiden paikoista, mutta näköjään sekään ei täysin riitä. Jos on laikkuköynnöksen viereen istuttanut kahdenlaista tulppaania ja kumpikin on nupullaan liki samanlainen. Silloin ehkä siitä nimilapusta olisi hyötyä. Joskaan ei tämä nyt niin järin vakava asia ole.

Unikotkin ovat jo saaneet kasvatettua karvaiset palleronuppunsa. Siinä on taas niitä kasveja, jotka kasvavat tismalleen siellä, missä itse tykkäävät. Joitakin vuosia sitten siirsin unikoita omaksi ryppääkseen, mutta kas, parhaiten ne kasvavat edelleen pionien ja aroniapuskien välissä. Ihan hyvä paikka unikoille, mutta kuvaaminen ilman muiden kasvien tallomista ei oikein onnistu.

Kevätkaihonkukka on taasen kerran riistäytynyt pikkupuutarhan poluille. Osa versoista ilmeisesti vain haluaa pitää kiinni polun toisella puolella kasvavaa kaimaa kädestä, mutta osa on jo ulottanut lonkeronsa polun hiekkaan ja ryhtynyt siinä kasvamaan. Ihan lähipäivinä alkaa olla aika kitkeä polut puhtaaksi kevätkaihonkukista ja siinä ohessa purkitan joitakin muualle istutettaviksi.

Pionien kasvuvauhti on nyt hurjaa. Alkuviikosta laitoin niille tuet ja silloin kärjet hädin tuskin koskettivat tukiritilää. Tänään sitten huidellaan ja kirkkaasti kohti taivaita. Laitan yleensä nuo tuet asennusvaiheessa aika syvälle ja siten niitä voi käydä pionien kasvaessa kiskomassa ylemmäs. Tukevat aika hyvin kukkia sitten, kun ne vihdoin avautuvat täyteen loistoonsa.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Rikkaruohohommaa alkaisi olla vähintäänkin yhden koko päivän puhteeksi, mutta muu elämä on nyt haitannut todella pahasti pihalle pääsyä. Tänään oli ihan pakko sulattaa kaappi- ja arkkupakastimet, jotta saisin inventoitua niiden sisällöin ennen uuden sadon valmistumista. Eilen nimittäin korjasin jo aikamoisen keon raparperia ja lisää valmistuu kaiken aikaa.

Eilen sekoitin 100 kg betonia ja laitoin muutamia raparperilaatteja tekeytymään. Löysin kellarista muovisia jäätelörasioita, jotka sopivat erinomaisesti reunakivien muoteiksi. Nyt on sitten kasvihuoneen vierustan laatta-ainekset valmistumassa. 

Kaikenlaista kannattaa näköjään säästää, jos vain on tilaa kaman varastoimiseen. Multasäkeistäkin laitan osan talteen, jotta voin käydä niihin hakemassa tutun tallilta hevonkakkaa. Nyt leikkasin osan säästetyistä säkeistä avoimiksi, jotta sain betonivalut suojattua niin auringolta kuin sateeltakin.

Kuusikin on muuten aika söpön näköinen pukatessaan uutta versoa oksien päihin. Kyllä maailmaan vaan mahtuu monenlaista vihreää. Sen huomaa, kun pysähtyy katselemaan ympärilleen tuolla pihamaalla.

Huomenna alkaa sitten virallisesti kesä ja monella jo kesälomakin. Niin etelässä kuin idässäkin on säätiedotusten mukaan aikamoisia helteitä, vaan ei täällä meillä. Helteistä en niin tiedä, mutta kyllä kesällä lämmintä saa olla. Sitä päin siis!

....juuri nyt ulkona sataa - vaihteeksi.

 

Tulpun metsästystä

Yritin etsiä eilen postaamani tulppaanin nimeä. Näitä tulppuja minulla kasvaa ainoastaan kaksi kappaletta alapihan Kiemurapenkissä. Viime syksynä en tuohon paikkaan ole istuttanut tulpun tulppua ja edellisistäkään mikään nimi ei osu kohdalleen. Viime kesänä olen samassa paikassa kuvannut tulppaania, jolle silloinkaan en ole löytänyt nimeä. Se on kuitenkin enemmän lilasävyinen. No, kertokoon ken tietää.

Pikkutalvio - Vinca minor

Tänään sataa vettä, joten on ollut sopiva päivä siivota sisällä. Kädet ovat täynnä ruusunpiikkejä, sillä eilen innostuin vielä illalla leikkaamaan kuolleita ruusupensaan oksia. Juhannusruusuni on aika huonossa hapessa. Siitä on talven aikana kuollut lukuisia oksia, eikä niissä ollut eloa laisinkaan. Olen huomannut, että jos juhannusruusun leikkaa tapille, se siirtyy versomaan toiseen paikkaan. Kovin montaa oksaa ei vanhaan paikkaan jäänyt, joten mitä mahtaa tapahtua perinneruusulleni? 

Ruusupensaideni alusta on täynnä pikkutalviota. Kysymys kuuluukin, viekö talvio levitessään elinvoiman ruusupensailta? Viekö se ylipäätään elinvoiman kaikilta muilta kasveilta kukkapenkeissä ja mihin sitä nyt onkaan istutettu? Tykkään kovasti pikkutalviosta ja etenkin tänä keväänä se on kukkinut erittäin runsaasti. Onko minun kuitenkin ryhdyttävä kiskomaan sitä pois penkeistä ja pensaiden juurilta? Mitä sanotte te viisaat?

Iloisena saatoin todeta, että Alppikärhö on ryhtynyt valloittamaan Pikkupuutarhaa vuorimännyn oksilla. Siitä ei olekaan enää pitkä matka angervopensaisiin ja pianhan kärhö sitten jo soitteleekin ovikelloa. Alppikärhön tutkimusretki innoitti minut suunnittelemaan uusien kärhöjen ja köynnösten hankkimista. Niinhän ne vaeltelevat alkuperäisillä synnyinsijoillaankin muiden kasvien lomassa. Ei siis ole mitään syytä rajoittaa upeaa köynnöstä vaikkapa tiettyyn köynnöskaareen vaan olkoon osaltaan luomassa puutarhaani vehreyttä ja runsautta.

Tänään piti kiertää pihaa rikkaruohoja kitkemässä. Onneksi meillä ei sentään ihan noin paljon ole voikukkia, kuin kuvassa. Jokunen on kuitenkin luimistelemassa kukkapenkissä ja aroniapensaiden joukossa. Niille tulkoon lähtö, mutta ei sitten tänään. Paljon muutakin piti tänään tehdä. Käydä läheisellä kesäkukkataimistolla ja osa ikkunoistakin on vielä pesemättä. Jos sade loppuu, saatan lähteä pihamaalle. Ikkunoita voi pestä muulloinkin.

Kevätvuohenjuuri - Doronicum oriental

Ja kas, juuri näitä sanoja kirjoittaessani aurinko pilkistää pilvien takaa. Ei muuta, kuin menoksi.

Mukavaa viikonloppua (taisin toivottaa samoin jo eilen, mutta haitanneeko tuo mitään).
 

Puutarhahörhöilyä tulppaanien lomassa

Tulipa Silver Parrot

Vihdoin aurinkoista, lämmintä, kesäistä. Aamukahvitkin on voinut juoda pihalla ilman villasukkia ja pitkähihaista vaatetta. Tämä on niin ihanaa, ettei paremmasta ole väliä.

Lämpö on saanut tulppaanit avautumaan. Näköjään syksyllä laitoin vähemmän tulppaaninsipuleita ja aiemmin istutetuista sipuleista on noussut yksilö sieltä täältä. Auringon lämmössä kukat avautuvat aivan levälleen, mutta viileiden öiden ansiosta niiden kukinta pitenee.

Vanhemmista tulpuista en ensihätään löytänyt nimilistoja. Niinpä tämäkin kaunotar saa toistaiseksi patsastella täällä nimettömänä. Varmasti joku teistä lukijoista aika pian löytää hänelle nimen.

Tulipa China Town ja Tulipa Florosa

Joko minulla on mennyt sipulipussit sekaisin ja mitä kummaa lienee istuttaessa tapahtunut, mutta vaaleanpunaisten vihreäraitaisten Florosa tulppujen joukosta nousee ainoastaan yksi oranssikukkainen vihreäraitainen China Town. Kumpaakin piti olla 10 kpl. Täytyy käydä laskemassa ylös nousseet ja ihmetellä asiaa uudelleen.

Tulipa Spring Green

Kuten huomaatte, olen ihastunut näihin vihreäraitaisiin tulppuhin. Vaikka tuossa yhtenä päivänä jo ilmoitin, että taidan jättää tulppaanien istuttamisen tulevina syksyinä vähemmälle, niin luultavasti sipuliluetteloiden ilmestyessä olen taas tyystin unohtanut nämä keväiset höpötykseni. Toisaalta keksin hyvän paikan tulppaaneille. Meillä on rajattu paikka, jossa kasvaa tuoksuvatukkaa. Jonkun kerran olen yrittänyt sitä kaivaa pois, koska haluaisin tilalle jotain muuta, mutta varmaan pitäisi olla ikioma kaivuri. Leikkaan vatukat siitä paikasta joka syksy ihan alas, sillä sieltähän ne takuuvarmasti aina uudelleen kasvavat. Kasvu on kuitenkin sen verran hidasta, että ehtisin hyvin nauttia tulppaanien kukinnasta, kunnes vatukat vihdoin peittävät väsähtäneet tulpunlehdet alleen. Siinäpä oiva paikka tulpuille.

Tulipa Lilac Perfection

Tulipa Cummins

Parin vuoden takaisista ripsureunatulppaaneista nyt nousi mullasta yksi ainokainen. Samalla paikalla kasvoi myös Blue Heronia, mutta minusta tämä on Cummins.

Joskus ammoisina aikoina olen istuttanut myös ihan yksinkertaisia keltaisia tulppaaneja. Niistä nousee uskollisesti joka vuosi yksi tai kaksi yksilöä. Tänä vuonna kaksi. Itse asiassa ei yhtään hullumpi tämäkään. Voisinpa ajatella istuttavani tällaisia konstailemattomia tulppuja enemmänkin, jos ne ovat kestävämpiä, kuin nuo erikoiset sukulaisensa.

Tämä taasen ei ole tulppaani, vaan mamman puutarhakaveri, joka on ilmeisesti saanut vainun jostain ötökästä ja tarkkailee sitä lumimarjapensaassa. Ehkä siili, ehkä sammakko vai lintuko sinne pusikkoon on lentänyt? 

Tarkkailu taisi alkaa väsyttää ja Juuso palasi vartiointipaikalleen. Tästä ken sisälle kulkee, kompastuu ensin kissaan. Tällä kertaa Juuso oli hyvin hövelillä tuulella ja antoi mammankin loikkia ylitseen ilman kommentteja. Toisinaan se innostuu tarttumaan housunlahkeeseen tai sukkaan kiinni tullakseen varmasti huomatuksi. No, tänään mammalla ei ollut sen enempää sukkia kuin housunlahjettakaan. Shortsinpunttiin oli vähän pidempi matka.

Norjanangervot kukkivat nyt upeasti ja niiden tuoksu on aivan ihana. Ei laisinkaan liian massiivinen aiheuttaakseen päänsärkyä tai ellottavaa oloa. Ulkoilmaan tuoksuja mahtuu heikompipäisenkin haisteltavaksi.

Muutenkin puutarhassa kaikki kasvaa ja kukoistaa sellaista vauhtia, ettei millään tahdo perässä pysyä. Jossain vaiheessa kevättä ajattelin, että nyt tuleekin lokoisa kesä, kun ei ole kovin suuria projekteja suunnitteilla. Turha luulo. Ei tarvitse kuin hetkeksi istahtaa pihapöydän ääreen, niin päässä alkaa vipeltämään ideoita ja suunnitelmia sellaista vauhtia, ettei niitä edes paperille ehdi laittaa. Tai vähintäänkin siinä istuksiessa näkee jotain nypittävää, leikattavaa, korjattavaa ja kohta jo pitää lähteä kellariin hakemaan työkaluja.

Tänään oli tarkoitus pitää lepopäivä ja juoda kahvit ystävän kanssa ulkosalla. Sitä ystävää odotellessa ehdin kuitenkin leikkaamaan juhannusruusun kuolleita oksia ja nyppiä yhden jos toisenkin rikkaruohon sieltä täältä. Onneksi ystävä tuli ja oli pakko rauhoittua kahvikupin ääreen. Kunhan ensin oli kierretty puutarha ympäri ja syynätty puskat ja perennat. Ja siinä ohessa nypitty katsetta häiritseviä rikkoja sieltä täältä. Sellaista tämä puutarhahörhön elämä on. Minkäs mahdat.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille muille puutarhahörhöille!